Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja

 

Recent Submissions

  • Pesola, Aki; Autio, Miikka; Alam, Jonas; Ylimäki, Laura; Descombes, Laura; Vehviläinen, Iivo; Vanhanen, Juha (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2016)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä selvityksessä vertaillaan yhdeksän passiivi- ja nollaenergiatalon suunnitteluvaiheen laskennallista energiankulutusta todelliseen toteutuneeseen kulutukseen. Kohteet sijaitsevat eri puolilla Suomea ja edustavat erilaisia rakennustyyppejä. Energiankulutustietojen vertailun lisäksi selvityksessä tuodaan esille asukkaiden asumiskokemuksia sekä rakennuttajien ja suunnittelijoiden näkemyksiä rakennusten suunnitteluvalintoihin. Kuudessa tarkastellussa kohteessa toteutunut kokonaisenergiankulutus ylittää suunnitellut arvot. Rakennusten suunnitteluvalinnat ovat kuitenkin pääosin mahdollistaneet hyvän energiatehokkuustason ja toteutunut energiankulutus vastaa yhtä kohdetta lukuun ottamatta energiatodistuksen ET-luokkaa. Kolmen rakennuksen toteutunut energiankulutus on myös alittanut laskennallisen arvon. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin syytä huomata, että kulutustiedot perustuvat kohteesta riippuen 1–4 vuoden mittausjaksoon. Luotettavamman analyysin tekeminen vaatisi kulutusmittauksia pidemmältä aikaväliltä. Syyt laskennallisen ja toteutuneen energiankulutuksen erotukseen ovat kohdekohtaisia eikä erotuksen voida aina arvioida johtuvan rakennusteknisistä asioista. Joissain tapauksissa kulutuserot johtuvat puutteellisista lähtötiedoista. Selvityksessä käytettiin lähtötietoina uusimpia saatavilla olevia energiatodistuksia, mutta kaikkien kohteiden osalta ei ollut kuitenkaan saatavilla ennen rakennuksen käyttöönottoa päivitettyä todistusta. Koska joidenkin rakennusten käyttötarkoitus muuttui kesken rakentamisen eikä päivitettyä energiatodistusta ollut saatavilla, selittää tämä näissä kohteissa eron suunnitellun ja toteutuneen kulutuksen välillä. Tarkasteltujen rakennusten käyttökokemukset ovat olleet kiinteistöhuollon ja rakennuttajien mukaan pääosin hyviä. Hankkeista on tullut oppeja etenkin energiajärjestelmien käytöstä ja toiminnasta ja näitä oppeja on siirretty ja siirretään myös uusiin rakennusprojekteihin. Hankkeen aikana tehtyjen kyselyjen ja haastatteluiden perusteella rakennusten käyttö ja ylläpito ei käytännössä eroa tavanomaisista rakennuksista. Selvitys osoittaa, että teknologiset ratkaisut rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen ovat kypsiä. Haasteet liittyvät lähinnä rakennuksen ja sen energia- ja automaatiojärjestelmän käyttöönottoon sekä asukkaiden kulutustottumuksiin. Näihin voidaan vaikuttaa kiinteistön ylläpitäjän kokonaisvaltaisemmalla käyttöönottokoulutuksella sekä asukkaiden aktiivisemmalla tiedottamisella. Selvityksen tuloksien perusteella suositeltavia käytäntöjä ovat kattavamman ja tarkemman energiankulutusseurannan järjestäminen sekä alamittauksien hyödyntämistä kulutusseurannassa. Lisäksi rakennus- ja energiatekniikkaan liittyvää osaamista suositellaan jaettavaksi aktiivisemmin rakennusten suunnitteluun ja käyttöön osallistuvien toimijoiden kesken. Myös useiden asukkaiden kokema vedon tunne, kohteiden ikkunoiden huurtuminen sekä matkapuhelinten kuuluvuusongelmat suositellaan otettavaksi huomioon tulevissa kohteissa jo suunnitteluvaiheessa. Asukkaiden esiin nostamista ongelmista huolimatta monet kyselyihin vastanneista eivät kuitenkaan huomaa asuvansa energiatehokkaassa rakennuksessa, vaan kokemus vastaa heidän käsitystään tavanomaisesta uudesta asuinrakennuksesta.
  • Lamminmäki, Kalle; Laitinen, Lasse; Pekkala, Henrik; Sievänen, Liisa; Sievänen, Markku (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2015)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2015
    Selvityksessä tutkittiin ARAn rahoittamien erityisryhmille tarkoitettujen asuinkohteiden tilojen ja tilamitoituksen toimivuutta. Kysymyksinä olivat, miten erityisryhmähankkeiden jo toteutetut ARA-kohteet ovat onnistuneet tilasuunnittelun näkökulmasta, miten toteutuneiden rakennushankkeiden eri käyttäjäryhmät kokevat toteutuneiden kohteiden toimivan ja mitä johtopäätöksiä voidaan em. kohtien perusteella tehdä tilasuunnittelun näkökulmasta sekä mikä vaikutus palvelurakenteen muutoksella on erityisryhmäkohteiden tilaratkaisuihin. Selvitystä varten toteutettiin kysely, jolla kerättiin kokemuksia ja näkemyksiä erityisryhmien asuinkohteiden tilojen toimivuudesta. Vastauksia saatiin asukkailta ja heidän omaisiltaan 139, palveluntuottajilta sisältäen kohteiden henkilökunnan 158, kiinteistönomistajilta 10 ja arkkitehdeiltä 8. Lisäksi tilojen toimivuutta analysoitiin 36 kohteen pohjapiirustusten ja muun teknisen materiaalin pohjalta. Kyselyn ja tekniseen materiaaliin perustuneen analyysin kohteista 20 oli kehitysvammaisten asuinkiinteistöjä, 10 huonokuntoisille vanhuksille tarkoitettuja asuinkiinteistöjä ja 9 muistisairaiden vanhusten asuinkiinteistöjä. Osana selvitystä toteutettiin myös 26 puhelinhaastattelua neljän asuinkohteen piirissä ja vierailtiin yhdessä asuinkohteessa. Kyselyn vastaajista kiinteistön asuintiloja piti toimivina 79 %, yhteistiloista ja muiden asukkaiden käytössä olevista tiloista sama osuus oli 73 %. Palveluntuottajista 36 % piti rakennuksen muita tiloja kuten henkilökunnan tiloja toimivina, kun taas 38 % ei pitänyt niitä toimivina (keskiarvo 2,8 asteikolla 1–5). Asukkaiden ja heidän omaistensa kaikkien vastausten keskiarvo oli 4,4 (1–5). Asunnoissa tyytymättömimpiä oltiin sisälämpötilaan eri vuodenaikoina ja tyytyväisimpiä oltiin siihen, miten asukas saa olla tiloissa halutessaan rauhassa. Yhteistilojen toimivuudessa huonoimmat arviot saivat yhteiset varastotilat ja henkilökunnan tilat. Kaikkein parhaat arvosanat sai käytävien leveys ja yhteistilojen esteettömyys. Rakennuksen toimivuutta käsitelleet kysymykset saivat korkeat arvosanat. Suunnitelmien perusteella kohteiden muuntojoustavuudessa todettiin monenlaisia puutteita. Esimerkiksi kohteissa yhteistilojen parvekkeet olivat yleensä riittävän suuria myös siihen, että huonokuntoisetkin asukkaat voidaan viedä parvekkeelle, mutta pihan ja terassien ovileveyksissä oli samoja puutteita kuin parvekkeiden ovissa. Luiskaratkaisut olivat kohteissa hyvin yleisiä sen sijaan, että sisäänkäyntialueet olisi tehty luontevasti pelkästään maastonmuokkauksella. Tarkastelluissa kohteissa asuinhuoneet olivat pääsääntöisesti toimivia ja hyvän kokoisia. Kohteiden wc-suihkutilat olivat pääosin oikeansuuntaisesti suunniteltuja, mutta osin oli tiloja muunneltu siten, että itsenäinen toiminnan mahdollisuus tai avustamisen tilavaraukset olivat huonontuneet. Pyörätuolien ja sänkyjen liikkumisesta tunnistettiin joitain ongelmia. Pääosin ruokailu- ja oleskelutilat olivat riittävän kokoisia huomioiden apuvälineiden käyttö. Useissa pyykinpesu- ja kuivaustiloissa oli ahtautta ja muita puutteita. Varastotilat olivat monessa kohteessa hyvin puutteelliset, mikä haittaa käytännön järjestelyjä aiheuttaen mahdollisia kustannuksia. Lopuksi selvityksessä kiinnitetään huomiota henkilökunnan työtilojen toimivuudesta antamiin alhaisiin arvioihin sekä tarpeeseen taata muuntojoustavuus keinona vastata moninaisiin tulevaisuuden haasteisiin.
  • Kostiainen, Eeva; Laakso, Seppo (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2015)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2015
    Helsinkiläisten asunnottomuuspolut -tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa eri väestöryhmille ominaisia asunnottomuuspolkuja: mistä asunnottomaksi päädytään, missä asunnottomuuden aikana majoitutaan ja miten sen päättävä asuminen lopulta järjestyy. Tutkimuksessa kartoitettiin asumista asunnottomuutta ennen, jälkeen ja sen aikana, sekä asunnottomuuteen johtaneita elämäntilanteita ja siitä poistumiseen vaikuttaneita tekijöitä postikyselyn avulla. Kysely suunnattiin helsinkiläisille, jotka olivat olleet väestötietojärjestelmässä kirjautuneina vailla vakinaista asuntoa oleviksi, mutta joiden VVA-oleskelu oli päättynyt. Kyselyn vastausprosentti jäi alhaiseksi (17 %), mutta vastaajien jakaumat useimpien taustatekijöiden, erityisesti iän, suhteen vastasivat melko hyvin perusjoukkoa. Vastanneista 76,5 %:lla VVA-kirjauksen syynä oli asunnottomuus ja asunnon saamisen vaikeus, kun taas 23,5 % oli kirjautunut VVA:ksi muusta syystä. Asunnottomuuteen johtavia yleisimpiä syitä ovat elämäntilanteen muutokset, kuten erot, muutto toiselle paikkakunnalle ja vuokrasopimusten päättyminen itsestä riippumattomista syistä. Erityisesti nuorilla myös liian suuret asumiskustannukset ja lapsuudenkodista itsenäistymiseen liittyvät ongelmat johtavat asunnottomuuteen. Elämäntilanteiden taustalla osalla on myös talousvaikeuksia ja työttömyyttä. Uuden asunnon saamisen yleisimpiä esteitä ovat mm. korkea hintataso, häiriömerkinnät luottotiedoissa ja vuokratakuut. Suurin osa saa jakson ajaksi majapaikan ystävien ja sukulaisten luota, vain pieni osa turvautuu asunnottomien palveluihin. Kokemukset ulkona ja julkisissa tiloissa, autossa ja leirintäalueella majoittumisesta olivat kuitenkin kyselyn mukaan melko yleisiä. Klusterianalyysin avulla tyypiteltiin kyselyyn vastanneiden asunnottomuuspolkuja. Sen tuloksena löytyi 8 klusteria, toisistaan poikkeavaa asunnottomuuspolkua. Analyysin tuloksena saadut asunnottomuuspolut luokiteltiin 3 ryhmään: kitka-asunnottomiin, joilla asunnottomuus ratkesi sukulaisten ja ystävien luona vietetyn jakson jälkeen sopivan omistus- tai vuokra-asunnon löydyttyä (40 %); huono-osaisiin, usein pitkäaikaisasunnottomiin, jotka joutuivat turvautumaan asunnottomien palveluihin päättääkseen asunnottomuutensa (19 %); sekä tähän väliin sijoittuviin epävarmempien asumisurien ryhmään (41 %). Nuorilla jakaumat painottuivat selvästi parempiin klustereihin: nuorista puolet kuului kitka-asunnottomien ryhmään, 41 % epävarman asumisuran ryhmään ja vain 7 % huono-osaisimpien asunnottomien klustereihin. Todennäköisyyttä kuulua heikoimpiin klustereihin, joissa oli jouduttu turvautumaan asunnottomien palveluihin, kasvatti alhaiset, alle 1500 euron ja erityisesti alle 500 euron, kuukausitulot ja vähensi alle 30 v. ikä. Miehillä heikompien polkujen todennäköisyys oli jossain määrin yleisempää. Todennäköisyyttä kasvattivat opintojen keskeytyminen, läheisen kuolema, jossain määrin mielenterveysongelmat, luottotietomerkinnät, vuokravelat ja se, ettei elämäntavan tms. syyn takia ollut lainkaan etsinyt asuntoa. Niillä, jotka katsoivat VVA-kirjauksensa olevan jatkumoa lapsuudesta asti kasautuneille vaikeuksille, oli suurempi todennäköisyys kuulua heikompiin klustereihin.
  • Niemi, Jessica; Hietala, Mikko; Kaleva, Hanna (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2014)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 3/2014
    Tässä selvityksessä tarkastellaan ARA-vuokra-asuntokiinteistöjen hoitokuluja ja kulurakennetta, hoitokulujen osuutta vuokralaisilta perittävästä vuokrasta sekä eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia kulutasoihin. Hoitokulujen hallinta ja optimointi ovat ensiarvoisen tärkeitä kohtuuhintaisen asumisen varmistamisessa. Selvitys on toteutettu pääosin analysoimalla vuoden 2013 toteutuneita hoitokuluja, jotka on koottu 15 yhteisöltä yhteensä 440 ARA-talosta. Selvityksessä analysoitiin myös 52 erityisryhmille suunnatun ARA-talon hoitokuluja. Lisäksi toteutettiin tietoja toimittaneille yhteisöille suunnattu kysely, jolla tarkennettiin toimitettuja tietoja sekä kartoitettiin kiinteistönhoito- ja hallintopalvelun tuotantotapoja ja osapuolten vaikutusmahdollisuuksia kulujen muodostumiseen. Normaalien ARA-vuokra-asuntokiinteistöjen hoitokulut olivat keskimäärin 5,96 €/asm²/kk vuonna 2013. Suurimmat kuluerät olivat korjaukset (22 %), lämmitys (17 %) sekä hallinto (15 %). Pääkaupunkiseudulla kustannukset ovat 0,84 €/asm²/kk korkeammat kuin muissa kaupungeissa. Suurimmat alueelliset erot olivat tontinvuokrissa. Vanhempien rakennusten korjauskustannukset nostivat niiden hoitokulut uusia rakennuksia korkeammiksi. Valtakunnallisten yhteisöjen omistamien kohteiden kokonaishoitokulut olivat kunnallisten yhteisöjen kuluja korkeammat, ja kustannukset jakautuivat eri tavoin eri hoitokuluerien välille. Omistajan rooli hoitokulujen optimoinnissa sekä kiinteistöjen arvon säilymisessä nähdään huomattavasti asukkaiden merkitystä suuremmaksi. Suurin vaikutusmahdollisuus asukkaalla oli veden kulutukseen ja kustannuksiin. Muiden kulujen osalta asukkaan vaikutusmahdollisuus nähtiin kohtalaiseksi tai jopa suhteellisen pieneksi. Erityisryhmille suunnattujen kohteiden hoitokulut olivat huomattavasti normaaleja vuokra-asuntokohteita korkeammat, 7,09 €/htm²/kk. Normaaleissa ARA-taloissa vastaava huoneistoalaan suhteutettu kulu on 5,91 €/htm²/kk. Hoitokulut ovat erityisryhmille suunnatuissa ARA-taloissa korkeammat, koska kuluissa on mukana asukkaiden sähkö- ja siivouskulut. Nämä laskutetaan tyypillisimmin asukkailta erillisinä palvelumaksuina. Lisäksi kohteet ovat kooltaan merkittävästi pienempiä kuin muut ARA-talot. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015.
  • Dhima, Sari (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2014)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2014
    Lähiö 2072 -hankkeen loppuraporttiin on koottu hankkeessa mukana olleiden toimijoiden, tutkimus- ja hankekumppaneiden sekä paikallisten asukkaiden kirjoittamia artikkeleita. Raportin artikkelit on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee lähiökehittämisen taustaa. Sen artikkelit käsittelevät mm. suomalaisiin lähiöihin kohdistuvia kehittämishaasteita, tyyppitalojen yleisimpiä korjauksia ja alueiden kilpailukykyyn vaikuttavia seikkoja, lähidemokratiaa sekä paikallisidentiteetin haasteita kaupungin ja maaseudun välillä. Toisessa osassa esitellään hankkeen aikaista toimintaa mm. pilotointia ja työpajatoimintaa, hankkeen aikaisia opinnäytetöitä, tutkimushankkeen rinnalla toteutettuja kehityshankkeita, taloemäntien ja -isäntien koulutusta sekä alueidentiteetin työstämistä visuaalisin keinoin. Kolmannessa osassa esitellään hankkeessa kehitettyä asuinalueen kehittämisen yhteistoimintamallia ja hankkeen tulokset. Loppuraportin artikkelit avaavat moninaisen näkökulmien kirjon lähiökehittämiseen. Lähiö 2072 – matka kaupunginosan radikaaliin kehittämiseen on Tekesin, Aalto-yliopiston, Vahanen-yhtiöiden, Helsingin Energian ja Wiktion rahoittama hanke. Hankkeen taustalla on 1960- ja 70 -luvuilla Suomessa rakennettujen lähiöiden meneillään oleva korjausaalto. Hankkeen tutkimuskonsortioon kuuluivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Suomen Kuntaliitto, Vahanen-yhtiöt, Helsingin Energia, Helsingin Diakonissalaitos, Tekes, Aalto-yliopisto ja Vetoa ja Voimaa Mellunkylään (sekä Wiktio Oy 30.4.2013 asti).
  • Sievänen, Liisa; Sievänen, Markku (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2014)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2014
    Tähän suunnitteluoppaaseen on koottu tietoa kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen ja asuinympäristöjen suunnittelua varten. Opas on tarkoitettu pääasiallisesti udisrakentamiseen, mutta sitä voidaan soveltaa myös korjausrakentamiseen. Opas ei sisällä yleisiä esteettömyyteen liittyviä vaatimuksia muuta kuin niiltä osin, kun on haluttu korostaa täydellisen esteettömyyden toteutumisen tärkeyttä arjen toimivuuden ja turvallisuuden vuoksi. Oppaan sisältö on tuotettu Koti kaikille – kehitysvammaisten yksilöllinen ryhmäasuminen -hankkeessa. Hankkeessa kehitettiin ja pilotoitiin uusia kehitysvammaisten asumista tukevia tuotekokonaisuuksia, joista saatua kokemusta ja tietoa on hyödynnetty ohjeiston laatimisessa. Pilotoituja ratkaisuja ovat mm. säädettävä minikeittiö, kynnys- ja reunakaivot, seinän sisään sijoittuva liukuovi, moniaistiset tilat, siirrettävä toimistokaluste sekä kynnysratkaisu, jossa ei ole tasoeroja. Koti kaikille -hanke toteutettiin vuosina 2011–2014 Uudenmaan asumisen osaamiskeskusohjelmassa. Hanketta rahoittivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Espoon kaupunki, Helsingin kaupungin innovaatiorahasto ja Rinnekoti-säätiö.
  • Pesola, Aki; Vehviläinen, Iivo; Virtanen, Elina (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 21.1)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2011
    Raportissa tarkastellaan tulevaisuuden energiaratkaisujen vaikutuksia erityisesti asuinrakentamiseen ja asuinrakennuksiin. Vaikutuksia on tarkasteltu ympäristön, talouden ja yhteiskunnan keskeisten seikkojen kannalta. Tehdyillä tarkasteluilla ei pyritä ennustamaan tulevaa kehitystä, vaan luomaan kuvaa mahdollisista kehityspoluista ja niiden vaikutuksista.
  • Särssi, Pekka; Rönkä, Kimmo; Sainio, Kirsten (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 30.1)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2009
    Käpytikka-yhdistys on helsinkiläinen, kehitysvammaisten nuorten vanhempien v. 2003 perustama yhdistys, joka toteutti perheen nuorille kehitysvammaisille heidän itsenäistymistä, turvallista elämää ja integraation jatkumista tukevan asuinyhteisön. Käpytikka-talo valmistui vuonna 2009 Helsingin Arabianrantaan. Aktiivisen käyttäjäyhteisön  organisoima lähes kuusivuotinen talohanke tuotti käytäntöön useita asumisen innovaatioita.
  • Himanen, Mervi (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 31.8)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2009
    Vuonna 2006 aloitetun kolmevuotisen Kaupunkikylä-hankkeen tavoitteena oli kehittää S-Asunnot Oy:n ja Suomen Ässäkodit Oy:n asumistuotantokonsepteja ja Ässäkoti-brändiä. Kestävän ja vuorovaikutteisen vuokra-asumisen toimintamallin kehittäminen - Asumistietoisuudella asukaskeskeiseen toimintaympäristöön. 
  • Salo, Markku; Hyvärinen, Susanna (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 3.4.)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2012
    Raportissa tarkastellaan arviointitutkimuksella Tampereen A-kilta ry:n Härmälän asumisyksikköä pitkäaikaisasunnottomille päihde- tai/ja mielenterveysongelmaisille henkilöille. Arviointitutkimuksen tavoitteena oli selvittää, johtaako tehostetun tuen asumisyksikkö päihdekuntoutumiseen ja kuinka laadukasta asumispalvelua asumisyksikkö edustaa. Arviointitutkimus oli Tampereen kaupungin tilaama ja Tampereen kaupungin ja ARAn osarahoittama. Kokemusarviointiin liittyvä kokemusarvioijakoulutus järjestettiin Tampereella keväällä 2009. Koulutukseen osallistui yhteensä 21 koulutettavaa, ja heistä valmistui 15 mielenterveys- tai päihdekuntoutujaa tai pitkäaikaisasunnottomuuden kokenutta henkilöä. Kokemusarviointi toteutettiin vuonna 2010. Haastattelutulosten mukaan tehostetun tuen asumispalvelulle on selkeä tarve. Tutkimusta tehtäessä tehostetun tuen asumisyksikköön jonotti 40–50 henkilöä. Yli puolet asukkaista oli ohjautunut asumisyksikköön kaupungin ensisuojan tai seurakunnan päiväkeskuksen kautta. Monet asukkaista kokivat saavansa riittävästi apua ja tukea arjen hallintaan, ja he luottivat henkilökunnan ammattitaitoon. Koska osa asukkaista tarvitsisi tukea päihteiden käytön hallinnan tukemiseen, tarvittaisiin monipuolisempia toimia päihteiden käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Kaupungin tavoitteena oli saada asukkaita itsenäiseen asumiseen. Asumisyksikön työntekijöiden mukaan suurin osa asukkaista ei tulisi selviytymään itsenäisesti arvioinnin tekohetkellä. Asukkaiden päihdekuntoutuksessa ei hyödynnetty riittävästi työntekijöiden ja päihteettömyyteen sitoutuneiden asukkaiden vertaiskokemuksia.
  • Sepponen, Mari; Nieminen, Jyri; Nykänen, Veijo (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 19.2)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 3/2013
    Hankintamenettelyohje on suunnattu rakennuttajille lähes nollaenergiatalon toteuttamiseen. Painopisteenä on energiaratkaisujen hankinta. Hankintaohje koskee yli 1 000 m2:n palvelurakennuksia. Ohjeet on koottu Lahden vanhusten asuntosäätiön rakennuttaman Onnelanpolku-palvelutalon hankintaprosessista saatujen kokemusten pohjalta. Hankkeessa käytettiin KVR-urakkamenettelyä (kokonaisvastuurakentaminen). Raportissa esitellään lähes nollaenergiapalvelutalon konsepti sekä hankkeessa käytetty hankintaprosessi. Energiaratkaisun hankinnan määrittely tarjouspyyntöä varten käsitellään yksityiskohtaisesti. Lisäksi pohditaan tarjousten arvioinnin perusteita sekä arviointiprosessia ja sen kehittämistarpeita.
  • Väkevä-Harjula, Irene (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 15.5)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 4/2013
    Raportti on syntynyt Peltosaari-projektin, Peltosaari Parlamentin, Riihimäen kaupungin viranhaltijoiden sekä projektin rahoittajien ja kumppanien yhteistyönä. Siinä kerrotaan omakohtaisista kokemuksista, syntyneistä innovaatioista ja malleista sekä arvioidaan projekti-tyyppisen kehittämisen vahvuuksia ja haasteita. Raportti ei sisällä uutta tutkimusta, vaan siinä esitellään 2010–2013 tehtyjä kehittämistoimenpiteitä Peltosaaren asuinalueen kehittämiseksi kolmen strategisen kärjen kautta, jotka ovat rakentaminen ja uudistaminen,  asukkaiden aktivointi sekä energia- ja ekotehokkuus. Raportissa viitataan useaan kertaan Helsingin yliopiston sekä VTT:n Peltosaarta koskeviin tutkimuksiin, jotka ovat vaikuttaneet kehittämistoimenpiteiden valintaan. Raporttia ja siinä esiteltyä asukashaastattelumallia tullaan käyttämään Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan pro gradu -tutkimuksen aineistona. Raportti esittelee Peltosaaren kokonaisvaltaisen kehittämismallin asuinalueen uudistamiseksi. Siitä löytyvät helposti Riihimäen kaupungin lähtökohta Peltosaaren asuinalueen kehittämiseen, projektin perustamiseen liittyvät toimenpiteet, strategianmukaiset kehittämistoimenpiteet sekä projektissa kehitetyt innovaatiot ja mallit asukkaiden kohtaamiseen. Raportti on koottu käsikirjamuotoon, mistä samankaltaisten haasteiden kanssa painivat tahot voivat valikoiden hakea tukea omille ajatuksilleen.
  • Hynynen, Raija (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 19.4)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2010
    Raportissa kuvataan ratkaisuja palvelu- ja senioriasumiseen, erityisesti rakennuksen, asuntojen ja muiden  tilojen muunneltavuuden kannalta. Suunnittelukohteena on VVO:n Palvelutalo Viikki Helsingissä. Rakennuksen muunneltavuutta ovat helppo mahdollisuus muuttaa rakennusta eri käyttötarkoitusta varten sekä yleispätevä, joustava tilasuunnittelu, joka sallii erilaiset käyttötarkoitukset ilman tarvetta muuttaa itse rakennusta.  Rakennuksen runkoratkaisu ja talotekniset ratkaisut vaikuttavat muunteluun. Muunneltavuuteen voidaan vaikuttaa  rakennuksen  yleissuunnitelmalla ja suunnittelemalla tilajärjestelyt joustaviksi. Joustava tilajärjestely taas edellyttää minimiratkaisua väljempää tilamitoitusta. Myös esteettömät suunnitteluratkaisut lisäävät muuntojoustoa. Palvelutalon asuinhuoneen mitoituksessa vuoteen ja vaatekaapin mitat, pyörällisen kävelytelineen kääntymissäde sekä pyörätuolin  pyörähdysympyrä ovat keskeiset tekijät. Muunneltavuutta saavutetaan melko yksinkertaisillakin tavoilla: siirtoseinillä, eteistiloilla, sivuasunnoilla tai asuntojen yhdistämisen mahdollistavilla tilallisilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla.
  • Tuominen, Pekka (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 19.2)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2013
    Raportissa esitetään pääpirteittään Lahden vanhusten asuntosäätiön Onnelanpolku-hankkeessa tehty vanhojen asuintalojen purkaminen uudisrakentamisen tieltä sekä purkamisessa huomioonotettavat seikat. Raportissa käydään läpi myös eri rakennusjätejakeita koskevat säädökset, varsinaisia purkutöitä koskevat säädökset ja  kaupungin järjestyssäännöt. Purkutyön kulku alkaa hankesuunnittelusta ja etenee rakennesuunnitteluun ja työvaihesuunnitteluun. Keskeisiä toimijoita ovat rakennuttaja, rakenne- ja purkusuunnittelija, päätoteuttaja ja urakoitsija tai urakoitsijat.  Selvityksessä esitellään eri toimijoiden välinen työn- ja vastuunjako.
  • Pekka, Toni; Pelvas, Pekka; Peltonen, Jorma (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 25.4)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 1/2008