Alueellisten ympäristökeskusten raportit (2006‒2009)

 

Recent Submissions

  • Yliniemi, Ilona (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    KSUra2_2006
    Maatalouden rakennemuutoksen ja tuotannon tehostumisen myötä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudensäilymistä toteutetaan lähinnä maatalouden ympäristötukijärjestelmän kautta. Noin 95 % viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukijärjestelmään. Ympäristötuki koostuu perus- ja lisätoimenpiteistä sekä erilaisista erityistukimuodoista. osa erityistuista on suunnattu tukemaan maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden edistämistä ja hoitoa.
  • Yliniemi, Ilona (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    KSUra1_2008
    Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (Lumo-) ja kosteikkojen yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalotalousympäristön luonnon hoitoa ja vesiensuojelua. Tässä Laukaan yleissuunnitelmassa on kartoitettu Vatian, Haapalan ja Haapasuon kylien, Tarvaalan kylän lähialueita sekä Savion ja Puttolan kylien alueella luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita sekä määritetty monivaikutteisille kosteikoille luontaisia perustamispaikkoja. Lisäksi yleissuunnitelmassa on osoitettu joitakin suojavyöhykkeiden perustamisen kannalta järkeviä paikkoja. Maastokäyntejä on tehty myös maanomistajien ilmoittamille kohteille. Suunnitelmassa esitellään yhteensä 72 kohdetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useita pienempiä erillisiä kohteita. Yleissuunnitelmassa esitettyjen yleisten hoito-ohjeiden ja kohdekuvauksista ilmenevien tarkempien hoitosuositusten avulla maanomistaja voi hoitaa ja kunnostaa lumokohteitaan tavalla, joka edistää luonnon monimuotoisuutta. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista. Pyrkimyksenä on kohdentaa maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukia oikeisiin kohteisiin ja samalla innostaa viljelijöitä hakemaan kyseisiä tukia. Yleissuunnitelman toivotaan madaltavan kynnystä tukien hakuun, kun tukikelpoisia kohteita ja niille sopivia hoitomuotoja esitellään maataloustuottajille jaettavassa julkaisussa. Yleissuunnitelma toimii pohjana tarkemmille kohdekohtaisille hoitosuunnitelmille ja esitetyt kohteet ovat rahoituspäätöksiä tehtäessä etusijalla.
  • Höglund, Jaana (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    LSUra 8/2008
    Luodon saaristo kuuluu sekä Natura 2000 verkostoon että rantojensuojeluohjelmaan. Alue sijaitsee Luodon kunnan alueella ja osittain myös Kokkolan ja Pietarsaaren kaupunkien alueilla. Suurin osa alueesta on yksityismaata. Alueelle kohdistuu mittava käyttöpaine. Tavoitteet alueen suojelusta, hoidosta ja käytöstä voidaan jakaa viiteen osatavoitteeseen, joista keskeinen on biologisen monimuotoisuuden suojelu. Muut tavoitteet ovat virkist yskäytön, tiedon, sosiokulttuurin sekä vuorovaikutuksen edistäminen. Alueen Natura 2000 luontotyypeille ja lajeille on laadittu erilliset suojelutavoitteet. Alue on jaettu eri maankäyttövyöhykkeisiin luontoarvojen, maankäyttösuunnitelmien sekä alueen käyttötarpeiden pohjalta. Suunnitelmassa otetaan myös kantaa alueen luonnonvarojen käyttöön ja hoitoon. Tavoitteita, ongelmia ja toimenpiteitä asetetaan metsätaloudelle, kalastukselle, metsästykselle, virkistykselle ja matkailulle. Tietyille luontoja kulttuuriympäristöille ehdotetaan yksityiskohtaisempien toimenpidesuunnitelmien laatimista. Alueen käytön valvontaa ehdotetaan parannettavaksi. Hoitoja käyttösuunnitelman toteutusta tulee seurata yhteistyöryhmässä. Hoitoja käyttösuunnitelma toimii neuvonnallisena asiakirjana niille suojelualueille Luodon saaristossa, jotka sijaitsevat yksityismailla. Suunnitelma ei ole juridisesti sitova. LänsiSuomen ympäristökeskus käyttää suunnitelmaa päätöksenteon pohjana, kun käsitellään aluetta koskevia asioita. Metsähallitus hoitaa valt ion omistamia alueita suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma on laadittu osallistavan suunnitteluprosessin mukaisesti.
  • Kullas, Johanna (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    LSUra 2/2006
    Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteinen maatalous on rikastuttanut maisemakuvaa ja luonut viljelyalueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalousympäristön maisema on kuitenkin viime vuosikymmenien aikana muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Tällä hetkellä maatalousalueiden ympäristönhoitoa edistetään lähinnä maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman tarkoituksena on kartoittaa maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet sekä ohjata ja tehostaa kohteiden hoitoa. Tavoitteena on, että maanomistajat hoitaisivat kohteita maatalouden ympäristötuen erityistuen turvin. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmia alettiin toteuttaa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella valtakunnallisesti vuonna 2003. Veteliin vuonna 2006 valmistunut yleissuunnitelma on viides Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella toteutettu hanke. Yleissuunnitelma laadittiin yhteistyössä alueella toimivien viranomaisten ja viljelijöiden kanssa. Vetelin noin 5500 hehtaarin suuruiselta yleissuunnittelualueelta inventoitiin kesän 2006 maastotöiden aikana yhteensä 69 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää kohdetta. Kohteisiin lukeutuivat Perhonjoki (Vetelinjoki) ja Halsuanjoki pientareineen. Tyypillisiä kohteita Vetelissä olivat lisäksi pienialaiset perinnebiotoopit, kuten hakamaat ja metsälaitumet, sekä lukuisat kiviaidat. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa erityistukimuotoa. Vetelissä erityistä huomiota kiinnitettiin jokivarren avoimien viljelyaukeiden maisemalliseen merkitykseen. Perinteisen maatalousympäristön maiseman säilyttämiseksi annettiin toimenpideohjeita.
  • Nyman, Stefan; Alaja, Heikki; Koivisto, Anna-Maria; Takala, Jarno (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Maalahdenjoella (F 500 km2, MQ 4,0 m3/s) tehtiin tulvasuojelutöitä vuosina 1999-2003. Työ käsitti joen perkauksen ja pohjapatojen rakentamisen sekä veneväylien ruoppauksen Maalahdenjoen edustan merialueella. Töiden tarkoitus oli vähentää joen yläosalla vuosittain toistuvia tulvia. Maalahdenjoesta poistettiin massoja yhteensä 156 000 m3 ja suistoalueelta ruopattiin lisäksi runsaat 14 000 m3. Perkausmassat läjitettiin molemmin puolin jokea tai ne kuljetettiin erityisille läjitysalueille. Länsi-Suomen vesioikeuden lupaehdoissa vaadittiin vesistötöiden vaikutusten tarkkailua vedenlaatuun, kalastoon ja kalastukseen. Myös pohjaeläimistöä, kasvillisuutta ja sedimentin koostumusta tutkittiin. Velvoitetarkkailu jatkuu 5 vuotta vesistötöiden valmistumisen jälkeen. Tässä yhteenvetoraportissa käsitellään vuosina 1997-2003 kerättyä aineistoa. Maalahdenjoen vedenlaatu on huonoa veden ollessa ajoittain hyvin hapanta ja metallipitoisuuksien erittäin suuria, minkä vuoksi kalat karkottuvat alueelta toisinaan ja voivat jopa kuolla. Jokivesi on tumman ruskeaa ja hyvin ravinnepitoista. Maalahdenjoki vaikuttaa merkittävästi joen edustan merialueen vedenlaatuun lisäten ravinnepitoisuuksia, alentaen sähkönjohtavuutta ja aiheuttaen happokuormaa jokiveden ollessa hapanta. Veden sameus ja typpipitoisuudet kasvoivat ruoppaustöiden aikana. Maalahdenjoen kasvillisuus on muuttunut vesistötöiden seurauksena. Suurin muutos on ollut vesikasvillisuudessa, jossa ulpukan ja järvikortteen esiintyminen on romahtanut. Ahventa, särkeä ja haukea nousee keväisin mereltä kutemaan Maalahdenjokeen ja sen sivu-uomiin. Vesistötöillä ei ole vesistötöiden valmistumisvuoteen mennessä havaittu olleen selvää vaikutusta kalojen kutunousuun. Kalanpoikaspyynneillä joesta saatiin ahvenen, särjen, hauen, salakan, kiisken ja lahnan poikasia. Maalahdenjoen vesistötöillä ei ole vesistötöiden valmistumisvuoteen mennessä havaittu selvää yhteyttä kalojen poikastuotantoon. Perkauksen myötä on kuitenkin menetetty mahdollisia kalojen lisääntymisalueita toimenpiteiden kohteina olevilla osuuksilla. Suistoalueelta saatiin siian, kuoreen ja silakan poikasia. Merialueen ammattikalastajien tärkeimmät saalislajit vuonna 2003 olivat silakka, siika, hauki ja ahven. Yksikkösaaliissa tapahtuneiden muutosten ja kalastajien arvioiden perusteella ahven- ja särkikanta oli vahvistunut merialueella vuoden 1998 kalastustiedustelun tuloksiin verrattuna.
  • Huttunen, Matti; Päätalo, Paavo; Virola, Timo (Hämeen ympäristökeskus, 2006)
    HAMra 1/2006
    Vesihuollon kehittämisohjelman tavoitteena on edistää seudullista vesihuoltoyhteistyötä sekä varmistaa vesihuollon toimivuus myös poikkeustilanteissa. Ohjelma käsittää Kanta- ja Päijät-Hämeen maakunnat. Tavoitteiden saavuttamiseksi on kehittämisohjelmaan valittu seutukunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät vedenhankintaa ja -jakelua sekä jätevedenjohtamista, kokoamista ja käsittelyä edistävät hankkeet. Lisäksi ohjelmassa on otettu huomioon merkittävät pohjavedenottamo- ja jätevedenpuhdistamohankkeet sekä laajat haja-asutuksen vesihuoltohankkeet. Kaikkiaan ohjelmassa on 40 hanketta. Vesihuollon kehittämisohjelmaan valittujen hankkeiden merkittävyyttä ja vaikuttavuutta on arvioitu työn yhteydessä kehitetyllä pisteytysmenetelmällä. Hankkeita tarkasteltiin vesihuollon merkittävyyttä kuvaavilla osatekijöillä ja vesihuollon tukilaissa (686/2004) säädetyillä tukemisen yleisillä edellytyksillä. Ohjelmassa ei tarkasteltu vesihuollon tukilain edellyttämää hankkeiden ulkopuolisen rahoitustuen tarveharkintaa. Kanta-Hämeessä vesihuoltohankkeiden investointikustannukset ovat noin 50 miljoonaa euroa. Maakunnan vesihuollon kehittämisessä keskeisessä asemassa ovat vedenhankinnan turvaaminen erityistilanteissa sekä yhdyskuntien jätevesien käsittelyn tehostaminen. Vesihuollon kehittämisessä pyritään keskitettyihin seutukunnallisiin järjestelmiin. Päijät-Hämeessä vesihuoltohankkeiden investointikustannukset ovat noin 23 miljoonaa euroa. Myös Päijät-Hämeessä pyritään ylikunnalliseen vesihuoltoyhteistyöhön, jolla turvataan vedenhankinta ja tehostetaan jätevesien käsittelyä. Ohjelman toteutumista seurataan vuosittain ympäristökeskuksen ja maakunnallisten liittojen välisissä neuvotteluissa. Lisäksi tavoitteena on perustaa seudullisia seurantaryhmiä, joissa ovat edustettuina muun muassa seudun kunnat ja vesihuoltolaitokset. Seurannassa tarkastellaan muun muassa hankkeiden suunnittelu-, selvitys- ja lupa-tilannetta sekä osapuolten sitoutumista ja yhteistyösopimusten ja hankkeiden valmiusastetta.
  • Päätalo, Paavo; Siiro, Petri; Miettinen, Annika (Hämeen ympäristökeskus, 2007)
    HAMra 1/2007
    Tässä työssä selvitettiin ne Hämeen ympäristökeskuksen alueella, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnissa, olevat pohjavesialueet, jotka liittyvät Natura 2000 -luonnonsuojeluverkostoon ja arvioitiin niiden merkitystä yhdyskuntien vedenhankinnan kehittämisessä. Vedenhankinnan kehittämistarvetta ja pohjavedenoton mahdollisuuksia Natura-alueilta arvioitiin selvittämällä kyseessä olevien alueiden vedenhankintatilanne nyt ja tulevaisuudessa. Raportissa esitellään Natura-verkostoa sääteleviä direktiivejä ja lakeja sekä muuta luonnon- ja pohjavedensuojeluun liittyvää lainsäädäntöä. Lisäksi raportissa esitellään Kanta- ja Päijät-Hämeessä vireillä olevia Natura-alueille kohdistuvia vedenottohankkeita. Kanta-Hämeen maakunnassa vedenhankintaa kehitetään seutukunnittain toimintavarmuuden ja palvelutason nostamiseksi. Toimintavarmuuden kehittämisen kannalta ongelmallisin ja kiireellisin on Forssan seutu, jossa vedensaannin varmistamiseksi tarvitaan kiireellisesti lisää hyvälaatuista pohjavettä lähes 7 000 m3/d. Tämän vesimäärän löytämiseksi on seudulla vain kolme pohjavesialuetta, joista kaksi kuuluu myös Natura-alueisiin. Päijät-Hämeen maakunnassa kehitetään vedenhankintaa pääosin ylikunnallisena ja seudullisena yhteistyönä. Toimintavarmuuden lisäämisen kannalta kiireellisin on Asikkalan ja Padasjoen seutu, ja näiden kuntien vedensaannin turvaaminen. Myös Heinolassa ja Orimattilassa tarvitaan uusia vedenottamoita vesihuollon varmistamiseksi. Lahden kaupunkiseudun vedensaannin turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä Hollolan ja Hämeenkosken lisäksi myös Asikkalan ja Heinolan kanssa. Raportin lopussa esitetään yleisohjeet siitä, mitä asioita tulee ottaa huomioon ja miten menetellä suunniteltaessa pohjavedenottoa Natura 2000 -verkostoon liittyviltä alueilta. Näiden ohjeiden avulla edistetään luonnonvaroihin ja -arvoihin kohdistuvien eri käyttömuotojen yhteensovittamista. Täten mahdollistetaan tarvittaessa yhdyskuntien vedenhankinta myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvilta alueilta ja näin edistetään tuon arvokkaan uusiutuvan luonnonvaran, pohjaveden, suojelua.
  • Horppila, Petri (Hämeen ympäristökeskus, 2008)
    HAMra 1/2008
    Ympäristön tilan seurannan tavoitteena on tuottaa tietoa ympäristön tilasta, sen muutoksista ja muutosten syistä. Seurannasta saatavia tietoja käytetään päätöksenteon sekä ympäristönsuojelutoimien kohdentamisen ja niiden tuloksellisuuden arvioinnin tukena. Tietoja hyödynnetään maankäytön suunnittelussa ja sen ohjauksessa sekä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Seurantatietoja tarvitaan kansainvälisten sopimusten edellyttämiin selvityksiin ja niitä hyödynnetään tutkimuksissa. Hämeen ympäristökeskuksen seurantaohjelma vuodelle 2008 perustuu vuosien 2006–2008 valtakunnalliseen ohjelmaan. Seurantaohjelma sisältää pintavesien ohella pohjavesien ja maaympäristön seurantaa. Ohjelmaan on pintavesien seurannan osalta sisällytetty biologista seurantaa (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet, kalat) vesienhoitolain ja -asetuksen (vesipuitedirektiivin) vaatimusten mukaisesti. Vuonna 2008 seurannassa olevien järvien ja jokien kokonaismäärä on pysynyt ennallaan vuoteen 2007 nähden. Pintavesien valtakunnallista seurantaa on mahdollisuuksien mukaan täydennetty alueellisilla ohjelmilla. Alueelliseen virtavesien seurantaan on otettu muutamia jokia lisää. Vesienhoitolaki edellyttää, että vesienhoitoalueille laaditaan seurantaohjelmat. Niiden havaintopaikat on koottu ympäristöhallinnon valtakunnallisista ja alueellisista ohjelmista sekä velvoitetarkkailuista. Vesienhoitoalueiden ohjelmia ei ole sisällytetty tähän monisteeseen, mutta havaintopaikkataulukoihin on merkitty, mitkä järvet ja joet kuuluvat näihin ohjelmiin.
  • Eskola, Hanna; Hirvonen, Hanna (Hämeen ympäristökeskus, 2009)
    HAMra 1/2009
    Tämä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on laadittu Artjärven järvien valuma-alueelle Artjärven kunnan ja Orimattilan kaupungin alueella. Suunnittelussa keskityttiin lähinnä kosteikkokohteisiin. Alueelta kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuuskohteita keskitetysti Artjärven kirkonkylässä sekä Hiitelän,Ratulan, Villikkalan ja Hietanan kylissä. Suunnittelualue kattoi Litinjoen valuma-alueen ja osan Haltia-Köylinjoen ja Lanskinjoen valuma-alueista sekä Artjärven lähialueesta. Yhteensä suunnittelualue oli noin 250 km2. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön hoitoa ja suojelua. Monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaus ja aitaaminen tuli mahdolliseksi ei-tuotannollisten investointien tuella vuonna 2008. TE-keskuksesta haettavan tuen hakijana voi olla viljelijä tai rekisteröitynyt yhdistys. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoon viljelijät voivat hakea ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnittelulla pyritään innostamaan maanviljelijöitä ja yhdistyksiä tukien hakemiseen ja ympäristönhoitoon sekä kohdentamaan ympäristötuen erityistukia vesiensuojelullisesti hyviin kohteisiin. Tässä yleissuunnitelmassa mainitut kohteet ja niille annetut hoito-ohjeet eivät velvoita alueen hoitoon ja tuen hakemiseen. Suunnitelmassa ehdotettujen kohteiden perustaminen ja tukien hakeminen on vapaaehtoista. Yleissuunnitelma ei kata kaikkia laajan suunnittelualueen mahdollisia kosteikko-, suojavyöhyke- tai luonnon monimuotoisuuskohteita, mutta esittelee erityyppisiä esimerkkejä kohteista, joiden perustamiseen ja hoitoon voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja ympäristötuen erityistukea. Löydetyt kohteet ovat esimerkkejä alueista, joihin voi perustaa kosteikon ja joita hoitamalla maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus säilyy ja kehittyy. Yleissuunnitelmaa voidaan käyttää pohjana tarkemmille hoito- ja perustamissuunnitelmille, joita laaditaan haettaessa maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea.
  • Hirvonen, Auli (Hämeen ympäristökeskus, 2006)
    HAMra 2/2006
    Rengon maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelussa selvitettiin alueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuskohteet sekä esitettiin toimenpidesuosituksia niiden hoidolle ja kunnostukselle. Renkajoen valtakunnallisesti arvokkaasta rakennetusta kulttuuriympäristöstä ja Kaartjoen maakunnallisesti arvokkaasta kulttuurimaisemasta etsittiin kohteita yhteistyössä maanomistajien kanssa kesällä ja syksyllä 2006. Viljelijä voi käyttää yleissuunnitelmaa apunaan tukia hakiessaan ja kohteiden hoitoa suunnitellessaan. Maatalousympäristön monilajiset perinnebiotoopit ja muut hyötykäytössä olleet alueet alkavat hiljalleen umpeutua ja muuttua lajistoltaan yksipuolisemmiksi. Tämä kehityssuunta johtuu laidunnuksen vähentymisestä. Arvokkaiden alueiden umpeenkasvua voidaan estää laiduntamalla, raivaamalla ja niittämällä. 28 % kaikista Suomen eliölajeista viihtyy maatalousympäristössä, joten sen hoitaminen on arvokasta työtä ympäristön hyväksi. Monet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia perinnebiotooppien säilymisestä. Suomessa on käytössä olevaa maatalousmaata vain 7,4 % maapinta-alasta, joten jokainen avoin viljelty pelto, kesanto ja laidunalue on arvokas maiseman kannalta. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta edistetään maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. 96% viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukijärjestelmään. Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden lisäksi luonnon monimuotoisuutta edistetään erityistukien avulla. Tähän yleissuunnitelmaan on pyritty löytämään sellaisia kohteita, joiden hoitamiseen viljelijä voi hakea erityistukea. Yleissuunnitelman kohdekuvauksia ja hoitosuosituksia viljelijä voi hyödyntää tukihakemuksissa. Yleissuunnittelun tavoitteita on tehostaa ja ohjata luonnon monimuotoisuuden hoitoa, parantaa vuorovaikutusta viljelijöiden, neuvojien ja viranomaisten kesken. Yleissuunnitelman avulla viljelijöitä kannustetaan ja innostetaan tekemään maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Yleissuunnitteluhankkeeseen ovat osallistuneet paikalliset viljelijät, Hämeen TE-keskus, Hämeen ympäristökeskus, MTK- Etelä-Häme, Rengon kunta, Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi ja ProAgria Häme.
  • Mäkinen, Jussi (Hämeen ympäristökeskus, 2007)
    HAMra 2/2007
    Luontodirektiivin mukaan EU:n jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava erityisten suojelutoimien (SAC) alueilla käyttösuunnitelmia. Niiden avulla yhteensovitetaan luonnontieteelliset arvot suojelualueverkossa tapahtuvan taloudellisen toiminnan, virkistyskäytön ym. toiminnan kanssa. Hämeen ympäristökeskuksen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma on työkalu, jota käytetään suunnittelutyön apuna. Se on laadittu yhteistyössä eri intressitahojen kanssa päätavoitteena Natura 2000 -alueiden suojeluperusteena olevien luontoarvojen turvaaminen. Hämeen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelman tavoitteena on määritellä yksityiskohtaisen hoidon ja käytön suunnittelun tarve ja tärkeysjärjestys Natura-aluekohtaisesti.
  • Meronen, Markku (Hämeen ympäristökeskus, 2008)
    HAMra 2/2008
    Kaartjoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa esitetään maatalouden vesiensuojelun kannalta tarkoituksenmukaiset alueet, joille suojavyöhykkeitä tulisi perustaa. Suunnittelualueen pinta-ala oli 250 km2 ja se sijaitsee Lopen ja Rengon kunnissa Kanta-Hämeessä. Yleissuunnitelmassa esitetään suojavyöhykkeen perustamista 16 alueelle.
  • Eskola, Hanna; Hirvonen, Auli (Hämeen ympäristökeskus, 2009)
    HAMra 2/2009
    Tämä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on laadittu Vanajaveden laakson alueelle. Suunnittelussa keskityttiin lähinnä kosteikkokohteisiin. Alueelta kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuuskohteita keskitetysti Lehijärven ympäristössä sekä Monaalan, Tenholan, Merven, Vesunnan, Lepaan, Lahdentaan ja Tyrvännön alueilla. Suunnittelualue kattaa Katumajärven, Leteenojan, Hämeenlinnan alueen, Mervenselän alueen ja Valteenojan valuma-alueet sekä osan Vanajanselän lähialueen valuma-alueesta rajoittuen Pälkäneeseen. Yhteensä suunnittelualue oli noin 422 km2. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön hoitoa ja suojelua. Monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaus ja aitaaminen tuli mahdolliseksi ei-tuotannollisten investointien tuella vuonna 2008. TE-keskuksesta haettavan tuen hakijana voi olla viljelijä tai rekisteröitynyt yhdistys. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden hoitoon viljelijät voivat hakea ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnittelulla pyritään innostamaan maanviljelijöitä ja yhdistyksiä tukien hakemiseen ja ympäristönhoitoon sekä kohdentamaan ympäristötuen erityistukia vesiensuojelullisesti hyviin kohteisiin. Tässä yleissuunnitelmassa mainitut kohteet ja niille annetut hoito-ohjeet eivät velvoita alueen hoitoon ja tuen hakemiseen. Suunnitelmassa ehdotettujen kohteiden perustaminen ja tukien hakeminen on vapaaehtoista. Yleissuunnitelma ei kata kaikkia laajan suunnittelualueen mahdollisia kosteikko-, suojavyöhyke tai luonnon monimuotoisuuskohteita, mutta esittelee erityyppisiä esimerkkejä kohteista, joiden perustamiseen ja hoitoon voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea ja ympäristötuen erityistukea. Löydetyt kohteet ovat esimerkkejä alueista, joihin voi perustaa kosteikon ja joita hoitamalla maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus säilyy ja kehittyy. Yleissuunnitelmaa voidaan käyttää pohjana tarkemmille hoito- ja perustamissuunnitelmille, joita laaditaan haettaessa maatalouden ympäristötuen erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea.
  • Horppila, Petri (Hämeen ympäristökeskus, 2007)
    HAMra 3/2007
    Ympäristön tilan seurannan tavoitteena on tuottaa tietoa ympäristön tilasta, sen muutoksista ja muutosten syistä. Seurannasta saatavia tietoja käytetään päätöksenteon sekä ympäristönsuojelutoimien kohdentamisen ja niiden tuloksellisuuden arvioinnin tukena. Tietoja hyödynnetään maankäytön suunnittelussa ja sen ohjauksessa sekä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Seurantatietoja tarvitaan kansainvälisten sopimusten edellyttämiin selvityksiin ja niitä hyödynnetään tutkimuksissa. Hämeen ympäristökeskus vie www-sivuilleen (www.ymparisto.fi > Häme) seurannan tuottamaa tietoa Kanta- ja Päijät-Hämeen alueilta. Hämeen ympäristökeskuksen seurantaohjelma vuodelle 2007 perustuu vuosien 2006–2008 valtakunnalliseen ohjelmaan.
  • Liedenpohja-Ruuhijärvi, Maritta (Hämeen ympäristökeskus, 2008)
    Päijät-Hämeen luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaohjelma (Päijät-Hämeen Lumos) 2006–2008 oli EU:n aluekehitysrahaston, valtion ja yhdeksän Päijät-Hämeen kunnan rahoittama yhteishanke. Päätavoitteena oli kuntakohtaisten monimuotoisuuden seurantaohjelmaehdotusten laatiminen hankekuntiin sekä Lahden kaupunkikasviston päivittämiseen liittyvä maastokartoitustyö. Seurantaohjelmaehdotuksia varten koottiin kuntien arvokkaita luontoalueita koskeva monimuotoisuustieto eri lähteistä mahdollisimman kattavasti ja arvioitiin tietojen ajantasaisuus ja käyttökelpoisuus seurantaa ajatellen. Tämän jälkeen valittiin yhdessä kuntien kanssa arvokohteet nykytilan selvitystä varten. Kartoituskohteiksi valittiin pääsääntöisesti sellaisia kohteita, joiden tiedot olivat vanhentuneita (vähintään 10 vuotta vanhoja) tai puutteellisia. Maastokartoitus toteutettiin kesällä 2006. Nykytilan selvityskohteina olivat erityisesti pienvedet sekä kallio- ja harjukohteet ja niissä tapahtuneet muutokset edellisiin kartoituksiin verrattuna. Lisäksi kartoitettiin uusiakin kohteita mm. kaavoituksen pohja-aineistoiksi sekä taajamien lähiluontokohteiksi ja koulujen opetuskäyttöä varten. Kartoitusten yhteydessä arvioitiin myös kohteiden mahdollinen hoitotarve ja -keinot sekä hoidon kiireellisyys monimuotoisuuden kannalta. Seurantaohjelmaehdotukset laadittiin sekä olemassa olevien tietojen että nykytilaselvitysten pohjalta. Myös seurantaväli ja seurannan tekijä (esimerkiksi kunta tai ympäristökeskus) kirjattiin ehdotukseen. Seurantaohjelmaehdotukset eivät sisälly tähän raporttiin vaan ne on lähetetty suoraan kuntiin. Toisena osakokonaisuutena oli Lahden kaupunkikasviston kartoitus, joka toteutettiin kesinä 2007–2008. Jokaiselta kaupungin 170 neliökilometriruudulta kartoitettiin kaikki kasvilajit ja arvioitiin jokaisella ruudulla esiintyvän kasvilajin runsaus 1–5 asteikolla. Lahdesta löytyi kaikkiaan 727 kasvilajia, jossa ovat mukana myös kulttuuritulokaslajit. Kasvistokartoitusaineistosta kootaan myöhemmin verkossa toimiva versio ja mahdollisesti myös julkaisu.