Muut julkaisut

 

Recent Submissions

  • Valtonen, Anitta (Ympäristöministeriö, 2013)
    Erillisjulkaisut
    Tämä kirja kertoo ilmastoneuvottelujen historiasta Suomen näkökulmasta. Kirjassa käydään läpi ilmastosopimusneuvottelujen alku ja tausta 1980-luvun lopulta sopimusta täydentävän Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden 2008–2012 loppuun. Ympäristöministeriö tilasi kirjan kokoamistyön toimittaja Anitta Valtoselta syksyllä 2011 ja muodosti hankkeen tueksi ohjausryhmän, joka koostui ministeriössä eri ilmastoneuvottelutehtävissä olleista henkilöistä. Osa heistä on jo siirtynyt eläkkeelle, mutta aineistot, henkilökohtaiset kokemukset ja muistot ovat olleet vielä käytettävissä. Työ perustuu virallisiin asiakirjoihin, kokousraportteihin ja muuhun ministeriön aineistoon, aiemmin julkaistuihin kirjoihin sekä haastatteluihin, joiden sisällön haastateltavat ovat tarkistaneet ja hyväksyneet. Kirja valottaa Suomen osallistumista ja asemoitumista kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Keskeisiä teemoja ovat ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumislinjausten kehittyminen sekä Suomen tavoitteet ja kannat keskeisiin neuvottelukysymyksiin. Jonkin verran tuodaan esille myös sitä, miten kansainvälisiä päätöksiä on pantu toimeen Suomessa. Kirjan painopiste on kunakin aikana vallinneiden tilanteiden ja käsitysten kuvauksessa. Kirja antaa mahdollisuuden arvioida myös sitä, miten ensimmäinen sitova velvoitteemme eli Kioton pöytäkirjan toimeenpano aloitti ilmastonmuutoksen hillintätoimet ja miten niihin liittyvät odotukset ovat johtaneet käytännön politiikkaan.
  • Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2016)
    Asuinalueiden kehittämisohjelman 2013–2015 tutkimushankkeiden loppujulkaisuun on koottu neljäksi teemakokonaisuudeksi hankkeessa mukana olleiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten laatimat 21 tutkimusartikkelia, 3 oppimateriaaliartikkelia sekä 8 kehittämisohjelmassa mukana olleen kaupungin edustajan haastattelua. Ensimmäinen teema käsittelee lähiöiden täydennys- ja korjausrakentamista sekä viheralueiden suunnittelua.Toinen teema käsittelee asuinalueita ja hyvinvointia erityisesti nuorten, lapsiperheiden ja ikääntyneiden näkökulmista. Kolmas teema esittelee uusia osallistumisen ja asuinalueiden kehittämisen malleja. Neljännen teeman aiheena on valikoiva muuttoliike asuinalueiden kehityksessä. Artikkelit ja haastattelut esittelevät monipuolisesti Asuinalueiden kehittämisohjelman hankkeiden toimintaa, yhteistyötä, tuloksia ja kokemuksia. Asuinalueiden kehittämisohjelman tavoitteena oli edistää asuinalueiden elinvoimaa ja ehkäistä eriytymistä. Tutkimus- ja kehittämishankkeiden toimenpiteet edistävät näihin teemoihin liittyviä tavoitteita: asukkaiden osallisuus ja moninaisuus; viihtyisä, turvallinen ja kiinnostava ympäristö; tilojen uudenlaiset käytöt, palvelutarjonnan vahvistaminen ja sosiaaliset innovaatiot sekä nuorten kasvun ja sosiaalisen eheyden vahvistaminen. Vuosina 2013–2015 asuinalueiden kehittämisohjelmassa oli mukana 13 kaupunkia (Espoo, Helsinki, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa), joilla kullakin oli oma kehittämishankkeensa. Ohjelmassa jaettiin vuosina 2013–2015 kehittämis- ja investointiavustuksina yhteensä 20 miljoonaa euroa, joista tutkimushankkeiden rahoituksen osuus oli reilu neljännes.
  • Tiainen, Juha; Mikkola-Roos, Markku; Below, Antti; Jukarainen, Aili; Lehikoinen, Aleksi; Lehtiniemi, Teemu; Pessa, Jorma; Rajasärkkä, Ari; Rintala, Jukka; Sirkiä, Päivi; Valkama, Jari (Ympäristöministeriö, 2016)
    Erillisjulkaisu
    Suomen lintujen uhanalaisuustarkastelu tehtiin vuonna 2015 samoilla Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereillä kuin vuosien 2010 ja 2000 tarkastelut. Tarkasteltavina oli 248 lajia, joista uhanalai-suusarvio tehtiin 244 lajille. Suosirrin kaksi alalajia tarkasteltiin erikseen, joten tarkasteltavia taksoneita oli 249. Suosirrin alalajit rinnastettiin lajeihin tarkastelussa. Arvioiduista 245 lajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Edellisessä arvioinnissa uhanalaisia oli 59 (24 %), silmälläpidettäviä 30 (13 %) ja elinvoimaisia 152 (63 %) ja punaisen listan lajeja 89 (37 %). Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä. Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa; soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa. Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta ai-heuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään meillä kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla. Metsästys meilläkin voi olla uhkatekijä, mutta siihen on aina mahdollista reagoida metsästyslainsäädännön mukaisilla rauhoituksilla. Arviointi tehtiin myös kahden Itämerellä talvehtivan lajin talvikannoille, allille (elinvoimainen) ja allihaah-kalle (äärimmäisen uhanalainen). Muiden itämerellä talvehtivien lajien talvikannat ovat kasvussa, eikä muuta arviointia tehty niiden osalta. Arvioinnin yhteydessä päivitettiin alueellinen uhanalaistarkastelu, joka tehtiin nyt (samoin kuin aiemmin-kin) metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. www.ymparisto.fi/punainenlista/2015linnutjanisakkaat
  • Liukko, Ulla-Maija; Henttonen, Heikki; Hanski, Ilpo.K; Kauhala, Kaarina; Kojola, Ilpo; Kyheröinen, Eeva-Maria; Pitkänen, Janne (Ympäristöministeriö, 2016)
    Erillisjulkaisu
    Julkaisussa esitellään Suomen nisäkäslajien viidennen uhanalaisuusarvioinnin tulokset. Arviointi tehtiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n arviointikriteerien mukaisesti, noudattaen IUCN:n kehittämää uhanalaisuusluokittelua. Arvioinnin toteutti ympäristöministeriön pyynnöstä Suomen Nisäkästieteellisen seuran kokoama työryhmä. Työtä ohjasi ja sen hyväksyi Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä (LAUHA). Suomen nisäkkäiden punaisella listalla 2015 on kaksikymmentä lajia eli kaksi lajia vähemmän kuin vuonna 2010. Uhanalaisia lajeja on seitsemän, mikä on neljä lajia vähemmän kuin aiemmin. Arvioinnissa oli mukana 75 Suomessa esiintyvää lajia tai alalajia. Luokka säilyi ennallaan 67 lajilla. Niistä viisi on hävinneitä (RE), yksi puutteellisesti tunnettu (DD) ja kuusitoista arviointiin soveltumatonta lajia (NA, vieraslajit, satunnaisesti esiintyvät). Kahdeksan lajin luokka muuttui vähemmän uhanalaiseksi, mutta yhdenkään lajin luokka ei muuttunut uhanalaisemmaksi. Uhanalaisia lajeja ovat ripsisiippa Myotis nattereri (EN), pikkulepakko Pipistrellus nathusi (VU), susi Canis lupus (EN), naali Vulpes lagopus (CR), hilleri Mustela putorius (VU), ahma Gulo gulo (EN) ja saimaannorppa Pusa hispida saimensis (EN). Silmälläpidettäviä lajeja (NT) ovat liito-orava Pteromys volans, euroopanmajava Castor fiber, kenttämyyrä Microtus arvalis, karhu Ursus arctos, ilves Lynx lynx, itämerennorppa Pusa hispida botnica ja metsäpeura Rangifer tarandus fennicus. Punaiselta listalta poistui kaksi lajia, metsäjänis Lepus timidus (LC) ja saukko Lutra lutra (LC). Yleisimmät nisäkkäiden uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat pyynti (laillinen ja laiton metsästys sekä sivusaaliskuolleisuus) sekä satunnaistekijät, jotka liittyvät pieniin populaatioihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa naalin, metsäjäniksen sekä itämeren- ja saimaannorppien menestymiseen. Metsien käytön ja metsärakenteen muutoksen katsotaan olevan vain kahden lajin, liito-oravan ja metsäpeuran uhkatekijänä. Häirintä, kilpailu, risteytyminen, geneettiset ongelmat, saalistus ja kemikalisoituminen ovat muita yksittäisiä nisäkäslajien uhkatekijöitä. www.ymparisto.fi/punainenlista/2015linnutjanisakkaat
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2015)
    Erillisjulkaisu
    I och med den allt snabbare internationaliseringen och hårdare konkurrensen samt med tanke på miljöns hållbarhet är det i framtiden ytterst viktigt att utvecklingen av Finlands regionstruktur och trafiksystem baserar sig på en långsiktighelhetssyn. På så sätt kan man främja att Finland utvecklas till ett konkurrenskraftigt,välmående och koldioxidsnålt land. Utvecklingsbilden formas en nationell uppfattning av vilken regionstruktur som eftersträvas och av det trafiksystem som stödjer denna fram till 2050. Grundpelarna i den regionstruktur och det trafiksystem som eftersträvas är stärkande av Finlands internationella ställning, en flerkärnig regionstruktur samt trafiktjänster som utvecklas och en möjliggörande infrastuktur. I utvecklingsbilden har regionstrukturen och trafiksystemet fastställts genom att man utnyttjat särdrag hos olika delar av landet samt regionernas styrkor och arbetsfördelning.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2015)
    Erillisjulkaisu
    In the conditions of internationalisation and increasing competition, as well as for the sake of environmental sustainability, it is important that the development of Finland’s regional structure and traffic system is based on an overall vision. In this way, Finland’s development into a competitive, prosperous, low-carbon country can be promoted. The development overview is used to form a national vision of the regional structure set as the target and the traffic system that supports it until 2050. The foundation pillars of the regional structure and traffic system set as the target include strengthening Finland’s international position, a polycentric regional structure as well as developing traffic services and an enabling infrastructure. In the development overview, the regional structure and traffic system have been defined by taking advantage of the special characteristics of the different parts of the country as well as the regional strengths and the division of labour between regions.
  • Hintsala, Susanna; Sipilä, Jenni; Sainio, Kirsten (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2015)
    ARAn erillisjulkaisut
    I handboken presenteras ett nytt sätt att ordna utvecklingsstörda personers boende. I handboken presenteras modellen för gemensam utveckling av bostadsnätverk där utvecklingsstörda personers bostäder ligger på vanliga bostadsområden. I handboken beskrivs hur kommunerna kan planera bostadsnätverket tillsammans med dem som ska bo där. Förutom de blivande boende deltar även deras anhöriga samt kommunens bostadsväsende, planläggning och socialväsende i den gemensamma utvecklingen av bostadsnätverket. Målet med den gemensamma utvecklingen är att utveckla nya bostadslösningar som överskrider traditionella förvaltningsgränser, möter de blivande boendenas behov och är kostnadseffektiva. Modellen för gemensam utveckling av bostadsnätverk utvecklades inom projektet Arjen keskiössä (2012–2014) som koordinerades av ARA och Förbundet Utvecklingsstörning. I projektet deltog städerna Åbo, Kotka, Seinäjoki och Lahtis samt Egentliga Finlands specialomsorgsdistrikt, Carea samkommun och Eskoo samkommun för socialservice. Inom kommunernas pilotprojekt utvecklades nya typer av bostadsplanering och lösningar för individuellt boende för utvecklingsstörda personer.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Erillisjulkaisu
    Kansainvälistymisen ja kovenevan kilpailun oloissa sekä ympäristön kestävyyden kannalta on tärkeää, että Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehittäminen perustuu kokonaisnäkymykseen. Näin voidaan edistää Suomen kehittymistä kilpailukykyiseksi, hyvinvoivaksi ja vähähiiliseksi maaksi. Kehityskuvalla muodostetaan valtakunnallinen näkemys tavoiteltavasta aluerakenteesta ja sitä tukevasta liikennejärjestelmästä vuoteen 2050. Tavoiteltavan aluerakenteen ja liikennejärjestelmän peruspilareita ovat Suomen kansainvälisen aseman vahvistaminen, monikeskuksinen aluerakenne sekä kehittyvät liikennepalvelut ja mahdollistava infastruktuuri. Kehityskuvassa aluerakenne ja liikennejärjestelmä on määritelty hyödyntäen maan eri osien erityispiirteitä sekä alueiden vahvuuksia ja työnjakoa.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Erillisjulkaisu
    I genomförandeplanen för kulturmiljöstrategin konkretiseras åtgärderna för att verkställa kulturmiljöstrategin 2014–2020, som godkändes genom statsrådets principbeslut den 20 mars 2014, och kulturmiljötemat lyfts fram i de olika aktörernas verksamheter. Miljöministeriet och undervisnings- och kulturministeriet kommer via en webbplats att utmana skolor, kommuner, statliga organisationer, museer, företag, föreningar och andra aktörer samt enskilda personer att förbinda sig till åtgärderna och målen i strategin – med tillgängliga medel och på valfritt sätt.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Erillisjulkaisu
    Kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanosuunnitelmassa konkretisoidaan valtioneuvoston periaatepäätöksellään 20.3.2014 hyväksymän Kulttuuriympäristöstrategian 2014-2020 toteutustapoja erillisin toimenpitein ja tuomalla kulttuuriympäristö näkyväksi eri tahojen toiminnassa. Ympäristöministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö haastavat lisäksi verkkosivuston välityksellä koulut, kunnat, valtion organisaatiot, museot, yritykset, yhdistykset ja muut toimijat sekä yksittäiset ihmiset sitoutumaan strategian tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamiseen - käytössään olevin menettelyin ja haluamillaan tavoilla.
  • Hintsala, Susanna; Sipilä, Jenni; Sainio, Kirsten (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2015)
    Oppaassa esitellään uudenlainen tapa järjestää kehitysvammaisten ihmisten asumista asuntoverkoston yhteiskehittämisen mallilla, jossa kehitysvammaisten ihmisten asunnot sijaitsevat tavallisilla asuinalueilla. Opas kertoo, miten kunnat voivat suunnitella asuntoverkoston yhdessa tulevien asukkaiden, heidän läheistensä sekä kunnan asuntotoimen, kaavoituksen ja sosiaalitoimen kanssa. Yhteiskehittämisen tavoite on kehittää uudenlaisia asumisratkaisuja, jotka ylittävät perinteiset hallintorajat ja jotka vastaavat tulevien asukkaiden tarpeita ja ovat kustannustehokkaita. Asuntoverkoston yhteiskehittämisen malli on kehitetty ARAn ja Kehitysvammaliiton Arjen keskiössä -hankkeessa (2012–2014). Hankkeessa olivat mukana Turun, Kotkan, Seinäjoen ja Lahden kaupungit sekä Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri, Carea-kuntayhtymä ja Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. Kuntien pilottihankkeissa kehitettiin uudenlaista asuntosuunnittelua ja yksilöllisiä asumisen ratkaisuja kehitysvammaisille henkilöille.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2014)
    Erillisjulkaisu
    Ympäristöministeriön tulevaisuuskatsauksen tavoitteena on tuottaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja hallitusneuvottelujen pohjaksi tilanne- ja kehitysarvioita yhteiskunnan tilasta ja poliittista päätöksentekoa edellyttävistä kysymyksistä. Katsauksessa kuvataan toimintaympäristöä ja keskeisiä ympäristöpolitiikan päämääriä. Päämäärät ovat vähähiilinen ja energiatehokas Suomi, luonnonvarojen kestävä käyttö ja toimiva kiertotalous, hyvä ympäristön tila, monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemipalvelut sekä hyvinvointia ja kilpailukykyä tukevat asumisolot. Päämääristä esitetään kaksi eri skenaariota: tavoiteltu tulevaisuus ja entä jos -kehityskulku. Lisäksi listataan keinoja, jotka ohjaisivat kehitystä kohti tavoiteltua tulevaisuutta. Lopussa esitetään näkökohtia skenaarioiden taloudellisista vaikutuksista. Toimintaympäristön kuvauksesta ilmenee, että vaikka ympäristön tilassa on isoja haasteita, myös edistystä on tapahtunut. Suomen ympäristön- ja luonnonsuojelussa tehdyt poliittiset ratkaisut ja käytännön toimet alkavat näkyä vesien tilan ja ilman laadun parantumisena. Kaiken kaikkiaan ympäristömme laaja-alainen parantaminen vaatii kokonaisvaltaista ajattelua ja lukuisia samansuuntaisia toimenpiteitä. Ratkaisuja vaativat etenkin kaikkein vakavimmat ongelmat eli ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitsemme sitoutumista vähähiiliseen yhteiskuntaan. Sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon on välttämätöntä päästöjen hillinnän rinnalla. Kilpailu luonnonvaramarkkinoilla kiristyy. Edessä on siirtyminen kohti kiertotaloutta, jonka avulla voimme säästää luonnonvaroja sekä luoda vihreää kasvua ja työtä. Väestö keskittyy kasvukeskuksiin, etenkin metropolialueelle. Kysyntään nähden liian vähäinen asuntojen tarjonta erityisesti pääkaupunkiseudulla pitää asuntojen hintatasoa ja vuokria korkeina. Suomalainen rakennettu ympäristö on Euroopan mittakaavassa pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Kuitenkin monet asiat, kuten rakentamisen laatu, turvallisuus ja sisäilman terveellisyys vaativat edelleen toimia. EU:n kasvavan ympäristösäätelyn toteuttaminen edellyttää vahvaa ympäristöhallintoa. Tarvitsemme erityisesti älykkäitä toimintatapoja, verkostoitumista ja tuottavuutta. Tavoitellussa tulevaisuudessa maailma ja Suomi omalta osaltaan ovat sellaisilla kasvihuonekaasupäästöjen poluilla, joilla ns. kahden asteen tavoitteen saavuttaminen on todennäköistä. Rakennetussa ympäristössä on otettu käyttöön vähähiilisyyttä ja energiatehokkuutta edistäviä ratkaisuja. Suomen kasvun kärjet ovat kestäviä ja tuotteet, materiaalit sekä ravinteet kiertävät. Suomi on tunnettu hyvästä veden ja ilman laadusta. Luonnon monimuotoisuus on turvattu ja ekosysteemipalveluiden keskeinen merkitys yhteiskunnassa on tunnistettu. Rakennetun ympäristön kehittäminen parantaa ihmisen hyvinvointia, ja digitalisaation mahdollisuudet hyödynnetään tehokkaasti. Asuminen on kohtuuhintaista ja vastaa asukkaiden tarpeita. Kaupunkiseutujen ja etenkin metropolialueen kilpailukykyä on vahvistettu. Keskeisiä keinoja: - Kansainvälisen ilmastosopimuksen neuvotteleminen. Suomi pysyy kansainvälisessä ilmastopolitiikassa aktiivisena toimijana ja pyrkii hiilineutraaliksi v. 2050 mennessä. - Ympäristön tilan, kansantalouden ja työllisyyden parantaminen ottamalla laajasti käyttöön taloudellisia ja muita ohjauskeinoja sekä tukemalla ratkaisuja, jotka vahvistavat Suomen luonnonvaratuottavuutta, materiaali- ja energiatehokkuutta sekä vähentävät päästöjä. - Jätteiden synnyn ehkäiseminen, jätteiden määrän vähentäminen ja kierrätystavoitteiden edistäminen sekä ravinteiden kierrätyksen tehostaminen. - Ympäristönäkökulman vaikuttava integrointi erityisesti maatalous-, metsä-, energia- ja kaivannaissektorin säädöksiin, strategioihin ja toimintaan, aluekehitykseen sekä arktiseen yhteistyöhön. - Ympäristölupa- ja arviointimenettelyiden kokonaisuuden tehostaminen. - Kuormituksen vähentäminen Itämeren sekä pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttamiseksi (mm. ravinnekuormitus, haitalliset aineet) sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön lisääminen. - Suojelualueverkoston täydentäminen ja sen hoidon tehostaminen sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä koskevan lainsäädännön kehittäminen. - Yhdyskuntarakenteen toimivuuden edistäminen sekä rakentamisen ohjauksen kehittäminen. - Rakennetun ympäristön laadun parantaminen sekä rakentamisen ja korjausrakentamisen osaamisen edistäminen. - Asumisen kustannustason alentaminen ja asumisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden parantaminen. - Kasvavien kaupunkiseutujen kaavoitus- ja sopimusmenettelyjen kehittäminen. - Metropolipolitiikan vahvistaminen ja vaikuttavuuden tehostaminen
  • Hernberg, Hella (Ympäristöministeriö, 2014)
    Erillisjulkaisu
    Ympäristöministeriön Tyhjät tilat -hankkeessa tutkittiin vajaakäyttöisten tilojen ja rakennusten problematiikkaa ja uusia toimintamalleja, joiden avulla vapaat tilat saataisin nykyistä paremmin käyttöön. Eri puolilla Suomea ja maailmaa on runsaasti hukkatilaa: vajaakäyttöisiä toimistotaloja, tyhjentyneitä teollisuuskiinteistöjä, eri syistä uusia ratkaisuja odottavia tiloja. Talouden ja teollisuuden rakennemuutos, logistiikan kehitys, kaupan muutokset ja julkisten organisaatioiden uudelleen järjestäminen jättänevät tulevaisuudessakin suuria kiinteistömassoja ja maa-aloja vaille käyttöä. Kekseliäät ja joustavat ratkaisut tilojen hallintaan ja uusiokäyttöön voivat parhaimmillaan tuottaa toiminnallisesti monipuolista ja elävää ympäristöä sekä omaleimaisia tiloja, joihin myös rakennusten käyttäjät voivat vaikuttaa. Tämä julkaisu on suunnattu inspiraatioksi, tietolähteeksi ja käytännön oppaaksi kaikille rakennusten käytön jatkamisesta ja uusiokäytöstä kiinnostuneille – niin käytännön toimijoille kuin viranomaistahoille.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2005)
    Y m p ä r i s t ö m i n i s t e r i ö n m o n i s t e 145
  • Berninger, Kati (Ympäristöministeriö, 2013)
    Uusi julkaisu on ilmestynyt tukemaan muutosta kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Julkaisussa selvitetään vähähiilisen yhteiskunnan käsitettä, sen sisältöä ja sitä mitä vähähiilisen yhteiskunnan temaattinen tavoite voisi tarkoittaa EU:n rakennerahastojen ohjelmatyössä ja hankemaailmassa. Vähähiilisen yhteiskunnan tavoitteen toteuttamista voidaan tukea uudella seitsemän vuoden Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmalla, joka rahoittaa eri toimijoiden, kuten yritysten, kuntien, yliopistojen, tutkimuslaitosten, koulujen oppilaitosten ja yhdistysten hankkeita. Rakennerahastovaroilla rahoitettavien hankkeiden valinnassa tuleekin painottaa vaikuttavuutta ja vaikutuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseen pitkällä tähtäimellä. Vähähiilisillä hankkeilla on positiivisia vaikutuksia mm. energia- ja materiaalitehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön, henkilöautoliikenteen vähenemiseen, kuljetustarpeeseen ja joukko- ja kevyen liikenteen osuuteen. Em. hankkeiden välillisiksi vaikutuksiksi luetaan esimerkiksi energianeuvonnan vaikutukset energiankulutukseen, uusiutuvan energian osaajien vaikutukset kiinteistöjen lämmitysenergian valintaan, biokaasulaitosten sijoitusvaihtoehtojen selvityksen vaikutukset uusiutuvien energiamuotojen tuotantoon jne. Vähähiilisten hankkeiden tavoitteiden toteutumista seuraavia tulosindikaattoreita voisivat olla: - uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin lisääntyminen - saavutettu energian säästö - koulutettuja ilmasto-osaajia - uusia vähähiilisiä tuotteita markkinoilla - uusia vähähiilisiä palveluntarjoajia markkinoilla - kehitettyjä vähähiilisyyttä edistäviä suunnittelutyökaluja YM:n tilaamasta Kati Berningerin uudesta julkaisusta saa lisätukea, esimerkkejä ja ideoita hyvien vähähiilisten hankkeiden suunnitteluun.