Turning Proverbs towards Torah : 4Q525 in the Context of Late Second Temple Wisdom Literature

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9294-7
Title: Turning Proverbs towards Torah : 4Q525 in the Context of Late Second Temple Wisdom Literature
Author: Uusimäki, Elisa
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies
Date: 2013-10-19
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9294-7
http://hdl.handle.net/10138/40829
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study provides the first thorough investigation of the wisdom text 4QBeatitudes (4Q525). In addition to historical-critical methods, selected theories and models of literary studies, social psychology, and sociolinguistics are exploited in order to shed light on questions related to 4Q525 and its social world. The first part approaches 4Q525 from the viewpoints of material and content-related questions, while the second part aims at locating the text in its wider linguistic and literary context. The material reconstruction of the fragmentary manuscript was carried out to restore the measurements of the former scroll, as well as the sequence of the largest fragments, while the study of its content began with an analysis of scriptural impact. Scripture is shown to have several roles to play in the composition. The analysis of quotations and allusions indicates the primary role of Prov 1–9 as a source to the extent that 4Q525 can be characterised as its rewriting. Other sources are used in an ancillary way, yet their effect on the work is dominant. The Psalms references in particular indicate that a Torah adjustment to the instruction of Proverbs takes place in 4Q525. The text also shares imagery and ideas with Deut 32 and Ps 91 that highlight the promise of divine protection and blessings, as well as the description of curses (frgs. 14 ii; 15; par. 5Q16 1–2+5). The genre of 4Q525 is studied in the light of the prototype theory. The theory, which requires a fair amount of resemblance but allows for some differences, is outstandingly applicable because of the rewriting process detected in 4Q525. The form of 4Q525 largely follows that of the prototype, Prov 1–9, while the content, having various theological components, is more divergent. In particular, 4Q525 shares many topics and specifically the female motifs with Proverbs, but a distinctive twist is added due to the Torah orientation and the worldview with eschatological and demonological beliefs. The basic didactic function of 4Q525 and Prov 1–9 is the same, but in addition to preparing for good and successful behaviour, 4Q525 takes part in the spiritual formation of its intended audience. Despite being included in the Qumran collection, 4Q525 does not contain specifically sectarian features and barely originates from such a movement. The likely origin lies in Judaean wisdom education of the second (or first at the latest) century B.C.E. The social function of 4Q525, related to the formation of group identity, might in part explain its context of discovery. The beatitudes and the description of curses (frgs. 2 ii; 15; par. 5Q16 1–2+5) serve as speech acts and social markers. The macarisms strengthen the self of intended in-group recipients, whereas the curses serve as an external threat and a means of group control. The endeavour to place 4Q525 in its wider context involves the study of the text from the viewpoint of language choice. The sociolinguistic model of diglossia, concerned with the use of “high” and “low” varieties of a language, can illuminate the factors that affected the choice. In particular, the highly literary variety of Hebrew employed in 4Q525 was closely related to scripture, used in specific formal settings such as education, and pertained to Jewish identity. The relevance of 4Q525 for the understanding of late Second Temple wisdom is prominent. Firstly, 4Q525 identifies wisdom with the Torah (2 ii 3–4) and contains other related passages (esp. frgs. 2 ii; 5; 24). It is argued that the concept of &#1514;&#1493;&#1512;&#1492; was helpful in wisdom contexts due to its multifaceted character and connotations. In general, the Torah discourse of 4Q525 lacks specificity, yet it is natural to wisdom poetry, which aims at promoting Torah piety. Secondly, 4Q525 should be included in the Proverbs tradition in the late Second Temple context when there was no fixed canon and the status of the ketuvim was in a state of flux. Further, 4Q525 indicates that its primary source, Prov 1–9, was regarded as worth reinterpretation and transmission to a contemporary audience. Hence, 4Q525 is an informative exemplar of the changes in Second Temple Jewish wisdom tradition. The instruction is modelled after its literary prototype, Prov 1–9, but unlike early Hebrew wisdom, 4Q525 is Torah oriented and familiar with revelatory ideas. The text reflects the reception, reinterpretation, and renewal of the Proverbs tradition in the first centuries B.C.E. The text 4Q525 invites scholars to pay attention to rewriting processes as they manifest in poetical literature, witnesses the scripturalisation process of Jewish wisdom, and shows that Torah-inclined wisdom materials had evident spiritual and social functions in educational contexts.</p>Väitöskirja on ensimmäinen perusteellinen tutkielma Qumranista löydetystä viisaustekstistä 4QAutuaaksijulistukset (4Q525). Löytöpaikastaan huolimatta 4Q525 ei sisällä Qumranin liikkeeseen yhdistettyjä piirteitä, vaan todennäköisesti juontaa juurensa toisen vuosisadan eKr. viisauspiireihin Juudeassa. Historiallis-kriittisten metodien ohella tutkimuksessa sovelletaan kirjallisuus- ja sosiaalitieteiden menetelmiä, erityisesti niiltä osin kuin ne valaisevat tekstin syntymaailmaan liittyviä kysymyksiä. Tutkielman ensimmäinen osa tarkastelee käsikirjoitusta 4Q525 materiaalin ja sisällön näkökulmista, kun taas sen toinen osa pyrkii asettamaan tekstin laajempaan lingvistiseen ja kirjalliseen asiayhteyteensä. Materiaalista rekonstruktiota hyödynnetään pahoin vaurioituneen käärön alkuperäisten mittojen sekä säilyneiden fragmenttien keskinäisen järjestyksen määrittelyssä. Sisällön tutkimus puolestaan rakentuu pitkälti analyysiin, jossa tarkastellaan ajanlaskun taitteessa muotoutumassa olleen pyhien kirjoitusten kokoelman vaikutusta teokseen. Sitaattien ja alluusioiden analyysi osoittaa Sananlaskun lukujen 1–9 tehtävän ensisijaisena lähteenä jopa niin, että tekstiä 4Q525 voidaan luonnehtia sen uudelleenkirjoitukseksi, kun uudelleenkirjoitus ymmärretään laveana prosessina tiukasti määritellyn kirjallisen lajin sijaan. Muita lähteitä on käytetty täydentävällä tavalla, mutta niiden vaikutus on vallitseva. Erityisesti viittaukset psalmeihin ja Deuteronomiumiin osoittavat, että kirjoittaja tulkitsee Sananlaskujen viisautta Tooran valossa. Yksiselitteisemmin määriteltävien sitaattien ja alluusioiden lisäksi tekstin kuvastolla ja tematiikalla on yhteyksiä Mooseksen lauluun (Deut 32) ja psalmiin 91; nämä vastaavuudet korostavat lupauksia hurskaiden suojeluksesta ja siunauksesta sekä heidän vastaryhmälleen kohdistettujen kirousten kuvausta (frag. 14 ii ja 15). Teoksen 4Q525 kirjallista lajia tarkastellaan prototyyppiteoriaa vasten. Tekstin muoto seuraa pitkälti Sananlaskujen lukuja 1–9, jotka koostuvat viisausopetuksista ja -runoista. Erityisesti viisauden ja tyhmyyden motiivit sekä perinteiset viisausaiheet, kuten kahden tien tematiikka, kuritus, Herran pelko ja sopiva puhe, juontuvat Sananlaskuista, mutta tekstin kokonaissisältö lukuisine teologisine osatekijöineen poikkeaa sen lähteestä: kirjoituksen heijastama maailmankuva on Toora-orientoitunut ja sisältää eskatologisia ja demonologisia uskomuksia. Sekä Sananlaskujen että tekstin 4Q525 didaktinen perusaie on sama, mutta hyvään ja menestyksekkääseen maalliseen elämään valmistamisen lisäksi 4Q525 pyrkii muokkaamaan vastaanottajiansa hengellisesti. Lisäksi sillä on ryhmäidentiteetin muodostamiseen pyrkivä sosiaalinen tehtävä, joka liittyy autuaaksijulistusten ja kirouskuvauksen käyttöön viisausopetuksessa (frag. 2 ii ja 15). Pyrkimys asettaa 4Q525 laajempaan kielelliseen ja kirjalliseen kontekstiinsa sisältää teoksen tarkastelun kielivalinnan näkökulmasta. Siinä käytettävä heprean kielen ”korkea” variantti on huomionarvoinen, koska kyseinen heprean muoto oli menettänyt asemansa Palestiinan alueen juutalaisten arkikielenä jo satoja vuosia ennen tekstin syntyajankohtaa. Variantti yhdistettiin läheisesti pyhiin kirjoituksiin ja palestiinanjuutalaiseen identiteettiin hellenistisessä maailmassa. Sitä käytettiin lähinnä yhteiskunnan rajatuilla osa-alueilla, kuten tekstin 4Q525 kohdalla elitistisissä pedagogisissa ympäristöissä. 4Q525 tarjoaa merkittävää aineistoa varhaisen juutalaisuuden viisausperinteen ymmärtämiseksi. Ensinnäkin se valaisee viisauden ja Tooran rajapintoja ja sitä henkistä ilmapiiriä, jossa ne lopulta samastettiin toisiinsa (frag. 2 ii, 5 ja 24). Teoksen Toora-diskurssia voi luonnehtia varsin abstraktiksi, mutta Toora-hurskautta edistävälle viisausrunoudelle luontevaksi. Toiseksi 4Q525 tulisi ymmärtää osana laajempaa Sananlaskuihin liittyvää kirjallista perinnettä, sillä myöhäisellä Toisen temppelin ajalla ei ollut olemassa suljettua kaanonia ja erityisesti niin sanottujen ”kirjoitusten” (ketuvim) asema oli epävakaa. Toisaalta 4Q525 osoittaa, että Sananlaskuja pidettiin vähintäänkin tulkinnan arvoisina. Uudelleenkirjoittamalla Sananlaskujen lukuja 1–9 haluttiin osoittaa niiden merkitys ajanlaskun taitteen juutalaiselle viisausopetukselle sekä mahdollisesti tuottaa vaihtoehtoinen johdanto koko Sananlaskujen kirjaan. 4Q525 on runsassisältöinen esimerkki useista Toisen temppelin ajan juutalaisessa viisaustraditiossa tapahtuneista muutoksista. Opetus on laadittu Sananlaskujen lukujen 1–9 pohjalta, mutta varhaisesta heprealaisesta viisaudesta poiketen 4Q525 on Toora-orientoitunut ja sisältää eskatologisia vivahteita. Teksti heijastaa Sananlaskujen perinteen vastaanottoa ja uudelleentulkintaa viimeisillä vuosisadoilla eKr. sekä kutsuu tarkastelemaan runollisessa kirjallisuudessa ilmeneviä uudelleenkirjoitusprosesseja, jotka ovat saaneet vasta vähän huomiota tutkimuksessa. 4Q525 osoittaa muinaisitämaisen viisaustradition ja juutalaisten pyhien kirjoitusten limittymisen sekä kuvastaa Toora-keskeisen viisauskirjallisuuden hengellisiä ja sosiaalisia tehtäviä.
Subject: vanhan testamentin eksegetiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record