The significance of Rimsky-Korsakov in the development of a Russian national identity

Abstract

Nikolai Rimsky-Korsakov was a significant figure in both the Russian society and culture of the late 19th and early 20th centuries. In addition to being a founder member of the Kuchka, he taught at the St. Petersburg Conservatoire from 1871, when he was appointed Professor of Practical Composition and Instrumentation, to 1907. He had a decisive influence on improving musical education in Russia and was instrumental in ensuring the talents of his contemporaries and students were recognised internationally. Through his position as a teacher, composer and within society he was able to strengthen the criticism of the arts towards the old-fashioned and censorial attitude of the bureaucracy who were blind to the changes in society. The starting point of this thesis is the 1833 Official Nationality ideology founded on orthodoxy, autocracy, and nationality . The thesis examines Rimsky-Korsakov s compositions in the light of these concepts and shows that he questioned the validity and relevance of them in the developing socio-political climate of the time. The composer was a significant player in these developments, however, this role has not previously been studied. The thesis examines the question of why national identity was an issue in the Russia of the 19th century. The main theories of national identity based on primordialism, ethno-symbolism and modernism are examined and observations made concerning their application to the development of a Russian national identity through the arts and particularly music. The modernist theory of Miroslav Hroch is supported.

It can be concluded that the majority of Rimsky-Korsakov s compositions had a political orientation criticising the policies and actions of the Tsar and the bureaucracy. He demonstrated that religious attitudes needed to encompass double faith . National identity was also defined by an interaction between the arts in folklore and music. Rimsky-Korsakov redefined the interpretation of orthodoxy, autocracy, and nationality .

Nikolai Rimski-Korsakov oli tärkeä henkilö Venäjän yhteiskunnassa ja kulttuurissa 1800 1900 luvun vaihteessa. Hän oli Kuchka -ryhmän perustajajäsen, ja opetti Pietarin konservatoriossa vuodesta 1871, jolloin hänet nimitettiin sävellyksen ja orkestroinnin professoriksi, aina vuoteen 1907 saakka. Rimski-Korsakovilla oli ratkaiseva vaikutus musiikin opetuksessa vallitsevien olosuhteiden parantamisessa Venäjällä ja oli hänen ansiotaan, että hänen aikalais-säveltäjänsä ja oppilaat alkoivat saada tunnustusta ulkomailla. Hänen asemastaan käsin - opettajana, säveltäjänä ja yhteiskuntavaikuttajana - hänellä oli mahdollisuus vahvistaa taidealojen kritiikkiä vanhoillista ja sensuurikeskittynyttä hallintokoneistoa vastaan, joka oli sokea yhteiskuntamuutoksille.

Väitöskirjan lähtökohtana on Virallisen Nationalismin ideologia vuodelta 1833, jonka perustana olivat ʽortodoksisuus, yksinvaltius ja nationalismi . Tässä työssä tarkastellaan Rimski-Korsakovin sävellyksiä näiden käsitteiden valossa ja osoitetaan, että hän kyseenalaisti niiden kelpoisuutta ja relevanssia yhteiskunnallisessa ja poliittisessa murroksessa elävässä maassa. Säveltäjällä oli merkittävä rooli ajan tapahtumissa, jota ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu.

Väitöskirja tarkastelee miksi kansallinen identiteettikäsitys oli ajankohtainen kysymys 1800-luvun Venäjällä. Aiheen alkukantaisuuteen, etno-symboliikkaan ja modernismiin perustuvia pääteorioita käydään läpi ja tehdään päätelmiä niiden soveltavuudesta Venäjän kansallis-identiteetin kehitykseen taiteen ja, erityisesti, musiikin kautta. Miroslav Hrochin modernistiteoria aiheesta saa tukea.

Voidaan päätellä, että suurin osa Rimski-Korsakovin sävellyksistä olivat poliittisesti suuntautuneita, ja niissä kritisoitiin Tsaarin ja hallintokoneiston politiikkaa ja toimintaa. Hän osoitti, että maan uskonnolliseen asenteeseen tuli sisällyttää ʽkaksois-uskonnon käsite. Käsitys kansallisidentiteetistä täsmentyi myös taiteissa, musiikin ja kansanperinteen vuorovaikutuksessa. Rimski-Korsakov määritteli uudelleen ortodoksisuuden, yksinvaltiuden ja nationalismin tulkintoja.