Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena : Keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta

Abstract

This study examines two types of interaction closely connected to the writing of master s thesis: the seminar and the supervisory encounters between the author and the supervisor. The study consists of a summary and four original articles that analyze the thesis interaction from various points of view. The focus is on peer feedback in the seminar, participation in the seminar, and the role of documents in the supervisory encounter.

The study uses the method of conversation analysis to analyze encounters videotaped in the seminars and videotaped supervisory encounters. The main research questions are: 1) What do the forms of interaction connected to writing a thesis consist of? 2) How can the seminar and supervision encounters be pedagogically developed?

The study analyzes the discussant s text feedback as consisting of three activities, questioning, praise, and the so-called problem-solution feedback. The feedback turn is structurally complicated, because the discussant s feedback has several, partly conflicting goals, and the feedback needs to counter several interactional challenges. Since text feedback is the dominant form of activity in the seminar, discussion and participation face particular challenges. In the supervisory encounters, the study concentrates on the role of written documents in the openings of the encounters. A key observation is that the role of the documents is dominant. Documents are used to topicalize the thesis work, and various kinds of encounter openings are tied to the documents.

The results of the study are compared to the literature on university pedagogy and the pedagogy of writing. Some practical suggestions are also given in order to develop supervisory interaction further.

Pro gradu -tutkielman sanotaan olevan haastavin osa yliopisto-opintoja. Opiskelijoita askarruttavat gradussa kirjoittaminen ja tutkimuksellisten kysymysten ratkaiseminen, mutta gradun tekemiseen liittyy myös haastavia vuorovaikutustilanteita. Graduntekijän on tekstin tuottamisen lisäksi osattava keskustella tekstistään esimerkiksi kahdenkeskisessä ohjaustapaamisessa ja seminaaritilanteessa.

Tämä väitöskirjatutkimus on toteutettu analysoimalla seminaareista ja ohjaustapaamisista videoituja aitoja keskusteluja keskustelunanalyysinä tunnetulla tutkimusmenetelmällä. Tarkasteltavana on, miten nämä gradun tekemiseen liittyvät vuorovaikutustilanteet rakentuvat ja miten niitä voisi pedagogisesti kehittää.

Keskusteleminen on seminaarin keskeinen työmuoto. Osallistujat toivovatkin runsasta keskustelua, mutta samanaikaisesti valitetaan, että keskustelua ei oikein ole. Seminaareja analysoimalla havaittiin, että seminaarikeskustelun rakenne ja siinä toteutuneet roolit eivät todellisuudessa edistä keskustelua. Jos keskustelua todella halutaan lisätä, toivomisen tai vaatimisen sijaan pitäisi pohtia, miten keskustelu järjestetään siten, että kaikilla osallistujilla on luonteva rooli osallistumiseen. Tämä voisi toteutua esimerkiksi pienryhmäkeskustelujen avulla tai käyttämällä useaa opponenttia yhden sijasta.

Palautetta pidetään kirjoittamisen ohjauksessa ja tutkimuksen tekemisessä hyvin tärkeänä asiana, ja se osoittautui myös seminaarissa keskeiseksi toiminnaksi. Hyvin vähän on kuitenkin aiemmin tarkasteltu sitä, mitä ihmiset tekevät, kun he antavat palautetta. Todellisuudessa palaute koostuu kolmesta toiminnosta, kysymisestä, kehumisesta ja ongelmanratkaisusta. Yleisin palautteen muoto on ongelmanratkaisu, ja esimerkiksi kehumista seminaarissa esiintyy varsin vähän. Monet palautteen antamisesta annetut ohjeet (esim. "Muotoile kriittiset kommentit kysymysmuotoon") puolestaan ovat aidon vuorovaikutusaineiston näkökulmasta varsin ongelmallisia.

Gradunohjaustapaamisissa paperien rooli osoittautui suureksi. Keskustelua ei voida aloittaa, ennen kuin erilaiset dokumentit on etsitty esille, ja erilaiset keskustelunavaukset sidotaan tavalla tai toisella niihin. Varsinaista keskustelua tapaamisen tavoitteista tai työskentelyjärjestyksestä ei näyttäisi esiintyvän. Tavoitteista keskusteleminen voisi kuitenkin vähentää sekä ohjaajien että opiskelijoiden esille tuomaa turhautumista ohjauskeskusteluja kohtaan. Lisäksi se voisi ohjata opiskelijaa ottamaan aktiivisemman roolin ohjaustilanteessa.