The Transmission of al-Madāʾinī s Material : Historiographical Studies

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9400-2
Title: The Transmission of al-Madāʾinī s Material : Historiographical Studies
Author: Lindstedt, Ilkka
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of World Cultures
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2013-12-16
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9400-2
http://hdl.handle.net/10138/41570
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This doctoral dissertation, which consists of articles published elsewhere as well as a summary of them, discusses the early Arabic historian and litterateur Abū l-Ḥasan ʿAlī b. Muḥammad b. ʿAbdallāh al-Qurashī al-Madāʾinī. He was an important compiler, evaluator, and organizer of historical and literary narratives. He composed an imposing oeuvre of over two hundred works, only two of which are extant today. Al-Madāʾinī was born in al-Baṣra, but he travelled and studied in many towns of Iraq. Eventually, he settled in Baghdad where he lectured and where he died ca. 228/843 4. Al-Madāʾinī s oeuvre is understood in this dissertation in the wider framework of Arab-Islamic culture. The late second/eighth early third/ninth centuries, when al-Madāʾinī lived, were a time when the study of history and religious sciences relied to a large extent on the oral and the aural. Al-Madāʾinī, too, disseminated his works principally through lectures and study circles. His works, it seems, did not circulate widely in manuscript form; they were not books proper. Rather, they circulated as notebooks written down by his students. Because of this, mapping the importance of his students in the transmission and transmutation of his historical material is of utmost importance, and much weight is put on that question. During the lives of al-Madāʾinī s students, the Arab-Islamic culture became increasingly writerly, and the idea of a work with a final form began to win the day. Al-Madāʾinī s works, however, were still somewhat fluid and mainly not transmitted by copying, at least during his lifetime. Al-Madāʾinī s works are mostly lost but some of them can be partly reconstructed on the basis of quotations from them. However, later authors, such as al-Ṭabarī and Ibn Aʿtham, reworked their source material, including the narratives stemming ultimately from al-Madāʾinī. These later authors did not have direct access to al-Madāʾinī s material but received it in the recensions of al-Madāʾinī s students. This dissertation deals especially with the historiography of the ʿAbbāsid revolution (129 132/747 750). Al-Madāʾinī was born some years after the revolution. He composed, relying on, e.g., eye-witness and court sources, a work called Kitāb al-Dawla about the events of the revolution and the beginning of the ʿAbbāsid rule. It is an important early source on the matter, the basic form and contents of which I have endeavored to reconstruct.Tämä artikkelimuotoinen väitöskirja käsittelee varhaista arabialaista historioitsijaa Abū l-Ḥasan ʿAlī b. Muḥammad b. ʿAbdallāh al-Qurashī al-Madāʾinīa. Hän oli aikansa tärkeimpiä historiallisten kertomusten kerääjiä ja järjestäjiä. Lähteidensä pohjalta hän laati yli 200 teosta käsittävän tuotannon. Vain kaksi näistä on säilynyt tähän päivään. Al-Madāʾinī syntyi al-Baṣrassa. Hän matkusti, opiskeli ja opetti eri puolilla Irakia. Lopulta hän asettui asumaan Bagdadiin, missä hän kuoli n. v. 842. Al-Madāʾinīn tuotantoa tulkitaan tässä väitöskirjassa laajassa, koko arabialais-islamilaisen kulttuurin kontekstissa. Al-Madāʾinīn elinaika, 700 800-luvut, oli aikakautta, jolloin historian ja uskonnollisten tieteiden tutkimus nojasi vahvasti oraaliseen ja auraaliseen, suulliseen ja kuultuun. Myös al-Madāʾinī levitti teoksiaan pääosin luennoimalla. Hänen teoksensa eivät tunnu levinneen laajalle käsikirjoitusmuodossa; ne eivät olleet kirjoja sanan nykymerkityksessä. Pikemminkin hänen teoksensa kiersivät muistiinpanoina, joita hänen oppilaansa olivat kirjoittaneet hänen luentojensa pohjalta. Tämän vuoksi hänen oppilaittensa merkitys hänen historiallisen materiaalinsa välittymisessä ja muuntumisessa on tärkeä kysymys, jolle annetaan tässä väitöskirjassa paljon tilaa. Al-Madāʾinīn oppilaitten elinaikana arabialais-islamilainen kulttuuri alkoi yhä vahvemmin tukeutua kirjoitettuun sanaan. Samalla ajatus teoksesta, jolla on lopullinen muoto, voitti lopullisesti. Al-Madāʾinīn teokset olivat kuitenkin vielä jokseenkin epävakaita muodoltaan eikä niitä pääsääntöisesti välitetty kopioimalla, ainakaan al-Madāʾinīn elinaikana. Al-Madāʾinīn teokset ovat kahta lukuun ottamatta kadonneet, mutta osa niistä voidaan rekonstruoida karkeasti myöhempien sitaattien perusteella. Myöhemmät historioitsijat kuten al-Ṭabarī ja Ibn Aʿtham kuitenkin muokkasivat lähteitään, mukaan lukien sitä materiaalia, joka juontaa al-Madāʾinīn teoksista. Näillä kirjoittajilla ei ollut suoraa pääsyä hänen materiaaliinsa vaan he saivat sen hänen oppilaittensa kautta. Tämä väitöskirja käsittelee eritoten ʿabbāsidivallankumouksen (v. 747 750) historiankirjoitusta. Al-Madāʾinī syntyi muutama vuosi vallankumouksen jälkeen. Hän kirjoitti mm. silminnäkijä- ja hovilähteiden perusteella teoksen nimeltä Kitāb al-Dawla, joka käsittelee vallankumouksen ja sen jälkeisen ʿabbāsidivallan tapahtumia. Se on tärkeä, varhainen lähde, jonka likimääräisen muodon ja sisällön olen pyrkinyt rekonstruoimaan.
Subject: arabian kielen ja islamin tutkimus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
lindstedt_dissertation.pdf 534.5Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record