The Holy See, Britain, and the Crisis of Malta, 1927-1933

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9396-8
Title: The Holy See, Britain, and the Crisis of Malta, 1927-1933
Author: Laitinen, Aappo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Church History
Date: 2013-11-16
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9396-8
http://hdl.handle.net/10138/41672
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The British colony of Malta became the centre of attention in Anglo-Vatican relations in the late 1920s and early 1930s. Originally a local conflict between politicians and the Catholic bishops in Malta escalated into a diplomatic imbroglio. The central issue of the lengthy dispute was the separation, or the lack of it, between religion and politics. I examine how different perceptions of politics and of religion affected the decisions of the protagonists and the outcome of the diplomatic dispute. The study begins with the Maltese election of 1927 and the ascent to power of the controversial Anglo-Maltese politician Gerald Strickland and his Constitutional Party. Before long, the government and the local ecclesiastical hierarchy clashed over the role of the clergy in politics. By seeking support from higher quarters, Strickland and the bishops embroiled the British and Vatican authorities in the affair. The disagreement began to unravel gradually from 1931 onwards, and the reappointment of the British Minister to the Holy See in 1933, which was a visible expression of the restoration of normal diplomatic relations, affords a natural end for the study. The politico-religious problems in Malta during the 1920s and 1930s constituted an extremely complex skein. Owing to the traditionally strong position of the Catholic Church in Maltese society, it was closely linked to the central organs of Maltese self-government. Furthermore, the political activity of the culturally pro-Italian clergy inevitably drew the Church into political affairs. The situation was made more complex by disputes over language Maltese, English, and Italian were all commonly spoken on the island and allegations that Pope Pius XI had made a secret pact with Mussolini to help Italianise Malta. Strickland, in spite of his Catholicism, did not shirk from attacking the priests, most of whom opposed his efforts to promote English and the vernacular instead of Italian and abhorred his apparent want of respect towards the ecclesiastical authorities. The Holy See was concerned with defending the Church against political aggression. However, Pius XI and the Cardinals of the Roman Curia wished to avoid conflict if possible and hoped to maintain working relations with the British. Still, in the case of Malta, the Pope was convinced that Strickland posed a threat to the Catholic faith. Pius XI was not prepared to back down before Strickland was removed from the political arena. Thus, the Pope sanctioned the use of spiritual penalties against anyone voting for him. Pius XI, who fundamentally regarded the political activity of priests as suspect, clearly perceived the Maltese situation as exceptional. He adamantly maintained that defending the interests of the Church was not an intrusion into politics, but the religious duty of the Pope and bishops as spiritual leaders. There was a marked difference in the attitudes of the Holy See and the British Government on what constituted politics and political activity. The British Government was averse to any kind of ecclesiastical interference, especially that of Roman Catholics, in the internal political affairs of one of its colonies. However, the outlooks of the Colonial and Foreign Offices were not uniform. The Colonial Office, which was responsible for the governance of Malta, recognised the central position of the Church in local society. According to the central tenets of the Colonial administration, the Church helped it to maintain social stability and order in Malta, thus benefitting imperial interests that were mainly concerned with the security of the British fortress on the island. The Foreign Office became involved in the Maltese conflict because the foreign relations of the colony fell under its remit. The Foreign Office s policy started from the premise that the British Legation in the Vatican had no other purpose than to further imperial interests. Thus, the Foreign Office was keen to put an end to what it perceived as unwarranted meddling in the internal politics of Malta and cared less for the susceptibilities of the Church. While both the Holy See and Britain agreed in principle that politics and religion could, and should, be separated, they had very different ideas on where the dividing line should be drawn. In addition, the public debate on Malta in Britain stirred up traditional anti-Catholic sentiment, demonstrating that anti-Catholicism remained a persistent feature of British society in the inter-war period. After various efforts to solve the deadlock, the Maltese crisis was finally resolved when Strickland, encouraged by the Maltese bishops, apologized to the Pope in 1932. With his subsequent defeat in the local elections, Strickland no longer posed a problem for Anglo-Vatican relations. Although normal diplomatic relations were resumed soon after, the rapprochement was not based on any ideological consensus over the respective spheres of politics and religion in society but on solely practical considerations.Väitöskirja tarkastelee Pyhän istuimen ja Britannian välisiä suhteita 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Kumpikin pyrki Euroopan yhteiskunnallisen tilanteen rauhoittamiseen ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä sekasortoisessa tilanteessa. Samalla Vatikaani ja Britannian hallitus seurasivat huolestuneina kommunismin ja fasismin nousua poliittisiksi voimatekijöiksi. Yhteisistä kansainvälispoliittisista tavoitteistaan huolimatta Vatikaanin ja Britannian suhteet ajautuivat 1920-luvun lopulla kriisiin, joka sai alkunsa brittiläiseen imperiumiin kuuluneen Maltan vaikeasta sisäpoliittisesta tilanteesta. Maltan kriisi kytkeytyi kiinteästi uskonnon ja politiikan väliseen rajanvetoon. Tutkimus osoittaa, että uskonnollis-poliittisen kiistan juuret olivat perinteisten valtasuhteiden ja yhteiskuntajärjestyksen murroksessa Maltalla. Kirkko pelkäsi oman auktoriteettinsa horjuvan uusien poliittisten aatteiden ja demokratiavaateiden saavuttaessa kannatusta. Vaikka kirkon johto vältti poliittisia kannanottoja, maltalainen papisto oli poliittisesti aktiivista. Suuri osa papeista vastusti Maltan vaalit 1927 voittaneen Gerald Stricklandin hallitusta, minkä seurauksena kirkon ja paikallishallinnon välit tulehtuivat. Uskonnon ja politiikan erottamisen vaikeus aiheutti ongelmia paitsi paikallisella tasolla, myös kansainvälisten suhteiden hoidossa. Maltan piispat hakivat ja saivat tukea Vatikaanista, kun taas Strickland tukeutui Britannian hallitukseen kamppailussaan kirkon johdon kanssa. Malta oli pienestä koostaan huolimatta Britannialle strategisesti tärkeä tukikohta, eikä brittihallinto katsonut hyvällä Vatikaanin puuttumista Maltan sisäpolitiikkaan. Pyhä istuin puolestaan piti tiukasti kiinni kirkon vahvasta asemasta ja katolisen uskon merkityksestä maltalaisessa yhteiskunnassa. Paavi Pius XI korosti, ettei katolilaisille annettu kielto äänestää Stricklandin puoluetta ollut sekaantumista politiikkaan vaan ainoastaan uskonnonharjoittamisen turvaamista. Tutkimus osoittaa, että molemmat kiistan osapuolet pitivät uskonnon ja politiikan erottamista periaatteessa tärkeänä. Käytännössä poliittisen ja hengellisen välisen eron määrittely osoittautui vaikeaksi ja oli perimmäinen syy siihen, miksi alkujaan paikallinen ongelma eskaloitui diplomaattiseksi kiistaksi. Siitä käyty julkinen keskustelu lehdistössä ja Britannian parlamentissa paljasti, että perinteiset antikatoliset näkemykset olivat sitkeä piirre brittiläisessä yhteiskunnassa vielä 1920- ja 1930-luvuilla. Tutkimuksessa on hyödynnetty aiemmin käyttämätöntä lähdeaineistoa. Ajanjaksoa koskevat lähteet Vatikaanin arkistossa avattiin tutkijoiden käyttöön vasta syyskuussa 2006. Toinen keskeinen syy aihetta koskevan aiemman tutkimuksen vähäisyyteen on se, että Vatikaanin ja Britannian suhteita maailmansotien välisenä aikana ei ole pidetty erityisen tiiviinä tai tärkeinä. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että Maltaa koskeva kiista herätti laajaa huomiota Britanniassa ja katolisen kirkon piirissä. Osapuolten yhteiset reaalipoliittiset intressit kannustivat niitä löytämään kiistaan ratkaisun siitä huolimatta, ettei uskonnon ja politiikan välisestä rajanvedosta saavutettu yksimielisyyttä.
Subject: kirkkohistoria
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record