Oman arvo: Etelä-Meksikon Oaxacan osavaltion yhteisöradiot intiaaniuden uudelleenmuokkaamisen tiloina.

Abstract

Tutkimus tarkastelee yhteisöradion merkitystä kolmessa alkuperäiskansojen yhteisössä Etelä-Meksikossa, Oaxacan osavaltiossa. Nyt tutkituista radioista ei ole tehty aiemmin akateemista tutkimusta.

Aineiston keskeisin osa on yhteisöjen keskeisten radiotoimijoiden syvähaastattelut sekä jokaisessa yhteisössä tehty fokusryhmähaastattelu. Haastattelu valittiin aineistonkeruumenetelmäksi kulttuurin suullisuuden vuoksi. Kehys-analyysin avulla aineistosta nousi esille kolme kehystä, joiden puitteissa yhteisöradiotoiminnan merkitystä jäsennettiin.

Radiotoiminnan merkityksestä puhuttiin eniten perinteiden säilyttämisen näkökulmasta. Toimittajat kertoivat käsityöperinteen ja paikallisen musiikin arvostuksen noususta sekä juhlaperinteen elpymisestä. Kielen säilyttämisen esteiden tarkasteleminen paljasti vahvan häpeän ja sisäistetyn rasismin logiikan. Radioissa pyritään aktiivisesti luomaan uutta arvostuksen logiikkaa suhteessa miksteekki-, sapoteekki- ja chatinoperinteisiin. Radioiden pyrkimykset perinteiden ja oman kielen säilyttämiseen ovatkin eräänlaista vastarintaa sisäistettyä rasismia kohtaan.

Toiseksi, aineistossa nousi esille vahva halu kehittää yhteisöjä ja kokemus radion potentiaalista muutoksen tuottamisessa. Keskeisiä myönteisiä radioiden tuottamiksi koettuja muutoksia olivat naisten osallisuuden paraneminen yhteisön päätöksenteossa, ympäristönsuojelu, yhteiskunnallinen tietoisuus, rauhan tuottaminen sekä seksuaaliset oikeudet. Kolmanneksi, haastatteluissa nousi esille kokemus itsekunnioituksen vahvistamisesta ja oman identiteetin arvostamisesta.

Radiotoimintaa jäsennetään eri tilanteissa eri tavoitteilla. Kulttuurin revitalisaation näkökulmasta tarkasteltuna alkuperäiskansat käyttävät radiota perinteiden luomiseen ja keksimiseen. Radiotoiminnassa ei siis ole kyse perinteistä tai edistyksestä, säilyttämisestä tai muutoksesta. Radiotoimijoille radio merkitsee sellaisen edistyksen luomista, jossa yhteisöllisen kulttuurin arvot ja järjestäytymismuodot ovat keskiössä.

Yhteisöradiosta puhuminen perinteen, kehityksen ja rohkaistumisen kehyksissä kertoo prosessista, jossa alkuperäiskansat ovat. Radio on tila, jossa kyläläiset voivat purkaa myyttiä muuttumattomasta ja staattisesta intiaanikulttuurista. Puhe radioista konstituoi alkuperäiskansojen yhteisöjä itseään ja niissä tapahtuvaa kulttuurista neuvottelua. Yhteisöt luovat ja uudelleenmuokkaavat itseään ja pyrkivät rakentamaan uudenlaista käsitystä siitä, mitä intiaanius on, mitä määreitä siihen liitetään ja miten sitä mediassa esitetään.