Joint Multimodal Management of Hearing Impairment in Conversations at Home : Implications for Communication Therapy

Visa fullständig post



Permalänk

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9413-2
Titel: Joint Multimodal Management of Hearing Impairment in Conversations at Home : Implications for Communication Therapy
Författare: Pajo, Kati
Medarbetare: Helsingfors universitet, beteendevetenskapliga fakulteten, institutionen för beteendevetenskaper
Utgivare: Helsingin yliopisto
Datum: 2013-12-13
Språk: en
Permanenta länken (URI): http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9413-2
http://hdl.handle.net/10138/41961
Nivå: Doktorsavhandling (sammanläggning)
Abstrakt: Individuals with an acquired hearing impairment (HI) can experience difficulties in hearing, even with technical support, and these difficulties are overt in communication. Within the framework of conversation analysis (CA), this dissertation examines the dyadic conversations of HI participants in their home environment. In particular, the focus is on the collaboration that occurs during repair, how the repair sequences emerge and are organized between HI participants and the familiar partners during ordinary, everyday conversation. The database consists of approximately nine hours of video recordings from eight dyads. The aim of this study is to increase our knowledge of how indications of trouble emerge, to determine their local contexts in everyday HI conversations, and to analyze how the following repair sequences are managed between the participants. Through the findings, this study aims to further develop communication therapy that is conversationally oriented. The results indicate that several findings drawn form the data support the previous studies, in particular, CA research concerning other-initiated self-repair (OISR) sequences. Thus, HI conversations are in many ways ordinary conversations. For example, in audiology, the assumption should not be that hearing impairment straightforwardly changes the ways to indicate trouble from the ordinary everyday resources. In addition, the HI individuals other-initiated (OI) actions are similarly context dependent actions as in any mundane conversations. However, the attributes beyond the local context can have an effect on their occurrence and management (e.g. the degree of hearing impairment and familiarity between the speakers). This study offers new lines of study, by exploring in detail how multimodal resources are used in OISR sequences and in instances where the trouble is more potential than explicit. The conversational extracts demonstrate that, as recurrent actions, the prosodic features, such as the urgency in fast articulation and the overlapping timing with the speaker s turn, as well as non-vocal features, which include the trouble posture with changes in facial expression and movements of the body, can all constitute a familiar routine, revealing the hearing difficulty in an implicit way in comparison to verbal resources. The approach to the HI individuals non-vocal actions during the speakers turn introduce new information to CA studies and to audiological conversational studies. The study reveals how the collaboration between an HI recipient and his or her conversational partner intensifies when the HI individual, for example, frowns and leans towards the speaker. These instances are not similarly clear OISR sequences as those that are initiated by verbal resources. The non-vocal resources and responses from the speaker can be described as a continuum of collaboration. At the other end the participants are managing a threat of misperception and towards the other end the collaboration reflects repair after misperception, similarly to actions following verbal OI-actions. This study suggests possible clinical implications, where the keys include, the self-value of conversation, teamwork, the structure of requests for clarification and clarified speech, multimodality and visual access, multifunctional requests for repair, and repairing as a beneficial and positive behavior.Kuuloviat lisääntyvät tulevaisuudessa väestön ikääntymisen myötä. Huonokuuloisuus tuo keskusteluun epävarmuutta ja sen kokee sekä huonokuuloinen henkilö että hänen tuttunsa. Yhteisen haitan kokemuksen aiheuttaa esimerkiksi keskustelun lisääntynyt katkeilu ja korjaaminen. Puheterapeuttien tarjoamassa kuntoutuksessa voidaan arvioida huonokuuloisen ja hänen tuttujensa keskusteluhaittaa ja sen mukaan tarjota kommunikaatiokuntoutusta. Tähän liittyen meneillään oleva väitöskirjatutkimus tutkii kotikeskusteluja huonokuuloisen ja tutun kumppanin välillä ja analysoi niissä toistuvia keinoja nostaa puheen vastaanoton ongelma keskusteluun ja korjata se. Tulokset tuovat uutta tietoa arkikeskustelujen korjauskäytänteistä ja ovat pohjana puheterapeuttisen kommunikaatiokuntoutuksen kehittämiselle. Väitöskirjatutkimus analysoi huonokuuloisten ja tuttujen kumppaneiden parikeskustelujen korjauskäytänteitä käyttämällä videokuvattua kotikeskustelumateriaalia. Tutkimukseen osallistuneet huonokuuloiset ovat menettäneet kuuloaan aikuisiällä ja he käyttivät kuulokojeita. Aineistoa on yhteensä noin yhdeksän tuntia ja keskustelupareja on kahdeksan. Videoaineistot on litteroitu keskustelunanalyysin (KA) mukaisesti tutkimuksen kiinnekohtien, korjausten, osalta. Keskustelunanalyysi on menetelmä ja teoria keskustelun jäsennyksestä. Sen avulla korjauskäytänteet voidaan sijoittaa osaksi laajempaa yhteisymmärryksen ylläpitoa. Huonokuuloisten keinot ilmoittaa ongelmasta puheen vastaanotossa (esim. kysymyksillä mitä, mikä, missä teatterissa jne.) ja kumppanin keinot reagoida osoitettuihin ongelmiin tai ennakoida niitä (esim. toistamalla) tulevat esiin hyvin yksityiskohtaisesti. Kokoamalla toistuvia korjaus-jaksojen puhe-, äänenkäyttö- ja ilme/elepiirteitä sekä analysoimalla niiden tarkoitusta, päästään kiinni tyypilliseen toimintatapaan huonokuuloisen ja kumppanin välillä. Päätulokset osoittavat, että keskustelu huonokuuloisen kanssa on monin tavoin tavallista arkikeskustelua, mutta että kuulovika aiheuttaa myös epäsymmetriaa huonokuuloisen ja keskustelukumppanin välille. Esimerkiksi huonokuuloisten keinot ilmoittaa ongelmasta eli aloittaa korjausjakso eivät välttämättä poikkea tavallisista arkikeskustelun keinoista. Oletus audiologisessa keskusteluntutkimuksessa ei siis saisi olla, että kuulovika muuttaa vääjäämättä niitä keinoja, joilla ongelmallisuuden käsittely keskustelussa aloitetaan. Nämä huonokuuloisten korjausaloitteet olivat sidoksissa keskustelutilanteeseen, kuten missä tahansa arkikeskustelussa (ilmentäen huonokuuloisuuden lisäksi myös erimielisyyttä, ymmärtämisen ongelmaa jne.). Epäsymmetria keskustelijoiden välillä ilmeni esimerkiksi siten, että huonokuuloiset tekivät enemmän korjausaloitteita eli katkaisivat keskustelun useammin kuin heidän keskustelu-kumppaninsa. Tämän tarpeen taustalla oli se, että huonokuuloiset olivat häiriöherkkiä (vaikka kuuloa oli autettu kuulokojein). Etenkin katseyhteyden puuttuminen aiheutti herkästi tarpeen pyytää keskustelukumppania toistamaan tai vahvistamaan oliko kuultu oikein. Tutkimus esittää uudenlaisen tavan analysoida korjausjaksoja tarkastelemalla niitä yksityiskohtaisesti. Analyysin yksityiskohdissa esiintyvät monet eri piirteet kuten, kieli, puheen tuottotapa (niin prosodia kuin keholliset keinot) ja näiden ajoitus. Analyysi kohdistuu myös tilanteisiin, joissa on-gelmallisuus on enemmänkin uhka kuin selkeästi esillä. Keskusteluotteet osoittavat, että korjausaloitteet ovat toistuvasti tuotettu nopeasti artikuloituna ja vuoro voi olla tuotettu samanaikaisesti puhujan puheenvuoron kanssa. Lisäksi kasvojen ilmeen muutos ja kehon liikkeet muodostavat oman korjausaloit-teisiin liittyvän kokonaisuuden. Nämä rutiininomaiset keinot paljastavat vaikeuden kuulla, mutta eivät niin suoraan kuin sanalliset keinot. Tutkimuksen tarkka analyysi huonokuuloisen äänettömistä, kehollisista keinoista puhujan puheen vuoron aikana tuo uutta tietoa sekä KA tutkimuksiin että audiologisiin keskusteluntutkimuksiin. Tieto koskee tilanteita, joissa keskustelijoiden välinen yhteistyö tiivistyy, kun huonokuuloinen esimerkiksi kurtistaa kulmakarvojaan ja nojautuu puhujaa kohti. Keholliset keinot muodostavat toimintojen kirjon, jota voi kuvata yhteistyöjatkumona. Jatkumon alkupäässä käsitellään kuulemisen ongelman ja keskustelun sujuvuuden uhkaa ja loppupäässä korjataan kuulemattomuutta lähes samalla tavoin kuin sanallisten korjausaloitteiden jälkeen. Toimivat ja toisaalta ongelmallisiksi osoittautuvat tilanteet ja keinot voidaan ottaa korostetusti esiin puheterapeuttisessa kommunikaationeuvonnassa ja tehostaa täten kuntoutusta.
Subject: käyttäytymistiede/logopedia
Licens: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Totalt antal nerladdningar: Laddar...

Filer Storlek Format Granska
pajo_dissertation.pdf 2.758Mb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post