SYKEn julkaisuja (2013-)

 

Sarja sisältää ympäristöalan ammattilaisille, päätöksentekijöille ja ympäristöasioista kiinnostuneille suunnattuja tutkimuksia, arviointeja ja selvityksiä. Sarjan teemat ovat: Ekosysteemipalvelut ja luonnon monimuotoisuus; ilmastopolitiikan tuki; Itämeri, vesistöt ja vesivarat; kulutus ja tuotanto sekä luonnonvarojen kestävä käyttö sekä rakennettu ympäristö ja alueiden käyttö. Julkaisukielet ovat suomi, englanti ja ruotsi. Sarja on avoin kaikille. Käsikirjoitukset ennakkotarkastaa vähintään kaksi riippumatonta tarkastajaa. Sarjalla on toimituskunta, jonka muodostavat kunkin teeman tieteelliset toimittajat.

 

Serien SYKE Publikationer innehåller forskarrapporter och utredningar. Teman är stöd för klimatpolitik; konsumtion och produktion samt ett hållbart nyttjande av naturresurserna; byggd miljö och områdesanvändning; Östersjön, vattendrag och vattenresurser; ekosystemtjänster och biologisk mångfald.

 

The SYKE Publications series contains research publications, evaluations and reports. The publications are written mostly in Finnish but some are available also in English. The themes of the series are support for climate policy; consumption and production, and sustainable use of natural resources; built environment and land use;Baltic Sea, inland waters and aquatic resources; ecosystem services and biological diversity.

 

Recent Submissions

  • Kivimaa, Paula; Kangas, Hanna-Liisa; Lazarevic, David; Lukkarinen, Jani; Åkerman, Maria; Halonen, Minna; Nieminen, Mika (Finnish Environment Institute, 2019)
    SYKE Publications 5
    Due to climate change, there is a need to phase out fossil-fuel based energy use for heating, cooling and lighting buildings. Thus, a transition to nearly zero energy buildings is necessary. This requires socio-technical change in both building and energy systems - implying significant changes not only in technology but also in policies, institutions, markets, practices and culture surrounding the technology. Buildings offer many opportunities for decarbonisation, while the optimal energy performance improvement and the potential for reduction differs case and region specifically. This publication summarises research in an Academy of Finland funded project, Change in Business Ecosystems for Local Renewable Energy and Energy Efficiency - Better Energy Services for Consumers (USE), conducted during 2015-2018. It addresses the challenge of further improving the energy efficiency of the Finnish building stock by focusing specifically on energy service companies offering integrated services for buildings, on the emerging business ecosystems and regional innovation ecosystems for energy services, and on the building energy efficiency policy mix from the perspective of transition. The report shows that, in Finland, the transition towards nearly zero energy buildings has started, but the building sector is still far from being nearly zero energy. Energy service companies have the potential to reconfigure the existing energy and building systems and drive the transition. Energy and building sectors are supply-centric, so changing the mind-sets of energy and construction industry actors towards service provision and consumption is vital. At societal level, disinterest in energy efficiency is slowing down transition. Ecosystems of actors providing integrated building energy services are emerging around specific business models and in various regions. At the regional level, a city can orchestrate a process to create an innovation ecosystem by gathering the relevant actors and creating a common vision towards a nearly zero energy building system. Many supportive policies are in place, and policy development has been largely consistent and coherent in the intermediate term. However, more attention needs to be paid to the comprehensiveness of the policy mix to reach the goal of nearly zero energy, and especially to implementation to make sure it is coherent with the policy goals.
  • Korpinen, Samuli; Laamanen, Maria; Suomela, Janne; Paavilainen, Pekka; Lahtinen, Titta; Ekebom, Jan (Finlands miljöcentral, 2018)
    SYKE publikationer 4
    ”Havsmiljöns tillstånd i Finland 2018” är en del av Finlands havsförvaltningsplan. Rapporten beskriver det aktuella läget av den marina miljön 2011–2016, och inkluderar även en uppskattning om belastningen på havet, definierar god status och presenterar de allmänna miljömålen och indikatorerna med vilka förverkligandet av målen kommer att övervakas. Statusen för den marina miljön bedöms genom det marina direktivets elva deskriptorer för god status. Statusen klassificeras som bra eller dålig. Människan har påverkat den marina miljön på många sätt under en lång tid, vilket har lett till att havets tillstånd har försämrats. För att återställa god status i den marina miljön måste den mänskliga belastningen på havet minskas. Statusen försämras bland annat genom tillförsel av näringsämnen och skadliga ämnen, statusförsämrande aktiviteter på livsmiljöer såsom muddring, dumpning av muddermassor, byggverksamhet, införande av främmande arter, fiske, jakt, bifångst i samband med fiske, nedskräpning och undervattensbuller. Den mest statusförsämrande belastningen på kustvattnen och öppna havet åstadkoms av den överdrivna tillförseln av näringsämnen och den därmed följande eutrofieringen. En betydande del av havsbottnens huvudsakliga livsmiljöer är i ett dåligt tillstånd på grund av övergödningen och andra mänskliga belastningar. På grund av syrebristen är statusen sämst i norra Östersjöns och Finska vikens öppna havsområden. Bottenhabitaternas status är mestadels god i Bottniska viken. Med avseende på skadliga och farliga ämnen är den marina statusen fortfarande dålig. Med avseende på nedskräpningen har man inte kunnat klassificera statusen, men skräp förekommer mest nära mänskliga aktiviteter och i områden där skräp ansamlas. Med avseende på främmande arter kan statusen betraktas som god. Av havsdäggdjuren har gråsälspopulationen ökat under de senaste åren, och gråsälens status är god. Statusen för östersjövikaren, vår andra marina sälart, är god i Bottniska viken men dålig i Skärgårdshavet och i Finska viken, där vikarpopulationerna är mycket små med avsaknad av tillväxt. De häckande populationerna av flera havsfågelarter minskar och statusen är oftast dålig. Statusen för kommersiellt fiskbara arter är huvudsakligen god, men av fiskarna är statusen för havsöring, ål och Skärgårdshavets gös särskilt oroande. Havsförvaltningsplanen är en nationell havsstrategi som bygger på EU:s marina strategi och som utarbetades i samarbete med andra Östersjöstater inom HELCOM.
  • Korpinen, Samuli; Laamanen, Maria; Suomela, Janne; Paavilainen, Pekka; Lahtinen, Titta; Ekebom, Jan (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    ”Suomen meriympäristön tila 2018” on osa Suomen merenhoitosuunnitelmaa ja se kuvailee meriympäristön nykytilan vuosina 2011–2016 ja sisältää myös arvion mereen kohdistuvista paineista, määrittelee hyvän tilan ja esittelee yleiset ympäristötavoitteet sekä indikaattorit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan. Meriympäristön tilaa arvioidaan yhdentoista meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisen kuvaajan kautta. Tila luokitellaan joko hyväksi tai heikoksi. Ihminen on vaikuttanut meriympäristöön pitkään ja monin tavoin, minkä seurauksena meren tila on heikentynyt. Meriympäristön tilan palauttamiseksi hyvälle tasolle on tilaa heikentäviä ihmispaineita vähennettävä. Tilaa heikentävät muun muassa ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormitus, elinympäristöjä ja lajien tilaa heikentävät toimet kuten ruoppaukset, ruoppausmassojen läjitykset, vesirakentaminen, vieraslajit, kalastus, metsästys, kalastuksen sivusaaliksi joutuminen, roskaantuminen ja vedenalainen melu. Voimakkain rannikkovesien ja avomeren tilaa heikentävä paine on liiallinen ravinnekuormitus ja siitä aiheutuva rehevöityminen. Merkittävä osa merenpohjan laajoista elinympäristöistä on heikossa tilassa johtuen rehevöitymisestä ja muista ihmispaineista. Tila on heikoin Pohjois-Itämeren ja Suomenlahden avomerialueilla happikadosta johtuen. Pohjanlahdella merenpohjan tila on pääosin hyvä. Haitallisten ja vaarallisten aineiden osalta meren tila on edelleen heikko. Meren roskaantumisen osalta tilaa ei ole voitu luokitella, mutta roskia on meressä eniten ihmistoimintojen läheisyydessä ja alueilla minne roskat kulkeutuvat. Vieraslajien osalta tilaa voidaan pitää hyvänä. Merinisäkkäistä hallin populaatio on viime vuosina kasvanut, ja hallin tila on hyvä. Itämerennorpan, toisen merihylkeemme, tila on Pohjanlahdella hyvä, mutta heikko Saaristomerellä ja Suomenlahdella, missä norppapopulaatiot ovat erittäin vähälukuisia eivätkä kasva. Usean merilintulajin pesimäkannat ovat laskussa ja tila on pääosin heikko. Kaupallisesti kalastettavien lajien tila on pääosin hyvä, mutta kaloista erityisesti meritaimenen, ankeriaan ja Saaristomeren kuhan tila on huolestuttava. Merenhoitosuunnitelma on EU:n meristrategiadirektiivin mukainen kansallinen meristrategia, jota valmisteltaessa on tehty yhteistyötä muiden Itämeren valtioiden kanssa HELCOMissa.
  • Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2018)
    SYKEn julkaisuja 3
    Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti, monitieteisesti ja yleistajuisesti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Teoksessa avataan huumorin ominaispiirteitä ja luodaan yleiskuva huumoritutkimuksen erilaisista lähestymistavoista sekä niiden linkeistä ympäristökysymyksiin. Teos käsittelee klassisia huumorin yhteensopimattomuus-, ylemmyys-, huojennusteorioita sekä sosiologista, lääketieteellistä ja evolutiivista huumoritutkimusta. Huumorin ilmenemistä tarkastellaan ympäristönsuojelun eri osa-alueilla, kuten luonnonsuojelussa, vesiensuojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa. Teos osoittaa, että huumori on eri muodoissaan läsnä ympäristönsuojelun kaikilla osa-alueilla, kaupunkiluonnosta luomuviljelyyn. Yhteiskunnallisen kiistelyn eri osapuolet hyödyntävät huumoria eri tavoin niin suurpedoista, vanhojen metsin suojelusta kuin vieraslajeistakin väiteltäessä. Teos perustuu laaja-alaiseen tutkimusten yhteenvetoon sekä koti- ja ulkomaisesta julkisesta keskustelusta poimittuihin esimerkkeihin. Teos pohtii erityisesti huumorin käyttöä asiantuntijatiedon rinnalla ja ehdottaa ekologista ironiaa ympäristönsuojelun ratkaisuksi.
  • Söderström, Panu; Schulman, Harry; Ristimäki, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    SYKEn julkaisuja 2
    Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta. Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen. Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksen suuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen. Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkastelua jäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä. Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin, tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta.
  • Putkuri, Eija; Lindholm, Matti; Peltonen, Aino (Finnish Environment Institute, 2014)
    SYKE Publications 1
    This publication is a compact review of the state of the environment in Finland in 2013. It brings together the most important indicators which can be used to assess the state of the Finnish environment, to reveal trends and to evaluate the effectiveness of actions taken. The indicators represent eight different themes: Natural resources, Climate change and energy, Communities and transport, Air pollutants, Fresh water and the sea, Biodiversity, Chemicals and hazardous substances and Green economy. Many of the indicators presented here show that the state of the environment is improving in Finland. Emissions into the air and water have clearly reduced over the last few decades. Several goals set for reducing pressure on the environment have either been met or are likely to be met by the year set in each target. But not all environmental status indicators are positive. The most severe problems – climate change and loss of biodiversity – remain unsolved. The goals set in these areas also appear to be the most difficult to achieve. Halting the loss of biodiversity has been a set target in Finland for quite a while, but it has proved necessary to postpone meeting this target ever further. As regards climate change, the worldwide aim is to restrict global warming to a maximum of two degrees by 2100. With existing policies, it seems almost impossible that this target will be achieved. The ongoing financial crises, which began in 2008, have affected the state of the environment in recent years. The effects have been both positive and negative. On one hand the recession has reduced the use of natural resources and other pressures on the environment on the other hand it has also slowed down a number of environmental policy processes such as international climate protection schemes. The EU Directive on Public Access to Environmental Information calls for member states to provide their citizens with information on the state of the environment. This publication is a response to that requirement.
  • Putkuri, Eija; Lindholm, Matti; Peltonen, Aino (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    SYKEn julkaisuja 1
    Tämä julkaisu on tiivis yleistajuinen katsaus Suomen ympäristön tilaan vuonna 2013. Siihen on koottu tärkeimpiä indikaattoreita, joiden perusteella voi arvioida Suomen ympäristön tilaa, sen kehityssuuntia ja suojelutoimien riittävyyttä. Indikaattorit edustavat kahdeksaa eri teemaa: Luonnonvarat, Ilmastonmuutos ja energia, Yhdyskuntarakenne, Ilman epäpuhtaudet, Makea vesi ja meri, Luonnon monimuotoisuus, Kemikaalit ja haitalliset aineet sekä Vihreä talous. Moni julkaisun indikaattoreista osoittaa, että Suomen ympäristön tila on menossa parempaan suuntaan. Esimerkiksi päästöt ilmaan ja vesiin ovat vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Monet kuormitukselle asetetuista tavoitteista on joko jo saavutettu tai saavuttaminen vaikuttaa mahdolliselta tavoitevuoteen mennessä. Myönteistä kuvaa synkentää se, että kaikkein vakavimmat ongelmat – ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen – ovat yhä ratkaisematta. Näiden osalta on myös suurimmat ongelmat tavoitteiden saavuttamisessa. Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on ollut pyrkimyksenä jo useana vuotena, mutta toistaiseksi tavoitetta on aina jouduttu siirtämään eteenpäin. Ilmastonmuutokseen liittyen tavoitteena on ollut, että maapallon keskilämpötila nousisi korkeintaan kaksi astetta vuoteen 2100 mennessä. Nykyisillä toimilla tämän tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa mahdottomalta. Viime vuosina ympäristön tilaan on vaikuttanut vuonna 2008 alkanut talouskriisien jatkumo. Vaikutukset ovat olleet sekä myönteisiä että kielteisiä; samalla kun taantuma on vähentänyt luonnonvarojen käyttöä ja muuta ympäristön kuormitusta, se on myös hidastanut monia ympäristöpolitiikan prosesseja, kuten kansainvälistä ilmastonsuojelua. Euroopan unionin ympäristötietodirektiivi velvoittaa jäsenmaat tarjoamaan kansalaisille tietoa ympäristön tilasta. Tämä julkaisu on osa tuon velvoitteen täyttämistä.