SYKEn julkaisuja (2013-)

 

Sarja sisältää ympäristöalan ammattilaisille, päätöksentekijöille ja ympäristöasioista kiinnostuneille suunnattuja tutkimuksia, arviointeja ja selvityksiä. Sarjan teemat ovat: Ekosysteemipalvelut ja luonnon monimuotoisuus; ilmastopolitiikan tuki; Itämeri, vesistöt ja vesivarat; kulutus ja tuotanto sekä luonnonvarojen kestävä käyttö sekä rakennettu ympäristö ja alueiden käyttö. Julkaisukielet ovat suomi, englanti ja ruotsi. Sarja on avoin kaikille. Käsikirjoitukset ennakkotarkastaa vähintään kaksi riippumatonta tarkastajaa. Sarjalla on toimituskunta, jonka muodostavat kunkin teeman tieteelliset toimittajat.

 

Serien SYKE Publikationer innehåller forskarrapporter och utredningar. Teman är stöd för klimatpolitik; konsumtion och produktion samt ett hållbart nyttjande av naturresurserna; byggd miljö och områdesanvändning; Östersjön, vattendrag och vattenresurser; ekosystemtjänster och biologisk mångfald.

 

The SYKE Publications series contains research publications, evaluations and reports. The publications are written mostly in Finnish but some are available also in English. The themes of the series are support for climate policy; consumption and production, and sustainable use of natural resources; built environment and land use;Baltic Sea, inland waters and aquatic resources; ecosystem services and biological diversity.

 

Recent Submissions

  • Söderström, Panu; Schulman, Harry; Ristimäki, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    SYKEn julkaisuja 2
    Julkaisussa on hahmoteltu kokonaiskuvaa eurooppalaisten suurkaupunkien viimeaikaisesta kehityksestä sekä vertailtu erityisesti Helsingin ja Tukholman kaupunkiseutuja. Tutkimuksessa syvennytään tarkasteltavien kaupunkiseutujen eroihin ja yhtäläisyyksiin maankäytön, yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehityksen näkökulmasta. Kaupunkiseutujen vertailua taustoitetaan pitkän aikavälin kehityskuvilla, minkä jälkeen seutujen viimeaikaista kehitystä analysoidaan paikkatietoaineistoihin ja asiantuntijahaastatteluihin tukeutuen. Pyrkimyksenä on ymmärtää, miten erilaiset suunnitteluratkaisut ovat vaikuttaneet seutujen kehitykseen, miltä toteutunut kehitys näyttää tilastojen valossa sekä toisaalta arvioida tulevan kehityksen suuntaa. Tutkimuksen näkökulmaan liittyy kiinteästi ajatus kolmesta kaupunkijärjestelmästä, jalankulku-, joukkoliikenne ja autokaupungista, jotka eroavat toisistaan niin fyysiseltä rakenteeltaan kuin myös alueiden tarjoamien liikkumisen vaihtoehtojen suhteen. Alueiden tarkastelussa sovelletaan kaksitasoista aluejakoa. Tarkasteltavat kaupunkiseudut on jaettu yleisellä tasolla erityyppisiin ydin-, kehys- ja maaseutualueisiin. Tarkemmalla tasolla tarkastelua jäsentää alueiden jaottelu yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmää soveltaen jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeiksi. Suomalaisia kaupunkiseutuja on tutkittu yhdyskuntarakenteen vyöhykenäkökulmasta laajasti. Suomen kaupunkiseutujen joukosta ei kuitenkaan ole löydettävissä sopivan kokoluokan vertailukohtaa Helsingin seudulle, joka on maan ainut kansainväliset mitat täyttävä metropolialue. Raportissa tarkastellaan myös seutujen suunnittelujärjestelmien eroja sekä kaupunkiseuduilla tehtävää maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä. Tutkimuksen tulosten perusteella Tukholman seudulla ollaan lähempänä toimivaa metropolihallintoa kuin Helsingin seudulla, missä käsitys yhteisistä tavoitteista ei ole yhtä vahvasti selvillä. Kaupunkiseudun kasvu on myös saatu kanavoitua Helsinkiä voimakkaammin sisäänpäin, tiivistäen seudun ydinosien rakennetta. Myös joukkoliikennejärjestelmä ja siihen liittyvät poikittaisyhteydet, pyöräliikenteen kehittäminen sekä keskustaliikenteen hallinta ruuhkamaksuilla kallistuvat vertailussa Tukholman eduksi. Toisaalta Helsingissä on vältytty joiltain Tukholman kaupunkiseudun kohtaamilta ongelmilta, kuten alueiden väliseltä voimakkaalta segregaatiolta.
  • Putkuri, Eija; Lindholm, Matti; Peltonen, Aino (Finnish Environment Institute, 2014)
    SYKE Publications 1
    This publication is a compact review of the state of the environment in Finland in 2013. It brings together the most important indicators which can be used to assess the state of the Finnish environment, to reveal trends and to evaluate the effectiveness of actions taken. The indicators represent eight different themes: Natural resources, Climate change and energy, Communities and transport, Air pollutants, Fresh water and the sea, Biodiversity, Chemicals and hazardous substances and Green economy. Many of the indicators presented here show that the state of the environment is improving in Finland. Emissions into the air and water have clearly reduced over the last few decades. Several goals set for reducing pressure on the environment have either been met or are likely to be met by the year set in each target. But not all environmental status indicators are positive. The most severe problems – climate change and loss of biodiversity – remain unsolved. The goals set in these areas also appear to be the most difficult to achieve. Halting the loss of biodiversity has been a set target in Finland for quite a while, but it has proved necessary to postpone meeting this target ever further. As regards climate change, the worldwide aim is to restrict global warming to a maximum of two degrees by 2100. With existing policies, it seems almost impossible that this target will be achieved. The ongoing financial crises, which began in 2008, have affected the state of the environment in recent years. The effects have been both positive and negative. On one hand the recession has reduced the use of natural resources and other pressures on the environment on the other hand it has also slowed down a number of environmental policy processes such as international climate protection schemes. The EU Directive on Public Access to Environmental Information calls for member states to provide their citizens with information on the state of the environment. This publication is a response to that requirement.
  • Putkuri, Eija; Lindholm, Matti; Peltonen, Aino (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    SYKEn julkaisuja 1
    Tämä julkaisu on tiivis yleistajuinen katsaus Suomen ympäristön tilaan vuonna 2013. Siihen on koottu tärkeimpiä indikaattoreita, joiden perusteella voi arvioida Suomen ympäristön tilaa, sen kehityssuuntia ja suojelutoimien riittävyyttä. Indikaattorit edustavat kahdeksaa eri teemaa: Luonnonvarat, Ilmastonmuutos ja energia, Yhdyskuntarakenne, Ilman epäpuhtaudet, Makea vesi ja meri, Luonnon monimuotoisuus, Kemikaalit ja haitalliset aineet sekä Vihreä talous. Moni julkaisun indikaattoreista osoittaa, että Suomen ympäristön tila on menossa parempaan suuntaan. Esimerkiksi päästöt ilmaan ja vesiin ovat vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Monet kuormitukselle asetetuista tavoitteista on joko jo saavutettu tai saavuttaminen vaikuttaa mahdolliselta tavoitevuoteen mennessä. Myönteistä kuvaa synkentää se, että kaikkein vakavimmat ongelmat – ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen – ovat yhä ratkaisematta. Näiden osalta on myös suurimmat ongelmat tavoitteiden saavuttamisessa. Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on ollut pyrkimyksenä jo useana vuotena, mutta toistaiseksi tavoitetta on aina jouduttu siirtämään eteenpäin. Ilmastonmuutokseen liittyen tavoitteena on ollut, että maapallon keskilämpötila nousisi korkeintaan kaksi astetta vuoteen 2100 mennessä. Nykyisillä toimilla tämän tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa mahdottomalta. Viime vuosina ympäristön tilaan on vaikuttanut vuonna 2008 alkanut talouskriisien jatkumo. Vaikutukset ovat olleet sekä myönteisiä että kielteisiä; samalla kun taantuma on vähentänyt luonnonvarojen käyttöä ja muuta ympäristön kuormitusta, se on myös hidastanut monia ympäristöpolitiikan prosesseja, kuten kansainvälistä ilmastonsuojelua. Euroopan unionin ympäristötietodirektiivi velvoittaa jäsenmaat tarjoamaan kansalaisille tietoa ympäristön tilasta. Tämä julkaisu on osa tuon velvoitteen täyttämistä.