Effect of partial sick leave on work participation

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-363-9
Title: Effect of partial sick leave on work participation
Author: Kausto, Johanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health
Finnish Institute of occupational Health
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In Finland, partial sickness benefit is used to promote recovery and return to work (RTW) to full-time employment after sickness absence since 2007. This thesis aimed to examine the effectiveness and efficacy of the benefit and related partial sick leave on RTW, work retention and work participation mainly in four diagnostic categories: musculoskeletal diseases, mental disorders and traumas and tumors. The first of the five substudies was a literature review which investigated the empirical evidence on the use and effects of partial sick leave on RTW in the Nordic countries. Three of the substudies were longitudinal register-based studies examining the effects of partial sick leave on return to work, work retention and work participation in working populations with prolonged sickness absence. In addition, it was assessed whether the effects differed between men and women or by age, socioeconomic position or diagnostic category. The fifth study, a randomized controlled trial (RCT), focused on the efficacy of partial sick leave on sustained RTW at an earlier phase of work disability attributable to musculoskeletal diseases. Two register-based samples (n = 38 865 and n = 68 924) of the working population with prolonged sickness absence were drawn from the sickness insurance register of The Social Insurance Institution of Finland (SII). Comprehensive prospective and retrospective register data on work participation were collected from the national registers of the SII and the Finnish Centre for Pensions. There were methodological and analytical challenges in comparing work participation between the studied groups in the register-based substudies, namely the selection of individuals into partial sick leave and the complexity of the context. This was taken into account by investigating the study questions in different study samples, with different study designs and several statistical methods. A contrafactual approach with propensity score and difference-in differences methods were applied. A systematic search of literature was carried out in 2008 and replicated in 2012. A total of five methodologically rigorous studies from other Nordic countries were identified. In four of them, partial sick leave was associated with an increased likelihood of return to regular working hours or a higher subsequent employment rate. Some of the reviewed studies suffered from methodological limitations. The register-based substudies showed that both men and women on partial sick leave when compared with individuals on full sick leave, had their first recurrent sick leave sooner and they also had more periods of sick leaves during the follow up. Approximately 60% of subjects on partial sick leave and 30% of those on full sick leave had at least one recurrent sick leave during the follow up time. The adjusted risks of the first recurrent sick leave were 1.8 and 1.7 for men and women, respectively, when subjects on partial sick leave were compared with those on full sick leave. Partial sickness benefit reduced the risk (change in absolute risk) of full disability pension by 6% but conversely increased the risk of partial disability pension by 8% compared with full sick leave. In men, the use of full disability pension was reduced by 10% and in women by 4%. Corresponding 5% and 9% increases in the use of partial disability pension were detected. The effects were stronger in the group of mental disorders than in the group of musculoskeletal diseases. During a follow-up period of five years, the decline in work participation was 5% smaller among those on partial sick leave than in the comparison group. The favorable effect of partial sick leave on work participation was found in those aged from 45 to 65 years, in those with mental disorders and among those with a higher socioeconomic position. No major difference was found in the effect between men and women. In the RCT, both the intervention and the control group consisted of 31 participants with early work disability due to musculoskeletal diseases. In addition to the clinical data collected by the physicians, the participants filled in six questionnaires during the follow up year. Survey information was linked with register-based data on sickness absences and employment periods, obtained from the registers of the occupational health services and employers. Time to RTW sustained for at least four weeks was found to be shorter in the intervention group (median 12 versus 20 days, p = 0.10) and the fully adjusted hazard ratio of RTW was 1.8 (95% CI 1.2-2.8). Compliance with the intervention was high. Overall, the results were rather consistent across the four substudies revealing beneficial effects of partial sick leave on RTW and work participation irrespective of the methodological differences and varying outcomes. Partial sick leave was found to be an effective and efficient way of enhancing RTW and work participation. The findings of this study suggest that, even if the practice so far has been mainly benefitted by women, the use of partial sick leave can be recommended among men as well. Partial sick leave is a relevant measure both in musculoskeletal and mental disorders, at least in the context of the Finnish societal system. More attention needs to be paid to the implementation of the measure among young workers and individuals in physically strenuous, low pay jobs. To conclude, the overall results suggest that partial sickness benefit - if applied in a larger scale in the future - may prove to be an effective tool in increasing the work participation of working population with long term sickness absence.Osasairauspäiväraha on etuus, jonka tarkoitus on edistää työntekijän toipumista ja kokoaikaiseen ansiotyöhön paluuta sairauspoissaolon jälkeen. Suomessa osasairauspäiväraha otettiin käyttöön vuonna 2007. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää tämän etuuden ja siihen liittyvän osasairausvapaan vaikutuksia työhön osallistumiseen lähinnä neljässä eri tautiryhmässä: tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa, mielenterveyden häiriöissä sekä vammojen ja kasvaimien yhteydessä. Tutkimus koostuu viidestä osatutkimuksesta, joista ensimmäisessä selvitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla, mitä tutkimustietoa osasairausvapaan käytöstä ja vaikutuksista on kertynyt muista Pohjoismaista. Toinen, kolmas ja neljäs osatutkimus olivat pitkittäisiä rekisteritutkimuksia, joissa selvitettiin osasairauspäivärahan käytön vaikutuksia työhön paluuseen, työssä jatkamiseen ja työhön osallistumiseen pitkittyneen sairauspoissaolon jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin eroavatko nämä vaikutukset miesten ja naisten välillä, eri ikä- tai sairausryhmissä tai sosioekonomisen aseman mukaan. Viides osatutkimus oli satunnaistettu interventiotutkimus, jossa selvitettiin osasairausvapaan vaikutuksia työhön paluuseen ja työssä jatkamiseen tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa työkyvyttömyyden varhaisemmassa vaiheessa. Rekisteritutkimuksissa 38 865 ja 68 924 tutkittavaa poimittiin KELAn sairausvakuutusrekisteristä. Samasta rekisteristä saatiin tutkittavien taustatiedot sekä kattavat etenevät ja takautuvat tiedot sairauspäivärahakausista ja kansaneläkkeistä. Nämä tiedot yhdistettiin Eläketurvakeskuksen ansainta- ja eläkerekistereistä poimittuihin tietoihin. Osasairauspäivärahan (osasairausvapaan) ja tavanomaisen sairauspäivärahan (sairausloman) vaikutuksia verrattaessa menetelmällisenä haasteena on osasairauspäivärahan saajien valikoitumisen huomioiminen tutkimusasetelmassa ja analyyseissa. Tämän vuoksi tutkimuksessa sovellettiin satunnaistettua kokeellista tutkimusasetelmaa ja rekisteritutkimuksissa ns. kontrafaktuaalilähestymistapaa. Vuonna 2008 laadittu ja vuonna 2012 päivitetty kirjallisuuskatsaus osoitti, että aiheesta oli julkaistu vain vähän tutkimustietoa. Tulokset neljästä tutkimuksesta osoittivat, että osasairausvapaalla olleet palasivat kokoaikaiseen työhön ja jatkoivat työssä todennäköisemmin kuin tavanomaisella sairauslomalla olleet. Joissakin tutkimuksissa oli havaittavissa menetelmällisiä puutteita. Rekisteritutkimukset osoittivat, että osasairauspäivärahakauden jälkeen sairausloma uusiutui nopeammin kuin tavanomaisen sairausloman jälkeen. Osasairauspäiväraharyhmässä oli seuranta-aikana myös sairauslomapäiviä verrokkiryhmää enemmän. Osasairausvapaan yhteys sairauslomalle paluuseen oli miehillä 1,8- ja naisilla 1,7-kertainen tavanomaiseen sairauslomaan verrattuna, kun taustatekijät vakioitiin. Koko aineistossa osasairausvapaa vähensi täyden työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä 6 %:lla ja kasvatti osatyökyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä 8 %:lla. Miehillä vastaavat luvut olivat 10 % ja 5 % ja naisilla 4 % ja 9 %. Yhteydet olivat voimakkaampia mielenterveyden häiriöiden kuin tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ryhmässä. Työhön osallistuminen väheni viiden seurantavuoden aikana molemmissa sairauslomaryhmissä. Osasairausvapaaryhmässä lasku oli kuitenkin keskimäärin 5 % pienempi kuin verrokkiryhmässä. Selvin ero havaittiin 45-65-vuotiailla, mielenterveyden häiriöissä ja korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla. Miesten ja naisten välillä ei tuloksissa ollut merkittäviä eroja. Interventiotutkimukseen osallistui 31 henkilöä sekä osasairausvapaaryhmässä että vertailuryhmässä. He olivat hakeutuneet työterveyshuoltoon tuki- ja liikuntaelinsairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi. Lähtötilanteessa kerättyjen kliinisten tietojen lisäksi tutkittavat vastasivat seuranvuoden aikana kuuteen kyselyyn, joista saadut tiedot yhdistettiin työterveyshuoltojen ja työnantajien rekistereistä saatuihin sairauspoissaolo- ja työsuhdetietoihin. Osasairausvapaalla olleet palasivat työhön ilman uutta sairauslomaa keskimäärin 12 päivässä, kun verrokkiryhmässä vastaava aika oli 20 päivää. Työhön paluun todennäköisyys oli osasairausvapaaryhmässä 1,8-kertainen verrokkiryhmään verrattuna, kun tutkittavien taustatekijöiden vaikutus huomioitiin. Osa-aikainen työskentely toteutui interventioryhmässä suunnitellusti. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että osasairausvapaa tukee työhön paluuta ja työssä jatkamista. Tulokset ovat yhdenmukaisia tutkimusasetelmien ja vasteiden eroista huolimatta. Tähän mennessä osasairauspäivärahaa ovat hyödyntäneet pääasiassa naiset, mutta tulosten perusteella etuuden käyttöä voidaan suositella myös miehille. Osasairausvapaa helpotti työssä jatkamista sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksista että mielenterveyden häiriöistä toivuttaessa. Erityistä huomiota etuuden käyttöön tulee kiinnittää nuorten ja alempien sosioekonomisten ryhmien kohdalla. Yleistyessään osasairauspäivärahan ja osasairausvapaan käyttö todennäköisesti lisäisi työllisen väestön työhön osallistumista.
URI: URN:ISBN:978-952-261-363-9
http://hdl.handle.net/10138/42340
Date: 2014-01-24
Subject: kansanterveystiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
kausto_thesis.pdf 1.896Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record