The quality of life and cost-effectiveness of treatment after a serious neurosurgical illness

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9689-1
Title: The quality of life and cost-effectiveness of treatment after a serious neurosurgical illness
Author: Malmivaara, Kirsi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Neurokirurgian klinikka
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The overall purpose of this study was to evaluate the health-related quality of life (HRQoL) and cost-effectiveness of the treatment of severely, acutely ill neurosurgical patients. The majority of the study illnesses and conditions are known to have a relatively high mortality or an otherwise poor outcome but, they are also known to be highly resource-demanding. Since the economics of health care is attracting more and more interest, it will become more important to evaluate the cost-effectiveness of treatment so that it can be demonstrated that the resource allocation is justified. The patients (n=620) for these four separate studies were treated in the Department of Neurosurgery of Helsinki University Central Hospital between 1998 and 2006. The first of these four studies was a Step-Down Unit study in which we evaluated a group of patients (n=346) who underwent a major neurosurgical operation and were treated in the neurosurgical intensive care unit (NICU) and, due to a poor prognosis, were then discharged from the NICU to the step-down unit, still depending on life support devices. The following two studies evaluated patients who underwent a decompressive craniectomy (DC) for intractable intracranial pressure. The first of these, the DC after SAH study, concerned patients (n=42) with subarachnoid haemorrhage (SAH) or other neurological emergencies, and the second one, the DC after TBI study, evaluated patients (n=54) with traumatic brain injury (TBI). The fourth study, the SAH study (n=178), evaluated the long-term outcome, HRQoL and cost-effectiveness of the treatment of the SAH patients. The mortality in the Step-Down Unit study and both of the DC studies was high and moderate in the SAH study, 59%, 53%, 41%, and 24% respectively. The median follow-up times were 5, 3, 5.6 and 10.8 years. The health-related quality of life was assessed with the EuroQol EQ5D instrument and the median HRQoL index was compared to the median index of the Finnish reference population (0.85). The indices were 0.71, 0.41, 0.85 and 1.00. The outcome was also evaluated on the Glasgow outcome scale (GOS), and 49%, 25%, 69% and 75% of the patients achieved a good outcome (GOS 1-2). An important measure of well-being is the ability to live at home, and 49%, 50%, 78% and 88% of the study patients were able to live at home. The direct costs of the neurosurgical treatment per quality adjusted life year (QALY) were 2521 , 5000 , 2400 and 1700 . For the total of 620 severely ill neurosurgical patients treated in the Helsinki Department of Neurosurgery between 1998 and 2006, we found the treatment to be cost-effective, and it resulted in health-related quality of life that varied from acceptable to good when compared to the reference population. We found no evidence of unnecessary prolongation of human suffering when death was inevitable. The worst state of health-related quality of life did not occur among the survivors. In summary, these studies indicate that current healthcare resources are utilized cost-effectively to achieve a life that is meaningful. Allocation of healthcare resources to the severely ill neurosurgical patients seems to be justified.Suomessa on vuosittain arviolta yli 1000 tehohoitoa vaativaa aivovammatapausta ja aivoverenvuotoon sairastuu 2000 ihmistä vuosittain. Näihin sairauksiin tiedetään liittyvän merkittävää kuolleisuutta. Suomessa kuolinsyytilastoissa aivovamma on pääsyynä noin 1000 henkilöllä vuosittain ja kaikista aivoverenvuotopotilaista arviolta yli 50% kuolee vuoden sisällä. Aivovamma tai aivoverenvuoto tulee lähes poikkeuksetta hyvin äkillisesti ja varsin usein se koskettaa nuoria, työelämässä olevia ihmisiä. Akuutisti sairaiden neurokirurgisten potilaiden hoito vaatii paljon erityisosaamista ja resursseja, mutta toisaalta tutkimuksia hoitojen jälkeisestä elämänlaadusta tai hoidon kustannusvaikuttavuudesta on vähän. Tutkimuksen potilaat hoidettiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Neurokirurgian klinikalla vuosina 1998-2006. Neljästä erillisestä tutkimuksesta ensimmäinen arvioi potilasryhmää, jolle oli tehty merkittävä neurokirurginen leikkaus ja jota hoidettiin neurokirurgisella teho-osastolla, mutta joka huonon ennusteen vuoksi siirrettiin teho-osastolta pois, vaikka potilaat edelleen olivat riippuvaisia elintoimintoja ylläpitävistä laitteista. Seuraavat kaksi tutkimusta käsittelivät potilaita, joille tehtiin dekompressiivinen kraniektomia eli poistettiin iso pala kallon luuta hallitsemattoman kallonsisäisen paineen vuoksi. Toisessa näistä tutkimuksista aivopaineen nousun aiheutti lukinkalvonalainen aivoverenvuoto tai muu neurologinen sairaus, toisessa kraniektomia tehtiin aivovamman jälkeisen aivopaineen nousun vuoksi. Viimeinen tutkimus arvioi potilaiden, joilla oli lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV), pitkän aikavälin kuolleisuutta, elämänlaatua ja hoidon kustannustehokkuutta. Tutkimuksen potilaita seurattiin keskimäärin 5-10 vuotta. Suurin kuolleisuus, 59%, oli ryhmässä, jossa tehohoito pitkittyi ja hengityskonehoitoa jatkettiin osastolla. Aivoverenvuodon vuoksi tehty kraniektomia johti 53% potilaista kuolemaan ja traumatapauksissa kuolleisuus oli 40%. SAV-ryhmän kuolleisuus oli 24%. Eloonjääneiden kuntoa ja terveyteen liittyvää elämänlaatua tutkittiin mm. Glasgow outcome- asteikolla ja EuroQol EQ5D instrumentilla. Tutkimusryhmien elämänlaatuindeksit olivat kahdessa ensimmäisessä normaaliväestöä alhaisemmat (0.71 ja 0.41 vs 0.85), mutta traumapotilaat ja SAV-potilaat saavuttivat pitkänaikavälin seurannassa normaaliväestön terveyteen liittyvän elämänlaadun (0.85 ja 1.00). Glasgow Outcome -asteikolla 49%, 25%, 69% ja 75% potilaista saavutti hyvän lopputuloksen. Yhtenä hyvinvoinnin tärkeänä indikaattorina on mahdollisuus asua omassa kodissa ja 49%, 50%, 78% ja 88% tutkimuksen potilaista pystyi asumaan kotona. Neurokirurgisen hoidon suorat kustannukset laatupainoitettua elinvuotta kohti olivat 2521 , 5000 , 2400 ja 1700 , mitkä ovat selvästi alle rajan, mitä yleensä pidetään kustannusvaikuttavana. Näiden 620:n vaikeasti sairaan neurokirurgisen potilaan hoidon arvioitiin olevan kustannusvaikuttavaa ja heidän terveyteen liittyvä elämänlaatunsa vaihteli hyväksyttävästä hyvään normaaliväestöön verrattuna. Emme löytäneet todisteita tarpeettomasta inhimillisten kärsimyksien pitkittämisestä silloin, kun kuolema oli väistämätön. Myöskään tutkimuksessa kenelläkään eloonjääneistä ei ollut huonointa mahdollista terveyteen liittyvää elämänlaatua. Terveydenhuollon resurssien kohdentaminen akuutisti ja vakavasti sairaille neurokirurgisille potilaille näyttää olevan perusteltua.
URI: URN:ISBN:978-952-10-9689-1
http://hdl.handle.net/10138/42478
Date: 2014-01-31
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record