Seitsemän lihavaa vuotta : vieläkö nurmen fosforilannoituksesta voidaan tinkiä?

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201507212153
Title: Seitsemän lihavaa vuotta : vieläkö nurmen fosforilannoituksesta voidaan tinkiä?
Author: Mustonen, Arja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Agricultural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2014
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201507212153
http://hdl.handle.net/10138/42486
Thesis level: master's thesis
Discipline: Växtproduktionsvetenskap (växtodlingslära)
Plant Production Science (Crop Science)
Kasvintuotantotieteet (kasvinviljelytiede)
Abstract: Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmään on sitoutunut 90 % viljelijöistä ja siihen kuuluu 95 % peltoalasta. Järjestelmän yhtenä tavoitteena on vähentää maatalouden ravinnekuormitusta vesistöihin rajoittamalla peltoviljelyssä käytettävän fosforin (P) määrää. Ympäristötuen sallimia fosforilannoitusmääriä ja -tapoja tutkittiin nurmella kahdella koepaikalla vuosina 2003–2011. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fosforin varastolannoituksen, vuosilannoituksen ja karjanlannan käytön vaikutukset viljelymaan fosforivaroihin sekä nurmisatoon. Aikaisemmissa tutkimuksissa on vesiliukoista fosforia (PH2O) todettu huuhtoutuvan nurmilta enemmän kuin viljoilta, eikä varastoon annettu fosfori ole riittänyt koko nurmikierron ajaksi. Kokeessa oli seitsemän lannoitusta, joissa fosfori annettiin kahdessa peräkkäisessä nurmikierrossa varastolannoituksena tai vuosilannoituksena. Varastolannoitus annettiin joko nopea- tai hidasliukoisena mineraalilannoitteena. Vuosilannoitus pintaan annettiin mineraalilannoitteena tai joko mineraalilannoitteena ja seuraavassa nurmikierrossa lietelantana. Naudanlietteenä annettavaa fosforia käytettiin kolmella koejäsenellä. Kontrollina käytettiin fosforitonta lannoitusta. Kokeessa oli seitsemän nurmivuotta ja kaksi kokoviljavuotta. Koe toteutettiin lohkoittain satunnaistettuna kokeena. Annettu fosfori ei millään lannoituksella lisännyt nurmisatoa fosforittomaan lannoitukseen verrattuna. Korkeiden satojen ottama fosforimäärä oli kaikilla lannoituksella suurempi kuin annettu. Alijäämäiset taseet johtivat kyntökerroksen fosforipitoisuuden laskuun, mutta pintamaan fosforipitoisuus maassa vaihteli kaikilla lannoitustavoilla suuresti. Tutkimus osoitti, että naudanlietteen käyttö hietamaiden nurmiviljelyssä ei sinänsä ole mineraalilannoitusta suurempi uhka ympäristölle. Korkeat sadot edellyttävät kuitenkin tasapainoista lannoitusta ja riittävää typen määrää sekä lannanlevityksen typpitappion pienentämistä. Tulokset myös osoittivat, että korkeatuottoisten nurmien fosforilannoitusta tulisi voida nostaa lähemmäksi ravinnetaseen nollatasoa, jotta maan kemiallinen viljavuus säilyisi. Riippuen maaperän muista ominaisuuksista, tämä voidaan nurmisatoja vaarantamatta tehdä kun maan happamaan asetaattiliuokseen uuttuvan fosforin (PAC) määrä on lähellä 10 mg l-1. Lisätietoa pintamaan PH2O määrän hallitsemisesta viljelyteknisin keinoin tarvitaan.In Finland 90% of all farmers and 95% of cultivated land are committed to the environmental support program of agriculture. One of the goals of this program is to reduce phosphorus (P) runoff from fields to the water system by limiting the amount of P used in cultivation process. Experiments on P rates allowed in environmental support program and practices of P fertilization were conducted at two sites on ley during 2003-2011. The research aimed to define the effects of annual fertilization, incorporated fertilization and the use of liquid manures on ley yield and P status of the soil. Earlier studies have shown that more water soluble P runs off from leys than from cereal fields and that reserved P hasn’t been sufficient for the whole ley rotation. The experiment consisted of seven different fertilization treatments in which phosphorus treatments were done as incorporate fertilization or annual fertilization. Low or high-release mineral fertilizer was used for incorporate fertilization and either mineral fertilizer or at first mineral fertilizer and liquid manures in next rotation for annual fertilization on the surface. P given as liquid manure was used by three members of the experiment group. The experiment included cultivating ley for seven years and cereal forage for two years. The control group used no P fertilization. P given in fertilization treatments had no effect on ley yields compared with control treatment. Negative P balance in all treatments caused the P rate in ploughed layer of the soil to decrease, however the P levels of surface layer fluctuated greatly regardless of the way P treatments were done. The study indicated that using liquid manures for fertilizing ley cultivations does not pose any greater threat to the environment than mineral fertilizers. However, balanced fertilization, sufficient nitrogen and reducing nitrogen loss of liquid manures are required in order to achieve high yields. The results also indicate that it should be made possible to raise the amount of P fertilization of highly productive leys closer to the zero level of the nutrient balance so that productivity of the soil measured by acid ammonium acetate (PAC) would be preserved. Depending on the other qualities of the soil, this can be done when PAC has reached the value nearby 10 mg l-1. More information on controlling P of the surface soil by means of cultivation management is needed.
Subject: grass
phosphorus
fertilization
liquid manures
yields
content
nutrient uptake
nurmi
fosfori
lannoitus
lietelanta
sato
pitoisuus
ravinteiden otto


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record