Vieraita vaikutteita karsimassa : Helene Schjerfbeck ja Juho Rissanen : Sukupuoli, luokka ja Suomen taiteen rakentuminen 1910-20 -luvulla

Abstract

Eliminating the Other Helene Schjerfbeck and Juho Rissanen Constructing the field of art in the Finland of 1910 s and 1920 s

The focus of this PhD thesis is on the discourses of the foreign influence and the other, and the connections with the field of modern national art in the Finland of 1910s and 1920s. I examine their discourses in connection with two artists, situated at the centre of the national art history, Helene Schjerfbeck and Juho Rissanen. This study uses the categories of gender and class to define the representations of the artist, and through that also the effects on the meaning making processes in the field of art.

The main tools employed by the study are the applications of the methods to analyse art historical narratives of the monographs of the genre art and life , the ideas of the myth presented by Roland Barthes and, especially, feminist readings of art history, biographies, nationalism and modernism, as the theoretical ideas of Michel Foucault that frames the discourse analysis. The frame of the study is the field of art the 1910s and 1920s, which I analyse with the sociological model of Pierre Bourdieu.

The basic materials of the study are the art and life monographs by Einar Reiter (H. Ahtela) on Helene Schjerfbeck, and Onni Okkonen on Juho Rissanen. These were published respectively in 1917 and 1927. Additionally the material consists of manuscripts, correspondence, reviews in newspapers and journals, photographs as well as art works.

The result is that discourses on the foreign influences and the other are variously linked to the meaning making process and (anti)modernism in the field of art of the period that defined both art and art history and representations of the artist through the norms of (trans)nationalism. This the study demonstrates through analysing the discourses and representations of the biographies of Schjerfbeck and Rissanen as well as those of art reviews. The artist is connected with his or hers gender, class, age, body, cultural or ethnical group and language. As both of the artists are still central figures of the Finnish national Art history, some elements present them as belonging to the other. Schjerfbeck was regarded as a genius, but was always gendered with the understatement of female artist as a quite old Swedish speaking and modest living middle-class woman. Nevertheless, the subtle colour and the light in her paintings were regarded as Finnish. Representations of Juho Rissanen never failed to include his poor working class upbringing. He was presented as a Finnish-speaking man but was consigned to the role of a comical anti-hero artist dwelling in a wild rural paradise. Because Rissanen worked mainly in France within French classist and antimodernist circles some of the critics have observed foreign influences in the lightness of his paintings though he was also evaluated as the most original Finnish Artist.

Tutkimuskohteena on ollut vieraiden vaikutteiden merkityksenanto ja sen ilmeneminen 1910–20 -luvun Suomen taiteessa. Keskiössä ovat taiteilijat Helene Schjerfbeck (1862–1946) ja Juho Rissanen (1873–1950) ja heitä esittelevä taidepuhe. Aineistona ovat taiteilijoista kertovat elämä ja taide -tyyppiset monografiat, Einar Reuterin alias H. Ahtelan Helena Schjerfbeck (1917) ja Onni Okkosen Juho Rissanen. Elämäkertaa ja taidetta (1927). Muu aineisto on kirjeenvaihtoa, käsikirjoituksia, teoksia, valokuvia sekä sanoma- ja aikakauslehtien kirjoituksia. Tulkinta tarkastelee elämäkertakertomusten representaatioita. Tutkimusnäkökulmia ovat tarjonneet taidehistorian historia- ja monografia-analyysit, Roland Barthes’n myytin käsite sekä feministinen elämäkerta-, nationalismi- ja modernismitutkimus. Työvälineenä on myös diskurssianalyysi; sen konstruktivismista huolimatta tutkimus on huomioinut myös materiaalisen todellisuuden, jossa historian henkilöt ovat eläneet.

Tutkimuksen kehys on poststrukturalistisessa ja -kolonialistisessa teoriaperinteessä. Sitä kautta se hahmottaa Michel Foucault’n genealogian mukaisia historian rakenteita; yksilöitä normittava moderni biovalta on keskeinen. Se määrittelee sukupuolta, yhteiskuntaluokkaa, seksuaalisuutta, kulttuuriryhmää ja kieltä, elämää ja kuolemaa. Tutkimuksen kehys, taidekenttä, rakentuu feministisen nykysovellutuksen kautta Pierre Bourdieun sosiologisen mallin varaan. Kytköksenä on yhteiskuntaluokka, etenkin taiteen merkityksenantoa määrittelevä keskiluokka.

Tutkimustulos on, että vierauden ja vieraiden vaikutteiden käsitteet ovat kutoutuneet taidepuheeseen, joka käsittelee Helene Schjerfbeckiä ja Juho Rissasta. Vierauspuhe koskettelee kumpaakin eri tavoin. Taiteen merkityksenannot liittyvät nationalismiin, taidehistoriaan ja modernismiin sekä taiteilijoiden sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, kieli- ja kulttuuriryhmiin, ikään. Taide saa merkityksen taiteilijarepresentaatioiden kautta.

Representaation Schjerfbeck on sairas, kärsivä ja vanha, ruotsinkielinen ja säätyläistaustainen erakoitunut naistaitelijanero, jonka teoksissa on sekä kotimaan valoa että haurautta ja dekadenssia. Rissanen on suomenkielisenä miehenä kaikkein kansallisin taiteilija, omaperäinen luonnonlapsi mutta kiinni alaluokkaisessa taustassaan. Hän on koominen nousukashahmo, josta muovattua suomalaista mielikuvaa häiritsivät maalausten kepeät ranskalaisvaikutteet. Taidepuhe painottui 1910–luvulla taidekauppaan, 1920-luvulla kansallisiin tavoitteisiin. Rakentuva kansakunta Suomi tarvitsi taiteilijaneroja ja -sankareita.