Tasa-arvon mallimaa vai pohjolan patriarkaatti : miksi avioraiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta 1990-luvulla?

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703272622
Title: Tasa-arvon mallimaa vai pohjolan patriarkaatti : miksi avioraiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta 1990-luvulla?
Author: Kemppainen, Hanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2014
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703272622
http://hdl.handle.net/10138/42649
Thesis level: master's thesis
Discipline: Political History
Poliittinen historia
Politisk historia
Abstract: Tutkimus selvittää Suomessa 1990-luvulla toteutetun avioraiskauksen kriminalisoinnin kansainvälistä taustaa sekä sijoittaa kansallisen tasa-arvopolitiikan ja -oikeuden kansainvälisen kontekstiin. Suomi oli Euroopan viimeisiä valtioita, joka kriminalisoi raiskauksen avioliitossa. Aihe oli noussut esiin jo 1970-luvulla, mutta tuolloin avioraiskaus nähtiin yksityiseksi asiaksi toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa vallitsi julkinen tasa-arvo, mutta rikoslaki ylläpiti käsitystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta perheessä yksityisasiana. Valtio salli naiskansalaisen seksuaalisten oikeuksien loukkaukset avioliitossa. Tutkimuksessa selvennetään, miten avioraiskaus politisoitui 1980-luvulta aina 1990-luvun puoliväliin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja mitkä tekijät johtivat lopulta kriminalisointiin vuonna 1994. Tutkimus sijoittuu osaksi naiskansalaisten oikeuksien kehitystä. Muita keskeisiä teemoja ovat kansainvälisessä oikeudessa tapahtunut siirtymä kohti valtion velvollisuutta puuttua yksityisessä piirissä tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin sekä naisten ihmisoikeuksien ja naisiin kohdistuvan väkivallan nousu kansainväliselle poliittiselle agendalle. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen tasa-arvopolitiikan ja -toimijoiden erityispiirteitä sekä ihmisoikeuksien roolia Suomessa. Aineisto-osuuden aluksi tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti Yhdistyneissä kansakunnissa hyväksyttyä naisten syrjinnän poistamista koskevaa CEDAW-sopimusta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia sitoumuksia. Ensisijaisena aineistona käytetään suomalaisten tasa-arvoviranomaisten ja Ulkoasiainministeriön laatimia viranomaisjulkaisuja ja arkistolähteitä, jotka liittyvät sekä CEDAW-sopimuksen ratifiointiprosessiin että raportointiin. Keskeisenä aineistona ovat myös Suomen kaksi ensimmäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa selvitystä 1990-luvulta. Lisäksi aineistona on käytetty YK-asiakirjoja kahden ensimmäisen kansallisen CEDAW-raportin käsittelystä. Naisten ihmisoikeuksien ja syrjinnän nousu kansainväliseksi poliittiseksi kysymykseksi antoi suomalaisille tasa-arvotoimijoille mahdollisuuden argumentoida lainmuutoksen puolesta jo 1980-luvulla. Tuolloin valtion viralliseksi kannaksi jäi, että Suomessa tasa-arvo lain edessä oli saavutettu. 1990-luvun taitteessa Suomi joutui arvioimaan uudelleen tasa-arvon ja naiskansalaisten oikeuksien toteutumisen kansallisesti. Tämä johtui erityisesti siitä, että YK:ssa naisiin kohdistuva väkivalta politisoitui ja Suomen ensimmäisen CEDAW-raportin käsittelyssä kiinnitettiin huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Kansainvälisesti avioraiskaus nähtiin epätasa-arvon osoituksena ja naisten ihmisoikeuksien loukkauksena. Tämä asetti Suomen kansainvälisesti kiusalliseen tilanteeseen ja tasa-arvon mallimaan maineen kyseenalaiseksi. Suomalaiset tasa-arvoelimet tarttuivat tilaisuuteen ja laativat selvitykset naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja avioraiskauksesta Suomessa. Kansainvälisten sitoumusten ja vertailun kautta Suomessa havaittiin rikoslain syrjivän naista ja valtion ylläpitävän patriarkaalisia, naisia syrjiviä rakenteita. Kansainväliset sitoumukset ja eurooppalainen kehitys painostivat Suomen kriminalisoimaan avioraiskauksen sekä ulottamaan tasa-arvon ja naisten oikeudet julkiselta alueelta yksityiseen elämään. Kansainväliset sitoumukset antoivat kansallisille tasa-arvoelimille mahdollisuuden vaatia valtiolta toimia naisten intiimikansalaisuuden sisältämien oikeuksien edistämiseksi ja tasa-arvokäsitteen laajentamiseksi. Avioraiskauksen kriminalisointi nähtiin tärkeänä askeleena kohti yksityinen-julkinen -erottelun poistamista, joka oli estänyt valtiota puuttumasta väkivaltaan. Suomen valtio joutui myöntämään, että naisiin kohdistuva väkivalta oli vakava ongelma Suomessa eikä sukupuolten tasa-arvo ollut tosiasiassa saavutettu. Avioraiskauksen näkökulmasta Suomi ei ollut edistyksellinen tasa-arvon mallimaa vaan pohjolan patriarkaatti.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Tasaarvon mallimaa vai pohjolan patriarkaatti.pdf 2.232Mb PDF View/Open
Tasa-arvon mallimaa vai pohjolan patriarkaatti.pdf 2.232Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record