Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? : Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937-52

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9779-9
Title: Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? : Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937-52
Author: Melgin, Elina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation focuses on the role of art and culture in Finland s national communication, and its impact on foreign relations during the period from 1937 to 1952. Cultural relations are examined through politically important countries: Sweden, the Soviet Union, the United States, Germany, Italy and France. At the beginning of the period covered, the Finnish state began heavily investing in communication. Culture was used in brochures, articles and documentary films, but also in international public relations. Art exhibitions, concerts and presentations were modes of cultural exchange. In addition to the Ministry of Foreign Affairs and embassies, official communication also took place through the information organizations set up by the Finnish state to support the war effort. It was possible to gain sympathy abroad through the national message veiled in the cultural context. Public diplomacy also included semi-official and private actors. The content of Finnish art and culture supported the general messages dictated by the official foreign policy. During the war, culture acted as a weapon against bolshevism. In order to highlight the originality of Finns and the Western orientation of Finnish civilisation, the message consisted of both traditional Kalevala-related art and Western European classical art. The music of Jean Sibelius, the art of Akseli Gallen-Kallela and Wäinö Aaltonen, the poetry of V.A. Koskenniemi and the designs of Alvar Aalto fit the needs of public diplomacy well. This dissertation uses the methodology of conceptual history to analyse whether Finnish national communication should be considered propaganda or public diplomacy. The propagandist role was most evident in the relationship with Germany 1941-43. When the state-run information organizations were discontinued together with censorship after the war, official national communication in Finland reverted back to the Ministry of Foreign Affairs, and the context of diplomacy. Art and culture continued to function as an important instrument of foreign relations, even during the post-war years when free expression of political opinions was more restricted. The Soviet Union built friendly relations with Finland through cultural exchange, as did the United States. In reality, it is difficult of course to separate propaganda from public diplomacy. In the context of culture, this diplomatic role was more pronounced because cultural content seldom became an object of censorship and because decision making on art and cultural content lay with the requisite cultural institutions. It should also be noted that surprisingly many of the officers in the State propaganda machinery had key roles in the domain of art. This dissertation also provides new insights into the history of communication as a profession. One of the central claims is that due to the propagandists deep cultural knowledge, art and culture were instrumental during the exceptional war period. The investment in culture during and immediately after the war strengthened national identity, and the message conveyed through cultural propaganda was canonised as an integral part of Finnish national cultural identity.Väitöstutkimus tarkastelee taiteen ja kulttuurin vaikutuksia Suomen maakuvan viestinnässä vuosina 1937-52. Kulttuurista suhdetoimintaa tarkastellaan Ruotsin, Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen, Saksan, Italian ja Ranskan avulla. Tutkimusperiodin alussa Suomi panosti maakuvan viestintään enemmän kuin koskaan aiemmin. Kulttuuria hyödynnettiin niin julkaisuissa ja dokumenttielokuvissa kuin kansainvälisessä suhdetoiminnassakin. Taidenäyttelyt, konsertit ja esitelmät kuuluivat tavanomaisiin toiminnan muotoihin. Valtion tiedotusorganisaatiot osallistuivat maakuvatyöhön ulkoasianministeriön ja lähetystöjen rinnalla. Kansallisilla, kulttuuriin kiedotuilla viesteillä herätettiin yleistä sympatiaa ulkomailla. Maakuvaa rakensivat myös puoliviralliset ja yksityiset tahot. Poliittiset viestit heijastuivat taiteen ja kulttuurin sisältöihin. Tärkein tavoite oli taistella bolsevismia vastaan. Suomalaisuutta sekä eroa slaavilaisuuteen osoitettiin Kalevala-aiheisella taiteella, länsieurooppalaisia juuria kreikkalais-roomalaisella klassismilla. Sibeliuksen musiikki, Gallen-Kallelan ja Wäinö Aaltosen taide, V.A. Koskenniemen lyriikka sekä Alvar Aallon arkkitehtuuri ja muotoilu sopivat maakuvan viestinnän tarpeisiin. Väitöstutkimuksessa pohditaan käsitemetodologian valossa, oliko Suomen harjoittama maakuvan viestintä propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa. Propagandistinen rooli korostui suhteissa Saksaan 1941-43. Sodan jälkeen valtioneuvoston alaiset tiedotusorganisaatiot lakkautettiin ja maakuvan viestintä palautui takaisin ulkoasiainministeriön tontille diplomatian kontekstiin. Kulttuurin tärkeä rooli kansainvälisissä suhteissa kuitenkin jatkui, koska politiikkaa ei kylmän sodan ilmapiirissä voitu puhua. Sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat harjoittivat kulttuuridiplomatiaansa maassa. Vuorovaikutuksen muodot sidottiin supervaltojen poliittisiin päämääriin. Propagandaa ja julkisuusdiplomatiaa on vaikea eritellä toisistaan: kysymys oli molemmista. Diplomaattinen rooli oli vahvempaa, koska propagandaan kuuluvaa sensuuria ei juuri harjoitettu. Kulttuurin sisältöjä loivat samat ammattilaiset ja organisaatiot, jotka olivat vallassa ennen sotaa ja sen jälkeen. Tutkimus tuo uutta valoa viestinnän historiaan. Taiteella ja kulttuurilla oli erityinen merkitys maakuvan viestinnässä tutkimusperiodin aikana myös siksi, että yllättävän moni valtion palveluksessa maakuvaa rakentanut propagandisti oli taustaltaan kulttuurin alueen toimija. Kulttuuria osattiin hyödyntää nykypäivän julkisuusdiplomatian valossa ns. pehmeänä valtana. Suurin vaikutus maakuvalla oli omakuvaan. Panostus taiteeseen ja kulttuuriin vahvisti identiteettiä. Tutkimusperiodin aikana Suomella oli mahdollisuus kanonisoida tarinaa kulttuurisesta kansakunnasta.
URI: URN:ISBN:978-952-10-9779-9
http://hdl.handle.net/10138/43012
Date: 2014-04-11
Subject: yleinen historia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Melgin_vaitoskirja.pdf 2.630Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record