Values and well-being : An analysis of country and group influences

Abstract

The purpose of this dissertation was to analyze the relationships between personal values and well-being, paying special attention to the contexts in which these associations emerge. This study addresses an ongoing controversy in current research between two competing hypotheses: a direct or healthy values perspective and the value-environment congruence perspective, the latter of which will be further developed in this dissertation. The theoretical background of the study is derived from Schwartz's value theory (1992, 2006), value-environment congruence models of well-being (Sagiv & Schwartz, 2000; Diener, Oishi, & Lucas, 2003; Diener & Diener, 1995), self-determination theory (Deci & Ryan, 1985), as well as research on subjective and work well-being (Diener, 1984; Bakker, Schaufeli, Leiter, & Taris, 2008).

This study used a variety of samples: large population samples from 25 European countries (N~40.000, European Social Survey, ESS, 2006), two representative samples of working age adults from a Finnish rural community in 1993 and 2007 (N = 373), university students from Argentina, Bulgaria and Finland (N = 627), as well as a representative sample of young adults from a longitudinal data set from the Finnish Educational Transitions (FinEdu) research project (N = 571).

First, the current study tested the relationships between values and the cognitive aspect of SWB specifically life satisfaction (LS) across European countries, and found that the level of socio-economic development of a country moderated the relationships between values and life satisfaction. Interestingly, some associations were contradictory: achievement values were positively and universalism values were negatively associated to life satisfaction in low socio-economically developed countries, and the reverse associations were found in highly developed nations. In less developed countries, which in the ESS are mostly Eastern European, openness to change values (positive) and conservation values (negative) were more strongly related to LS than in higher developed nations. This study also showed some universal positive motivations for well-being: valuing benevolence and hedonism, but not security or power was related to higher SWB in general population across countries.

Second, person-group value congruence understood as the similarity between individual and average group values related to higher subjective well-being among university students and fewer psychological stress symptoms among community members. Value congruence, but not individuals scores on value priorities, predicted increased SWB in student samples. In the community sample, conservation values related to fewer psychological symptoms in times of economic crisis, but not in times of economic prosperity.

Finally, this study examined long-term predictors of well-being at work (engagement) and proposed a conceptualization of career values based on self-determination theory s ideas of autonomous versus controlled sources of motivation. Results showed that intrinsically rewarding career values were positively related to subsequent engagement, but extrinsically motivated career values were unrelated. According to the findings, perceived person-organization value congruence was the strongest predictor of work engagement.

In sum, this study shows that the relationship between values and well-being is dependent on the broader social context that individuals inhabit. In particular, the relationship between individuals values and well-being is influenced by country level characteristics, by the social groups to which they belong, as well as by organizational and developmental situations.

Onko arvojen ja hyvinvoinnin välillä suora yhteys, esimerkiksi niin että joidenkin arvojen, esimerkiksi tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden, kannattajat voivat paremmin kuin joidenkin toisten arvojen, esimerkiksi suoriutumisen kannattajat? Vai vaihteleeko arvojen ja hyvinvoinnin yhteys maasta, sosiaalisesta ryhmästä ja ajasta riippuen? Väitöskirjassa selvitettiin näitä kysymyksiä neljässä eri osatutkimuksessa. Ensimmäisessä tutkittiin 25 Euroopan maan 40 000 kansalaista vuoden 2006 Euroopan yhteiskuntakyselyn avulla, toisessa vastaajina oli kuusisataa argentiinalaista, bulgarialaista ja suomalaista kauppatieteen ja kasvatustieteen yliopisto-opiskelijaa. Kolmannessa tutkittiin Pyhtään työikäisiä (n=373) vuosina 1993 ja 2007 ja neljännessä selvitettiin FinEdu hankkeen pitkittäisaineiston avulla työarvojen ja hyvinvoinnin yhteyttä 571 suomalaisen nuoren aikuisen otoksessa. Arvoja kartoitettiin lähtien Schwartzin kehämallista johdetuilla mittareilla. Koettua hyvinvointia mitattiin pyytämällä ihmisiä arvioimaan, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä tai selvittämällä kuinka usein he kokivat myönteisiä ja kielteisiä tunteita. Neljännessä osatutkimuksessa sitä mitattiin työn imulla, tunteella että työ innostaa ja siitä saa tyydytystä.

Tulokset osoittivat että eri arvot liittyivät hyvinvointiin eri maissa. Euroopan köyhissä maissa, kuten Bulgariassa ja Ukrainassa, suoriutumista arvostavat ihmiset olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin sitä vähemmän arvostavat. Näin ei ollut laita vauraammissa maissa, kuten Norjassa tai Suomessa. Siellä universalismiarvoja (kuten yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa) kannattavat henkilöt olivat onnellisempia. Tutkimuksessa löytyi myös arvoja, jotka liittyivät hyvinvointiin kaikkialla: kaikissa maissa ihmiset, joille hyväntahtoisuus (läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen) ja mielihyvä (elämästä nauttiminen) olivat tärkeitä, voivat muita paremmin, turvallisuutta ja valtaa arvostavat taas huonommin. Yliopisto-opiskelijoiden joukossa tyytyväisyys oli yhteydessä siihen, että oli arvoiltaan samanlainen kuin opiskelutoverinsa. Pyhtääläisillä, joiden arvot olivat sopusoinnussa ympäristön eli muiden pyhtääläisten arvojen kanssa, oli molempina tutkimusajankohtina vähemmän psyykkisiä stressioireita. Nuorilla suomalaisilla aikuisilla, joille sellaiset työn sisäiset arvot kuin mielenkiintoisuus ja mahdollisuus oppia uutta olivat tärkeitä, työhön sitoutuminen oli vahvempaa, kun sen sijaan ulkoiset arvot (kuten hyvä palkka) eivät olleet yhteydessä sitoutumiseen. Organisaation ja omien arvojen koettu yhteensopivuus oli vahvimmin yhteydessä työhön sitoutumiseen.

Tutkimuksen päätulos oli se, että arvojen ja hyvinvoinnin yhteys riippuu sosiaalisesta ympäristöstä - ihmisen ja hänen ympäristönsä arvojen yhteensopivuudesta, olipa ympäristö sitten jokin Euroopan maa, yliopiston opiskeluala, kunta tai työorganisaatio.