Attitudes towards multiculturalism among Finnish majority members : A qualitative attitude approach

Abstract

The aim of this thesis was to explore what kinds of attitudes representatives of the Finnish majority can express when they talk about multiculturalism. In this thesis attitudes are defined, according to the qualitative attitude approach, as argumentative phenomena that people express in order to construct their relationship to the social world.

This thesis discusses the assumptions of acculturation psychology concerning multiculturalism by using qualitative attitude approach that draws from social constructionist tradition in general and rhetorical social psychology more specifically.

The data consists of two focus group interviews. There were three participants in the first interview and four in the second. The participants commented on seven statements taken from an attitude scale widely used in acculturation psychology.

The stands the participants expressed on the statements were categorized according to the quality, i.e. positive or negative, and the object of evaluation. Of these categories, two attitudes towards multiculturalism were identified. In the first attitude multiculturalism was evaluated as problems and in the second as a resource. In the third attitude cultura was evaluated as roots and this attitude was seen as intertwined with the justification of the attitudes towards multiculturalism. These attitudes were interpreted to draw from essentialist beliefs concerning cultural differences and culture as a definer of an individual. However, there were also accounts in which essentialist beliefs were opposed and people were defined as individuals not being defined by their culture.

Attitude expressions were seen as drawing from two alternative ideological resources: multicultural ideology that stresses acceptance and recognition of differences and nationalism that highlights power relations and the dominant position of the majority. The results support acculturation theory’s assumption of multiculturalism as a unidimensional construct. However, acculturation model is seen as too simplistic based on this analysis.

The most important reference in terms of the qualitative attitude approach was Argumentaatio ja tulkinta. Laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa [Argumentation and interpretation: The qualitative attitude approach] by Vesala and Rantanen (2007). As for acculturation psychology Berry’s (2001) article Psychology of immigration was the most relevant reference. Billig’s Banal Nationalism (1995) and Verkuyten’s (2003) Discourses about ethnic group (de-) essentialism: Oppressive and progressive aspects were the most important works.

Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, millaisia asenteita suomalaista enemmistöä edustavat ihmiset voivat ilmaista, kun he puhuvat monikulttuurisuudesta. Tässä työssä asenteet määritellään laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti luonteeltaan argumentatiivisiksi ilmiöiksi, joita ilmaisemalla ihmiset luovat ja jäsentävät suhdettaan sosiaaliseen maailmaan.

Työssä tarkastellaan akkulturaatiopsykologian käsitystä monikulttuurisuudesta sosiaalisen konstruktionismin, tarkemmin retorisen sosiaalipsykologian ja laadullisen asennetutkimuksen näkökulmista.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta fokusryhmähaastattelusta, joista ensimmäisessä oli kolme, toisessa neljä osallistujaa. Keskusteluissa osallistujat kommentoivat seitsemää väittämää, jotka poimittiin akkulturaatiopsykologiassa yleisesti käytetystä asennemittarista.

Osallistujien kannanotot väittämiin ja niiden perustelut luokiteltiin arvioinnin kohteen ja arvioinnin laadun (positiivinen/ negatiivinen) perusteella. Näistä luokista hahmotettiin kaksi erilaista asennetta monikulttuurisuutta kohtaan. Ensimmäisessä asenteessa monikulttuurisuutta arvioitiin ongelmina jolloin argumentointi perustui eron rakentamiseen suomalaisten ja maahanmuuttajien välille. Etniset ja kulttuuriset vähemmistöt nähtiin vaativina ja erilaiset kulttuurit ongelmien lähteenä. Toiseksi asenteen kohteeksi tulkittiin monikulttuurisuus resurssina suomalaiselle yhteiskunnalle ja erilaiset kulttuurit nähtiin Suomea rikastuttavina. Kolmannessa asenteessa kulttuuria arvotettiin juurina ihmisen minäkäsitykselle. Tämän asenteen ilmaisut nivoutuivat joiltain osin monikulttuurisuusasenteisiin.

Asenteiden ilmaisemisen tulkittiin perustuvan essentialistisille uskomuksille kulttuurieroista ja kulttuurista ihmistä määrittävänä tekijänä. Haastateltavien puheesta kuitenkin erottui myös puhetapa, jossa vastustettiin kulttuurien vastakkainasettelua ja korostettiin ihmisten yksilöllistä, kulttuuritaustasta riippumatonta olemusta.

Tutkimus osoittaa, että monikulttuurisuus voidaan arvottaa eri tavoin ja näin ollen se saa erilaisia merkityksiä. Asenteiden ilmaisemisen nähtiin ammentavan kahdesta vastakkaisesta ideologiasta: erilaisuuden hyväksymistä ja tunnistamista painottavasta monikulttuurisuusideologiasta tai ryhmien valtasuhteita ja enemmistön hallitsevaa asemaa painottavasta nationalismista.

Akkulturaatiopsykologian käsitys monikulttuurisuusasenteista yksiulotteisina saa tukea tämän työn tuloksista. Tunnistetut asenteet asettuvat ulottuvuudelle, jolla monikulttuurisuus näyttäytyy joko kielteisenä tai myönteisenä ilmiönä. Myös oletus siitä, että kulttuurien säilyttämisen arvostaminen liittyy monikulttuurisuusasenteisiin, sai tukea. Tämän työn tulokset tosin osoittavat, että kulttuurien säilyttämistä voidaan käyttää perusteluna sekä myönteisessä että kielteisessä monikulttuurisuusasenteessa, joten tältä osin akkulturaatiomallia voidaan pitää yksinkertaistavana.

Laadullisen asennetutkimuksen osalta tärkein lähde oli Vesalan ja Rantasen (2007) Argumentaatio ja tulkinta. Laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa. Akkulturaatiopsykologian osalta Berryn (2001) artikkeli Psychology of immigration oli tärkein lähde. Ryhmärajojen sosiaalisen rakentamisen osalta puolestaan Billigin (1995) Banal nationalism sekä Verkuytenin (2003) Discourses about ethnic group (de-) essentialism: Oppressive and progressive aspects olivat keskeisimmät lähteet.