L'article zéro au XVIe siècle : Les variantes manuscrites de l'Heptaméron : Une phase de l'évolution de la langue française

Abstract

The aim of this study is to contribute to the understanding of the dynamics in the use of articles towards the end of the 16th century, shortly before the creation of normative grammars, by studying the use of the zero article in 16th-century texts and by comparing it to the use of definite and indefinite articles and other determiners. The 16th century can be regarded as an important transitional stage in the development of the French language, as French became the official language of jurisdiction, and literature in French became more prominent.

The basic selection criterion for the corpus was that the texts should be prose originally written in French, so poetic freedom or a source text in another language could not strongly influence the structures used. The main corpus is a selection from Heptameron, a collection of short stories written by Queen Margaret of Navarre, and the variants found in 10 different manuscripts of Heptameron. In addition, two other authors were chosen for comparison: Henri Estienne and Michel de Montaigne. The time span of all these texts is from 1545 to 1592.

The study contains the following main parts: 1) a general overview of the use of articles in different syntactical positions in 16th-century texts; 2) an analysis of variation in the use of the zero article in the different manuscripts of Heptameron and a comparison with corresponding examples in the texts of Estienne and Montaigne; 3) an analysis of the use of different articles by each author in different contexts; and 4) comparison of the results of the study with the views of 16th-century grammarians as well as with current views of the use of articles in French.

The analysis shows that most instances of variation in the use of articles are found in contexts where different interpretations are possible or when there is a problematic construction or even an error in a manuscript. The clearest visible development is the gradual extension of the use of de(s) as an article, which is linked with the loss of the final s in pronunciation. The combination à + de(s) is not found at all in the manuscripts of Heptameron, but in the later texts of Montaigne it occurs many times. It appears that at the end of the 16th century the article system was complete.

Kehityksessä muinaisranskasta nykyranskaan on selvästi nähtävissä artikkelien käytön jatkuva lisääntyminen. Tutkimalla ns. "nolla-artikkelin" esiintymistä vanhoissa teksteissä ja vertaamalla sitä artikkelien ja muiden determinanttien käytön kanssa voidaan selvittää, millaisten vaiheiden kautta artikkelien käytön yleistyminen on tapahtunut, sekä hahmottaa kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä. Tämä väitöstutkimus keskittyy 1500-lukuun, jota voidaan pitää eräänlaisena siirtymävaiheena ranskan kielen kehityksessä. Kieli, sen käyttö ja kielellinen tietoisuus kehittyivät ennennäkemättömällä vauhdilla. Kielioppeja alettiin kirjoittaa, ja kielenkäytön malleina pidettiin hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia arvostettuja kirjailijoita.

Tutkimusmateriaalina on kolmen vaikutusvaltaisen proosakirjailijan tekstejä. Proosan voidaan olettaa edustavan sellaista tekstityyppiä, jossa artikkeleja käytetään "normaalilla" tavalla, ilman taiteellisia vapauksia. Valintakriteerinä on ollut myös se, että tekstit on kirjoitettu alun perin ranskaksi, jolloin toiskielinen lähdeteksti ei ole päässyt vaikuttamaan tekstin rakenteisiin. Peruskorpuksena on Marguerite de Navarren 1500-luvun puolivälissä laaditun novellikokoelman Heptameronin kymmenen novellia sekä niiden kymmenessä eri käsikirjoituksessa esiintyvät variantit. Lisäksi vertailumateriaalina on osia 1500-luvun loppupuoliskolla kirjoittaneiden Henri Estiennen ja Michel de Montaignen teksteistä.

Tutkimus jakautuu seuraaviin pääosiin: 1) Yleistä artikkelien käytöstä eri syntaktisissa asemissa olevien substantiivien kanssa 1500-luvun teksteissä, 2) artikkelien esiintymisen vaihtelu Heptameronin eri käsikirjoitusvarianteissa sekä vastaavia esimerkkejä Estiennen ja Montaignen teksteissä, 3) edustavia esimerkkejä artikkelien käytöstä eri tekstiyhteyksissä sekä esimerkkien analyysi, 4) tulosten vertailu 1500-luvun kielioppien kirjoittajien näkemyksiin sekä niiden suhteuttaminen nykyisiin näkemyksiin ja tulkintoihin. Kukin kirjoittaja noudattaa loogisia, helposti ymmärrettäviä sääntöjä artikkelien käytössä. Vaihtelua esiintyy, kun erilaiset tulkinnat ovat mahdollisia tai kun käsikirjoituksessa esiintyy erityisen monimutkainen rakenne tai jopa virhe. Näkyvin kehitys on alun perin vain prepositiona toimineen de-sanan käyttö artikkelina yhä useammassa kontekstissa. Tämä kehitys on liitettävissä erityisesti loppu-s:n mykistymiseen ääntämisessä. Esim. yhdistelmää à + de(s) ei löydy Heptameronin käsikirjoituksista, mutta se esiintyy jo useita kertoja Montaignen teksteissä. 1500-luvun lopulla olivat olemassa jo kaikki nykyiset mahdollisuudet artikkelien käyttöön; artikkelijärjestelmä oli käytännössä valmis.