Työntekijän oikeus palkkaansa työnteon estyessä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508063064
Title: Työntekijän oikeus palkkaansa työnteon estyessä
Author: Remmelgas, Ingrid
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2014
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201508063064
http://hdl.handle.net/10138/44852
Thesis level: master's thesis
Discipline: Labour law
Työoikeus
Arbetsrätt
Abstract: Tutkielma käsittelee työntekijän oikeutta palkkaansa työnteon estyessä TSL 2:12:ssä tarkoitetusta syystä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kyseistä säännöstä on tulkittava. Tutkielmassa käytetään lainopillista metodia. TSL 2:12:n tulkintaa selvitettäessä on oikeuslähdeopillisesti tärkeää ratkaista myös, mikä merkitys on annettava vanhemmalle lainvalmisteluaineistolle ja oikeuskäytännölle. Näin sen vuoksi, koska suurin osa säännöstä selittävistä lainvalmisteluasiakirjoista ja ennakkoratkaisuista on annettu ennen nykyistä vuoden 2001 työsopimuslakia. Tutkielmassa käsitellään ensin säännöksen kehitystä, sillä työntekijän oikeudesta palkkaansa työnteon estyessä säädettiin ensimmäisen kerran jo vuoden 1922 työsopimuslaissa. Säännöksen tarkoitusta sekä sen oikeus- ja sosiaalipoliittisia perusteluja voidaan myös nykyään käyttää apuna TSL 2:12:ää tulkittaessa, sillä säännöksen perusteluja ei ole tarkoitettu muutettavan. Tutkielmassa selvitetään, mitä tarkoitetaan työnantajasta johtuvilla syillä sekä työnantajasta riippumattomilla työnteon estymisen syillä. Eron selvittäminen on tärkeää, koska työnteon estymisen syyllä on suora vaikutus työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden ajalliseen kestoon. Tutkielmassa selvitetään myös, mitkä muut työnteon estymisen syyt kuuluvat säännöksen soveltamisalaan. Samalla selvitetään, mitä säännöksessä on tarkoitettu työntekijöiden riippuvuussuhteella toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpiteisiin. Tutkielmassa käydään myös läpi, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen työnteon estyessä. Tutkielmassa selvitetään, mitä säännöksessä on tarkoitettu työsuorituksen estymisen vuoksi säästymisellä, muulla työllä ansaitsemisella sekä työntekijän tahallaan ansaitsematta jättämisellä. Säännöksen tulkinnan ja soveltamisen kannalta on myös tärkeää selvittää, mikä on TSL 2:12 suhde työnantajan muun työn tarjoamisvelvollisuuteen, lomauttamisoikeuteen ja oikeuteen muuttaa työvuoroluetteloa. Oikeuslähdeopilliseen esikysymykseen on tutkielman perusteella vastattava siten, että vanhempaa lainvalmisteluaineistoa voidaan edelleen käyttää apuna säännöksen tulkintaa selvitettäessä. Näin siksi, koska uudemmissa työsopimuslain esitöissä on vain viitattu edellisiin, eikä näin ollen säännöksen perusteluja tai hyväksyttävyysargumentteja ole tarkoitettu muutettavan. Myös oikeuskäytännölle on oikeuslähteenä annettava samanlainen painoarvo kuin yleensäkin. Nykyisen TSL 2:12:n ja vanhan työsopimuslain aikaan annettujen ratkaisujen välillä ei tutkielmassa havaittu mitään ristiriitaa. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä, että säännöksen tulkinta on pitkälti kehittynyt juuri oikeuskäytännön myötä. Näin ollen myös vanhempia ennakkoratkaisuja voi käyttää apuna TSL 2:12:n tulkintaa selvitettäessä. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että TSL 2:12:n tulkinta tai soveltaminen ei vielä nykyäänkään ole täysin selvää. Varsinkin työnantajasta johtuvan ja työnantajasta riippumattoman työnteon esteen erottaminen toisistaan voi olla käytännössä hankalaa. Työnteon estymisen syy voidaan kuitenkin selvittää kysymällä, voisiko työnantaja ehkäistä tai poistaa työnteon esteen ilman olennaisia vaikeuksia tai kohtuullisin toimenpitein. Mikäli vastaus on kielteinen, lukeutuu työnteon estyminen osapuolista riippumattomaksi syyksi. Työnantajalla on TSL 2:12:n tarkoittamissa tapauksissa myös oikeus vähentää työntekijän palkasta sen, mitä työntekijältä on työnteon estymisen vuoksi säästynyt. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei työnantajan tarvitse maksaa työntekijän säästyneitä matkakuluja tai erilaisia olosuhdelisiä, kuten vuorotyö- ja sunnuntaikorvauksia. Työnantajalla on oikeus vähentää estymisajan palkasta myös sen määrän, jonka työntekijä olisi voinut ansaita työnantajan tarjoamalla muulla työllä. Näin siksi, koska työntekijällä katsotaan olevan tavanomaista laajempi muun työn vastaanottovelvollisuus työnteon estyessä. Työntekijä ei ole kuitenkaan velvollinen tekemään edes tilapäisesti muuta työtä, jos se tosiasiassa tarkoittaisi olennaista muutosta hänen työsuhteen ehtoihinsa. Työnantajalla on oikeus reagoida työnteon estymiseen lomauttamisella tai työvuoroluettelon muuttamisella vain silloin, kun kyse on TSL 2:12.1:n tarkoittamasta työnantajasta johtuvasta syystä. Sen sijaan TSL 2:12.2:n tarkoittamissa tapauksissa työnantaja ei voi vapautua tai pienentää palkanmaksuvelvollisuuttaan lomauttamalla työntekijöitään tai työvuorolistaa muuttamalla, koska TSL 2:12:n toinen momentti on pakottavaa oikeutta. Tutkielmassa myös esitetään, että de lege ferenda TSL 2:12.1:sta poikkeaminen olisi mahdollista vain työehtosopimuksella. Näin työntekijän suojelun periaate toteutuisi nykyistä tehokkaammin. Samalla se mahdollistaisi alakohtaisten tarpeiden ja työnteon luonteelle ominaisten piirteiden huomioimisen tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla varauduttaessa TSL 2:12.1:n tarkoittamiin työnteon estymisiin.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Gradu Ingrid Remmelgas.pdf 636.5Kb PDF View/Open
Gradu - Ingrid Remmelgas.pdf 636.5Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record