Vuollejokisimpukan elinympäristövaatimukset ja liikkuminen Nummenjoen yläosassa

Abstract

Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on makeanveden virtavesilaji. Laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja kansallisella luonnonsuojelulailla (LsL 1996/1096). Vuollejokisimpukan levinneisyys Suomessa ja ekologia - muihin makean veden suursimpukoihin verrattu - tunnetaan kuitenkin erittäin huonosti.

Vuollejokisimpukan levinneisyyttä ja yksilötiheyksiä sekä näihin vaikuttavia ympäristömuuttujia selvitettiin Nummenjoen yläjuoksulla. Yksilötiheyksiin vaikuttavia ympäristömuuttujia (fysikaaliset muuttujat ja kasvillisuus) kartoitettiin linjasukelluksin. Ympäristönmuuttujien suhdetta simpukkatiheyksiin mallinnettiin EFRA-menetelmällä (explanatory framework regression analysis). Ympäristön ja simpukkatiheyksien suhdetta arvioitiin myös Mustionjoelta kerätyn vertailuaineiston valossa.

Vuollejokisimpukan käyttäytymisestä tutkittiin horisontaali- ja vertikaaliliikettä. Tämän lisäksi sukeltamalla suoritettavan pintapoiminnan tarkkuutta arvioitiin vertaamalla pohjan pinnalta havaittavien ja pohjan sisältä löytyvien simpukoiden määriä. Lopuksi selvitettiin kokeellisesti vuollejokisimpukkayksilöiden mahdollisuutta selviytyä jokikunnostuksissa käytettävästä soraistuksesta.

Linjakartoituksilla ei havaittu elinvoimaista vuollejokisimpukkapopulaatiota Nummenjoen vanhan sähköpadon yläpuolisella osuudella tai suoraan padon alapuolisissa haaroissa. Padon yläpuolella havaittiin vain yksi vuollejokisimpukka ja alapuolella vuollejokisimpukkaa alkoi esiintyä vasta suvantomaisella alueella. Nummenjoen avoimella pelto-osuudella aina tutkimuksen alarajoille saakka (Saukkolan taajama) vuollejokisimpukkaa löytyi kaikilta linjoilta tiheyksillä 1-65 yksilöä m-2. Kaikilla linjoilla sisäinen simpukkatiheyden vaihtelu oli suurta ja linjoilta löytyi vuollejokisimpukoista tyhjiä alueita. Parhaiten tiheysvaihtelua selitti savi-hiekkapohjan osuuden kasvaminen. Mustionjoella vuollejokisimpukkatiheydet olivat keskimääräisesti suurempia ja parhaiten tiheysvaihtelua selitti syvyysvaihtelu.

Liikuntakokeissa havaittiin, että simpukkayksilöiden käyttäytymisessä on huomattavia eroja. Pienessä mittakaavassa liikkuminen on yleistä ja kaivautumisastettaan simpukat voivat muuttaa jopa päivittäin. Pohjaa kaivamalla havaittiin, että hyvinkin suuri osa vuollejokisimpukoista saattaa olla kokonaan pohjan sisään kaivautuneena ja jäädä sukeltajalta havaitsematta. Soraistuskokeista vuollejokisimpukat eivät selvinneet, mikä osoittaa simpukoiden herkkyyden tietyille ihmistoimille.