Legitimating Aid : Donors and Policy Making in the Rural Water Supply and Sanitation Sector in Nepal

Abstract

The objective of this thesis is to study policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector by analysing the process of national policy formulation and how the donors and their policies influence the national policies in aid recipient country, such as Nepal. It exposes the dynamics underlying the interaction between donors and the Nepalese water bureaucracies by focusing on the analysis of the roles, motives and interests of the sectoral actors in the making of policies. The study highlights the political side in the aid giving and receiving through making use of the politics of policy theoretical perspective. The rural water supply and sanitation sector was chosen as the framework for this study, because of the important role that water has for Nepal often presented as the blue gold of Nepal and the multiple and powerful donors that are active in the sector, for whom the water sector is also an important investment target. The policy making process is analysed through a case study, the Rural Water Supply and Sanitation Policy, Strategy and Action Plan formulated in 2002-2004 and funded by the Asian Development Bank.

The empirical evidence of this study is based on the mixed qualitative methods research done in Kathmandu, Nepal, in the summers of 2009 and 2010. The core data is based on the interviews of 89 people, as well as water supply and sanitation related policy documents draft versions, final policy documents and reports, prepared in the process of policy formulation. In addition, I have included a wide-ranging literature study.

The research illuminates that policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector is a game between donors and the water bureaucracies both having political and economic interests that they aim to secure in policy formulation. Based on these interests, the policy actors manoeuvre in the policy negotiations. The aim of the donors is to legitimate their aid towards the donor headquarters through influencing national policy making into their preferred direction in order to keep their business ongoing. Yet, even though the donors are able to influnce policy making, the study found out that the Nepalese water bureaucracies are not powerless in front of the donors, but they have successfully adopted several strategies in manoeuvring the donor influence. Thus, even though the aid relationship is inherently unequal, is not only the donors that have interests and power that drive policy making, but also the water bureaucracies have their own incentive structures that shape the policy processes. The donor involvement in the policy process can be characterised as a state of permanent negotiation, in which policy formulation is just a part of the further institutional entanglement by the donors.

Tämän työn päämääränä oli tutkia politiikkalinjausten tekoa Nepalin maaseudun vedenjakelu- ja sanitaatiosektorilla analysoimalla kuinka kansallisia politiikkalinjauksia tehdään ja kuinka kansainväliset avunantajat ja niiden omat politiikkalinjaukset vaikuttavat kansallisiin politiikkalinjauksiin kehitysyhteistyörahaa saavissa maissa. Kansallisten politiikkalinjausten tulisi ennen kaikkea kuvastaa maan omia prioriteetteja, minkä vuoksi vaikutusvaltaisten avunantajien osallistuminen kansalliseen päätöksentekoon voi olla kyseenalaista. Tämän vuoksi tutkimus käsittelee avunantajien ja Nepalin vesihallinnon välistä dynamiikkaa keskittymällä analysoimaan näiden toimijoiden rooleja, motiiveja ja intressejä politiikkalinjausten tekoprosessissa. Siinä korostuu avun poliittinen puoli niin avunannossa kuin sen saamisessa. Maaseudun vedenjakelu- ja sanitaatiosektori valittiin tutkimuksen kohteeksi, koska vedellä on hyvin tärkeä asema Nepalissa sitä usein kuvataan Nepalin siniseksi kullaksi sekä useiden vaikutusvaltaisten avunantajien aktiivisuuden vuoksi. Tutkimuksessa politiikkalinjausten tekoprosessia analysoidaan esimerkkitapauksen kautta, the Rural Water Supply and Sanitation Policy, Strategy and Action Plan, joka valmisteltiin 2002-2004, ja jonka päärahoittajana toimi Aasian kehityspankki.

Työn empiirinen aineisto kerättiin kvalitatiivisia metodeja käyttäen Katmandussa kesinä 2009 ja 2010. Aineisto perustuu 89 ihmisen haastatteluihin sekä vedenjakelu- ja sanitaatioon liittyvien politiikkalinjausten analysointiin niistä käytettävissä oli eri versiota, viimeisteltyjä politiikkalinjauksia ja raportteja, jotka oli kirjoitettu politiikkalinjausten tekoprosessin aikana. Lisäksi tutkimuksessa käytiin läpi monipuolisesti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Tämä tutkimus näyttää, että poliikkalinjausten teko Nepalin maaseudun vedenjakelu- ja sanitaatiosektorilla on peli, jota pelaavat avunantajat ja Nepalin vesihallinto. Molemmilla tahoilla on niin poliittisia kuin taloudellisia intressejä, jotka ne haluavat turvata. Näiden intressien pohjalta, toimijat taktikoivat linjauksiin liittyvissä neuvotteluissa. Avunantajien päämääränä on vaikuttaa Neplin politiikan suuntaan niin, että se vastaa niiden omia prioriteettejä, tämä on olennaista, silloin kuin uusia kehityshankkeita pusketaan läpi avunantajien päämajoissa: apu legitimoidaan kansallisen politiikkalinjauksen kautta. Vaikkakin avunantajat pystyvät vaikuttamaan politiikkalinjausten tekoon, tutkimuksesta käy ilmi, että Nepalin vesihallinto ei ole voimaton avunantajien suhteen, vaan se oli omaksunut useita strategioita, joiden kautta se pystyi junailemaan avunantajien vaikutusta vastaan. Tämän vuoksi ei voida sanoa, että ainoastaan avunantajien intressit ajaisivat politiikkalinjausten tekoa; vaikkakin apusuhde on luonnostaan eriarvoinen. Avunantajien osallistumista politiikkalinjausten tekoon voidaan luonnehtia pysyväksi neuvotteluksi, jossa osallistuminen politiikkalinjausten tekoon on vain osa niiden harjoittamaan sotkeutumista institutionaaliisiin asioihin avunvastaanottajamaissa.