Uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä yhdenvertaisuus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispappeuskysymyksessä

Näytä tavanomaiset kuvailutiedot

dc.contributor Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Law en
dc.contributor Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten sv
dc.contributor.author Leimio, Marko
dc.date.issued 2014
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201508063093
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/45271
dc.description.abstract Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispappeuskysymystä uskonnon- ja omantunnonvapauden sekä yhdenvertaisuuden välisessä perusoikeuksien kollisiotilanteessa. Etiikkaan ja moraaliin pohjautuvat omantunnon kysymykset eivät aina ratkea puhtaasti juridisin keinoin, vaan näitä kysymyksiä on tutkittava osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Perusoikeuksien kollisiotilanteiden ratkaisemisessa on otettava huomioon oikeusnormien jaottelu sääntöihin ja periaatteisiin. Praktisen konkordanssin teorian mukaan perusoikeuksien kollisiotilanteessa se perusoikeus, joka punnitaan toista kevyemmäksi ei menetä olemassaoloaan, vaan punninnan hävinnyttä perusoikeutta on edelleen pyrittävä toteuttamaan mahdollisimman laajasti. Perustuslakivaliokunta on johtanut perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudesta yleisiä perusoikeuden rajoittamista koskevia vaatimuksia, joista tutkielmassani käsittelen perusoikeusrajoituksen suhteellisuutta ja perusoikeuden ydinalueen koskemattomuutta. Evankelis-luterilainen kirkko kuuluu osana julkishallintoon, mutta kirkolla on erityinen asema yhteiskunnassa. Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisen erityisaseman turvana on perustuslain (731/1999) 76 §, jonka mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkolain (1054/1993) 2 luvun 2 §:n mukaan kirkkolakia koskeva ehdotus annetaan eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksenä, eikä siihen esitystä annettaessa enää voida tehdä asiasisällöllisiä muutoksia. Kirkon oikeuteen voidaan katsoa laajassa merkityksessä kuuluvan myös kirkon ylipositiivinen arvopohja, jolla tarkoitetaan Raamattua, kirkon oppia sekä sen tulkintana kirkon tunnustusta. Uskonnonvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan perusvaatimuksia, joka voidaan jakaa passiiviseen ja aktiiviseen ulottuvuuteen. Uskonnonvapauden käyttämisestä säädetään tarkemmin uskonnonvapauslaissa (453/2003). Naispappeuden vastustajat ovat perustelleet näkemystään vetoamalla Raamattuun ja katsoneet, että naispappeus loukkaa heidän henkilökohtaista uskonnonvapauttaan. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ihmisiä saa asettaa muihin nähden eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Julkisen vallan velvollisuutena on turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kuitenkin laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) on säädetty, että tasa-arvolakia ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat kuitenkin oikeuskäytännössään vakiintuneesti katsoneet, että sen jälkeen kun evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden vuonna 1986, tasa-arvolain soveltamisalarajausta ei tulisi tulkita kovin ahtaasti. fi
dc.language.iso fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.title Uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä yhdenvertaisuus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispappeuskysymyksessä fi
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.subject.discipline Constitutional law en
dc.subject.discipline Valtiosääntöoikeus fi
dc.subject.discipline Statsförfattningsrätt sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201508063093

Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
OTM-tutkielma.pdf 838.5KB application/pdf Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä tavanomaiset kuvailutiedot