Nuorten työttömyyteen suhtautumisen muutos 1980- ja 2010-lukujen välillä haastatteluaineistojen valossa

Abstract

Nuorisotyöttömyys on viime aikoina saanut paljon tilaa mediassa ja herättänyt runsasta keskustelua. Taantuman aikana nuoret ovatkin juuri se ryhmä, keihin työllisyystilanteen heikkeneminen vaikuttaa nopeimmin ja voimakkaimmin. Näin kävi niin 1990-luvun laman aikana kuin 2008 alkaneen taantuman seurauksena. Nuorten kohdalla on lisäksi puhuttu useasti työmoraalin heikentymisestä sekä siitä, että työelämä ei enää yksinkertaisesti kiinnostaisi nuoria. Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena onkin selvittää sitä, miten nuoret suhtautuvat työttömyyteen, miten nuorten suhtautuminen työttömyyteen on muuttunut 1980- ja 2010-lukujen välillä, sekä sitä, onko siinä havaittavissa joitakin selkeitä eroja tai yhtäläisyyksiä haastatteluvuosikymmenten välillä.

Työttömyyttä, niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa, on ilmiönä tutkittu suhteellisen paljon 1990-luvulla, mutta sen jälkeen aiheen suosio on hiipunut. Aihe on kuitenkin jälleen varsin ajankohtainen ja sen vuoksi koen sen tarkastelun mielekkäänä. Työttömyyteen suhtautumista nuorten keskuudessa ei ole aikaisemmin vastaavalla tavalla tutkittu, vaan aikaisempi tutkimus on keskittynyt lähinnä kartoittamaan työttömyyden mukanaan tuomia ongelmia. Näitä tutkimuksia käytän tässä tutkimuksessani taustoittavana aineistona. Samoin taustoitan tutkimustani myös yleisellä työelämän tutkimuksella ja tarkastelulla siitä, kuinka työelämä on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, miten työvoima on eriytynyt ja mikä on nuorisotyöttömyyden tilanne. Lisäksi olen ottanut tutkimukseni taustalle Sennetin ja Beckin teoriat hyödyttömyyden pelosta ja työelämän muutoksesta.

Aineistona tässä tutkimuksessa on käytetty yhteensä 20 haastattelua, joista kymmenen on toteutettu vuonna 1988, kaksi vuonna 2011 ja kahdeksan vuonna 2012. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin käyttämällä sisällönanalyysia pääasiallisena tutkimusmenetelmänä.

Tutkimuksen keskeisinä lopputuloksina voidaan pitää sitä, että nuorilla on yhä tarve ja haave työskennellä. Aineiston perusteella ei esiintynyt tilannetta, jonka mukaan työelämään hakeutuminen ei kiinnostaisi nuoria. Työltä kuitenkin odotetaan aiempaa enemmän. Sen tulee olla sisällöllisesti mielenkiintoista sekä tarjota mahdollisuuksia kehittyä. Mikäli nämä kriteerit eivät täyty, työttömyys on nuorille vaihtoehto kartoittaa ja miettiä tilannettaan. Työtä siis valikoidaan huomattavasti voimakkaammin kuin 1980-luvulla. Palkka ei 2010-luvun nuorille myöskään ole enää yhtä merkittävä työhön vetävä tekijä kuin 1980-luvulla. Lisäksi työelämään perinteisesti liitetty hierarkkinen rakenne kyseenalaistetaan voimakkaasti.

Taloudelliset ongelmat, liika vapaa-aika sekä viranomaisten kanssa asiointi olivat myös ongelmia, jotka aineiston perusteella nousivat voimakkaina esille molempina vuosikymmeninä. Ilmiöt saivat kuitenkin erilaisia ulottuvuuksia vuosikymmenten välillä. Esimerkiksi 2010-luvulla haastatelluista nuorista huomattavasi suurempi osa oli hakenut toimeentulotukea kuin 1980-luvulla. Työttömyys miellettiin kuitenkin molempina vuosikymmeninä vain väliaikaisena ilmiönä. Tämä korostui etenkin 2010-luvulla haastateltujen keskuudessa. He painottivat sitä, että työttömyys on väliaikainen ilmiö, jonka yhä useampi nuori työurallaan kohtaa. Tähän liittyi lisäksi voimakas tarve selviytyä työttömyyden aiheuttamista ongelmista yksin. Työttömyydestä ei juuri keskustella perheen tai kavereiden kanssa, eikä se myöskään määritä kaveripiirien muodostumista.

Työttömyys näyttäytyy tutkituilla vuosikymmenillä osittain samanlaisena, osittain varsin erilaisena. Työelämä ja työmarkkinat ovat vuosikymmenten aikana läpikäyneet suuren muutoksen muun muassa laman ja taantuman seurauksena. Työmarkkinoista on tullut aiempaa jaottelevampia ja joustavuutta kuuluttavampia. Jouston tarve kohdistuukin erityisesti työvoimaan, jonka seurauksena myös työsuhteiden kirjo on entistä monipuolisempi. Nuoret toisaalta tietävät heikomman asemansa työmarkkinoilla eivätkä he enää edes tavoittele läpi työuran kestävää työsuhdetta samalla työnantajalla. Työtä ja työpaikkaa ollaan valmiita vaihtamaan oman kiinnostuksen ja kokemuksen mukaan, eikä välivaiheen mahdollisesti mukanaan tuomaa työttömyyttä enää pidetä tässä kynnyskysymyksenä. Nuoret myös sopeuttavat työuransa työelämän muutokseen ja rakentavat työuristaan omanlaisiaan omien prioriteettiensa perusteella.