Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 381-400 of 944
  • Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2004)
  • Fellman, Susanna (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2005)
    Tarkastelen tässä artikkelissa, miten johdon ammatillistuminen vaikutti työväestöstä lähteneiden ja organisaatiohierarkian alhaisimmilta tasoilta aloittaneiden mahdollisuuksiin nousta johtajiksi suomalaisissa suuryrityksissä 1900-luvulla. En käsittele niitä yrittäjiä, jotka ovat rakentaneet menestyvän yrityksen tyhjästä, vaikka sekin kieltämättä olisi mielenkiintoista. Päähuomio on siten suuryritysten valinta- ja rekrytointiprosessissa. keywords
  • Virokannas, Elina; Suoninen, Eero (2008)
    te article focuses on the self-conceptions of a juvenile who uses drugs. Different dimensions of categories and connotations are analyzed in an interview given by a young girl who has used hard drugs for several years. The analysis aims at making clear the spectrum of culturally given resources that are available for a young person with a drug history when she attempts to make her life understandable. By concentrating on one young person's story, the analysis illustrates that a variation of self-conceptions is not about differences between individuals, but is more about the general cultural alternatives of different categories. The variation of self-conceptions is abstracted into four alternative identity types that associate with very different attributes and activity types. The analysis demonstrates how a young person with a drug history both applies the attributes of generally known categories and takes distance from these depending on the identit! y type. Based on the analysis of these four identities, some conclusions are drawn about the possibilities of parents or other adults to support the identity constructions of a juvenile with a drug history.
  • Peltonen, Eeva (Nykykulttuurin tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, 2005)
  • Peltonen, Eeva (Nykykulttuurin tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, 2005)
  • Voigt, H.-R. (Centralförbundet för Fiskerihushållning, 2007)
  • Voigt, H.-R. (Ympäristö- ja terveysalan tekniset / Ympäristönsuojeluviranhaltijat, 2008)
  • Voigt, H.-R. (Ympäristö- ja terveysalan tekniset / Ympäristönsuojeluviranhaltijat, 2007)
  • Karisto, Antti (Kansan Uutiset Oy, 2007)
    Artikkelissa kuvataan pikkupojan ja nuorukaisen suhdetta Kansan Uutiset -lehteen Lahdessa 1950- ja 60-luvuilla.
  • Snellman, Hanna (Edistyksellinen tiedeliitto, 1997)
    Kansatieteen tehtävät ja tutkimuskohteet ovat vaihdelleet eri aikoina. 1930-luvun Suomessa tieteenala oli jopa ideologisesti tärkeä, toteaa Hanna Snellman. Tänään kansatieteen tehtävänä on toimia yhteiskunnan omanatuntona ja kansakunnan muistina.
  • Snellman, Hanna (Kustannus-Puntsi, 1999)
    Tarkastelen kulttuurintutkijoiden suhdetta tutkimuskohteeseensa kahdesta näkökulmasta. Aluksi pohdin, missä määrin suomalaiset kansatieteilijät, siis oman oppiaineeni edustajat, ovat paljastaneet lukijoille tutkimustensa taustalla olevia motiiveja nimenomaan tutkimusalueen suhteen. Lopuksi laajennan tarkastelun kahden Pohjoissuomessa kenttätöitä tehneen antropologin suhteeseen tutkimuskohteeseensa. Säästyivätkö he kotipaikkasokeuden mukanaan tuomilta ongelmilta tutkiessaan itselleen aluksi vierasta seutua? Tutkijana kuulun itse molempiin näihin ryhmiin: kerätessäni aineistoa Kemijokivarren tukkilaisista tutkin itselleni lapsuudesta läheistä elämänpiiriä, mutta samalla olin myös kansatieteilijä vuosisataisen kulttuurintutkijoiden ketjussa. Oma elämänhistoria ja oppiaineen traditiot vaikuttivat - halusin sitä tai en - tapaan, jolla kenttätöitä tein.
  • Snellman, Hanna (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003)
    Suomalainen kansatiede on satavuotisen historiansa aikana seurannut ruotsalaisen etnologian esikuvia, tosin yleensä muutaman vuoden, joskus jopa kymmenen vuoden viiveellä. Mitä ruotsalaiset etnologit eilen, sitä suomalaiset kansatieteilijät huomenna, on hyvä nyrkkisääntö suomalaisen kansatieteen oppihistoriassa. Vuonna 1996 suomalainen kansatieteen professori ei todennäköisesti olisi pitänyt haastattelumetodia niin ainutlaatuisessa asemassa kuin Billy Ehn vaan yhtenä metodina muiden joukossa. Löfgrenin linjaaman kansatieteen pitkän keston hän olisi todennäköisesti allekirjoittanut Suomenkin osalta. Tieteenalassa on sisäänrakennettuna jo nimessä kansatiede se, että kansa tietää. Kysytään siis kansalta. Se, miten informaatiota on kansalta eri aikoina kerätty ja minkälaisen ilmiasun viehtymys kenttätöihin on eri aikoina saanut, on tämän artikkelin aiheena.
  • Eskelinen, Heikki; Zimine, Dmitri (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2003)
  • Krekola, Joni (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2004)
    Suomalainen kommunismi syntyi ja kehittyi naiden vastakkaisten kulttuurien leikkauspisteeseen. Kun kansallisen kommunismin ilmentymat ajettiin Suomessa alas viimeistaan 1930-luvun alussa, jaljelle jai vain Moskovasta johdettu andas maanalaisuus. Kommunisteista tuli Suomessa vakivallan kohteita seka vapaalla jalalla etta poliittisessa vankeudessa, mika johtui osaltaan Kominternin hyOkkadvan taktiikan noudattamisesta. Kapitalistinen Suomi sulki kommunistinsa vuosiksi vankilaan, mutta myiis neuvostopuolella suopea suhtautuminen muuttui vuosikymmenen puolivalissa. Suomalainen kommunismi oli suljettu seka Suomen porvarillisen jarjestelman etta neuvostomaan puoluevaltion ulkopuolelle, mutta omat koirat purivat hengilta. Vakivalta synnyttaa vakivaltaa, vallankumous vastavallankumouksen. Historiasta on vaikea lOytad esimerkkia, jossa valdvaltainen "puhdistustyli" olisi taannut onnen edes valiaikaisesti. Kommunismin utopiaa ei ole yield saavutettu missadn, eika historia lupauksista huolimatta ole loppunut markkinatalouden voittoon. Neuvostoblokin romanduksen jalkeen johtavat lansimaat ovat hahmottaneet uudeksi uhkakuvakseen globaalin terrorismin, jota vastaan kaytava sota on noudattanut samoja erottelun, leimaamisen ja noyryyttamisen mekanismeja, joita tassa artikkelissa on yritetty kuvata. Ehka samaan syyllistyneet kommunistit eivat sittenkaan olleet aikanaan kovin "erityislaatuisia ihmisia".
  • Karisto, Antti (Lahden kaupunginmuseo, 2007)
    Tässä kirjoituksessa muotoilun kohteena on kaupunki. Otsikkoon asti olen nostanut "kaupunkimuotoilun" — hieman epävarmana siitä, onko moista käsitettä olemassakaan. Kun Teknillinen Korkeakoulu organisoi Landessa luentosarjan kaupunkimuotoilusta (vuonna 2001), riitti että käsite toimi sateenvarjona, jonka alla kukin puhui omiaan, kaipasi esimerkiksi vanhoja Mallasjuoman oluita takaisin. En yritä tässäkään määritellä kaupunkimuotoilua. Viittaan vain muutamiin mandollisiin käyttötapoihin ja toivon, että lukija keksii uusia.
  • Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2004)
  • Snellman, Hanna (Oulun historiaseura, 1998)
    Suomalainen kunnallisheraldiikka on ammentanut tunnuksiinsa runsaasti kansatieteellistä esineistöä välttäen samalla mannermaista heraldista traditiota kotkineen, leijonineen ja aseineen. Aihepiiristä on mielenkiintoinen selvitys Maunu Harmon artikkelissa "Käyttötavaralla koristetut vaakunat" Hiidenkivi-lehdessä vuonna 1996. Maunu Harmon mukaan toiseen maailmansotaan saakka vaakunoita oli ainoastaan kaupungeilla ja muutamilla kauppaloilla. Kunnalliselämän kehittyminen ja kotiseutuharrastusten vilkastuminen johtivat ajatukseen, että myös kaikilla maalaiskunnilla voisi olla oma vaakunansa. Vaikutteet tulivat Ruotsista Maalaiskuntien liiton kautta. Laki kunnanvaakunoista (1949) lähti periaatteesta, että jokaisella kunnalla on oikeus käyttää omaa vaakunaa. Aloite vaakunan hankkimisesta annettiin kunnalle, mutta vaakunan lopullinen vahvistusoikeus määrättiin sisäasiainministeriölle. Vaakunan tuli olla laadittu yleisiä heraldisia sääntöjä noudattaen. Heraldisena asiantuntijana toimi Valtionarkisto. Kahdenkymmenen vuoden aikana vuodesta 1949 vuoteen 1969 vahvistettiin 466 maalaiskunnan ja 27 kauppalan vaakunaa. Seuraavassa tarkastellaan edellä mainitun artikkelin innoittamana, mutta kokonaan toisesta näkökulmasta, Kemijärven vaakunan kolmea vaihetta: Kemijärven maalaiskunnan vaakunaa, Kemijärven kauppalan vaakunaa ja Kemijärven kaupungin vaakunaa pohtien sitä, mitä vaakuna ja vaakunan valintaan liittyvä prosessi kertoo Kemijärvestä ja sen ihmisistä. Lähteenä on käytetty Kemijärven kaupunginarkistossa säilytettäviä, vaakunoihin liittyviä asiakirjoja.
  • Saaritsa, Sakari (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003)
    Kerjääminen on toiminut myös suomalaisten keskuudessa vuosisatoja virallisen ja epävirallisen sosiaaliturvan muotona. Historiallisena käytäntönä kerjäämistä on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän.3 Ilmiö pakenee selkeitä määrittelyjä. Kerjäämistä on ollut vaikeaa erottaa kaupustelusta tilanteissa, joissa pienen tavaran myyminen on toiminut lähinnä symbolisena oikeutuksena avun pyytämiselle. Jotkut kulkurit taas ovat olleet tervetulleita viihteen ja tiedon lähteitä enemmän kuin armeliaisuuden kohteita. Raja työnhakuun on hämärtynyt rituaalissa, jossa kulkumies tarjoaa ruoan ja yösijan vastineeksi apua talon askareissa. Toisaalta korvaukset aikaisemmista työsuorituksista on voitu työnantajien taholta esittää paternalistisesti “auttamisena”. Ajoittain hallinnolliset käytännöt ovat virallistaneet kerjäläisyyttä ja muuttaneet avun saamisen julkisen vallan takaamaksi oikeudeksi.