Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1120-1139 of 2680
  • Voigt, H.-R. (Centralförbundet för Fiskerihushållning, 2007)
  • Pellikka, Petri (HELSINGIN YLIOPISTO., 2012)
  • Kuikka, Sakari (KYMEN SANOMIEN KIRJAPAINO, 2012)
  • Voigt, H.-R. (Ympäristö- ja terveysalan tekniset / Ympäristönsuojeluviranhaltijat, 2008)
  • Voigt, H.-R. (Ympäristö- ja terveysalan tekniset / Ympäristönsuojeluviranhaltijat, 2007)
  • Ekroos, Ari; Warsta, Matias Oskari; Väänänen, Iikka; Wallgren, Matias (2013)
    Selvityksen tarkoituksena oli täydentää erityisesti Ekroosin ja Warstan (2012) selvityksen esille tuomia näkökulmia mahdolliseen ilmastolakiin ja sen sijoittu-miseen nykyiseen lainsääntöön. Tärkeimpänä tavoitteena oli arvioida, miten ehdotetun kaltainen ilmastolaki voisi toimia suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Selvityksen keskeinen osa on systemaattinen lainsäädäntökatsaus, jossa käydään läpi lainsäädäntö, jolla voi olla olennaisia vaikutuksia mahdollisen ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseen. Katsaus sisältää liikennesektoria, alueidenkäyttöä, rakentamista, maataloutta, metsätaloutta, jätteitä, teollisuusprosessien päästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, vesien käyttöä, energiantuotantoa- ja jakelua koskevan lainsäädännön laaja-alaisesti. Lisäksi tarkastellaan eräiltä osin kiinteistölainsäädäntöä, yleistä verolainsäädäntöä ja hankintalainsäädäntöä. Katsauksiin on sisällytetty myös arvioita lainsäädännön kehittämismahdollisuuksista. Ilmastolaki on mahdollista kytkeä muuhun ilmastonmuutoksen hillitsemistä tai siihen sopeutumista koskevaan lainsäädäntöön ainakin teoriassa hyvin monella tavalla. Ilmastolain kytkemisen kannalta keskeisiä ovat säännökset, jotka koske-vat ilmastolain soveltamisalaa eli itse soveltamisalasäännös ja säännös, jossa säädetään ilmastolain suhteesta muuhun lainsäädäntöön. Näihin liittyen tärkeätä on myös selvittää mahdolliset tarpeet muuttaa muiden lakien soveltamisalasäännöksiä. Näiden säännösten ohella tarkastelu olisi ilmeisesti tarpeen ulottaa koskemaan myös muun lainsäädännön mukaisia tavoitesäännöksiä sekä säännöksiä, joiden osalta voisi katsoa tarpeelliseksi viitata ilmastolain säännöksiin. Osa viittaussäännöksistä on tarkoituksenmukaista tehdä ilmastolain säätämisen yhteydessä (esim. viittaukset päästökauppaa koskevaan lainsäädäntöön). Soveltamisalojen suhde voidaan järjestää hyvin monella tavalla. Eräänlaisina päävaihtoehtoina voisi ilmastolain osalta ajatella seuraavia mahdollisuuksia ja/tai niiden yhdistelmiä: hyvin yleiset soveltamisalasäännökset; soveltamisala-säännökset ja joitakin erityisiä viittauksia; soveltamisalasäännökset ja laajasti erityisiä viittaussäännöksiä. Suunnittelua koskeviin säännöksiin (esim. alueiden käytön suunnitelmat) ilmas-tolain kytkentä voisi olla selkein ja ”tiukin”. Niukimmillaan tämä voisi tarkoittaa sitä, että suunnittelusääntelyn tavoitesäännökset sisältäisivät ilmastotavoitteita ja tiukemmin sitä, että kyse olisi suunnitelmien sisältövaatimuksista. Suoran normiohjauksen lainsäädännön (esim. tekniset normit, jotka annetaan lain nojal-la annetulla asetuksella) osalta kytkeminen voisi olla mahdollista toteuttaa tavoi-tesäännöksiä kehittämällä ja/tai asetuksenantovaltuussäännösten välityksellä. Ilmastolain mukainen suunnittelu voisi tulla näin huomioon otetuksi lainsää-dännön kehittämisessä. Lupa-asioita koskevia säännöksiä ei pääsääntöisesti lie-ne tarpeen kytkeä ilmastolain mukaiseen suunnitteluun. Lupa-asiat ovat siinä määrin konkreettisia ja yksittäistä tapausta koskevia, että yleisillä suunnitelmilla ei voitane lupa-asioiden ratkaisutoimintaa ohjata. Lupa-asioita koskevaan lain-säädäntöön kytkentä tulisi siis ilmeisesti järjestää tavoitesäännöksiä kehittämäl-lä. Välillisesti myös joissakin lupa-asioissa ilmastolain mukainen suunnittelu voi-si vaikuttaa erityissuunnittelun kautta. Tukilainsäädännössä kytkentä voisi olla mahdollista järjestää siten, että tavoite-säännöksiä kehitettäisiin ilmastonäkökulmasta. Tämän lisäksi olisi mahdollista sisällyttää joihinkin säännöksiin ilmastonäkökulmaa joko yleisesti tai konkreet-tisestikin tuen myöntämisedellytyksiin liittyen. Kytkentä on tavallaan selvä sil-loin, kun tukea myönnetään ilmastotavoitteita edistävään toimintaan. Kyse voisi olla myös siitä, että joillekin toimenpiteille ei myönnettäisi tukea sen vuoksi, että niillä olisi negatiivisia ilmastovaikutuksia. Yleinen verolainsäädäntö ei perintei-sesti sisällä erityisiä tavoitesäännöksiä tai viittauksia muun lainsäädännön mu-kaiseen aineellisia tavoitteita koskeviin säännöksiin. Yleisen verolainsäädännön osalta kytkentä voisi jäädä poliittiseksi sitovuudeksi eli tehtäväksi ilman nimen-omaisia säännöksiä. Erityisen verolainsäädännön osalta kytkentä olisi mahdollista toteuttaa tavoitesäännösten kautta sekä veron määräytymisen perusteiden avulla. Tämän selvityksen perusteella Suomen sektorilainsäädännössä ja lainvalmiste-luaineistossa on huomioitu vaihtelevasti, mutta pääosin puutteellisesti, säänte-lyn vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutu-miseen. Suomessakin tulisi sektorilainsäädäntöä säädettäessä huomioida, mikä muuttuvan sääntelyn merkitys olisi ilmastolain mukaisen suunnittelun asettami-en tavoitteiden saavuttamiselle.
  • Kallunki, Valdemar (The Westermarck Society r.y., 2013)
  • Ilva, Jyrki (Suomen historiallinen seura ja Historian ystäväin liitto, 2011)
    Kansalliskirjasto on rakentanut digitaalisiin aineistoihin liittyviä palveluita jo puolentoista vuosikymmenen ajan. Kirjaston kokoelmat sisältävät sekä digitaalisena syntyneitä että painetusta formaatista digitoituja aineistoja. Osa digitaalisista kokoelmista on vapaasti käytettävissä verkon kautta, osa rajoitetusti vapaakappalekirjastojen tiloissa. Suomalaisen historiantutkimuksen piirissä digitaalisiin aineistoihin liittyvistä kysymyksistä on toistaiseksi keskusteltu melko vähän. Vaikka suomalaisten muistiorganisaatiot eli kirjastot, arkistot ja museot ovat rajallisten resurssien vuoksi voineet rakentaa digitaalisia palveluita toivottua hitaammin, työ on kuitenkin ollut käynnissä jo pitkään. Etenkin digitaalisen aikakauden lähdeaineistojen tallentamisella alkaa olla jo kiire.
  • Karisto, Antti (Kansan Uutiset Oy, 2007)
    Artikkelissa kuvataan pikkupojan ja nuorukaisen suhdetta Kansan Uutiset -lehteen Lahdessa 1950- ja 60-luvuilla.
  • Snellman, Hanna (Edistyksellinen tiedeliitto, 1997)
    Kansatieteen tehtävät ja tutkimuskohteet ovat vaihdelleet eri aikoina. 1930-luvun Suomessa tieteenala oli jopa ideologisesti tärkeä, toteaa Hanna Snellman. Tänään kansatieteen tehtävänä on toimia yhteiskunnan omanatuntona ja kansakunnan muistina.
  • Snellman, Hanna (Kustannus-Puntsi, 1999)
    Tarkastelen kulttuurintutkijoiden suhdetta tutkimuskohteeseensa kahdesta näkökulmasta. Aluksi pohdin, missä määrin suomalaiset kansatieteilijät, siis oman oppiaineeni edustajat, ovat paljastaneet lukijoille tutkimustensa taustalla olevia motiiveja nimenomaan tutkimusalueen suhteen. Lopuksi laajennan tarkastelun kahden Pohjoissuomessa kenttätöitä tehneen antropologin suhteeseen tutkimuskohteeseensa. Säästyivätkö he kotipaikkasokeuden mukanaan tuomilta ongelmilta tutkiessaan itselleen aluksi vierasta seutua? Tutkijana kuulun itse molempiin näihin ryhmiin: kerätessäni aineistoa Kemijokivarren tukkilaisista tutkin itselleni lapsuudesta läheistä elämänpiiriä, mutta samalla olin myös kansatieteilijä vuosisataisen kulttuurintutkijoiden ketjussa. Oma elämänhistoria ja oppiaineen traditiot vaikuttivat - halusin sitä tai en - tapaan, jolla kenttätöitä tein.
  • Snellman, Hanna (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003)
    Suomalainen kansatiede on satavuotisen historiansa aikana seurannut ruotsalaisen etnologian esikuvia, tosin yleensä muutaman vuoden, joskus jopa kymmenen vuoden viiveellä. Mitä ruotsalaiset etnologit eilen, sitä suomalaiset kansatieteilijät huomenna, on hyvä nyrkkisääntö suomalaisen kansatieteen oppihistoriassa. Vuonna 1996 suomalainen kansatieteen professori ei todennäköisesti olisi pitänyt haastattelumetodia niin ainutlaatuisessa asemassa kuin Billy Ehn vaan yhtenä metodina muiden joukossa. Löfgrenin linjaaman kansatieteen pitkän keston hän olisi todennäköisesti allekirjoittanut Suomenkin osalta. Tieteenalassa on sisäänrakennettuna jo nimessä kansatiede se, että kansa tietää. Kysytään siis kansalta. Se, miten informaatiota on kansalta eri aikoina kerätty ja minkälaisen ilmiasun viehtymys kenttätöihin on eri aikoina saanut, on tämän artikkelin aiheena.
  • Salmenniemi, Suvi-Tuulia; Ratilainen, Saara (SUOMEN VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPAN TUTKIMUKSEN SEURA., 2014)
  • Eskelinen, Heikki; Zimine, Dmitri (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2003)
  • Saarinen, Risto (Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2009)
  • Kuusisto, Elina; Tirri, Kirsi (Eduskunta, 2013)
  • Krekola, Joni (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2004)
    Suomalainen kommunismi syntyi ja kehittyi naiden vastakkaisten kulttuurien leikkauspisteeseen. Kun kansallisen kommunismin ilmentymat ajettiin Suomessa alas viimeistaan 1930-luvun alussa, jaljelle jai vain Moskovasta johdettu andas maanalaisuus. Kommunisteista tuli Suomessa vakivallan kohteita seka vapaalla jalalla etta poliittisessa vankeudessa, mika johtui osaltaan Kominternin hyOkkadvan taktiikan noudattamisesta. Kapitalistinen Suomi sulki kommunistinsa vuosiksi vankilaan, mutta myiis neuvostopuolella suopea suhtautuminen muuttui vuosikymmenen puolivalissa. Suomalainen kommunismi oli suljettu seka Suomen porvarillisen jarjestelman etta neuvostomaan puoluevaltion ulkopuolelle, mutta omat koirat purivat hengilta. Vakivalta synnyttaa vakivaltaa, vallankumous vastavallankumouksen. Historiasta on vaikea lOytad esimerkkia, jossa valdvaltainen "puhdistustyli" olisi taannut onnen edes valiaikaisesti. Kommunismin utopiaa ei ole yield saavutettu missadn, eika historia lupauksista huolimatta ole loppunut markkinatalouden voittoon. Neuvostoblokin romanduksen jalkeen johtavat lansimaat ovat hahmottaneet uudeksi uhkakuvakseen globaalin terrorismin, jota vastaan kaytava sota on noudattanut samoja erottelun, leimaamisen ja noyryyttamisen mekanismeja, joita tassa artikkelissa on yritetty kuvata. Ehka samaan syyllistyneet kommunistit eivat sittenkaan olleet aikanaan kovin "erityislaatuisia ihmisia".
  • Karisto, Antti (Lahden kaupunginmuseo, 2007)
    Tässä kirjoituksessa muotoilun kohteena on kaupunki. Otsikkoon asti olen nostanut "kaupunkimuotoilun" — hieman epävarmana siitä, onko moista käsitettä olemassakaan. Kun Teknillinen Korkeakoulu organisoi Landessa luentosarjan kaupunkimuotoilusta (vuonna 2001), riitti että käsite toimi sateenvarjona, jonka alla kukin puhui omiaan, kaipasi esimerkiksi vanhoja Mallasjuoman oluita takaisin. En yritä tässäkään määritellä kaupunkimuotoilua. Viittaan vain muutamiin mandollisiin käyttötapoihin ja toivon, että lukija keksii uusia.