Browsing by Organization "Yhteiskuntahistorian laitos"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 38
  • Krekola, Joni (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003)
    Maanalainen puolue on tässä artikkelissa pelkistynyt verkostoiksi, joiden toimivuus on viime kädessä riippunut henkilöiden välisestä luottamuksesta. Tulkinnat eivät ole yleistettävissä julkisiin ja laillisiin puolueisiin, joissa instituutiot eivät järky, vaikka jäsenistön keskinäinen luottamus ajoittain pettäisikin. Poikkeuksellista maanalaisen Skp:n tapauksessa oli myös jatkuvuus, joka rakentui saman taustan omaavien toverien keskinäisen luottamuksen varaan. Ja kääntäen – se ehdottomuus, jolla pettureihin suhtauduttiin, kesti läpi koko elämänkaaren, jopa neuvostokommunismin lopullisen romahduksen: kun lainasin 1990-luvun puolivälissä Kallion kirjastosta “Poika” Tuomisen elämäkerran, 74 sivujen marginaalit oli täytetty – kuin opiksi meille nuoremmille – iäkkään kommunistin laatimilla, Tuomisen petturuutta avoimesti halveksivilla reunahuomautuksilla.
  • Peltonen, Matti (2000)
    I have already depicted the Finnish national self-image in terms of a bipolar model. Finnishness was first perceived as the antithesis of Swedishness using languagebased stereotypical concepts. Later, the Finnish wilderness was contrasted with the European urban culture and its long history. As observed in an article by Juri Lotman and Boris Uspenski (1985) dealing with bipolar models in Russian cultural history, the new is never simply the old turned on its head, nor is all of the old automatically wiped away. Despite the powerful nature of experiences associated with transitions and turning-points, the semi-subconscious continuities of history exert a compelling force all their own. The most enduring feature of the Finnish self-image is that even at its most favourable, even in Topelius's "Matti", Finnishness is defined as a lack of intellectual capacity. On the other hand, however, periods of transition are highly interesting because at these junctures, what start out as seemingly insignificant events may prove to be crucial in guiding activity onto the course it will take for some time. At historical turning-points, the mythical elements of older stereotypes are transformed in exciting ways. The turning-points for the Finnish self-image, that is, the turn of the last century and post-war years, were periods of dramatic change in terms of Finland's position in the international community and internal power relations. These external and internal aspects are also tightly interwoven in our national stereotypes. The fears and anxieties of the elite engaged in defining these stereotypes were projected onto the "folk" and were transformed into the "folk's" problematic qualities, intellectual incapacity and cultural immaturity. It is possible to conjecture that a new geographically bipolar image of Finnishness founded on mythical concepts may have taken shape in the 1990s. The regional distribution of the votes for and against European Union membership was one of the most reported aspects of the referendum results. In addition, many bargaining issues and administrative arrangements have brought regional groupings into the public eye. At the level of imagery, Finland has already been repeatedly divided into two parts which could become known as "Euro-Finland" and "Forest-Finland". We are clearly reverting to the Porthanian division of the 1700s, which was founded on the distinction between the civilized and forward-looking inhabitants of the coastal regions, and the reserved and backward population of the hinterlands. The significant difference is, however, that now the "Forest-Finland" tends to reach the coast even in the capital region and the "Euro-Finland" is in danger of falling entirely outside Finnish borders.
  • Peltonen, Matti (2002)
    This article discusses the new microhistory of the 1970s and 1980s in terms of the concept of exceptional typical, and contrasts the new microhistory to old microhistory, in which the relationship between micro and macro levels of phenomena was defined by means of the concepts of exceptionality and typicality. The focus of the essay is on Carlo Ginzburg's method of clues, Walter Benjamin's idea of monads, and Michel de Certeau's concept of margins. The new microhistory is also compared with methodological discussions in the social sciences. In the mid-1970s concepts like the micro–macro link or the microfoundations of macrotheory were introduced in sociology and economics. But these largely worked in terms of the concepts of typicality or exceptionality, and this has proved to be problematic. Only historians have developed concepts that escape these and the older definitions of the micro–macro relationship; indeed, the "new microhistory" can best! be described in terms of the notion of "exceptional typical." The essay explores the meaning of this notion.
  • Hannikainen, Matti (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2005)
    Tässä artikkelissa tarkastellaan palkkaerojen muotoutumista Helsingin rakennustoiminnassa maailmansotien välisenä aikana. Rakennustoiminta oli merkittävä ja työntekijämäärältään Helsingin suurimpiin kuuluva toimiala. Palkkatyöllä toimeentuloaan hankkinut työväestö ei ole ollut homogeeninen joukko, vaan eroja on ollut niin tehdyissä töissä kuin palkoissa. Hierarkian huipulla ovat olleet ammattitaitoiset miehet ja pohjalla ammattitaidottomat naiset. Ääripäät paljastavat työväestön jaottelun ja myös palkkaerottelun kaksi tärkeää kategoriaa: työtehtävään liittyvä osaaminen ja sukupuoli. Jaottelu näkyy selvimmin tietyn toimialan tai yrityksen sisällä. Toimialojen välisiä palkkaeroja määrittävät myös monet muut tekijät kuten tuotannossa syntyvä ylijäämä eli palkanmaksuvara tai kollektiivisen voiman käytön tehokkuus eli lakon vaikutukset. Yhteiskunnassa vallitseviin miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin vaikuttaa siten se, missä määrin työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan jakautuneita, segrekoituneita.
  • Peltonen, Matti (2004)
    I would argue that a problem lies in the way Foucault's texts were introduced in the mid to late 1980s. The problem is that most of the methodological work in the social sciences and cultural studies treats Foucault's method primarily as discourse analysis. This is, however, an excessively narrow view, especially when we take into account not just his methodological texts, but also his empirical works and in particular Discipline and Punish and The History of Sexuality. This failure holds the danger of forgetting what was most original and interesting in Foucault's thinking. In several of his more popular empirical studies Foucault was interested in a much wider phenomenon than discourse. He also studied practices and an abstraction that he called dispositifs, by which he meant historically specific totalities of discourses and practices. In English translations of Foucault's works dispositifis translated using various terms (apparatus, deployment, construct, alignment, positivities, etc.) which together make the central importance of the concept unnecessarily difficult to detect. Seeing Foucault only as a discourse theorist also gives the new cultural history an excessively narrow view of culture. This perhaps helps to explain why it has not led to the intellectual breakthrough expected in the late 1980s.
  • Peltonen, Matti (1998)
    From insecurity to hate - the crofter question's moral economy in turn of the century Finland By Matti Peltonen Finnish peasant farming was not very commercially oriented at the beginning of the 20th century and only some third of the total value of all agricultural and forestry produce was sold on the market. The use of non-family labour was quite common in peasant farming, the most important part of this being the work that was carried out by agricultural labourers who were hired on an annual basis. Another important category of work was that done by the numerous, small tenant-farmers ("torppari" and "mäkitupalainen") and members of their families on the landowners' land in return for the tenantfarmers' right to use some of the arable land and/or pasture land owned by the landowner. Many peasant farms were, however, difficult to run on a profitable basis, as was reflected in the rising level of the land rents. The majority of landowners in Finland at that time were peasants and the problems of tenant-farming were therefore experienced as a conflict between two strata of peasant farmers - the landowners and the tenantfarmers. Ineffective land lease legislation reforms led to a crisis at the beginning of the 20th century which could only be solved by allowing all tenantfarmers to become landowners themselves. This reform in land ownership relations began a more distinct development towards the family-farm model which was already common in industrialized countries.
  • Aunesluoma, Juhano; Kettunen, Pauli (Department of Social Science History, University of Helsinki & Edita, 2008)
    Introduction to the book: This book is on the Cold War and the politics of history. It is a multidimensional subject. On one hand, it concerns the different roles of history in the confrontations called the Cold War. The topic includes, on the other hand, the many-faceted presence of Cold War experiences, interpretations and conclusions in post-Cold-War politics. The very concept of the Cold War should be seen as a historical interpretation that has varied and changed over time. The way in which it has been periodized in post-1990 historical research obviously differs from the ways people between the late 1940s and the late 1980s conceived of their experiences and expectations.
  • Fellman, Susanna (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2005)
    Tarkastelen tässä artikkelissa, miten johdon ammatillistuminen vaikutti työväestöstä lähteneiden ja organisaatiohierarkian alhaisimmilta tasoilta aloittaneiden mahdollisuuksiin nousta johtajiksi suomalaisissa suuryrityksissä 1900-luvulla. En käsittele niitä yrittäjiä, jotka ovat rakentaneet menestyvän yrityksen tyhjästä, vaikka sekin kieltämättä olisi mielenkiintoista. Päähuomio on siten suuryritysten valinta- ja rekrytointiprosessissa. keywords
  • Krekola, Joni (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2004)
    Suomalainen kommunismi syntyi ja kehittyi naiden vastakkaisten kulttuurien leikkauspisteeseen. Kun kansallisen kommunismin ilmentymat ajettiin Suomessa alas viimeistaan 1930-luvun alussa, jaljelle jai vain Moskovasta johdettu andas maanalaisuus. Kommunisteista tuli Suomessa vakivallan kohteita seka vapaalla jalalla etta poliittisessa vankeudessa, mika johtui osaltaan Kominternin hyOkkadvan taktiikan noudattamisesta. Kapitalistinen Suomi sulki kommunistinsa vuosiksi vankilaan, mutta myiis neuvostopuolella suopea suhtautuminen muuttui vuosikymmenen puolivalissa. Suomalainen kommunismi oli suljettu seka Suomen porvarillisen jarjestelman etta neuvostomaan puoluevaltion ulkopuolelle, mutta omat koirat purivat hengilta. Vakivalta synnyttaa vakivaltaa, vallankumous vastavallankumouksen. Historiasta on vaikea lOytad esimerkkia, jossa valdvaltainen "puhdistustyli" olisi taannut onnen edes valiaikaisesti. Kommunismin utopiaa ei ole yield saavutettu missadn, eika historia lupauksista huolimatta ole loppunut markkinatalouden voittoon. Neuvostoblokin romanduksen jalkeen johtavat lansimaat ovat hahmottaneet uudeksi uhkakuvakseen globaalin terrorismin, jota vastaan kaytava sota on noudattanut samoja erottelun, leimaamisen ja noyryyttamisen mekanismeja, joita tassa artikkelissa on yritetty kuvata. Ehka samaan syyllistyneet kommunistit eivat sittenkaan olleet aikanaan kovin "erityislaatuisia ihmisia".
  • Saaritsa, Sakari (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003)
    Kerjääminen on toiminut myös suomalaisten keskuudessa vuosisatoja virallisen ja epävirallisen sosiaaliturvan muotona. Historiallisena käytäntönä kerjäämistä on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän.3 Ilmiö pakenee selkeitä määrittelyjä. Kerjäämistä on ollut vaikeaa erottaa kaupustelusta tilanteissa, joissa pienen tavaran myyminen on toiminut lähinnä symbolisena oikeutuksena avun pyytämiselle. Jotkut kulkurit taas ovat olleet tervetulleita viihteen ja tiedon lähteitä enemmän kuin armeliaisuuden kohteita. Raja työnhakuun on hämärtynyt rituaalissa, jossa kulkumies tarjoaa ruoan ja yösijan vastineeksi apua talon askareissa. Toisaalta korvaukset aikaisemmista työsuorituksista on voitu työnantajien taholta esittää paternalistisesti “auttamisena”. Ajoittain hallinnolliset käytännöt ovat virallistaneet kerjäläisyyttä ja muuttaneet avun saamisen julkisen vallan takaamaksi oikeudeksi.
  • Rentola, Kimmo (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003)
    Artikkelin tarkoitus oli luoda vankempaa asiapohjaa nuortaistolaisuuden tutkimukselle. Selville saatiin suuntauksen osanottajien taustoihin ja taustaverkostoihin sekä opintojen ajoitukseen ja ainevalintaan liittyneitä tekijöitä. Sekaan tuli kylvettyä muutama teorianpoikanen, mutta tyhjentävästä selityksestä ei voi puhuakaan. Jätän aineiston halukkaiden kaluttavaksi ja johtopäätökset täydennettäviksi ja oiottaviksi.
  • Häkkinen, Antti (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003)
    Tässä artikkelissa pyritään siihen, missä viranomaiset epäonnistuivat. Pääkaupunki seudulla toimineiden kieltolakirikollisten verkostojen rakenteita ja toimintoja analysoidaan niiden tietojen avulla, joita viranomaiset aikoinaan keräsivät. Tarkastelussa pyritään hahmottamaan verkostojen vertikaalisia ja horisontaalisia rakenteita, erilaisten ”jengien” tai osaverkostojen muodostamia kokonaisuuksia ja yksittäisten toimijoiden asemia niissä. Tarkastelukohteina ovat siis sekä kokonaisverkostot että ns. egokeskeiset verkostot. Kokonaisverkostoja koskeva rakenteellinen verkostoanalyysi on lähestymistapa, jossa pyritään sisällyttämään analyysiin kaikki ilmeiset sosiaalisen systeemin toimijoiden väliset suhteet tai siteet. Teoreettisesti kaikki sen jäsenet ”ovat mukana” ja kaikki relevantit siteet dokumentoidaan ja analysoidaan. Egokeskeisessä tarkastelussa ollaan kiinnostuneita niistä siteistä, joita yksilöillä on ja joita he käyttävät. Tämän suuntauksen tutkimusongelmat lähtevät usein siitä, millaisia nämä siteet ovat luonteeltaan ja laadultaan ja miten nämä suhteet rakenteistavat yksilöiden elämänkulkua avaten tai sulkien vaikuttamisen, tuen ja toiminnan kanavia.
  • Fellman, Susanna (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999)
    Artikkelissani tarkastelen taloushallinnon ylempien toimihenkilöiden asemaa ja tehtäviä suomalaisissa teollisuusyrityksissä vuosisadan alusta 1960-luvulle. Tarkastelun kohteena ovat myös markkinointi-, myynti-, osto- ja henkilöstötehtavien toimihenkilöt. Kasittelyn ulkopuolelle jäävät ylemmät tekniset toimihenkilöt. Tutkimus perustuu pääasiallisesti empiiriseen aineistoon muutamasta suomalaisesta teollisuusyrityksestä seka aikalaiskirjoituksiin ammattilehdissä.
  • Katainen, Elina (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1998)
    Bettyn “perheen” muodostivat milloin vanhemmat, sisarukset tai muut sukulaiset, milloin miehet joiden kanssa hän ei ollut naimisissa, lapset, jotka eivät olleet hänen biologisia jälkeläisiään tai aatetoverit, joiden luota tarvittaessa järjestyi majoitus. Tavallisempaa Bettyn ikäluokassa oli kuitenkin mennä naimisiin ja synnyttää lapsia, joskin 1920-luvulla jo vähemmän kuin edellisessä sukupolvessa. Bettyn valitsema toveriliitto eli avoliitto oli harvinainen ratkaisu. Vain 1-2 % pareista päätyi siihen ja näistäkin vain osa aatteellisista syistä. “Aktiivisten kommunistinaisten” tai “nuorten kommunistien” keskuudessa Bettyn aatemaailmalla ja elämäntavalla sen sijaan oli jakajia. Juuri tästä ryhmästä olisi voinut poimia tarkasteluun muitakin naisia ja tuloksena olisi ollut samantyyppisiä elämäntarinoita. Monessa suhteessa Betty siten eli aikanaan poikkeuksellista naisen elämää, mutta tyypillistä nuoren, kommunistiseen liikkeeseen sitoutuneen naisen elämää. Ehkäpä marginaalin kuvaaminen kuitenkin lisää jotain myös valtavirran historiaan ja ehkäpä tuo marginaali lunastaa paikkansa historiassa yhtenä nykyisen sukupuolijärjestelmän monista elinvoimaisista juurista.
  • Krekola, Joni (University of Helsinki Department of Social Science History, 2008)
    The legacy of Lenin in Finland, especially since the late Cold War era of the 1960s, is the subject of this article. Lenin’s grip on Finland is explained by his personal contribution to the history of Finland, an issue that has been debated since the gaining of independence in 1917. After the first demonizing decades and the Second World War, Lenin’s public representations became more positive in Finland. A museum was dedicated to him in 1946, and later Lenin started to appear in names and statues that still exist in Finland. In this respect, but to a far lesser extent,Finland resembles the Eastern European countries that became People’s Democracies.
  • Teräs, Kari (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2003)
    Pohdin tässä artikkelissa verkostonäkökulman mahdollisuuksia liiketutkimuksessa käyttämällä esimerkkinä suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen varhaisvaiheita. Tarkoituksena on miettiä ensinnäkin sitä, minkälaisiin ”perinteisiin” liiketutkimuksen ongelmiin sosiaalisten verkostojen käsite voisi tuoda valaistusta, ja toiseksi sitä, minkälaisia ”uusia” tai ainakin merkittäviä tutkimuskysymyksiä käsitteen avulla voi nostaa esiin. Mobilisoitumisvaiheessa oleva ammattiyhdistysliike tarjoaa runsaasti sellaisia kysymyksiä, joihin ei perinteisemmillä lähestymistavoilla, esimerkiksi organisaatiohistorialla, ole löytynyt tyydyttäviä vastauksia. Sosiaalista verkostoista käytävän keskustelun kannalta kohde on sikäli kiinnostava, että kyse on ajasta jolloin ”vanha” liike oli uusi”.
  • Kähönen, Aappo (University of Helsinki Department of Social Science History, 2008)
    As research of any historical topic, research on the Soviet society and, even more so, the political system, is unavoidably influenced by the present day in many ways. The ending of Cold War Era with the defeat of the Soviet Union has unavoidably changed the perspective on that period. All the decisions made by, or on behalf of, the Soviet side are easily seen as falling in the category of ‘loser’s history’, to be explained away or condemned. On the other hand, as all historical research is based on hindsight, recognising the result of a historical process does not automatically commit one to the ‘winner’s history’, which justifi es the actual outcome of the process, and only that. On a most general level the theme of this article is based on the relation between policy making and ideology. On a second, more practical level, this article examines the role of ideology and history in legitimating the political system of the Soviet Union, which was characterised by oneparty rule, and the open role of ideology. Here it becomes essential to keep in mind the old dual meaning of ‘history’ both as the events and the processes of the past, and as a discipline offering representations of those past events.
  • Laitamo, Mikko (Työväen Historian ja Perinteen Tutkimuksen Seura, 2000)
    Artikkelissa käsitellään on suomalaisen studio- ja vaalielokuvien työläisyyden representaatioita, erityisesti sitä miten niissä nauratettiin yleisöä niin herrojen kuin rahvaankin kustannuksella.
  • Teräs, Kari (Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellinen tutkimusyhdistys, 2005)
    Elinkeinoelämän sota- ja säännöstelytaloutta kohtaan tunteman systeemisen luottamuksen perusta oli se, että valtiollisen talouspolitiikan keinoin pyrittiin turvaamaan yksityisen yritteliäisyyden asema talouden liikevoimana. Sen vuoksi se tapa, jolla vapaan markkinatalouden pelisääntöjä julkisuudessa ja talouspoliittisissa kannanotoissa käsiteltiin, ei ollut yhdentekevä. Jo vakuuttelut siitä, että yksityinen yrittäjyys säilyy talouden perustana ja että vapaaseen markkinatalouteen tullaan palaamaan heti kun se on mahdollista, tuottivat institutionaalista luottavaisuutta ja motivoivat yrittäjiä kehittämään tuotantoaan sodan aikana. Valtion taloutta ohjaavaa roolia alettiin pitää sota-ajan kokemusten valossa suorastaan luonnollisena asiana myös ”rauhan kriisin” jälkeisessä tilanteessa. Säännöstelytaloudessa valtio ja eri elinkeinoelämän aloja edustaneet organisaatiot kohosivat keskeisiksi taloudellisiksi toimijoiksi, ja yritykset jäivät pitkälti niiden varjoon. Keskitetty sota- ja säännöstelytalous saattoi toimia edes kohtalaisen tehokkaasti vain viranomaisten ja toimialajärjestöjen luottamuksellisen yhteistyön varassa. Tuotantotoiminnan säännöstelyä pyrittiin käytännössä toteuttamaan neuvottelu- ja sopimusteitse, ja epäsuosittua kulutuksen säännöstelyä harjoitettiin sen sijaan paljon suoraviivaisemmin.