Aleksanteri-instituutti
Browse by
Recent Submissions
-
(2015)Tutkielma käsittelee Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän Turun pääkonsulaatin tehtäviä ja toimintaa perestroikan sekä 1990-luvun Venäjän taloudellisen ja poliittisen kurimuksen aikana. Ajallisesti tutkimus alkaa pääkonsuli Leonid Ignatovin nimityksestä Turun pääkonsulaatin johtoon kesäkuussa 1988 ja päättyy pääkonsuli Vadim Rozanovin nimitykseen vuoden 2001 lokakuussa. Tarkastelussa huomioidaan erityisesti Neuvostoliiton hajoamisprosessi sekä sen vaikutukset konsuliedustuston toimintaan ja merkitykseen. Tutkielma on luonteeltaan hallintoon kohdistuvaa historiantutkimusta eli hallintohistoriaa. Se nojaa poliittisen historian tutkimustraditioon sekä sisäiseen ja ulkoiseen lähdekritiikkiin. Tutkimus on deskriptiivinen narratiivi, joka etenee pääosin kronologista esitystapaa noudattaen. Koska aiempaa tutkimusta Neuvostoliiton tai Venäjän konsulaattien toiminnasta Suomessa ei ole tehty, tutkielman johdannossa määritellään, mihin Turun pääkonsulinviraston toiminta pohjautuu. Lisäksi luvussa kaksi käsitellään edustuston perustamista ja alkuvaiheita sekä toiminnan tärkeimpiä prioriteetteja. Vuosien varrella Turun pääkonsulaatista ja erityisesti pääkonsuleista on tullut tärkeä osa kaupungin kulttuuri-, sosiaali- ja talouselämää. Tätä opinnäytetyötä varten kerätyn laajan haastatteluaineiston perusteella pääkonsulaatin toiminnalla Turussa on ollut tärkeä rooli monipuolisten kahdenvälisten suhteiden kehittämisessä. Kuitenkin konkreettisia esimerkkejä konsulaatin toiminnasta on viisumien myöntämisen lisäksi vain vähän. Viraston vaikuttaminen onkin ollut suurelle yleisölle pitkälti näkymätöntä ja usein pääkonsulien henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa. Pienen ulkomaanedustuston mahdollisuudet vaikuttaa maiden tai kaupunkien väliseen yhteistyöhön sekä sen resurssit olivat varsinkin 1990-luvun alussa hyvin rajalliset. Paljon on riippunut pääkonsuleiden omista kiinnostuksen kohteista ja erikoisosaamisesta. Eri yhteistyömuodot ovat korostuneet eri pääkonsuleiden aikoina. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Turun pääkonsulaatin työssä tapahtunut muutos ei ollut valtava, mutta maiden välisten taloudellisten ja kulttuuristen suhteiden erityispiirteet erosivat selkeästi Venäjän historian eri kausilla. Turun pääkonsulaatti on kuitenkin ollut aikakaudesta riippumatta merkittävä toimija, joka on pystynyt luomaan kontakteja venäläisten ja suomalaisten välille sekä kehittämään suhteita.
-
(2014)Uneven economic development in the post-Soviet countries has resulted in proliferation of labour migration from economically less developed regions of Central Asia and Transcaucasia toward big Russian cities, where salaries are better and urban regeneration combined with demographic decline creates a demand for workforce. Increasing presence of labour migrants since the late 90s has changed the population structure in the cities and led to reconsiderations of not only economic but also ethnic difference, categories of ‘us’ and ‘them’, and who is welcome to the city. Tensions within the society, violence and clashes between different social groups are increasingly being defined in ethnic terms, and public and media discourses further contribute to the understanding of migrants as racialised, ethnic others. In this thesis I look at media representations and conceptions of St. Petersburg in the light of changing form of diversity and socio-ethnic exclusion of labour migrants. How do the social and ethnic margins fit to, and create the spatial margins of the mental maps that guide the everyday life of city dwellers, and how does the image and identity of the city affect the very way in which diversity is perceived? Marginality, its form and location is not seen as a predetermined phenomenon, but is understood as social construction that derives from understanding of difference (in ethnic, social or other terms) either as a constructive and positive, or foreign, threatening and negative part of locality. On one hand, global and regional economies and the city’s position within national and international political and administrative systems all localize in the city and become negotiated, resisted or absorbed, in each case transforming the material and social conditions of the city in a unique way. On the other hand, city as a physical space is a container, the character of which is created in interaction with what it contains. How residents understand the city, how they recognize it as their own, depends on their image of the container: the stories told about it and its past, its position in regional, national, international or global systems, as well as mental maps of everyday life with its margins and centres, inhabited by ‘us’ and ‘them’. Against this background I study St. Petersburg. On one hand, it has gained a reputation as a city hostile to difference and others, as a city where migrants and ethnic others face discrimination in their everyday life. On the other hand, narratives about multicultural and cosmopolitan Petersburg that gained its character and particularity from diversity, and Soviet Leningrad that embraced brotherhood of nations as an antithesis for fascism, are being told. The city images employed in the talk about migrants, and the everyday practice of social and spatial exclusion of migrants seem to contradict in the newspaper representations of locality. By analysing texts that articulate images and identities of St. Petersburg in relation to the labour migrants, I trace how the image of multicultural, ‘tolerant’ city is formed and what is its relation to marginality. By looking at the representations of everyday life, I try to grasp the logic of spatial realisation of ‘otherness’, margins and difference, the way the city is appropriated for different actors and how the actors’ relation to the city is conceptualised. In the end, I try to understand why, despite the emerging articulation of multicultural history of the city, the labour migrants are pushed to the margins of the city life.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan ulkomailla sijaitsevien merkkipaikkojen olemusta venäläisen seurapiiritilan konstruktiossa. Työssä havaittiin, ettei venäläinen seurapiiritila rajoitu vain Venäjän valtiollisten rajojen sisälle, vaan se on mobiililta luonteeltaan kytköksissä myös Venäjän ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin. Näin ollen ulkomailla sijaitsevat paikat voi nähdä koherenttina jatkumona venäläiselle seurapiiritilalle. Työn primääriaineistona on neljä artikkelia niin kutsutusta seurapiirielämästä kirjoittavan Tatler -aikakauslehden venäjänkielisten numeroiden Party -osiosta, jossa julkaistaan kuvitettuja kirjoituksia erilaisista menneistä tapahtumista kuten arvokkaista hyväntekeväisyysgaaloista tai tunnettujen muotibrändien kutsuvierastilaisuuksista. Voi havaita, että tietyt kaupungit ja alueet esiintyvät toistuvasti lehdessä tapahtumapaikkoina, mikä kertoo näiden kohteiden erityisestä asemasta sosiaalisen ryhmän semioottisessa tajunnassa. Näitä symbolisesti latautuneita ja maantieteellisesti määrittyneitä merkkipaikkoja ylläpidetään ja uusinnetaan erilaisten rituaalien, toistuvien käytäntöjen ja intertekstuaalisten viittausten kautta, mikä tekeekin merkkipaikoista olennaisia sosiaalisen tilan elementtejä. Sosiaalisen seurapiiritilan logiikkaa tulkitaan työssä Pierre Bourdieun kenttäteorian avulla, jonka mukaan ihmiset nähdään strategisia siirtoja asemaansa sosiaalisella kentällä parantaakseen tekevinä toimijoina, joita Bourdieu kutsuu agenteiksi. Työssä analysoidut Tatlerin artikkelit voidaankin nähdä tämän sosiaalisen tilan konkretisaatioina. Lisäksi Yuri Lotmanin semiosfäärin käsitteestä on hyötyä analyysin metodologisena instrumenttina, joka auttaa avaamaan yksittäiselle ryhmälle ominaista semioottista tilaa. Analyysiä varten artikkelien sisältö tekstiä ja kuvia myöten luokiteltiin kolmeen eri kategoriaan, joiksi määriteltiin artikkeleissa esiintyvät paikat, ihmiset ja hyödykkeet. Nämä kategoriat tulkittiin semioottisina merkkeinä, joiden analysoimisessa tukeuduttiin Pierre Bourdieun makuteoriaan ja pääoman lajien tarkasteluun. Näin voitiin saada syvempi käsitys merkkipaikkojen luonteesta sekä venäläisen seurapiiritilan sisäisestä rakenteesta sekä sen logiikasta ja dynamiikasta. Työn aiheen relevanttiutta tukee muun muassa Venäjän kehittyvän keskiluokan tulevaisuuden tendenssien havaitsemisen ja tulkitsemisen näkökulma, sillä niin monet yksittäiset kulutusvalinnat kuin laajemmat arvomaailman rakentumisprosessitkin saavat vaikutteita sosiaalisten ideaalien representaatioista. Tutkielma osoittaa myös, ettei venäläisyyden käsite suinkaan rajoitu vain Venäjän maantieteellisten rajojen puitteisiin, vaan venäläinen seurapiiritila toimijoineen elää aktiivisena myös Venäjän ulkopuolella.
-
(2014)Tämä pro gradu -tutkielma on osa vero-oikeudellista tutkimusalaa ja ottaa osaa keskusteluun konsernin sisäisten palveluiden ja aineettomien oikeuksien käyttöoikeudesta maksettavien konseptimuotoisten taloudellisten vastikkeiden verokohteluun ja siirtohinnoitteluun Venäjän verolainsäädännössä. Tutkielma toteutetaan yhdessä siirtohinnoitteluun erikoistuneen asiantuntijayhtiön, Alder&Sound Oy:n kanssa. Tutkielmassa on käytetty oikeusdogmaattista, empiiristä sekä osaltaan oikeusvertaileva tutkimusmetodia. Tutkielman päätavoitteena ja tutkimusongelmana on selvittää franchisingjärjestelyä koskeva oikeudellinen sääntely sekä franchisingkonseptin käyttöoikeudesta maksettavien konseptimuotoisten taloudellisten vastikkeiden verokohtelu ja siirtohinnoittelu Venäjän lainsäädännön mukaan. Tutkimusaihetta tarkastellaan verosuunnittelunäkökulmasta. Pääasiallisena tutkimusalueena Venäjän lainsäädännöstä on verokoodeksin ensimmäinen osa (FZ-146, 31.7.1998), verokoodeksin toinen osa (FZ-117, 5.8.2000), siviilikoodeksin toinen osa (FZ-14, 22.12.1995) sekä siviilikoodeksin neljäs osa (FZ-230, 18.12.2006). Tutkimusaiheen uutuuden vuoksi aiheesta ei toistaiseksi ole oikeuskäytäntöä. Varsinaista aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja on saatavilla hyvin vähän. Franchisingjärjestelyä tarkastellaan konsernin sisäisenä liiketoimintamallina. Tutkielmassa franchisingliiketoimintamalli esitetään myös vaihtoehtoisena siirtohinnoittelumallina monikansallisille yhtiöille. Myös franchisingkonseptin käyttöoikeudesta maksettavia konseptimuotoisia taloudellisia vastikkeita tarkastellaan konsernin sisäisenä liiketapahtumana. Tutkimusasetelmassa konserniyhtiön suomalainen emoyhtiö, franchisingantaja, luovuttaa samaan konserniin kuuluvalle venäläiselle tytäryhtiölle, franchisingottajalle, franchisingkonseptin käyttöoikeuden. Tämä franchisingkonsepti koostuu konsernin strategisista aineettomista oikeuksista ja näihin erottamattomalla tavalla kuuluvista palveluista. Näiden käyttöoikeudesta franchisingottaja maksaa yhtä keskitettyä, konseptimuotoista taloudellista vastiketta eli franchisingmaksua. Tutkielmassa tarkastellaan näiden konseptimuotoisten franchisingmaksujen siirtohinnoittelua ja verokohtelua. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan Venäjä siirtohinnoittelusäännösten tarkastelua franchisingmaksujen näkökulmasta. Verokohtelulla tarkoitetaan taloudellisten vastikkeiden vähennyskelpoisuutta, verokantaa, dokumentointia, arvonlisäverovelvollisuutta sekä taloudellisten vastikkeiden verotuksellista käsittelyä Venäjän verolainsäädännön mukaan.
-
(2012)Pro gradu -tutkielma käsittelee Aleksander Duginin teoksessa ’Osnovy geopolitiki’ Venäjän ympärille rakennettua kuvitteellista ”Uutta euraasialaista Imperiumia”. Tutkimus tarkastelee Duginin rakentamaa Imperiumia erityisesti maantieteen, historian ja kulttuurin näkökulmasta. Tärkeä osa tutkimusta on geopolitiikan ja erityisesti tilan merkityksen ymmärtäminen osana venäläistä kulttuuria ja identiteettiä. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisiä Venäjän geopoliittisen aseman kehityksen suuntaviivoja ja selvittää teoksessa esitettyjä lähtökohtia ja tavoitteita Venäjän suurvalta-aseman palauttamiseksi. Tutkimuksen aluksi esittelen tutkimuskohteena olevan teoksen ’Osnovy geopolitiki’ja sen kirjoittajan Aleksandr Duginin. Tutkimuksen ensimmäinen osa muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Teoriaosuuden alussa esittelen tutkimuksen metodologiana toimineet kuvitteellisen maantieteen ja kulttuurisemiotiikan käsitteet. Näiden menetelmien avulla tutkimuskohteena ollut teos liitetään teoriaosiossa esitettävään muuhun teoria-aineistoon. Keskeinen osa tutkimusta ovat kulttuurisemiotiikan käsitteet tila, keskusta ja raja. Tutkimuksen kolmannessa luvussa tarkastellaan geopolitiikka-käsitteen muodostumista sekä sen tutkimusta ja käyttöä Venäjällä sekä muualla maailmassa. Tutkimuksen teoriaosion päättää euraasialaisuuden ja uuseuraasialaisuuden tarkastelu. Tutkimuksen empiirisessä osiossa analysoin tutkimuskohteena olleen teoksen aikaisemmin esitettyjen metodien sekä teoria-aineiston perusteella. Analyysiosan alussa esitän kokonaiskuvan tutkimuskohteen viitekehyksestä sekä esitän perustelut analyysin rakenteelle. Analyysiosassa tarkastelen Duginin Venäjälle esittämiä tavoitteita, viholliskuvaa sekä muodostettavia liittoja, jotta sen ympärille muodostettava ”Uusi euraasialainen Imperiumi” olisi mahdollista muodostaa. Analyysiosan lopuksi esitän Duginin esittämien rakenteiden mukaan muodostetun Imperiumin rakenteen. Tutkimuksen päättävät johtopäätökset. Tutkimuksessa selvisi, että Dugin haluaa muodostaa ”Uuden euraasialaisen Imperiumin” Venäjän ympärille. Kaiken keskuksena toimisi Venäjä, jonka keskeinen rooli Imperiumissa perustuu kulttuurisiin, historiallisiin ja maantieteellisiin sekä yllättäen uskonnollisiin tekijöihin. Näiden semanttisten kategorioiden avulla Dugin sijoittaa eri valtioita erilaisiin ryhmiin, jotka hän jakaa kahteen ryhmään; ”meihin ja muihin”. ”Muut” muodostavat Duginin mukaan Imperiumille uhan ja samalla potentiaalisen vihollisen, jota vastaan täytyy muodostaa riittävän vahva liitto – Imperiumi, jonka johtovaltiona toimii Venäjä. Keskeisen vihollisen, ”muut”, muodostaa merivalloista koostuva atlantismi ja erityisesti sen johtovaltio Yhdysvallat. Tämän uhan ehkäisemiseksi Dugin ehdottaa strategisten liittojen muodostamista Saksan, Japanin ja Iranin kanssa.
-
(2011)This thesis focuses on the geopolitical thinking of the Russian Federation in the Arctic areas, especially as it pertains to the role of the modernization of the Russian economy and to the importance of the sea in world politics. The aim is to contribute to the better understanding of Russia’s arctic politics and to the different actors in Russia through using Critical Discourse Analysis to study Russian official and political discourses. Moreover the focus is to scrutinize, how Russian geopolitical thinking constructs the Arctic and how the Russian geopolitical thinking relates to John Agnew’s concept of modern geopolitical imagination. Russia’s politics towards the Arctic, or more precisely, the success of those policies will determine the future for this energy-dependent state. According to John Agnew’s concepts of modern geopolitical imagination, Russia views the Arctic as natural and sovereign part of the country. Russian geopolitical thinking in the north closely relates to the geopolitical and national interests of the country. Discourses traced in the research material were discourse on modernization, on country’s sovereign rights and on cooperation. In addition, the Arctic appears to be the strategic treasure trove for the country, which secures the future economic growth and sustainable stability. Simultaneously, the political leaders have often emphasized the demand for the modernization and the need to get rid of the energy revenues as a fundamental guarantee of the development of the country. Overall, the Arctic has served as a useful identity-building project, especially as a platform to reinforce a great power mentality.
-
(2010)Venäjällä, jossa yritysten omistus on hyvin keskittynyttä, voidaan perinteinen osakkeenomistajien ja yhtiön johdon välinen päämies-agenttiongelma sivuuttaa, koska suuret osakkeenomistajat omistavat tarpeeksi kontrolloidakseen yhtiön johtoa. Tilanne nostaakin esille vähemmistö- ja enemmistöosakkeenomistajien välisen päämies-agenttirelaation, jossa ongelmia voi syntyä enemmistöosakkeenomistajien opportunistisen, vähemmistöosakkeenomistajia syrjivän käyttäytymisen vuoksi. Tällaisessa viitekehyksessä corporate governancen tärkeä tehtävä on luoda johdon ja erityisesti valtaa käyttävien suurten osakkeenomistajien opportunistisesta käyttäytymisestä vapaa toimintaympäristö. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi vähemmistöosakkeenomistajilleoikeuksia luovalla sääntelyllä on ratkaiseva merkitys.Tutkielman päätarkoituksena on selvittää minkälaisen suojan Venäjän yhtiöoikeus ja corporate governance -sääntely antaa vähemmistöosakkeenomistajille enemmistöosakkeenomistajien opportunismista käyttäytymistä vastaan sekä tarjota myös ratkaisuehdotuksia Venäjän vähemmistöosakkeenomistajan suojaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi. Tutkielma on luoteeltaan oikeusdogmaattinen. Oikeusvertailevan aspektin sille antaaVenäjän ja Suomen vähemmistöosakkeenomistajien suojaa koskevien säännösten vertailu. Teoreettisena viitekehyksenä toimii agentuurisuhteiden taloustiede eli päämies-agenttiteoria. Tutkielmani lähdeaineisto koostuu pääasiassa sekä Suomen että Venäjän yhtiölainsäädäntöä käsittelevistä talous- ja oikeustieteellisistä kommentaariteoksista sekä tutkimuksista. Tutkielman kannalta keskeisimmät lait ovat sekä Suomen että Venäjän osakeyhtiölaki ja arvopaperimarkkinalaki. Tutkielmassa todetaan Venäjän lainsäädännön antavan vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksille nykyaikana jo varsin hyvän suojan. Parannuksia on kuitenkin edelleen tehtävä, etenkin koskien lähipiiritransaktiota käsittelevää sääntelyä. Esitänkin muun muassa Suomen osakeyhtiölain 22:2.2 §:n kaltaisen tuottamusolettaman sisällyttämistä myös Venäjän lainsäädäntöön. Lisäksi Venäjän osakeyhtiölain sisältämä huolellisuusperiaate tulisi ulottaa koskemaan enemmistöosakkeenomistajia, eritoten lähipiiritransaktioiden kyseessä ollessa. Tämän ohella enemmistöosakkeenomistajien tiedonantovelvollisuutta lähipiiritransaktioita koskien olisi tiukennettava.
-
(2010)The goal of this study is to examine the special features of Russian blogging and to continue the academic discussion on Russian online action. Earlier research on Russian online communities has focused on studying the online action inside civil society organisations and established movements. With this study I wish to expand the discussion to cover the online action of spontaneous online communities acting outside the established civil society. The methodology applied to this research is case study research. Since the research data consist of one LiveJournal community blog, the approach of the study is a single-case design. The purpose of a single-case study is to make generalizations based on the results of analysis conducted on one case only. In this research the aim is to identify the features of online action that are typical for ad hoc movements in Russia. The focus is on one LiveJournal blog, which was formed after the closure of the European University at St. Petersburg in 2008. Students of the university created the LiveJournal community blog in order to get publicity for the incident. The data consist of the posts in the blog and are approached from three different perspectives. The first entity of analysis concentrates on studying the LiveJournal blog as a social medium and analyses the media features of the case study blog. The second approach studies the communal features of the blog. Herein, the analysis is combined with the theories on social organisation around media. The third entity concentrates on examining the features characteristics for blogging in Russia. The analysis is reflected to the theories of Russian civic action. The method used to analyse the research data is directed qualitative document analysis, together with features of quantitative content analysis. The study confirmed some findings of previous researches, but also revealed new features of Russian online action. The LiveJournal community was more open and better connected with other actors in the internet than actors in established organisations in general. The bloggers were young, educated and urban, which illustrate the elitist nature of the Russian internet. The analysis also revealed how some of the Soviet forms of civic action are common for online action still in contemporary Russia. This finding affirms the idea that some Russians still rely on the informal networks in their social action, a feature common for Soviet society.
-
(2013)Tutkielmassa kuvataan kansalliset intressit –käsitteen hyödyntämistä osana puoluepoliittista keskustelua, mikä on perinteisesti liitetty osaksi kansainvälisten suhteiden ja valtioiden ulkopolitiikan tutkimusta. Sen vuoksi tutkielma pyrkii rakentamaan kansainvälisen politiikan teorian pohjalta valtio opilliseen tarkasteluun sopivan teoreettisen viitekehyksen, joka mahdollistaa käsitteen tarkastelun osana puolueideologioita. Käsitteen puoluepoliittisen tarkastelun pohjalla on sen vuoksi olettamus siitä, että kansalliset intressit –termiä käytetään retorisena välineenä jokapäiväisessä poliittisessa keskustelussa, minkä seurauksena se saisi toisistaan poikkeavia ja sitä ympäröivistä olosuhteista riippuvaisia merkityksiä. Toisaalta käsitteen puoluepoliittisia käyttötarkoituksia ei myöskään ole juurikaan tutkittu aiemmin ja sen vuoksi termin tarkasteleminen osana valtiollista päätöksentekoa toisi uuden näkökulman käsitteen analyysiin. Tutkimuksen keskeisiksi tutkimuskysymyksiksi on asetettu kansalliset intressit –käsitteelle annetut sisällöt ja termin käyttöyhteydet osana poliittista keskustelua. Tutkimuksen tarkoituksena olisi sen vuoksi selvittää, minkä politiikkakysymysten yhteydessä käsitettä käytetään ja että voisiko käsite saada useita sen käyttöyhteyksistä riippuvaisia merkityksiä. Tutkimuskohteeksi on valittu puolestaan Tshekin Kansalaisdemokraattinen puolue, joka hyödyntää termiä laajasti poliittisessa retoriikassaan. Puoluepoliittisen tarkastelutavan vuoksi tutkimuksen näkökulmaksi on myös asetettu ideologinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tarkastella käsitteelle annettuja sisältöjä ja käyttöyhteyksiä osana puolueen laajempaa uskomusjärjestelmää. Tutkimusmenetelmäksi osaltaan on valittu Teun A. van Dijkin ideologioihin erikoistunut diskurssianalyysin menetelmä, joka pyrkii tunnistamaan poliittiseen retoriikan ideologisia piirteitä ja niiden sisältöjä. Tutkimuksen tuloksena Kansalaisdemokraattisen puolueen poliittisesta retoriikasta oli mahdollista tunnistaa käsitteelle annettuja erilaisia ja tilanteesta riippuvaisia sisältöjä ja käyttöyhteyksiä, jotka perustelevat puolueen tavoitteita poikkeavilla tavoilla. Sen vuoksi käsitteelle annettujen merkitysten voisi sanoa olevan riippuvaisia niiden käyttöyhteyksistä sekä kuvastavan puolueen ideologiaa ja laajoja poliittisia tavoitteita. Toisaalta tarkastelemalla käsitteen käyttötapoja osana puoluepoliittista keskustelua on ollut mahdollista identifioida myös termin kattavampia merkityksiä sisäpolitiikan alalla ulkopoliittisen keskustelun lisäksi. Näkökulma auttaa myös kartoittamaan puolueen ideologisia uskomuksia laajemmin ja sen seurauksena on ollut mahdollista todentaa, ettei käsitteen käyttö rajaudu yksin ulkopoliittisiin kysymyksiin, vaan pitää sisällään laajan kirjon tilanteista riippuvaisia politiikkakokonaisuuksia.
-
(2013)In my pro gradu thesis I examine the concept of foreign agents which arose into the focus of Russian public debate in 2012. My goal is to describe, understand and evaluate critically the phenomenon where the formerly informal and controversial concept was taken into juridical implementation on Russian civil movements. I strive to describe the official and non-official co-existence of foreign agent ideas, their essences, beliefs and various appearances. Through foreign agents my goal is also to evaluate Russian politics and society in perspective of the national tradition of governing and global governmentality. I have a structuralist approach and my primary methods are Foucauldian discourse analysis and archeology of knowledge. My research material consists of the federal law making foreign agents juridical concept in 2012 and news articles from three Russian media companies from the time of the first year since introducing the law. Addingly I reflect relevant Foucauldian theories and research on Russia to bring the research better in contact with established framework of social sciences. Foreign agents embody traditional Russian vertical governing which is in conflict with civil movement activities connected with foreign influences. There appears contradiction of whether the foreign agents are advocates of the will of foreign regimes, if the term usage is correct and legitimate, do the Russian government follow principles of good governing, democracy and human rights. The basic units of foreign agents in Russia are non-commercial organizations that unlike the popularly synonymously used non-governmental organizations have strong discoursive connection with governmental politics in Russia. The non-formal structures in Russia tend to favor existence of the non-foreign agent subjects in Russia. Tarkastelen pro gradussani Venäjällä vuonna 2012 merkittäväksi keskusteluaiheeksi nousseen ulkomaalaisten agenttien käsitettä. Tarkoituksenani on kuvata, ymmärtää ja arvioida kriittisesti ilmiötä, jossa aiemmin epämuodollinen ja erittäin kiistanalaista käsitettä alettiin soveltaa juridisesti venäläisiin kansalaisjärjestöihin. Pyrin kuvaamaan ulkomaalaisten agenttien käsitteen virallisten ja epävirallisten tasojen yhteisoloa, näiden olemusta, ideoita, uskomuksia ja käytännön ilmentymiä. Tarkoituksenani on myös arvioida tämän ilmiön kautta venäläistä politiikkaa sen kansallisen hallintavaltaperinteen ja kansainvälisen hallintavallan näkökulmista. Lähestymistapani tutkimukseen on rakenteellinen ja tutkimusmenetelmäni on foucault'lainen diskurssianalyysi ja tiedon arkeologia. Aineistoni koostuu Venäjän Federaation laista, joka teki kesällä 2012 ulkomaalaisista agenteista juridisen käsitteen, minkä lisäksi käytän primääriaineistonani uutisartikkeleita kolmelta venäläiseltä mediayhtiöltä ensimmäisen vuoden ajalta siitä, kun edellä mainittu laki hyväksyttiin. Lisäksi käytän teorioita hallintapolitiikasta ja Venäjän tutkimuksesta apunani luodakseni näkökulmia tutkimusaiheeseen. Ulkomaalaiset agentit ilmentävät perinteistä venäläistä vertikaalia hallitokulttuuria, joka on konfliktissa globaalien vaikutusten alla olevan kansalaisjärjestötoiminnan kanssa. Ulkomaalaisten agenttien diskursseissa ilmenee perusteellinen ristiriita siitä, ovatko kansalaisjärjestöt näiden ulkomaalaisten tukijoiden poliittisen tahdon ajajia, onko ulkomaalainen agentti-termi oikeutettu ja rikkovatko uudet hallintosäädökset hyvän hallinnon periaatteita, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Ulkomaalaisten agenttien juridinen perusyksikkö Venäjällä, voittoa tavoittelematon järjestö, on käsitteellisesti voimakkaasti valtiopolitiikka sidonnainen. Venäjän epämuodolliset rakenteet suosivat vahvasti toimijoita, joita ei leimata ulkomaalaisiksi agenteiksi.
-
(2013)Tarkastelen pro gradussani venäläisen poliittistaiteellisen aktivistiryhmä Voinan toimintaa. Tarkoituksenani on kuvata, ymmärtää ja tulkita, millainen on Voinan poliittisen toiminnan tyyli eli millainen on tutkimani aktivistiryhmän ideologian ja toimintatapojen yhdistelmä. Pyrin myös analysoimaan Voinan poliittisen toiminnan tyyliä osana sen postsosialistista toimintaympäristöä. Tutkimuksellani haluan ottaa osaa laajempaan keskusteluun Venäjän demokratia- ja kansalaisyhteiskuntakehityksestä, joten tutkimukseni teoreettisena pohjana toimivat erinäiset demokratian ja kansalaisyhteiskunnan suhdetta sekä poliittisia liikkeitä koskevat yhteiskuntatieteelliset teoriat ja tutkimukset. Teen myös katsauksen Venäjän lähihistoriaan ja nykypäivään, lähinnä politiikan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni ovat hermeneuttisia. Aineistoni koostuu Voinan verkkosivuilta ja niiden kautta keräämästäni aktivistien itsensä verkkoon laittamasta materiaalista. Tarkoituksenani on tarkastella Voinan toimintaa sellaisena kuin se ryhmän verkkosivujen kautta välittyy. Aineisto on kerätty syksyllä 2012 ja se koostuu pääosin vuosien 2008–2012 välisenä aikana verkkoon laitetusta materiaalista. Aineistoanalyysini metodologisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Lisäksi käytän aineistolähtöistä teemoittelua apuna aineistoni ja aineistoanalyysini jäsentämisessä. Voina voidaan lukea osaksi Venäjän poliittista oppositiota, mutta tutkimukseni osoittaa, että Voinan tavoitteet yltävät demokraattisten käytäntöjen vahvistamista pidemmälle. Voina pyrkii toiminnallaan muuttamaan perusteellisesti venäläistä yhteiskuntaa ja maan toimintakulttuuria. Voina kokee Venäjän autoritaarisen hallintotavan lisäksi ongelmalliseksi kaikki sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet ja toimintamallit, jotka lisäävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta tai ylläpitävät maan vertikaalista johtamiskulttuuria. Voina haluaa muun muassa poistaa rahatalouden, purkaa nykyisen hallintomallin ja saavuttaa täydellisen taiteen vapauden. Voinan pääasiallisina toimintamuotoina voidaan pitää poliittista performanssia, kansalaistottelemattomuutta sekä aktivistien omia elämäntapavalintoja. Voinan toiminta on toiselämän teatteria, jonka tarkoituksena on shokeerata, naurattaa ja paljastaa yhteiskunnallisia epäkohtia. Voinalla on laajan taiteilijoista ja vasemmistoaktivisteista koostuvan verkoston tuki, mutta ryhmän ääriliberaalit arvot ja kyseenalaiset toimintatavat altistavat ryhmän jatkuvalle virkavallan painostukselle.
