Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 41
  • Koikkalainen, Anna (2010)
    Tutkimuksessa tarkastellaan uusista EU-maista suurimman eli Puolan suhdetta Euroopan unioniin. Tutkimuskysymyksenä on, miten ja millaisin perustein puolalaisuus (eli puolalainen kollektiivinen kansallinen identiteetti) Puolan näkökulmasta tarkasteltuna asemoidaan diskursiivisesti suhteessa Euroopan unioniin. Kansallinen identiteetti nähdään tutkielmassa siis konstruktiona, joka rakentuu relationaalisesti. Tutkielman lähtökohtana on oletus, että puolalaisuuden EU-suhteen tutkimisen avulla voidaan lisätä ymmärrystä siitä perustasta, jonka pohjalta kansakunta edustajiensa välityksellä unionissa toimii. Tutkimuskysymykseen vastataan sanomalehtiaineiston avulla. Primaariaineisto koostuu kahden puolalaisen päivälehden, valtavirtaisen Gazeta Wyborczan sekä katolis-nationalistisen Nasz Dziennikin artikkeleista joulukuulta 2002, jolloin Puolan EU-jäsenyysneuvottelut huipentuivat. Puolalaisuuden suhdetta Euroopan unioniin tarkastellaan tutkielmassa diskurssianalyysin avulla, sen analyyttiseen traditioon kiinnittyen. Teoreettisesti tutkimus ponnistaa yhtäältä identiteettiä, toisaalta kansakuntaa konstruktivistisina ilmiöinä lähestyvästä teoreettisesta keskustelusta. Tutkielman viitekehykseen on omaksuttu vaikutteita mm. Ernest Gellneriltä, Eric Hobsbawmilta, Stuart Hallilta, Pasi Saukkoselta, Vilho Harlelta, Ted Hopfilta ja Anna Triandafyllidoulta. Kansallisen identifioitumisen prosessissa keskeisenä nähdään identiteetin tilallinen ulottuvuus eli eron ja samuuden rakentaminen. Tällöin olennaista on suhde ulkoisiin ja sisäisiin, negatiivisiin ja positiivisiin merkityksellisiin Toisiin. Tutkielmassa luodaan katsaus aiempaan tutkimukseen puolalaisen identiteetin rakentamisesta mm. Ilya Prizelin, Andrzej Walickin ja Norman Daviesin tuotantoa hyödyntäen. Puolalaisesta identiteettitutkimuksesta ja -keskustelusta erotetaan kaksi päälinjaa: kansakunnan poliittista määrittelyä korostava liberaali puolalaisuusnäkemys ja etnistä yhtenäisyyttä painottava etninen puolalaisuusnäkemys. Tutkimuksessa havaitaan, että kahden päivälehden diskursseissa rakentuu EU-suhteen kautta kolme erilaista puolalaisten ryhmää. Gazeta Wyborczassa dominoi europuolalaisuuden diskurssi, jossa unioni näyttäytyy yhteensopivana puolalaisuuden kanssa. Nasz Dziennik puolestaan rakentaa eurorealistisen puolalaisuuden diskurssin avulla unionista puolalaisuuden itsenäisyyttä ja olemusta uhkaavan ulkoisen Toisen, jopa vihollisen. Molempien lehtien hegemoniset diskurssit paikantavat toisensa puolalaisuuden sisäisiksi Toisiksi: europuolalaisille eurorealistit näyttäytyvät antieurooppalaisina demagogeina, eurorealistit taas leimaavat europuolalaiset Kansasta vieraantuneeksi eliitiksi. Lehtien identiteettikamppailun kiistellyimmäksi kohteeksi nousee aitopuolalaisten ryhmä ja ryhmän suhde EU:hun. Kumpikin lehti mystifioi aitopuolalaiset ikiaikaisen, alkukantaisen puolalaisuuden edustajiksi. Puolalaisuuden määrittelyssä Gazeta Wyborcza kytkeytyy paljolti liberaaliin, Nasz Dziennik etniseen näkemykseen. Puolalaisuuden EU-suhteesta erottuvat hierarkiat nostavat aineistosta esiin moniulotteisia ulkoisen toiseuden asetelmia. Yhtäältä kummassakin tutkitussa lehdessä paikannetaan puolalaisuutta moraalisesti EU:ta korkeammalle tasolle. Toisaalta europuolalaisuuden diskurssissa unioni näyttäytyy myös puolalaisuutta ylempänä: korkeampana sivilisationaalisena tasona ja puolalaisuutta lempeän paternalistisesti oikealle tielle opastajana. Aiemmassa tutkimuksessa hahmoteltu positiivista toiseutta kuvaava käsitteistö havaitaan riittämättömäksi, jolloin tutkielmassa jäsennetään europuolalaisuuden ja unionin suhdetta viiteryhmätoiseuden käsitteen avulla.
  • Keisala, Jouni (2010)
    The aim of the thesis is to develop Cost Accounting methods for the Construction Project in North-West Russia. The frame of the thesis is to make the inspection of Russian, Finnish and British cost accounting methods and to analyze their differences. This comparison has been executed not only as a literature research, but also through interviews with professionals, who orientated cost accounting and project’s key persons. Activity Based Cost Accounting is added to the thesis to reach a more solid scientific base. The methods of ABC-Accounting are under research to bring benefits and to contribute to the project’s cost accounting and cost controlling. The first part of the thesis describes Russian business environment starting from historical view points to reasons for the ruble crisis. Besides the basic rules of legislation and the impact of recent day recession on Russian economy are being discussed. The results of different accounting methods inspection show that these methods differ a lot in some parts. It especially concerns the Russian cost accounting method “Smeta” which has formed so wide a system that it can be applied for the most special construction projects as well. On the other hand, the British and the Finnish cost accounting methods are limited only by general construction projects. These two methods are more transparent and clear in their structure. So they resemble each other remarkably well. Besides construction project price setting mechanism and basic assumptions are under surveillance in Finnish and Russian cost accounting methods. In Finnish method the project’s costs start to form from a bigger entity and calculations are specified step by step towards smaller entities. When the project has been divided into smaller construction particles and the price setting has been done, the document forms the basis for the project budget. In Smeta-system it’s other way round: the cost can be carried along three different roads to the final cost estimate which forms the basis for the project budget. The joinings of ABC-Accounting to construction project’s cost accounting seems to be quite challenging. The most difficult thing in ABC-accounting implementation is that project is all the time in a dynamic state. Changing production circumstances causes, that the source information which ABC-Accountings requires, is transforming also all the time. This means that more resources are needed to update the basic information in the ABC model. Despite this, the elements of ABC-Accounting can be applied when calculating the costs of additional works and their resource consumption. However, due to the dynamic features of additional works, the strict cost drivers, which are common for ABC-Accounting, could not be found.
  • Muhonen, Riikkamari (2013)
    Tutkielma käsittelee neuvostonuorison tuottamia arkielämän julkisia representaatioita käyttäen lähteenään nuortenlehti Yunostiin lähetettyjä lukijakirjeitä. Tutkielma kuvaa arkielämän eri aspekteja, kuten ihmissuhteita, opiskelua ja työelämää, kiinnittäen erityistä huomiota yhteiskunnan arvojen, ideologian ja ihanteiden näkymiseen nuorten tuottamissa arkensa kuvauksissa. Tutkielman toinen keskeinen tutkimuskohde ovat itseilmaisun rajat neuvostoliittolaisessa journalismissa vuosina 1964-1982. Tutkielman tavoitteena on analysoida, millaisia kirjeitä julkaistiin, miten ne suhteutuivat yhteiskunnan viralliseen ideologiaan, millaisia yhteiskunnallisia epäkohtia oli mahdollista kritisoida ja millaisia elementtejä nuoriso pyrki korostamaan arkielämäänsä kuvatessaan. Käytetty lähdeaineisto koostuu Yunostissa vuosina 1964-1982 julkaistuista lukijakirjeistä, joita on yhteensä noin 250 kappaletta. Aineisto on jaoteltu temaattisesti kolmeen laajempaan alalukuun, joiden teemat ovat yhteiskunnan keskeisimmät arvot ja niitä ylläpitävät rakenteet, ihmissuhteet ja sukupolvien väliset erot, sekä ammatinvalinta ja työelämä. Analyysin teoreettisena pohjana toimivat Hans-Georg Gadamerin hermeneuttisen ymmärtämisen teoria sekä Quentin Skinnerin kontekstualisoiva tekstianalyysi. Tutkielman tavoite on suhteuttaa kirjeiden sisältö tutkimusajankohdan poliittisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin konteksteihin hyödyntäen laajaa tutkimuskirjallisuutta historian, politiikan tutkimuksen ja sosiologian aloilta. Lisäksi neuvostoyhteiskuntaan olennaisella tavalla kuuluvat käsitteelliset vastaparit, kuten kollektiivisuus ja yksilöllisyys sekä julkisuus ja yksityisyys nousevat vahvasti esiin aineiston analyysissa. Tutkielma osoittaa, että neuvostolehdistön pyrkimys ohjata yleistä mielipidettä vallanpitäjien toivomaan suuntaan sekä valistaa lukijakuntaansa vaikutti vahvasti lukijakirjeitä koskevaan julkaisupolitiikkaan. Yhteiskunnallisesti aroista asioista kirjoitettaessa näiden representaatioiden tuli tukea lehden kasvatuksellisia päämääriä. Kriittisiä mielipiteitä oli mahdollista esittää julkisesti, jos kritiikki suunnattiin itse järjestelmän sijaan johonkin sen yksittäiseen osaan. Tällöin kritiikki saattoi olla itsekritiikkiä tai kannustusta yhteisiin ponnistuksiin yleisen hyvän lisäämiseksi. Suurin osa julkaistuista kirjeistä oli sävyltään ideologisia ja yhteiskunnan yleisiä ihanteita ja tavoitteita myötäileviä. Tämä näkyi esimerkiksi teollisuus- ja maatalousammattien voimakkaana korostamisena. Yhteiskunnalliset arvot ja ideologia näkyivät voimakkaasti kirjeissä, joiden tyylillisistä eroistaan huolimatta voi katsoa pyrkineen tukemaan ihanneyhteiskunnan rakentamisen prosessia.
  • Korteniemi, Eeva (2010)
    Tutkimukseni tarkastelee Venäjän presidentti Vladimir Putinin demokratiaretoriikkaa ja -käsitystä. Tutkimuksen aineistona ovat presidentti Putinin demokratiasanan sisältävät puheet aikaväliltä 31.12.1999–31.12.2006. Puheet olen jaotellut yleisön mukaan kahteen ryhmään: puheet venäläisille ja puheet ulkomaiselle yleisölle. Tämä jaottelu tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman Putinin demokratiaretoriikan tarkasteluun ja siihen, kuinka Putin on puhuessaan tietoinen yleisöstään. Analyysimenetelmänä käytetään Aristoteleen retoriikkaa. Lisäksi puheiden analysoinnissa kiinnitetään huomiota aikaperspektiiviin: onko Putinin demokratiakäsitys ja -retoriikka yhtenäistä vai tapahtuuko siinä muutoksia aikarajauksen sisällä? Toisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää Putinin demokratiakäsitettä: mistä palasista se muodostuu? Tutkimuskirjallisuutena käytetään sekä demokratisoinnin että demokratian teorioita. Demokratisoitumisen kolmas aalto toi mukanaan termin rajoitettu demokratia, jossa poliittinen järjestelmä on yhdistelmä demokraattisista ja ei-demokraattisista piirteistä. Tässä tutkimuksessa käsitettä rajoitettu demokratia on sovellettu presidentti Putinin puheiden tarkasteluun. Rajoitetun demokratian sisään voidaan laskea kuuluvaksi Venäjän demokratiasta usein käytetyt termit ohjattu ja suvereeni demokratia, joita myös Putinin demokratiakäsite ja -retoriikka ilmentävät. Tutkimukseni osoittaa, että Putinin luoma demokratia on tietynlaista rajoitettua demokratiaa. Siinä yhdistyvät demokratian perusarvot ja vahva, luja valtio, jossa presidentillä on keskeinen ja ratkaiseva rooli. Putinin korostamat demokratian perusarvot ovat hyvin lähellä yleisesti lännessä hyväksyttyjä demokratian periaatteita. Nämä demokratian perusarvot eivät kuitenkaan ole koko totuus Putinin demokratiasta, vaan valtiolla pitää olla vahva ote maan kehityksestä ja maan päämiehen tehtävä on pitää valtio yhtenäisenä. Tutkimukseni myös osoittaa, että presidentti Putinin demokratiaretoriikka venäläiselle ja ulkomaiselle yleisölle on erilaista. Ulkomaiselle yleisölle Putin argumentoi. Venäläiselle yleisölle puhuessaan Putin ei argumentoi, vaan käyttää asemaansa maan tärkeimpänä henkilönä hyväkseen. Putinin demokratiaretoriikka ja -käsite voidaankin nähdä toisiinsa kietoutuneina elementteinä.
  • Turtiainen, Suvi (2010)
    The goal of this study is to examine the special features of Russian blogging and to continue the academic discussion on Russian online action. Earlier research on Russian online communities has focused on studying the online action inside civil society organisations and established movements. With this study I wish to expand the discussion to cover the online action of spontaneous online communities acting outside the established civil society. The methodology applied to this research is case study research. Since the research data consist of one LiveJournal community blog, the approach of the study is a single-case design. The purpose of a single-case study is to make generalizations based on the results of analysis conducted on one case only. In this research the aim is to identify the features of online action that are typical for ad hoc movements in Russia. The focus is on one LiveJournal blog, which was formed after the closure of the European University at St. Petersburg in 2008. Students of the university created the LiveJournal community blog in order to get publicity for the incident. The data consist of the posts in the blog and are approached from three different perspectives. The first entity of analysis concentrates on studying the LiveJournal blog as a social medium and analyses the media features of the case study blog. The second approach studies the communal features of the blog. Herein, the analysis is combined with the theories on social organisation around media. The third entity concentrates on examining the features characteristics for blogging in Russia. The analysis is reflected to the theories of Russian civic action. The method used to analyse the research data is directed qualitative document analysis, together with features of quantitative content analysis. The study confirmed some findings of previous researches, but also revealed new features of Russian online action. The LiveJournal community was more open and better connected with other actors in the internet than actors in established organisations in general. The bloggers were young, educated and urban, which illustrate the elitist nature of the Russian internet. The analysis also revealed how some of the Soviet forms of civic action are common for online action still in contemporary Russia. This finding affirms the idea that some Russians still rely on the informal networks in their social action, a feature common for Soviet society.
  • Oivo, Teemu (2013)
    In my pro gradu thesis I examine the concept of foreign agents which arose into the focus of Russian public debate in 2012. My goal is to describe, understand and evaluate critically the phenomenon where the formerly informal and controversial concept was taken into juridical implementation on Russian civil movements. I strive to describe the official and non-official co-existence of foreign agent ideas, their essences, beliefs and various appearances. Through foreign agents my goal is also to evaluate Russian politics and society in perspective of the national tradition of governing and global governmentality. I have a structuralist approach and my primary methods are Foucauldian discourse analysis and archeology of knowledge. My research material consists of the federal law making foreign agents juridical concept in 2012 and news articles from three Russian media companies from the time of the first year since introducing the law. Addingly I reflect relevant Foucauldian theories and research on Russia to bring the research better in contact with established framework of social sciences. Foreign agents embody traditional Russian vertical governing which is in conflict with civil movement activities connected with foreign influences. There appears contradiction of whether the foreign agents are advocates of the will of foreign regimes, if the term usage is correct and legitimate, do the Russian government follow principles of good governing, democracy and human rights. The basic units of foreign agents in Russia are non-commercial organizations that unlike the popularly synonymously used non-governmental organizations have strong discoursive connection with governmental politics in Russia. The non-formal structures in Russia tend to favor existence of the non-foreign agent subjects in Russia. Tarkastelen pro gradussani Venäjällä vuonna 2012 merkittäväksi keskusteluaiheeksi nousseen ulkomaalaisten agenttien käsitettä. Tarkoituksenani on kuvata, ymmärtää ja arvioida kriittisesti ilmiötä, jossa aiemmin epämuodollinen ja erittäin kiistanalaista käsitettä alettiin soveltaa juridisesti venäläisiin kansalaisjärjestöihin. Pyrin kuvaamaan ulkomaalaisten agenttien käsitteen virallisten ja epävirallisten tasojen yhteisoloa, näiden olemusta, ideoita, uskomuksia ja käytännön ilmentymiä. Tarkoituksenani on myös arvioida tämän ilmiön kautta venäläistä politiikkaa sen kansallisen hallintavaltaperinteen ja kansainvälisen hallintavallan näkökulmista. Lähestymistapani tutkimukseen on rakenteellinen ja tutkimusmenetelmäni on foucault'lainen diskurssianalyysi ja tiedon arkeologia. Aineistoni koostuu Venäjän Federaation laista, joka teki kesällä 2012 ulkomaalaisista agenteista juridisen käsitteen, minkä lisäksi käytän primääriaineistonani uutisartikkeleita kolmelta venäläiseltä mediayhtiöltä ensimmäisen vuoden ajalta siitä, kun edellä mainittu laki hyväksyttiin. Lisäksi käytän teorioita hallintapolitiikasta ja Venäjän tutkimuksesta apunani luodakseni näkökulmia tutkimusaiheeseen. Ulkomaalaiset agentit ilmentävät perinteistä venäläistä vertikaalia hallitokulttuuria, joka on konfliktissa globaalien vaikutusten alla olevan kansalaisjärjestötoiminnan kanssa. Ulkomaalaisten agenttien diskursseissa ilmenee perusteellinen ristiriita siitä, ovatko kansalaisjärjestöt näiden ulkomaalaisten tukijoiden poliittisen tahdon ajajia, onko ulkomaalainen agentti-termi oikeutettu ja rikkovatko uudet hallintosäädökset hyvän hallinnon periaatteita, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Ulkomaalaisten agenttien juridinen perusyksikkö Venäjällä, voittoa tavoittelematon järjestö, on käsitteellisesti voimakkaasti valtiopolitiikka sidonnainen. Venäjän epämuodolliset rakenteet suosivat vahvasti toimijoita, joita ei leimata ulkomaalaisiksi agenteiksi.
  • Mäki, Laura (2014)
    Uneven economic development in the post-Soviet countries has resulted in proliferation of labour migration from economically less developed regions of Central Asia and Transcaucasia toward big Russian cities, where salaries are better and urban regeneration combined with demographic decline creates a demand for workforce. Increasing presence of labour migrants since the late 90s has changed the population structure in the cities and led to reconsiderations of not only economic but also ethnic difference, categories of ‘us’ and ‘them’, and who is welcome to the city. Tensions within the society, violence and clashes between different social groups are increasingly being defined in ethnic terms, and public and media discourses further contribute to the understanding of migrants as racialised, ethnic others. In this thesis I look at media representations and conceptions of St. Petersburg in the light of changing form of diversity and socio-ethnic exclusion of labour migrants. How do the social and ethnic margins fit to, and create the spatial margins of the mental maps that guide the everyday life of city dwellers, and how does the image and identity of the city affect the very way in which diversity is perceived? Marginality, its form and location is not seen as a predetermined phenomenon, but is understood as social construction that derives from understanding of difference (in ethnic, social or other terms) either as a constructive and positive, or foreign, threatening and negative part of locality. On one hand, global and regional economies and the city’s position within national and international political and administrative systems all localize in the city and become negotiated, resisted or absorbed, in each case transforming the material and social conditions of the city in a unique way. On the other hand, city as a physical space is a container, the character of which is created in interaction with what it contains. How residents understand the city, how they recognize it as their own, depends on their image of the container: the stories told about it and its past, its position in regional, national, international or global systems, as well as mental maps of everyday life with its margins and centres, inhabited by ‘us’ and ‘them’. Against this background I study St. Petersburg. On one hand, it has gained a reputation as a city hostile to difference and others, as a city where migrants and ethnic others face discrimination in their everyday life. On the other hand, narratives about multicultural and cosmopolitan Petersburg that gained its character and particularity from diversity, and Soviet Leningrad that embraced brotherhood of nations as an antithesis for fascism, are being told. The city images employed in the talk about migrants, and the everyday practice of social and spatial exclusion of migrants seem to contradict in the newspaper representations of locality. By analysing texts that articulate images and identities of St. Petersburg in relation to the labour migrants, I trace how the image of multicultural, ‘tolerant’ city is formed and what is its relation to marginality. By looking at the representations of everyday life, I try to grasp the logic of spatial realisation of ‘otherness’, margins and difference, the way the city is appropriated for different actors and how the actors’ relation to the city is conceptualised. In the end, I try to understand why, despite the emerging articulation of multicultural history of the city, the labour migrants are pushed to the margins of the city life.
  • Kuokka, Maria (2009)
    Pro gradu -tutkielmani tutkimuskysymyksenä on: Millaisia puhetapoja Izvestija käyttää duumasta ja siihen liittyvistä toimijoista ja ilmiöistä vuoden 2003 duuman vaalien aikaan (18.11.-29.12.2003)? Tarkastelun kohteena ovat lehden hallitsevat puhetavat, eli miten esimerkiksi duuman vaalien ehdokkaista, duumasta, puolueista, vaaleista ja järjestelmän periaatteista puhutaan. Poliittisen luottamuksen teoriaa käytän taustateoreettisessa merkityksessä, eli sen avulla eritellään kysymyksenasettelua, asetetaan ilmiö yhteiskunnalliseen kontekstiin ja tulkitaan aineistosta tehtyjä havaintoja. Poliittinen luottamus tarkoittaa luottamusta poliitikkoihin ja poliittisiin instituutioihin, mutta myös järjestelmän toimintaan, järjestelmän periaatteisiin ja poliittiseen yhteisöön kohdistuva luottamus kuuluvat siihen. Poliittinen luottamus syntyy ainakin osittain joukkotiedotusvälineiden uutisoinnin perusteella, joten tarkastelen sanomalehteä tästä näkökulmasta. Tutkielmani aineisto on kerätty Izvestijasta, joka on yksi Venäjän suurimmista sanomalehdistä. Izvestija on hyvin tunnettu sekä Venäjällä että ulkomailla, ja kotimaassaan se on myös mielipidejohtaja sekä muulle lehdistölle että eliitille. Aineistoon valitsin tekstejä, joissa duuma tai duuman edustajat ovat toimijoina tai toiminnan kohteina. Aineiston jaan kahteen ajanjaksoon, ensimmäinen on vaaleja edeltävä aika (18.11.-7.12.) ja toinen vaalien jälkeinen aika (8.12.-29.12). Menetelmässä yhdistyvät kriittinen diskurssianalyysi ja semioottinen sosiologia. Kriittinen diskurssianalyysi on laajempi näkökulma, jonka perusteella keskityn hallitseviin puhetapoihin, jotka vievät tilaa muilta puhetavoilta. Semiotiikka tarjoaa konkreettisen analyysivälineistön, jolla erittelen tekstejä. Tutkimustuloksissa havaitsen Izvestijan uutisoinnin olevan puolueellista, koska Jabloko ja SPS -puolueita koskeva uutisointi on myönteisempää kuin muita puolueita koskeva uutisointi. Näiden puolueiden ohjelmista uutisoidaan enemmän kuin muiden puolueiden ohjelmista, ja niiden edustajat pääsevät usein kommentoimaan asioita lehdessä. KPRF ja LDPR -puolueet sen sijaan saavat vain negatiivista uutisointia osakseen. Ehdokkaista uutisoidaan varsin vähän ja uutisointi keskittyy ehdokkaiden valheisiin ja rikoksiin. Järjestelmän toiminnasta puhuttaessa korostetaan ongelmia, eivätkä järjestelmän periaatteetkaan ole vielä vakiintuneita tai toimivia. Aineistossa on havaittavissa kaksi hallitsevaa ja keskenään kilpailevaa puhetapaa: toinen niistä korostaa autoritarismin voimistumista Venäjällä ja yksipuoluejärjestelmän syntyä, kun taas toinen korostaa tehokkuuden lisääntymistä ja uudistuksien etenemistä. Aineistossa on havaittavissa myös kolme erilaista demokratiakäsitystä eli Putinin ohjattu demokratia, Izvestijan oma käsitys demokratiasta sekä vertailu länsimaiseen demokratiaan.
  • Koskinen, Veera (2013)
    Tarkastelen pro gradussani venäläisen poliittistaiteellisen aktivistiryhmä Voinan toimintaa. Tarkoituksenani on kuvata, ymmärtää ja tulkita, millainen on Voinan poliittisen toiminnan tyyli eli millainen on tutkimani aktivistiryhmän ideologian ja toimintatapojen yhdistelmä. Pyrin myös analysoimaan Voinan poliittisen toiminnan tyyliä osana sen postsosialistista toimintaympäristöä. Tutkimuksellani haluan ottaa osaa laajempaan keskusteluun Venäjän demokratia- ja kansalaisyhteiskuntakehityksestä, joten tutkimukseni teoreettisena pohjana toimivat erinäiset demokratian ja kansalaisyhteiskunnan suhdetta sekä poliittisia liikkeitä koskevat yhteiskuntatieteelliset teoriat ja tutkimukset. Teen myös katsauksen Venäjän lähihistoriaan ja nykypäivään, lähinnä politiikan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäni ovat hermeneuttisia. Aineistoni koostuu Voinan verkkosivuilta ja niiden kautta keräämästäni aktivistien itsensä verkkoon laittamasta materiaalista. Tarkoituksenani on tarkastella Voinan toimintaa sellaisena kuin se ryhmän verkkosivujen kautta välittyy. Aineisto on kerätty syksyllä 2012 ja se koostuu pääosin vuosien 2008–2012 välisenä aikana verkkoon laitetusta materiaalista. Aineistoanalyysini metodologisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Lisäksi käytän aineistolähtöistä teemoittelua apuna aineistoni ja aineistoanalyysini jäsentämisessä. Voina voidaan lukea osaksi Venäjän poliittista oppositiota, mutta tutkimukseni osoittaa, että Voinan tavoitteet yltävät demokraattisten käytäntöjen vahvistamista pidemmälle. Voina pyrkii toiminnallaan muuttamaan perusteellisesti venäläistä yhteiskuntaa ja maan toimintakulttuuria. Voina kokee Venäjän autoritaarisen hallintotavan lisäksi ongelmalliseksi kaikki sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet ja toimintamallit, jotka lisäävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta tai ylläpitävät maan vertikaalista johtamiskulttuuria. Voina haluaa muun muassa poistaa rahatalouden, purkaa nykyisen hallintomallin ja saavuttaa täydellisen taiteen vapauden. Voinan pääasiallisina toimintamuotoina voidaan pitää poliittista performanssia, kansalaistottelemattomuutta sekä aktivistien omia elämäntapavalintoja. Voinan toiminta on toiselämän teatteria, jonka tarkoituksena on shokeerata, naurattaa ja paljastaa yhteiskunnallisia epäkohtia. Voinalla on laajan taiteilijoista ja vasemmistoaktivisteista koostuvan verkoston tuki, mutta ryhmän ääriliberaalit arvot ja kyseenalaiset toimintatavat altistavat ryhmän jatkuvalle virkavallan painostukselle.
  • Lahtinen, Marja (2013)
    Tutkielmassa kuvataan kansalliset intressit –käsitteen hyödyntämistä osana puoluepoliittista keskustelua, mikä on perinteisesti liitetty osaksi kansainvälisten suhteiden ja valtioiden ulkopolitiikan tutkimusta. Sen vuoksi tutkielma pyrkii rakentamaan kansainvälisen politiikan teorian pohjalta valtio opilliseen tarkasteluun sopivan teoreettisen viitekehyksen, joka mahdollistaa käsitteen tarkastelun osana puolueideologioita. Käsitteen puoluepoliittisen tarkastelun pohjalla on sen vuoksi olettamus siitä, että kansalliset intressit –termiä käytetään retorisena välineenä jokapäiväisessä poliittisessa keskustelussa, minkä seurauksena se saisi toisistaan poikkeavia ja sitä ympäröivistä olosuhteista riippuvaisia merkityksiä. Toisaalta käsitteen puoluepoliittisia käyttötarkoituksia ei myöskään ole juurikaan tutkittu aiemmin ja sen vuoksi termin tarkasteleminen osana valtiollista päätöksentekoa toisi uuden näkökulman käsitteen analyysiin. Tutkimuksen keskeisiksi tutkimuskysymyksiksi on asetettu kansalliset intressit –käsitteelle annetut sisällöt ja termin käyttöyhteydet osana poliittista keskustelua. Tutkimuksen tarkoituksena olisi sen vuoksi selvittää, minkä politiikkakysymysten yhteydessä käsitettä käytetään ja että voisiko käsite saada useita sen käyttöyhteyksistä riippuvaisia merkityksiä. Tutkimuskohteeksi on valittu puolestaan Tshekin Kansalaisdemokraattinen puolue, joka hyödyntää termiä laajasti poliittisessa retoriikassaan. Puoluepoliittisen tarkastelutavan vuoksi tutkimuksen näkökulmaksi on myös asetettu ideologinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tarkastella käsitteelle annettuja sisältöjä ja käyttöyhteyksiä osana puolueen laajempaa uskomusjärjestelmää. Tutkimusmenetelmäksi osaltaan on valittu Teun A. van Dijkin ideologioihin erikoistunut diskurssianalyysin menetelmä, joka pyrkii tunnistamaan poliittiseen retoriikan ideologisia piirteitä ja niiden sisältöjä. Tutkimuksen tuloksena Kansalaisdemokraattisen puolueen poliittisesta retoriikasta oli mahdollista tunnistaa käsitteelle annettuja erilaisia ja tilanteesta riippuvaisia sisältöjä ja käyttöyhteyksiä, jotka perustelevat puolueen tavoitteita poikkeavilla tavoilla. Sen vuoksi käsitteelle annettujen merkitysten voisi sanoa olevan riippuvaisia niiden käyttöyhteyksistä sekä kuvastavan puolueen ideologiaa ja laajoja poliittisia tavoitteita. Toisaalta tarkastelemalla käsitteen käyttötapoja osana puoluepoliittista keskustelua on ollut mahdollista identifioida myös termin kattavampia merkityksiä sisäpolitiikan alalla ulkopoliittisen keskustelun lisäksi. Näkökulma auttaa myös kartoittamaan puolueen ideologisia uskomuksia laajemmin ja sen seurauksena on ollut mahdollista todentaa, ettei käsitteen käyttö rajaudu yksin ulkopoliittisiin kysymyksiin, vaan pitää sisällään laajan kirjon tilanteista riippuvaisia politiikkakokonaisuuksia.
  • Lindberg, Irina (2014)
    Tämä pro gradu -tutkielma on osa vero-oikeudellista tutkimusalaa ja ottaa osaa keskusteluun konsernin sisäisten palveluiden ja aineettomien oikeuksien käyttöoikeudesta maksettavien konseptimuotoisten taloudellisten vastikkeiden verokohteluun ja siirtohinnoitteluun Venäjän verolainsäädännössä. Tutkielma toteutetaan yhdessä siirtohinnoitteluun erikoistuneen asiantuntijayhtiön, Alder&Sound Oy:n kanssa. Tutkielmassa on käytetty oikeusdogmaattista, empiiristä sekä osaltaan oikeusvertaileva tutkimusmetodia. Tutkielman päätavoitteena ja tutkimusongelmana on selvittää franchisingjärjestelyä koskeva oikeudellinen sääntely sekä franchisingkonseptin käyttöoikeudesta maksettavien konseptimuotoisten taloudellisten vastikkeiden verokohtelu ja siirtohinnoittelu Venäjän lainsäädännön mukaan. Tutkimusaihetta tarkastellaan verosuunnittelunäkökulmasta. Pääasiallisena tutkimusalueena Venäjän lainsäädännöstä on verokoodeksin ensimmäinen osa (FZ-146, 31.7.1998), verokoodeksin toinen osa (FZ-117, 5.8.2000), siviilikoodeksin toinen osa (FZ-14, 22.12.1995) sekä siviilikoodeksin neljäs osa (FZ-230, 18.12.2006). Tutkimusaiheen uutuuden vuoksi aiheesta ei toistaiseksi ole oikeuskäytäntöä. Varsinaista aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja on saatavilla hyvin vähän. Franchisingjärjestelyä tarkastellaan konsernin sisäisenä liiketoimintamallina. Tutkielmassa franchisingliiketoimintamalli esitetään myös vaihtoehtoisena siirtohinnoittelumallina monikansallisille yhtiöille. Myös franchisingkonseptin käyttöoikeudesta maksettavia konseptimuotoisia taloudellisia vastikkeita tarkastellaan konsernin sisäisenä liiketapahtumana. Tutkimusasetelmassa konserniyhtiön suomalainen emoyhtiö, franchisingantaja, luovuttaa samaan konserniin kuuluvalle venäläiselle tytäryhtiölle, franchisingottajalle, franchisingkonseptin käyttöoikeuden. Tämä franchisingkonsepti koostuu konsernin strategisista aineettomista oikeuksista ja näihin erottamattomalla tavalla kuuluvista palveluista. Näiden käyttöoikeudesta franchisingottaja maksaa yhtä keskitettyä, konseptimuotoista taloudellista vastiketta eli franchisingmaksua. Tutkielmassa tarkastellaan näiden konseptimuotoisten franchisingmaksujen siirtohinnoittelua ja verokohtelua. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan Venäjä siirtohinnoittelusäännösten tarkastelua franchisingmaksujen näkökulmasta. Verokohtelulla tarkoitetaan taloudellisten vastikkeiden vähennyskelpoisuutta, verokantaa, dokumentointia, arvonlisäverovelvollisuutta sekä taloudellisten vastikkeiden verotuksellista käsittelyä Venäjän verolainsäädännön mukaan.
  • Saarikoski, Leena (2011)
    This thesis focuses on the geopolitical thinking of the Russian Federation in the Arctic areas, especially as it pertains to the role of the modernization of the Russian economy and to the importance of the sea in world politics. The aim is to contribute to the better understanding of Russia’s arctic politics and to the different actors in Russia through using Critical Discourse Analysis to study Russian official and political discourses. Moreover the focus is to scrutinize, how Russian geopolitical thinking constructs the Arctic and how the Russian geopolitical thinking relates to John Agnew’s concept of modern geopolitical imagination. Russia’s politics towards the Arctic, or more precisely, the success of those policies will determine the future for this energy-dependent state. According to John Agnew’s concepts of modern geopolitical imagination, Russia views the Arctic as natural and sovereign part of the country. Russian geopolitical thinking in the north closely relates to the geopolitical and national interests of the country. Discourses traced in the research material were discourse on modernization, on country’s sovereign rights and on cooperation. In addition, the Arctic appears to be the strategic treasure trove for the country, which secures the future economic growth and sustainable stability. Simultaneously, the political leaders have often emphasized the demand for the modernization and the need to get rid of the energy revenues as a fundamental guarantee of the development of the country. Overall, the Arctic has served as a useful identity-building project, especially as a platform to reinforce a great power mentality.
  • Salmenniemi, Suvi-Tuulia (2009)
    Tutkielma käsittelee jatkuvuuden ja koherenssin rakentumista yli Venäjän yhteiskunnallisen murroksen pietarilaisten naisten elämäntarinoissa. Yhteiskunnallista transformaatioprosessia tarkastellaan yhtäältä naisten omien kokemusten ja tulkintojen kautta ja toisaalta yleisellä tasolla sekä yksityisessä että julkisessa. Tutkimusaineistona on viiden psykologin teemahaastattelut. Näistä viidestä on valittu kahden naisen elämäntarinat lähilukuun. Ne edustavat aineistosta paikantamiani jäsennysryhmiä, ts. niissä hahmottamani jatkuvuutta rakentavat retoriset keinot toistuvat muissakin aineistoni elämäntarinoissa. Tutkielmassa eritellään elämäkertatutkimuksen tarjoamien näkökulmien ja lukutapojen avulla naisten tulkintoja ja jäsennyksiä elämänkulusta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Lähestymistapana on aineiston retorinen ja diskurssianalyyttinen luenta. Tutkielmassa sovelletaan kertomuksen ydinretoriikan analyysia, eli aineistosta paikannetaan ne jäsennykset ja erottelut, jotka rakentavat jatkuvuutta elämäntarinassa. Ydinretoriikan analyysi ohjaa myös huomioimaan, kuinka ristiriidat sovitellaan koherenssin saavuttamiseksi. Ydinretoriikan paikantamisessa hyödynnetään odotusanalyysia, joka toimii avaimena haastateltavan odotusrakenteisiin, odotusten täyttymiseen tai niissä pettymiseen. Tutkielmassa osoitetaan, kuinka elämäntarinassa tuotetaan jatkuvuutta ja koherenssia tukeutumalla biologisen determinismin retoriikkaan ja mennyt neuvostoaika vs. nykyinen transitio -retoriikkaan. Biologisen determinismin retoriikan rinnalla kulkee myös sitä haastava, vahvan ja itsenäisen naisen retoriikka. Vaikka biologisen determinismin mukaiset käsitykset normatiivisista sukupuolirooleista ovat vahvat, tutkielmassa osoitetaan, kuinka toisaalta yksilöllistyminen ja yhteiskunnallinen vapautuminen ovat raivanneet tilaa itsereflektiolle ja erilaisille elämäntavoille. Mennyt neuvostoaika vs. nykyinen transitio -retoriikassa jatkuvuutta tuotetaan hahmottamalla yhteiskunnallinen muutos laadullisena ja evolutionistisena, mutta myös epälineaarisena, sillä muutoksilla nähdään olevan sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia elämänalueesta riippuen. Julkisessa muutos merkityksellistetään valtaosin edistystarinaksi, kun taas yksityisessä koetaan enemmän stressiä ja epävarmuutta. Tutkielmassa havainnollistetaan myös se, kuinka individualismi on noussut Venäjällä kulttuurisesti vahvaksi repertuaariksi.
  • Lyytikäinen, Laura (2010)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen sukupuolisopimus on läsnä arkangelilaisten opiskelijoiden elämässä ja kuinka he määrittelevät ja kokevat tasa-arvon elämässään. Tutkielman aineisto on kerätty Arkangelissa Venäjällä keväällä 2007 osallistuvan havainnoinnin ja haastattelujen avulla. Tutkielman aineisto koostuu 18 haastattelusta ja tekijän omista havainnoista opiskelijaelämästä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sukupuolisopimus- ja tasa-arvoteorioista. Tutkimusmallin mukaan sukupuolten ymmärtäminen erilaisina johtaa sukupuolisopimukseen, joka määrittää sukupuolten välisiä suhteita ja järjestää sukupuolijärjestelmää. Sukupuolisopimus toimii kolmella tasolla. Abstraktilla tasolla määrittyvät ideat ja käsitykset sukupuolista, institutionaalisella tasolla määrittyvät sukupuoliin liitetyt ”itsestäänselvyydet” käytännön elämässä, kuten työ- ja opiskeluympäristössä, ja yksilötasolla määrittyvät sukupuolten väliset suhteet parisuhteessa. Sukupuolisopimuksen kautta määrittyy myös tasa-arvo. Tasa-arvo voidaan käsittää joko tehtävien, velvollisuuksien, tulosten tai mahdollisuuksien tasa-arvoksi. Arkangelilaiset opiskelijat määrittelevät tasa-arvon mahdollisuuksien tasa-arvoksi. Heidän mielestään tasa-arvo toteutuu silloin, kun kaikille ihmisille on annettu samat lähtökohtaiset mahdollisuudet esimerkiksi opiskella tai tehdä työtä. Opiskelijat käsittelevät tasa-arvoa työelämän tasa-arvon kautta ja kokevat naisia syrjittävän venäläisessä yhteiskunnassa. Heidän mukaansa naisten liittäminen kodin ja perheen piiriin vaikeuttaa naisten työntekoa ja etenemistä uralla. Miehillä nähdään olevan paremmat mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja urakehitykseen. Tasa-arvo määrittyy sukupuolijärjestelmässä, jota sukupuolisopimus järjestää. Näin ollen opiskelijoiden tasa-arvokäsityksiin vaikuttaa heidän omaksumansa sukupuolisopimus. Sukupuolisopimuksen abstraktilla tasolla opiskelijoiden käsityksiä määrittää asetelma heikko nainen / vahva mies. Naiseus määritellään pehmeydeksi ja äidillisyydeksi kun taas mieheys määritellään rohkeudeksi ja ritarillisuudeksi. Naiseus ja mieheys määrittyy biologisen determinismin diskurssissa, jossa naiseuden ja mieheyden eroavaisuus sekä luonteenpiirteet nähdään luonnosta nousevina. Institutionaalisella tasolla sukupuolisopimus kuitenkin määrittyy edelliselle vastakkaisen asetelman mukaan käsiteparina vahva nainen / heikko mies. Tämän ilmiön opiskelijat selittävät tapahtuvan olosuhteiden pakosta. He näkevät Venäjän taloudelliset, sosiaaliset ja maantieteelliset olosuhteet syynä siihen, että naisten on oltava vahvoja ja sitkeitä. Näiden samojen olosuhteiden on kuitenkin nähty vaikuttavan miehiin negatiivisesti. Etenkin opiskelijanaiset määrittelevät miehet heikoiksi, alkoholisoituneiksi ja kykenemättömiksi toteuttamaan elättäjän roolia perheessä. Institutionaalisen tason käänteinen asetelma ei ole haluttu vaan opiskelijat näkevät tilanteen ”luonnottomana”. Sukupuolitason yksilötasolla puolestaan yhdistyy abstraktin tason ideat ja institutionaalisen tason käytännöstä nousevat roolit. Tällä tasolla hallitsee ristiriita, joka syntyy edellä mainittujen tasojen vastakkaisuudesta ja vaikeuttaa sukupuolten tehtävien ja velvollisuuksien jakautumista parisuhteessa. Tästä samasta ristiriidassa johtuu myös opiskelijoiden kokema epätasa-arvo. Naiseuden liittäminen kodin ja äitiyden piiriin vaikeuttaa heidän osallistumistaan työelämään ja asettaa naiset yhteiskunnallisesti heikompaan asemaan. Sukupuolisopimuksen tasot liittyvät yhteen muodostaen työskentelevän äidin ja uranaisen sopimukset. Naiset ovat vahvasti omistautuneet perheelleen, mutta näkevät työnteon tärkeänä perheen taloudellisen elätyksen ja oman itsenäisyytensä kannalta. Miehet puolestaan ovat omaksuneet työntekijän ja perheen pääelättäjän roolin, jonka täyttämisessä heillä kuitenkin näyttää olevan usein vaikeuksia heikon palkkauksen ja yhteiskunnallisten taloudellisten sekä sosiaalisten muutosten vaikutuksesta. Haastatellut opiskelijat toteuttavat ja ovat vahvasti sitoutuneet sukupuolisopimukseen, jonka itsekin näkevät aiheuttavan yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja vahvistavan miehisyyden kriisiä. Tavoittaakseen tasa-arvoisena kokemansa tilan nuorten tulisi antaa periksi rooleistaan ja ”neuvotella” itselleen uudenlainen tasa-arvoisempi sukupuolisopimus.
  • Herrala, Meri (2009)
    Vano Muradelin oopperasta Velikaja druzhba julkaistu NKP:n keskuskomitean politbyroon päätöslauselma aloitti vuoden 1948 formalisminvastaisen kampanjan Neuvostoliitossa. Puolue oli käyttänyt hyväkseen musiikin yhteiskunnallista merkitystä jo 28.1.1936, jolloin Pravda oli julkaissut Dmitri Shostakovitshin Lady Macbeth -oopperaa kritisoivan artikkelinsa. Puolue nosti oopperat esimerkeiksi neuvostomusiikin tilasta vuosien 1936 ja 1948 formalisminvastaisissa kampanjoissa. Vuoden 1948 päätöslauselmassa julkaistiin myös erityinen formalististen säveltäjien nimilista. Formalismi-termi legitimoi puolueen ja hallituksen taidepoliittisten elinten kontrollin ja vahvistamisen tarvetta ja pyrkimystä saada musiikkielämän toimijat noudattamaan puolueen vuonna 1934 julistaman sosialistisen realismin taiteellisia periaatteita. Tutkielmasssa tarkastellaan Muradelin oopperan valmistusta ja tarkastusta yhteydessä muihin näyttävästi kritisoituihin oopperoihin kuten Shostakovitshin Lady Macbeth ja Neuvostoliiton säveltäjäliiton pääsihteerin Tihon Hrennikovin Frol Skobejev. Oopperoita tarkastellaan lisäksi venäläisten oopperaklassikoiden ja Stalinin neuvosto-oopperan malliksi julistaman Ivan Dzerzhinskin Tihij Don esimerkkiä vasten. Neuvostovallan vakiinnuttamisesta Pohjois-Kaukasukselle vuosina 1918-1920 kuvanneen Muradelin oopperan sisältö ei vastannut keskuskomitean mukaan historiallista todellisuutta ja musiikki oli epäonnistunutta. Todellisuudessa ooppera oli sangen onnistunut, koska se sisälsi melodisia aarioita, kansanomaisuutta ja Neuvostoliiton eri kansallisuuksien musiikillisia vaikutteita yhdistyneinä venäläisen musiikin intonaatioihin. Aiheen poliittisuus rajoitti kuitenkin musiikkia tehden siitä paikoitellen katkelmallista. Tutkielman oopperoiden tapaukset osoittavat, että Stalinin mielipiteellä oli merkitystä Neuvostoliiton musiikkipolitiikassa. Tarkastelen polemiikkia, joka syntyi sen seurauksena, kun Suuren ystävyyden esitykset kiellettiin Stalinin 5.1.1948 suorittaman kuuntelun jälkeen. Shostakovitshin ja Muradelin oopperoiden tapaukset osoittivat, että teatterit toimivat liian itsenäisesti taideasiain komitean valvonnasta huolimatta. Oopperoiden valmistusta ja tarkastusta vertaamalla tutkitaan, mitkä elimet olivat tarkastaneet oopperaa ja milloin. Formalisminvastainen kampanja kohdistui erityisesti kulttuurin hallinnolliseen eliittiin. Muradelin oopperan teattereiden ohjelmistoon ottamisesta päättänyt taideasiain komitean johtaja Mihail Hraptshenko ja muutama muu oopperan esityksen ja rahoituksen väärinkäytöksiin syyllistynyt kulttuurihallinnon virkamies menettivät oopperaskandaalin yhteydessä virkansa. Hraptshenkon tilalle nimetty Polikarpov Lebedev erotettiin virastaan vuonna 1950, hänen kritisoidessaan säveltäjäliiton pääsihteerin Tihon Hrennikovin oopperaa Frol Skobejev. Oopperaa ei kuitenkaan poistettu ohjelmistosta, koska säveltäjä kykeni vetoamaan siihen, että hänen oopperansa tarkastus oli suoritettu oikean käytännön mukaisesti musiikkihallinnon elimissä. Hrennikovin oopperan esimerkki osoitti, että musiikkipolitiikan toimijoiden keskuudessa ei oltu vielä vuonna 1950 yksimielisiä siitä, millaisia sosialistisen realismin taideteosten olisi oltava. Tutkielman lähteistönä ovat Moskovassa sijaitsevien Venäjän valtiollisen kirjallisuus- ja taidearkiston (RGALI), Venäjän valtiollinen sosiaalisen- ja poliittisen historian arkiston ja Kansallisarkiston Andrei Zhdanovin kokoelman asiakirjat.
  • Peltonen, Hanna (2009)
    Tutkielman tavoitteena on kuvata ja selittää mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja monipuolisesti pietarilaista naisjohtajuutta. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmetodina käytetään tiheää kuvausta. Tiheä kuvaus pyrkii kertomaan mahdollisimman tarkasti johtamisen kokemisen. Aineisto kerättiin keväällä 2004 Pietarissa haastattelemalla kymmentä naisyritysjohtajaa. Aineiston analysoinnissa ilmeni, että naisjohtajuus oli vastanneille naisille mahdollisuus, jota kommunistisen järjestelmän aikana ei varsinaisesti ollut. Johtajiksi oli pääsääntöisesti haluttu. Vain muutama vastannut oli päätynyt johtajaksi ilman omaa halua. Haastateltavat kertoivat halunneensa johtajina kehittää itseään ja kasvaa urallaan. Venäläinen yhteiskunta ei varsinaisesti tue naisyrittäjiä ja -johtajia eli ei tarjoa heille mm. erityisiä sosiaalista apua perheenhoitoon tai tukea yrityksen perustamiseen. Kansan asenteet vastanneiden mukaan ovat naisjohtajia kohtaan parantuneet. Haastatellut naiset näkivät oman tulevaisuutensa positiivisena ja kehittämismahdollisuuksia täynnä. Venäjän taloudellinen tulevaisuus voi hyvinkin olla riippuvainen siitä, miten naiset pääsevät etenemään maassa ja perustamaan omia yrityksiään.
  • Karttunen, Antti (2010)
    Pro gradu –tutkielmani käsittelee Kaliningradin kysymyksestä käytyä keskustelua 1990- ja 2000-luvuilla. Entinen Itä-Preussi ja sen pääkaupunki Königsberg siirtyivät Neuvostoliitolle Potsdamin konferenssissa 1945 tehdyn päätöksen mukaisesti. Alue ja sen pääkaupunki nimettiin Kaliningradiksi ja suljettiin ulkomaailmalta aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Yhteydet vanhaan saksalais-preussilaiseen historiaan pyrittiin kieltämään. Baltian maiden itsenäistymisestä lähtien Kaliningrad on ollut vailla suoraa maayhteyttä muihin Venäjän osiin. Alueen eristyneisyys muusta Venäjästä on aiheuttanut monenlaisia ongelmia sekä keskustelua siitä, miten ratkaista ”Kaliningradin kysymys”. Erityisesti naapurimaat huolestuivat 1990-luvun alkupuolella Kaliningradin sotilasvarustelusta. Venäjä torjui kaikki ulkomailta tulleet Kaliningradiin liittyvät vaatimukset ja piti niitä sisäisiin asioihinsa puuttumisena. Tutkimuksessa tarkastellaan Kaliningradin asemaa kolmesta eri tarkastelukulmasta, jotka ovat hallinneet keskustelua: 1) Kaliningrad turvallisuuspoliittisena kysymyksenä 2) Kaliningradin asema osana Venäjän federaation keskusvallan ja alueiden suhteita ja 3) Kaliningradin asema ja kohtalo naapurimaiden Liettuan ja Puolan liittyessä Euroopan unioniin (ja Natoon). 1990-luvun alkupuolella keskustelua hallitsivat turvallisuuspoliittiset kysymykset. Rakentavaan kansainväliseen keskusteluun ei päästy, koska Venäjä torjui kaikki tällaiset pyrkimykset. Kun 1990-loppua kohden alkoi vaikuttaa vääjäämättömältä, että Kaliningrad jää Venäjän saarekkeeksi laajentuvan EU:n sisälle, tuli esiin aivan uudenlaisia ongelmia. Venäjä toi Kaliningradin kysymyksen keskusteluihin EU:n kanssa 1990-luvun lopulla ja esitti Kaliningradia jopa pilottialueeksi EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa. 2000-luvun alussa Kaliningradin kysymyksestä tuli hetkeksi suurin EU:n ja Venäjän välinen kiistakysymys, jossa Venäjä käytti hyvinkin voimakasta retoriikkaa. Jonkinasteiseen sopuun päästiin vuonna 2002. Venäjän federaation keskushallinto on pyrkinyt helpottamaan Kaliningradin tilannetta mm. antamalla sille tulli- ja verohelpotuksia. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut Kaliningradin taloudelliseen kukoistukseen – päinvastoin alueen itsevaltaisen kuvernöörin Leonid Gorbenkon kaudella (1996-2000) leväperäinen taloudenpito ajoi koko alueen konkurssin partaalle. Putinin noustessa valtaan Moskova ryhtyi ottamaan aluetta tiukempaan hallintaansa mm. tukemalla Putinin suosikin Itämerenlaivaston komentajan Vladimir Jegorovin valintaa alueen kuvernööriksi. Erityisesti pohjoisen ulottuvuuden politiikan nousu EU:n agendalle vuonna 1999 johti kansainvälisen kiinnostuksen nousuun Kaliningradia kohtaan. Vaille konkreettista sisältöä jäänyt pohjoinen ulottuvuus ei kuitenkaan pysynyt tarjoamaan konkreettisia ratkaisuja Kaliningradin erityisongelmille. Kaliningradin kysymyksen ympärillä velloneen keskustelun painotukset ovat muuttuneet vuosien saatossa. 1990-luvun alun kiista Kaliningradin muodostamasta sotilaallisesta uhasta ja naapureista kummunneet aluevaatimukset ovat saaneet väistyä EU:n laajentumiseen liittyvien kysymysten noustessa esiin. Tutkimuksessa tuodaan esille, että kyse on nimen omaan keskustelun painopisteiden muutoksesta – turvallisuuspoliittiset kysymykset häilyvät taustalla myös uusien aiheiden noustessa keskeiseen asemaan. Kaliningradin kysymykseen käsittelyyn osallistujina – siis oikeastaan tämän kysymyksen määrittelijöinä – tässä tutkimuksessa käsitetään niin Kaliningradin asiaan kytköksissä olleet valtiot ja poliittiset toimijat kuin keskusteluun aktiivisesti osallistuneet tutkijat.