Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Niemelä, M; toim. (Kela, 2014)
    Euroopassa oli 120 miljoonaa köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevaa henkilöä vuonna 2008. Euroopan unioni on huomioinut elinolojen puutteiden laajuuden ja asettanut kunnianhimoisen tavoitteen vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Tämä teos antaa vastauksia siihen, missä määrin vähentämistavoitteiden saavuttamisessa on toistaiseksi onnistuttu velkakriisissä painiskelevassa unionissa. Teoksessa tarkastellaan eurooppalaisia elinoloja elämänvaiheiden näkökulmasta. Kirjassa analysoidaan, millä tavoin siirtymät elämänvaiheesta toiseen vaikuttavat hyvinvointiin ja missä määrin nämä vaikutukset vaihtelevat eri maissa Euroopassa. Kiinnostus kohdistuu myös siihen, mitkä mekanismit selittävät siirtymiä ja niiden vaikutuksia eri maissa. Tarkastelun kohteena ovat perherakenteeseen liittyvät siirtymät ja työikäisen väestön siirtymät työmarkkinoilla sekä työmarkkinoilta eläkkeelle.
  • Kalliomaa-Puha, L; Kotkas, T; Rajavaara, M; toim. (Kela, 2014)
    Hyvinvointipolitiikka ei ole niin universaalia, kaikki kansalaiset kattavaa, kuin usein ajatellaan. Kansalaisilla on oikeuksia toimeentuloturvaan ja palveluihin, mutta sosiaaliturvaan sisältyy myös harkintavaltaa (discretion). Harkinta on tarpeen, sillä se mahdollistaa asiakkaiden yksilöllisen huomioon ottamisen. Harkintaa käyttävät poliitikot, viranomaiset ja lisääntyvästi asiakkaat. Harkinta merkitsee käytännössä valinnan tekemistä erilaisten vaihtoehtojen välillä. Harkintavallan sääntely on tullut entistä tärkeämmäksi. Toimeentuloturvan ja palvelujen uudistukset voivat muovata viranomaisten harkintavallan käyttöä tavoilla, joita on vaikea ennustaa. Kansalaiset odottavat hyvinvointivaltiolta läpinäkyvyyttä, turvallisuutta ja valinnanmahdollisuuksia. Harkintavallan käyttö aiheuttaa kuitenkin myös tyytymättömyyttä, ja asiakkaat pitävät usein viranomaisten päätöksiä epäoikeudenmukaisina. Asiakkaiden odotusten ja sosiaaliturvan rakenteiden muutokset sekä tiukentuva talous tekevät harkintavallan tutkimuksen polttavan ajankohtaiseksi. Harkittua?-kirjassa useiden eri alojen tutkijat tarkastelevat harkintavallan lähtökohtia sekä sen käyttöä ja seurauksia sosiaaliturvan toimeenpanossa ja muotoilussa.
  • Airio, I; toim. (Kela, 2013)
    Mistä suomalainen toimeentuloturvajärjestelmä on tulossa ja mihin se on menossa? Mitä mieltä kansalaiset ovat toimeentuloturvasta? Keitä ovat toimeentulotukiasiakkaat? Miten tulevat toimeen saamenkieliset kansaneläkeläiset? Entä täyden kansaneläkkeen saajat? Onko työmarkkinatuen saajien ja ulkomaalaisten tilapäistyöntekijöiden toimeentuloturva riittävä? Minkälaisia mielipiteitä kansalaisissa herättävät matka- ja lääkekustannukset sekä niistä saatavat korvaukset? Onko terveydenhuollon asiakasmaksujen omavastuuosuus liian suuri? Kenellä ei ole varaa lääkkeisiin? Tässä teoksessa työmarkkinatuen saajat, toimeentulotukiasiakkaat, saamelaiset kansaneläkeläiset ja monet muut yleensä toimeentuloturvan tutkimuksessa vähälle huomiolle jäävät väestöryhmät nostetaan keskiöön. Vertaamalla etuuksien käyttäjien mielipiteitä väestön yleisiin näkemyksiin toimeentuloturvasta saadaaan uutta näkökulmaa siihen, miten järjestelmiä tulisi kehittää.
  • Niemelä, M; Saari, J; toim. (Kela, 2013)
    Voiko huono-osainen kokea elämänsä mielekkääksi ja hyvinvointinsa hyväksi? Rapauttaako huono-osaisuus luottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan? Missä määrin hyvinvoinnin puutteiden eri osa-alueet kasautuvat samoille ihmisille? Millä tavoin poliittisessa päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon kansalaisten kokemuksen omasta hyvinvoinnistaan? Millä keinoin huono-osaisten hyvinvointia voidaan parantaa? Entä miten huono-osaisten luottamusta voidaan vahvistaa? Millainen rooli toimeentuloturvalla, sosiaali- ja terveydenhuollolla tai kansalaisjärjestöillä on hyvinvoinnin ja luottamuksen vahvistamisessa? Tämän teoksen keskiössä ovat joko julkisen tulonsiirto- tai palvelujärjestelmän näkökulmasta määritellyt huono-osaiset väestöryhmät, jotka usein jäävät vähälle huomiolle sosiaaliturvaa koskevissa tutkimuksissa. Teoksessa analysoidaan vankien, työmarkkinatuen saajien, asunnottomien, oikeuspsykiatrian potilaiden sekä päihdetyön ja ruokajonojen asiakkaiden hyvinvointia, terveyttä, luottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan, sosiaalisia taustoja sekä heille suunnattuja palveluja ja tulonsiirtoja. Lisäksi kirjassa eritellään tarkemmin matalan kynnyksen osallistumis- ja kohtaamispaikkoja sekä Euroopan unionin ruoka-avun vakiintumista Suomessa.
  • Ashorn, U; Autti-Rämö, I; Lehto, J; Rajavaara, M (Kela, 2013)
    Kuntoutuksen merkitys suomalaisen hyvinvointijärjestelmän osana on kiistaton, ja sosiaalinen investointi kuntoutukseen on välttämätöntä. Kuntoutus on silti lähes näkymättömissä ajankohtaisessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa sekä terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämiskeskustelussa. Asiantuntijat ja kansalaiset ovat pitkään moittineet aukkoja ja katkoksia sisältävää kuntoutusjärjestelmää, jossa yksilön kuntoutuminen ei mahdollistu parhaalla mahdollisella tavalla. Kuntoutuksen järjestäjät siirtelevät vastuita toisilleen, jolloin voimavaroja käytetään epätarkoituksenmukaisesti. Monet tahot vaativat monimutkaisen järjestelmän uudistamista, mutta selkeitä ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Kuntoutus muuttuu – entä kuntoutusjärjestelmä? -kirjassa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön, Kuntoutussäätiön ja Kelan tutkimusosaston tutkijat tarkastelevat suomalaisen kuntoutusjärjestelmän kehitystä, rakenteita, sisältöjä sekä tulevaisuuden näkymiä. Kirja valottaa sitä, miten kuntoutusjärjestelmän moninaiset osat liittyvät toisiinsa ja miten järjestelmän muutos on mahdollista.
  • Kangas, O; Niemelä, M; Raijas, A (Kela, 2013)
    Yksi 2000-luvun keskeisimmistä sosiaalipoliittisista keskusteluista on koskenut perusturvaa ja sen riittävyyttä. Käsitykset siitä, mitä on perusturva, mihin se riittää ja missä määrin perusturvaa tulisi parantaa, kuitenkin vaihtelevat ja perustuvat usein tutkitun tiedon sijaan mielikuviin. Mikä on kohtuullisena pidettävä toimeentulon taso, joka perusturvan tulisi taata kaikille kansalaisille? Millaisia vastauksia tähän kysymykseen saadaan subjektiivisin ja objektiivisin mittarein? Millä tavoin perusturva ja sen riittävyys määritellään lainsäädännössä ja millaisia poliittisia kamppailuja perusturvan määrittelemiseen on ajan saatossa liittynyt? Tämä monitieteinen teos tarjoaa työkaluja perusturvan – ja laajemmin toimeentuloturvan – riittävyyden arviointiin. Teoksessa esitellään kotitalouksien kulutukseen perustuvia arviointimenetelmiä perusturvan riittävyyden ja kohtuullisen kulutuksen mittaamiseksi. Lisäksi kirjassa tarkastellaan perusturvaan liittyviä lainsäädännöllisiä ja poliittisia kytkentöjä. Kulutuksen ja perusturvan välisiä yhteyksiä tutkitaan niin laadullisilla kuin määrällisilläkin menetelmillä sekä näiden yhdistelmillä. Kirja muodostaa monipuolisen kokonaiskuvan niistä keinoista, joilla perusturvan riittävyyttä voidaan tarkastella.
  • Mikkola, H; Blomgren, J; Hiilamo, H; toim. (Kela, 2012)
    Sosiaali-ja terveyspalvelut sekä kasvavat terveyteen liittyvät erot ovat yhteinen huolemme. Palvelujen rakenteesta, rahoituksesta ja sisällöstä käydään kiivasta keskustelua. Käsitykset ongelmien laajuudesta, syistä ja ratkaisuehdotuksista perustuvat usein tosiasioiden sijaan mielikuviin. Mitä mieltä kansalaiset ovat sosiaali-ja terveyspalveluista? Vaikuttaako palvelujärjestelmä väestöryhmien välisiin terveyseroihin? Tukevatko palvelut työurien pidentämistä? Kuinka rahoitusvastuun tulisi jakautua kunnallisen järjestelmän ja sairausvakuutuksen kesken? Tarvitaanko sosiaali-ja terveyspalvelujärjestelmään vuosisadan mullistus? Kansallista vai paikallista? on Kelan tutkimusosaston vastaus sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ajankohtaisiin tietotarpeisiin. Kansalaiskeskustelun herättäjäksi ja päätöksentekijöille tarkoitettu kirja perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen sekä Kelan käytössä olevien tutkimusaineistojen ja rekisterien hyödyntämiseen.
  • Niemelä, M; Saari, J; toim. (Kela, 2011)
    Suomalaisen hyvinvointivaltion uudistaminen on historian sitomaa pienten askelten politiikkaa. Sosiaalipoliittiset järjestelmät ovat liikkeissään kuin elefantteja: muutos on usein hidas, vähittäinen ja kenties kömpelö - vanhalta polulta ei ole helppoa siirtyä uudelle, vaikka vaihtoehtoisia polkuja olisikin näkyvissä. Tässä kirjassa keskitytään uudelle polulle siirtymisen - järjestelmien muutoksia ja uudistuksia - mahdollistaviin tekijöihin. Monivaiheisten politiikkaprosessien ratkaiseva rooli vaikuttaa merkittävästi sosiaalipoliittisten järjestelmien uudistusten (epä)onnistumiseen. Mikä on politiikkaprosessi? Miten muutosprosesseja tutkitaan? Miten Sata-komitean työ vaikutti Suomen sosiaalipoliittisiin järjestelmiin? Miten innovaatiot leviävät politiikassa? Miksi Suomessa ei enää ole tulopolitiikkaa? Tulisiko toimeentulotuen maksatus siirtää kunnilta Kelaan? Millaiset prosessit johtivat kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, perhevapaita koskeviin uudistuksiin, työmarkkinatukiuudistukseen tai lääkkeiden viitehintajärjestelmään? Muun muassa näitä kysymyksiä valottavat tämän kirjan artikkelit vähimmäisturvan, sosiaalivakuutuksen ja hyvinvointipalvelujen järjestämisen - niin laajojen kuin yksittäistenkin - uudistusten näkökulmasta.
  • Hämäläinen, U; Kangas, O; toim. (Kela, 2010)
    Mikä on perhe? Miten sosiaaliturva määrittelee perheen? Saako avoleski eläkettä? Kuka perheeseen tuo rahat ja kuka päättää niiden käytöstä? Miten käy lasten ja lähivanhemman taloudelle, kun perhe hajoaa? Perhe on voimavara, mutta joskus tuo voimavara ehtyy, ja lastensuojelun on tultava apuun. Mitä tapahtuu huostaanotetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen? Kuka vastaa lääkehoidon aloittamisesta lasten ja nuorten mielenterveyden horjuessa? Miten lapsuuden vaikeat tapahtumat heijastuvat terveyteen ja hyvinvointiin aikuisena? Perhepiiri on suojaverkko, mutta joskus siitä voi tulla synkkä muuri, joka kätkee ja peittää. Perhepiirissä on monitieteinen tutkijoiden puheenvuoro suomalaisen perheen arjesta. Kirja liittyy hallituksen Lasten ja nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan ja se on tehty yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.
  • Hagfors, R; Hellsten, K; Sakslin, M; toim. (Kela, 2008)
    Vuonna 1937 käynnistetty kansaneläkejärjestelmä merkitsi suurta muutosta syrjäkylien asukkaiden elämässä. Moni sai ensimmäistä kertaa käyttöönsä omaa rahaa. Samalla luotiin perusta pohjoismaiselle universaalille hyvinvointivaltiomallille: koko kansa oli vakuutettu. Kansaneläkejärjestelmän elinkaaressa on ollut useita taitekohtia, mutta kansaneläkkeen merkitys koko kansantaloudelle ja huonosti toimeentuleville on ollut kiistaton. Kansaneläkkeen asema toimeentulon turvaajana kuitenkin muuttui lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta, kun kaikille Suomessa asuville maksettavasta eläkkeestä luovuttiin ja kansaneläke tuli riippuvaiseksi muista eläketuloista. Kansaneläkettä saavien määrä väheni merkittävästi. Tässä teoksessa tarkastellaan muuttunutta kansaneläkettä taloudellisesta, sosiaalipoliittisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta. Mikä on kansaneläkkeen rooli suomalaisessa sosiaaliturvassa? Keitä ovat nykyiset ja tulevat kansaneläkkeen saajat? Mikä on kansaneläkkeen merkitys eri sukupolville? Mikä on kansaneläkkeen tulevaisuus? Joutaako se tarpeettomana syrjään?
  • Hirvilammi, T; Laatu, M; toim. (Kela, 2008)
    Sosiaalipolitiikkaa toteutetaan liian usein kansalaisia, alan työntekijöitä ja etujärjestöjen edustajia kuulematta ja heidän ehdotuksiaan huomioimatta. Tätä mieltä ovat monet sosiaalipolitiikan käytäntöjä lähellä olevat hyvinvointipalvelujen ammattilaiset. Kelan julkaisemassa Toisessa Vääryyskirjassa puheenvuoro on heillä. Toinen Vääryyskirja jatkaa ensimmäisessä Vääryyskirjassa (2006) virinnyttä kriittistä keskustelua hyvinvointivaltion tilasta. Kirja sisältää 16 artikkelia, joissa käsitellään erilaisten asiakasryhmien kohtaamia konkreettisia ongelmia nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä. Lisäksi artikkeleissa esitetään monia toisin toimimisen tapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kirjoittajat ovat hyvinvointipalvelujen ammattilaisia ja järjestötoimijoita. He kertovat kehitysvammaisten, työttömien, asunnottomien, dementiapotilaiden, päihderiippuvaisten, etnisten vähemmistöjen, koululaisten ja opiskelijoiden, mielenterveyskuntoutujien, omaishoitajien, taiteilijoiden ja pätkätyöntekijöiden tilanteesta nykyisessä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Kirjan artikkeleissa käsitellään epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien heikkoa sosiaaliturvaa sekä vajaakuntoisia lannistavan sosiaaliturvan aiheuttamia työllistymisvaikeuksia. Artikkeleissa keskitytään myös sosiaalipalvelujen poissulkeviin ja alistaviin käytäntöihin, palvelujen huonoon hallintoon ja jopa suoranaiseen lain kiertämiseen palvelujen järjestämisessä. Kirjan päättää kolme sosiaaliturvajärjestelmän säästöpaineisiin, rahoitusongelmiin ja alan työntekijöiden toimintaedellytysten heikentymiseen keskittyvää artikkelia. Kirjoittajien teksteistä välittyy yhteinen huoli suomalaisen hyvinvointivaltion tilasta ja sen kehityksen suunnasta. Erityisen huolestuttavaa on se, että sosiaaliturvan asiakkaille ei pystytä tai haluta järjestää aina edes lain edellyttämiä tukimuotoja. Lukuisten vääryyskertomusten perusteella näyttää siltä, että kansalaisten hyvinvointi ei ole enää sosiaalipolitiikan toteuttamisesta vastaavan valtiovallan ja kuntatason päättäjien ylin tavoite. Ollaanko kulkemassa kohti minimihyvinvointivaltiota, jossa palvelut järjestetään niiden ehdoilla, jotka pystyvät maksamaan, pysyvät tietoteknisen kehityksen eturintamassa ja osaavat vaatia laatua yksityisiltä palvelumarkkinoilta. Tällöin vääryyksistä kärsivät muun muassa muistisairaat vanhukset, päihdekuntoutujat, romanit ja mielenterveysongelmiin apua hakevat maahanmuuttajat. Kirjaan liittyy yhteistyöhanke Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Elokuva- ja valokuvataiteen opiskelijat ovat kuvanneet kirjan valokuvat ja tehneet kuusi vääryysaiheista lyhytelokuvaa. Elokuvat julkaistaan erillisellä dvd-levyllä (à-hinta 3 euroa).
  • Hirvilammi, T; Laatu, M; toim. (Kela, 2008)
    Sosiaalipolitiikkaa toteutetaan liian usein kansalaisia, alan työntekijöitä ja etujärjestöjen edustajia kuulematta ja heidän ehdotuksiaan huomioimatta. Tätä mieltä ovat monet sosiaalipolitiikan käytäntöjä lähellä olevat hyvinvointipalvelujen ammattilaiset. Kelan julkaisemassa Toisessa Vääryyskirjassa puheenvuoro on heillä. Toinen Vääryyskirja jatkaa ensimmäisessä Vääryyskirjassa (2006) virinnyttä kriittistä keskustelua hyvinvointivaltion tilasta. Kirja sisältää 16 artikkelia, joissa käsitellään erilaisten asiakasryhmien kohtaamia konkreettisia ongelmia nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä. Lisäksi artikkeleissa esitetään monia toisin toimimisen tapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kirjoittajat ovat hyvinvointipalvelujen ammattilaisia ja järjestötoimijoita. He kertovat kehitysvammaisten, työttömien, asunnottomien, dementiapotilaiden, päihderiippuvaisten, etnisten vähemmistöjen, koululaisten ja opiskelijoiden, mielenterveyskuntoutujien, omaishoitajien, taiteilijoiden ja pätkätyöntekijöiden tilanteesta nykyisessä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Kirjan artikkeleissa käsitellään epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien heikkoa sosiaaliturvaa sekä vajaakuntoisia lannistavan sosiaaliturvan aiheuttamia työllistymisvaikeuksia. Artikkeleissa keskitytään myös sosiaalipalvelujen poissulkeviin ja alistaviin käytäntöihin, palvelujen huonoon hallintoon ja jopa suoranaiseen lain kiertämiseen palvelujen järjestämisessä. Kirjan päättää kolme sosiaaliturvajärjestelmän säästöpaineisiin, rahoitusongelmiin ja alan työntekijöiden toimintaedellytysten heikentymiseen keskittyvää artikkelia. Kirjoittajien teksteistä välittyy yhteinen huoli suomalaisen hyvinvointivaltion tilasta ja sen kehityksen suunnasta. Erityisen huolestuttavaa on se, että sosiaaliturvan asiakkaille ei pystytä tai haluta järjestää aina edes lain edellyttämiä tukimuotoja. Lukuisten vääryyskertomusten perusteella näyttää siltä, että kansalaisten hyvinvointi ei ole enää sosiaalipolitiikan toteuttamisesta vastaavan valtiovallan ja kuntatason päättäjien ylin tavoite. Ollaanko kulkemassa kohti minimihyvinvointivaltiota, jossa palvelut järjestetään niiden ehdoilla, jotka pystyvät maksamaan, pysyvät tietoteknisen kehityksen eturintamassa ja osaavat vaatia laatua yksityisiltä palvelumarkkinoilta. Tällöin vääryyksistä kärsivät muun muassa muistisairaat vanhukset, päihdekuntoutujat, romanit ja mielenterveysongelmiin apua hakevat maahanmuuttajat. Kirjaan liittyy yhteistyöhanke Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Elokuva- ja valokuvataiteen opiskelijat ovat kuvanneet kirjan valokuvat ja tehneet kuusi vääryysaiheista lyhytelokuvaa. Elokuvat julkaistaan kirjan liitteenä olevalla dvd-levyllä.
  • Helne, T; Laatu, M; toim. (Kela, 2006)
    Miksi hyvinvoiva "kansan"talous ei tuota hyvinvointia kaikille? Miksi sosiaalipolitiikan toimintaedellytyksiä on 1990-luvulta lähtien kiristetty, vaikka samaan aikaan on tehty lähes kaikki mahdollinen talouden toimintamahdollisuuksien hyväksi? Miksi ihmisten ääni ei kantaudu sinne, missä sosiaalipolitiikan suunnasta ja ihmisten elinehdoista päätetään? Tässä kirjassa tunnetut suomalaiset sosiaalipolitiikan tutkijat kirjoittavat ajankohtaisista sosiaalipoliittisista epäkohdisa kukin omalla persoonallisella tyylillään. Mikä ajassamme oikein on vialla, kun tehokkuusvaatimukset kasvavat ja kilpailuttaminen kiihtyy, universalismi köyhtyy ja kutistuu, perusturva on riittämätön, vanhukset unohdetaan koteihinta, rikos- ja päihdekierteessä elävien ongelmiin ei löydetä ratkaisua, huono-osaoset syrjäytyvät jopa sosiaalityöstä, maatalouden rakennemuutoksen sosiaaliset seuraukset sivuutetaan, kotiäitiyttä ei arvosteta, huostaanottoprosessien epäkohtiin ei saada korjausta ja osallisuusretoriikka on irtaantunut todelisuudesta?
  • Takala, P; toim. (Kela, 2005)
    Kuinka todellista on suomalaisten vanhempien valinnanvapaus lastenhoidossa? Paljonko lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt siksi, että perhe-etuuksia leikattiin 1990-luvulla. Miksi päivähoito-oikeutta kuitenkin samanaikaisesti laajennettiin? Miksi isät eivät käytä enempää oikeuttaan vanhempainvapaaseen? Miten lapset kokevat vanhempien työkiireet ja työstä johtuvan väsymyksen? Mistä syistä erityisesti yksinhuoltajaperheet kärsivät ns. hoivaköyhyydestä? Mitä tälle asialle voitaisiin perhepoliittisin toimin tehdä. Näitä ja monia muita ajankohtaisia perhepolitiikan kysymyksiä pohditaan tässä kirjassa. Asioita pyritään tarkastelemaan lasten silmin. Onko meillä malttia sijoittaa tulevaisuuteen, lapsiimme, vai tyydymmenkö kvartaalitalouden lyhyen aikavälin tavoitteisiin? Kirja tarjoaa aineksia suomalaisen perhepolitiikan vaihtoehtoja koskevaan pohdiskeluun sosiologian, sosiaalipolitiikan, taloustieteen, kasvatustieteen, psykologian, oikeustieteen ja lääketieteen näkökulmasta.
  • Hellsten, K; Helne, T (Kela, 2004)
    Vakuuttaako sosiaalivakuutus? Mikä se oikeastaan on, ja onko se määriteltävissä? Miten se mahdollisesti eroaa yksityisvakuutuksesta? Mikä tehtävä sosiaalivakuutuksella on ollut ja tulee olemaan hyvinvointivaltiossa? Miten sosiaalivakuutus syntyi, millaisia muotoja se on yli sadan vuoden aikana saanut ja miten se voitaisiin oikeuttaa nykyisin? Tässä teoksessa esitetään näitä ja monia muita kiperiä ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kirja kokoaa sosiaalivakuutusta koskevaa suomalaista sosiaalipoliittista, sosiologista, historiallista ja aloustieteellistä tietämystä, ranskalaisella höysteellä. Painopiste on sosiaalivakuutuksen haasteissa, mahdollisuuksissa ja tulevaisuudennäkymissä. Tämän vuoksi kirja heijastaa niitä jännitteitä, joita nykypäivän sosiaaliturvaa ja -vakuutusta koskevaan keskusteluun vääjäämättä liittyy, samalla uusia näkökulmia avaten.