Valtiotieteellisen tiedekunnan opinnäytetiivistelmät (Valttiivi)

Recent Submissions

  • Virtanen, Maiju (2012)
    Suomea järkyttivät vuosina 2007 ja 2008 raa'at koulusurmatapaukset Tuusulan Jokelan koulussa ja Kauhajoella Seinäjoen ammattikorkeakoulun yksikösså. Tapausten hoito oli valtava haaste viranomaisille niiden merkittävien välittömien vaikutusten sekä laajojen yhteiskunnallisten seurausten vuoksi. Akuutissa tilanteessa oli huolehdittava rikostutkinnasta, pelastustoimenpiteistä, sairaanhoidosta ja psykososiaalisen tuen järjestämisestä, mikä teki kriiseistä alusta asti moniviranomaistapauksia. Viranomaisilta laki edellyttää varautumista kriisitilanteisiin valmiussuunnittelun avulla, jolloin kriisin sattuessa kriisijohto alkaa toimia tilanteen ratkaisemiseksi valmiussuunnitelman mukaisesti. Johtamiseen kuuluu olennaisena osana viestintä, sillä tietoa on välitettävä sekä kriisijohdossa ja organisaation sisällä että ulkoisesti organisaation sidosryhmille. Yhteiskunnallisissa kriiseissä keskiöön nousevat kriisin uhrit, joiden tiedonsaantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään viranomaisten viestintää Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa. Tutkimus keskittyy vastuussa olleiden Tuusulan kunnan ja Kauhajoen kaupungin sekä poliisin ja valtion johdon tiedottamiseen ja keskinäiseen viestintään. Tutkimusaineistona toimii tapauksista kerätty kirjallinen tiedotusaineisto, tiedotustilaisuuksista saatavilla oleva tallennemateriaali, asiantuntijahaastattelu sekä aiemmat tapauksia selvittäneet tutkimukset, joissa on haastattelujen ja paikalla olleiden kokemusten perusteella kerätty tietoa myös viranomaisten viestinnästä. Kaikkea ihmisten välistä viestintää ei luonnollisestikaan ole edes mandollista rekisteröidä, mutta huomiota voidaan kiinnittää tallennettuihin viestinnän muotoihin sekä aihetta tutkimalla esiin nousseisiin merkityksellisiin seikkoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan koulusurmia yhteisökriiseinä, jolloin huomio kiinnittyy yhteisöön kriisin uhrina. Tutkimuksen keskeisen viitekehyksen tarjoavat niin teoreettisesti kuin lähdeaineistonakin Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskuksen CRC:n tutkijoiden Salli Hakalan, Maarit Pedakin, Minttu Tikan ja Johanna Sumialan näkemykset Jokelan ja Kauhajoen tapauksista, niiden viestinnästä ja viranomaistoiminnasta. Kriisijohtamisen ja kriisiviestinnän teorian osalta tutkimus nojaa pitkälti Timothy W. Coombsin, Francis J. Marran ja J. Suzanne Horsleyn & Randolph T. Barkerin käsityksiin. Coombsin teoretisoinnin kautta tutkimuksen ymmärrys kriisistä muodostuu kolmivaiheiseksi. Marran ja Horsley & Barkerin tulkintoja hyödyntäen tutkimuksessa muodostetaan kuva kriisiviestinnän onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen tuloksena esiin nousee Jokelan ja Kauhajoen viestinnän onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Jokelan tapauksessa valmistautumisen puute, vaikeudet viranomaisten välisessä yhteistyössä ja poliisin tiedottamisen hitaus ja katkonaisuus näkyvät merkittävimpinä ongelmina. Tuusulan kunnan nopea ja kattava tiedottaminen puolestaan näyttäytyy esimerkkinä toimivasta viestinnästä. Kauhajoella parempi varautuminen, viranomaisten yhteistoiminnan merkittävä kehittyminen ja yhteisten tiedotustilaisuuksien järjestäminen olivat selkeitä onnistumisia. Kirjallisen tiedottamisen puute aiheutti kuitenkin ongelmia. Lopussa tutkimuksen tuloksia kuvataan yhteisökriisin viestintämallilla, malli, jossa tuodaan esiin kootusti keskeisimmät viranomaisten viestintään tapausten kaltaisissa yhteisökriiseissä vaikuttavat seikat. Tutkimuksessa peilataan lisäksi Jokelan ja Kauhajoen tapausten kriisijohtoa ja -viestintää lakeihin sekä viranomaisten viestinnän ohjeistukseen. Lisäksi tarkastellaan viestintåohjeistuksen kehitystä. Tapausten seurauksena varautumisen voidaan todeta osittain parantuneen ja esimerkiksi valtionhallinnon viestintäohjeistusta on uusittu. Kuitenkaan yhteiskunnan uhkakuvamalleissa koulusurmien kaltaiset kriisit eivät edelleenkään nouse selkeästi esiin.
  • Ulyanchenko, Olga (2010)
    Central and East European countries have faced a difficult process of transition since the dissolution of the Soviet bloc. Ten transition countries (Hungary, Poland, teh Czech Republic, Slovakia, Slovenia, Lithuania, Latvia, Estonia, Bulgaria and Romania have chosen to join the EU and have moulded their transition reforms to ensure the compliance of their legal and institutional framework with EU requirements. The high levels of FDI attracted by the candidate countries for EU membership had been attributed to rapid transition of the countries aiming to join the European Union and the fact that favourable evaluations by EU authorities of the progress made by the candidates had a large impact on improving investor confidence. The aim of this paper is to investigate the reform strategies of the Czech Republic and Slovakia undertaken when the countries were preparing for EU membership and the dynamics of FDI inflows into these economies. Subsequently a comparative analysis of FDI stocks in these countries is conducted. We find that both countries faced similar economic challenges in implementing structural and institutional reforms. In accordance with EU requirements the Czech Republic and Slovakia have perfected their legal and institutional framework, increased the authority of regulatory and supervisory bodies and focused on implementation of new or amended legislation. During the period of the analysis (1998 – 2007) the Czech Republic and Slovakia have attracted increasing amounts of FDI. Comparative analysis in terms of important determinants of FDI reveals further similar features: macroeconomic stability; an open and liberalised market; low labour costs compared to EU-15 and a similar breakdown of FDI inflows by investor country. Consequently, the fact that the Czech Republic received much larger volumes of net FDI inflows could be attributed to the difference in market size between the two states. This conclusion is consistent with previous empirical studies that list market size among the main determinants of FDI. However, when we look at FDI as a percentage of GDP the evidence is more mixed. In 2004 - 2007, Slovakia has surpassed the Czech Republic twice. Whether this tendency will persist remains to be seen. The analysis in this paper based on empirical data. However, the choice of the method, namely case studies and comparative analysis, means that the conclusions of this study are theoretical and remain to be further tested in quantitative models.
  • Rajic, Miroslava (2011)
    Globalization is a process which influences most of the world to different extent, and is being defined in greater detail every day, and as such is a popular topic in academic as well as in media and popular discourse, all of which reflects its importance and relevance for the society today. In a sense it is an old process, the scope and influence of which has been increasing in magnitude in last decades through new technologies, new means of communication, and easier travel and mobility. This study deals with definitions and understandings of this complex concept among students at the University of Helsinki. Qualitative interviews were employed to bring to light how students see globalization affecting the world and their lives, and how do they talk about that. Both international and Finnish born students participated in the study. Since main focus of this research was on attitudes, opinions and ideas related to the globalization process and its perceived impact, I employed discourse analysis as a methodological framework. International students and their opinions on identity, consequences of globalization, such as standardization, increased mobility, and interconnectedness are a central part of this study. Also, one part of the study deals with various, often ambiguous feelings that globalization provokes. As a result this research showed various ways of how international students, being a specific social group, understand globalization and their place in the whole process.
  • Malin, Kimmo (2010)
    Viestintä on tärkeä osa poliitikon ammattia, ja television sekä televisioesiintymisen merkitys on kasvanut viimeisimpien vuosikymmenien aikana poliittisessa vaaliviestinnässä. Tutkin, miten puoluejohtajien viestintäkäyttäytyminen ja -tyylit television vaalikeskusteluissa ovat muuttuneet vuosien 1987 ja 2007 välillä. Tutkin puheenjohtajien sanatonta viestintää ja viestintätyylejä. Tutkimukseni perustuu tutkijan kvalitatiiviselle observoinnille. Vertaan keskusteluista tekemiäni havaintoja puheviestinnän eri teorioissa, tutkimuksissa ja televisioesiintymisen oppaissa esitettyihin ohjeisiin ja ideaaleihin, ja tarkastelen, onko tutkimusajanjaksollani liikuttu näitä, osittain ristiriitaisiakin, ideaaleja kohti. Vaalikeskusteluiden observoinnin lisäksi tutkin vaalikeskustelun kommentointia lehdistössä. Tutkielmani tärkeimmät alkuperäislähteet ovat Yleisradion suuret vaalikeskustelut vuosilta 1987 ja 2007. Lehdistötutkimuksessa rajasin aineistoni Iltalehteen, Ilta-Sanomiin ja Helsingin Sanomiin. Puoluelehdistä tutkin kolmen suurimman puolueen SDP:n, keskustan ja kokoomuksen pää-äänenkannattajien vaalikeskustelujen jälkeisen päivän uutisointia. Paikallinen viestintäkulttuuri ja perinteet vaikuttavat viestinnän vaatimuksiin ja tarkastelen tutkimuskohdettani erityisesti suomalaisessa kontekstissa. Tämän johdosta tutkielmani pohjautuu pääasiassa suomalaiseen aikaisempaan tutkimukseen. Verrattuna vuoden 1987 keskusteluun vuonna 2007 keskustelutilanne oli muuttunut luontevammaksi ja vähemmän konfliktinomaiseksi. Vuonna 2007 varsinkin kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat suorastaan asuivat televisiokeskusteluissa vaalitaistelun ajan, joten televisioidusta vaaliväittelystä on tutkimusajanjaksollani tullut tuttu esiintymistilanne puoluejohtajille. Vertailemieni keskusteluiden välillä puheenjohtajien sanaton viestintä on muuttunut kohti oppikirjojen ideaaleja. Puolueiden puheenjohtajien sanaton viestintäkäyttäytyminen on muuttunut ulkoisesti lähes virheettömäksi, muttei erinomaiseksi. Vuonna 1987 keskustelussa puheenjohtajien sanaton viestintä on täynnä kömpelyyttä ja virheitä, kun taas vuonna 2007 puheenjohtajat esiintyvät pintapuolisen virheettömästi. Selkeä muutos oli myönteisen sanattoman viestinnän tuplaantuminen. Muita kiistattomia muutoksia oli esimerkiksi se, että puoluejohtajien katsetyöskentely oli varmaa verrattuna 1987 keskustelun epävarmaan vilkuiluun. Lisäksi havainnollistavien käsieleiden määrä oli lähes kolminkertaistunut. On kuitenkin huomattava virheettömyyden ja erinomaisuuden ero: kukaan johtajista ei erottautunut viestinnällään selkeästi muista. Esiintymisen arvioinnista on tullut itsestään selvä, mutta hyvin vähäpätöinen osa lehtikirjoittelua. Esiintymiseen ja imagoihin liittyvän uutisoinnin huippuhetket olivat vertailujaksoni alkupuolella vuosien 1987 ja 1991 vaaleissa. Uutisointi ei kuitenkaan ollut vuonna 2007 siirtynyt niin sanottuihin asiakysymyksiin, vaan erilaisiin poliittisiin skandaaleihin.
  • Lappalainen, Raija (2011)
    My thesis focuses on how young people in the sheltered home programmes of child welfare assess changes in their lives and how they describe their experiences on trust. The aim is to look at this from the point of view of young people: how young people living in risky situations affect their own lives and do not become marginalised. The focus is primarily on the adolescents’ internal stories as mediums of experiences and secondly on external stories as expert discourse. Trust is the central theoretical concept of the study. Trust is considered a key social mechanism that strengthens the feeling of basic security. In addition, the concepts of social capital, well-being and participation are used in the study. The study is qualitative and narrative and attempts to understand the subjective experiences of young people. The research material consists of altogether twelve narrative-biographical research interviews of seven young people in sheltered home programmes. The adolescents explained the changes for the worse in their lives mainly by external factors. They believed that positive changes were mainly due to their own strengths, attitude, their own agency and responsibility. The young people were classified according to the role they chose in change situations as “children who bear the responsibility” (child assumes parental responsibility) or “rebellious youth” (young person renounces all responsibility). All of the young people shared a sense of mistrust towards their parents. However, feelings of trust vary by situation and case. All of the adolescents studied had experienced feelings of trust towards the network of people close to them. The nature of the confidential relationship with the workers required by the young people varies by the individual. With the “children who bear the responsibility” trust was based on support, whereas with the “rebellious youth” the importance of control was stressed. All of the young people had experienced a sense of agency with relation to the service system. The length of the placement did not seem to have relevance to the building of confidential relationships. The building of confidence served as an explanation, as it were, to how well the young people have coped. The adolescents in sheltered home programmes of child welfare were able to establish confidential relationships despite their difficult experiences with mistrust. The trust of these young people was built on all dimensions of well-being – Having (living conditions), Loving (social relationships) and Being (orientation with the world). According to the empirical knowledge of the young people and expert information, secure growing-up conditions (predictability), confidential relationships with people close to them (trust as communication), and participation (agency) with relation to the service system are significant in building up trust. Narrative and biographical methods were well suited as tools for hearing a young person. With them the workers are able to pinpoint their own role in the meaning-making of a young person. They are thus able to give room to the people close to the young person and important to him or her. Using the knowledge acquired from the young people for development purposes requires that the work community has a reflective approach to their work. The work needs to be developed so that young people can become more trustful towards the service systems and the workers.
  • Toivanen, Antti (2011)
    Työn tarkoituksena oli tutkia vallankäyttöä suomalaisilla muslimisivustoilla internetissä sekä selvittää, minkälaisten asioiden kautta niissä kuvataan hyvin elämistä. Kohteena oli 20 suomalaista muslimisivustoa. Lähdeaineisto koostui blogeista, keskustelufoorumeista sekä eri yhteisöjen kotisivuista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kriittistä diskurssianalyysia sekä retorista analyysia. Kohteeksi otettiin kolme erillistä diskurssia, joiden ajateltiin yhdessä määrittävän sitä, mitä hyvin eläminen on. Ensimmäinen diskurssi käsitteli muslimien yhteisön, umman, käsitettä. Toinen käsitteli naisen asemaa. Kolmas käsitteli käännynnäisiä. Analyysi osoitti, että umman diskurssissa pyritään ennen kaikkea perustelemaan muslimien erikoislaatuisuutta verrattuna muihin yhteiskunnan jäseniin. Tällä perusteella katsotaan, että muslimien ensisijaisen lojaaliuden tulisi kohdistua muihin muslimeihin. Naisen asemaa koskevassa diskurssissa korostetaan naisten ja miesten eroavaisuuksia, eri yhteiskunnallisia rooleja ja vastuita sekä vapauksia. Käännynnäisiä koskevassa diskurssissa tarina on epäselvempi. Toisaalta painotetaan eroavaisuuksia muihin suomalaisiin verrattuna, toisaalta alleviivataan kuuluvuutta ja samankaltaisuutta. Kaikissa diskursseissa valtaa käyttävät niin miehet kuin naisetkin. Huomionarvoista oli toisaalta käännynnäisten aktiivinen rooli vallankäytössä, toisaalta se, että heidän näkemyksiinsä voidaan vaikuttaa helposti. Toinen merkittävä tulos oli naisten aktiivinen rooli oman asemansa määrittelyssä. Suurin jakolinja kaikissa diskursseissa kulkee toisaalta maltillisesti, toisaalta salafistisesti tai muuten radikaalisti suuntautuneiden näkemysten ja toimijoiden välillä. Radikaalit näkemykset ovat yleisempiä keskustelupalstoilla. Virallisten yhteisöjen sivuilla näkemykset ovat maltillisempia.
  • Suominen, Auli (2011)
    Tutkielmani tarkoitus oli tavoitella vastausta kysymykseen: Miksi kehollisuuden ymmärtäminen on tärkeää sosiaalityössä? Tutkielmassani tuon esiin Merleau-Pontyn kehofilosofiasta tehdyt tulkinnat vuorovaikutuksen ja kehollisuuden osalta sekä Merleau-Pontyn taustalla vaikuttavien filosofien Martin Heideggerin ja Martin Buberin näkemykset ihmisen kohtaamisesta. Keskeisin käsite Merleau-Pontyn kehofilosofiassa on kontemplatiivinen keho. Muita ydinkäsitteitä ovat objektikeho, koettu keho, kehon kaava, kehon kuva ja kehotietoisuus. Ydin Merleau-Pontyn kehofilosofiassa on mielen ja kehon yhteenkietoutumisen käsitys, "minä olen yhtä kuin kehoni". Objektikeho ymmärretään ulkoapäin tarkasteltavana kehona, kun koettu keho on läsnä sisäisessä kokemuksessa. Martin Heideggerin käsitteistä keskeisiä ovat maailmaan heitettyys, silleen jättämisen asenne, laskeva ajattelu ja epävarsinainen ja varsinainen oleminen. Martin Buberin käsitteet kietoutuvat aktuaalisen Minä-Sinä ja Minä-Se maailman ympärille. Tutkimukseni on laadullinen, filosofinen, fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus. Laadullisessa tutkimuksessa tarkoituksena on tilastollisen yleistyksen sijasta kuvata ja ymmärtää tiettyä toimintaa tai ilmiötä. Fenomenologisessa filosofiassa tavoitellaan ilmiöön liittyviä syvempiä merkityksiä ja ajatellaan, että yksittäistapaus on esimerkki yleisestä. Tarkastelen tutkielmassani kehon kokemusta ja havainnointia kohtaamisessa. Fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen erityispiirre on, että tutkimuksen kohteena on ihminen. Tutkimuksen perustana olevat filosofiset ongelmat ovat ihmiskäsitys ja tiedon käsitys. Tietokysymyksistä keskeisiä ovat ymmärtäminen ja tulkinta ja ydinkäsitteitä kokemus, merkitys ja yhteisöllisyys. Tiedon hankinta koostui kirjallisista lähteistä. Pääasiallisen aineiston muodostivat Merleau-Pontyn kehofilosofinen kirjallisuus ja Merleau-Pontyn kehofilosofiasta tehtyjen tutkimusten tulkinnat ja Martin Heideggerin tutkimuskirjallisuudesta tehdyt tulkinnat sekä Martin Buberin kirjallisuus ja niistä tehdyt tulkinnat. Aineiston analyysi koostui ongelman ideasta, näkökulman ja esiymmärryksen määrittelystä, käsitteiden määrittelyistä ja aiemman tutkimuksen esittelystä ja tulkinnoista. Käytän tutkimuksessani fenomenologista päättelyä kuvaamaan kehollisuutta ilmiönä ja näkökulmana. Etiikka nousee keskeiseksi perusteluksi kehollisuuden ymmärtämisessä. Keskeistä on, että ymmärtääkseen etiikan perustan työskentelyssä sosiaalityöntekijän tulisi kääntyä itseensä löytääkseen kehollisuutensa ja tunnistaakseen oman toimintansa, ajatuksensa ja käsityksensä ihmisestä. Menetelmällisyys ei ole näkemyksessäni olennaista sosiaalityön asiakastyössä, vaikka se helpottaa työskentelyä. Keskeistä on eettinen, kehollinen asennoituminen kohtaamiseen.
  • Trapnowski, Mika (2011)
    What could the finitude of life have to do with modern reality? By examining sociocultural forms of the temporality of being, this thesis seeks new starting points for research into the history of the modern understanding of time. In search of new perspectives that could broaden, integrate and enrich the conventional viewpoints of urbanization, industrialization, rationalisation and power as well as economy, technology and time measurement devices, the modern western view of time and the modernization of the relationship with time are put in the wider context of world-views and an ontological cognitive perception of reality. Mapping the problems and ontological setting of the history of thinking about time aims at controlling functional and rationalistic anachronisms – eliminating modern rationality from where it was only just historically coming into being. Time is seen as one of the universal, dynamically interconnected world-view categories, and the universals model is tested in analyzing temporal aspects of both the birth of modern science and culture of colonial China. How one understands time is inseparable from foundational ontological choices. Time is the key category where the contents of other universals intersect. The challenges of examining cultural thought become obvious as one gets acquainted with the debate on mentalities and their history. Discussion on mentalities leads to core questions of the historical study of culture that are also relevant to the relationship with time, such as the commonness and diffusion of ideas, the problemacy of levels, periodization and breaks. The longue durée, historical continuity at the deepest level of culture, is composed of mythical structures, questions and feelings, fears and hopes arising from being human. The thesis explores ways in which the transcendent character of life (Simmel, Ahlman) and the fundamental existential dimension of human temporality (Heidegger, Fraser) could be included in and contribute to the study of the modern conception of time. An existential sensation of time is a primordial and distinctive component in the way man perceives time. Yet, the ever problematic question of the finiteness of being – incompatible with modern self-understanding – has hitherto occupied only a minor place in treatises on occidental time. In an existential anthropological examination, the bond between being and the attitude towards time strengthens, providing a way to think anew about the formation of modern time(s). Cognitive universalism (Zerubavel), philosophical anthropology (Kowalczyk) and Elias’s and Mumford’s approaches to history promise the possibility of incorporating existential issues into the social sciences and history. Views of time are united in human transience. The recurrent dualism of immanent and transcendent – a better world outside of the present, beyond tomorrow or yesterday, an ontological extension of belief and hope – is one of humanity’s oldest strategies for coping with change and time’s power to destroy both man and his achievements. Transcendence, a parallel or hoped-for reality, represents the actual and comparable form of escaping everydayness and the problematic nature of existence. It influences action and can be typologised according to the location and quality of the good life. The old connection between time felt and the realm of the ideal can be discerned in the modern use and control of valuable time, in building a better tomorrow, dynamised by a transcendental yet worldly future. By avoiding the modern cultural separation of reason and emotion, and by shifting the focus from rationalised to felt time, historical autogenesis, the great story of a rupture from which modern reason, world view and conception of time emerged, is called into question. In order to bypass retrospective rationalizations, a lasting tension is taken as a heuristic basis for the study of time: the conflict of degenerative time, mortality, and the timeless perfection of intellectual eternity. A cultural response to the threat of time is the other side – an essential and complementary hermeneutic element – of the only too logical history of western time.
  • Johansson, Juhani (2011)
    This study investigates what and how Keski-Uusimaa newspaper wrote about young people’s risk of exclusion, in particular criminality. The data for the study comprised articles of children and young people’s risk of exclusion published in Keski-Uusimaa newspaper in 2006. The constructionist theory was used and the data were analysed using the analytical discursive method. The data were divided into three different discourses making it possible to observe the discussion of social exclusion from three different viewpoints: the discourse of being involved in a criminal incident, the discourse of threat to safety and the discourse of being relieved from responsibility. In the discourse of being involved in a criminal incident, neither the young people nor adults commented on the crime itself. Even reported incidents in the media were tolerable as long as they did not disturb the day-to-day work at school. Ignoring crimes may partly be explained by the general decrease of commentary on moral issues. Public humiliation or mocking in the media is not a random phenomenon. Researchers are worried that the lack of comments may turn into admiration. In particular, hard crimes can cultivate myths of eternity and admiration, expanding to different hate communities on the Internet. In the discourse of threat to safety, children and young people were described by rhetorical means, to be dangerous for themselves or others. On the one hand, the context of serious crimes described children and young people as murderers and killers. On the other hand, they were presented as threats to those using public facilities. By presenting single cases, children and young people were described as general dominant threats to society and also the inclusion of information on the nationwide crime defence programme suggested that children and young people should always be under the surveillance of some public authority. The aim of this surveillance seems not to be inclusion but exclusion, thus increasing the risk of crimes. The child held in the custody of child welfare after committing a serious crime, such as manslaughter, was reflected in the discourse of being relieved from responsibility. Despite this turmoil continued. The media missed the information about the crisis and speakers’ categories. It seems to be difficult to protect the criminal. Furthermore, the social media passed on the material not published in the media. This type of situation made it possible for school mass murderers to publish and rehearse their self-made videos among other media material. The incomprehension of children and young people was exploited financially in the discourse of being relieved from responsibility. They were expected to know how to take a quick loan by phone, illicitly without their parents knowing, but not to count the real interest rate for twelve months. In this discourse, children were lured to have cash easily. The discourse of being relieved from responsibility also included discarding a sense of shame regarding crimes. Moreover, taboos surrounding the role of victims of sexual abuse require open discussion. One of the main principles of social work is normality. According to it, society takes a risk of stigma when reacting to children and young people’s minor offences. Stigmatisation may be attached to assuming a deviant identity. There should be nationwide norms for children and young people’s minor offences because of the significant decrease of social tolerance in local projects concerning them. Social workers should be more involved in discussions concerning children and young people both in the real world and virtually. Instead of making children and young people harmless, we could bring into focus the voice and position of the socially excluded so that they could be seen as subjects of their lives and responsible citizens.
  • Raatikainen, Henna (2010)
    Pro gradu -työ käsittelee pahuuden sijoittumista modernia yhteiskuntaa koskevaan keskusteluun ja teoretisointiin. Työn taustalla on ajatus siitä, että kaikki yksilöt kykenevät, vuorovaikutuksessa yhteiskunnan rakenteiden kanssa, pahuuteen ja väkivaltaan. Moderni yhteiskunta on rakennettu pahuuden ehkäisemiselle esimerkiksi lisääntyvän valvonnan avulla, mutta moderni tiede ja historiankirjoitus uskovat ihmisen hyvyyteen ja kykyyn toimia rationaalisesti. Moderni yhteiskunta käsitetään rationalismin logiikalla toimivaksi yhteiskuntamalliksi, jossa yksilön vastuu on suuri, ja jossa moraali on usein verrannollinen lain noudattamiseen. Yksilö on redusoitu operationalisoitavaksi yksiköksi. Tarkoituksena on pohtia, missä määrin tällainen teknistäminen unohtaa inhimillisyyden, johon katsotaan kuuluvaksi irrationaalinen ja toisinaan myös rationaalinen pahuus. Johtoajatus on, että pahuus on pyyhitty pois modernin yhteiskunnan terminologiasta. Työ on teoreettinen: modernin yhteiskunnan syntyä kuvaillaan yhteiskuntasopimusteoreetikkojen kuten Thomas Hobbesin ja John Locken pohdintojen avulla. Immanuel Kantin käsitys pahuudesta ja lain noudattamisesta velvollisuutena, sekä toisaalta Michel Foucault’n järjettömyyden historia antavat lisänäkökulmaa moderniteetin luonteeseen. Pahuus on voitu sijoittaa yksilöihin (kuten Kant), mutta myös modernin yhteiskunnan rakenteisiin. Hannah Arendtin käsitystä banaalista, yhteiskunnan rakenteista juontuvasta pahuudesta käsitellään kattavasti. Sosiologian ongelmaa pahuuden edessä lähestytään Émile Durkheimin “pyhän sosiologian” avulla, jossa Tiina Arppen aihetta koskevalla väitöskirjalla (2000) on suuri rooli. Friedrich Nietzschen kriittistä näkemystä syyn ja vaikutuksen logiikasta sovelletaan sekä moderniteettiin että journalismiin, joka henkirikosuutisissaan väistämättä etsii tapahtumille syitä. Järki (reason) merkitseekin perustelujen esittämistä ja syiden etsintää. Työn eräs kysymys on se, miten esimerkiksi joukkosurmia selittäviksi valituilla syillä käyttää poliittista valtaa ja toisaalta paeta vastuuta. Julkinen keskustelu ja journalismi rakentavat maailmaa tietyllä tavalla ja vaikuttavat yksilöiden yhteiskunnalliseen käsitteellistämiseen (social imaginaries, Charles Taylor), eli rakenteisiin, jotka määrittävät ajattelua. Pahuutta pohditaan teorian lisäksi myös käytännön julkisessa keskustelussa, jossa esiintyy useita pahuuden diskursseja; ainakin luonnontieteellinen, rakenteellinen sekä häiriön diskurssi. Journalismissa henkirikoskehykset ovat tabloidisaation myötä muuttuneet. Työssä kysytään, esimerkkiuutisten avulla. miten pahuudesta puhutaan moderniin yhteiskuntaan syntyneessä ja siitä raportoivassa journalismissa. Paha teko on journalismissa aina poikkeus, vaikka tiedämme, että murhia ja surmia tapahtuu jatkuvasti. Edellä teoretisoitua sovelletaan Leena Mäkipään ja Tuomo Mörän (2009) huomioihin pahuutta koskevien iltapäivälehtiuutisten muutoksesta 1980-luvulta tähän päivään. Postmodernismin ja tunnejournalismin mahdollisuuksia pahuutta käsittelevissä jutuissa avataan ja sidotaan Jürgen Habermasin vallan vahtimisen ideaaliin. Lisäksi pohditaan, miksi pahuutta on niin vaikea sijoittaa meihin ja meidän yhteisöömme. Miksi yhteiskunnallinen itsetutkiskelu on niin hankalaa, että pahuus on tarpeen ulkoistaa? Pahojen tekojen syyksi asetetaan esimerkiksi “toiset”, lainsäädäntö, aseet tai internet – ei koskaan meitä itseämme.
  • Maunu, Tallamaria (2010)
    This licentiate thesis studies the accuracy of the pension expectations of Finnish workers and the distribution of pension wealth in Finland. The Finnish pension system was reformed in 2005. The aims of the reform were to make the earnings-related pension scheme more sustainable, to increase labour force participation of older workers, and to make the system more equitable. In the old system, pension rights were calculated based on the average earnings of the ten last years in each job, so earnings in the other years were ignored. From 2005 on, pension rights will be based on all earnings between ages 18 to 68. The reform meant that for each worker, the earned pension rights until the end of year 2004 had to be calculated. So the registers in the Finnish pension system contain information on actual earned pension rights for every worker. This data is used in this licentiate thesis to study the accuracy of pension benefit expectations of Finnish workers and the distribution of pension wealth in Finland. Börsch-Supan (2005) has evaluated the Finnish 2005 pension reform. His conclusion is that the reform is a step in the right direction, but more steps will be needed in the future. The reform has tightened the relation between earnings and pension benefits, which is important. However, even though the reform was aimed to increase labour force participation of older workers, there still are incentives to retire early. The system is also unnecessarily complicated, which increases to cost of acquiring information that individuals need in order to make retirement decisions. This licentiate thesis consists of two essays, one on the accuracy of pension benefit expectations of Finnish workers, and the other on the distribution of pension wealth in Finland. The essays use the same data set, a combination of survey and register data. The individuals in the sample are 45 years old or older...
  • Myllyvirta, Lauri (2010)
    Teollisuusmaiden täytyy vähentää ilmastopäästöjään nopeasti ja voimakkaasti. Päätöksentekijöiden huolenaiheena on, että nämä päästövähennykset voisivat aiheuttaa päästöjen kasvua päästörajoitusten ulkopuolisissa maissa. Tämä vuotovaikutus voidaan välttää valitsemalla sopivat ohjauskeinot. Tutkin suuren maajoukon yksipuolisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi tilanteessa, jossa kilpailijamaat harjoittavat löyhempää ilmastopolitiikkaa. Vertaan eri politiikkavaihtoehtojen vaikutusta päästörajoitusten ulkopuolisten maiden päästöihin sekä hiili-intensiivisen teollisuuden kilpailukykyyn. Analyysini perustuu kahden alueen ja kahden hyödykkeen kasvumalliin, johon sisältyy suunnattu tekninen kehitys. Vertaan kahta eri tapaa allokoida päästöt, jotka aiheutuvat kansainvälisesti vaihdettujen hyödykkeiden tuotannossa: tuotantoperusteinen ja kulutusperusteinen päästölaskenta. Kun päästörajoitusten vaikutus teknisen kehityksen suuntaan sekä muiden ilmastopoliittisten ohjauskeinojen olemassaolo jätetään huomiotta, kumpaan tahansa laskentatapaan perustuvat päästörajoitukset johtavat päästöjen kasvuun muualla maailmassa – vaikkakin eri vaikutuskanavien kautta. Toisaalta suunnattu tekninen kehitys sekä täydentävät politiikkatoimet mahdollistavat sen, että myös muu maailma vähentää päästöjään toimien seurauksena. Näiden tekijöiden jättäminen huomiotta taloustieteellisissä malleissa johtaa liian alhaisiin suosituksiin päästöjen vähentämiseksi. Yksipuolisilla toimilla saavutettavien maailmanlaajuisten päästövähennysten maksimoimiseksi tuotantoperusteisia päästörajoituksia tulisi soveltaa sektoreilla, joilla mahdollisuudet korvata fossiilisia polttoaineita muilla tuotannontekijöillä ovat hyvät, ja päästöjä tuottavan toiminnan mittakaavatuotot ovat alenevia. Kulutusperusteiset päästörajoitukset johtavat suurempiin maailmanlaajuisiin päästövähennyksiin sektoreilla, joilla mahdollisuudet fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen muilla tuotannontekijöillä ovat hyvin rajoitettuja ja mittakaavatuotot eivät ole voimakkaasti alenevia. Päästörajoituksia täydentävät ilmastopoliittiset ohjauskeinot, kuten energiatehokkuusinvestointien tukeminen, energiaa säästävien teknisten ratkaisujen tutkimus- ja kehitystoiminnan tuet, teknologiansiirto kehitysmaihin sekä ilmastoteknologioiden patenttisuojan väljentäminen, voivat ehkäistä hiilivuotoa. Kukin näistä politiikkatoimista alentaa globaaleja päästöjä ainoastaan tiettyjen ehtojen vallitessa, joten talouden eri sektoreille sopivien toimien valinta on erittäin keskeistä. Jos hiili-intensiivisille tuontituotteille asetetaan rajatulleja, on tärkeää, että yksittäisten tuottajien päästöintensiivisyys vaikuttaa hiilimaksujen tasoon. Muussa tapauksessa rajatulli ei kannusta päästörajoitusten ulkopuolisia tuottajia toimiin päästöjensä alentamiseksi.
  • Zoronjic, Belkisa (2010)
    The paper focuses on unveiling the determinants affecting the volumes of FDI inflows to the transition countries. Particular attention is devoted to the macroeconomic and institutional factors in host economies, in terms of economic development, which serve as incentives for investors to enter a certain market. In particular, the paper concentrates on exploring regional characteristics of different ‘blocks’ across transition countries and finding out in which way these characteristics affect FDI inflows. The data for the research have been assembled from various publicly available sources – namely from World Bank World Development Indicators, World Bank World Governance Indicators, European Bank for Reconstruction and Development, Heritage Foundation, United Nations Conference on Trade and Development and United Nations Economics Commission for Europe. The research is undertaken in two steps. First, cluster analysis is applied, through which countries are grouped by their common features. The detailed description of each cluster is presented with the focus on the legal framework of the countries in the clusters. Based on the results of the cluster analysis, dummy variables representing clusters are included in the dataset. Panel regression analysis is further employed to all transition countries over the period from 1996 to 2007, except Montenegro, which is excluded due to the lack of data. Through the Cluster analysis, the four distinct groups are determined across the sample, mostly based on the institutional framework and market size of the countries. The first group represents countries with the strengthened legal framework, where transition process is at the advance stage. That is why it is chosen to be the reference group. The second one consists of the countries with the middle size markets and institutions that require certain improvements. Countries with quite weak institutions and small market size are included in the third cluster. This group is characterised by the relatively high GDP growth rates. The fourth group consists of the countries with the largest market size, which represents the main driving force for the foreign investments. Results of the regression analysis suggest that main determinants of Inward FDI in transition countries are market size presented by the GDP per capita and institutional variables, namely Rule of Law and Business Freedom. In addition, Openness of the Economy has shown to be significant determinant of Inward FDI. It has been proved that dummy variable for the third group is statistically significant, which means that belonging to a certain cluster has an impact on the FDI inflows. Significance of the dummy variable for the second group is not robust. Overall, results confirm the thesis hypothesis that determinants of FDI inflows differ across the clusters.
  • Balkarova, Laura (2010)
    Outward FDI from the transition countries (with an exception of the Russian Federation) does not appear to have received much attention from the researchers so far, which has been largely attributed to its small share in the world OFDI. Nevertheless, the internationalisation activities of the enterprises originating in transition economies other than Russia have intensified since the mid-1990s. This paper represents an empirical attempt to analyse the home country determinants of OFDI from the selected transition countries. It assesses the importance of different domestic macroeconomic and institutional indicators in shaping the dynamics of OFDI in 23 transition countries over the 1996 – 2007 period. A number of fixed effects panel data regression specifications are introduced in this study in order to evaluate the impact of these indicators on OFDI from the given countries. In addition, the paper refers to the investment development paths of several transition countries that have been characterised by the significant share of their OFDI stock in domestic GDP over the recent years. The data used are extracted from the UNCTAD Handbook of Statistics 2009, World Development Indicators (April 2010), the International Financial Statistics (IMF) Database (August 2010), the UNECE Statistical Database, the EBRD transition reports, the Quality of Government Institute’s Database and many other additional sources. The results of this study indicate that the role of the home country factors in pushing OFDI has been relevant in transition countries as nowhere else, and partially reveal the “system-escape dimension” in OFDI that has emanated from the given countries during the 1996 – 2007 period. In conclusion, the recommendations for the respective governments’ policies towards OFDI are provided.
  • Bukovskis, Karlis (2010)
    This Master’s Thesis contributes to the theoretical approach of ‘economism’ developed by Teivo Teivainen as well as the theoretical discussion on the changing responsibilities of foreign ministries and the influences of modern neoliberal economic principles on foreign policy. The case study of this research is the Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. The aim of the research therefore was to examine if and how economism manifests itself in the responsibilities of the Ministry of Foreign Affairs with regards to Latvia’s external economic relations. This research contributes to the theoretical stances of economism by developing a set of conceptual principles and exercising them on the Ministry of Foreign Affairs. A discourse – containing arguments and principles expressed by interviewed officials and conceptual foreign policy documents – is screened for the presence of these predefined principles of economism. The documents regulating the responsibilities of the Ministry of Foreign Affairs are subjected to a diachronic comparative analysis to identify whether the political influence and responsibilities of the Ministry have diminished over the time and if a constitutionalization of economism has taken place. The analysis reveals a constitutionalization of economism through a gradual reduction of responsibilities and political influences of the Ministry since the beginning of 1990s. The control and political influence that the Ministry had after the collapse of the Soviet Union was reduced, liberalizing economic relations and opening the market. The MFA's responsibilities and influences have been adjusted to the needs and demands of the business sector – the promotion of domestic businesses abroad and the attraction of the foreign investors. The embassies and the MFA add ‘political muscle’ by demonstrating support for the business sector rather than by constraining it. The main responsibilities left for the MFA and embassies are the representation of businesses, occasional assistance for citizens, expert advice to the host state and improving the image of the country. The presence of the principles of economism within the discourse is not unequivocal. The economic rationale does not dominate the discourse of the responsibilities of the MFA. Economic rationale and even boundary creation itself is largely absent from the discourse constituted by the principles within the documents regulating the functioning of the MFA. Even more, the discourse constituted by the principles expressed by the officials in the interviews for this research does not reveal strong dominance of economic rationale either. Present principles show support for apolitism in state affairs and limitations on external sovereignty. At the same time, there are also strong opposing views, especially with regards to the limits of democracy and internal sovereignty. Nevertheless the legal documents demonstrate that the boundary between economical and political is being created by taking the strong decision making powers on external economic relations away from the MFA and so revealing the constitutionalization of economism. The defined principles of economism though should be further tested in future analyses.