Valtiotieteellisen tiedekunnan opinnäytetiivistelmät (Valttiivi)

Recent Submissions

  • Suniharju, Miia (2016)
    Tutkielma tarkastelee kansainvälisen etiikan kosmopolitanismin teoriasuuntauksia. Ensimmäisenä hypoteesina esitetään, että kosmopolitanismin globaalin hallinnan mallin esittämien tavoitteiden ja keinojen välillä vallitsee ristiriitoja. Ristiriitojen koetaan esiintyvän erityisesti siinä, miten kosmopolitanismi hahmottaa globaalin solidaarisuuden edistämisen toimijuuden ja toiminnan. Näkemys perustuu tutkielman taustaoletuksiin, joiden mukaan ensinnäkin yksilö käsitetään yhtenä tuottavan vallan välineistä globaalissa taloudessa ja toisekseen institutionaalinen solidaarisuus ongelmallisesti kytkeytyneenä globaalin uusliberalistisen talousjärjestelmän mekanismeihin. Toisena hypoteesina esitetään, että kosmopolitanismin tavoitteleman globaalin solidaarisuuden edistämiseksi ei tällöin riitä solidaarisuuden peräänkuuluttaminen poliittisissa ulostuloissa. Teoreettisena viitekehyksenä tukeudutaan kosmopolitanismin toimijuuden aiempaan kritiikkiin sekä kosmopolitanismin globaalin institutionaalisen solidaarisuuden mallin ongelmallistavaan aiempaan kriittiseen tutkimukseen. Taustaoletusten ja hypoteesien pohjalta muodostetaan kolmiosainen tutkimuskysymys, jolla kosmopolitanismin teoreettisia malleja kyetään tarkastelemaan empiirisen aineiston valossa. Aineistona ovat YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet sekä sekundaarisesti viisi muuta Post 2015 -agendan Kestävän kehityksen tavoitteita pohjustavaa asiakirjaa. Aineiston käsitetään ilmentävän kosmopolitanismin globaalin hallinnan pyrkimyksiä käytännössä, sillä Kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään globaaliin solidaarisuuteen perustuvaan valtiolähtöiseen hallintaan, niin kutsuttuun kosmopoliittiseen demokratiaan. Tutkimusaihetta lähestytään solidaarisuuden käsitteen kautta. Globaaliksi ulotettuna solidaarisuudella tähdätään universaaliin hyvinvointiin ja ihmisoikeuksien sekä elämän perusedellytysten täyttymiseen kaikille. Tässä tutkielmassa solidaarisuuden analysointi jaetaan teoreettisten jakolinjojen perusteella solidaarisuuteen tunteena sekä solidaarisuuteen toimintana. Toiminnan osalta syvennytään erityisesti analysoimaan tapaa, jolla solidaaristen pyrkimysten toteuttamisesta vastuullinen toimija käsitetään ja muodostetaan. Analyysin ensimmäisessä osassa Kestävän kehityksen tavoitteet teemoitellaan, minkä jälkeen niissä esiintyviä diskursseja hahmotetaan tyypittelyn keinoin. Tämän jälkeen diskurssien heijastamien tavoitteiden ja keinojen ristiriitojen muodostumiseen syvennytään kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Kriittisessä diskurssianalyysissä analysoidaan solidaarisuuden toimijan ja toiminnan käsityksiä ja niiden muodostamista. Tutkielmassa asetetut hypoteesit osoittautuvat paikkansapitäviksi. Tyypittelyn avulla havaitaan, että Kestävän kehityksen tavoitteissa ja keinoissa ilmenee sisäisesti ristiriitaista logiikkaa. Kriittisen diskurssianalyysin kautta havaitaan, että Kestävän kehityksen tavoitteissa ilmenevät toimijuuden ja toiminnan käsitykset ovat teoreettisen viitekehyksen valossa globaalin solidaarisuuden tavoittelun kannalta ongelmallisia. Yksilö näyttäytyy saajana tai hyötyjänä, joka kosmopolitanismin mukaisesti on oikeuksien keskiössä. Yksilön vastuun osalta sen sijaan erityisesti yksilön arkipäiväisen taloudellisen toiminnan merkitys sivuutetaan. Toimijoina käsitetään tällöin kansainvälisten instituutioiden taso ja erityisesti köyhät maat. Toiminnan osalta globaaliin solidaarisuuteen pyrkivään toimintaan viitataan abstraktilla tasolla. Käsitys on yhteneväinen kosmopolitanismin kanssa, joka esittää ratkaisuna kansalaisuuden tai yhteisön käsitysten laajentamista maailmankansalaisuuden saavuttamiseksi. Toiminnan sijaan globaali solidaarisuus näyttäytyy tällöin tunteena. Esimerkiksi arkipäiväisen taloudellisen toiminnan vaikutuksia ei tarkastella. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään ensimmäiseksi, että Kestävän kehityksen tavoitteet sivuuttavat erityisesti rikkaiden maiden yksilöiden toimijuuden merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kosmopolitanismin esitetäänkin voivan hyötyä vallan käsittämisestä tuottavana. Toiseksi esitetään, että abstraktien maailmankansalaisuuden vaateiden lisäksi kosmopolitanismin piirissä tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten rikkaissa maissa hyvinvoinnin mahdollistavat institutionaalisen solidaarisuuden mekanismit voidaan samanaikaisesti sekä säilyttää että kytkeä irti globaalissa talousjärjestelmässä tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Lopuksi esitellään Kirsten Ainleyn vastuullisen sosiaalisen toiminnan malli, jonka pohjalta kosmopolitanismin esitetään voivan kehittää toimijuuden ja solidaarisuuden käsityksiään.
  • Mattila, Sakari (2016)
    Tutkielman kohteena on selvittää, millaiseksi identiteettijohtajuuden teoria ja sen keskeiset ajatukset rakentuvat johtajien kommentoidessa teoriaa kuvaavia asenneväittämiä. Tutkielmassa tarkastellaan henkilöstöjohtajien ja yrittäjien argumentaatiossa rakentuvia asenteita. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti yhtäläisyydet ja eroavaisuudet asenteissa suhteessa identiteettijohtajuuden aikaisempaan tutkimukseen sekä asenteiden laadullinen vaihtelu haastateltavien välillä. Pro gradu –tutkielman teoreettis-metodologisena lähestymistapana on laadullinen asennetutkimus. Laadullinen asennetutkimus on retoriseen sosiaalipsykologiaan pohjautuva konstruktivistinen lähestymistapa, joka on kehitetty erityisesti argumentaation sosiaalisen rakentumisen tutkimiseen. Laadullinen asennetutkimus edustaa relationistista asennekäsitystä, jossa asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvana ilmiönä. Tutkielman aineisto koostuu keväällä 2015 pääkaupunkiseudulla kerätyistä kahdeksasta yksilöhaastattelusta. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää suuryrityksen henkilöstöjohtajaa ja neljää pienyrittäjää. Haastattelut järjestettiin puolistrukturoituina haastatteluina, joissa haastateltavia pyydettiin kommentoimaan kuutta identiteettijohtajuuden teorian pohjalta luotua asenneväittämää. Analyysin jälkeen aineistosta on tulkittavissa kymmenen asennetta. Myönteisissä asenteissa identiteettijohtajuus konstruoituu ja suhteutuu esimerkillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, vilpittömyyteen, yhteisöllisyyteen ja yhteiseen identiteettiin. Kielteisissä asenteissa identiteettijohtajuus konstruoituu samastumalla johtamiseen, manipuloivaan johtamiseen sekä yksilöllisen ja kokonaisuuden johtamisen puutteeseen. Tutkielman pohjalta identiteettijohtajuuden kontekstitekijöitä ovat erityisesti johtajan oma arvomaailma, yrityksen koko sekä työskentelytapojen itsenäisyys yrityksessä. Asenteet ovat pitkälti samankaltaisia henkilöstöjohtajien ja yrittäjien kesken. Yrittäjät korostivat hieman enemmän alaisten yksilöllistä huomioimista ja henkilöstöjohtajat puolestaan liiketoiminnan etua. Tutkielma lisäsi tietoa identiteettijohtajuuden kontekstitekijöistä ja tutkielman tuloksia on mahdollista hyödyntää identiteettijohtajuuden teorian jatkokehittelyssä sekä –tutkimuksessa.
  • Mäkäräinen, Sara (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan avioliittolain muutosta puolustavaa argumentaatiota Suomessa vuonna 2014. Työssä analysoidaan avioliittolain muutokselle annettuja perusteita sekä selvitetään, millaisiin avioliitto-, perhe- ja yhdenvertaisuuskäsityksiin avioliittolain muutosta puolustava argumentaatio kiinnittyy. Lisäksi tutkimus vastaa kysymykseen, miten argumentaatio avioliittolain muutoksen puolesta haastaa ja vakiinnuttaa heteroseksuaalisen ydinperheen asemaa Suomen lainsäädännössä. Tutkimusta taustoittaa kriittisen perhetutkimuksen näkemykset yksilöllistymiskehityksen myötä moninaistuvista perheen käsitteistä ja käytännöistä, toisaalta perhemyönteistä politiikkaa kuvaavan familismin vakaasta asemasta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimusasetelmaa syventää myös katsaus kansainväliseen lainsäädäntökehitykseen, jonka keskiössä ovat syrjinnän vastaisten sopimusten yleistyminen sekä tavoite ihmisten tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisestä lainsäädännön keinoin. Moninaistuvista perhekäsityksistä ja syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä huolimatta kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön tulkinnoista on luettavissa painoarvo, joka annetaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman sekä heidän biologisten lastensa muodostamalle avioliittoperheelle. Tästä ydinperheontologisesta näkökulmasta eduskunnan marraskuussa 2014 tekemä päätös avata avioliittolainsäädäntö perheen ulkopuolisen adoption mahdollistavine liitelakeineen myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä argumentaatio avioliittolain muutoksen puolesta muodostuvat kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi. Ajankohtaisen lisän tuo avioliittolain muutosta käsittelevän lainsäädäntöprosessin perustuminen kansalaisaloitteeseen kansanedustajan tai oikeusministeriön valmisteleman lainsäädäntöaloitteen sijaan. Tutkimuksen aineistona on kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliitolain puolesta sekä 125 puheenvuoroa, jotka eduskunnan kahdessa täysistunnossa esitettiin avioliittolain muutoksen puolesta vuonna 2014. Aineisto on analysoitu Chaïm Perelmanin retorisen argumentaatioteorian tarjoaman käsitteistön avulla. Analyysin tavoitteena oli lukea esiin avioliittolain muutosta puolustava argumentaatiostrategia, joka rakentuu yleisökonstruktioiden, puhujan ja yleisön välisten yhteisymmärryksen alueiden sekä käytettyjen argumentaatiotekniikoiden kokonaisuudesta. Analyysimenetelmä mahdollisti huomion kiinnittämisen argumentaation vakuuttavuuteen sekä argumentaation rakentumisen logiikkaan osana vallitsevaa yhteiskunnallista ja kulttuurista kontekstia. Avioliittolain muutosta puolustavassa argumentaatiossa havainnollistuu syrjinnänvastaisen lainsäädännön sekä avioliittoperheen lainsäädännöllisen suojan monitulkinnalliset rajat ja risteymät. Tutkimus osoittaa, että argumentaatio avioliittolain muutoksen puolesta rakennetaan uskottavaksi viittaamalla perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen, yhdenvertaisen kohtelun ihanteeseen sekä tasa-arvoon yleisenä ja tavoiteltavana arvona Suomessa. Merkittävä argumentaatiotekniikka on myös julkisen lainsäädännön erottaminen yksityisistä uskonnollisista arvoista. Yksityis- ja perhe-elämän ulkopuolelleen rajaava syrjinnän vastainen lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä perustelemaan avioliittolain muutosta, joka kyseenalaistaa erityisesti avioliittoperheen vanhemmuuteen sisältyvän sukupuoliolettaman. Tutkimuksen mukaan avioliittolain muutoksen hyväksyntää vahvistetaankin ennen kaikkea rinnastamalla samaa sukupuolta olevien avioliittoperhe heteroseksuaaliseen avioliittoperheeseen. Samalla vanhemmuus pyritään erottamaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman välttämättömyydestä määrittelemällä hyvä vanhemmuus rakkauden, välittämisen ja sitoutumisen kautta. Vaikka ydinperheontologian heteronormatiivisuus kyseenalaistuu keskustelussa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta, vahvistaa eduskunnassa vuonna 2014 käytetty argumentaatiostrategia ajatusta ydinperheen välttämättömyyden yhteiskunnan perusyksikkönä ja tavoiteltavana perhemallina. Keskustelu avioliittolain muutoksesta häivyttää näkyvistä sateenkaariperheiden moninaisuuden lisäksi myös heteroseksuaalisten ihmisten erilaisia perhesuhteita yksinhuoltajaperheistä lapsettomiin perheisiin. Tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, onko häivyttäminen tarkoituksenmukaista vai tahatonta. Sen sijaan tutkimus osoittaa logiikan, joka sisältyy valittuun argumentaatiostrategiaan. Perheiden moninaisuuden piilottaminen näyttäytyy välttämättömänä keinona edistää homoseksuaalisten ihmisten yhdenvertaisia oikeuksia tilanteessa, jossa vastustus liittyy ennen kaikkea heteroseksuaalisen avioliittoperheen kyseenalaistuvaan asemaan. Argumentaatiostrategian logiikan purkaminen auttaa myös ymmärtämään, miksi avioliitoinstituutioon kriittisemmin suhtautuvat puheenvuorot jäävät eduskuntakeskustelun ulkopuolelle. Avioliittolain muutosta puolustava argumentaatiostrategia kiinnittyy vahvasti yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ihanteisiin, mitä heijastaa myös keskustelua läpileikkaava termi tasa-arvoinen avioliitto. Yhdenvertaisuuden ymmärrystä leimaa yksilöiden yhdenvertaisuuden ohella vaatimus parien ja perheiden yhdenvertaisuudesta. Perheen määrittyminen kahden vanhemman perheeksi saattaa kuitenkin kaventaa erilaisten perheiden yhdenvertaisuudesta käytyä keskustelua, jolloin tärkeää olisi suunnata huomio myös perheiden arkisiin valintoihin vaikuttavan lainsäädännön normatiivisuuden kyseenalaistamiseen ja purkamiseen sekä perhesuhteiden luovaan itsemäärittelyyn lainsäädännön marginaalissa.
  • Suniharju, Miia (2016)
    Tutkielma tarkastelee kansainvälisen etiikan kosmopolitanismin teoriasuuntauksia. Ensimmäisenä hypoteesina esitetään, että kosmopolitanismin globaalin hallinnan mallin esittämien tavoitteiden ja keinojen välillä vallitsee ristiriitoja. Ristiriitojen koetaan esiintyvän erityisesti siinä, miten kosmopolitanismi hahmottaa globaalin solidaarisuuden edistämisen toimijuuden ja toiminnan. Näkemys perustuu tutkielman taustaoletuksiin, joiden mukaan ensinnäkin yksilö käsitetään yhtenä tuottavan vallan välineistä globaalissa taloudessa ja toisekseen institutionaalinen solidaarisuus ongelmallisesti kytkeytyneenä globaalin uusliberalistisen talousjärjestelmän mekanismeihin. Toisena hypoteesina esitetään, että kosmopolitanismin tavoitteleman globaalin solidaarisuuden edistämiseksi ei tällöin riitä solidaarisuuden peräänkuuluttaminen poliittisissa ulostuloissa. Teoreettisena viitekehyksenä tukeudutaan kosmopolitanismin toimijuuden aiempaan kritiikkiin sekä kosmopolitanismin globaalin institutionaalisen solidaarisuuden mallin ongelmallistavaan aiempaan kriittiseen tutkimukseen. Taustaoletusten ja hypoteesien pohjalta muodostetaan kolmiosainen tutkimuskysymys, jolla kosmopolitanismin teoreettisia malleja kyetään tarkastelemaan empiirisen aineiston valossa. Aineistona ovat YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet sekä sekundaarisesti viisi muuta Post 2015 -agendan Kestävän kehityksen tavoitteita pohjustavaa asiakirjaa. Aineiston käsitetään ilmentävän kosmopolitanismin globaalin hallinnan pyrkimyksiä käytännössä, sillä Kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään globaaliin solidaarisuuteen perustuvaan valtiolähtöiseen hallintaan, niin kutsuttuun kosmopoliittiseen demokratiaan. Tutkimusaihetta lähestytään solidaarisuuden käsitteen kautta. Globaaliksi ulotettuna solidaarisuudella tähdätään universaaliin hyvinvointiin ja ihmisoikeuksien sekä elämän perusedellytysten täyttymiseen kaikille. Tässä tutkielmassa solidaarisuuden analysointi jaetaan teoreettisten jakolinjojen perusteella solidaarisuuteen tunteena sekä solidaarisuuteen toimintana. Toiminnan osalta syvennytään erityisesti analysoimaan tapaa, jolla solidaaristen pyrkimysten toteuttamisesta vastuullinen toimija käsitetään ja muodostetaan. Analyysin ensimmäisessä osassa Kestävän kehityksen tavoitteet teemoitellaan, minkä jälkeen niissä esiintyviä diskursseja hahmotetaan tyypittelyn keinoin. Tämän jälkeen diskurssien heijastamien tavoitteiden ja keinojen ristiriitojen muodostumiseen syvennytään kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Kriittisessä diskurssianalyysissä analysoidaan solidaarisuuden toimijan ja toiminnan käsityksiä ja niiden muodostamista. Tutkielmassa asetetut hypoteesit osoittautuvat paikkansapitäviksi. Tyypittelyn avulla havaitaan, että Kestävän kehityksen tavoitteissa ja keinoissa ilmenee sisäisesti ristiriitaista logiikkaa. Kriittisen diskurssianalyysin kautta havaitaan, että Kestävän kehityksen tavoitteissa ilmenevät toimijuuden ja toiminnan käsitykset ovat teoreettisen viitekehyksen valossa globaalin solidaarisuuden tavoittelun kannalta ongelmallisia. Yksilö näyttäytyy saajana tai hyötyjänä, joka kosmopolitanismin mukaisesti on oikeuksien keskiössä. Yksilön vastuun osalta sen sijaan erityisesti yksilön arkipäiväisen taloudellisen toiminnan merkitys sivuutetaan. Toimijoina käsitetään tällöin kansainvälisten instituutioiden taso ja erityisesti köyhät maat. Toiminnan osalta globaaliin solidaarisuuteen pyrkivään toimintaan viitataan abstraktilla tasolla. Käsitys on yhteneväinen kosmopolitanismin kanssa, joka esittää ratkaisuna kansalaisuuden tai yhteisön käsitysten laajentamista maailmankansalaisuuden saavuttamiseksi. Toiminnan sijaan globaali solidaarisuus näyttäytyy tällöin tunteena. Esimerkiksi arkipäiväisen taloudellisen toiminnan vaikutuksia ei tarkastella. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään ensimmäiseksi, että Kestävän kehityksen tavoitteet sivuuttavat erityisesti rikkaiden maiden yksilöiden toimijuuden merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kosmopolitanismin esitetäänkin voivan hyötyä vallan käsittämisestä tuottavana. Toiseksi esitetään, että abstraktien maailmankansalaisuuden vaateiden lisäksi kosmopolitanismin piirissä tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten rikkaissa maissa hyvinvoinnin mahdollistavat institutionaalisen solidaarisuuden mekanismit voidaan samanaikaisesti sekä säilyttää että kytkeä irti globaalissa talousjärjestelmässä tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Lopuksi esitellään Kirsten Ainleyn vastuullisen sosiaalisen toiminnan malli, jonka pohjalta kosmopolitanismin esitetään voivan kehittää toimijuuden ja solidaarisuuden käsityksiään.
  • Vij, Sarika (2016)
    Tutkielmassa perehdytään turvapaikanhakijoista ja pakolaisista käytävään julkiseen keskusteluun Helsingin Sanomissa kesällä 2015. Tutkielma lähtökohtana toimi alun perin mediassa ”Välimeren pakolaiskriisiksi” nimetyn tapahtumasarjan nousu poliittisen ja julkisen keskustelun agendalle toukokuussa 2015, jolloin Euroopan komissio julkaisi strategiansa yhteisen maahanmuuttopolitiikan linjoista vastauksena Eurooppaan meriteitse pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrän huomattavaan kasvuun. Samaan aikaan Suomessa keskustelu kytkeytyi uuden hallituksen maahanmuuttolinjauksien julkaisuun ja Suomen suhtautumiseen turvapaikanhakijoiden sisäisiin siirtoihin EU-maiden välillä sekä maan osallistumiseen EU:n ihmissalakuljettajia vastaan organisoimaan Välimeren sotilasoperaatioon. Tutkielma kohdistuu ajanjaksoon, jonka kuluessa myös Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrät alkoivat nousta ennätyslukemiin. Tutkielman alkuosassa perehdytään tutkimusasetelman kuvailun lisäksi julkisen keskustelun ja journalismin viimeaikaisiin tapoihin lähestyä turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin vastata kysymykseen siitä, miten pakolaisista ja turvapaikanhakijoista käytävä keskustelu eteni Helsingin Sanomissa kesällä 2015, ja minkälaiset toimijat saivat keskustelussa äänensä kuuluviin. Toiseksi sen tarkoituksena on selvittää, minkälaista kuvaa Helsingin Sanomien artikkelit tuottivat turvapaikanhausta ja pakolaisuudesta, ja minkälaisia näkökulmia esitettiin turvapaikanhakijoiden Euroopan maihin saapumisen syistä ja seurauksista sekä heidän vastaanottamiseensa liittyvistä perusteluista. Lopuksi tutkielmassa vastataan edellisiä lähestymistapoja yhdistävään kysymykseen siitä, minkälaisena Helsingin Sanomien rooli näyttäytyy aiheesta käydyn julkisen keskustelun tuottajana. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostavat kysymykset journalismin vallasta ja vastuusta. Näiden teemojen valossa esiin nousevat kysymykset journalismin suhteesta politiikkaan, medioitumiseen liitetyt kehityskulut sekä median merkityksen kasvuun ja yhteisöllisyyden rakentamiseen liitetyt näkökulmat. Tutkielmassa journalismi nähdään merkityskamppailun areenana, jossa tiettyyn aihepiiriin liittyvistä tulkinnan ja kehystämisen tavoista toiset saattavat nousta hallitsevaan asemaan vaihtoehtoisten näkökulmien kustannuksella. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien lehtiversiossa ja verkkosivuilla 13.5.2015–31.8.2015 välillä julkaistuista, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita käsittelevistä artikkeleista. Kyseisen rajauksen perusteella aineistoon lukeutui yhteensä 257 artikkelia. Ensimmäistä tutkimuskysymystä keskustelun etenemisestä ja siihen osallistuvista tahoista lähestytään määrällisen sisällönerittelyn avulla. Kysymykseen turvapaikanhausta ja pakolaisuudesta tuotetun kuvan luonteesta ja siihen liitetyistä näkökulmista vastataan kehysanalyysin avulla. Kehysanalyysissa tarkastelun kohteena ovat artikkelien sisältämät ongelmanmäärittelyt ja niihin liittyvät syy-seuraussuhteet, moraaliset arviot, ratkaisuehdotukset sekä kehysten sisältämät metaforat ja nimeämiset. Kysymykseen Helsingin Sanomien roolista aiheesta käytävän keskustelun tuottajana vastataan tulkitsemalla sekä määrällisen että laadullisen analyysin tuloksia. Analyysin tulokset kertovat ensinnäkin pakolaisuuteen liitetyn ”kriisin” maantieteellisen sijainnin paikantumisesta ensin Välimeren alueelle, josta se eteni tarkastelujakson edetessä Euroopan kautta Suomeen. Aiheesta käytävä keskustelu esitettiin vahvasti sekä EU-politiikan että kotimaisen politiikan kontekstin kautta, mikä näkyi poliitikkojen hallitsevassa asemassa keskusteluun osallistumisessa. Turvapaikanhaku näyttäytyy näin ollen kesällä 2015 vahvasti politiikanteon kohteena olevana aihepiirinä. Helsingin Sanomat näyttäytyy aineiston perusteella pääsääntöisesti valtaapitävien poliittisten tahojen kantojen esille tuojana, jolloin kotimaassa aiheesta käytävä poliittinen keskustelu ei tavoita korkeaa dialogisuuden tasoa. Aineistossa havaittava riippuvuus politiikan eliittilähteistä puhuu tältä osin pitkälle edennyttä medioitumiskehitystä vastaan. Sen sijaan Helsingin Sanomat luo vahtivaa katsetta hallituksen sisäisiin suhteisiin erityisesti perussuomalaisten toiminnan osalta. Laadullisen analyysin tuloksena aineistosta hahmottuu 6 kehystä: hätä, taakka, hallinta, uhka, vastuu ja maahanmuuttovastaisuus. Kehykset esiintyivät aineistossa pääsääntöisesti rinnakkain, eikä mikään niistä noussut esiintyvyydessään merkittävästi muita vahvempaan asemaan. Turvapaikanhakijoiden saapumiseen liittyviä negatiivisia näkökulmia painottavat taakan, hallinnan, uhkan ja maahanmuuttovastaisuuden kehykset esiintyvät yhdessä laajemmin kuin pakolaisten hätää ja avuntarvetta ilmentävät hädän ja vastuun kehykset. Analyysin perusteella on tulkittavissa, että tarkastelujakson aikana painottui vastaanottajavaltioiden intresseistä lähtevä näkökulma, jossa kriisin ytimeen asettui turvapaikanhakijoiden Eurooppaan saapuminen. Kyseistä näkökulmaa haastoivat pakolaisten hädän ja vastuunkannon puolesta puhuvat kannanotot, jotka kuitenkin harvoin sisälsivät viittauksia YK:n Geneven pakolaissopimuksessa määriteltyihin oikeuksiin turvapaikan hakemisesta ja vastaanottajavaltioiden velvollisuuksiin vainoa pakenevien suojelusta. Näin ollen universaalien ihmisoikeuksien turvaamista esiin tuovat näkökulmat jäävät keskustelussa vähälle huomiolle keskustelun heijastellessa globalisaatiokehitykselle paradoksaalista kehityskulkua, jossa samanaikaisesti vapaan liikkuvuuden ihannoinnin kanssa valtiot vahvistavat kansallisyhteisöjensä rajoja sekä lisäävät rajavalvontaa.
  • Kärkkäinen, Salla (2016)
    Tutkielma käsittelee konsensushistoriankirjoitusta Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Tutkimus on historiankirjoituksen historiaa. Konsensushistoriankirjoitus oli toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä muodostunut modernin historiantutkimuksen paradigma. Tutkielmassa tarkastellaan 1945 – 1960 Yhdysvalloissa vaikuttanutta konsensushistoriankirjoitusta osana yhteiskuntatieteissä käytyä modernisaatiokeskustelua. Tutkielma tarkastelee konsensushistoriasta modernin selitysmallien muotoutumista Yhdysvaltojen historiankirjoituksessa ja modernin ajan periodisoinnin rakentumista selitysmallien kautta. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty yhdeksää konsensushistorian historiantutkimusta vuosilta 1945 – 1960. Tutkimus on laadullista tutkimusta ja aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimus lähtee liikkeelle konsensushistorioitsijoiden osallisuudesta modernin -käsitteen sisällöllisen ja ajallisen merkityksen muodostumisessa. Tutkimus tarkastelee konsensushistorioitsijoiden modernisaatiolle antamia selitysmalleja sekä historian ajallisten kategorioiden merkityksiä modernisaatioteorian muotoutumisessa. Historiantutkimuksen modernisoitumista tarkastellaan ajallisen perspektiivin teoreettisesta viitekehyksestä. Teoreettisena lähtökohtana modernin aikakäsityksen tutkimiseen on käytetty historiantutkimuksen aikaa koskevaa teoretisointia. Päätutkimuskysymys tarkastelee modernisaatiolle annettuja selitysmalleja Yhdysvaltojen historiassa sekä modernin rakentumista aineistossa. Moderni toimi myös historian periodisointina, jonka vuoksi tarkastelen konsensushistoriaa sen ajallisen jatkuvuuden käsityksen kautta. Kolmas tutkimuskysymykseni pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä millaista nykyhetkeä ja menneisyyttä konsensushistoria loi. Tutkimustulokset osoittavat, että nykyisyys näytti modernin kehityksen päätepisteeltä ja menneisyys vähemmän kehittyneeltä versiolta nykyhetkestä, koska Yhdysvaltojen katsottiin syntyneen moderniksi demokratiaksi. Konsensus analyyttisenä viitekehyksenä menneisyyden tutkimiseen tuotti modernin Yhdysvaltojen historiaa kansallisen yhtenäisyyden näkökulmasta ja kuvasti amerikkalaista taloudellista individualismia korostavaa poliittista traditiota julkilausumattomana yhteiskuntasopimuksena. Amerikan 1900 – luvulle saakka jatkunutta kansallista kokemusta vapaan maan asuttamisesta ja uudisraivauksesta pidettiin todisteena kansallisesta yhdenmielisyydestä jaettuihin arvoihin yhteiskuntasopimuksena, jonka reunaehdoista poliittista teoriaa toteutettiin. Moderni rakentui Yhdysvaltojen historian uniikeista kokemuksista, jotka olivat muokanneet modernisoitumiselle otollisen ilmapiirin ja teollistumista tukevat kulttuuriset arvot. Modernin määrittelyn peilikuvana rakentui käsitys traditionaalisesta. Konsensushistorian tuottaman talouskasvumallin kautta konsensushistorian ajan jatkuvuuden oletukseen sisältyvät dualismit siirtyivät universaaliin kehitysmalliin. Historian kehityksen mallintamisessa historian periodisointi jakautui kehitysvaiheiden mukaan traditionaaliseen ja moderniin. Vaiheteoriassa ajallisia ja normatiivisia merkityksiä kantavat traditionaalinen ja moderni kuvasivat historian periodisointina aikakäsityksen modernisoitumista. Ajallisten käsitteiden lähtöoletusten pohjalta länsimainen aika sai merkityksen modernina ja kehittyvien maiden aika traditionaalisena. Historian moderni aikakäsitys oli yhdistelmä perinteisen historiankirjoituksen tradition problematisoimatonta ajan teoretisointia ja yhteiskuntatieteistä omaksuttua luonnontieteellistä mallintamista.
  • Liukko, Leena (2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sairaalan sosiaalityöntekijöiden tekemiä määrittelyjä maahanmuuttajapotilaiden kanssa työskentelystä, sillä aihetta on tutkittu vähän. Siksi tarvitaan uutta tietoa, jolla voidaan kehittää sosiaalityöntekijöiden ammatillisuutta ja sairaalassa tehtävää sosiaalityötä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, ja tutkimuskäsitteet maahanmuuttaja, kulttuuri ja moniammatillisuus, jotka muodostavat viitekehyksen aineiston analyysiin. Tutkimusaihetta lähestytään kolmesta näkökulmasta kartoittamalla sairaalan sosiaalityöntekijöiden ja maahanmuuttajapotilaiden kohtaamisia, työntekijöiden ammatillisuutta ja työskentelyä moniammatillisessa työyhteisössä. Aineisto kerättiin kolmesta tammi-helmikuussa 2016 kerätystä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui kymmenen sairaalan sosiaalityöntekijää. Analyysimenetelmä oli sisällönanalyysi. Aineistossa kohtaamisen keskeisenä haasteena on maahanmuuttajapotilaan ja sosiaalityöntekijän yhteisen kielen puuttuminen. Tulkki on tärkeä ammattilainen tukemassa työn sujumista ja turvaamassa potilaan ja työntekijän oikeusturvan toteutumista. Sosiaalityöntekijän ammatillisesta näkökulmasta maahanmuuttajapotilaiden kanssa työskennellessä korostuvat ajankäytön rajallisuus, työmäärän säätely ja byrokratian hankaluudet. Kulttuuri määrittyy sosiaalityöntekijöiden puheessa enemmistöä ja vähemmistöä erottavana tekijänä, mutta työntekijät myös purkavat kulttuurisia käsityksiä liittämällä maahanmuuttajapotilaan tilanteen eri rakenteellisten tekijöiden leikkauspisteeseen. Moniammatillisen yhteistyö lisääntyy maahanmuuttajapotilaiden kohdalla, ja sairaalan sosiaalityöntekijän rooli korostuu. Moniammatillinen palaveri on sosiaalityöntekijälle hyödyllinen, mutta maahanmuuttajalle se voi olla hankala. puutteellisen valtakielen kielitaidon ja ymmärtämisvaikeuksien vuoksi. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan sairaalan sosiaalityöntekijöiden työskentelyn maahanmuuttajapotilaiden kanssa määriteltävän monin tavoin. Maahanmuuttajapotilasta ei tule nähdä yhden tekijän edustajana, vaan tämä tulee kohdata yksilönä ja ottaa huomioon potilaan kuvaama lähtötilanne. Sosiaalityöntekijöiden ja tulkin keskinäistä työskentelyä voidaan kehittää. Myös sairaala voi organisaatiotasolla tehostaa tulkin käytön tapoja. Eri osastojen eroavia käytäntöjä tulee yhdenmukaistaa, ja sosiaalityöntekijä voi olla aktiivinen toimija sairaalan työyhteisössä. Lisäksi lääkärin ja sosiaalityöntekijän yhteistyötä voidaan kehittää. Kohdatessaan erilaisista taustoista tulevia potilaita on sairaalan sosiaalityöntekijä aitiopaikalla näkemässä eriarvoisuutta ja hän voi olla vaikuttamassa maahanmuuttajapotilaiden asemaan. Jatkotutkimusaiheita ovat aiheen tutkimus muiden terveydenhuollon sosiaalityön alueilla ja tulkin kanssa työskentely. Keskeiset lähteet ovat Merja Aniksen (2008) Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat, Jessica Jönssonin (2013) Social work beyond cultural otherisation ja Malgorzata Lahden (2015) Communicating Interculturality in the workplace.
  • Wikman, Pia (2016)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Avhandlingens syfte är att undersöka; vad som motiverar de äldre att komma med i dagverksamheten och vilken betydelse dagverksamhet har för dem. Pro gradu avhandlingens teoretiska del är förankrad i aktivitetsteori, disengagemangsteori och rollteori. Andra teoretiska utgångspunkter som används är tidigare forskning som gjorts angående dagverksamhet och aktivitet för äldre. Alla de teoretiska utgångspunkter som används i min avhandling kompletterar varandra i min studie. Den empiriska delen av avhandlingen består av intervjuer med 15 intervjupersoner, varav sex enskilda intervjuer och en gruppintervju med nio personer. Intervjuerna har gjorts vid fyra av social- och hälsovårdsverkets dagverksamhetenheter i Jakobstad. Undersökningen utfördes i form av kvalitativ intervju. Resultatet av studien visar att respondenterna vistades på dagcentret därför att de kände sig ensamma och ville ha sociala kontakter med andra. Sammanlagt tolv av femton respondenter var ensamstående och för en del av de respondenterna utgör dagverksamheten enda gången under veckan då den äldre får delta i ett socialt sammanhang. Denna dag sätter således guldkant på hela tillvaron och är en dag som de äldre ser fram emot eller längtar efter. Aktivitet som de äldre gör vid dagcentren varierar beroende på gruppens sammansättning och enskilda personernas funktionsförmåga och vilja. Aktiviteterna medför bl.a. glädje, samvaro och träning. Aktivitet av olika slag är något som de äldre tycker är bra, för att fortsättningsvis kunna bevara sin funktionsförmåga och vara aktiva. Dagverksamheten ökar och främjar äldres funktionsförmåga genom att erbjuda samhällelig delaktighet, växelverkan och av allt att döma bidrar det till att förlänga hemmaboendet. Den sociala kontakten som de äldre får genom dagverksamheten ger en känsla av samhörighet med övriga deltagare, som ofta är i liknande livssituation. Dagverksamheten utgör en viktig mötesplats för de äldre, som inte annars har möjlighet att delta i annan social aktivitet. Dagverksamheten hjälper även de äldre att fortsättningsvis få en social mötesplats i samhället.
  • Olkinuora, Anna-Liina (2016)
    Tuloepävarmuudesta tarvitaan tietoa usein silloin, kun käytetään epätäydellisten markkinoiden makrotaloustieteellisiä malleja (Guvenen, 2007, s.687). Epätäydellisten markkinoiden malleja on käytetty ja arvioita tuloepävarmuudesta on tehty, kun on tutkittu esimerkiksi varallisuuden epätasa-arvoa (Aiyagari, 1994 sekä Benhabib, Bisin ja Zhu, 2011), varallisuusesineiden hintojen tai valinnan määräytymistä (Constantinides ja Duffie 1996 sekä Heaton ja Lucas, 1996) tai eläkeiän sitomista elinaikaan (Lassila, Määttänen ja Valkonen, 2013). Lisäksi palkkariskin määrää on arvioitu empiirisissä tutkimuksissa, kun on tutkittu esimerkiksi palkkariskiä ja ammatinvalintaa (Diaz-Serrano ja Hartog, 2006) ja palkkaepävarmuuden korvaamista (Hartog ja Vijverberg, 2007). Tässä tutkielmassa palkkaepävarmuutta mitataan palkkamallin dynaamisen osan autokorrelaatiokertoimella ja virhetermin varianssilla. Tutkielmassa ajatellaan, että tulomallin dynaaminen osatekijä kuvaa pysyvää tuloshokkia ja tuloriskistä kertovat shokin pysyvyys ja varianssi. Tuloepävarmuutta kuvaavien parametrien arvioita saadaan erikseen kolmelle koulutusryhmälle ja kaikille ryhmille yhdessä epäyhtenäisten ja rajoitettujen tulokuvaajien menetelmillä Elinkeinoelämän keskusliiton palkka-aineistosta. Tutkielmassa piirretään myös palkkamallin kiinteä osatekijä eli ikä-palkkakuvaajat koulutusryhmittäin. Pysyvyyden arvioiksi saadaan eri koulutusryhmissä luvut, jotka ovat keskimääräisiä, jos niitä vertaa amerikkalaista aineistoa käyttäneiden tutkijoiden arvioihin. Tutkielmassa saatu pysyvyyden arvio on suurempi kuin kirjallisuudessa ruotsalaisella aineistolla saatu arvio. Palkkashokkien vaihtelun arviot ovat vähäisiä, jos niitä vertaa amerikkalaisissa ja ruotsalaisissa tutkimuksissa saatuihin arvioihin. Tulosten avulla on vaikea sanoa, onko tuloepävarmuus suurempaa Suomessa kuin Ruotsissa. Tuloriski näyttää olevan isompaa Yhdysvalloissa kuin Suomessa etenkin jos huomataan erot tuloshokkien vaihtelussa amerikkalaista aineistoa käyttäneiden tutkijoiden saamien arvioiden ja tässä tutkielmassa saatavien arvioiden välillä. Koulutusryhmien välisistä eroista tuloriskin suuruudessa ei voi tehdä selkeitä johtopäätöksiä mutta huomataan että ikä-palkkakuvaajat ovat korkeammalla tasolla, kasvavat nopeammin ja kääntyvät laskuun myöhemmin korkeakoulutetuilla, jos korkeakoulutettuja vertaa perusasteen tai keskiasteen koulutuksen saaneisiin.
  • Hirvelä, Johannes (2016)
    China’s rise and its potential ramifications have been a hotly debated issue in International Relations during the 2000s. The different ways to approach this phenomenon all depend on the essentially contested concept of power and the theoretical understanding of it. The aim of this study is to illustrate how neorealist arguments on power operate in the ongoing IR debate on China’s rise, to assess how well do they respond to some social constructivist critiques, and to reflect what does the rhetoric of neorealist power narratives actually reveal about the meta-theoretical debate in IR. Using snowball sampling and argumentation analysis, I examined five much referenced scientific articles of Sino-American origin (published during 2003-2011) that dealt with China’s rise from different angles. The method used was theory-oriented argumentation analysis that combined ‘New rhetorics’ and Pragma-dialectics. The basis for this methodological choice was the contention that the rhetorical conventions of neorealist power narratives used in the context of China’s rise could expose some fundamental flaws in the Neorealist theory of power as well as reveal who do these narratives communicate with and what kind of debate do they seek to engage in. One key observation of the study was that the power narratives in the articles studied were in essence loyal to the strand of Neorealism represented by Kenneth Waltz: Power was presumed to be a quantifiable collection of capabilities, controlled by rational state actors. This concept of aggregated national power and changes in its global distribution amongst states were considered to be rather a deterministic causal force in the international system. Thus, today’s neorealist conceptualisations of power have barely evolved from those of 1979, despite the spirited debate initiated thenceforth. The neorealist concept of power does not sufficiently take into account how statuses and positions in the global power hierarchy of states are based on how different resources are socially constructed and recognised as legitimate symbols of power. In terms of rhetoric and dialectic, the neorealist power argumentation in the articles studied hint that the different theoretical schools of IR are not engaging in common and active critical discussion when it comes to China’s rise and the concept of power in that context. Both implicit and explicit use of the capability concept of power for the empirical analysis of international system dynamics was seen as a neutral and fundamentally unproblematic step in the argumentation process, which implies that the studied articles sought to participate in the debate mainly inside the neorealist epistemic community, instead of trying to advance their arguments in the meta-theoretical discussion fora. This may indicate that being committed to its knowledge interests, Neorealism is in the process of secluding itself and forming into a more separate field of study – that of international security – where its own materialist narratives of power and states’ status hierarchies remain largely uncontested.
  • Hirvelä, Johannes (2016)
    Kiinan nousu ja sen vaikutukset ovat olleet kansainvälisten suhteiden polttava puheenaihe 2000-luvulla. Ilmiön tarkastelutavat ovat riippuvaisia olemuksellisesti kiistanalaisesta vallan käsitteestä ja sen teoretisoinnista. Tutkimuksen tavoitteina oli tutkia, miten neorealistinen valtapuhe toimii osana Kiinan nousua koskevaa argumentaatiota, arvioida sen kykyä reagoida konstruktivistisen valtateorian osoittamiin ongelmakohtiin sekä pohtia, mitä se paljastaa eri maailmanpolitiikan tutkimuksen teoriasuuntausten välisen keskustelun tilasta. Argumentaatioanalyysin kohteena oli viisi lumipallomenetelmällä valittua paljon viitattua yhdysvaltalaista ja kiinalaista tieteellistä artikkelia vuosilta 2003–2011, jotka käsittelivät Kiinan nousua eri näkökulmista. Tutkimusmenetelmä oli teoriaohjautuneesti rakennettu ns. uuden retoriikan sekä pragma-dialektisen argumentaatioteorian pohjalta. Tutkimuksen metodologian lähtökohtana toimi oletus, että tarkastelemalla neorealistisen valtapuheen retorisia konventioita Kiinan nousua käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa voidaan sekä osoittaa neorealistisen valtatiedon ongelmia että tehdä johtopäätöksiä siitä, millaiseen ja keiden kanssa käytävään teoriakeskusteluun se osallistuu. Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että Kiinan nousua koskeva valtapuhe aineistossa oli pohjimmiltaan uskollista Kenneth Waltzin neorealismille: valta oletettiin rationaalisen toimijan kontrolloimien kapasiteettien muodostamaksi ja laskettavissa olevaksi kokonaisuudeksi, yleisvallaksi, jonka jakaumassa tapahtuville muutoksille oletettiin varsin deterministisiä kausaaliominaisuuksia kansainvälisessä järjestelmässä. Tällä perusteella neorealistinen valtatieto ei ole juuri edistynyt 1970-luvun lopusta vilkkaasta debatista huolimatta. Neorealistisessa valtapuheessa ei ole riittävästi huomioitu, miten valtioiden statukset kansainvälisessä valtahierarkiassa ovat historiallisesti riippuvaisia eri valtaresurssien sosiaalisesti rakentuneista merkityksistä ja niiden tunnustamisesta vallan symboleiksi. Retoriikan ja dialektiikan näkökulmasta neorealistinen valta-argumentaatio paljastaa, että eri teoriasuuntaukset eivät käy Kiinan noususta ja siihen liittyvistä vallan käsitteellistämistavoista yhteistä kriittistä keskustelua: Vallan kapasiteettimääritelmän problematisoimaton soveltaminen kansainvälisen järjestelmän systeemidynamiikan empiiriseen analyysiin on neorealistisissa valtakertomuksissa retorisesti ja argumentatiivisesti neutraali operaatio, mikä tekee keskustelusta neorealistien puhetta neorealisteille sen sijaan, että tekstit pyrkisivät kommunikoimaan myös eri teoriasuuntausten välillä. Tämä viittaa siihen, että neorealismi on tiedonintressinsä mukaisesti erikoistumassa ja eristymässä omaksi kansainvälisen valtiojärjestelmän turvallisuussuhteiden tutkimusalaksi, jonka sisällä sen omat kertomukset vallasta, voimasuhteista ja valtioiden statushierarkiasta ovat auktoritatiivisia ja voimakkaan naturalisoituneita.
  • Berisha, Bujar (2016)
    This thesis is about the impact of consociational power-sharing in the democratization of Kosovo. Consociational democracy as a model aims to bridge the ethnic divide under a democratic system of government. In post-conflict cases power-sharing is arranged though institutionalized representation quotas for minorities. Consociational democracy as a model of governance has been mostly successful in already well established democracies. Power-sharing in Kosovo was applied with a top-down approach by international actors as a form of conflict resolution and inter-ethnic reconciliation at the elite/leadership level. Such an approach has, to some extent, ignored the lack of democratic tradition characterized with a socialist/communist past under Yugoslavia, in addition to ignoring the severe lack of trust and inter-ethnic communication at the grassroots level between the majority Albanians and minority Serbs. Following the theory of historical institutionalism the finding is that lack of democratization in Kosovo is path dependent and thus “history matters” in the process of institutional building. Under the conditions of no statehood, the international actors have held executive competences as being the supreme authority, while lacking democratic legitimacy and accountability. Thus, at the time of constitutional design, decision-makers found themselves at the crossroads, or “critical junctures”, knowing that given the nature of the conflict, the path taken might be irreversible. Additionally, upon deciding consociational power-sharing, it was carried out without possessing adequate socio-demographic data and uncertainty of a final status for Kosovo. Therefore, the approach can be considered experimental. In sum, given the aforementioned nature of consociational power-sharing combined with a number of factors, such as path-dependency, a complex system of governance, uncertainly of the final status and lack of inter-ethnic reconciliation at the grassroots level, the conclusion is that this approach has not had any significant impact on the democratization of Kosovo. According to numerous reports, Kosovo’s democracy in general faces many problems – thus, against other goals democracy remained a second priority.
  • Laiho, Sami (2016)
    Tämän pro gradu työn tavoitteena on lisätä ymmärrystä skeittareiden alakulttuurista analysoimalla heidän kokemustaan. Tutkielmassa keskitytään erityisesti havainnointiin, tietoisuuteen, tilaan ja kieleen osana skeittareiden kokemusta. Tutkielma nojaa sekä fenomenologisiin ja eksistentialistisiin klassikoihin että antropologisiin käsityksiin kokemuksesta. Keskeisimmät fenomenologiset teokset, joita tutkielmassa hyödynnetään, ovat Martin Heideggerin Oleminen ja aika (2000[1927]) sekä Maurice Merleau-Pontyn Phenomenology of Perception (1962[1945]). Edellisiä teoksia yhdistää ajatus siitä, että maailma avautuu ihmiselle toiminnan kautta, jolloin mieltä ei nähdä kokemuksen perustana. Keskeisin eksistentialistinen teos, johon tutkielma nojaa on JeanPaul Sartren Being and Nothingness (1956[1943]). Kokemuksen analysoimiseen tulee edellisen teoksen myötä mukaan myös mentaalinen puoli eli subjektin rooli jäsentää kokemustaan mielekkäällä tavalla. Tutkielmassa analysoitava aineisto koostuu toisen käden haastatteluista sekä kenttäpäivämerkinnöistä, jotka on kerätty kesän 2014 aikana Helsingissä. Keskeisin menetelmä aineiston keruussa oli osallistuvahavainnointi. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että skeittareiden muodostaman alakulttuurin eksistentiaalis-fenomenologinen perusta on ruumiillisessa liikkeessä eli skeittareiden ainutlaatuisessa tavassa toimia maailmassa. Skeittarit eivät vain toimi maailmassa omanlaisella tavallaan, vaan heidän tapansa havainnoida sekä käyttää kieltänsä on kiinteästi sidottu tähän toimintaan.
  • Kankainen, Veera (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa vertaillaan palvelua tuottavan järjestön identiteetin määrittelyä 1980-luvun alun hyvinvointivaltiossa sekä 2000- ja 2010-luvun kilpailukyky- ja projektiyhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen on todettu toteuttavan moninaista roolia, koska ne ovat tehneet sekä ammatillista palvelutuotantoa että poliittista vaikuttamistyötä marginaalisten ryhmien puolesta. Hyvinvointivaltion kriisin myötä sekä järjestöjen palvelutuotantoa että edunvalvontatyötä kohtaan ladattiin runsaasti uusia odotuksia, mutta samanaikaisesti kilpailukyvyn määrittämä toimintaympäristö on vaikeuttanut järjestöjen moninaisen roolin toteuttamista. Kun huolta on kannettu myös järjestöjen ammatillistumisesta rakennemuutoksen seurauksena, onkin ajankohtaista kysyä, miten järjestöt itse määrittävät yhteiskunnallista toimijuuttaan ja identiteettejään muuttuvassa hyvinvointivaltiossa. Tässä työssä järjestöjen identiteetin määrittelyä tutkitaan tekstianalyyttisesti kvalitatiivisen esimerkkitapauksen avulla. Aineistona ovat pitkän linjan palvelua tuottavan päihdejärjestön A-klinikkasäätiön Tiimi-lehden pääkirjoitukset vuosilta 1982–1984 sekä 2000–2004 ja 2012–2014. Tutkimusasetelma perustuu historialliseen vertailuun ja varsinaisena menetelmänä on Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen (1997) kehittämän semioottisen sosiologian analyysivälineistö. Semioottinen sosiologia on kiinnostunut teksteihin piirtyvistä toimija-asemista ja vuorovaikutussuhteista sekä niitten kautta rakentuvista arvoista ja identiteeteistä. Käsitteistöllä voidaan hedelmällisesti tutkia paitsi järjestölle ja sen toimijoille myös julkiselle vallalle, kansalaisille ja päihdeongelmaisille rakentuvia identiteettejä eri aikakausien kantaaottavissa teksteissä. Keskeisenä tuloksena on, että tutkitut pääkirjoitukset määrittelevät järjestötoimijoille professionaalista identiteettiä 1980-luvulla. Tulos puhuu osin oletuksia vastaan, jotka katsovat järjestöjen ammatillistuneen vasta hyvinvointivaltion murtumisen jälkeen. 2000- ja 2010-luvun aineistossa järjestötoimijoiden ammatillinen identiteetti taas määrittyy ennen kaikkea yhteiskunnalliseksi asiantuntijuudeksi. Esimerkkijärjestön toiminnan legitimointitavat ja vastaanottajat näyttäytyvät myös osin erilaisina hyvinvointivaltiossa ja sen jälkeen. 1980-luvulla edunvalvonta määrittyy erityisesti työntekijöiden vaikuttamistoiminnaksi, joka oikeutetaan päihdeongelmaisten tarpeilla. Toiminnan hyötyjänä on ennen muuta päihdehuoltojärjestelmä. 2000- ja 2010-luvulla keskeiseksi arvoksi taas nousee koko suomalaisen yhteiskunnan hyödyn ja kansalaisten edun ajaminen yleisesti.
  • Ahti, Salla Elina (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan läheisavun ja hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla ilmenevän huono-osaisuuden yhteyksiä työssäkäyvien suomalaisten joukossa. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, ovatko läheisiään päivittäin tai pari kertaa viikossa auttavat alttiimpia huono-osaisuudelle kuin muut työssäkäyvät. Huono-osaisuutta tarkastellaan erikseen seitsemällä hyvinvoinnin ulottuvuudella. Nämä osa-alueet ovat toimeentulo, terveys, tarmokkuus, yksinäisyys, vapaa-ajan toimintamahdollisuudet, koetut kielteiset tuntemukset sekä elämänlaatu. Tutkielmassa tarkastellaan myös huono-osaisuuden kasautumista päivittäin, pari kertaa viikossa ja harvoin tai ei koskaan auttavavien ryhmissä. Tutkimuksen aineistona on Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut 2009 -kyselytutkimuksen aineistosta erotettu osa-aineisto, joka muodostuu työssäkäyvistä vastaajista (n=2164). Sovellettava tutkimusote on kvantitatiivinen. Läheisauttajien todennäköisyyttä sijoittua huono-osaisiin tarkasteltiin logistisen regressioanalyysin avulla. Lisäksi tutkittaessa naisten ja miesten sekä eri ikäluokkien todennäköisyyttä valikoitua läheisauttajaksi hyödynnettiin multinominaalista logistista regressioanalyysia. Huono-osaisuuden kasautumista selvitettiin ristiintaulukoimalla ja korrelaatioiden avulla. Saatujen tutkimustulosten perusteella päivittäin läheistään auttavat ovat muita työssäkäyviä alttiimpia huono-osaisuudelle terveydentilan, tarmokkuuden, elämänlaadun, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien sekä kielteisten tunteiden ulottuvuuksilla. Läheistään päivittäin auttavilla riski sijoittua huono-osaisten joukkoon tarmokkuuden, elämänlaadun ja kielteisten tunteiden ulottuvuuksilla oli noin kaksi ja puoli kertainen verrattuna niihin, jotka auttoivat läheistään harvoin tai eivät auttaneet ollenkaan. Terveyden ulottuvuudella huono-osaisuuden riski oli lähes nelinkertainen harvoin auttavien riskiin verrattuna. Läheisen päivittäisellä auttamisella ei havaittu yhteyttä huono-osaisuuden riskiin yksinäisyyden tai toimeentulon ulottuvuudella. Pari kertaa viikossa auttavien havaittiin eroavan harvoin auttavista huono-osaisuuden riskin suhteen ainoastaan toimeentulon ulottuvuudella. Huono-osaisuus myös kasautui päivitäin läheistään auttavien kohdalla. Päivittäin auttavat kokevat muita useammin huono-osaisuutta usealla hyvinvoinnin ulottuvuudella samanaikaisesti.