Valtiotieteellisen tiedekunnan opinnäytetiivistelmät (Valttiivi)

Recent Submissions

  • Korkeamäki, Leena (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan pelon kokemuksia työelämässä, pelon ja vallankäytön välisiä suhteita sekä pelottavia tilanteita kohdanneiden toimijuutta. Tutkielman sosiologinen tausta nostaa esiin sen ristiriidan, jota työelämää ohjaavassa poliittisessa toiminnassa ja työpaikkojen arjessa vallitsee: työuria halutaan poliittisin päätöksin pidentää kestävyysvajeen nimissä, kun samaan aikaan työpaikoilla saneerataan ja irtisanotaan työntekijöitä. Näiden toimien seurauksena vaatimukset työntekijöitä kohtaan kasvavat, mikä puolestaan voi kasvattaa pelon ja uupumisen kokemuksia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin vallankäyttö organisaatioissa liittyy pelkoon ja millä tavoin toimijat ovat pelottavissa tilanteissa kyenneet toimimaan. Tutkielman aineistona on 33 kertomusta, joissa kirjoittajat ovat kertoneet omista pelon kokemuksistaan työelämässä. Aineisto on rajattu asiantuntijatehtävissä työskenteleviin suuremmasta tekstiaineistosta, joka kerättiin valtaa ja johtajuutta käsittelevää LEAR-tutkimusta varten panoptika-internetalustalla vuosien 2008-2009 välisenä aikana. Tutkielman menetelmällinen lähtökohta oli aineistolähtöinen teema-analyysi tarkkaa lähilukua painottavalla otteella. Teoreettisesti työssä nojataan sosiologisiin keskusteluihin vallasta ja toimijuudesta. Aineiston analyysin avulla päädytään tulokseen, että pelon kokemuksiin liittyvää vallankäyttöä on tässä aineistossa kolmentasoista: yksittäiseen henkilöön kohdistuvaa, organisaation toimista johtuvaa tai laajemmista taloudellisista syistä kuten suhdannevaihteluista johtuvaa. Toimijuus pelottavissa tilanteissa jakaantuu kahteen pääteemaan. Joissakin tilanteissa toimija kykenee osoittamaan vastarintaa vääräksi kokemaansa vallankäyttöä kohtaan, jolloin vastarinta näkyy oikeuksien vaatimisena ja liittoutumisina toisten kanssa. Toisissa tilanteissa toiminta muuttuu niin kutsutuksi pieneksi toimijuudeksi, jolloin on kyse yrittämisestä kestää tilanne tai sinnitellä työhön kykenemisen ja kykenemättömyyden välillä. Asiantuntijatyöntekijöiden kertomusten valossa organisaatioissa käytetään paljon pakkovaltaa silloin, kun kontrolloidaan epävarmuustekijöitä tai tärkeitä resursseja kuten tietoa sekä halutaan kasvattaa voittoa tai pelastaa organisaation toimintakyky. Dominoiva vallankäyttö näkyy organisaatiomuutoksissa väistämättömyyden tuntuna sekä taloudellisten arvojen ensisijaisena ideologisena hegemoniana. Manipulaation ja dominoivan vallankäytön yhdistelmällä pyritään torjumaan johdon ideologiaa vastustavat mielipiteet. Prekaarit työsuhteet näyttäytyvät kunkin neljän vallan ulottuvuuden kombinaationa. Tehokkaimmat vastarinnan muodot toimijuudessa ovat yhteydenotto juristiin sekä yhteistyö muiden kanssa. Viralliset toimintakanavat, kuten työsuojelu, eivät kykene poistamaan pelon aiheuttajia. Sinnittely päättyy aineiston kertomuksissa sairauslomaan tai irtisanoutumiseen. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tutkia muita työntekijäryhmiä, vuokratyön tekijöitä sekä pelon aiheuttamista verkossa. Tutkimustuloksilla on myös yhteiskuntapoliittista merkitystä: työelämän ongelmiin tulisi yrittää löytää myös sellaisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon työssä viihtymistä vaikeuttavaan vallankäyttöön liittyvät ongelmat työpaikoilla ja vahvistetaan työntekíjöiden mahdollisuuksia puuttua kokemiinsa ongelmiin.
  • Kalmbach, Aino (2015)
    Naiset ovat nykyään huomattavasti aiempaa korkeammin koulutettuja. Naiset ovat yliedustettuina sekä korkeakoulussa opiskelevien että korkeakoulusta valmistuneiden joukossa lähes kaikissa maissa, myös Suomessa. Naiset ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta aliedustettuja luonnontiede- ja insinöörialoilla (STEM) sekä opiskelijoiden että valmistuneiden joukossa. Naisten aliedustus kyseisillä aloilla johtaa tehottomuuteen, jos huippukyvyt hakeutuvat kyvykkyydestään huolimatta muille aloille. Tässä Pro gradu – tutkielmassa tarkastelen kulttuurin vaikutusta naisten aliedustukseen luonnontiede- ja insinöörialoilla. Aiempi tutkimus on selittänyt naisten aliedustusta luonnontiede- ja insinöörialoilla muun muassa eroilla preferensseissä, kyvykkyydessä ja kilpailullisuudessa. Kulttuurin vaikutusta taloudellisiin tuloksiin on tutkittu enenevissä määrin 2000-luvulla. Hyödynnän tässä tutkielmassa kulttuurin vaikutusta tutkivassa kirjallisuudessa käytettyä ns. epidemiologista lähestymistapaa, joka tutkii maahanmuuttajien taloudellisia päätöksiä. Ajatuksena on, että maahanmuuttajat eroavat toisistaan kulttuuritaustaltaan, mutta asuessaan Suomessa he kohtaavat keskenään samat markkinat ja instituutiot. Erilainen kulttuuritausta ajaisi siis esimerkiksi erilaisiin kouluttautumispäätöksiin. Käytän Tilastokeskuksen paneeliaineistoa, josta tarkastelen vuoden 2012 poikkileikkausta. Aineisto koostuu kahdesta osasta. Ensimmäiseen osaan kuuluvat alle 10-vuotiaana maahan muuttaneet, havaintohetkellä 18–36 -vuotiaat maahanmuuttajat, joiden kumpikaan vanhempi ei ole suomalainen. Lisäksi aineistoon kuuluu yhden kolmasosan satunnaisotos 18–36 -vuotiaista kantaväestöön kuuluvista yksilöistä. Tutkielman päätuloksen mukaan maahanmuuttajanaisen alkuperämaan kulttuuri vaikuttaa todennäköisyyteen osallistua luonnontiede- tai insinöörialan pääaineeseen kolmannen asteen koulutuksessa Suomessa. Alkuperämaan kulttuuria mittaan todennäköisyyksien suhdeluvulla (odds ratio), joka kuvaa kussakin alkuperämaassa naisten todennäköisyyttä valmistua luonnontiede- tai insinöörialalta. Tuloksen mukaan naiset, joiden alkuperämaassa on suhteellisesti enemmän naisia STEM-aloilla, osallistuvat todennäköisemmin kyseisten alojen koulutukseen myös Suomessa. Otoskoko on kuitenkin hyvin pieni, sillä mahanmuuttajien määrä Suomessa on pieni ja aineiston rajoitukset rajoittavat tutkimuksen otosta entisestään. Siten tuloksesta ei voi vetää lopullisia johtopäätöksiä. Maahanmuuttajien vanhempien koulutustasoa ei havaita aineistossa, joten on mahdotonta sanoa, johtuuko korrelaatio vanhempien suuremmasta todennäköisyydestä olla kyseiseltä alalta valmistuneita.
  • Paasiniemi, Markus (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan opintotuen tulorajorajojen vaikutusta korkeakouluopiskelijoiden työn tarjontaan. Opiskelijat poikkeavat muusta väestöstä huomattavasti, koska opintotuen tarkoitus on mahdollistaa päätoiminen opiskelu ja siten opintotuen tulorajojen käyttäytymisvaikutukset voivat olla jossain mielessä jopa toivottavia. Siksi tutkielmassa tarkastellaankin myös opiskelijoiden työssäkäynnin ja opintotuen tulorajojen vaikutusta myös opintojen etenemiseen. Opintotuen tulorajojen käyttäytymisvaikutukset ovat huomattavia, mutta toisaalta opiskelijat eivät selvästi joko voi tai pysty vaikuttamaan tuloihinsa tulorajojen aiheuttamien kannustimien näkökulmasta optimaalisella tarkkuudella. Tästä johtuen opiskelijoiden tulojen jousto verojen suhteen jää varsin pieneksi, ollen noin 0.1. Estimaatti on kirjallisuuden keskimääräisiin arvioihin verrattuna melko pieni, mutta toisaalta selitettävissä opiskelijoiden poikkeavilla motiiveilla tehdä töitä muuhun väestöön verrattuna. Aineiston perusteella opintojenaikainen työssäkäynti näyttää olevan negatiivisessa, joskin heikossa yhteydessä opintojen etenemiseen. Joustoksi tulojen ja opintopisteiden välille saadaan noin -0.1, tarkoittaen, että opiskelijoiden keskituloa 50 prosenttia enemmän tienaava opiskelija suorittaisi vuodessa suurin piirtein yhden kurssin vähemmän. Toisaalta erityisesti tulorajoihin reagoivat opiskelijat näyttävät suorittavan opintoja niin ikään tulorajat marginaalisesti ylittäviä opiskelijoita hieman enemmän. On kuitenkin selvää, etteivät käytetyt menetelmät opintojen ja työssäkäynnin yhteydestä muodosta puhdasta koeasetelmaa ja siksi kausaalitulkintojen tekeminen tällä perusteella ei ole mahdollista.
  • Ronikonmäki, Niko-Matti Henrik (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on esitellä lähijunaliikenneinvestointien vaikutusten arviointia kaupunkitalouden näkökulmasta. Koska liikenneinvestointien taloudellisten vaikutusten arviointi on kokonaisuutena hyvin laaja, on tässä tutkielmassa valittu selkeästi maankäytöllisten vaikutusten tarkastelu. Hedonisten hintojen teorian avulla pyritään arvioimaan investoinnin mahdollisia vaikutuksia kiinteistöjen hinnoille ja kaupunkien maankäyttömallilla suurempia koko seutukuntaa koskevia maankäytöllisiä vaikutuksia. Kaksi ensimmäistä lukua keskittyvät teorioiden läpikäymiseen. Ensimmäisessä luvussa keskitytään hedonisten hintojen teoriaan Sherwin Rosenin (1974) artikkelin kautta. Teorian perusteet käsitellään perusteellisesti ja luvun lopuksi arvioidaan sen käyttökelpoisuutta hintavaikutusten arviointiin. Erityisesti käsitellään tasapainotilaa ja siihen liiittyvää problematiikkaa. Toinen luku käsittelee Masahisa Fujitan (1989) maankäyttömallia. Mallin perusteet läpikäydään yksittäisen kotitalouden sijoittumisesta lähtien, mutta erityinen mielenkiinto on sen komparatiivisessa statiikassa. Sen avulla on mahdollista analysoida kuljetuskustannusten muutosten vaikutuksia kaupunkirakenteelle ja tätä soveltaen voidaan arvioida teorian tasolla lähijunaliikenneinvestoinnin maankäytöllisiä vaikutuksia. Kolmannessa luvussa arvioidaan näiden teorioiden soveltamista lähijunaliikenneinvestoinnin vaikutusten arvioinnissa ja keskustellaan teorioiden välisestä vuorovaikutussuhteesta. Hedonisten hintojen suhteen pyritään tunnistamaan sen käyttötarkoitus liikenneinvestointien näkökulmasta. Maankäyttömallia sovelletaan siten, että sitä voidaan käyttää lähijunaliikenneinvestoinnin analysointiin. Viimeisessä luvussa sovelletaan käsiteltyjä teorioita käytännön tasolla. Analysoinnin kohteena on ELSA (Espoo-Salo) – radan vaikutusten arviointi lähijunaliikenteen näkökulmasta. Analyysin johtopäätökset ovat linjassa esiteltyjen teorioiden kanssa. Uuden lähijunaliikenneinvestoinnin vaikutusalueella voidaan ennustaa kiinteistöjen hintojen kasvua. Maankäyttömallin avulla voidaan arvioida, että uusi yhteys raideliikenteen kannalta tyhjään tilaan Länsi-Uudellemaalle voi muodostaa uuden pääradankaltaisen nauhamaisen kaupunkialueen laajentumisen. Tämän seurauksena väestönpaine voi helpottaa lähellä Helsingin keskustaa, mutta sen arvioimiseksi tulisi aihepiiristä tehdä lisätutkimuksia.
  • Kaljala, Linda (2015)
    Tutkielma tarkastelee Toledon alueen maya-kylissä tapahtuvaa ekoturismia ja siihen liittyvää kulttuurin tuotteistamista. Ekoturismin ideana on tarjota vierailijoille autenttinen kokemus ja mahdollisuus tutustua alkuperäiseen kulttuuriin sen ympäristö huomioiden. Tutkielmassa selvitetäänkin, onko ekoturismin kautta esitetty kulttuuri autenttista maya-kulttuuria ja mitä turistit sekä paikalliset odottavat autenttiselta kokemukselta. Työssä tarkastellaan myös ekoturismin vaikutuksia kulttuurin säilymiseen ja selvitetään esimerkkitapausten kautta, onko kulttuurin tuotteistamisella kulttuuria ylläpitäviä ominaisuuksia. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu keskusteluun autenttisen turistikokemuksen rakentumisesta sekä kulttuurin tuotteistamisesta osana turismia. Tutkielma osoittaa, että maya-kylissä voidaan havaita autenttista kulttuurin esittämistä niissä määritelmissä, mitä autenttisuus turisteille ja mayoille edustaa. Turistikokemukseen ei nähty sisältyvän lavastettuja piirteitä, vaan kulttuuria esitettiin sellaisena, kuin se nykyään on. Vaikka ekoturistit olivat autenttisuuden hakuisia, he ymmärsivät, että kulttuurissa näkyy nykyään myös moderneja piirteitä. Turistit olivat valmiita hyväksymään uusiakin käsitöitä, mikäli ne olivat mayojen itsensä valmistamia. Ekoturismin kautta mayat ovat opetelleet käsityötaitoja sekä perehtyneet muinaisiin maya-luoliin. Perinteisiä käyttöesineitä valmistetaan osana käsityötuotantoa, mutta ne ovat turismin myötä saaneet uusia käyttötarkoituksia ja malleja. Ekoturismin voidaan nähdä vahvistavan kulttuurisia käytäntöjä, mutta on kuitenkin huomioitava, että myös modernisaatio vaikuttaa kulttuurin säilymiseen, sekä siihen, mitä kulttuurisia perinteitä pystytään jatkossa turisteille tarjoamaan. Tutkimuksen aineisto pohjautuu etnografiseen kenttätyöhön, joka on toteutettu kesällä 2013 Belizessä Toledon alueen maya-kylissä. Tutkimusmenetelminä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia.
  • Romanainen, Paula (2015)
    Tämä tutkielma tarkastelee terrorismin turvallistamista Yhdysvalloissa ja Venäjällä vuosina 1999–2004. Tutkielman tarkoituksena on antaa kuva siitä, millaisia määritelmiä terrorismille on annettu ja miten termin käyttö on mahdollisesti muuttunut käsiteltävän ajanjakson aikana. Näiden tulosten perusteella analysoidaan terrorismin turvallistamista, turvallistamisen poliittista merkitystä sekä tarkastellaan Yhdysvaltojen ja Venäjän arvovaltaa maailmanpolitiikassa. Terrorismin sisältöä eritellään turvallistamisteorian käsitteiden avulla teorialähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineistona on Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien puheita ja kannanottoja vuosilta 1999–2004 sekä saman ajanjakson aikana julkaistuja turvallisuusdokumentteja. New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneet terrori-iskut syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 nostivat terrorismin tutkimuksen merkittävään asemaan. Tutkimuksessa joudutaan kuitenkin jatkuvasti ottamaan kantaa siihen, mitä terrorismi itse asiassa on. Yleisesti hyväksytyn määritelmän puuttuminen vaikeuttaa tutkimusalan kehitystä ja mahdollistaa termin poliittisen hyödyntämisen. Terrorismin poliittinen hyödyntäminen on avannut mahdollisuuden myös terrorismin käsitteen laajentamiselle, mistä käytetään tässä tutkielmassa kuvailevaa termiä terrorillistaminen. Tällä viitataan tilanteeseen, jossa terrorismin käsite saa niin monta erilaista merkitystä, että sen sisältö hämärtyy. Jatkuva laajeneminen aiheuttaa sen, että terrorismi tarkoittaa lopulta yhtä aikaa kaikkea ja ei mitään. Kööpenhaminan koulukunnan piirissä syntyneen turvallistamisteorian perusajatuksena on, että turvallisuutta tehdään eli rakennetaan puheen avulla. Ajattelu pohjautuu puheaktiteoriaan, jonka mukaan turvallisuuden merkitys ei tule siitä, että sillä viitataan johonkin todelliseen, vaan lausuminen itsessään on merkityksellinen teko. Turvallisuutta rakentamalla jokin tietty tapaus nostetaan merkittävään asemaan olemassaolon turvaamiseksi, ja tätä kautta vaaditaan erityisoikeus käyttää kaikkia tarpeellisia toimia ja keinoja uhkaa vastaan. Kyseessä on tilanne, jossa haetaan oikeutusta luopua normaalista politiikasta ja yhteisistä säännöistä julistamalla poikkeustila. Yhdysvaltojen ja Venäjän turvallisuusdokumentteja ja puheita vertailtaessa huomionarvoista on keskustelujen kehityksen suunta. Venäjä on argumentoinut terrorismin maailmanlaajuisen uhan puolesta jo tarkasteltavan ajanjakson ensimmäisestä vuodesta lähtien, kun taas Yhdysvallat ei ollut mukana samalla tasolla ennen vuotta 2001. Yhdysvaltojen sota terrorismia vastaan on kuitenkin esimerkki onnistuneemmasta turvallistamisesta kuin Venäjän pyrkimys vastaavaan esimerkiksi Tšetšenian sodassa. Venäjä on käynyt sotaa terrorismia vastaan paljon Yhdysvaltoja kauemmin, mutta vasta 9/11 antoi Venäjän toiminnalle oikeutuksen muun maailman silmissä. Ennen tätä sotatoimet Tšetšeniassa ja muualla Kaukasuksella oli tuomittu jyrkästi. Turvallistaminen ja terrorismin aiheuttamasta uhasta puhuminen tapahtuvat Venäjän ja Yhdysvaltojen tapauksessa eri tasoilla. Venäjä on kansainvälisen lainsäädännön ja YK:n toimivallan korostamisesta huolimatta siirtynyt voimakkaammin valtiotason turvallistajaksi, kun taas Yhdysvallat harjoittaa selkeämmin makrotason turvallistamista. Maailmanpoliittisten valtakysymysten lisäksi terrorismin turvallistaminen on avannut mahdollisuuden terrorismin uhkakuvan laajentamiselle. Analyysin tulosten perusteella mikä tahansa toinen, omasta näkökulmasta katsottuna sivistymätön taho voidaan leimata terroristiksi.
  • Salonranta, Minna (2015)
    The topic of my thesis is the learning process of wind tunnel flying skills from master to novice, and the simultaneous novice’s integration into community of practice. Learning the flying skills is not just mechanical repetition in the guidance of a flying instructor, although especially the early stages of learning occur by following a rather structured program. On the contrary, especially those who have proceeded to become skilled flyers themselves are encouraged to become innovative and develop the discipline into new levels. What characterizes the learning process in itself is the environment in which the flying and learning takes place: a cylinder shaped wind chamber, which has a turbine generated strong wind stream that in turn is loud enough to make speaking or listening in the wind chamber impossible. For this reason the language used for teaching and learning has developed into making use of the senses that are most conveniently used in the wind chamber, namely sense of touch and vision. In addition to this, the important aspects in the learning process are the sense of space, time and feeling the air, and the ability of body to remember the correct movements and how the air stream should feel in different flying positions and transitions. Learning to become a member of a community of practice happens side by side with gaining the flying skills: connecting with the other wind tunnel flyers takes place effortlessly, and especially through social media the availability of video narratives that take a form of a visual story, bring the members of social community close to one another regardless where they are physically located. There were three distinctive phases in the process of gathering the material for my thesis. The first one was integrating myself into the world of skydivers and after that into community of wind tunnel flyers – without this phase I would not have been able to ask the relevant questions concerning the learning of skills nor could I have understood the answers I received. The second was the actual filed work that was a combination of eight visits to Freezone wind tunnel near Moscow during the years 2009-2012 and shorter visits to other wind tunnels. My material from the field consists mostly of participant observation, videos of learning the flying skills, photographs, and conversations with both skilled coaches and their students. Interviews, the third phase, took place after I had finished gathering material from the field; in the interviews I concentrated into questions that still needed more detailed answers from informants. My thesis can be placed as a part of a more general discussion of anthropology of learning, especially as it pertains to learning in communities of practice, in which it is essential for members to show both commitment to a common goal and taking the responsibility of reaching the ambition while sharing the existing skills with newcomers. As a background material I used the research data of similar minded communities of practice, such as skydivers, climbers and skiers, and this data supported my own field material as it pertained to learning and becoming a member in a community. The characteristic phenomenon among wind tunnel flyers was, that after the rather structured beginning in the learning process, the skilled flyers were encouraged towards being innovative and developing the discipline of freeflying. As a conclusion of my thesis, we are able to propose that wind tunnel flying not just exemplifies well the old fashioned learning method of novice and master, but also the continuous dynamic character of not just the discipline of freeflying but also the applicable technology (wind tunnels) and social media. While some of my case examples of social worlds (such as yoga and Arabic calligraphy) were based on preserving and honoring the old traditions, the community of practice of wind tunnel flyers was quite the opposite, and the members were quick to react to new innovations, and skills were spread rapidly to the whole worldwide community.
  • Bergroth, Ada (2015)
    Hoitovapaan käyttö on edelleen 2010-luvun Suomessa sukupuolittunutta: valtaosa kotihoidon tuelle jäävistä vanhemmista on äitejä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pidempään kotona ollut vanhempi kantaa tyypillisesti päävastuun kodista ja lapsista myös hoitovapaan jälkeen. Mitä vastuunjaolle tapahtuu, kun hoitovapaalle jääkin isä? Vaikuttaako koti-isyys näiden perheiden puolisoiden väliseen vastuunjakoon? Miten vastuu lapsen hoivasta ja kodista jaetaan isän palattua takaisin työelämään? Tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun suomalaista koti-isyyttä puolisoiden välisen vastuunjaon näkökulmasta. Tutkimuskysymys kuuluu, miten vastuu kodista ja lasten hoivasta jaetaan isän kokemuksen mukaan isän hoitovapaan aikana ja sen jälkeen? Tutkimuksen avulla valotetaan sitä, millaista puolisoiden välinen dynamiikka on isän näkemyksen mukaan ja millaisia keinoja isälle tarjoutuu toimijana. Kahdestakymmenestä teemahaastattelusta koostuva tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä koti-isää hoitovapaan aikana ja uudestaan heidän palattuaan takaisin työelämään. Tutkimuskohteena olevaa ilmiötä ja kerättyä aineistoa lähestytään toimintateoreettisesta ja yksilöllistymisteoreettisesta näkökulmasta. Toimintateorian hengessä aineistoa on analysoitu tarkastelemalla niitä kulttuurisia odotuksia ja ihanteita sekä perheen elämässä vallitsevia olosuhteita ja tilannetekijöitä, jotka määrittelevät ne raamit, joiden sisällä isän on mahdollista toimia ja tehdä valintoja. Lisäksi puolisoiden välistä dynamiikkaa on lähestytty yksilöllistymisteorioiden valossa. Aineistosta piirtyi esiin kolme tyypillistä koti-isän tarinaa, joissa puolisoiden välinen dynamiikka ja vastuunjako toteutuivat toisistaan poiketen. Ensimmäinen tyypillinen tarina on nimetty “levähtäjäisän” tarinaksi. Levähtäjäisälle hoitovapaa edustaa taukoa hektisestä työelämästä sekä aikaa vihdoin tutustua syvemmin omaan lapseensa. Levähtäjäisän tarinassa isä kyllä hoitaa lasta päivisin kotona, mutta perimmäinen päävastuu lapsista ja kodista huolehtimisesta jää kuitenkin äidille. Levähtäjäisä kokee hoitovapaalle jäämisen suurena muutoksena, sillä isä opettelee hoitovapaalla hoitamaan lasta yksin. Toisessa, “yhteisen projektin” tarinassa isä kokee vastuun lasten hoivasta ja kotitöistä jakautuvan tasan puolisoiden välillä. Hoitovapaalle jääminen ei tunnu merkittävältä muutokselta, sillä yhteisen projektin isä on kokenut osallistuvansa lapsen hoivaan lapsen syntymästä asti yhtä paljon kuin äiti. Kun kotitöiden ja hoivavastuun jakautumista tarkastellaan hyvin käytännöllisellä tasolla, on äiti tässäkin tarinassa tyypillisesti se, joka viime kädessä huolehtii ja suunnittelee perheen arkeen liittyvistä asioista. Kolmas tyypillinen tarina kertoo “tukipilari-isästä”, joka kokee kantavansa päävastuun kodista ja lapsista sekä hoitovapaan aikana että vielä töihin palattuaan: hän sekä hoitaa että huolehtii pitääkseen perheensä hyvinvoivana ja kasassa. Tukipilari-isälle hoitovapaalle jääminen tuntuu ainoalta mahdolliselta vaihtoehtolta. Kaikkia näitä kolmea tarinaa läpileikkaa kulttuuristen odotusten metatarina, joka on nimetty tutkimuksessa tasapuolisen työnjaon ihannetarinaksi. Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, että isät ovat tietoisia jaetun vanhemmuuden ja “uuden isyyden” ihanteesta, jossa puolisot jakavat vastuun lasten hoivasta ja kodista huolehtimisesta tasan. Haastatellut isät peilaavat omaa isyyttään ja vastuunkantoaan tähän ihanteeseen. Keskeisin tutkimustulos on, ettei isän hoitovapaa aina väistämättä johda muutoksiin puolisoiden välisessä vastuunjaossa. Ristiriitoja näyttää syntyvän niissä tilanteissa, joissa isät kokevat puolisoiden välisen vastuunjaon olevan epätasapainossa suhteessa tasapuolisen työnjaon ihanteeseen. Toisaalta tasapuolinenkaan vastuunjako ei tarkoita sitä, etteikö perheissä käytäisi jatkuvaa neuvottelua hoivavastuiden jakamisesta. Levähtäjäisän ja yhteisen projektin isätarinat tukevat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia isän ja äidin välisestä työn- ja vastuunjaosta. Kiinnostavana ja mahdollisesti uutena ilmiönä tutkimuksessa nousevat tukipilari-isät, joiden hoiva ulottuu lasten ja kodin lisäksi puolisoon. Koti-isyys synnyttää monenlaisia tapoja jakaa vastuuta. Puolisoiden välinen dynamiikka vaikuttaa siihen, millaiseksi vastuunjako muodostuu hoitovapaan aikana ja sen jälkeen. Isä voi esimerkiksi olla ottamatta vastuuta kannettavakseen, hän ei saa vastuuta yrityksistä huolimatta itselleen äidiltä tai päävastuu kodista ja lapsista jää yksinomaan isälle. Tasapuolinen työnjako ei ihanteesta huolimatta aina käytännössä toteudu. Tulokset nostavatkin esille kysymyksen, onko mahdollista, että tasa-arvoideologiaan pohjaavan ihanteen rinnalla vaikuttaisi samanaikaisesti myös jotain arkaaisempaa ja patriarkaalisempaa?
  • Uusiniemi, Mailis (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Mailis Helene Uusiniemi Työn nimi – Arbetets titel – Title Rasismista maahanmuuttokriittisyyteen – Onko suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttunut? Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Maaliskuu 2015 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 73 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Maahanmuutto Suomeen yleistyi vasta 1990-luvulla ja nykyisenkaltainen maahanmuutto on suomalaisille kohtuullisen uusi ilmiö. Suomessa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia on tutkittu vain vähän. Tutkielmassa tutkitaan erään internetin keskustelupalstan jäsenten suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin samoin kuin suhtautumista maahanmuuttajien sosiaaliturvaan ja heihin kohdistuvaan sosiaalityöhön sekä suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Tutkielmassa tutkitaan myös tutkittavien käsityksiä monikulttuurisuudesta. Tutkielman teoriakehyksenä käytetään rasismia ja maahanmuuttokriittisyyttä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla Hommaforumin, maahanmuuttokriittisen internetissä toimivan keskustelupalstan, jäseniltä. Kyselyyn vastasi 37 henkilöä ja vastaajista oli kuusi naista sekä 30 miestä. Vastaajat edustivat vain murto-osaa Hommaforumin jäsenistä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen lähtökohta oli sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto teemoiteltiin. Teemoilla – maahanmuuton kielteiset teemat, maahanmuuton myönteiset teemat sekä maahanmuuton rakenteelliset teemat - sekä teemojen alle muodostetuilla luokilla tuotiin esiin vastaajien suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat mainitsevat ongelmat useammin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla sekä vastaavasti positiiviset kokemukset, kun on puhe maahanmuuttajista. Kolmasosa vastaajista suhtautuu pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin kielteisesti. Suhtautuminen maahanmuuttajia koskevaan sosiaaliturvaan on ambivalentti eli puolet vastaajista kannattaa ja puolet vastaajista vastustaa sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Vastaajat perustelevat myönteistä kantaa sosiaaliturvalakiin vedoten ja kielteistä kantaa puolestaan hyväksikäyttöön, taloudellisiin seikkoihin ja sosiaaliturvan passivoivaan vaikutukseen nojaten. Vastaajat kannattavat maahanmuuttajiin kohdistuvaa sosiaalityötä vähemmän kuin sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Kolmasosa vastaajista ei koe voivansa ottaa kantaa aiheeseen tiedon puutteen vuoksi. Kaksi kolmasosaa vastaajista kokee, että tiedon puute vaikeuttaa myös vastaamista kysymykseen, jossa kysytään vastaajien suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Enemmistö vastaajista kannattaa tai suhtautuu neutraalisti maahanmuuttajien oman kulttuurin ylläpitämiseen Suomessa. Kuitenkin noin kolmasosa vastaajista vastustaa tätä. Esioletus siitä, että maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia kumoutuu. Välillä maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia, mutta pääosin näin ei ole. Aineiston avulla päädytään lopputulokseen, että vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat maahanmuuttajien sosiaaliturvaan samoin kuin monikulttuurisuuteen kaksijakoisesti. Talous, uskonto ja maahanmuuttopolitiikan merkitys vaikuttaa vastaajien suhtautumiseen pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Syy siihen miksi vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin johtuu mahdollisesti lamasta ja sen seurauksista. Uskonnon merkityksen korostuminen voi johtua siitä, että islamin usko koetaan vieraana sekä mahdollisena uhkana. Suomen maahanmuuttopolitiikka on luotu vasta vuonna 1997 jonka jälkeen sitä on päivitetty yli neljäkymmentä kertaa ja tämä voi olla syy siihen, että maahanmuuttopolitiikka tulee usein esille vastauksissa. Maahanmuuttopolitiikasta on myös keskusteltu vilkkaasti mediassa sekä osana puoluepolitiikkaa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Maahanmuuttokeskustelu Rasismi
  • Saloheimo, Anja (2015)
    Varhaiskasvattajan työhön liittyvät tunteet nousevat aiheeseen liittyvästä laatukeskustelusta. Aihe on ajankohtainen, koska uusi varhaiskasvatuslaki on työn alla, ja lailla otetaan kantaa myös varhaiskasvatuksen laatuun. Varhaiskasvatus on ihmissuhdetyötä,jossa tunteilla on merkittävä asema. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tunteita varhaiskasvattajan puheessa. Tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvattajat kategorisoivat tunteita ja millaisiin identiteettikategorioihin tunteita liitetään puheessa. Laadullisen tutkimuksen aineistona käytettiin litteroituja ryhmäkeskusteluja ja haastattelu ja, joihin osallistui päiväkotien ja kirkon järjestämän avoimen päivähoidon henkilökuntaa. Varhaiskasvattajien tunnepuheen analyysiin sovellettiin kategoria-analyysia sekä tunnetyön käsitteitä. Analyysissa tutkittiin, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset kategorisoivat tunteita ja liittävät niihin moraalisia odotuksia ja velvollisuuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös miten tunteet liittyvät identiteettikategorioihin varhaiskasvattajan työssä. Tarkastelun kohteena olivat myös kategorioihin liittyvien moraalisten odotusten ja velvoitteiden rikkoutumiset ja niihin liittyvät selonteot. Tunteiden kategorisoinnissa varhaiskasvattajat puhuivat tunteista merkityksellisinä, mutta samalla toisarvoisina käytännön asioihin verrattuna. Tunteita kategorisoitiin positiivisiin ja negatiivisiin. Positiivisiin lukeutuvia ilon tunteita käsiteltiin monesta näkökulmasta. Tutkittavien puheessa rakentui erilaisia sisältöjä ilolle eri konteksteissa. Varhaiskasvattajan työtä motivoi lasten välittämä ilo. Varhaiskasvattaja on itse tuottamassa iloa lapsille. Lapsella on varhaiskasvatusympäristössä myös subjektiivinen oikeus kokea olevansa ilo ilman ansioita. Varhaiskasvattajien puheessa tunteiden ilmaisua liitettiin ammatillisuuden kategoriaan. Ammatilliseen tunnepuheeseen sisältyi moraalisia vaatimuksia hillitä suuttumuksen ilmaisua, tarjota emotionaalista läsnäoloa ja kasvattaa lapsia ilmaisemaan tunteita. Tunteita tarkasteltiin myös henkilökohtaisten ominaisuuksien, elämänkokemuksen ja ammatti-identiteetin kautta. Varhaiskasvattajalle rakentui myös velvollisuus tunnistaa ja säädellä sekä lasten että näiden vanhempien tunteita. Kategoria-analyysin käyttäminen osoitti, että tutkimusaineistossa ammatilliseen tunneilmaisuun liittyy tilanteita, joissa moraaliset odotukset ja velvollisuudet eivät toteudu. Tunne-ja ilmaisusääntöjen noudattaminen ja noutattamatta jättäminen aiheuttavat kuormitusta, jonka pohdinnalle ei päiväkodin arjessa löydy tilaa. Tällaisen tilan mahdollistaa esimerkiksi säännöllinen työnohjaus.
  • Väänänen, Lauri (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuskohteena ovat vuoden 2011 eduskuntavaaliehdokkaiden kannanotot homo- ja lesbopareille myönnettävään perheen ulkoiseen adoptio-oikeuteen. Ehdokkaiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä tarkastellaan sukupolvi- ja puoluenäkökulmasta. Lisäksi ehdokkaiden kommenteista nostetaan esille niitä teemoja, jotka ilmenevät ehdokkaiden perustellessa mielipiteitään. Teemojen ohella selvitetään millaisia ihanteita perheestä ehdokkaiden mielipiteisiin sisältyy. Tutkielman viitekehys tulee kriittisestä perhetutkimuksesta. Aineistona tutkielmassa on käytetty Helsingin Sanomien vuoden 2011 eduskuntavaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden kantoja ja niiden perusteluita kysymykseen: ”Eduskunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareille perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon?”. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä. Lisäksi analyysimenetelmänä on hyödynnetty ristiintaulukointia. Tutkielma osoittaa, että puoluevalinnalla ja sukupolvella on merkitystä suhtautumisella homo- ja lesboparien oikeuteen perheen ulkoiseen adoptioon. Nuorimmat sukupolvet ovat suhtautumisessaan myönteisempiä kuin vanhemmat sukupolvet. Puolueiden kohdalla sukupolvien väliset erot eivät kuitenkaan kaikissa puolueissa ole selkeitä. Kommenteissa esille nousevia teemoja ovat: adoptio-oikeuden myöntäminen, lapsen asema adoptiossa, sekä homo- ja lesboparien kyky toimia vanhempina. Keskeiseksi tekijäksi kannanottojen muodostumisessa nousee suhtautuminen heteroseksuaaliseen ydinperheeseen. Ehdokkaiden perheihanteet noudattavat pitkälti kahtiajakoa heteroseksuaalisen ydinperheen ihanteen ja monimuotoisen perheen ihanteen välillä. Ensimmäinen ihanteista ilmenee muun muassa korostamalla lapsen tarvetta isään ja äitiin, sekä homo- tai lesboparin vanhemmuuden pitämisenä luonnottomana. Monimuotoisen perheen ihanne puolestaan näkyy korostamalla hyvän vanhemmuuden ominaisuuksina kykyä rakkauteen ja huolenpitoon, eikä sukupuolella katsota olevan merkitystä. Näiden kahden perheihanteen väliin jää monimuotoisuuden hyväksyvä perheen ihanne, jossa korostetaan myös vanhempien kykyä rakkauteen ja huolenpitoon, mutta nähdään ensisijaisesti lapselle parhaana perheenä heteroseksuaalinen ydinperhe.
  • Sjöblom, Sofia (2015)
    För att öka elevers välmående i skolan och för att höja elevernas socioemotionella kompetens har program i social och emotionell färdighetsträning (SET) utarbetats. SET har visats inverka positivt på elevers sociala, personliga och akademiska utveckling genom att minska problembeteende, öka positiv socialanpassning, förstärka positiva attityder till sig själv, andra och skolan samt förbättra akademiska prestationer. För att veta ifall ett enskilt SET-program är ändamålsenligt att använda krävs det att effekten utvärderas. Syftet med denna pro gradu–avhandling var att utvärdera Barnavårdsföreningens program Vi i klassen (VIK), som här definierades som ett SET-program. Programmets effekt har inte tidigare undersökts. Den övergripande forskningsfrågan var: uppnår VIK-programmet de mål som ställts för programmet; har programmet en önskad effekt på elevernas välmående i klassen? Välmående i skolan byggs upp av både faktorer i omgivningen och elevernas personliga resurser. Välmående undersöktes i denna avhandling på både klassrums- och elevnivå. Klassen som omgivning mättes med variabeln klassrumsklimat och elvernas personliga resurser mättes med variablerna social kompetens och självkänsla. Undersökningen var en kvantitativ interventionsstudie; en enkätstudie med longitudinell undersökningsdesign. Materialet samlades in i fem svenskspråkiga lågstadieskolor i Nyland. I undersökningen deltog 163 elever från årskurs 5 och 6 samt nio lärare. Frågeformulären fylldes i både av test- och kontrollklasser före och efter VIK-programmet. Materialet analyserades i huvudsak med t-test för beroende grupper och variansanalys med upprepad mätning (ANOVA). Analyserna av frågorna med fasta svarsalternativ visade inte att VIK-programmet skulle ha vare sig en positiv eller en negativ effekt på elevernas egen bedömning av vare sig klassrumsklimatet eller sin sociala kompetens och självkänsla i jämförelse med kontrollgruppen. Enligt lärarnas bedömning hade elevernas sociala och emotionella uttrycksfullhet förbättrats av VIK. I elevernas öppna svar framkom att 61 % av eleverna som deltagit i VIK tyckte att något förändrats i klassen under programmets gång. Motsvarande procent i kontrollklasserna var 24 %. Detta tyder på att VIK har någonslags effekt på eleverna och klassen men att denna effekt inte syntes i frågorna med fasta svarsalternativ. Resultaten diskuterades i relation till SET-studier utförda av bland annat Durlak m.fl. (2011), Kimber m.fl. (2008), Payton m.fl. (2008) och Rivers m.fl. (2013).
  • Hämäläinen, Eva-Julia (2015)
    Globalisaatio ja kansainvälisen muuttoliikkeen räjähdysmäinen kasvu ovat haastaneet perinteisen maailmankuvamme ja käsityksemme itsenäisistä valtioista. Maahanmuuttoa koskevassa poliittisessa filosofiassa on enenevässä määrin ryhdytty tarkastelemaan kriittisesti valtiosuvereniteettia. Samalla on kyseenalaistettu valtion oikeus rajakontrolliin, maahanmuuton estämiseen ja maahanmuuton kriteerien omaehtoiseen asettamiseen. Rajakontrollin katsotaan usein olevan ristiriidassa liberaalien arvojen ja ihmisoikeuksien kanssa. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Christopher Heath Wellmanin valtion rajakontrollia puolustavaa argumenttia. Wellman pyrkii ratkaisemaan valtiosuvereniteetin, ihmisoikeuksien ja rajakontrollin välisen jännitteen yhdistämällä liberaalin ajatuksen yksilön moraalisesta arvosta antiliberaaliin ajatukseen kollektiivisesta oikeudesta itsemääräämiseen. Hänen argumenttinsa rakentuu kolmesta premissistä: 1) valtiolla on oikeus itsemääräämiseen, 2) itsemääräämisoikeuteen sisältyy yhdistymisvapaus ja 3) yhdistymisvapauteen kuuluu oikeus olla yhdistymättä. Näistä kolmesta premissistä Wellman päättelee, että valtioilla on halutessaan oikeus evätä maahanpääsy kaikilta maahan pyrkiviltä yksilöiltä. Wellmanin johtopäätös on radikaali ja jyrkkä. Sen mukaan valtioilla olisi oikeus sulkea ovensa myös kaikkein heikommassa asemassa olevilta pakolaisilta ja turvapaikanhakijoilta. Tutkielmassa käsitellään Wellmanin argumentin premissejä ja johtopäätöstä kriittisesti. Työ etenee Wellmanin argumentin mukaisesti tarkastellen ensin hänen käsitystään valtion itsemääräämisoikeudesta. Argumentti sitoo kollektiivisen itsemääräämisoikeuden poliittiseen legitimiteettiin ja ryhmän kykyyn suojella ihmisoikeuksia. Liberalismin sitoutuminen arvoindividualismiin ja yksilön oikeuksiin asettaa Wellmanin näkemykselle haasteita. Työssä esitetään, ettei Wellman pysty näitä haasteita täysin ratkaisemaan. Tämän jälkeen tarkastellaan argumentin toista ja kolmatta premissiä yhdistymisvapaudesta ja sen ulossulkevasta ulottuvuudesta. Luvussa tarkastellaan kriittisesti Wellmanin näkemystä yhdistymisvapaudesta ja valtiosta yhdistymisvapauden oikeudenhaltijana. Lisäksi esitetään kaksi Wellmanin jyrkän johtopäätöksen haastavaa esimerkkiä kilpailevista oikeuksista. Näistä ensimmäiseen Wellman pyrkii antamaan ratkaisuehdotuksen. Toinen esimerkki osoittaa, että argumentti asettaa poliittisen yhteisön vähemmistön enemmistön tyrannian alle. Viimeisessä varsinaisessa luvussa tutkielman näkökulma vaihdetaan Wellmanin argumentin sisäisestä tarkastelusta valtion alueellisten oikeuksien tarkasteluun. Näkökulmanvaihdos osoittaa, miksi Wellman tarvitsee argumenttiinsa sen eri osat ja lisäulottuvuudet. Luvussa esitetään, että yhdistymisvapaus ei ole vastaus maahanmuutto- ja rajakontrollikysymykseen. Tämän takia Wellman joutuu antamaan itsemääräämisoikeudelle lisäulottuvuuden. Luvun lopussa osoitetaan, että tämä lisäulottuvuus tuo näkemykseen kommunitaristisia haasteita, joista Wellman on pyrkinyt irrottautumaan. Lisäksi näkemys perustuu konsekventalistisiin huolenaiheisiin eikä Wellmanin kannattamaan deontologiseen käsitykseen valtion itsemääräämisoikeudesta. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, ettei Wellmanin kollektiiviseen itsemääräämisoikeuteen ja yhdistymisvapauteen perustuva argumentti tarjoa oikeutusta valtion oikeudelle kontrolloida rajojaan. Argumentti kaipaa tuekseen perustelun itsemääräämisoikeuden lisäulottuvuuden hyväksymiselle.
  • Kankare, Pinja (2015)
    Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään niitä tekijöitä, jotka inspiroivat ja motivoivat toimitusjohtajia kehittymään urallaan kohti johtajan asemaa sekä motivoitumaan roolissaan toimitusjohtajana. Tulen tarkastelemaan suomalaisten toimitusjohtajien kertomuksia työurastaan sekä heidän kuvailujaan urapolkunsa kannalta merkityksellisistä askeleista. Hyödynnän tutkielmassani itsemääräytymisteoriana (Deci & Ryan, 1985, 2002) tunnettua makroteoriaa ihmisen motivaatiosta, emootioista ja persoonallisuudesta. Tutkielmani aineisto koostui suomalaisten suuryritysten toimitusjohtajille tehdyistä teemahaastatteluista (N=20), jotka kerättiin osana johtamisen ja työpsykologian alan väitöstutkimusta (Kulla, 2011) kevään ja kesän 2009 aikana. Tästä aineistosta esiin nousseita rakenteita tarkasteltiin laadullisesta näkökulmasta käsin, temaattisen analyysin keinoin. Tutkimukseni kohteena olivat haastateltavien itsensä esittämät näkemykset ja kertomukset omista kokemuksistaan työuransa aikana. Näitä havaintoja pyrittiin heijastamaan itsemääräytymisteorian tarjoamiin näkökulmiin motivaatiosta ja arvioimaan valitun teoreettisen viitekehyksen käytettävyyttä tässä kontekstissa. Tutkimustulokset osoittivat, että toimitusjohtajat ovat autonomisia ja itseohjautuvasti toimivia henkilöitä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että heitä motivoivat useat erilaiset tekijät, joilla ei ole yhteyttä palkkauksen tai muiden työstä saatavien kompensaatioiden kanssa. Miltei kaikki toimitusjohtajat toivat esille työn tarjoamien haasteiden ja oppimismahdollisuuksien merkityksen motivaatiolleen. Myös riskinotto, vaikeiden tavoitteiden saavuttaminen ja arvostuksen tunteminen nousivat heidän motivaationsa kannalta keskeisiksi seikoiksi. Itsemääräytymisteoria tarjosi keinoja toimitusjohtajien motivaatiorakenteen tarkempaan arviointiin ja osoitti, että toimitusjohtajat toimivat varsin sisäisistä motivaatiotekijöistä käsin ja osoittivat itsemääräytymisteorian mukaista motivaation sisäistymistä, vaikkakin myös vaihtoehtoisille tulkinnoille jäi tilaa. Voidaan myös sanoa, että toimitusjohtajat kokivat työnsä itselleen vahvasti merkitykselliseksi ja oman arvomaailmansa mukaiseksi sekä toimivat työssään varsin itsemääräytyneesti.
  • Toroskainen, Essi (2015)
    Tämä Pro gradu –työ tarkastelee julkista keskustelua työhyvinvoinnista Helsingin Sanomissa. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomissa 24.9.1999-8.9.2014 välisenä aikana julkaistuista työhyvinvointiaiheisista teksteistä. Aineisto käsittää yhteensä 112 artikkelia. Tutkielman tavoitteena on selvittää työhyvinvoinnin saamia merkityksiä siitä käytävässä julkisessa keskustelussa. Työhyvinvointia käsitellään mediassa näyttävästi, ja keskusteluun osallistuvat tahot ovat moninaisia. Työhyvinvointia merkityksellistetään keskusteluissa kuitenkin vaihtelevin, jopa ristiriitaisin tavoin ja siihen liitetään erilaisia odotuksia, toiveita ja näkemyksiä. Tutkimuksessa analysoidaan kehys- ja diskurssianalyysin avulla sitä, minkälaisia merkityksiä työhyvinvointi saa Helsingin Sanomien tuottamassa julkisessa keskustelussa sekä minkälaista diskursiivista kuvaa työhyvinvoinnista keskustelu kokonaisuudessaan tuottaa. Tutkimuksen teoreettinen kontribuutio on yhtäältä työhyvinvoinnin tutkimuskentän syventämisessä ja erityisesti se kääntää katseen työhyvinvointiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Toisaalta se pureutuu merkitysten ja diskurssien rakentumiseen sekä määrittelyvallan ja toimijuuden problematiikkaan journalistisissa teksteissä. Metodisesti tutkimus yhdistää kvantitatiivista sisällön erittelyä sekä kehys- ja diskurssianalyyttista tutkimusta. Tutkimuksen tuloksena esitetään kaksi vallitsevaa työhyvinvoinnin diskurssia, jotka rakentuvat teksteissä ilmenevissä työhyvinvoinnin kehyksissä. Vallitsevina työhyvinvoinnin kehyksinä näyttäytyvät talouden- johtamisen- ja jaksamisen kehykset. Vallitsevina työhyvinvoinnin diskursseina esitetään arjen puurtajat –kokemusdiskurssi sekä suomalaisen työn pelastajat –talkoodiskurssi. Ne rakentavat kuvaa työhyvinvoinnista yhtäältä tuottavana sijoituksena ja taloudellisen riskin minimoimisena, jossa hyvinvoinnin lisääntyminen itsessään ei ole arvokasta ja kansalaiset ovat voimattomia hallitsemaan omaa hyvinvointiaan. Toisaalta työhyvinvointi näyttäytyy teksteissä yhtenä kansallisen tulevaisuusstrategian työkaluna, jossa työhyvinvointia koskevan asiantuntijuuden avulla kansalaiset valjastetaan hallitsemaan omaa hyvinvointiaan, ja sitä kautta turvaamaan hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Johtopäätöksissä työhyvinvointikeskustelun todetaan olevan yhteydessä yhteiskunnassa käytävään laajempaan arvokeskusteluun ja arvojen muutokseen. Pahoinvointi työelämässä alistuu keskustelussa tärkeimpinä näyttäytyvien taloudellisten tavoitteiden alla luonnolliseksi ja hyväksyttäväksi osaksi kehitystä, jossa ihmisten hyvinvointi on tavoiteltavaa ainoastaan osana talouden ja tuottavuuden strategioita. Näkökulmat työhyvinvointiin ovat toisaalta menneeseen katsovia korostaen työntekijöiden asemaa yhteiskunnan vallanpitäjien armoilla, toisaalta ne luotaavat tulevaa avoimuuden ja yhteistyön kautta. Politiikan toimijoiden perääntyminen keskustelusta edellyttää journalismilta entistä aktiivisempaa otetta aidon dialogisuuden rakentamisessa erityisesti kansalaisyhteiskunnasta nousevien avausten sekä muiden keskusteluun osallistuvien tahojen välille.