Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1294-1313 of 5269
  • Xavier Filgueira, Veruscka (2015)
    Caregiving is defined as a multifaceted practice, dependent on cultural determinants; and informal caregiving is described as a widespread practice in Europe and Finland. The new demographic trends in the developed countries motivate governments to think about the conciliation between caregiving and work. Caregiver burden is then discussed as the costs of caregiving for those who provide it and variables that have been suggested to influence caregivers' well-being are also examined. The purpose of the present study was to delineate a profile of the working caregivers in Finland, evaluate their burden and explore which factors influence burden, with an emphasis on the aspects associated with its reduction. To respond to those topics, data from an online survey collected in 2014 from Finnish caregivers was analysed, providing information on a variety of issues relevant to caregiving and its interaction with work. Burden was measured by the shortened ZBI. Independent samples t-test and one way ANOVA were used to test for differences between various segments of the sample and multiple linear regressions were run to evaluate the predictors of burden reduction. Out of 466 active caregivers, the majority were salaried workers. Among those working caregivers, most were middle-aged, well-educated, white collar, female workers who attend to their impaired children or parents. They often face losses at their workplaces due to caregiving. External care services were used sparingly. The study found significant relationship between caregiver burden and perceived stress, perceived health status, losses at work and retirement timing intentions. Also, reduction of financial strain, willingness to care, perceived health status and satisfaction with work-care arrangements were substantial predictors of burden scores decrease. Caregiving is more than care for the elderly, as shown by the number of caregivers assisting their children. Often working caregivers have to compromise their career development and family incomes due to care duties. Caregivers' health and motivation are as important as providing caregivers with effective support at work for their care responsibilities.
  • Crentsil, Perpetual (2001)
    This thesis studies medical beliefs and practices in Ghana. Its aim is to analyse the kind of social interaction/social relations inherent in informal communication in health-seeking behaviours. The primary aim, however, is to look for people's social meaning of illness-- what sense they make of illness-- in the interplay between informal communication and health-seeking activities. The study is based in Twuim, a rural fishing village in Ghana. It is descriptive, exploratory, and largely ethnographic in approach. The ethnographic data is based on more than five months of participant observation fieldwork and unstructured ethnographic interviews with 33 respondents. Social relations and interaction are important in informal communication in the quest for therapy. The family emerges as the unit for therapy communication and social relations. Thus, three case studies are presented as part of the analysis of the family and therapy discussions. This study shows that people make sense of illness through known relationships with people such as family members and care providers, and known cultural categories such as witchcraft/oracles and biomedical health care promotion. Through these mechanisms, the people derive their social meaning of illness largely from both natural and supernatural ideas about illness. The analytical focus follows Arthur Kleinman's model of sector analysis of medical systems, which uses the structuralist approach. The other framework is the analysis of discourse, following Michel Foucault. One of the main conclusions is a suggestion for the integration of biomedicine and traditional medicine in Ghana as a way to expand the country's health care resources.
  • Sihvonen, Markus (2010)
    In this thesis we study the information content of the market's volatility expectations derived from options or implied volatility. The key idea of the thesis is that if markets are efficient and the pricing model used is correct, implied volatility should be an unbiased forecast of future volatility and contain the information in alternative volatility forecasts. Similarly deviations from unbiasedness or informational efficiency give possible indications on market efficiency and the correctness of the pricing framework used. The thesis consists of a theoretical and empirical part. The theoretical part introduces options pricing theory and explains how implied volatility can be calculated from the prices of traded options as well as reviews related empirical findings. We focus on the classic Black-Scholes model, which assumes a strict parametric structure for the stock price, as well as on the VIX index which is a practical implementation of the more flexible model-free implied volatility concept. Both Black-Scholes implied volatilities calculated from call and put options with different strikes and the VIX index are then used in the empirical part. The empirical part focuses on the actual information content of implied volatility calculated from Standard & Poor's 500 index options. First we study the explanatory power and possible biasness of implied volatility using a common in-sample regression specification. Then we move on to consider the actual forecasting power of implied volatility and whether this can be improved with forecasts created with a GARCH model. During the empirical part we focus especially on the differences in results when using implied volatilities calculated differently. We find that Black-Scholes implied volatilities calculated from out-of-the-money calls are unbiased forecasts of future volatility and also have a higher information content than especially at-the-money implied volatilities that have been preferred in the previous literature. Moreover the information content of the VIX index is also high, though not clearly higher than that of the best Black-Scholes implied volatilities. Finally, using GARCH forecasts with implied volatility seems to reduce forecast errors in all cases, though the reduction is not significant with the best implied volatility series including the VIX index.
  • Mäkelä, Teea (2000)
    This study investigates user value in wireless value-added services through the viewpoint of user behaviour. It aims to answer the research question of ’what creates user value in wireless value-added services?’ by constructing a theoretical framework drawing from theories and market experiences and examining three case studies of early applications of wireless value-added services and comparing them to comparable technological innovations in the light of the theoretical framework. This is a qualitative research project undertaken as a multiple case study. The selected cases are three case studies concerning adoption of wireless value-added services in three regions of the world. The point of analysis is on how user value is created; it is assumed that adoption rate and popularity of services serve as indicators of user value. Main sources of data for the theoretical framework are books of recognized relevance in the area. Case descriptions are based on three sources of data. One, articles and news releases. Two, analyst reports from leading market research firms and investment banks. Three, information provided by companies. The data was compiled and analysed to determine adoption of services and identify key reasons for popularity or lack of. A cross-case analysis was then conducted to identify common trends across cases and draw conclusions based on these. In the discussion, these conclusions were contrasted with findings regarding user value creation in comparable technological innovations and examined in light of the theoretical framework. Main conclusions are that key factors driving value creation in wireless value-added services are likely to be service ubiquity, content, horizontal communication, ease of use and price. Beyond this, factors such as personalisation and localisation are likely to be important, but do not depart from basic value drivers as they enhance ease of use and relevance of content. Findings were then discussed in the wider frame of reference, suggesting that increase in mobility is the next step in the deepening of informationalisation of society and economy and is likely to deepen social segmentation and diversification while helping to unleash productive potential contained in mature industries and spawning new business models.
  • Weckström, Ari (2006)
    Eteläinen Afrikka on siirtomaa-ajan jälkeen kärsinyt köyhyydestä, levottomuuksista ja hitaasta taloudellisesta kehityksestä. Osaltaan tämän seurauksena alueen maat ovat muodostaneet eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n, jotta sen jäsenmaat pääsisivät yhteistyössä irti aluetta leimanneesta negatiivisesta kehityksestä. Yhteisön tavoite on kestävästi ja tasapuolisesti kehittää kaikkia alueen maita ja nostaa alueen ihmisten hyvinvointia. SADC pyrkii tavoitteisiinsa erityisesti kahdella tavalla: kehittämällä alueen infrastruktuuria ja syventämällä yhteisön maiden taloudellista yhteistyötä vapaakaupan ja tulliunionin muodossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää lisäävätkö toisiaan tukevat taloudellinen integraatio ja infrastruktuurihankkeet jäsenmaiden hyvinvointia SADC:n toivomalla tavalla. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkielman ensimmäinen teorialuku perustuu Bougheasin et al. vuonna 1999 kirjoittamaan artikkeliin "Infrastructure, Transport Costs and Trade" ja se käsittelee infrastruktuurin vaikutusta kahdenvälisen kaupan volyymiin. Teoria osoittaa, että infrastruktuurilla on positiivinen yhteys kaupan volyymin kasvuun. Infrastruktuurihankkeen mielekkyyteen taas vaikuttaa maiden alkupääoma ja maantieteelliset tekijät. Infrastruktuuriin ei välttämättä kannata sijoittaa, jos alkupääomaa on niukasti ja maantieteelliset esteet ovat suuria. Toinen teorialuku perustuu pääosin Venablesin vuonna 2003 kirjoittamaan artikkeliin ”Winners and Losers from Regional Integration Agreements”, joka tarkastelee kehitysmaiden muodostaman tulliunionin hyvinvointivaikutuksia jäsenmailleen suhteellisen edun näkökulmasta. Luvussa osoitetaan, että köyhien maiden tulliunioni laskee köyhimpien jäsenmaiden hyvinvointia samalla kun rikkaampien jäsenmaiden hyvinvointi lisääntyy. Köyhien maiden kannattaakin teorian mukaan luoda tulliunioni mieluummin maailman mittakaavassa rikkaan maan kanssa. SADC:n tavoitteiden tulkinta teorian valossa antaa ymmärtää, että yhteisön kannattaa investoida infrastruktuuriin, huolimatta siitä, että monilla mailla ei luonnollisestikaan ole teorian edellyttämää alkupääomaa. Sijoitus infrastruktuuriin kannattaa, sillä jäsenmaat saavat infrastruktuurihankkeisiin tukea kansainvälisiltä avunantajilta, kuten EU:lta. SADC levittäytyy myös melko yhtenäiselle alueelle, jolloin maantieteelliset tekijät eivät muodosta infrastruktuurihankkeille merkittäviä esteitä. SADC:n tavoite muodostaa alueen kattava tulliunioni ei sen sijaan teorian valossa näyttänyt järkevältä ellei SADC samalla muodosta vapaakauppajärjestelyjä alueen ulkopuolisten, rikkaampien talouksien kanssa. Yhteisön kannattaa siis investoida infrastruktuuriin, mutta sen tulee pitää huolta siitä, ettei se pyri muodostamaan oppikirjamaista tulliunionia, joka teorian mukaan laskee osan maiden hyvinvointia. Jos SADC ei ota integraatioprosessissaan huomioon tulliunionin negatiivisia vaikutuksia osalle jäsenmaista, saattaa koko SADC:n olemassaolo ja sen positiivinen alueellinen vaikutus vaarantua.
  • Öhman, Johanna Maria (2007)
    Denna avhandling behandlar unga som avbryter sin utbildning och hur stödprocesserna fungerar i dagens skola. Dessa ungdomar som avbrutit sin utbildning kallas drop-outs. Avhandlingen inleds med en grundlig begreppsdiskussion. Målsättningen med forskningen är att lyfta fram gruppen ungdomar som faller emellan och är i risk för att marginaliseras från såväl utbildning som arbete. I avhandlingen närmar sig forskaren fenomenet på olika nivåer för att få en tydlig helhetsbild. Dessa nivåer är den samhälleliga, den interaktiva och den individuella. Som kvalitativ undersökningsmetod används fokusgrupper och både unga drop-outs själva och skolpersonal, främst skolkuratorer, har fått ge sin syn på avbrott från utbildning och stödprocesser. Brukarperspektivet är prioriterat. Viktiga grunder i forskningen är skolmiljön som helhet, det sociala arbetet i skolan, det preventiva arbetet och det tidiga ingripandet vid skolfrånvaro. Alla barn och unga som bor i Finland är läropliktiga vilket gör att skolan utgör hela åldersgruppen och är därför en viktig arena med tanke på att nå unga som är i riskzon. Kraven i dagens postmoderna samhälle är hårda, det krävs att de unga följer ett visst mönster och det egna ansvaret har blivit allt viktigare. Det är inte i dag lika självklart att alla följer samma mönster, olika övergångsmodeller förekommer såväl när det gäller övergång till vuxenlivet som övergång från utbildning till arbete. Cirka 10 procent avbryter idag sin utbildning antingen under övergången mellan den grundläggande utbildningen och andra stadiet eller under andra stadiet. Dessa drop-outs är en utmaning för det sociala arbetet, ett avbrott betyder att den unga blir utanför den institutionella kontrollen och de rutiner som skolan medför. Undersökningen visar att det idag finns ett stort behov av individuell handledning och olika former av stöd, det förekommer brister i dagens stödprocesser. På individnivå är det förutom den individuella handledningen viktigt att få bekräftelse, uppleva en känsla av meningsfullhet och att vara delaktig i sina val. På skolnivå är det viktigt med heltäckande och långsiktiga satsningar inom det preventiva arbetet. På samhällsnivå är det viktigt att se på hela strukturen, föra en öppen diskussion med alla parter och utforma klara handlingsplaner vid skolfrånvaro. Dagens unga kommer att behövas i framtiden, det är viktigt att satsa på dem så att de inte går miste om en trygg framtid.
  • Wejberg, Jonna (2013)
    Syftet med denna avhandling är att granska värderingarna i vården vid Helsingfors ungdomsstation. Mitt intresse ligger i att undersöka om vården baserar sig på värderingar som stöder de unga klienterna i det livsskede de genomgår, eller om verksamheten de facto understryker det avvikande hos personerna, dvs. deras missbruksproblem. Jag har därför valt att granska både personalens och de unga klienternas upplevelser utgående från teorier om avvikande beteende och stämpling. Målgruppen för avhandlingen är unga vuxna missbrukare mellan åldern 18-24 som tar del av missbrukarvården vid Helsingfors ungdomsstation på frivilligbasis. Materialet i avhandlingen består av en kvalitativ enkätundersökning samt temaintervjuer. Enkätundersökningen består av nio (9) enkäter som är besvarade av personalen vid Helsingfors ungdomsstation. Intervjumaterialet består av 11 temaintervjuer som är utförda med 10 unga mellan åldern 19–24, som är klienter vid Helsingfors ungdomsstation. Materialet är analyserat med hjälp av innehållsanalys. Resultatet visar att klienterna vid Helsingfors ungdomsstation definieras och bemöts utgående från deras livsskede och inte deras problem. Detta anses vara centralt och viktigt av såväl personalen som klienterna. Klientelet vid ungdomsstationen är heterogent, vilket kan anses ha den inverkan att det har varit svårt att skapa en klar definition av ungdomarna som tar del av vården. Verksamheten verkar på basis av resultatet fungera enligt principer av låg tröskel verksamhet, vilket syns i att ungdomarna själva har möjlighet att avgöra deras behov av vård samt vårdens längd. Både personalen och klienterna poängterar betydelsen av att verksamheten fungerar med låg tröskel. Även ungdomarnas egen delaktighet och självbestämmanderätt i relation till avgörandet av vårdbehovet och vårdens innehåll uppfattas vara viktigt. I resultatet poängteras betydelsen av ett gott bemötande och en god och tillitsfull relation till den egna arbetaren av ungdomarna. Ett gott bemötande består enligt ungdomarna av att den egna arbetaren är intresserad över ungdomens situation och att personalen inte fördömer ungdomarna utgående från deras problem eller handlingar. En god och öppen relation till terapeuten vid ungdomsstationen beskrivs som central med tanke på målsättningen med vården. Ett respektfullt bemötande av klienterna framkommer som centralt även i personalens svar. Genom en god, öppen och tillitsfull relation till den egna arbetaren skapas möjligheten till att öppet kunna reflektera över sin situation med anställda. Möjligheten till reflektion uppskattas av ungdomarna och uppfattas som centralt med tanke på vårdens målsättning. Reflektionen möjliggör ett annorlunda perspektiv på sin egen situation vilket kan anses föra ungdomen framåt i sin vårdprocess. För att reflektionen ska vara möjlig krävs dock att ungdomen har en upplevelse av att hon inte blir dömd, fastän hon ärligt berättar om sig själva och sitt liv. I arbete med missbrukande unga vuxna kan stämplingsteoretiska aspekter anses vara centrala och viktiga att känna till och ta i beaktande. Ungdomarna upplever det som viktigt att de kan berätta om sin verkliga situation, utan att bli stämplad eller dömd. Upplevelser av att bli bortvisad eller dömd utgående från sin situation eller sina problem minskar ungdomarnas möjlighet att söka och få hjälp för sina problem. Även ett bemötande av unga som avvikande kan ka konsekvenser för ungdomarnas vilja att ta del av vården. Därmed är det även betydelsefullt att deltagande i vården är möjlig med låg tröskel och att ungdomarna har själva möjlighet att definiera sitt vårdbehov.
  • Karlsson, Michael (2002)
    I avhandlingen utreds hurdan betydelse Internet, och då framförallt WWW och e-post, har fått för finlandssvenska journalister, som hjälpmedel i deras arbete. Utgångspunkten har varit att undersöka om Internet har hunnit bli ett lika viktigt verktyg på Svenskfinlands redaktioner, som det enligt forskningen är utomlands. Attityden är i grunden skeptisk – innehållet i media har inte blivit speciellt mycket annorlunda sedan nätets intåg. Vad kan då en finlandssvensk journalist egentligen ha för nytta av nätet, varför är de flesta så intresserade av det? I texten diskuteras olika slag av insamling av journalistiskt material med hjälp av nätet – oftast är det lika med sökning av information på WWW, men också bland annat intervjuer via e-post och sökning efter bild- och ljudmaterial. Källkritik behandlas skilt, eftersom det är en central fråga när man diskuterar information från nätet och speciellt WWW. Som teoretisk bakgrund har använts främst Ari Heinonens Journalism in the Age of the Net – Changing Society, Changing Profession (1999), Don Middlebergs och Steven Ross’ utredningar från 2000 och 2001, samt Timo Lüges Usage Patterns and Information Needs of Journalists on the Internet. An Empirical Study at USUS – the Usually Useful Internet Guide for Journalist (1999). Både kvantitativa och kvalitativa metoder har använts i den egna forskningen. Dels baserar sig resultaten på en traditionell enkät, som gick ut till samtliga finlandssvenska dagstidningar hösten 1999, och dels på tio kompletterande kvalitativa intervjuer med etermediejournalister från våren och hösten 2001. Resultaten visar främst att Internet under några år snabbt har hunnit etablera sig som ett av de mest använda journalistiska hjälpmedlen också i Svenskfinland. Nätet är inte orsak till någon större förändring av innehållet i media, men det är flexibelt och till stor hjälp med mängder av mindre saker – kontaktuppgifter, bakgrundsinformation, i viss mån nya uppslag (i den mån journalistens samvete tillåter det), och mycket annat. Allt det här anses numera vara lättare eller snabbare än tidigare, och det är tillräckligt mycket för att slutsatsen av forskningen skall vara att Internet idag verkligen är ett av mest användbara verktygen som står till en journalists tjänst, tillsammans med telefonen, den bärbara inspelningsutrustningen och ordbehandlaren.
  • Parko, Veera (2003)
    Tutkimus tarkastelee sosiaalisia sidoksia pankkitoimihenkilöiden ammattiryhmässä. Näkökulma määrittyy yhtäältä tutkittavien pankkitoimihenkilöiden yhteisen ammatin ja toimintaympäristön (pankkiala, pankkiorganisaatio), toisaalta ammattiryhmälle ominaisten sosiaalisten suhteiden luonteen pohjalta. Tutkimuksen keskeinen kysymyksenasettelu liittyy siihen, mitkä tekijät sitovat tutkittavaa ammattiryhmää yhteen ja miten nämä sidokset rakentuvat pankkitoimihenkilöiden yhteisessä toimintaympäristössä, pankissa? Tutkimusongelma liittyy sosiologisessa keskustelussa toistuvasti esiintyvään ajatukseen ammattiin perustuvan solidaarisuuden tai yleisemmällä tasolla yhteisöllisyyden muutoksesta nykyajan työelämässä: sosiologiassa on viime vuosina pohdittu, onko ammattiin ja muihin perinteisiin työtä määrittäviin tekijöihin liittyvillä sosiaalisilla suhteilla enää merkitystä nykypäivän työorganisaatioissa? Entä ovatko nämä suhteet välineellisiä ja pinnallisia, vai onko kyse vahvemmista sidoksista? Tutkimus tarkastelee sosiaalisia sidoksia ammattiryhmän eri toimintaympäristöissä neljän analyysitason, ammattikunnan (ammattiliitto, ammattiin liitetyt mielikuvat), yrityksen (henkilöstön sitouttaminen), tiimin (tiimiorganisaatio) sekä konttorin (työtoverit, esimies, asiakkaat) avulla. Tutkimuksen pääaineisto koostuu yhden pankkiryhmän pankkitoimihenkilöiden teemahaastatteluista. Sivuaineistona käytetään mm. tutkittavan pankin johdon haastatteluita. Aineiston analyysissä käytetään laadullista menetelmää. Tutkimuksen aineiston perusteella yhteiseen työhön ja ammattiin liittyvät sosiaaliset sidokset eivät ole haastateltavien pankkitoimihenkilöiden kohdalla kovinkaan vahvoja tai sitovia (esim. yhteenkuuluvuuden tunteeseen liittyviä), mutta sosiaalisten sidosten luonteessa on kuitenkin eroja, kontekstista ja toimintaympäristöstä riippuen. Ammattiryhmän sosiaaliset sidokset eivät ole lainkaan vahvoja, kun on kyse muodollisista organisatorisista rakenteista, kuten ammattiliitosta ja yrityksen tiimiorganisaatiosta. Ammattikunnan ”kollegiaalisen solidaarisuuden” (pankkiryhmien rajat ylittävä tunne ”meistä pankkilaisista”) tasolla sekä yksittäisen konttorin vuorovaikutussuhteissa (asiakkaat, työtoverit) ammattiryhmän sosiaalisissa sidoksissa sen sijaan näyttää olevan enemmän ”yhteisöllisempiä” piirteitä. Matti Kortteisen tutkimus Kunnian kenttä: suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona (1992) on toiminut tärkeänä lähteenä pankkityön analyysissä, ja Catherine Caseyn Work, Self and Society After Industrialism (1995) sekä Richard Sennettin Työn uusi järjestys (2002) työelämän muutoksen pohdinnassa.
  • Tamminen, Essi Katariina (2009)
    Koulutuksen ja osaamisen edistäminen ovat yhdessä korkean teknologian käyttöönoton kanssa osa Suomen talouden strategiaa. Työmarkkinoilla olevaa osaamista pyritään lisäämään koulutusta tehostamalla. Tieteellisen koulutuksen tasolla tämä tarkoittaa lyhyesti: kasvattaa maisterin tutkinnon suorittajien määrää. Yksilö tekee itse päätöksen aloittaa korkeakouluopinnot ja jatkaa niitä aina maisterin tutkintoon saakka tai keskeyttää ne jossakin vaiheessa joko kandidaatintutkintoon tai ennen tutkinnon saavuttamista. Päätöksen voidaan katsoa perustuvan subjektiivisiin kustannus-hyötylaskelmiin, joita pyrin selvittämään inhimillisen pääoman teorian pohjalta. Beckerin (1964) inhimillisen pääoman teoriaa käsittelen teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselleni. Samalla se kertoo koulutuksen taloustieteen suunnannäyttäjistä. Käytän tutkimuksessani hyödyksi koulutuksen taloustiedettä sekä muita yhteiskuntatieteitä, erityisesti kasvatustieteitä ja sosiologiaa. Hyödynnän Vincent Tinton (1975) integraatioteoriaa, jota voi luonnehtia sosiologiseksi prosessiteoriaksi. Tämä teoria luo pohjaa poikkitieteelliselle tutkimukselleni, joka oli alun perin toiveeni. Tutkielman tavoitteena oli tutkia inhimillisen pääoman tarvetta, opiskelun kannusteita, opintoaikoja ja valmistumista maisteriksi. Pyrkimyksenä oli selvittää, miten opintoaikoja voidaan mallintaa ja millaisia alustavia tuloksia sain omasta empiirisestä osuudestani. Opintoaikojen mallinnukseen käytin elinaika-analyysia ja tuloksien laadintaan laadullista sisältöanalyysin menetelmää. Tutkimusmenetelminä olen siten käyttänyt sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta. Idea molempien menetelmien käyttämisestä oli mielessäni jo työni alkuvaiheista saakka ja haastavista osuuksista huolimatta toteutin tutkimukseni pitäen kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta. Aineisto kerättiin 1999 2006 välisenä aikana Helsingin yliopiston kansantaloustieteenlaitoksella opiskelleista opiskelijoista. Aineisto sisälsi yksilötason tietoja 155 opiskelijan opintojen ajallisesta kulusta, taustatekijöistä sekä opintojenaikaisista tekijöistä. Opintoaikojen mallintamiseen esittelin tarkasti ekonometrisen elinaika-analyysin, jonka avulla voidaan mahdollisesti jatkossakin tehdä opintoaikoihin liittyviä tutkimuksia. Elinaika-analyysi on tavallista regressioanalyysia monipuolisempi, koska sen avulla voidaan ottaa huomioon myös sensuroituneet havainnot, eli sellaiset opiskelijat, jotka eivät seuranta-aikana olleet valmistuneet maistereiksi, mutta mahdollisesti ja todennäköisesti valmistuvat seuranta-ajan jälkeen. Omassa empiirisen aineiston analyysissa päädyin Weibull-jakaumaan pohjautuvaan verrannollisten hasardien spesifikaatioon, josta tein pienimuotoisen esimerkin. Laajat esimerkit aikaisemmista tutkimuksista (tutkielman alussa) olivat vertailupohjana omille tuloksilleni, joita käsittelin työn loppuosassa. Tulosten mukaan vanhempien ammatillisen koulutuksen taso näyttäytyi vahvana taustatekijänä. Aikaisemmat opinnot kansantaloustieteessä, hyvä opintojenohjaus, nuorempi opintojen aloitusikä sekä sitoutumattomuus kokopäiväiseen työhön vaikuttivat tämän tutkimuksen valossa edistävän opintojen suorittamisnopeutta aina maisterin tutkintoon saakka.
  • Rehtilä, Inkeri (2009)
    Tutkimus on etnografinen tutkimus. Sen kohteina on kolme erilaista asukastilaa, joita yhdistää yhdyskuntatyö asuinalueella. Tutkimuskysymyksenä on, mitä merkityksiä inhimillisellä toiminnalla asukastiloissa on asukkaiden hyvinvoinnille? Tutkimustehtävä on tämän inhimillisen toiminnan ja tapahtumien tunnistaminen siten, että tutkija tulkitsee tutkittavien omaa ymmärrystä niistä. Tutkimuksessa kenttä jäsentyy tulkittuna ja sosiaalisesti konstruoituna. Aineiston keruun metodina on etnografia, jolloin tutkimusaineistoa on tuotettu yhdessä tutkittavien kanssa. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin muistiinpanoista ja haastatteluaineistosta yhteensä 330 sivua tekstiä. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään valokuvia, piirroksia ja tausta-aineistoa. Etnografia ymmärretään kokemukseksi tutkittavien kanssa ja heiltä oppimiseksi. Katse tutkimuksessa käännetään asukastiloissa säännöllisesti ja pidempään viihtyvien asukasryhmien arkiseen toimintaan. Inhimillisen toiminnan teoriaan pohjautuvan analyysin kautta asukkaiden esiin tuomia asukastilojen merkityksiä arjen hyvinvoinnille ovat tuki perustarpeiden tyydyttymiseen, liityntä toisten yhteyteen, osallistuminen yhteisenä tekemisenä ja kasvu itsenäisenä ihmisenä. Tutkimus kertoo, että markkinoistuvan virallisen palvelujärjestelmän sisällä on kansalaiskeskeiseen ja avoimeen vuorovaikutukseen perustuvia paikallisia käytäntöjä, jotka arkisina jäävät näkymättömiksi virallisessa palvelujärjestelmässä mutta tekevät asukkaiden arjesta elettävämmän. Avoimet asukastilat näyttäytyvät asukkaiden inhimillisen toiminnan ehtona ja tuloksena. Asukastiloissa liittyminen inhimilliseen toimintaan tapahtuu asukkaiden tarpeiden ja sattumien kautta mutta autonomisesti. Tärkein asukastilojen merkitys asukkaiden hyvinvoinnille on kansalaisuuden vahvistuminen elämäntilanteissa, joissa valinnanmahdollisuudet muuten ovat vähäisempiä. Asukastiloihin tullaan tapaamaan toisia asukkaita huonokuntoisinakin naapurien kanssa ja hiljaiset asukasryhmät löytävät niihin useita kertoja päivässä. Asukkaat muodostavat omia spontaaneja vapaaehtoistyön ja vertaisverkostoja. Asukastilat tarjoavat asukkaille palkallista työtä ja kotona työtä tekeville työyhteisön. Kun asukkaat ja työntekijät parhaimmillaan ovat yhteisön jäseniä, palkallisen ja vapaaehtoisen työn roolit hämärtyvät esimerkiksi työllistämistuella palkattujen työntekijöiden jatkaessa vapaaehtoisina työntekijöinä. Keskeisin asukkaiden hyvinvoinnin osatekijä, osallistuminen, ei näytä myöskään olevan yhteydessä asukkaiden asemaan työ- tai asuntomarkkinoilla tai palvelujärjestelmässä. Hyvinvoinnin jakaantuessa epätasaisesti asukkaiden tilat ja pysyvä henkilökunta ovat asukkaille resursseja. Asukastiloissa asukkaat tunnistavat toisia asukasryhmiä ja käyvät vuoropuhelua ryhmiin kuuluvista tai kuulumattomista, asemasta yhteisössä. Toiminta asukastiloissa ja yhdyskuntatyö ovat asukkaiden hyvinvoinnille tärkeitä linkkejä palvelujärjestelmään kansalaisina ja asiakkaina.
  • Kiistala, Sanna (2003)
    Taloudellisessa kasvussa olennaista on innovaatioiden eli uusien, entistä parempien tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittäminen. Innovaatioiden syntymiseksi taas tarvitaan sekä inhimillistä pääomaa että tutkimus- ja kehitystyötä, jota suoritetaan niin yritysten, yliopistojen kuin muidenkin tutkimuslaitosten toimesta. Innovaatioprosessissa olennaista on tiedon leviäminen eri yksilöiden, yritysten ja tutkimuslaitosten välillä, ja näiden eri osapuolten välinen kanssakäyminen ja ideoiden vaihto taas on sitä helpompaa, mitä lähempänä toisiaan ne sijaitsevat. Kun nämä innovaatioprosessin eri osapuolet sijoittuvat maantieteellisesti lähelle toisiaan, kasautuu talouden inhimillinen pääoma. Inhimillisen pääoman alueellinen kasautuminen edesauttaakin innovatiivista toimintaa juuri sen tiedon leviämistä tehostavan vaikutuksen vuoksi, sillä informaatioteknologian kehityksestä huolimatta uudet ideat edelleenkin leviävät parhaiten suusta suuhun. Kun inhimillisen pääoman kasautumisen vaikutusta yritysten innovatiiviseen toimintaan tarkastellaan lähemmin, huomataan, että vaikutus toteutuu useaa eri kautta. Yhtä kaiken kattavaa mallia inhimillisen pääoman maantieteellisen keskittymisen ja innovaatioiden synnyn välisestä yhteydestä ei voidakaan rakentaa, vaan aiheen tarkastelussa on otettava huomioon useat eri näkökulmat. Tämän tutkielman tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva inhimillisen pääoman alueellisen kasautumisen vaikutuksesta yritysten innovatiiviseen toimintaan ja selvittää, millä tavoin tuo vaikutus ilmenee. Tutkielmassa tarkastellaan inhimillisen pääoman keskittymisen ja innovatiivisen toiminnan välisen yhteyden eri osa-alueita käsittelevää kansainvälistä kirjallisuutta ja esitellään tärkeimmät aihetta koskevat teoreettiset ja empiiriset tutkimukset. Laajimmin tarkastellaan Isaksenin (1996) tutkimusta Norjassa esiintyvästä innovatiivisen toiminnan maantieteellisestä jakautumisesta inhimillisen pääoman alueellisen kasautumisen mukaan. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että eräistä alueellisen keskittymisen haittapuolista huolimatta inhimillisen pääoman alueellinen kasautuminen kaiken kaikkiaan edistää innovatiivista toimintaa. Talouden eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja heterogeenisten ideoiden vaihto näyttää olevan välttämätöntä uusien innovaatioiden synnyn kannalta, ja vuorovaikutus taas on sitä tehokkaampaa, mitä lähempänä toisiaan talouden eri toimijat sijaitsevat. Yritysten innovatiivista toimintaa edesauttavat lyhyet välimatkat sekä eri yritysten välillä että yritysten ja yliopistojen tai muiden tutkimuslaitosten välillä. Lyhyen välimatkan taas tekee erityisen tärkeäksi läheisen sijainnin mahdollistama epämuodollinen kanssakäyminen.
  • Turunen, Outi (2005)
    Tässä työssä tutkin ranskalaisen nuorten dokumenttisarjan 7 en route tekoprosessia. 25-osainen dokumenttisarja kuvasi seitsemän nuoren toimittajan, joista itse olin yksi, matkaa bussilla halki Euroopan. Sarja esitettiin saksalais-ranskalaisella kulttuurikanavalla Artella kesällä 2003. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista neuvottelua todellisuuden representoinnista 7 en routen tekoprosessissa käytiin tekijöiden, osallistujien ja kanavan välillä ja miksi. Tavoitteena oli pohtia myös, mitä tämä neuvottelu kertoo laajemmin todellisuuden representoinnin problematiikasta uusissa dokumentaarisissa ohjelmissa. 7 en route on tutkimuskohteena kiinnostava ja ajankohtainen, sillä sarjassa sekoitettiin representaation tapoja niin viihdeohjelmista kuin dokumenteista. Tutkimusmetodina käytin etnografiaa yhdistettynä diskurssianalyysiin. Aineistona oli kuuden ohjelman tekijän, kahden osallistujan ja yhden kanavan edustajan haastattelut. Oheisaineistoina oli 7 en routen ohjelmakonsepti ja katsojien keskustelu ohjelman internet-sivuilla. Tutkin ohjelman tekoprosessia neuvotteluna, jossa yhteisesti tärkeiksi koetuista asioista muodostuu erilaisia puhetapoja. Pikemminkin kuin hegemonisten ja vastustavien diskurssien analysoimisesta kyse oli yhteisön jäsenten puheen lähiluvusta, jossa etsitään yhteisiä arvoja, erilaisia rajanvetoja ja niiden perusteluja. Tutkimuksen päälähteinä käytin todellisuuden representaatiosta ja siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä esitettyjä teorioita, erityisesti Bill Nicholsin ja Brian Winstonin ajatuksia. Pyrin yhdistämään näitä teorioita tosi-tv:stä ja uusista dokumentaarisista ohjelmista tehtyyn tutkimukseen. Niistä tärkeimpiä tälle työlle olivat John Cornerin ja Ib Bondebjergin kirjoitukset. Tutkimus osoitti, että uudenlainen dokumenttia, tosi-tv:tä ja dokumenttisaippuasarjaa yhdistävä ohjelmasarja herätti tekijöissä ja kanavassa epätietoisuutta siitä, minkälaisia representoinnin keinoja voisi ja tulisi käyttää. Osallistujat olivat varuillaan itseensä kohdistuvan representaation luonteesta ja halusivat aktiivisesti osallistua representoinnin rajojen määrittämiseen. Neuvottelua käytiin erityisesti siitä, miten tunteita kuvataan. Haastateltavien puheessa inhimillisistä tunteista rakentui dokumenttisarjan tärkeä ainesosa ja toisaalta kilpailun kohde: tunteet täytyi saada näkyviin kameran edessä olijoista. Toinen keskeinen neuvottelun aihe oli, miten fiktiivisiä elementtejä ja ohjaamista käytettiin sarjassa. Vaikka 7 en routessa haluttiin genrerajojen ja viihteen ja faktan rajojen sekoittuvan, luonnollisuuden ihanne eli vahvana kaikkien osapuolien puheessa. Tekijät tukeutuivat perinteisemmille dokumenteille tyypillisiin eettisiin ohjeisiin kuten siihen, että ihmisiä ei pitäisi lavastaa tekemään tai sanomaan jotain, mitä he eivät muuten tekisi. Haastateltavien puheessa kulkivat rinnakkain todellisuuden näyttämistä ja katsojan opettamista painottava puhetapa sekä tarinallinen puhetapa, jossa korostettiin dokumenttisarjan olevan ensisijaisesti tarinallinen kokonaisuus. Puhetapojen voi nähdä liittyvän dokumentaaristen ohjelmien tehtävän muuttumiseen: kansalaisuuden vahvistamisen ja journalistisen tutkimisen rinnalle dokumentaaristen ohjelmien tehtäväksi on noussut viihdyttäminen.
  • Törmä, Pauliina (2010)
    Aseelliset konfliktit ja kriisit ovat kylmän sodan jälkeen muuttuneet aiempaa monitahoisemmiksi. Rauhan säilyminen edellyttää paitsi aseellisen konfliktin ratkaisemista, myös konfliktin taustalla vaikuttavien, usein taloudellisten ja sosiaalisten, epäkohtien korjaamista. Kriisinhallinnan keinot ovat kuitenkin edelleen enimmäkseen sotilaallisia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Afganistanissa osana Naton johtamaa ISAF-operaatiota käytettäviä PRT-osastoja (Provincial Reconstruction Team) uudenlaisena kriisinhallinnan työkaluna. PRT-konseptin ajatuksena on tuoda yhteen sotilas- ja siviilitoimijat ja heidän käytössään olevat sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset keinot vakauden säilyttämiseksi. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii inhimillisen turvallisuuden käsite, joka korostaa yksilön ja yhteisöjen turvallisuutta valtion turvallisuuden rinnalla sekä huomioi fyysisten ja sotilaallisten turvallisuusuhkien lisäksi myös taloudelliset ja sosiaaliset epäkohdat turvattomuuden synnyttäjinä. PRT-toimintaa analysoidaan John Cockellin laatiman rauhanoperaation kehikon kautta, jossa yhdistyvät konfliktin ratkaisua vaativat eri inhimillisen turvallisuuden osa-alueet – poliittinen, yhteisön, henkilökohtainen ja taloudellinen turvallisuus. Tutkielman tavoite on selvittää missä määrin PRT:t edistävät inhimillistä turvallisuutta ja kuinka hyvin ne tähän tehtävään soveltuvat. PRT-toimintaa analysoidaan kahdella tasolla: diskursiivinen analyysi perustuu toimintaa ohjaavien dokumenttien arviointiin ja käytännön taso PRT-projektien ja PRT-toiminnasta tehtyjen arvioiden analysointiin. PRT-toiminnan ohjeistuksessa näyttää korostuvan melko perinteinen, valtion eli Afganistanin hallinnon, tukemiseen tähtäävä turvallisuuskäsitys. Käytännössä PRT:t ovat kuitenkin pyrkineet edistämään ainakin jollain tasolla kaikkia neljää inhimillisen turvallisuuden osa-aluetta. Taloudellisen turvallisuuden edistäminen on korostunut PRT-toiminnassa ehkä liikaakin niiden suunnatessa valtaosan resursseistaan jälleenrakennus- ja kehitysprojektien toteuttamiseen. Muut inhimillisen turvallisuuden osa-alueet ovat näin jääneet vähälle huomiolle. Keskittyminen taloudellisen turvallisuuden edistämiseen on myös synnyttänyt ristiriitoja PRT-osastojen ja Afganistanissa toimivien avustusjärjestöjen välille. Siviilitoimijoiden määrä on lopulta jäänyt PRT-osastoissa vähäiseksi, mikä väistämättä on rajoittanut niiden kykyä edistää inhimillistä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti. Kokonaisuudessaan PRT-osastot ovat kuitenkin täyttäneet ISAF-operaatioon ja sen mandaattiin jäänyttä aukkoa inhimillisen turvallisuuden edistämisessä ja huomioineet ISAF-operaatiota paremmin myös inhimillisen turvallisuuden pääteesin, yksilön turvallisuuden, tärkeyden.
  • Muukkonen, Saara (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, selittävätkö akkulturaatioasenteet kansallisen kielen taidon ja psykologisen sopeutumisen välistä yhteyttä. Sopeutumista on tutkittu akkulturaation yhteydessä runsaasti. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kielitaito on yhteydessä akkulturaatioasenteisiin ja sopeutumisen eri tasoihin. Kuitenkin tutkimus näiden kolmen mittarin välisistä yhteyksistä on vähäistä ja kielitaito on usein mukana vain yhtenä demografisena mittarina. Tutkielman teoreettista taustaa hahmottavat akkulturaation ulottuvuudet ja Berryn akkulturaatioasenteet. Tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa, sosiaalipsykologian oppiaineessa vuosina 2008 – 2014 toteutettujen INPRES- ja LADA -projektien pitkittäisaineistoja. Aineisto koostuu Venäjältä Suomeen muuttaneista inkerinsuomalaisista paluumuuttajista. Projekteissa on tehty kolme seurantamittausta, ensimmäinen noin puoli vuotta (N=155), toinen noin kaksi vuotta (N=133) ja kolmas noin kolme vuotta (N=85) maahanmuuton jälkeen. Tässä tutkielmassa suomen kielen taitoa arvioitiin ensimmäisellä seurannalla. Akkulturaatioasenteiden mittareita ovat: kulttuurinen säilyttäminen ja kontaktihalukkuus, joiden arviointi tehtiin toisella seurannalla. Psykologisen sopeutumisen mittareita ovat: elämäntyytyväisyys ja itsetunto, joita arviointiin kolmannella seurannalla. Tutkielman pääanalyysimenetelmä on askeltava regressioanalyysi. Ensiksi tutkittiin regressioanalyysein suomen kielen taidon ja psykologisen sopeutumisen välistä yhteyttä, seuraavaksi suomen kielen taidon ja akkulturaatioasenteiden sekä lopuksi akkulturaatioasenteiden ja psykologisen sopeutumisen välisiä yhteyksiä. Tutkielman tulokset eivät ole samassa linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa: tutkielmassa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä päämittareiden välillä. Näin ollen päätutkimuskysymys ei saa tukea. Regressioanalyysien nollatulokset saattavat johtua analyysien puutteellisista taustaoletuksista tai ongelmista päämittareiden luotettavuudessa. Kuitenkin, koska kansallisen kielen taidon vaikutukset sopeutumiseen ovat hyvin moniulotteisia ja koska maahanmuuttajien kansallisen kielen taito on yhteiskunnallisesti tärkeää, lisätutkimusta kaivataan yhä. Avainsanat: kielitaito, akkulturaatioasenteet, psykologinen sopeutuminen, elämäntyytyväisyys, itsetunto, pitkittäistutkimus, regressioanalyysi
  • Pihko, Senja (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjällä asuvien inkerinsuomalaisten näkemyksiä inkeriläisyhteisön nykytilasta ja tulevaisuudesta Venäjällä. Lisäksi analysoidaan potentiaalisten inkerinsuomalaisten maahanmuuttajien jäsennyksiä syistä jäädä Venäjälle tai muuttaa Suomeen henkilökohtaisella ja yleisellä tasolla. Huomiota kiinnitetään myös siihen, koetaanko muutto vapaana valintana vai olosuhteiden seurauksen tapahtuvana toimintana. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään Leen (1996) vetävien ja työntävien tekijöiden mallia, Richmondin (1993) reaktiivisen ja proaktiivisen puheen tarkastelutapaa, Mchitarjanin ja Reisenzeinin (2014) teoriaa kulttuurin välittymisestä vähemmistöillä sekä etnolingvistisen vitaliteetin käsitettä (Giles, Bourhis & Taylor, 1977). Lisäksi tulokisa heijastetaan aiempaan tutkimukseen maahan jäämiseen ja lähtemiseen vaikuttavista tekijöistä etnisen ja työperäisen paluumuuton kontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä puolistrukturoiduista fokusryhmä-, pari- ja yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu Petroskoin yliopistossa, petroskoilaisessa koulussa ja Inkerin liitossa Pietarissa osana Suomen Akatemian rahoittamaa LADA – The Longitudinal Analysis of Diaspora Migration from Russia to Finland -projektia. Menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja tutkimuskysymyksiä lähestytään kriittisen realismin näkökulmasta. Kulttuurin eteenpäin viemistä rajoittavina tekijöinä inkerinsuomalaiset kokivat valtion tuen puutteen, paluumuuton sekä ihmisten vähäisen aktiivisuuden kulttuurin ylläpitämistä tukevassa toiminnassa. Toisaalta ihmisten aktiivisuus nähtiin myös tärkeänä kulttuurin säilymistä edistävänä tekijänä. Tämän lisäksi perheellä ja yhteisöllistä toimintaa tukevilla tahoilla koettiin olevan tärkeä rooli inkeriläiskulttuurin säilymisessä. Inkeriläisten muuttopäätöksiin vaikuttavat syyt luokiteltiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin syihin. Kaikissa kolmessa kategoriassa oli sekä jäämistä, että lähtemistä käsittelevää puhetta. Sosiaalisia syitä olivat mm. Suomessa tai Venäjällä asuvat perheenjäsenet, perhetilanne ja eläkeikä tai sen lähestyminen. Kulttuurisiin syihin luokiteltiin omia juuria käsittelevät kommentit ja ne ilmaukset, joissa puhuttiin yhteenkuuluvuuden tunteesta Suomeen, Venäjään tai Inkerinmaahan. Tähän luokkaan liitettiin myös puhe, jossa syynä Suomeen muuttamiseen kerrottiin olevan halu oppia tuntemaan suomalaista kulttuuria tai parantaa suomen kielen taitoa. Taloudellisista syistä keskeisimmiksi nousivat työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuudet Suomessa tai Venäjällä. Työn pohjalta voidaan sanoa, että paluumuuton ja Venäjälle jäämisen taustalla olevat syyt ovat puheen tasolla huomattavasti monisyisempiä ja limittäisempiä kuin kvantitatiivisen tutkimuksen ja kuvailevien demografisten tunnuslukujen perusteella voisi arvioida. Diasporakontekstisessa maahanmuutossa kulttuuriset syyt nousivat taloudellisten ja sosiaalisten syiden ohella voimakkaasti esiin, mitä vetävien ja työntävien tekijöiden malli ei huomioi. Reaktiivisuus ja proaktiivisuus eivät korostuneet kaikissa kommenteissa, mutta usein samoista tekijöistä puhuttiin sekä reaktiiviseen että proaktiiviseen sävyyn. Puhe inkeriläiskulttuurin nykytilasta ja tulevaisuudesta oli kokonaisuudessaan lähinnä kielteistä ja monissa haastatteluissa tuli esiin huoli kulttuurin säilymisestä. Inkeriläisten nykytilaan liittyen tuotiin esiin myös paljon tekijöitä, joiden voidaan tulkita kuvaavan heikentynyttä etnolingvististä vitaliteettia. Puhe inkeriläisestä identiteetistä ja kulttuurin säilymisen tärkeydestä esiintyivät usein yhdessä ja lisäksi moraalinen näkökulma paluumuuttoon ja kulttuurin välittämiseen korostui.
  • Vikman, Liisa (2012)
    Pro gradu -tutkielmani kohteena ovat inkerinsuomalaiset paluumuuttajat. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella paluumuuttajien sosiokulttuurista sopeutumista ja sen etenemistä. Tavoitteena on tämän lisäksi pyrkiä tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiokulttuuriseen sopeutumiseen sekä ennen maahanmuuttoa että sen jälkeen akkulturaatioprosessin aikana. Teoreettisena viitekehyksenä toimii kulttuurin oppimisen teoria, jonka mukaan maahanmuuttajat oppivat kontaktissa valtaväestön kanssa tarvitsemansa taidot elää uudessa kulttuurissa. Oletuksena on, että valtaväestön kanssa käydyn kontaktin määrä ja laatu, suomen kielen taito sekä Suomen ja Venäjän kulttuurien välinen etäisyys ovat yhteydessä paluumuuttajien sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Tutkielman aineisto on kerätty osana sosiaalipsykologian oppiaineen INPRES-projektia vuosina 2008–2011. Aineisto koostuu kolmesta mittauskerrasta, joista ensimmäinen on suoritettu ennen maahanmuuttoa ja toinen sekä kolmas seurantatutkimuksena maahanmuuton jälkeen. Aineisto on analysoitu käyttäen kvantitatiivisia menetelmiä. Analyyseissä on käytetty parittaisia t-testejä, korrelaatiotarkasteluja ja hierarkkista regressioanalyysiä. Jatkoanalyyseissä on lisäksi muutospisteiden avulla tutkittu paluumuuttajien yksilöllistä muutosta sosiokulttuurisessa sopeutumisessa sekä demografisten tekijöiden mahdollista yhteyttä tähän. Vastaajien sukupuolen, iän ja koulutustason yhteyttä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen liittyvien ongelmien määrään tarkasteltiin ristiintaulukoiden ja χ2-testien avulla. Paluumuuttajien sosiokulttuurisessa sopeutumisessa ei ollut eri mittauskerroilla tilastollisesti merkitsevää muutosta ryhmätasolla. Ennen maahanmuuttoa mitattu suomen kielen taito sekä kulttuurien arvioitu etäisyys olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä paluumuuttajien sosiokulttuuriseen sopeutumiseen kolmannella mittauskerralla. Myös maahanmuuton jälkeen mitatussa kielitaidossa tapahtunut muutos oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sosiokulttuurisen sopeutumisen kanssa. Suomalaisten kanssa käydyn kontaktin laatu ja määrä eivät olleet yhteydessä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Jatkoanalyysien perusteella yksilöiden sosiokulttuurisessa sopeutumisessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolen, iän eikä koulutustason perusteella. Pääosin tulokset eivät olleet linjassa aiemman tutkimuksen kanssa.
  • Linnakangas, Anna (2004)
    Tutkimuskohteena olivat inkerinsuomalaisuuden sosiaaliset representaatiot eli inkerinsuomalaisten käsitykset omasta kansallisuudestaan. Tutkimusaineisto koostui 63 inkerinsuomalaisesta paluumuuttajasta. Tutkielman tavoitteena oli tutkia inkerinsuomalaisuuden sosiaalisia representaatioita inkerinsuomalaisten omasta näkökulmasta käsin. Näitä inkerinsuomalaisten käsityksiä omasta kansallisuudestaan verrattiin myös suomalaisten käsityksiin suomalaisuudesta eli suomalaisuuden sosiaalisiin representaatioihin. Olennaista oli myös selvittää, millaisia tekijöitä inkerinsuomalaiset pitävät keskeisinä, kun määritellään suomalaisuutta ja kuinka suomalaisina inkerinsuomalaiset tämän perusteella pitävät itseään. Inkerinsuomalaiset ovat asuneet satojen vuosien ajan kahden kulttuurin, suomalaisen ja venäläisen, rajamailla, minkä voisi ajatella vaikuttavan inkerinsuomalaisten näkemykseen suomalaisuudesta. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli se, kuinka isänmaallisiksi inkerinsuomalaiset kokevat itsensä ja se, missä määrin inkerinsuomalaiset mahdollisesti samastuvat eurooppalaisuuteen. Edellä esitetyn lisäksi tutkittiin iän ja sukupuolen, samoin kuin isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuteen samastumisen, mahdollista vaikutusta inkerinsuomalaisten käsityksiin kansallisuudestaan ja siihen, minkälaisia tekijöitä he pitävät tärkeinä suomalaisuuden määrittelyssä. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen, ja aineisto kerättiin lomakekyselynä. Inkerinsuomalaisuuden sosiaalisia representaatioita tutkittiin sana-assosiaatiomenetelmän avulla. Aineiston analyysissa käytettiin mm. pääkomponenttianalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia, riippumattomien otosten t-testiä ja parittaista t-testiä. Keskeinen tutkimustulos oli heimolaisuuden korostus. Heimoajattelua kuvaavat asiat olivat merkityksellisiä inkerinsuomalaisten arvioidessa kansallisuuttaan. Suomalaisuuden määrittelytekijöistä olennaisin oli polveutuminen, joka myös viittaa heimoon. Myös suomen kieli ja työ olivat keskeisiä inkerinsuomalaisuutta kuvaavia asioita kuten myös mm. itsenäisyys, vapaus ja arvo. Inkerinsuomalaisuuden ja suomalaisuuden sosiaalisten representaatioiden väliltä löytyi eroja. Iällä ja sukupuolella ei näyttänyt olevan juurikaan vaikutusta inkerinsuomalaisten käsityksiin inkerinsuomalaisuudesta tai suomalaisuuden määrittelyyn. Isänmaallisuuden ja eurooppalaisuuden suhteen todettiin, että inkerinsuomalaiset tuntevat itsensä kohtalaisen vahvasti isänmaallisiksi ja samastuvat myös eurooppalaisuuteen. Keskeisiä lähteitä olivat Nevalainen, P. & Sihvo, H.(2004) (toim.) Inkeri: historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Miettinen, H. (2004). Menetetyt kodit, elämät, unelmat. Helsinki: Yliopistopaino; Moscovici, S. (2000). Social Representations. Explorations in Social Psychology. Cambridge, UK: Polity Press; Liebkind, K. (1988). Me ja muukalaiset. Ryhmärajat ihmisten suhteissa. Helsinki: Gaudeamus.
  • Bergström, Myrna Sofia Regina (2007)
    På uppdrag av Autism- och Aspergerförbundet har jag undersökt ett projekt som försiggår på en ungdomsgård. Projektet är ett samarbete mellan en eftermiddagsverksamhet för ungdomar med autism och en ungdomsgård. Huvudsyftet med projektet är att ungdomarna med autism, som i det här fallet alla är pojkar, skall få fungera med andra unga människor. Normaliseringsprincipen handlar om att personer med utvecklingsstörning och funktionshinder skall få uppleva vardagsvillkor och levnadsmönster som ligger så nära det normala som möjligt. I avhandlingen diskuterar jag Bengt Nirjes syn på normaliseringsprincipen samt frågor kring normalitet. Även begreppen integration, inklusion och segregation diskuteras. Till socalarbetets grunduppgifter hör att minska på social utstötning och diskriminering, vilket man gör med att skydda svaga människor och utveckla system som hjälper människor att utnyttja sina egna resurser. Med projektet på ungdomsgården vill man utveckla de autistiska pojkarnas sociala färdigheter samt färdigheter i att behärska fritiden. Jag har i min pro-gradu avhandling haft denna verksamhet som material i min undersökning. Genom att skapa mig en helhetsbild av projektet har jag forskat i hur inkluderingen av pojkarna med autism fungerar på ungdomsgården. För att skapa mig en helhetsbild har jag gjort en fallstudie, i vilken det ingått deltagande observation, intervjuer med föräldrar samt intervjuer med dem som jobbar på eftermiddagsklubben. På grund av svårigheter i att hitta forskning kring inklusion av personer md autism har jag även använt mig av inklusionsforskning gällande utvecklingsstörda och funktionshindrade. Jag har mest hänvisat till nordisk inklusionsforskning, bl.a. en longitudinell undersökning av Tullie Rabe och Anders Hill samt Borggunn Ytterhus forskning kring barns sociala resurser. De autistiska pojkarna var väldigt olika varandra. Därför var utgångsläget med tanke på inklusion olika för envar. Alla pojkar trivdes dock på ungdomsgården och med att få vara med andra unga människor. Många av pojkarna sökte sig till de andra människorna trots att de nödvändigtvis inte kunde kommunicera med dem och de påverkades av stämningen på ungdomsgården. På ungdomsgården var det mera fråga om fysisk inklusion medan social inklusion endast skedde i enstaka fall.
  • Sinnemäki, Aino (2003)
    The subject of the thesis is the way of thought, writing, talk and action constructed in time and place in Finnish academic sociology. The institutional, textual and political problems of outlining and defining sociology run through the whole thesis. A more exact outline comes from the actual subject of research, Professor Erik Allardt's ongoing life work. Allardt's work has had a broader impact than just on Finnish academic sociology and through this both the university institution and research politics enter into my research. Many of the theoretical concepts of the thesis are based on the works of Pierre Bourdieu, Steven Shapin, and Helga Nowotny. The research material is first and foremost texts that have produced and interpreted Finnish sociology, secondly archive material, the most important of these are the protocols of the Faculty of Social Sciences at the University of Helsinki, but also expert statements found in the archives of other universities and the protocols of the Central Board of Research Councils from 1986-1990, third oral and written reminiscences. The method of research is linking the central fragments of texts through concepts with the already ample history writing of Finnish sociology. This method is more a method of presenting than of explaining things. The titles of the three main parts of the thesis are 'Habitus and Capital'. 'Fields' and 'Practices'. In chapter two of part one Allardt's background and resources, on which his career was built, are presented. In chapter three of part two a general picture of post-war Finnish sociology is presented. In chapter four Allardt's activity as an academic actor is analyzed according to different forms of university capital. In chapter 5 the non-academic aspects of Allardt's political activity and his links to fields of economy are analyzed. Chapter 6 of part three presents Allardt's work through various archive materials and reminiscences. Chapter 7 deals with the heart of academic matter, writing. In chapter 8 the historical self-understanding of Finnish sociology is analyzed. In Erik Allardt's career there is an unusual and balanced program-view of the function of sociology in society and an attempt to realize this view on all levels, both in research and in participation in society. It is a question of acting in an area, where research produces information, that is experienced as convincing and needed, that creates and forms a view of society, that 'needs' more of that information and that supports the production of such information. Allardt's lifework is part of a time, where in this area at least from time to time a certain 'balance' was achieved. He has had a central part in at least the following developments in Finnish society. The professionalization of science has brought scientists closer to other highly educated professional groups. Mass university education has produced scientifically trained professionals in many fields. This might have led to the questioning of the former special position of authority of science. The same phenomenon has also created a 'mass audience' for science, that is capable of following scientific reasoning and discussions.