Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1294-1313 of 5191
  • Saari, Heidi (2009)
    Innovatiivisuus nähdään eri tieteenaloilla yhtenä yrittäjyyden tärkeimmistä ulottuvuuksista. Myös sosiaalipsykologinen yrittäjyystutkimus nimeää innovatiivisuuden yrittäjän olennaiseksi ominaisuudeksi. Innovaatioita ja innovatiivisuutta pidetään yritystoiminnalle tärkeinä, mutta niiden synnystä ja kehityksestä ei tiedetä paljon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan maaseudun yrityskeskittymissä toimivien pienyrittäjien innovatiivisuutta ja innovaatio-osaamista sekä oman alan innovaatioiden tärkeäksi kokemista. Tutkimuksessa käsitellään myös innovatiivisuutta tukevia tekijöitä ja yrittäjäidentiteettiä, sekä innovatiivisuuden ja yrittäjäidentiteetin ja yrittäjyysulottuvuuksien yhteyttä toisiinsa. Tutkimuskohteena ovat maaseudun yrityskeskittymissä toimivat pohjois-pohjanmaalaiset bioenergiayrittäjät ja itäuusmaalaiset ja uusmaalaiset hevostalousyrittäjät. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto kerättiin syksyllä 2008 postikyselylomakkeilla ja internetlomakkeella. Aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Analyysimenetelminä käytettiin mm. faktorianalyysia, yksisuuntaista varianssianalyysia, korrelaatioita ja ristiintaulukointia. Kaksi kolmannesta tutkituista yrittäjistä oli innovoinut. Nämä henkilöt pitivät oman alan innovaatioita tärkeämpinä kuin ne, jotka eivät olleet innovoineet. He pitivät myös omia innovaatiotaitojaan parempina kuin ei-innovoineet yrittäjät. Yrittäjän omien ominaisuuksien merkitys innovoimisessa korostui niillä, jotka olivat innovoineet. He kokivat itsensä myös yrittäjämäisemmäksi kuin ei-innovoineet ja olivat aktiivisempia ja valmiimpia ottamaan riskejä ja uskoivat enemmän omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Huomattavaa on se seikka, että niillä, jotka olivat innovoineet Markkinointi-faktorin alueilla (liiketoiminta ja sen tukitoiminnot ja markkinointitavat), nämä piirteet korostuivat vieläkin enemmän. Innovaatiokirjallisuudessa korostettu verkostojen ja vuorovaikutuksen merkitys innovaatioiden synnyssä ja rakentumisessa näkyi tämänkin tutkimuksen tuloksissa. Tarkasteltaessa innovatiivisuutta tukevien seikkojen yhteyttä yrittäjyyteen, havaittiin että vain yrittäjäidentiteetti korreloi positiivisesti useimpien asioiden kanssa; ammatinharjoittaja-, tuottaja- ja yritysjohtajaidentiteetit eivät korreloineet minkään innovatiivisuutta tukevan seikan kanssa. Melkein puolella tutkittavista yrittäjistä oli erittäin vahva yrittäjäidentiteetti; viidesosa ei pitänyt itseään yrittäjänä. Suuri liikevaihto ja muun kuin bioenergia- tai hevostalousalan tai maa- tai metsätalousalan yritystoiminnan harjoittaminen oli posittivisessa yhteydessä yrittäjä- ja yritysjohtajaidentiteettiin. Nuoremmilla yrittäjillä ammatinharjoittajaidentiteetti oli melko vahva. Yrittäjyysulottuvuuksia tutkittaessa löydettiin kaikki aiemmassa tutkimuksessa käytetyt ulottuvuudet. Yrittäjämäinen identiteetti näyttää olevan yhteydessä innovatiivisuuteen bioenergia- ja hevostalousaloilla.
  • Shakir, Aysu (2008)
    The purpose of the thesis is to contribute to the ongoing debates on greed and grievance factors as to the causes of civil war. Firstly, the central focus of this study is to determine whether greed or/and grievance theories are relevant to explain the causes of civil war in Sierra Leone. Secondly, the thesis analyses whether there are linkages between greed and grievance factors in the causes of civil war of Sierra Leone. The content, the development, and the views of the different authors concerning the greed and grievance debate are reviewed in the time frame of 1998-2006. Particularly the views and works, and the changes of views, of two prominent scholars: Paul Collier and Anke Hoeffler, are reviewed as their model of civil war sparked the discussion that has come to be known as the greed versus grievance debate.According to this division, while the old wars are seen as a noble struggle of grievances, the new wars are seen as the selfish struggles of greed. The division of greed (primary commodities, proportion of young men in the society, endowment of education, suppliers of armaments, and opportunities for bureaucratic corruption) and grievance (the expression of raw ethnic or religious hatred, economic inequality, lack of political rights, and government economic incompetence) factors outlined by Paul Collier is used in the thesis. The thesis is in qualitative form. It is theory-orientated as it aims to review the theoretical debate, and to contribute in the theoretical discussion. The study is a descriptive-explanatory, single case-study research that compares two ‘the causes of civil wars’ theories. The research method used in the thesis is descriptive-explanatory analysis and synthesis. The study employs the case study method by analysing a wide range of secondary sources on or about the causes of civil war theories, greed and grievance theories and Sierra Leone civil war in order to examine the greed and grievance factors, and their linkages as to the causes of the Sierra Leone civil war. The unit of the analysis is the state of Sierra Leone and the causes of its civil war in 1991–2002. The thesis confirms that the civil war in Sierra Leone and it causes are many, diverse and a very complex phenomenon. The results of this study show that greed factors are not the only or exhaustive explanation enough to explain the causes of the civil war in Sierra Leone. Also grievance factors played a major role in causing the war. The thesis confirms that both greed and grievance proxies existed and have been simultaneously causing the civil war in Sierra Leone. The thesis confirms that many greed or grievance -motivated proxies are connected to each other. Therefore Collier's and Hoeffler's view on greed and grievance as contrasting motivations for rebellion is not a correct one.
  • Rácz, Ildikó (2008)
    Pro gradu – työssäni tutkin, miten koulukuraattorien asiantuntijuus tuotetaan hallinnollisissa asiakirjoissa. Aineistoni koostuu oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uudistamistyöryhmän muistiosta (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:33) ja eri järjestöjen ja instituutioiden siihen vastaukseksi kirjoittamasta kolmestakymmenestäkuudesta lausunnosta. Tutkimusmenetelmänä käytin retorisen diskurssianalyysin menetelmää nojaten ensisijaisesti Jonathan Potterin kehittämään retoristen keinojen jaotteluun. Tutkimukseni keskeinen käsite on sosiaalityön asiantuntijuus ja tutkimukseni on teorialähtöinen. Sosiaalityön asiantuntijuutta koskevan teoreettisen kirjallisuuden perusteella määrittelin kolme asiantuntijuuden diskurssia: modernin, managerialistisen ja postmodernin. Asiantuntijuuden moderni ja managerialistinen diskurssi nähdään yleensä sosiaalityön arvojen vastaisena. Postmoderni määritelmä sitä vastoin käsitetään sosiaalityön keskeisten arvojen mukaiseksi, koska siinä korostuu yksilön kokemusten ja erojen kunnioittaminen, epävarmuuden ja monimerkityksisyyden tunnustaminen sekä sitoutuminen epämääräisyyteen, dialogiin ja reflektiivisyyteen. Koulun sosiaalityön tutkimuksessa korostuvat myös ammatin postmodernit piirteet: työlle keskeisiä ovat moniäänisyys ja reflektiivisyys. Tästä huolimatta, analysoiduissa hallinnollisissa asiakirjoissa koulun sosiaalityö kuvataan ensisijaisesti managerialistisin ja modernistin termein ja postmoderni näkökulma sivuutetaan. Managerialistiset kuvaukset palvelevat palvelutuottajien ja työnantajien intressejä ja johtavat profession alentamiseen koskien työn kvalifikaatiovaatimuksia. Modernit konstruktiot sen sijaan palvelevat koulukuraattorien ammatillisia pyrkimyksiä. Vaikka professionalisaatio ja postmoderni näkökulma sosiaalityöhön eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia, näissä teksteissä koulukuraattorin ammatti on käsitetty klassisen professionalismin termein, joka johtaa sosiaalityön valtiotieteellisen tietoperustan ja akateemisuuden korostamiseen. Teksteissä väitetään, että nämä tunnusmerkit ovat koulun sosiaalityölle keskeisiä ja vaativat yliopistokoulutusta. Näiden kahden osapuolen kiistassa postmoderni näkökulma koulun sosiaalityöhön on unohdettu.
  • Sun, Susan Huying (2008)
    This paper is about delegation within organization, more precisely, within company. The key questions are i) what is the principal's optimal choice of authority allocation and ii) what factors influence the authority allocation in the scenarios of i) none of the two parties holds private information on projects; ii) the agent is better informed on projects and his information cannot be elicited. The thinking is based on the assumption that the principal always seeks to increase the agent's initiative and maximize own expected utility. Based on Principal-agent theory, two trade-offs are studied. One is losing control versus incentive. The principal raises the agent's incentive by delegating the decision rights to him. However, delegation may result in loss of control. Another trade-off is delegation versus communication. When a non-congruent agent holds private information and the principal holds authority, the agent may start strategic communication by adding noise into his communication. The trade-off is same as this question: whether the principal should delegate decision rights to an agent who has different preference with hers, or keep decision rights and make decision based on noisy communication? The study shows that delegation is always optimal as long as the difference between the principal and agent's preferences is not too large. The authority is more likely to be delegated on decisions (i) that are relatively unimportant for the principal; (ii) for which the principal can trust the agent; (iii) that are important to the agent, either because private benefits are high or because the principal cannot hurt the agent's initiative by overruling his decisions; (iv) that are new enough to the principal, so new that she does not have enough expertise or competency on it; (v) that the agent holds private information which is not elicitable. When delegation is not feasible, there are several factors which may increase a subordinate's real authority. They are (i) multiple agents; (ii) urgency of decisions; (iii) reputation for moderate interventionism; (iv) monetary incentive to the agent; (v)multiple principals.
  • Vähä-Ojala, Ari (2002)
    Tukimuksessa pyritään selvittämään myöhäismodernissa yhteiskunnassa elävien lastensuojelunuorten näkemyksiä siitä, miksi tai miten he ovat joutuneet lastensuojeluun. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan nuorisokodissa asuvan, 17-19-vuotiaan nuoren elämänkertomuksesta. Elämänkertomukset on kerätty haastattelemalla avoimen haastattelun avulla. Nuorten joutumista lastensuojeluun lähestytään elämänkulun käsitteen avulla. Institutionaalinen elämänkulku on tutkimuksen avainkäsite, ja lastensuojeluun joutumista käsitellään tutkimuksessa institutionaaliselta elämänkululta poikkeamisena. Tällä tavalla nuorten elämäkerrat saadaan paremmin kiinnitettyä sosiaaliseen rakenteeseen. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus, että erilaiset sosiaaliset prosesssit kuten esimerkiksi elämänkulun yksilöllistyminen, sosiokulttuurinen vapautuminen, elämässä eteen tulevien riskien monipuolistuminen ja turvallisuutta aiemmin antaneiden kollektiivisten rakenteiden rapautuminen ovat saaneet aikaan sen, että elämänkulkuun on tullut katkoksellisuutta, ja yksilöiden epävarmuus elämän oikean suunnan löytymisessä on lisääntynyt. Nuorten elämänkertomukset on analysoitu siten, että ensin on tehty analysointi ja tulkinnat jokaisesta tarinasta erikseen, jonka jälkeen aineistoa tarkastellaan kokonaisuudessaan. Viimeksi mainitussa keskitytään kolmeen elämän osa-alueeseen: kouluun, perheeseen ja vapaa-aikaan, jotka ovat vaikuttaneet nuorten elämänkulkuun. Saavutetuista tuloksista voi mainita sen, että elämänkertomukset olivat melko ainutkertaisia, eikä kunnollisia tyypittelyjä saatu aikaan. Koulun, perheen ja vapaa-ajan elämänsfäärit vaikuttivat kuhunkin nuoreen eri tavoin. Kaksi jokseenkin erottuvaa ryhmää voidaan kuitenkin erottaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat nuoret, joilla koulunkäyminen on tuottanut alusta alkaen suuria ongelmia, ja joiden perheeltä saama tuki on ollut vajavaista. Toinen ryhmä koostuu nuorista, jotka ovat lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa edenneet suunnilleen institutionaalisen elämänkulun mukaisesti, menestyneet mm. kohtalaisesti tai hyvin koulussa ja harrastaneet säännöllisesti. Heidän elämänkulussaan on tapahtunut jyrkkä muutos murrosiässä, jolloin nuorten jännityksen- ja elämyksellisyyden tarpeet ovat törmänneet institutionaalisen elämänkulun "tylsyyteen". Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat Tommi Hoikkalan "Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus. Aikuistumisen puhe ja kulttuurimallit". ja Thomas Ziehen "Uusi nuoriso. Epätavallisen oppimisen puolustus".
  • Lindholm, Sanna-Marja (2008)
    Pro gradu -työni tutkimuskohteena on Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan muotoutuminen. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä ulkopoliittisen yhteistyön institutionalisaatiota että tämän ulkopolitiikan varsinaista substanssia. Tapaustutkimuksena on EU:n Lähi-idän politiikan kehittyminen, tarkemmin suhtautuminen arabi - Israel-konfliktiin. Ajallisesti tarkastelu ulottuu 1960-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa pohjautuu Michael E. Smithin hypoteesiin, jonka mukaan kasvava institutionalisaatio auttaa tuottamaan aikaisempaa suurempaa kansainvälistä yhteistyötä. Tutkimusongelmana on, miten yhteisen ulkopolitiikan institutionaalinen kehitys on heijastunut unionin Lähi-idän politiikkaan? Aluksi tarkastellaan EU:n ulkopoliittisen yhteistyön/yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoutumista erityisesti sitä luoneiden raporttien ja sopimusten kautta. Smith jaottelee EU:n ulkopolitiikan institutionaalisen kehityksen viiteen eri vaiheeseen: intergovernmentaaliseen foorumiin, informaation jakamiseen, normien kehittymiseen, pysyvien organisaatioiden vakiintumiseen ja governancen aikaan. Tämä jaottelu toimii tarkasteluni pohjana. Unionin Lähi-idän politiikkaa lähestytään Smithin esittämien yhteistyön kvantitatiivisten ja erityisesti kvalitatiivisten indikaattorien kautta. Kvalitatiiviset indikaattorit käsittävät kaksi kriteeristöä, joista koostuvan matriisin pohjalta tehdään johtopäätökset EU:n Lähi-idän politiikan kehityksestä. Ensimmäisessä kriteeristössä luokitellaan unionin ulkopoliittinen toiminta sen aikomusten ja päämäärien mukaan kolmeen kategoriaan: refleksiiviseen, reaktiiviseen ja aktiiviseen. Toinen kriteeristö puolestaan jaottelee EU:n jäsenvaltioiden kollektiivisen toiminnan matalan kustannusten toimiin, ainoastaan kansallisella tasolla toimeenpantavaan substantiivisempaan toimintaan ja lopulta sekä jäsenvaltiot että EC:n sisältävään substantiiviseen toimintaan. Smithin mukaan ulkopolitiikan institutionalisaation etenemisen tulisi heijastua ulkopoliittiseen yhteistyöhön siten, että yhteisön resursseja käyttävä aktiivinen ja substantiivinen toiminta korvaisi aikaisemman matalan kustannusten refleksiivisen toiminnan. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea erityisiin alueellisiin kriiseihin, EU:n osallisuuteen Lähi-idän rauhanprosessissa, EU:n keskeisiin lausumiin, strategioihin, alueellisiin dialogeihin ja toimiin sekä tapaan, jolla EU on käyttänyt uusia ulkopoliittisia instrumenttejaan suhteessa Lähi-itään. Tuloksena on, että vaikka institutionalisaation ja ulkopolitiikan tehostumisen välillä onkin jonkinlainen yhteys erityisesti Maastrichtin sopimuksen jälkeisenä aikana, ei institutionalisaatio yksin riitä selittämään muutoksia unionin Lähi-idän politiikassa. Poliittinen yhteistyö ei ole edennyt linjassa institutionalisaation kanssa, vaan on ollut lähinnä hyppelehtivää. Vaikuttaa siltä, että unionin toiminnan selittäjänä eivät niinkään ole institutionaalisen rakenteen asettamat reunaehdot, vaan pikemminkin jäsenvaltioiden poliittinen tahto ja erityisesti sen puute. Keskeisimpinä käytettyinä lähteinä ovat olleet Michael E. Smithin teos Europe´s Foreign and Security Policy, The Institutionalization of Cooperation, Bulletin of the European Communities ja Euroopan yhteisöjen virallinen lehti.
  • Lehtinen, Sanni (2015)
    Tutkielmassa selvitetään, miten institutionalisoituneet regulatiiviset, normatiiviset ja kulttuuris-kognitiiviset tekijät rajoittavat verkostomaista poikkihallinnollista yhteistyötä Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Verkostot ovat kasvattaneet merkitystään julkishallinnon yhtenä hallintakeinona, sillä yhä monimutkaisemmat ja globaalimmat ongelmat eivät sovi perinteiseen politiikkasektorijaotteluun, vaan vaativat poikkihallinnollista toimintaa. Verkostomaisen poikkihallinnollisen yhteistoiminnan rakentaminen ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta, kuten Suomen ihmiskaupan vastaisen toiminnan ääneen lausutut ongelmat osoittavat. Tutkielmassa tarkastellaan yhteistyöongelmia verkostoteorian sekä sosiologisen institutionalismin avulla niiden tarjotessa hedelmällisen viitekehyksen organisaatioiden poikkihallinnollisen yhteistyön lähtökohtien tutkimiseen. Tutkielman aineistona on 9 teemahaastatteluna toteutettua asiantuntijahaastattelua. Haastateltavat on valittu lumipallomenetelmän avulla ja he edustavat keskeisiä Suomen ihmiskaupan vastaiseen toimintaan osallistuvia organisaatioita. Sosiologisen institutionalismin alle sijoittuva Richard W. Scottin jaottelu regulatiivisiin, normatiivisiin ja kulttuuris-kognitiivisiin tekijöihin toimii teorialähtöisen sisällönanalyysin perustana, mutta aineiston tulkintaa ei ole rajattu vain teorialähtöisen kategorisoinnin mukaisiin havaintoihin, vaan tutkimusasetelmasta johtuen aineiston ja teorian välinen vuoropuhelu on myös mahdollistettu. Haastatteluaineiston perusteella havaitaan, että Suomen ihmiskaupan vastaista poikkihallinnollista yhteistyötä rajoittavat osaltaan regulatiiviset, normatiiviset sekä kulttuuris-kognitiiviset tekijät. Regulatiivisista tekijöistä lainsäädännön merkitys nousee ylitse muiden sen toimiessa julkishallinnon organisaatioiden perustana. Ihmiskauppatapauksissa useat eri hallinnonalojen sovellettavaksi tulevat lait vaikeuttavat yhteistoimintaa samalla kun rikoslain ensisijaistuminen asettaa rikosprosessin keskiöön. Lainsäädännön merkitys heijastuu myös normatiivisissa ja kulttuuris-kognitiivisissa tekijöissä. Normatiivisuus näyttäytyy erityisesti tontti- tai reviiriajatteluna. Toimijat haluavat pitää kiinni omasta toimivallastaan ja siksi valloilla on ollut sanaton sopimus organisaatioiden välisten rajojen kunnioittamisesta. Kulttuuris-kognitiivisista tekijöistä merkittävimpänä näyttäytyvät asenteet. Epäilevä suhtautuminen ihmiskauppaongelmaan sekä poikkihallinnolliseen yhteistyöhön ovat selviä verkostomaista yhteistyötä rajoittavia tekijöitä. Jaottelun ulkopuolelta esiin nousevat lisäksi resurssit keskeisenä poikkihallinnollista yhteistyötä vaikeuttavana tekijänä. Regulatiiviset, normatiiviset ja kulttuuris-kognitiiviset tekijät ovat myös merkittävässä roolissa ihmiskauppaongelman määrittelyssä sekä toimijoiden ja keinojen valinnassa. Institutionalisoituneet tekijät rajoittavat siis selvästi Suomen ihmiskaupan vastaista poikkihallinnollista yhteistyötä. Havaitut tekijät heijastelevat perinteistä suomalaista hallintomallia ja painottavat legalistisuutta. Tutkielma osoittaa institutionalisoituneiden tekijöiden voivan osaltaan vaikeuttaa poikkihallinnollista yhteistyötä, mutta ei suinkaan poissulje myös muiden tekijöiden mahdollista vaikutusta yhteistoimintaongelmiin.
  • Hartman, Sanna (2003)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjaan johtaneita ulkopoliittisen yhteistyön tiivistämispyrkimyksiä Euroopan yhteisössä. Euroopan yhteisön jäsenmaat olivat erilaisin aloittein pyrkineet koordinoimaan ulkopoliittista yhteistyötään aina yhteisön perustamisesta 1950-luvulla alkaen. Järjestäytyneen muodon nämä koordinointipyrkimykset saivat kuitenkin vasta vuoden 1969 Haagin ulkoministerikokouksessa tehdyn päätöksen pohjalta aloitetussa Euroopan poliittisessa yhteistyössä EPC:ssä (engl. European Political Cooperation). Vaikka Euroopan poliittinen yhteistyö olikin nimenomaan Euroopan yhteisön jäsenmaiden hallitusten välinen yhteistyön muoto, sillä ei ennen vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjaa ollut virallista, sopimuspohjaista statusta. Organisatorisesti EPC pidettiin tiukasti Euroopan yhteisön institutionaalisten rakenteiden ulkopuolella, eikä sillä ennen Euroopan yhtenäisasiakirjassa luotua sihteeristöä ollut myöskään mitään omia, pysyviä toimielimiä. Käytännön EPC-yhteistyötä koordinoivat Euroopan yhteisön jäsenmaiden ulkoministerit avustajineen. Euroopan yhtenäisasiakirjassa EPC sai virallisen statuksen osana samaa kokonaisuutta Euroopan yhteisön kanssa. Samalla luotiin pohja vuonna 1992 syntyneen Euroopan unionin "pilarirakenteelle", jossa EPC:n seuraaja Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka YUTP muodostaa toisen pilarin Euroopan yhteisön rinnalle. Vaikka tutkielman laaja aikajänne kattaakin koko toisen maailmansodan jälkeisen ajanjakson aina vuoteen 1986 asti, ajallinen painopiste on 1980-luvun alkuvuosien Euroopan yhtenäisasiakirjaan johtaneissa aloitteissa ja neuvotteluissa. Tutkielma keskittyy EPC:n organisatoriseen kehitykseen ja politiikan sisältöjen kuvaus jää tarkastelun ulkopuolelle. Temaattinen painopiste on EPC:n kolmen suuren jäsenmaan Ranskan, Saksan liittotasavallan ja Ison-Britannian poliittisen johdon toiminnassa. Tutkielmassa todetaan, että nimenomaan hallitustenvälisillä neuvotteluilla ja kompromisseilla on ollut ensisijaisen tärkeä rooli Euroopan yhteisön ulkopoliittisen yhteistyön tiivistymisessä. Menestyäkseen EPC:tä koskevat aloitteet tarvitsivat erityisesti kolmen suuren jäsenmaan tuen. Ylikansallisen Euroopan parlamentin aloitteella Euroopan unionista ei 1980-luvun alussa ollut menestymisen mahdollisuuksia ilman yhteisön jäsenmaiden tukea ja Saksan liittotasavallan ja Italian ulkoministerienkin samana ajankohtana tekemä kehitysaloite vesittyi Ranskan ja Ison-Britannian tuen puutteeseen. EPC:n kehitys ei missään vaiheessa ollut täysin ennakoitavissa ja pitkien ja monimutkaisten neuvottelujen tuloksena syntyneet ratkaisut poikkesivat usein huomattavastikin alun perin tarkoitetuista. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty Euroopan poliittiseen yhteistyöhön liittyvän julkaistun alkuperäismateriaalin lisäksi lähinnä aihetta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta.
  • Heinonen,Hannu (2001)
    The thesis studies the possibilities of regional integration in the Southern African Development Community (SADC). The aim is to view the viability of the integration strategy chosen by SADC. The starting point of the theoretical framework is the traditional theories of economical integration, which do not give much hope for succesful economic integration among developing countries. Certain qualifications have been made to these traditional market integration theories, which would enable their use also in the context of developing countries. Special emphasis is given to an integration strategy called development integration model, because it is the strategy that SADC claims that it is pursuing. The development integration model emphasises the equal distribution of benefits among the members of a regional grouping. This problem can be tackled with so-called corrective mechanisms. Establishment of those mechanisms depend largely on the attitude of member countries, and especially on the leading countries that bear the economical burden of the costs. In the empirical analysis it is seen that the current economical situation and trade patterns in Southern Africa do not favour integration according to the traditional models. Most of the economical benefits will concentrate to South Africa when a SADC free trade area will be formed. At the same time the less-developed members of the region could end up economically even worse-off than at the moment. This problem can be solved only with the corrective mechanisms. The success of establishing the corrective mechanisms and the whole development integration model depends largely on the future role of South Africa. The theoretical material of the work consists mainly of the traditional integration theories, but also of the more recent studies on the regionalization in Southern Africa mainly by Bertil Odèn. The empirical analysis is mainly based on the official statistics of SADC countries, but also on other academic research and official publications of SADC.
  • Fitzpatrick, Edvin Hugh (2000)
    This thesis proposes a historical analysis of the state in the European Community (EC) integration process. It deals with theories of integration and sovereignty, analysing the interaction of national governments and the supranational framework of the EU. It proposes that the EC integration process is without precedent in modem European history and fundamentally affects the way that states act as sovereign units. It argues that states largely control the integration process, although this is mitigated by the fact that the integration process also has its own dynamic. The historical analysis in this thesis is partly chronological dealing first with early integration and working through to the contemporary period. It is also partly thematic dealing with the various themes; economic, political and legal that have shaped the process. Finally the analysis in this thesis is based on a consideration of the many academic debates which have marked every period of the integration process.
  • Kivipuro, Suvi (2001)
    Tämä essee pohtii, pitäisikö kehitysmaiden parantaa immateriaalioikeussuojaansa. Sen sijaan, että oletettaisiin kehitysmaiden suoraan kopioivan ulkomaisia innovaatiota, painotus on aktiivisessa teknologian leviämisessä. Yhtenäistetyssä kehikossa tarkastellaan sekä lisensointia että suoria ulkomaisia investointeja teknologian leviämisen muotoina. Tarkoituksena on selvittää, olisiko immateriaalioikeuksien parantamisella talouskasvuvaikutuksia kehitysmaissa. Päälähteet ovat E.L.-C. Lain (1998) ja G. Yangin ja K. Maskuksen (2001) artikkelit. Malli olettaa, että on vain kaksi maata: Pohjoinen ja Etelä. Ainoastaan Pohjoisessa kehitetään uusia tuotteita. Innovatiiviset Pohjoisen yritykset ulkoistavat tuotantonsa Etelään hyötyäkseen matalammista tuotantokustannuksista. Koska Etelässä suojellaan huonosti Pohjoisen patentteja, Pohjoisen suorat investoinnit tai lisensointisopimus kohtaavat kopiointiuhan. Valitessaan lisensoinnin, Pohjoisen yritys voi estää kopioinnin sopimuksen hinnoittelulla. Silti molemmat ulkoistamistavat hyötyisivät parannetusta immateriaalioikeussuojasta. Jos teknologia leviää Etelään suorien ulkomaisten investointien tai lisensoinnin kautta, Etelän kannattaa parantaa immateriaalioikeussuojaansa. Siitä hyötyvät sekä Pohjoinen että Etelä. Parempi oikeussuoja vähentää kopiointiuhkaa ja lisää Pohjoisen investointeja Etelään. Silloin Pohjoisessa vapautuu resursseja tuotekehitykseen ja syntyy uusia innovaatioita. Suurempi innovaatioiden määrä johtaa nopeampaan talouskasvuun. Työskennellessään Pohjoisen lisensoimassa tai perustamassa tuotantolaitoksessa Etelän työntekijät oppivat uusimpia teknologioita. Tiedon ja teknologian leviäminen on hyväksi koko maailmalle.
  • Kivipuro, Suvi (2001)
    This essay aims at providing a framework for evaluating the desirability of stronger intellectual property rights in developing countries. Instead of assuming that product imitation in the developing countries happens through observation and reverse engineering, the emphasis is on active technology transfer. Foreign direct investment and technology licensing are evaluated here in a unified outline to find out the growth effect of intellectual property protection regime change. The main sources are articles by E. L.-C. Lai (1998) and G. Yang and K. Maskus (2001). By assumption the model consists of two countries, North and South, and all innovations are carried out in North. Innovative Northern companies choose to outsource production to South to gain from lower production costs. Due to inexistent or weak intellectual property protection the Northern foreign direct investment or licensing venture faces the threat of imitation. Choosing licensing allows innovators to combat the problem with costly licensing contracts. Yet naturally both types of technology transfer would benefit from better intellectual property protection and less imitation. If technology transfer to South occurs either through licensing or foreign direct investment, South should strengthen its intellectual property rights protection, as both countries will gain. Improved protection curbs the imitation activity and thus encourages more Northern companies to invest in South. As resources are freed in North and the expected return from innovations rises, new incentives to innovate emerge. Increased innovation corresponds to economic growth not only in North but also in South via technology transfer. Southern workers learn while employed by the multinational enterprises or licensees. The resulting knowledge spillovers support worldwide gain from better intellectual property protection.
  • Alava, Henni (2008)
    Tutkimuksen tavoitteena on analysoida kehitysintervention ja konfliktin vuorovaikutuksia Pohjois-Ugandassa, missä yli 20 vuotta jatkunut konflikti kapinallisliike Lord’s Resistance Armyn ja Ugandan hallituksen välillä on aiheuttanut laajamittaista maansisäistä pakolaisuutta. Tutkimus tarjoaa selityksen kehitysintervention voimakkaalle lisääntymiselle alueella vuosien 2001 ja 2006 välillä sekä analyysin tämän lisääntymisen vaikutuksista. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on keskustella kehitysinterventioiden tutkimiseen liittyvistä teoreettisista ja metodologisista haasteista, sekä kommentoida mahdollisuuksia analysoida kehitysintervention konfliktivaikutuksia. Tutkimus pohjaa Koposen esittämään ajatukseen interventiosta erottamattomana osana modernia kehityksen käsitettä. Tutkimusta voidaan luonnehtia metodologiseksi developmentalismiksi (methodological developmentalism) – tutkimukseksi siitä miten developmentalistinen kompleksi (developmentalist complex) toimii ja mitä se tuottaa Pohjois-Ugandassa. Työkaluna tässä analyysissä sovelletaan Longin sosiaalisen rajapinnan (social interface) käsitettä. Longia mukaillen kehitysintervention katsotaan olevan juurrutettu (embedded) viitekehyksiin ja areenoihin, joiden analysointi on edellytys kehitysintervention ja konfliktin vuorovaikutusten ymmärtämiselle. Kylmän sodan jälkeinen humanitarismin muutos esitellään normatiivisena ja käsitteellisenä viitekehyksenä, johon kehitysinterventio Pohjois-Ugandassa on juurrutettu. Pohjois-Ugandan konfliktin historiallinen, poliittinen ja kansainvälinen konteksti taas esitellään areenana, johon alueelle kohdistuva interventio kietoutuu. Tutkimuksessa esitetään että kehitysintervention lisääntyminen Pohjois-Ugandassa vuoden 2001 jälkeen voidaan ymmärtää tämän viitekehyksen ja areenan analyysin valossa. Tutkimuksen mukaan kehitysinterventio ja konflikti ovat vuorovaikuttaneet Pohjois-Ugandassa, ja tällaiset vuorovaikutukset ovat moni-ilmeisiä ja monimutkaisia. Kehitysintervention ja konfliktin vuorovaikutusten osoitetaan ilmenevän sekä alueellisen konfliktidynamiikan ja avunantajasuhteiden tasolla että interventioprosesseissa mukana olevien järjestöjen ja yksilöiden kohtaamisissa Pohjois-Ugandassa. Tutkimuksessa osoitetaan lisäksi, etteivät kehitys- ja humanitaariset toimijat Pohjois-Ugandassa yleisesti tunnista tämän tyyppisiä vuorovaikutuksia.
  • Alava, Henni (2008)
    The aim of the study is to analyse the interactions of development intervention and conflict in northern Uganda, where over 20 years of armed conflict between the Lord’s Resistance Army rebel movement and the Government of Uganda have caused massive population displacement. The study provides an explanation for the marked increase of development intervention in the region between 2001 and 2006, and an analysis of the effects of this increase. A further aim of the study is to discuss some of the theoretical and methodological challenges in studying development interventions, and to comment on the possibilities for analysing the impacts of intervention on conflict. The research is underpinned by the idea presented by Koponen of intervention as an inseparable element of the modern notion of development. The study can be characterised as methodological developmentalism, that is, the study of how the developmentalist complex works and what it produces in northern Uganda. Long’s notion of social interface is applied as a tool to this analysis. Following Long, it is suggested that development intervention is embedded in complex frameworks and arenas, which must be analysed in order to understand the interactions of intervention and conflict. The transformation of humanitarianism in the post Cold War era is introduced as the normative and conceptual framework into which development intervention in northern Uganda is embedded. The historical, political and international context of conflict in northern Uganda is presented as the arena into which intervention in the region becomes entangled. It is argued that the increase of development intervention in northern Uganda after 2001 can be understood through an analysis of this framework and arena. The study maintains that development intervention and conflict have interacted in northern Uganda, and that such interactions are multifaceted and complex. It is shown that the interactions of intervention and conflict occur both at the level of regional conflict dynamics and donor relations, and on the ground in northern Uganda, in encounters between organisations and individuals involved in intervention processes. The study also shows that such interactions are generally unacknowledged by development and humanitarian actors in the region.
  • Muurinen, Mikko (2008)
    Tilastotietoja voidaan visualisoida graafisesti usealla tavalla. Maantieteellisen tiedon esittämiseen eräitä parhaita graafisia esityksiä ovat teemakartat. Tilastollisten teemakarttojen avulla ilmiöiden maantieteellisistä hahmoista ja trendeistä voidaan saada samaan aikaan sekä yleiskuva että syvällisempää tietämystä. Kelan laskeman kunnittaisen sairastavuusindeksin avulla voidaan tarkastella, millä alueilla sairastetaan eniten. Tutkielman tavoitteena on tehdä teoriaan perustuva yhteenveto koropleettikarttojen soveltuvuudesta sairastavuusindeksin tietojen esittämiseen. Koropleettikartoilla on tunnetut ongelmansa, joista osaan interaktiivisuus tuo uusia lähestymistapoja. Tutkielman toivotaan näyttävän, voidaanko karttasovelluksia hyödyntää terveystietojen visualisoinnissa. Tutkielman teoreettisessa osuudessa esitellään tilastollisten teemakarttojen teoriaa ja sitä, miten tilastotietoja esitetään koropleettikartalla. Tämän jälkeen tarkastellaan tarkemmin kartan tehtäviä ja kartan lukemisen teoriaa. Tutkielmassa käsitellään myös webkarttojen teoriaa ja tilastoaineiston luokittelua. Tutkielman empiirisessä osuudessa esitellään Kelan Terveyspuntari ja tarkastellaan sen tietojen visualisointia selainpohjaisella karttasovelluksella. Terveyspuntarin kartoissa havainnollistuvat koropleettikarttojen edut, kuten mielenkiinnon keskittymisen sisältöön ja havainnollisuus. Koropleettikarttojen perusongelmat tiedostamalla terveyspuntarin kartoista voi olla eri käyttäjäryhmille hyötyä tietyissä tilanteissa. Tärkeimpiä lähteitä työssä ovat seuraavat: Bertin, Jacques (1983b): Semiology of Graphics. The University of Wisconsin Press, Madison Jenks, George F. (1963): Generalization in Statistical Mapping. Annals of the Association of American Geographers, 53(1), s.15-26. Jenks, George F. & Caspall, Fred C. (1971): Error on Choroplethic Maps: Definition, Measurement, Reduction. Annals of the Association of American Geographers, 61(2), s.217-244. Kraak Menno-Jan & Ormeling, Ferjan J. (1996): Cartography: Visualization of spatial data. Addison Wesley Longman Ltd., Harlow Monmonier, Mark S. (1996): How to Lie with Maps. The University of Chicago Press, Chigaco Schmid, Calvin F. (1954): Handbook of Graphic Presentation. The Ronald Press Company, New York Tobler, Waldo R. (1973): Choropleth maps without class intervals?. Geographical Analysis, 5(3), s.262-265. Tufte, Edward R. (1983): The Visual Display of Quantitative Information. Graphics Press, Cheshire
  • Seppälä, Jussi (2004)
    This licentiate thesis analyses the first Finnish intergovernmental conference (IGC), resulting in the Treaty of Amsterdam. The study covers Finnish policy regarding the development of the common foreign and security policy (CFSP), and in particular the development of the Union as a foreign and security political actor. The theoretical assumption of the study is that the two basic elements of the Union, federalism and intergovernmentalism, offer a relevant point of departure for studying this question. This assumption is deemed to be valid both in general as well as in the empirical case study of Finnish policy. On the one hand, the direction of foreign policy and defence largely defines the development of the Union from the point of view of federalism and intergovernmentalism. On the other hand, foreign policy and defence are the core questions that test the willingness of countries to surrender their sovereignty to the EU, thereby defining the member states' orientation towards federalism and intergovernmentalism. The main empirical goal of the study was to ascertain how federal or intergovernmental the Finnish policy was, particularly in developing the CFSP. Using a four-scale classification (strictly intergovernmental, closer to intergovernmental, closer to federal, and purely federal) of Finnish general EU goals, general CFSP goals and IGC goals, clear results are found. Finnish policy shifted markedly from positions closer to intergovernmentalism to closer to federal, in some respects even further towards federalism. Firstly, concerning qualified majority voting, the dominance of the intergovernmental unanimity principle ceased to be the Finnish objective, but decisions by majority were seen as a necessity instead. Even more importantly, the acceptance of a potential defence core during 1996 indicated a new approach, which saw the interests of Finland as largely identical to those of a federalizing Union. It is shown that the role of Prime Minister Lipponen was pivotal in this development. The main empirical sources have been official public documents and an extensive press material. This manuscript should also be read as the first draft of a doctoral thesis covering Finnish CFSP policy more extensively towards the present day.
  • Poelman, Delphine (2009)
    Tämän työn tarkoituksena on tarkastella operatiivisen tason henkilökunnan näkemyksiä organisaationsa sisäisestä viestinnästä sekä saman organisaation esimiehistä ja selvittää, ovatko näkemykset sisäisestä viestinnästä yhteydessä näkemyksiin esimiehistä. Tutkimuskysymystä lähestytään kuvailemalla ja vertailemalla operatiivisen tason henkilökunnan näkemyksiä sisäisestä viestinnästä sekä heidän näkemyksiään esimiehistä organisaation hierarkian eri tasoilla belgialaisessa julkisessa liikelaitoksessa nimeltään Société des Transports Intercommunaux de Bruxelles (STIB). Lisäksi tarkastelen henkilökunnan näkemyksiä organisaation sisäisestä viestinnästä sekä esimiehistä tukeutuen Clampitin ja Downsin (1993) määrittelemiin Communication Satisfaction -kategorioihin. Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen tutkimushaastattelu. Keräsin tutkimusaineistoni syksyllä 2004 yllä mainitussa yrityksessä, joka vastaa Brysselin alueen joukkoliikenteestä ja jonka henkilöstö koostuu 6000 työntekijästä. Empiiristä tutkimustani varten haastattelin yhteensä kuutta operatiivisen tason työntekijää sekä lisäksi organisaation sisäisen viestinnän johtajaa. Haastattelut tehtiin ranskan kielellä. Tutkimukseni tuloksista ilmenee, että STIB -organisaatiossa operatiivisen tason henkilökunnan yrityksen sisäistä viestintää koskevat näkemykset ovat samansuuntaisia heidän esimiehiään koskevien näkemystensä kanssa. Kerätyn aineiston perusteella voidaan todeta, että tutkimukseni kohteena olevassa yrityksessä positiivisesti arvioitu sisäisen viestinnän prosessi yhdistyy positiiviseen suhtautumiseen sitä esimiestä kohtaan, jonka arvioidaan olevan kyseisessä viestintäprosessissa osallisena. Sitä vastoin negatiivinen arviointi sisäisen viestinnän prosessin suhteen yhdistetään negatiiviseen arviointiin siitä esimiehestä, jonka katsotaan olevan osallisena kyseisessä viestintäprosessissa. Lisäksi tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että mitä yksilöllisempää ja spesifisempää asiaa sisäinen viestintä koskee, sitä enemmän näkemys kyseisestä viestinnästä samaistuu näkemykseen lähimmästä esimiehestä. Näin ollen tutkimukseni kohteena olevassa yrityksessä operatiivisen tason henkilökunta arvioi työn toteuttamiseen liittyvän sisäisen operatiivisen viestinnän myönteisesti ja samalla suhtautuu myös positiivisesti lähimpään esimieheen, joka on suoraan vastuussa työn toteutuksesta. Sen sijaan operatiivisen tason henkilökunta arvioi negatiivisemmin heille kaukaisempia keskitason ja ylätason esimiehiä, ja samaten arvioi myös negatiivisesti työyhteisön ylemmiltä hierarkkisilta tasoilta tulevan yrityksen yleisiä asioita käsittelevän sisäisen viestinnän.
  • Poelman, Delphine (2009)
    The main purpose of this Master's Thesis is to discover if operative-level staff members perceptions of internal communication in a company are associated with their perceptions of the company s managers. The empirical data has been collected through qualitative research interviews with six operative-level staff members and the manager of the Internal Communication Department in a company named Société des Transports Intercommunaux de Bruxelles (STIB) in Belgium for the purpose of writing my Bachelor thesis in 2004. STIB is a public service organization that runs public transportation (metro, tramway, and bus) in the area of Brussels, in Belgium and employs about 6000 individuals. The interviews were made in French in autumn 2004. This study explores the following research question: "Are there associations between operative-level staff members perceptions of internal communication at STIB and their perceptions of the company s managers?" In order to answer the above mentioned research question, this study describes and compares how operative-level staff members perceive internal communication at STIB and how they perceive managers at STIB. Moreover, these perceptions are analysed through Clampitt and Downs (1993) Communication Satisfaction Categories. When considering the results of this research, it can be concluded that there are similarities between the way operative-level staff members perceive internal communication at STIB and the way they assess managers. It seems that when communication is assessed in a positive way, managers who are considered to be involved in the communication process are assessed in a positive way as well. Negative assessment of communication is associated with negative assessment of those managers who are perceived as being involved in the specific communication process evaluated. It could be added that the more specific the information transmitted is, the more it is associated with the perception of closer managers. Consequently, the positive assessment of information concerning specific job requirements as well as specific rules is similar with the positive assessment of direct-line managers. The negative assessment of transmission of downward communication and information that is more general and relates to more general decisions and rules is associated with the negative perception of middle-level managers. Finally, the perceived lack of horizontal and overall communication in the organization seems to be associated with negative perception of the upper-level managers and the CEO of the company.
  • Greatrex, Katherine (2000)
    The focus of this paper is upon state-led international cultural co-operation and policy-making. To this end it is asking: What is the shape of the arena of state-led, international cultural relations, how is it connected to the broader context of ‘international relations’ and under what sorts of policies is it controlled? More specifically, the aims of this study are: 1. To develop an initial theory of this relatively unexamined subject area and, on a more specific level, 2. To observe recent trends in state-led international cultural activity and policy-making in Europe and, in particular, in Canada. A qualitative approach is used in discussing a variety of theoretical texts, internet sources and in analysing a survey of European cultural experts. The theoretical analysis suggests, most importantly, that states do not and cannot act as cohesive actors in determining their international cultural policies. This is in no small part due to the wide variety of pressures which affect and influence the formation of these policies: cultural idealism, foreign policy and security issues, trade concerns, domestic politics and so on. In addition to these constant pressures, each varying in significance over time, the survey of cultural experts also suggests that state-led international cultural policies and co-operation across Europe and Canada are being affected by a common set of ‘d-trends’: desétatisation, de-institutionalisation, de-diplomatisation, and de-nationalisation (due to globalisation and European integration/NAFTA). The bulk of the theory for this paper is drawn from, among others, the ideas of Pierre Bourdieu. Data has been drawn from a wide variety of sources, most significantly from the CIRCLE survey of cultural experts and from Canadian government websites.
  • Narva, Laura (2012)
    This Master's thesis examines the way in which a government creates and manages the international image of a national leader. In this study, the term national leader refers to those heads of government and heads of state that actively exercise executive power and are the main representatives of the country abroad. Two streams of theory are merged in this study: public relations and public diplomacy. Public diplomacy refers to the way a government communicates with foreign publics in an attempt to cultivate and manage its international reputation. Scholars have studied public diplomacy extensively and argued that it could benefit from public relations techniques. This study is a qualitative case study of German Chancellor Angela Merkel. The empirical part of this study investigates the kind of communication strategy the German government has for creating and managing an international image for the Chancellor. The primary research data of this study is based on responses obtained from semi-structured interviews with nine communication practitioners working in the German government. In addition, the official website of the Chancellor serves as supplementary research material. Both the interviews and the Chancellor's website were analyzed with thematic analysis. The findings of the study show that a national leader can be presented internationally without any strategic planning. While German government communication officials concurred with the fact that the Chancellor affects the overall reputation of Germany, the officials did not have an explicit communication strategy for presenting Chancellor Merkel abroad. Rather than strategically creating a certain image for Chancellor Merkel, the focus of their international communication is on government policies and presenting the country as a whole. Despite this, an implicit code of conduct for the presentation of the Chancellor was visible from the research data. In other words, key messages, publics and communication activities were identifiable. Thus this thesis is a situation analysis of the way Chancellor Merkel is presented internationally. Perhaps this study will encourage future communication practitioners and researchers to discover new ways to create and manage the image of a national leader abroad. The most important references are the works of Ostrowski, D. (2010) Die Public Diplomacy der deutschen Auslandsvertretungen weltweit. Theorie und Praxis der deutschen Auslandsöffentlichkeitsarbeit; Nye, J. S. (2008) Public Diplomacy and Soft Power; Signitzer, B. & Coombs, T. (1992) Public Relations and Public Diplomacy: Conceptual Convergences; Heath, R. (ed.) (2001) Handbook of Public Relations, and Weintraub-Austin, E. & Pinkleton, B. (2001) Strategic Public Relations Management.