Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1294-1313 of 5315
  • Eklund, Erno (2006)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Hans Reichenbachin (1891–1953) induktion pragmaattisen oikeuttamisen teoriaa käytännön sovellettavuuden näkökulmasta. Pyrin vastaamaan eräitä Reichenbachin teoriaa vastaan esitettyjä argumentteja arvioimalla kysymykseen siitä, miten käyttökelpoinen hänen teoriansa on inhimillisen toiminnan ja epävarmuudessa tapahtuvan päätöksenteon näkökulmasta. Reichenbachin oma käsitys oli se, että hän oli teoriallaan ratkaissut Humen ongelmana tunnetun induktiopäättelyn oikeuttamisen ongelman. Esitän tutkielmassani, että Reichenbachin induktion ongelman ratkaisuehdotuksen soveltaminen edellyttää voimakkaiden ennakko-oletusten hyväksymistä. Nämä oletukset eivät todellisissa päätöksentekotilanteissa kuitenkaan useinkaan täyty, mistä syystä Reichenbachin teorian ongelmaksi muodostuu yleisellä tasolla se, että monet todennäköisyyden luontevilta tuntuvat käyttötavat näyttävät jäävän sen soveltamisalan ulkopuolelle. Arvioin tutkielmassani Reichenbachin induktion pragmaattisen oikeuttamisen teorian soveltamisalaa tarkastelemalla sitä vastaan esitettyä viittä keskeisenä pitämääni ongelmakohtaa. Esitän, ettei Reichenbachin käytännön raja-arvon soveltamiseen perustuvan ratkaisuehdotuksen avulla pystytä perustelemaan pitkän tähtäimen raja-arvon ja käytännön raja-arvon oletettua samankaltaisuutta. Toiseksi tuon esille, että teorian soveltaminen yksittäistapaukseen edellyttää paitsi tapahtuman toistettavuutta myös taaksepäin suuntautuvan kausaliteetin hyväksymistä. Lisäksi Reichenbach ei ole käsitykseni mukaan osoittanut teoriansa soveltuvan yksittäistapausten tarkasteluun, koska hän käsittelee tosiasiallisesti tapahtumia ja tapahtumatyyppejä, jotka ovat luonteeltaan toistuvia ja siksi helposti mallinnettavissa todennäköisyyden frekvenssitulkinnan avulla. Reichenbachin teorian kolmanneksi ongelmaksi muodostuu referenssiluokan tieto-opillinen ongelma eli kysymys, kuinka perustella sopivimman tai ”oikeimman” referenssiluokan valinta. Neljänneksi olen tuonut esille, että ainutkertaisten tapahtumien osalta Reichenbachin elliptinen tapa käsitellä todennäköisyyttä vaikuttaa kyseenalaiselta, eikä Reichenbach näytä onnistuvan vastaamaan esimerkiksi todennäköisyyden loogisen tulkinnan kannattajien sitä vastaan esittämään kritiikkiin. Viidentenä ongelmakohtana olen pitänyt Reichenbachin kykenemättömyyttä perustella, miksi eri asymptoottisten sääntöjen joukosta tulisi ”oikeimpana” tai parhaimpana valita juuri Reichenbachin teoriassaan käyttämä sääntö. Teoriaan sisältyvistä ongelmakohdista huolimatta Reichenbachin ratkaisuyritystä voidaan arvioni mukaan pitää tietyissä inhimillisen toiminnan tilanteissa mielekkäänä epävarmuudessa tapahtuvan päätöksenteon mallintamistapana. Edellä mainittujen kritiikinkohtien tarkastelun valossa Reichenbachin teorian käyttöala vaikuttaa kuitenkin varsin suppealta. Filosofianhistoriallisesta näkökulmasta voidaan myös kysyä, missä määrin Reichenbach tosiasiassa onnistui ratkaisemaan Humen ongelmaa tai kuinka erilainen Reichenbachin ratkaisuyritys tosiasiallisesti on Humen ehdottamaan ratkaisuyritykseen verrattuna. Edellä mainitun Reichenbachin teorian sovellettavuuden ongelmakohtiin liittyvän tarkastelun lisäksi pyrin tutkielmassani asettamaan Reichenbachin teorian historialliseen viitekehyksen. Tästä syystä olen esitellyt tutkielmani alkuosassa induktion ongelman historiaa sekä Reichenbachin teorian suhdetta toisenlaisista lähtökohdista kehitettyihin induktion ongelman ratkaisuehdotuksiin. Lisäksi tutkielmani tavoitteena on ollut kartoittaa Reichenbachin induktion pragmaattisen oikeuttamisen teoriaa käsittelevää melko vähäiseltä vaikuttavaa ja vähän huomiota saanutta kommentaarikirjallisuutta.
  • Kortelainen, Tina Helena Katrin (2010)
    This thesis examines some of the ideals and values associated with family in the context of adoption in Finland, and takes a look at how normative conceptions such as these come into being. The discussion is based on material collected through ethnographic fieldwork including public information sessions held for people interested in adoption and interviews with staff members at adoption agencies. The analysis has been divided into two parts. Firstly, I explore the regulations that govern the adoption process in Finland and ask where it is that decision-making power lies. The adoption system is presented as an example of Foucault’s view that modern society does not have one centre of power from which it is steered but control rather happens through infinite smaller and larger channels and processes. Some central decision-makers that dominate the power dynamics at work can nevertheless be identified and are discussed here. Secondly, this thesis asks how adoption, family and kinship are talked about in Finland and the discourses surrounding adoption thereby remain the central object of study. The discussion identifies the dictum “the best interest of the child” as the central logic governing discourse on adoption and looks at how this brings about a discourse of “warning” and a discourse of “risk” and permeates a discourse of “understanding”. The way in which the slogan is furthermore used as an instrument of concealment is also discussed, and the saddening reality of the hierarchy in adoptive children, which is rationalised through a discourse governed by terms of supply and demand and market forces, comes into focus. Most importantly, this thesis wishes to explore the political significance of the power dynamics and the complex set of discourses characterising the adoption process in Finland. Contrary to an overarching discourse of “equality” that claims everyone is treated equally in Finland, the adoption process is marked by an inequality that “labels” applicants as “suitable” or “unsuitable” as adoptive parents. Those considered “unsuitable” are openly discriminated against on the basis of their age, health or sexual orientation, while the system proclaims not only the right to discriminate, but the importance of doing so. By asking the question whether adoption in Finland is “in everyone’s best interest”, this thesis wishes to deconstruct and criticise underlying discourses of power.
  • Vuorikallio, Mikko (2001)
    Pro gradun keskeiset elementit ovat inflaatiotavoite ja inflaation ennustaminen. Ennustamisella viitataan siihen, mitä keskuspankin inflaatioennustus tarkoittaa ja mitä päätelmiä inflaatioennustuksen avulla voidaan tehdä keskuspankin inflaatiotavoitteen kannalta. Tutkimusongelmana on tarkastella, mitä inflaatioennustukset merkitsevät keskuspankin rahapolitiikan strategian ja rahapoliittisten toimenpiteiden kannalta käytännössä. Keskuspankilla on jokin ensisijainen tavoite, jonka toteuttamiseen se on sitoutunut vahvemmin kuin muihin tavoitteisiin. Ensisijaiseen tavoitteeseen pyrkiessään keskuspankki käyttää muita muuttujia välitavoitteinaan ja pyrkii näiden avulla saavuttamaan parhaan mahdollisen tuloksen primääriselle tavoitteelleen. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suurimmaksi osaksi yleistä inflaation ennustusteoriaa edellä mainitussa kehikossa, vaikka saadut tulokset ulotetaankin myöhemmin koskemaan myös Euroopan keskuspankkia. Voidaan osoittaa, että inflaatiotavoite vastaa inflaation ennustustavoitetta. Keskuspankin päämääränä on tällöin minimoida inflaatioennustuksen ja havaitun todellisen inflaation välinen erotus. Tärkeä elementti rahapolitiikan käytännön toteuttamisessa on siten käytetty inflaation ennustusmalli. Vakaita hintoja tulevaisuudessa kohtaavista uhkista käytetään eri indikaattoreita, joista EKP:n rahapolitiikan strategian -linjauksessa on tärkeimmäksi mainittu nimellisen rahan määrän kasvuvauhti. Erään inflaation ennustusmallin sovelluksen, P*-mallin, avulla on kuitenkin osoitettavissa, että tulevien hintojen kehityksen kannalta nimellisen rahan määrän kasvua parempi indikaattori on reaalinen rahavaje, koska nimellinen suure ei sisällä inflaatioennusteen ja inflaatiotavoitteen välisestä erosta mitään sellaista uutta informaatiota, joka ei jo sisältyisi reaaliseen rahavajeeseen. Reaalinen rahavaje voidaan tulkita reaalisen rahan kysynnän epätasapainoksi ja se määritellään todellisten reaalisten rahatasapainojen ja pitkän aikavälin reaalisten rahatasapainojen välisenä erotuksena. Rahatasapainoja puolestaan kuvataan nimellisen rahan määrän ja todellisten sekä pitkän aikavälin hintatasojen välisellä erotuksella. P*-mallilla laaditut inflaatioennustukset osoittautuvat tietyin varauksin tehokkaammiksi ja luotettavimmiksi kuin nimellisen rahan määrän kasvuvauhdin perusteella laaditut inflaatioennustukset. Johtopäätöksenä esitetään, että EKP:n tulisi muokata rahapolitiikan strategiaansa ja erityisesti sen pilareita tutkielmassa saatujen tuloksien suuntaan korostaen reaalisen rahavajeen merkitystä tulevien hintojen kehitystä arvioitaessa. Tulokset on esitetty sekä johdetun teorian että sen varaan tehtyjen empiiristen tutkimusten muodossa. Molemmat tukevat reaalisen rahavajeen käyttöä inflaatioennustuksissa. Lopuksi verrataan EKP:n kirjoitushetkellä julkaisemia inflaatioennustuksia todelliseen inflaatioon ja päätellään, että ennustuksien laadinnassa keskuspankin nykyisin käyttämällä ennustusmallilla ei ole osuttu kovin tarkkaan todellisiin arvoihin.
  • Rantala, Mark Tapio (2004)
    Pro gradu –tutkielman tarkoitus on selvittää teoreettisen mallin avulla työttömyyden, inflaation ja palkkojen määräytymistä rahaliitossa. Keskeisenä tarkastelun kohteena on ammattiliittojen ja rahaliiton keskuspankin strateginen vuorovaikutus järjestäytyneillä työmarkkinoilla. Mallissa ammattiliitot, keskuspankki ja yritykset tekevät kukin vuorollaan päätöksiä nimellispalkkatasosta, rahan määrästä taloudessa ja tuotteiden hinnoista. Tutkimuksessa esitelty teoreettinen malli ei suoraan kuvaa Euroopan talous- ja rahaliitto Emun tilannetta, vaan yleisemmin rahaliiton työttömyyden ja inflaation määräytymistä. Tutkielmassa esitellään yksinkertaistettu malli kahden maan muodostamasta rahaliitosta. Keskuspankin ja ammattiliittojen välinen strateginen vuorovaikutussuhde syntyy hyödyke- ja työmarkkinoiden välityksellä. Maiden taloudet ovat alttiita maakohtaisille kysyntä- ja tarjontapuolen häiriöille, joiden vaikutusta keskuspankki pyrkii hillitsemään rahapoliittisella välineistöllä. Mallissa tarkastellaan päätöksentekijöiden valintaongelmia takaperoisen induktion avulla ja määritellään työttömyysasteelle ja inflaatiolle tasapainotasot. Olennaista tutkimuksessa on, että nimellispalkkojen tasosta päättävät ammattiliitot ovat keskenänsä Nash-tasapainossa ja toisaalta ammattiliitot ovat Stackelberg-johtajia keskuspankkiin nähden valintoja tehtäessä. Rahaliiton keskuspankki ottaa rahapolitiikassa huomioon rahaliiton jäsenmaiden keskimääräisen taloudellisen tilan. Tästä seuraa ettei yhteinen rahapolitiikka ole aina kaikille jäsenmaille edullista vaan saattaa olla jopa haitaksi maan kehitykselle tilanteessa, jossa sen taloudellinen tila poikkeaa muiden jäsenmaiden talouskehityksestä. Valintaongelmien esittelyn lisäksi tutkimuksessa selvitetään mitkä tekijät vaikuttavat rahaliitossa työttömyysasteen ja inflaation tasapainoiseen tasoon. Kunkin tekijän esittelyn jälkeen on pohdittu Emun vaikutuksia näissä tekijöissä. Lopuksi tutkimuksessa on tehty vertailu keskeisimmistä muutoksista kansallisen ja rahaliiton rahapolitiikan välillä ja millaisilla toimilla esitellyn mallin valossa saavutettaisiin alhaisemmat työttömyyden ja inflaation tasot. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rahaliiton rahapolitiikalla on reaalisia vaikutuksia työllisyyteen ja suhdannevakauteen. Näin ollen keskuspankin harjoittamaan rajapolitiikkaan tulee kiinnittää huomiota hintatasotavoitteiden lisäksi myös suotuisan työllisyyskehitykseen Keskeisiä lähteitä: CORICELLI, F. – CUKIERMAN, A. – DALMAZZO, A. (2001): Economic Performance and Stabilization Policy in a Monetary Union with Imperfect Labour and Goods Markets. Ilmestymässä: Sinn & Widgren (toim.): Issues of Monetary Integration in Europe. MIT Press. GRÜNER, H.P. & HEFEKER, C. (1999): How Will EMU Affect Inflation and Unemployment in Europe?. Scandinavian Journal of Economics, 101, 33-47. HOLDEN, S. (2001): Monetary Regimes and the Coordination of Wage Setting. CESifoWorking Paper No.429, Munich.
  • Lindblad, Annika (2010)
    This thesis considers the relationship between inflation and inflation uncertainty in Finland, Germany and Sweden in the past 35 years. The hypotheses by Friedman (1976) and Cukierman and Meltzer (1986) are considered. We also investigate whether the introduction of the common monetary policy on the euro area in 1999 has influenced inflation uncertainty in Finland and Germany. In addition, we examine whether the introduction of inflation targeting in 1993 by the Finnish and Swedish central banks have significantly affected inflation uncertainty. It is commonly accepted, that the main cost related to inflation arises from inflation uncertainty. Friedman (1976) suggested that higher inflation leads to higher inflation uncertainty, and therefore policies lowering inflation should also reduce uncertainty and thus the costs related to inflation. Cukierman and Meltzer (1986) proposed a reversed causality relationship, where higher inflation uncertainty leads to higher inflation. These hypotheses are discussed in the theoretical part. Inflation uncertainty is modelled with GARCH-in-mean (GARCH-M) specifications, where the conditional variance of inflation serves as a proxy for inflation uncertainty. The GARCH-M model also allows for determining the direct relationship between inflation and uncertainty. Asymmetric effects of uncertainty to positive and negative inflation shocks are determined with the GJR-GARCH-M model. The CGARCH-M specification, which differs between long term and short term uncertainty, is also utilised. Friedman's hypothesis is broadly accepted in the empirical part of the thesis, while support for the proposition by Cukierman and Meltzer cannot be found. Thus policies lowering and stabilising inflation, such as inflation targeting, should reduce inflation uncertainty. Although some evidence in favour of a decline in inflation uncertainty since inflation targeting was introduced by the Bank of Finland and the Riksbank can be found, the results depend on the preferred specification. In addition, inflation uncertainty seems to have increased rather than decreased in Finland and Germany in connection to the EMU, although the results are diverse and especially for Finland the size of the effect is almost negligible. However, despite the clear decline in average inflation during the past 35 years, no significant decline in inflation uncertainty has occurred in connection to the ECB.
  • Zhang, Yingfeng (2014)
    By launching a laboratory experiment, this study seeks to examine how a computer-mediated Virtual Interpersonal Touch (VIT) influences people’s perceptions of decision-making in interpersonal strategies within a scenario of economic bargaining in Ultimatum Game. According to previous findings, the results so far indicated that fair offers were almost always accepted, but the rate of acceptance declined with increasing degrees of unfairness regardless of computer-mediated modalities and group differences. The mediated touch had little effects on people´s decision-making, but it generally served to increase the acceptance rate compared to no touch condition. Interaction between groups and offer sizes implied a significant contribution to recipients’ response. Basically, individuals accepted more offers from an in-group member than they did from an out-group member; unfair offers in particular were accepted more often when they were made by friends, not strangers. Gender also showed different impacts when offer size changed: compared to male participants, female tended to accept more offers when they were not extremely unequal.
  • Kalatie, Heli (2010)
    Kilpailu on oleellinen osa markkinoiden toimintaa. Reaalimaailmassa kilpailu ei kuitenkaan ole täydellistä vastoin kuin taloustieteessä usein oletetaan. Yritykset pyrkivät rajoittamaan kilpailua monella tavalla, sillä se mahdollistaa usein yksittäiselle yritykselle suuremmat voittomarginaalit. Vertikaaliset rajoitukset ovat esimerkki kilpailua rajoittavista toimista. Vertikaalisilla rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä valmistajayrityksen jälleenmyyjälle asettamia ehtoja ja rajoituksia. Tässä opinnäytteessä tarkastellaan kahta vertikaalista rajoitusta: määrähinta- ja määrärajoitesopimusta sekä niiden hyvinvointivaikutuksia. Keskeisenä tekijänä tarkastellaan informaation merkitystä vertikaalisten rajoitusten haitallisuuteen. Luvussa 2 esitellään Chicagon koulukuntaa myötäilevä malli, jossa kuluttajien hyvinvointi lisääntyy vertikaalisten rajoitusten johdosta. Tämä malli on kahden perättäisen monopolin malli ja on oletettu täydellinen informaatio. Luvussa 3 esitellään päämies-agentti – teoriaa, joka pyrkii löytämään optimaalisia sopimuksia epäsymmetrisen informaation vallitessa. Päämies-agentti – teoria johdetaan vertikaaliseen rakenteeseen, jossa valmistaja on päämies ja jälleenmyyjä agentti. Luvussa 4 käsitellään kaksi mallia, joissa molemmissa tarkastellaan määrähinta- ja määrärajoitesopimusta epäsymmetrisen informaation vallitessa. Epäsymmetrinen informaatio aiheuttaa sekä haitallisen valikoitumisen ongelman että moraalikato-ongelman. Valmistajayritys pyrkii suunnittelemaan sellaisen sopimuksen, joka minimoisi epätäydellisestä informaatiosta johtuvat ongelmat. Luvun 4.1 malli (Martimort ja Piccolo 2007) on kahden peräkkäisen monopolin malli ja luvussa 4.2 (Acconcia et al 2008) oletetaan kilpailu valmistajatasolla. Tulokset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta näiden vertikaalisten rajoitusten haitallisuudesta. Luvun 4.1 analyysi nostaa kuitenkin esille kaksi pääkohtaa. Ensiksikin valmistajayritys pitää aina parempana määrähintasopimusta, sillä kontrolli jälleenmyyjään on parempi kuin määrärajoitesopimuksessa. Määrähintasopimus voi kuitenkin vähentää tietyissä olosuhteissa tuotannollista tehokkuutta enemmän kuin määrärajoitesopimus, joten kuluttajien hyvinvointi voi tämän seurauksena alentua. Toiseksi näytetään, että jos vertikaalinen rakenne kokonaisuutena pitää määrähintasopimusta parempana, on tämä sopimusmuoto parempi myös kuluttajille. Luvun 4.2 mallissa tuodaan mukaan jälleenmyyjän ulkopuolinen optio. Acconcia et al (2008) tulkitsivat ulkopuolisen option voivan tarkoittaa myös kilpailua valmistajatasolla. Riippuen ulkopuolisen option vaikutuksen suuruudesta saadaan kolme eri tulosta: (1) määrähintasopimus on haitallinen kuluttajille, (2) vertikaalinen rakenne kokonaisuutena pitää määrärajoitesopimusta parhaimpana tai (3) määrähintasopimus tuottaa kaikkien osapuolten kannalta optimaalisen tuloksen. Jälkimmäinen tulos saadaan ainoastaan, jos ulkopuolisella optiolla on vähäinen vaikutus. Tämän opinnäytteen tulokset tuovat erityisesti mielenkiintoista tietoa määrärajoitesopimuksesta. Vaikka määrähintasopimusta pidetään lainsäädännössä yleisesti haitallisempana sopimusmuotona, näyttää se kuitenkin lieventävän epäsymmetrisestä informaatiosta johtuvia hyvinvointitappioita paremmin kuin määrärajoitesopimus.
  • Solovjew, Anna (2007)
    Tutkielmani tavoitteena oli tutkia televisiouutisten tunteellistumista vuodesta 1987 vuoteen 2007. Tunteellistuminen tarkoittaa tunteiden ja tunteisiin vetoavien elementtien, kuten kauniiden kuvien tai herättävän musiikin lisääntymistä uutisissa. Valittu aikaväli pohjautuu lähdekirjallisuudessani esitettyihin argumentteihin, joiden mukaan olisimme siirtyneet 1990-luvun alussa järkivetoisesta aikakaudesta tunteelliseen aikakauteen. Kävin aiheeseen käsiksi uutisten tekijöiden eli toimittajien, uutispäälliköiden ja kuvaajien haastatteluiden sekä tv-uutisten analyysin avulla. Haastatteluita oli yhteensä 12 kappaletta. Haastateltavat vastasivat teemahaastatteluissa käytäntöihin, tunteisiin, rooleihin ja muutoksiin liittyviin kysymyksiin. Tv-uutisia tarkastelin lähemmin yhden viikon ajalta vuodelta 1987 ja vuodelta 2007. Varhaisemmassa aineistossa oli mukana vain YLEn lähetykset, uudemmassa sen sijaan YLEn, MTV3:n ja Nelosen uutiset. Yhteensä tv-uutislähetyksiä oli 28 ja uutisjuttuja 149 kappaletta. Uutisjutuista etsin muun muassa tunteellisia elementtejä, tunteiden esittäjiä ja vastakkainasetteluita. Uutisten tekijät suhtautuvat tunteisiin tv-uutisjutussa myönteisesti. Heidän mielestään uutisissa on oltava tunteita, koska elämässäkin on. Toisaalta tunne voi tehdä myös uutisesta ymmärrettävämmän ja auttaa kilpailussa muita kanavia vastaan. Haastateltavien mukana juttuun tulee parhaiten tunnetta itsestään – ei hakemalla hakien. Toisaalta joihinkin tiettyihin uutisiin, kuten juhannusjuttuun, saatetaan hakea tunnetta tietoisesti esimerkiksi tunteisiin vetoavien kuvien avulla. Monen haastateltavan mielestä tv-uutisissa on nykyään hieman enemmän tunteisiin vetoavuutta kuin ennen, mutta mitään suurta muutosta ei heidän mielestään ole kuitenkaan tapahtunut. Haastateltavat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kiinnostavuus, viihteellisyys ja kuvallisuus ovat nousseet uutiskriteereiksi perinteisten uutiskriteereiden rinnalle. Tutkielmani yksi päätuloksista on, että tv-uutiset ovat tunteellistuneet huomattavasti 20 vuodessa. Uutisissa tunnetta luodaan nykyään haastateltavien ja kuvien avulla. Merkittävämpää on kuitenkin se, että tv-uutiset eivät vieläkään ole kovin tunteellisia. Runsaasti yli puolet tutkimuksen kohteena olleista jutuista ei sisältänyt minkäänlaisia tunne-elementtejä. Mielenkiintoista oli myös huomata, että tunteellistumisen vastaisesti uutisten sisältämät vastakkainasettelut ovat 20 vuodessa vähentyneet selvästi. Televisiokanavista eniten tunteellisia juttuja oli YLEllä ja vähiten MTV3:lla. YLEn uutisissa käytettiin eniten esimerkkitapauksia eli keissejä ja tavallinen kansalainen oli haastateltavana useammin kuin muilla kanavilla. Nelosella puolestaan kuva toi tunnetta uutisjuttuihin muita kanavia useammin. Tunteita uutisjutussa esittää nykyään useimmiten kansalainen, kuten 20 vuotta sitten. Poliitikot tai asiantuntijat sen sijaan esittävät tunteitaan mediassa vain harvoin. Työni keskeisimpiä lähteitä olivat aineistoni lisäksi Veijo Hietala (2005a), Deporah Lupton (1998), Stjepan Mestrovic (1997) ja Mervi Pantti (mm. 2005, 2006, 2007).
  • Daavittila, Tuuli (2006)
    Tutkin pro gradu -työssäni Ilmatieteen laitoksen ulkoista viestintää median näkökulmasta. Tarkastelen toimittajien näkemyksiä ja kokemuksia Ilmatieteen laitoksen tiedotustoiminnasta, johon nykyisin olennaisesti liittyy ennakkotiedottaminen normaalista poikkeavista sääilmiöistä. Taustalla on vaikuttanut mm. sääilmiöiden ja erilaisten luonnonkatastrofien viimeaikoina saama laaja mediajulkisuus. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää yhtäältä sitä, mitkä seikat vaikuttavat Ilmatieteen laitoksen julkisuuteen pääsyyn ja toisaalta sitä, miten median ja Ilmatieteen laitoksen välinen yhteistyö toimittajien mielestä toimii ja miten sitä mahdollisesti voisi parantaa. Lähestyn tutkimusongelmaani soviteteoreettisesta näkökulmasta, ja tutkimuksen teoreettisen pohjan muodostavat pitkälti lähteen ja median välisiä suhteita tarkastelevat tutkimukset. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluin. Valitsin haastateltaviksi sekä alueellisten että valtakunnallisten radioiden ja sanomalehtien toimittajia, jotka ovat jollain tapaa tekemisissä sääaiheisten uutisten kanssa. Valitsemani tiedotusvälineet ovat toimintatavoiltaan erilaisia ja luovat näin tutkimuksellisesti kiinnostavan vertailuasetelman. Koska sää on median vakioaihe, olipa kyse jokapäiväisistä rutiinijutuista tai epätavallisista tapahtumista eli toimittajien mukaan "oikeista uutisista", on julkisuuteen pääsy Ilmatieteen laitokselle yleensä helppoa. Julkisuuteen pääsyä saattavat kuitenkin vaikeuttaa toimittajien aiemmat, negatiiviset kokemukset yhteistyöstä. Negatiiviset kokemukset liittyvät pääasiassa tiedonsaantiin tai asiantuntijoiden tavoitettavuuteen. Ilmatieteen laitoksen viestintäyksiköltä toimittajat toivoivat enemmän ohjausta ja neuvontaa. Toimittajien mielestä tiedottajan tehtävä on toimia "tientasoittajana" toimittajien ja asiantuntijoiden välillä. Millaista viestintää media Ilmatieteen laitokselta odottaa, riippuu myös tilanteesta. Ei siis ole olemassa yhtä, yleispätevää viestintästrategiaa, kuten viestinnän soviteteoria nimenomaan painottaa. Normaalitilanteessa asiakasläheinen informatiivinen viestintä toimii yleensä hyvin, mutta poikkeustilanteessa tiedontarve lisääntyy ja tarve nopeammalle sekä kommunikatiivisemmalle, kaksisuuntaiselle viestinnälle kasvaa. Tärkeimpiä lähteitäni ovat mediasisältöihin vaikuttavia tekijöitä tutkinut Tuomo Mörä, median ja lähteen välistä yhteistyötä käsitellyt James Metcalfe sekä erilaisia viestintämalleja esitelleet Kenneth Abrahamsson ja James Grunig.
  • Asikainen, Sini (2003)
    Tutkielmassa selvitetään informaatioteknologiainvestointeihin kohdistuneiden odotusten ja tulosten välistä ristiriitaa Afrikassa vuosituhannen vaihteessa. Informaatioteknologian (IT) avulla Afrikan ja muun maailman kasvuvauhtien toivottiin konvergoituvan, mutta ne vaikuttavat edelleen divergoituvan. Tutkielmassa pyritään selvittämään miksi näin on ja mihin suuntaan investoinnit voivat tulevaisuudessa johtaa. Tutkielman alussa esitetään visioita, joita eri kansainväliset toimijat asettivat IT:lle Afrikassa 1990-luvulla. Odotuksia perustellaan pääasiassa Romerin ideakuiluajattelulla ja tekniikan kehityksen merkityksellä uusklassiselle kasvuteorialle. Empiiriset havainnot ovat kuitenkin ristiriidassa kyseisten teorioiden ja odotusten kanssa. Afrikan kasvuvauhti on vuosituhannen vaihteessa jatkanut erkaantumistaan kehittyneiden maiden kasvuvauhdeista. Selityksiä tälle ristiriidalle etsitään tekniikansiirtoteorioista (Sugato, Detragiache) ja sopivan tekniikan malleista (Basu ja Weil). Mallien mukaan uudesta tekniikasta hyötyminen edellyttää riittävän matalia käyttöönottokustannuksia ja paikallisiin olosuhteisiin sopivaa tekniikkaa. Näiden edellytyksien toteutumista tarkastellaan tutkielmassa tutkimalla Afrikan IT:n käyttöä varten välttämätöntä infrastruktuuria sekä muita IT:n käyttöä tukevia mittareita. Lisäksi tarkastellaan keinoja, joilla tekniikkaa siirretään sekä keinojen relevanssia kahden hanke-esimerkin avulla. Empiria tukee malleja. IT ei ole levinnyt Afrikassa markkinoiden välityksellä ja Detragiachen mallin mukaisesti vaikuttaa siltä, että IT:n käyttöönottokustannukset Afrikassa ovat korkeammat kuin investointien odotetut tuotot. Basun ja Weilin mallista löytyy selitys kansainvälisesti tapahtuneelle kasvuvauhtien erkaantumiselle: uudesta tekniikasta hyötyvät vain ne maat, joiden pääoman ja työvoiman välinen suhde on sama tai lähellä toisiaan. Afrikan maissa tämä suhde on hyvin erilainen kuin IT:aa Afrikkaan tuovissa maissa. Siksi Afrikassa ei hyödytä uudesta tekniikasta. Malli ennustaa divergoitumisen jatkuvan edelleen, elleivät Afrikan maat saa säästämisastettaan kontrolloimalla pääoma-työvoima-tasoaan lähemmäksi kehittyneiden maiden tasoa. Mallien ja empirian pohjalta IT:lla saadaan aikaan kasvua vain, jos tekniikka sopeutetaan paikallisiin oloihin ja se vastaa käyttäjien tarpeita. Vaikka tässä onnistuttaisiin, ei se vielä takaa kasvuvauhtien konvergoitumista, sillä uudesta tekniikasta hyödytään edelleen myös kehittyneissä maissa.
  • Tahvanainen, Kaisa (2012)
    Tässä työssä tarkastellaan kyberturvallisuutta turvallisuuskeskustelun osana ja informaatioteknologian roolia kansainvälisen politiikan teoriakentässä. Tutkielmassa deskriptiivisesti kuvaillaan koettuja kyberturvallisuuden haasteita ja uhkia sekä teoreettisella tasolla tarkastellaan sitä miten kansainvälisen politiikan teoriat huomioivat teknologian vaikutuksen toisaalta politiikan tapahtumiin ja toisaalta politiikan vaikutuksen teknologioihin ja niiden syntyyn sekä kehitykseen. Työn alkuosassa kuvaillaan ja selvennetään nykytilannetta kyberturvallisuuden parissa, niin Suomessa kuin kansainväliselläkin tasolla. Deskriptiivisemmän osion jälkeen teoreettisen osion aluksi esitellään Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoria, jonka kautta muodostetaan sosiaalinen kybertila, tai verkkojen maailma, jossa enenevästi tänä päivänä elämme. Lefebvren teorian lisäksi työssä keskitytään käsittelemään poststrukturalismia ja ennen kaikkea Michel Foucaltin töitä. Etenkin Michel Foucaultin ajatusten kautta pyrittiin korostamaan valtaa ja hallintaa sekä niiden merkitystä kybertilan muokkaamisessa teknologiaan vaikuttamisen kautta. Poststrutkutralismin ja Michel Foucaultin lisäksi työssä esiteltiin teknologian filosofisia ja teoreettisia suuntauksia, ennen kaikkea suhteessa kansainväliseen politiikkaan ja sen teorioihin. Teknologisen determinismin mukaan teknologialla on ennalta määrättyjä, pysyviä vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisen kyky vaikuttaa niihin on pieni. Sosiaalisen konstruktivismin mukaan kaikki on sosiaalista, mukaan lukien teknologia. Teknologinen determinismi ja sosiaalinen konstruktivismi käsittelevät ja kuvaavat omilta osiltaan teknologian vaikutusta yhteiskuntaan ja ihmisen kykyä vaikuttaa teknologioiden syntyyn ja kehitykseen, mutta ne ovat puutteellisia, niin erikseen kuin yhdessäkin. Muun muassa turvallisuuspolitiikan kautta voidaan vaikuttaa siihen millaiseksi kybertila – jossa me kaikki lähes päivittäin elämme – muodostuu ja minkälaiset tavoitteet ja toimet sinne muodostuvat julkisten tahojen kautta hyväksyttäviksi ja minkälaista teknologiaa sen myötä kehitetään. Teknologia vaikuttaa kybertilaan, luo sen perusteet ja reunaehdot, mutta politiikka ja rahoitus vaikuttavat siihen lainsäädäntöön ja teknologiseen kehitykseen jotka muokkaavat kybertilaa. Informaatioteknoloian yhteydessä on teoreettiseen kokonaiskuvaan otettavat mukaan Foucaultin näkemykset vallasta ja hallinnasta. Tutkielma toimii teoreettisena jatkeena niille töille, jotka ovat painottaneet teknologian selvempää huomiointia kansainvälisn politiikan tutkimuksessa, ja avauksena tutkimukselle jossa huomioidaan teknologian teorioiden perinteisten suuntausten (teknologisen determinismin ja sosiaalisen konstruktivismin) lisäksi Michel Foucaultin ja hänen seuraajiensa teoreettinen anti vallasta ja hallinnasta.
  • Xavier Filgueira, Veruscka (2015)
    Caregiving is defined as a multifaceted practice, dependent on cultural determinants; and informal caregiving is described as a widespread practice in Europe and Finland. The new demographic trends in the developed countries motivate governments to think about the conciliation between caregiving and work. Caregiver burden is then discussed as the costs of caregiving for those who provide it and variables that have been suggested to influence caregivers' well-being are also examined. The purpose of the present study was to delineate a profile of the working caregivers in Finland, evaluate their burden and explore which factors influence burden, with an emphasis on the aspects associated with its reduction. To respond to those topics, data from an online survey collected in 2014 from Finnish caregivers was analysed, providing information on a variety of issues relevant to caregiving and its interaction with work. Burden was measured by the shortened ZBI. Independent samples t-test and one way ANOVA were used to test for differences between various segments of the sample and multiple linear regressions were run to evaluate the predictors of burden reduction. Out of 466 active caregivers, the majority were salaried workers. Among those working caregivers, most were middle-aged, well-educated, white collar, female workers who attend to their impaired children or parents. They often face losses at their workplaces due to caregiving. External care services were used sparingly. The study found significant relationship between caregiver burden and perceived stress, perceived health status, losses at work and retirement timing intentions. Also, reduction of financial strain, willingness to care, perceived health status and satisfaction with work-care arrangements were substantial predictors of burden scores decrease. Caregiving is more than care for the elderly, as shown by the number of caregivers assisting their children. Often working caregivers have to compromise their career development and family incomes due to care duties. Caregivers' health and motivation are as important as providing caregivers with effective support at work for their care responsibilities.
  • Crentsil, Perpetual (2001)
    This thesis studies medical beliefs and practices in Ghana. Its aim is to analyse the kind of social interaction/social relations inherent in informal communication in health-seeking behaviours. The primary aim, however, is to look for people's social meaning of illness-- what sense they make of illness-- in the interplay between informal communication and health-seeking activities. The study is based in Twuim, a rural fishing village in Ghana. It is descriptive, exploratory, and largely ethnographic in approach. The ethnographic data is based on more than five months of participant observation fieldwork and unstructured ethnographic interviews with 33 respondents. Social relations and interaction are important in informal communication in the quest for therapy. The family emerges as the unit for therapy communication and social relations. Thus, three case studies are presented as part of the analysis of the family and therapy discussions. This study shows that people make sense of illness through known relationships with people such as family members and care providers, and known cultural categories such as witchcraft/oracles and biomedical health care promotion. Through these mechanisms, the people derive their social meaning of illness largely from both natural and supernatural ideas about illness. The analytical focus follows Arthur Kleinman's model of sector analysis of medical systems, which uses the structuralist approach. The other framework is the analysis of discourse, following Michel Foucault. One of the main conclusions is a suggestion for the integration of biomedicine and traditional medicine in Ghana as a way to expand the country's health care resources.
  • Sihvonen, Markus (2010)
    In this thesis we study the information content of the market's volatility expectations derived from options or implied volatility. The key idea of the thesis is that if markets are efficient and the pricing model used is correct, implied volatility should be an unbiased forecast of future volatility and contain the information in alternative volatility forecasts. Similarly deviations from unbiasedness or informational efficiency give possible indications on market efficiency and the correctness of the pricing framework used. The thesis consists of a theoretical and empirical part. The theoretical part introduces options pricing theory and explains how implied volatility can be calculated from the prices of traded options as well as reviews related empirical findings. We focus on the classic Black-Scholes model, which assumes a strict parametric structure for the stock price, as well as on the VIX index which is a practical implementation of the more flexible model-free implied volatility concept. Both Black-Scholes implied volatilities calculated from call and put options with different strikes and the VIX index are then used in the empirical part. The empirical part focuses on the actual information content of implied volatility calculated from Standard & Poor's 500 index options. First we study the explanatory power and possible biasness of implied volatility using a common in-sample regression specification. Then we move on to consider the actual forecasting power of implied volatility and whether this can be improved with forecasts created with a GARCH model. During the empirical part we focus especially on the differences in results when using implied volatilities calculated differently. We find that Black-Scholes implied volatilities calculated from out-of-the-money calls are unbiased forecasts of future volatility and also have a higher information content than especially at-the-money implied volatilities that have been preferred in the previous literature. Moreover the information content of the VIX index is also high, though not clearly higher than that of the best Black-Scholes implied volatilities. Finally, using GARCH forecasts with implied volatility seems to reduce forecast errors in all cases, though the reduction is not significant with the best implied volatility series including the VIX index.
  • Mäkelä, Teea (2000)
    This study investigates user value in wireless value-added services through the viewpoint of user behaviour. It aims to answer the research question of ’what creates user value in wireless value-added services?’ by constructing a theoretical framework drawing from theories and market experiences and examining three case studies of early applications of wireless value-added services and comparing them to comparable technological innovations in the light of the theoretical framework. This is a qualitative research project undertaken as a multiple case study. The selected cases are three case studies concerning adoption of wireless value-added services in three regions of the world. The point of analysis is on how user value is created; it is assumed that adoption rate and popularity of services serve as indicators of user value. Main sources of data for the theoretical framework are books of recognized relevance in the area. Case descriptions are based on three sources of data. One, articles and news releases. Two, analyst reports from leading market research firms and investment banks. Three, information provided by companies. The data was compiled and analysed to determine adoption of services and identify key reasons for popularity or lack of. A cross-case analysis was then conducted to identify common trends across cases and draw conclusions based on these. In the discussion, these conclusions were contrasted with findings regarding user value creation in comparable technological innovations and examined in light of the theoretical framework. Main conclusions are that key factors driving value creation in wireless value-added services are likely to be service ubiquity, content, horizontal communication, ease of use and price. Beyond this, factors such as personalisation and localisation are likely to be important, but do not depart from basic value drivers as they enhance ease of use and relevance of content. Findings were then discussed in the wider frame of reference, suggesting that increase in mobility is the next step in the deepening of informationalisation of society and economy and is likely to deepen social segmentation and diversification while helping to unleash productive potential contained in mature industries and spawning new business models.
  • Weckström, Ari (2006)
    Eteläinen Afrikka on siirtomaa-ajan jälkeen kärsinyt köyhyydestä, levottomuuksista ja hitaasta taloudellisesta kehityksestä. Osaltaan tämän seurauksena alueen maat ovat muodostaneet eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n, jotta sen jäsenmaat pääsisivät yhteistyössä irti aluetta leimanneesta negatiivisesta kehityksestä. Yhteisön tavoite on kestävästi ja tasapuolisesti kehittää kaikkia alueen maita ja nostaa alueen ihmisten hyvinvointia. SADC pyrkii tavoitteisiinsa erityisesti kahdella tavalla: kehittämällä alueen infrastruktuuria ja syventämällä yhteisön maiden taloudellista yhteistyötä vapaakaupan ja tulliunionin muodossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää lisäävätkö toisiaan tukevat taloudellinen integraatio ja infrastruktuurihankkeet jäsenmaiden hyvinvointia SADC:n toivomalla tavalla. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkielman ensimmäinen teorialuku perustuu Bougheasin et al. vuonna 1999 kirjoittamaan artikkeliin "Infrastructure, Transport Costs and Trade" ja se käsittelee infrastruktuurin vaikutusta kahdenvälisen kaupan volyymiin. Teoria osoittaa, että infrastruktuurilla on positiivinen yhteys kaupan volyymin kasvuun. Infrastruktuurihankkeen mielekkyyteen taas vaikuttaa maiden alkupääoma ja maantieteelliset tekijät. Infrastruktuuriin ei välttämättä kannata sijoittaa, jos alkupääomaa on niukasti ja maantieteelliset esteet ovat suuria. Toinen teorialuku perustuu pääosin Venablesin vuonna 2003 kirjoittamaan artikkeliin ”Winners and Losers from Regional Integration Agreements”, joka tarkastelee kehitysmaiden muodostaman tulliunionin hyvinvointivaikutuksia jäsenmailleen suhteellisen edun näkökulmasta. Luvussa osoitetaan, että köyhien maiden tulliunioni laskee köyhimpien jäsenmaiden hyvinvointia samalla kun rikkaampien jäsenmaiden hyvinvointi lisääntyy. Köyhien maiden kannattaakin teorian mukaan luoda tulliunioni mieluummin maailman mittakaavassa rikkaan maan kanssa. SADC:n tavoitteiden tulkinta teorian valossa antaa ymmärtää, että yhteisön kannattaa investoida infrastruktuuriin, huolimatta siitä, että monilla mailla ei luonnollisestikaan ole teorian edellyttämää alkupääomaa. Sijoitus infrastruktuuriin kannattaa, sillä jäsenmaat saavat infrastruktuurihankkeisiin tukea kansainvälisiltä avunantajilta, kuten EU:lta. SADC levittäytyy myös melko yhtenäiselle alueelle, jolloin maantieteelliset tekijät eivät muodosta infrastruktuurihankkeille merkittäviä esteitä. SADC:n tavoite muodostaa alueen kattava tulliunioni ei sen sijaan teorian valossa näyttänyt järkevältä ellei SADC samalla muodosta vapaakauppajärjestelyjä alueen ulkopuolisten, rikkaampien talouksien kanssa. Yhteisön kannattaa siis investoida infrastruktuuriin, mutta sen tulee pitää huolta siitä, ettei se pyri muodostamaan oppikirjamaista tulliunionia, joka teorian mukaan laskee osan maiden hyvinvointia. Jos SADC ei ota integraatioprosessissaan huomioon tulliunionin negatiivisia vaikutuksia osalle jäsenmaista, saattaa koko SADC:n olemassaolo ja sen positiivinen alueellinen vaikutus vaarantua.
  • Öhman, Johanna Maria (2007)
    Denna avhandling behandlar unga som avbryter sin utbildning och hur stödprocesserna fungerar i dagens skola. Dessa ungdomar som avbrutit sin utbildning kallas drop-outs. Avhandlingen inleds med en grundlig begreppsdiskussion. Målsättningen med forskningen är att lyfta fram gruppen ungdomar som faller emellan och är i risk för att marginaliseras från såväl utbildning som arbete. I avhandlingen närmar sig forskaren fenomenet på olika nivåer för att få en tydlig helhetsbild. Dessa nivåer är den samhälleliga, den interaktiva och den individuella. Som kvalitativ undersökningsmetod används fokusgrupper och både unga drop-outs själva och skolpersonal, främst skolkuratorer, har fått ge sin syn på avbrott från utbildning och stödprocesser. Brukarperspektivet är prioriterat. Viktiga grunder i forskningen är skolmiljön som helhet, det sociala arbetet i skolan, det preventiva arbetet och det tidiga ingripandet vid skolfrånvaro. Alla barn och unga som bor i Finland är läropliktiga vilket gör att skolan utgör hela åldersgruppen och är därför en viktig arena med tanke på att nå unga som är i riskzon. Kraven i dagens postmoderna samhälle är hårda, det krävs att de unga följer ett visst mönster och det egna ansvaret har blivit allt viktigare. Det är inte i dag lika självklart att alla följer samma mönster, olika övergångsmodeller förekommer såväl när det gäller övergång till vuxenlivet som övergång från utbildning till arbete. Cirka 10 procent avbryter idag sin utbildning antingen under övergången mellan den grundläggande utbildningen och andra stadiet eller under andra stadiet. Dessa drop-outs är en utmaning för det sociala arbetet, ett avbrott betyder att den unga blir utanför den institutionella kontrollen och de rutiner som skolan medför. Undersökningen visar att det idag finns ett stort behov av individuell handledning och olika former av stöd, det förekommer brister i dagens stödprocesser. På individnivå är det förutom den individuella handledningen viktigt att få bekräftelse, uppleva en känsla av meningsfullhet och att vara delaktig i sina val. På skolnivå är det viktigt med heltäckande och långsiktiga satsningar inom det preventiva arbetet. På samhällsnivå är det viktigt att se på hela strukturen, föra en öppen diskussion med alla parter och utforma klara handlingsplaner vid skolfrånvaro. Dagens unga kommer att behövas i framtiden, det är viktigt att satsa på dem så att de inte går miste om en trygg framtid.
  • Wejberg, Jonna (2013)
    Syftet med denna avhandling är att granska värderingarna i vården vid Helsingfors ungdomsstation. Mitt intresse ligger i att undersöka om vården baserar sig på värderingar som stöder de unga klienterna i det livsskede de genomgår, eller om verksamheten de facto understryker det avvikande hos personerna, dvs. deras missbruksproblem. Jag har därför valt att granska både personalens och de unga klienternas upplevelser utgående från teorier om avvikande beteende och stämpling. Målgruppen för avhandlingen är unga vuxna missbrukare mellan åldern 18-24 som tar del av missbrukarvården vid Helsingfors ungdomsstation på frivilligbasis. Materialet i avhandlingen består av en kvalitativ enkätundersökning samt temaintervjuer. Enkätundersökningen består av nio (9) enkäter som är besvarade av personalen vid Helsingfors ungdomsstation. Intervjumaterialet består av 11 temaintervjuer som är utförda med 10 unga mellan åldern 19–24, som är klienter vid Helsingfors ungdomsstation. Materialet är analyserat med hjälp av innehållsanalys. Resultatet visar att klienterna vid Helsingfors ungdomsstation definieras och bemöts utgående från deras livsskede och inte deras problem. Detta anses vara centralt och viktigt av såväl personalen som klienterna. Klientelet vid ungdomsstationen är heterogent, vilket kan anses ha den inverkan att det har varit svårt att skapa en klar definition av ungdomarna som tar del av vården. Verksamheten verkar på basis av resultatet fungera enligt principer av låg tröskel verksamhet, vilket syns i att ungdomarna själva har möjlighet att avgöra deras behov av vård samt vårdens längd. Både personalen och klienterna poängterar betydelsen av att verksamheten fungerar med låg tröskel. Även ungdomarnas egen delaktighet och självbestämmanderätt i relation till avgörandet av vårdbehovet och vårdens innehåll uppfattas vara viktigt. I resultatet poängteras betydelsen av ett gott bemötande och en god och tillitsfull relation till den egna arbetaren av ungdomarna. Ett gott bemötande består enligt ungdomarna av att den egna arbetaren är intresserad över ungdomens situation och att personalen inte fördömer ungdomarna utgående från deras problem eller handlingar. En god och öppen relation till terapeuten vid ungdomsstationen beskrivs som central med tanke på målsättningen med vården. Ett respektfullt bemötande av klienterna framkommer som centralt även i personalens svar. Genom en god, öppen och tillitsfull relation till den egna arbetaren skapas möjligheten till att öppet kunna reflektera över sin situation med anställda. Möjligheten till reflektion uppskattas av ungdomarna och uppfattas som centralt med tanke på vårdens målsättning. Reflektionen möjliggör ett annorlunda perspektiv på sin egen situation vilket kan anses föra ungdomen framåt i sin vårdprocess. För att reflektionen ska vara möjlig krävs dock att ungdomen har en upplevelse av att hon inte blir dömd, fastän hon ärligt berättar om sig själva och sitt liv. I arbete med missbrukande unga vuxna kan stämplingsteoretiska aspekter anses vara centrala och viktiga att känna till och ta i beaktande. Ungdomarna upplever det som viktigt att de kan berätta om sin verkliga situation, utan att bli stämplad eller dömd. Upplevelser av att bli bortvisad eller dömd utgående från sin situation eller sina problem minskar ungdomarnas möjlighet att söka och få hjälp för sina problem. Även ett bemötande av unga som avvikande kan ka konsekvenser för ungdomarnas vilja att ta del av vården. Därmed är det även betydelsefullt att deltagande i vården är möjlig med låg tröskel och att ungdomarna har själva möjlighet att definiera sitt vårdbehov.
  • Karlsson, Michael (2002)
    I avhandlingen utreds hurdan betydelse Internet, och då framförallt WWW och e-post, har fått för finlandssvenska journalister, som hjälpmedel i deras arbete. Utgångspunkten har varit att undersöka om Internet har hunnit bli ett lika viktigt verktyg på Svenskfinlands redaktioner, som det enligt forskningen är utomlands. Attityden är i grunden skeptisk – innehållet i media har inte blivit speciellt mycket annorlunda sedan nätets intåg. Vad kan då en finlandssvensk journalist egentligen ha för nytta av nätet, varför är de flesta så intresserade av det? I texten diskuteras olika slag av insamling av journalistiskt material med hjälp av nätet – oftast är det lika med sökning av information på WWW, men också bland annat intervjuer via e-post och sökning efter bild- och ljudmaterial. Källkritik behandlas skilt, eftersom det är en central fråga när man diskuterar information från nätet och speciellt WWW. Som teoretisk bakgrund har använts främst Ari Heinonens Journalism in the Age of the Net – Changing Society, Changing Profession (1999), Don Middlebergs och Steven Ross’ utredningar från 2000 och 2001, samt Timo Lüges Usage Patterns and Information Needs of Journalists on the Internet. An Empirical Study at USUS – the Usually Useful Internet Guide for Journalist (1999). Både kvantitativa och kvalitativa metoder har använts i den egna forskningen. Dels baserar sig resultaten på en traditionell enkät, som gick ut till samtliga finlandssvenska dagstidningar hösten 1999, och dels på tio kompletterande kvalitativa intervjuer med etermediejournalister från våren och hösten 2001. Resultaten visar främst att Internet under några år snabbt har hunnit etablera sig som ett av de mest använda journalistiska hjälpmedlen också i Svenskfinland. Nätet är inte orsak till någon större förändring av innehållet i media, men det är flexibelt och till stor hjälp med mängder av mindre saker – kontaktuppgifter, bakgrundsinformation, i viss mån nya uppslag (i den mån journalistens samvete tillåter det), och mycket annat. Allt det här anses numera vara lättare eller snabbare än tidigare, och det är tillräckligt mycket för att slutsatsen av forskningen skall vara att Internet idag verkligen är ett av mest användbara verktygen som står till en journalists tjänst, tillsammans med telefonen, den bärbara inspelningsutrustningen och ordbehandlaren.
  • Parko, Veera (2003)
    Tutkimus tarkastelee sosiaalisia sidoksia pankkitoimihenkilöiden ammattiryhmässä. Näkökulma määrittyy yhtäältä tutkittavien pankkitoimihenkilöiden yhteisen ammatin ja toimintaympäristön (pankkiala, pankkiorganisaatio), toisaalta ammattiryhmälle ominaisten sosiaalisten suhteiden luonteen pohjalta. Tutkimuksen keskeinen kysymyksenasettelu liittyy siihen, mitkä tekijät sitovat tutkittavaa ammattiryhmää yhteen ja miten nämä sidokset rakentuvat pankkitoimihenkilöiden yhteisessä toimintaympäristössä, pankissa? Tutkimusongelma liittyy sosiologisessa keskustelussa toistuvasti esiintyvään ajatukseen ammattiin perustuvan solidaarisuuden tai yleisemmällä tasolla yhteisöllisyyden muutoksesta nykyajan työelämässä: sosiologiassa on viime vuosina pohdittu, onko ammattiin ja muihin perinteisiin työtä määrittäviin tekijöihin liittyvillä sosiaalisilla suhteilla enää merkitystä nykypäivän työorganisaatioissa? Entä ovatko nämä suhteet välineellisiä ja pinnallisia, vai onko kyse vahvemmista sidoksista? Tutkimus tarkastelee sosiaalisia sidoksia ammattiryhmän eri toimintaympäristöissä neljän analyysitason, ammattikunnan (ammattiliitto, ammattiin liitetyt mielikuvat), yrityksen (henkilöstön sitouttaminen), tiimin (tiimiorganisaatio) sekä konttorin (työtoverit, esimies, asiakkaat) avulla. Tutkimuksen pääaineisto koostuu yhden pankkiryhmän pankkitoimihenkilöiden teemahaastatteluista. Sivuaineistona käytetään mm. tutkittavan pankin johdon haastatteluita. Aineiston analyysissä käytetään laadullista menetelmää. Tutkimuksen aineiston perusteella yhteiseen työhön ja ammattiin liittyvät sosiaaliset sidokset eivät ole haastateltavien pankkitoimihenkilöiden kohdalla kovinkaan vahvoja tai sitovia (esim. yhteenkuuluvuuden tunteeseen liittyviä), mutta sosiaalisten sidosten luonteessa on kuitenkin eroja, kontekstista ja toimintaympäristöstä riippuen. Ammattiryhmän sosiaaliset sidokset eivät ole lainkaan vahvoja, kun on kyse muodollisista organisatorisista rakenteista, kuten ammattiliitosta ja yrityksen tiimiorganisaatiosta. Ammattikunnan ”kollegiaalisen solidaarisuuden” (pankkiryhmien rajat ylittävä tunne ”meistä pankkilaisista”) tasolla sekä yksittäisen konttorin vuorovaikutussuhteissa (asiakkaat, työtoverit) ammattiryhmän sosiaalisissa sidoksissa sen sijaan näyttää olevan enemmän ”yhteisöllisempiä” piirteitä. Matti Kortteisen tutkimus Kunnian kenttä: suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona (1992) on toiminut tärkeänä lähteenä pankkityön analyysissä, ja Catherine Caseyn Work, Self and Society After Industrialism (1995) sekä Richard Sennettin Työn uusi järjestys (2002) työelämän muutoksen pohdinnassa.