Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 5315
  • Aalto, Eero Juhani (2015)
    Tutkielmassa analysoidaan Helsingin Sanomien osallistumista Euroopan talous- ja rahaliitosta (Emu) käytyyn julkiseen keskusteluun vuosien 1996-1999 välillä. Suomen liittyminen rahaliittoon vuonna 1999 oli poliittisesti merkittävä päätös, jolla on ollut suuri vaikutus maan taloudelliseen ympäristöön ja talouspolitiikkaan. Euroopan yhteisen rahaliiton valuutta merkitsee jäsenvaltioille rakenteellisesti ulkoista valuuttaa. Emun institutionaalinen rakenne (Maastricht-sopimus, Kasvu-ja vakaussopimus) tuo rajoitteita kansallisen finanssipolitiikan käyttöön ja poistaa rahapolitiikan talouspolitiikan keinovalikoimasta. Raha- ja finanssipolitiikan koordinaatio ei ole Emu-alueella mahdollista. Rahaliittoa on luonnehdittu sisällöllisesti talousteorian mukaan monetaristikseksi, jonka piirteissä korostuvat matalan inflaation ensisijaisuus, vakaa valuutta, itsenäinen keskuspankki, rahan määrän säätely ja julkisen talouden rajoitteet. Poliittisen talouden tutkimuksessa Emu käsitteellistetään osaksi politiikan ja talouden hallintaa, jossa talous pyritään erottamaan poliittisesta. Tutkimustavoitteena on ymmärtää uutismedian roolia ja toimintaa osana yhteiskunnan vallankäyttöinstituutioita. Suomen liittymistä Emuun on kuvattu eliittivetoiseksi projektiksi. Asiasta käyty kansalaiskeskustelua on luonnehdittu puolestaan heikoksi. Tutkielma keskittyy vastaamaan voidaanko lehti ymmärtää talouspoliittisena toimijana ja millainen toimija lehti oli Emu-kysymyksessä. Helsingin Sanomien vaikutusvalta tulee sen sisällön ja tiedonvälityksen kautta: Lehti tuottaa legitimiteetin näkemyksille, valikoi julkisuuteen nousevaa tietoa, kehystää lähteiden kautta saadun tiedon ja asettaa agendaa mielipiteillään sekä uutispainotuksillaan. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen keskiössä on uusi institutionalismi, joka pyrkii selittämään instituutiot vallankäyttöön osallistuvina rakenteina ja toimijoina, eikä vain neutraaleina osina yhteiskunnassa. Uutta institutionalismia soveltava teoria mediasta poliittisena instituutiona on tutkimuksen teoreettisen keskustelun ydin. Tutkielman lähtökohta median ymmärtämiselle on määritellä se yhtenäiseksi instituutioksi, jonka toimintaan kuuluvat journalismiin sisältyvät lausumattomat prosessit, rutiinit ja oletukset. Uutistuotannon ohjautuminen vakiintuneisiin käytäntöihin ja prosesseihin määrittää uutissisältöä. Tietoisen puolueellisuuden lisäksi median institutionaalisuus tuottaa rakenteellista puolueellisuutta. Tutkimuksessa on haastateltu viittä Helsingin Sanomien keskeistä vaikuttajaa 90-luvun lopulta: Janne Virkkunen, Risto Uimonen, Antti Blåfield, Kristiina Ritvos ja Paavo Rautio. Haastatteluiden avulla ymmärretään Helsingin Sanomien sisäistä toimintaa: Miten lehden kanta muodostuu, mikä ohjaa lehden toimintaa, mitkä näkemykset lehden linjassa korostuvat ja miten haastateltavat ymmärtävät median toiminnan? Haastatteluaineisto toimii ensisijaisesti lähtökohtana vastaamaan kysymykseen siitä, voidaanko lehti määritellä poliittiseksi toimijaksi. Tutkielman aineiston toinen osa koostuu Helsingin Sanomien Emuun liittyvistä uutisista ja pääkirjoituksista aikavälillä 1.1.1996-31.12.1998. Sisältö on luokiteltu Emusta ja talouspolitiikasta esille nousseisiin viesteihin, joita on tulkittu käyttäen ymmärrystä talousteoriasta, talouspolitiikasta ja poliittisesta taloudesta. Pääkirjoituksia ja uutissisältöä käsitellään toisistaan erillään, sillä näiden muodostuslogiikka eroaa toisistaan. Haastattelut yhdistettynä teoreettiseen viitekehykseen tarjoavat tulkintatyökaluja sisällössä esille nousseista talouspoliittisista tuloksista ja auttavat vastaamaan siihen, millainen toimija Helsingin Sanomat oli suhteessa Emuun. Helsingin Sanomat otti kantaa Emuun poliittisena projektina ja poliittisten tavoitteiden ohjaamana. Emua ei käsitelty ensisijaisesti taloudellisena projektina, osana talouspoliittista linjaa tai poliittista taloutta eikä näitä otettu lähtökohdaksi kannanmäärittelyssä ja uutisoinnissa. Haastateltavien henkilöiden itseymmärrys tukemastaan taloudellisesta linjasta voidaan tulkita poikenneen siitä, millaista taloudellista linjaa lehden toiminta legitimoi. Tuloksissa näkyy lehden tietoinen puolueellisuus ja myönteinen kanta Emulle. Mielipidelinjassa korostuvat talouspoliittisesti matala inflaatio, inflaatio-devalvaatio –linjan kritiikki ja tiukan talouspolitiikan tuki. Tässä mielessä lehden linjan voidaan sanoa olleen enemmän monetaristista kuin keynesiläistä. Rakenteellisesti Helsingin Sanomien uutisarvoisuuden kriteerit ja virallisten lähteiden käyttö johtivat Emuun sisältyvän talouspoliittisen linjan legitimointiin. Helsingin Sanomat voidaan määritellä poliittiseksi tai yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Toimijuus ilmenee erityisesti lehden yhteiskunnallisen vaikutusvallan kautta. Tulokset vahvistavat kuvaa lehdestä valtiollisena mediana ja yhtenä valtiomahdeista. Talouspoliittisena toimijana lehti osallistui virallisen linjan, vallitsevan talouspolitiikan ja Emun rakenteen taustalla vaikuttavien taloudellisten oletusten vahvistamiseen enemmän kuin näiden kriittiseen tarkasteluun.
  • Korhonen, Kaarina (2015)
    Adolescence is characterized by a substantial rise in the prevalence of depressive disorder. While in adulthood lower socioeconomic position predicts a greater risk of depression, studies have found inconsistent evidence for social differentials in depression in adolescence and early adulthood. Numerous studies have documented that low childhood socioeconomic position predicts a higher risk of later depression, but less research has been conducted to investigate how the individual’s own educational track is associated with depression in adolescence and early adulthood. This thesis investigates whether the risk of depression varies by childhood socioeconomic position and personal educational track. Adopting the life-course perspective, this study examines how childhood socioeconomic position and own educational track combine to predict depression in late adolescence and early adulthood. A social pathway model anticipates that a low childhood socioeconomic position increases the risk of a low personal educational track which in turn increases the risk of later depression. Furthermore, the resource substitution model hypothesizes that the protective effect of a higher educational track is greater for those from more disadvantaged backgrounds substituting for the lacking childhood resources. Gender-specific determinants of depression are also examined. This thesis used annually updated individual-level register data EKSY014, which consisted of a 20-per-cent random sample of 0–14-year-olds living in private households in Finland at the end of year 2000. The study population of this study was restricted to individuals born in 1986–1990 (n=60,829), and they were followed over two educational transitory stages, firstly at age 17–19, and secondly at age 20–23 years. Depression was identified from health care registers maintained by The National Institute for Health and Welfare and The Social Insurance Institution of Finland. Survival analysis using Cox proportional hazards models was conducted to estimate the relative and combined effects of childhood socioeconomic position and educational track on the hazard of depression. According to the results, both low childhood socioeconomic position and lower personal educational track are associated with an increased risk of depression in late adolescence and early adulthood. School discontinuation and prolonged upper secondary schooling and also a vocational track among women predict a greater risk of depression compared to academic track. Educational track mediates the association between low childhood socioeconomic position and the risk of depression but is also independently associated with the risk. Early mental disorders also play a significant role in the process by influencing post-comprehensive tracking. The results further suggest that a higher educational track does not provide as effective protection against depression for 17–19-year-old adolescents if the individual lacks familial resources, but is more important for adolescents with higher socioeconomic backgrounds. Educational track does not moderate the effect of childhood socioeconomic position on depression among 20–23-year-olds. The results of this study fit in with the pathway conceptualization of the life-course approach. Educational track constitutes a social pathway mediating the effect of low childhood socioeconomic position on the risk of depression in adolescence and early adulthood. However, not all differences in risk by educational track are explained by childhood socioeconomic position but a lower educational track poses a risk on mental health independent of childhood resources. The findings do not support the resource substitution hypothesis among adolescents and young adults. In total, the findings demonstrate that early segregation of educational trajectories comes with differential chances for mental health.
  • Laurinmäki, Paula (2015)
    The aim of the thesis is to study globalization and what it means in the context of contemporary Mumbai, by focusing on the lives of young, LGBT identified people, who are a part of the gay community there. The thesis takes as its starting point the idea of the closet and it deals with how upper-middle-class young people manage their closets and the reasons why they create them. The main research method used is participant observation. The research is based on a three-month fieldwork in Mumbai among LGBT youth and the organization Humsafar Trust, by taking part in the events organized by the organization and meeting people in them. The first analysis chapter introduces the larger context of globalization and postcolonial identities. It describes how being gay has been labeled as foreign by the Hindu nationalist movement, and introduces theories that explain how nation building and sexuality and closely connected. The work of Peter Jackson is then introduced, who argues that new norms of cultural difference are emerging simultaneously with transnational queer cultural patterns. In line with Jackson, the thesis criticizes Dennis Altman’s idea of a global gay culture, by arguing that while the LGBT movement has borrowed certain characteristics from the American LGBT movement, they have been adjusted to suit the conditions in Mumbai. The thesis argues that overall there exists a lack of knowledge concerning alternative sexualities among the middle class and that people have many misconceptions about them. The reasons why young people choose to stay in the closet at home have a lot to do with the importance of marriage in a middle-class household and the importance of respecting the wishes of one’s family. This managing of the closet allows young LGBT people to simultaneously respect middle-class Indian family values but also act out their individual sexual identity. It is also argued that even if the child chooses to come out to their parents, they face taunting from other parts of society. The thesis argues that deciding whether to be in or out of the closet has a lot to do with globalization. As a result of being in growing contact with foreign influences, the middle class in Mumbai has become afraid of losing their sense of self – the joint family. The young LGBT youth become the bodies through which ideas of modern and tradition and national identity are discussed. Another conclusion is that the socio-economical status of the informants is a key factor in how my they experience things in the world. Being upper-middle-class gives them access to spaces where acting gay is not frowned upon as much, such as the mall, or where it is celebrated, such as the office of a LGBT focused organization. It also gives them access to Internet, which turned out to be crucial if one wants to take part in LGBT events around Mumbai. The argument here is that globalization in Mumbai has simultaneously excluded a big part of the LGBT community but also created safe spaces for those who can access them.
  • Kilpeläinen, Soile Susanna (2015)
    Tutkimus kertoo siitä, miten yksinäisyyttä kuvataan suomalaisten maanviljelijöiden ja heidän läheistensä laatimissa kirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu 19 eri kirjoittajan laatimista 20 kirjoituksesta, jotka ovat tätä tutkimusta varten vuoden 2015 alussa koottu primääriaineisto. Tutkimuksen painopiste on yksinäisyyden kokemuksellisessa hahmottamisessa. Sosiaalitutkimuksen kentällä tämä tutkimus asemoituu aiheensa, luonteeltaan subjektiivisen tutkimusaineistonsa sekä tutkimuksen toimintaympäristönä olevan kasvukeskusten ulkopuolisen maaseudun perusteella intiimitutkimukseksi. Työhön liittyvä yksinäisyys tutkimusaineistossa on tilasidonnaisuutta ja raskasta vastuuta. Maanviljelijä kokevat viranomaisyhteyksissä arvottomuutta, jonka he myös määrittelevät yksinäisyydeksi. Sosiaalisissa suhteissa yksinäisyyttä koetaan perhesuhteissa ja suhteessa yhteisöön. Yksinäisyys on ristiriita olemassa olevien ja toivottujen ihmissuhteiden välillä. Ympäröivillä olosuhteilla on merkitystä yksinäisyyden kokemisessa. Suojaavia tekijöitä ovat hyvät perhesuhteet ja sopeutumiskyky. Maaseudulla yksinäisyys on hyväksyttyä.
  • Ilmonen, Kamomilla (2015)
    Tutkielma tarkastelee ammatillisesti järjestäytyneiden maahanmuuttajanaisten työmarkkina-aseman vahvuutta suomalaisilla palvelualoilla. Kontekstina ovat joustavat, segregoituneet ja etnisesti lohkoutuneet työmarkkinat. Työmarkkinoiden näkökulmasta maahanmuuttajanaisilla on kaksinkertainen taakka: sekä naisilla että maahanmuuttajilla on suurempi todennäköisyys päätyä osa-aikaisiin, matalasti palkattuihin joustaviin töihin, ja työttömyysriski on miehiä ja valtaväestöä suurempi. Tutkimuksessa selvitetään maahanmuuttajanaisten taustaa, työmarkkina-aseman vahvuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä koetun viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrää kotoutumisessa. Tutkimus on kvantitatiivinen ja päämenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Aineisto koostuu Palvelualojen ammattiliiton maahanmuuttajakyselystä. Tutkimusaineiston käsittelyssä näkökulmana hyödynnetään intersektionaalisuutta. Lähes 80 prosenttia vastaajista on Virossa ja Venäjällä syntyneitä. Vastaajat ovat hyvin korkeasti kouluttautuneita, vaikka kyseessä on palvelualat, johon korkeakoulutusta ei lähtökohtaisesti tarvita. Lähes puolet vastaajista on töissä kiinteistöpalvelualalla. Tutkimuksen perusteella hyvä kielitaito tai Suomessa pitkään asuminen eivät vahvista työmarkkina-asemaa. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että työmarkkina-asema ei Suomessa asuttujen vuosien myötä vahvistu. Viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrän maahanmuuttajanaiset kokevat vähäiseksi. Ei lainkaan, erittäin vähän tai ei kovin paljon apua kotoutumiseen kokee saaneensa yhteensä yli kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista. Erityisen huonosti viranomais- ja järjestöapu on saavuttanut työn ja opiskeluiden johdosta Suomeen muuttaneet, alle kaksi vuotta Suomessa asuneet ja Virossa syntyneet vastaajat. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat osittain aiempien tutkimusten havaintoa siitä, että korkea koulutus ja hyvä kielitaito eivät takaa maahanmuuttajille nousua työmarkkinoiden hierarkiassa. Tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan palvelualat toimivat sisääntuloammatin lisäksi myös umpikuja-ammattina. Avainsanat: maahanmuutto, maahanmuuttajanainen, työelämä, työmarkkina-asema, joustava työ, kotoutuminen, intersektionaalisuus, palvelualat
  • Olli, Sanna (2015)
    The thesis tests the usefulness of structuration theory for the purpose of conflict transformation in the case of Syria. It examines the structuration of the Syrian society, the contradictions that have lead to the current conflict as well as locates the violent mechanisms that reproduce violence also in the current conflict. The study finds that the comprehensive overview on the society the structuration theory is able to provide is not only able to locate the violent mechanisms but also the non-violent native alternatives. Furthermore, it uncovers the underlying structures that enable and legitimise those violent mechanisms. Doing so, the theory will be able to provide indirect means to interfere in the violent mechanisms by peaceful means and thus, indeed, work towards conflict transformation and sustainable peace.
  • Lönnqvist, Björn (2015)
    Syftet med pro gradu-avhandlingen är att studera hur Helsingfors stadsplaneringskontor har använt sig av den balanserade styrkortsmodellen som huvudsaklig mål- och resultatstyrningsstrategi mellan åren 2004–2014. Den balanserade styrkortsmodellen som för första gången presenterades år 1992 i USA var ursprungligen menad för affärssektorn som ett redskap med vilket organisationer kunde tydliggöra sin strategi, men kom mycket snabbt att börja användas som en heltäckande modell för styrning av verksamheten. Modellen blev mycket populär bland företagen i Amerika under 1990-talets slut. Modellen kom vid sekelskiftet att nå också Europa, och spred sig här bland företagen som en modell som kunde erbjuda lösningen på de problem som relaterade till styrningen av verksamheten som följt i och med det nya informationssamhället. Eftersom modellen mäter framgång inte bara ur ett traditionellt ekonomiskt perspektiv, utan också genom ett kund-, process-, och inlärningsperspektiv väckte den också uppmärksamhet inom den offentliga sektorn, inte minst i Finland var man bland många offentliga organisationer såg modellen som lösningen på de problem man kämpade med inom offentlig mål- och resultatstyrning. Sällan går det dock fullt ut att överföra modeller från den privata sektorn till den offentliga. Det behövs en förståelse för den offentliga sektorns särdrag för att överföringen skall vara lyckad. I avhandlingens empiriska del presenteras den ursprungliga balanserade styrkortsmodellen så som uppfinnarna Robert Kaplan och David Norton presenterade den år 1996. Detta följes av en presentation av en finsk motsvarighet av modellen som är utvecklad av Seppo Määttä och Timo Ojala som bättre passar in på den finska offentliga sektorn. I den empiriska delen presenteras ytterligare en större undersökning om ämnet som gjorts år 2004, det så kallade Kartuke- projektet. I projektet förfrågades 19 kommuner och samkommuners tjänstemän vilka som varit erfarenheterna med användningen av den balanserade styrkkortsmodellen inom kommunerna. Detta material fungerar som grund till vad som kan förväntas vara resultaten från undersökningen som görs beträffande Helsingfors stadsplaneringskontors erfarenheter av modellen mellan år 2004–2014. Som undersökningsmetod i avhandlingen används intervju. Åtta stycket personer som aktivt varit med om att utveckla samt använda den balanserade styrkortsmodellen vid Helsingfors stadsplaneringskontor intervjuades, relaterandes till erfarenheterna kring användningen av modellen. Resultaten visar på att man varit nöjd med den planering och konkretisering av stadsplaneringskontorets vision och strategi som modellen fört med sig, samt att modellen hjälpt tjänstemännen vid stadsplaneringskontoret att forma en bättre bild av hur det egna arbetet hänger ihop med verksamheten. Det modellen däremot kritiseras för är modellens oförmåga att lösa situationer var flera myndigheter är intresserade av olika utfall i stadsplaneringskontorets planering. Också modellens svårighet i att känna igen och definiera vad som menas med kvalitet togs upp vid intervjuerna som en svaghet med användningen av den balanserade styrkortsmodellen. På grund av de skillnader som finns mellan den offentliga och privata sektorn blir användningen av den balanserade styrkortsmodellen ofta frivillig till naturen bland tjänstemännen i offentliga organisationer. Detta leder till ineffektivitet då bara en del av personalen engagera sig. Detta har också varit fallet vid Helsingfors stadsplaneringskontor. Som slutledning i denna pro gradu-avhandling dras att Helsingfors stadsplaneringskontor har haft nytta av användningen av den balanserade styrkortsmodellen som en mål- och resultatstyrningsstrategi, men att man samtidigt har stött på samma problem i användningen som tidigare forskning, såsom Kartuke- undersökningen, har påvisat. Orsaken till detta ligger enligt skribenten i att modellen överförts från den privata sektorn till den offentliga allt för snabbt, och att man inte tagit tid att fundera över vilka skillnader det fortfarande existerar mellan den privata och offentliga sektorn, och hur detta reflekterar på motivering och användning av modellen.
  • Annus, Tuuli (2015)
    This thesis deals with the migratory motivations and the timing of migration in the context of later-life migration from Estonia to Finland. The study focuses on the less explored group in migration research, namely later-life migrants moving for work. What is more, it looks at whether the portability of pensions within the EU influences migratory decisions of individuals. It seeks answers to the following questions: 1) how do the later-life migrants motivate their migratory decisions? 2) What importance is attached to retirement and in particular access to pension benefits in migratory decisions? The method of data-collection used in this study is semi-structured interviews. The interview data consists of 10 interviews conducted with Estonian women between the ages of 50 to 64 years who moved to Finland for work. All of the participants in this study resided in the Greater Helsinki area and were still in work-life. Thematic analysis is used as the method of data analysis in this thesis. What is more, qualitative content analysis program ATLAS.ti is employed. The theoretical framework informing this research is the life-course approach. This thesis argues that a complex of interlinked and conflicting motives are involved in migration decision-making, including economic and financial reasons and motives associated with the need for a change in life. The results of this study indicate that the individual life-experiences and the contrasting socio-economic context of Estonia and Finland form important contexts for understanding the migratory decisions of later-life Estonian migrants. The study finds that access to pension entitlements seldom features in the initial migration decision, but becomes an important factor in the further migratory decisions and timing of migration. Later-life migrants use various strategies to optimize their access to pension entitlements, including timing their return to Estonia, and postponing retirement. The majority of the participants in this study plan to return to Estonia latest in the frailty of old age. This study provides information on the various motives that inform migratory decisions. The thesis suggests also a need for further research on the implications of later-life mobility on work market and the social security systems of the host and the sending country.
  • ZHANG, DENNIS ZHIBIN (2015)
    China’s economy is highly relevant to European decision-makers and citizens, and has also become a high-profile news topic in Europe’s news media. This thesis focuses on the economic coverage and media performance of Euronews, the most watched news channel in Europe. This research aims to explore how the news on China’s economy is framed by Euronews, and discusses how Euronews implements its public service role, connecting to European citizens with a European perspective in its economic coverage of China. This study prudently revisited the previous academic studies on Euronews, particularly those published in the New Millennium. Two critical issues in relation to its media performance are crystallised – one is how Euronews can perform as an independent “fourth estate” which provides news information for European citizens based on their holistic public interest, and the other is whether or not Euronews is able to achieve the goal of supranational news-reporting while excluding national viewpoints. This study employed news framing analysis on the basis of content analysis with both qualitative and quantitative approaches. The research design was formulated in accordance with Van Gorp’s method of news framing coding. The use of issue, economic consequence, source and stereotype frames were respectively analysed. Chi-square and Cramer’s V tests were employed to prove the correlations between the economic consequence frame and the source and issue frames. The findings of this study demonstrated that Euronews somewhat prefers to use economic statistics and analyses to report China’s economy. Euronews pays more attention to the statistics which indicate a negative outlook on China’s economic growth. Euronews basically recognises the importance of China’s role in the global economy. However, the coverage does not give prominence to the intimate economic bond between the EU and China. The results can also confirm the previous research that Euronews is only able to provide a limited European perspective and partial voice of the public. The findings altogether indicate that Euronews has not achieved the ideal of reporting economic coverage in terms of social responsibility journalism. The analysis endorses that the deficiency in the European perspective results from Euronews’ special news sourcing procedure which was installed for accommodating the constriction of its limited production budget. However, eventually, the failure of supranational news-reporting is deemed to be a consequence of the absence of a consolidated European journalistic culture. After all, as for the case of economic coverage of China, Euronews is overall deficient in communicating the European perspective in a fair and impartial manner. Even though a supranational public service broadcaster appears glamorous for the European viewers, this study has to raise the concern that the concept can hardly be implemented into reality by the hands of the current Euronews.
  • Savola, Leila (2015)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalisella kuntoutuksella mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta pystytään tukemaan ja edistämään heidän sosiaalista toimintakykyään ja osallistumistaan yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla mielenterveyskuntoutujia. Haastateltavat on kutsuttu tutkimukseen mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun työkeskuksen kautta, jossa he osallistuivat sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan. Aineisto koostuu yksilöhaastatteluista ja yhdestä ryhmähaastattelusta, johon osallistui kolme henkilöä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Tutkimus on teorialähtöinen, sitä ohjaa Jyrki Jyrkämän yksilön toimijuuden ulottuvuuksia erittelevä viitekehys. Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty Derek Layderin kehittämää adaptiivisen teoretisoinnin mallia. Tutkimuksessa havaittiin mielenterveyskuntoutujien tarvitsevan monenlaista tukea arjesta selviytyäkseen. Tuen tarpeet olivat yksilöllisiä. Se korostaa sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteiden yksilöllisen määrittelyn tärkeyttä. Erityisesti asumiseen ja sosiaalisiin suhteisiin koettiin tarvittavan tukea. Työkeskuksessa luotiin merkityksellisiä ihmissuhteita ja voitiin harjoitella vuorovaikutustaitoja toisten ihmisten kanssa. Mielenterveyskuntoutujat korostivat lisäksi vertaistuen merkitystä niin työkeskuksessa kuin vertaistukiryhmissä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat turvallista yhteisöä, joka mahdollistaa heille paikan harjoitella sosiaalisia taitoja. Sosiaalisella kuntoutuksella voidaan edistää mielenterveyskuntoutujien sosiaalista toimintakykyä ja osallistumista yhteiskuntaan ja sen tulee perustua kuntoutujan yksilölliseen, kokonaisvaltaiseen tilanteen selvittämiseen.
  • Peltoniemi, Martina (2015)
    Tämä tutkielma tarkastelee millä tavalla vuoden 2012 toisen kierroksen presidentinvaaliehdokkaita koskevien meemien eli eräänlaisten verkkoilmiöiden tai pilakuvien avulla käytiin vaalikampanjaa sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen kohteena ovat presidentinvaalien toisen kierroksen aikana syntyneet meemit presidenttiehdokas Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta. Meemit on kontekstoitu osaksi poliittisen kampanjan muutoksen kehystä. Ehdokkaista tehdyt meemit ovat osa sosiaalisen median vaalikampanjaa tai jopa vastakampanjaa muita ehdokkaita vastaan. Retoriikan analyysiä käytetään tutkielman menetelmänä. Retoriikan tutkimuksesta tutun argumentaatioteorian avulla tarkastellaan, millaisia mielikuvia ja väitteitä meemeissä esiintyy ja miten niitä perustellaan. Meemit analysoidaan argumentteina. Retoriikan käsitteiden avulla tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisia keinoja meemeissä käytetään ja miten niiden avulla käydään vaalikampanjaa sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen näkökulmana ovat meemit osana populaarikulttuuria ja osana nykyaikaista vaalikampanjointia verkossa. Meemejä tarkastellaan retoriikan analyysin avulla etsien sekä niiden vakuuttamisen keinoja että niiden haasteita ja mahdollisuuksia ehdokkaiden vaalikampanjalle. Analysoitavana on kaikkiaan neljä sosiaalisessa mediassa puhuttanutta meemiä presidenttiehdokkaista. Tutkielmassa pohditaan myös meemien yleisöä ja puhujaa ja sivutaan meemien vaikutusta ehdokkaan imagoon. Teoreettiseksi viitekehykseksi valikoitui argumentaatioanalyysi ja Perelmanin (1977) retoriikan käsitteet argumentaatiotekniikoista, yleisöstä ja argumentaation lähtökohdista sekä Uskalin (2013) teoria vaalikampanjan ”meemistymisestä”. Työn keskeinen tutkimuksellinen kontribuutio on vertailu meemien sisältämistä retorisista keinoista ja arvoista ja siitä, miten nämä eroavat meemien edustaman sosiaalisen median vaalikampanjan ja perinteisen vaalikampanjan välillä. Argumentaatioanalyysin avulla meemeistä nostetaan esiin keskeiset argumentaatiotekniikat ja retorisen analyysin avulla meemeissä esiintyviä retorisia keinoja, joiden avulla kampanjoitiin. Tutkielma sivuaa myös median vaikutusta meemien syntyyn ja meemien retoriikkaan. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että meemien humoristisuus on perinteiseen vaalikampanjaan verratuna poikkeavin retorinen keino ja meemeistä voisi oppia itseironian hyödyn, jotta ehdokas itse voisi hyödyntää meemejä virallisessa vaalikampanjassaan. Tutkielmani osoittaa, että retoriikan keinot meemeissä ovat perinteisiä, mutta niiden lähtökohtaiset arvot erottavat meemien retoriikan perinteisen vaalikampanjan retoriikasta. Meemejä voidaan yhtä lailla käyttää joko kielteisessä tai myönteisessä merkityksessä osana vaalikampanjaa. Kielteisen meemin avulla on kuitenkin todennäköisempää saada huomiota.Tuloksena voidaan myös todeta, että meemeillä on sekä kielteistä että myönteistä potentiaalia tulevaisuuden vaalikampanjoinnille, mutta meemien kielteistä puolta käytetään huomattavasti enemmän kuin niiden positiivista puolta. Meemin käyttö positiivisessa yhteydessä vaalikampanjassa ja erilainen hyödyntäminen virallisissa vaalikampanjayhteyksissä vaatisi poliittisilta toimijoilta tai medialta vielä harjaantumista ja meemeihin tutustumista. Meemistyminen ei ainakaan vielä ole kokonaisvaltaisesti siirtynyt perinteisen vaalikampanjan kentille. Suosittelisin tutkimukseni tulosten perusteella, että meemit kannattaisi kokonaisvaltaisemmin huomioida virallisissa vaalikampanjayhteyksissä osana vaalien pelinappuloita ja viestintävälineitä.
  • Osazee, Nadya (2015)
    This Master’s Thesis examines ethnic identity in contemporary Finland by looking in detail at how this manifests in the everyday experiences of two persons – A Somalian-Finn and a Finnish Romani. Following Stuart Hall’s (2002) discussion on the cultural identity process – constant questioning and renewals of individual and diasporic identities – the thesis looks at how ethnic minority identities (both old and new ethnicities) in Finland, are formed and maintained in the everyday lives of the research participants. Methodologically, this research employs a wide selection of sociological and other social research literature that is both current and relevant to the core issues examined herein. The method used to conduct this research is the case study approach. The strength of the case study for this thesis is that it allowed me to examine closely the ways that day to day activities and ‘real-life’ events are experienced and told by my participants. The research itself is based on several themes and analyzed using thematic analysis. Findings from the case study reveal that being a member of the so-called new ethnic minority in Finland that has a history of immigration, refugee, and asylum, attached to how the minority is constructed and described – in this case Somalian – continues to have adverse effect on the ways members of that monitory understand their ethnic minority identity in relation to being a Finn. Similarly, being aligned to an old ethnic minority in Finland – in this case Romani – with a well-documented history of discrimination, marginality, language and cultural repression, also adversely influence the everyday negotiation of one’s identity and sense of belonging. This study provides an importantly and timely addition to current to sociological knowledge on the history, composition, and social positions of ethnic minority identities in Finland and shows the need for larger studies to look into the everyday lives of people whose constructs ethnic identities in Finland exist along the lines of the ‘Finnish’ and the ‘other’.
  • Himanen, Markus (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttopolitikan, ulkomaalaisen jäsenyyden ja perusoikeuksien välisten suhteiden merkitystä ja roolia Suomessa vuosien 2005–2015 aikana maasta poistumisen estymisen vuoksi myönnettävistä tilapäisistä oleskeluluvista käydyissä kiistoissa. Suomen ulkomaalaislain 51 pykälän mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa (ns. B-lupa), jo hänen paluunsa kotimaahan ei ole mahdollista. Tilapäisiä lupia on myönnetty 2000-luvulla lähinnä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tulleille turvapaikanhakijoille. Pykälää tai siihen liittyviä oikeuksia on muokattu vuosikymmenen aikana kaksi kertaa: vuosina 2005–2007 B-lupaa arvosteltiin voimakkaasti siitä, että sen turvapaikanhakijalle takaamat oikeudet ovat riittämättömiä, mutta keväällä 2015 hyväksytyn lakimuutoksen mukaan kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakija ei saa enää edes tilapäistä oleskelulupaa ellei hän pyri palaamaan vapaaehtoi-sesti. Lakimuutoksia ja niiden ympärillä käytyjä keskusteluja käsittelevää aineistoa – hallituksen esityksiä, järjestöjen ja valiokuntien lausuntoja, eduskuntakeskusteluja, kannanottoja ja lehtikirjoituksia – tarkastellaan ulkomaalaisuutta käsittelevää politiikan ja oikeusteoreettista keskustelua vasten. Tutkielmassa esitetään kriittinen analyysi niistä argumenteista ja rationaalisuuksista, joilla B-luvan myöntämisperusteita ja luvan ulkomaalaiselle määrittämiä oikeuksia on puolustettu, muutettu ja kritisoitu. Esitetty tulkinta perustuu amerikkalaisen oikeustieteilijä Linda Bosniakin kansalaisuuden ja ulkomaalaisuuden rajoja käsittelevän analyysin soveltamiseen suomalaiseen maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun. Hän pohtii niitä ongelmia, joita täyden jäsenyy-den kieltäminen, mutta osittaisen yhteiskunnallisen jäsenyyden salliminen käytännössä, esimerkiksi paperittomille siirtolaisille harmaan talouden kautta, aiheuttaa periaatteellisella tasolla yhdenvertaisuuteen ja kaikkien perusoikeuksien kunnioittamiseen sitoutuneille poliittisille järjestelmille. Bosniakin mukaan liberaalit demokratiat tarjoavat siirtolaisella myös aina tietynasteisen oikeudellisen aseman jo pelkästään sitä kautta, että siirtolainen on läsnä valtion alueella. Hän näkee tässä oikeudellisessa ra-kenteessa mahdollisuuden siirtolaisten oikeuksien parantamiseen. Tutkimuksen mukaan keskustelu tilapäisistä oleskeluluvista kertoo suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa jäsentävästä ”rajatun yhdenvertaisuuden” mallista ja sen ristiriidoista ja siihen kohdistuvista poliittisista paineista. Tämän ajattelutavan mukaan kaikkia Suomen asukkaita tulisi kohdella mahdollisimman yhdenvertaisella tavalla. Ulkomaalaisten epätasa-arvoinen asema oikeutetaan siten, että heihin kohdistettu eriarvoistava vallankäyttö on sallittua vain yhdenvertaisen jäsenyyden rajoilla: sen jälkeen kun maahanmuuttajat on hyväksytty asukkaiksi, heitä tulisi kohdalla kuten kansalaisia keskeisten oikeuksien suhteen. Niiden kiel-teisten turvapaikkapäätöksen saaneiden ulkomaalaisten, joiden palauttaminen ei ole mahdollista, tilanne kuvaa hyvin tämän periaatteen ongelmia: he asuvat Suomessa pitkiäkin aikoja mutta ilman, että heitä olisi otettu varsinaisiksi jäseniksi. B-luvista käytyjen kiistojen tarkastelu osoittaa, että siirtolaisten oleskelun kestoon, heidän muodostamiinsa yhteiskunnallisiin siteisiin ja perusoikeuksien piiriin kuulumiseen liittyvät perustelut ovat suhteellisen voimakkaita ja yleisiä myös suomalaisessa keskustelus-sa. Rajattuun yhdenvertaisuuteen vetoaminen on kuitenkin siirtolaisten oikeuksia parantamaan pyrkivänä strategiana monitul-kintainen ja B-lupakiistan tapauksessa myös vaihteleva vaikuttavuudessaan.
  • Lenkkeri, Kaisa (2015)
    Tutkimus käsittelee luovutetuilla sukusoluilla tehtyjä hedelmöityshoitoja prosessin kolmannen osapuolen eli munasolujen luovuttajan näkökulmasta. Tutkimuksessa keskitytään laajasti luovuttajien kokemuksiin sekä niiden merkityksiin ja painotuksiin. Samalla selvitetään, miksi luovuttajat ovat ryhtyneet prosessiin ja mitä kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä päätöksen taustalta löytyy. Tutkimuksessa tutkitaan myös pitkän aikavälin kokemuksia, joita on aikaisemmin tutkittu varsin vähän. Keskeisiä teemoja tutkimuksessa ovat altruistinen motivaatio, äitiys sekä uudenlaiset sosiaaliset suhteet. Luovuttajien, vastaanottajien ja klinikoiden välistä toimintaa kuvataan kumppanuutena, jossa osapuolet vaikuttavat keskenään omine tarkoitusperineen, tarkoituksena vastata vastaanottajan lapsettomuuden ongelmaan. Tutkimus perustuu 17 luovuttajan haastatteluun. Haastateltavat ovat luovuttaneet munasolujansa Väestöliiton klinikoilla vuosina 1991–2013. Haastateltavat on valittu satunnaisotoksella yhdessä Väestöliiton kanssa laajemmasta kyselylomakeaineistosta. Haastatteluissa luotu luottamuksellinen suhde ja vuorovaikutus haastattelijan ja haastateltavan välillä mahdollistavat tason, jolla pystytään ymmärtämään munasolujen luovuttamisen saamia merkityksiä moninaisuudessaan. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, minkä jälkeen ne litteroitiin tekstimuotoon. Haastattelut on analysoitu Atlas.ti-ohjelmalla elämänkulkuanalyysin menetelmin. Elämänkulkuanalyysi on menetelmä, jolla voidaan analysoida yksilön elämänkulkuun vaikuttaneita tekijöitä yhteiskunnan rakenteista ja sosiaalisista ja kulttuurisista konteksteista käsin. Elämänkulkuanalyysissa korostuvat seuraavat periaatteet: muuttuva yhteiskunnallinen konteksti, elämänkulun kasaantuva kokemus, toimijuus, linkittyneet elämät ja elämänkulun keskeisten siirtymien ajoittuminen. Luovuttajien sosiaaliset verkostot vaikuttavat vahvasti luovutuspäätöksen syntymiseen. Naiset ovat kokeneet lapsettomuutta lähipiirissään ja haluavat vastata tähän lapsettomuuden ongelmaan. Luovuttaminen näyttäytyy naisille lahjana, jonka avulla annetaan pois jotain sellaista, jota ei itse tarvita. Osalle naisista luovuttaminen toimii myös itsemäärittelyprosessina. Toisille luovuttaminen on keino käsitellä omaa lapsettomuuttaan. Luovuttajat kokevat luovuttamisen ruumiillisena prosessina, joka korostaa oman kehon kykeneväisyyttä. Naiset eivät koe olevansa lapsen äitejä ja korostavat sosiaalisen äitiyden merkitystä vanhemmuudessa. Prosessissa kuitenkin syntyy lupauksia mahdollisista sosiaalisista siteistä lapsen ja luovuttajan välille. Naisille luovuttaminen näyttäytyy toisaalta solidaarisuutena äitejä kohtaan ja toisaalta taas yleismaailmallisena altruismina. Nämä piirteet myös sekoittuvat keskenään. Rahallinen korvaus saa osittain ristiriitaisia merkityksiä, mutta pääosin altruistista motivaatiota korostetaan. Naiset eivät sano katuvansa luovuttamista, mutta osa naisista on kyseenalaistanut oman luovutuspäätöksensä. Tähän vaikuttavat muut elämänkulun muutokset. Luovutuskokemusten merkitykset muuttuvat ajan myötä ja ne tuntuvat merkittävämmiltä luovutushetkellä. Ihmiset elävät osana erilaisia sosiaalisia verkostoja, joiden kautta he kytkeytyvät yhteiskuntaan. Näissä verkostoissa he imevät vaikutteita omaan elämäänsä ja toisaalta vaikuttavat muiden elämiin omilla valinnoillaan. Toiminnallaan luovuttajat osallistuvat vahvasti uudenlaisten kulttuuristen koodien luomiseen ja samalla muokkaavat vanhoja. Luovuttajat voi nähdä erityisen aktiivisina, empaattisina ja rohkeina toimijoina. Vaikka naiset kokevat luovuttamisen lahjana toisille, kietoutuu siihen kuitenkin myös muita elämänkulun kokemuksia ja merkityksiä. Tämän vuoksi luovutuskokemuksen sisältö muuttuu ja vaihtelee elämänkulun aikana ja voi saada myös ristiriitaisia piirteitä.
  • Nieminen, Juha Erkki (2015)
    Tutkielman lähtökohtana on syventyä siihen, kuinka identiteettikonflikti rakentuu, millaiset viholliskuvien psykologiset ilmiöt kärjistä- vät sitä ja ennen kaikkea kuinka identiteettikonfliktin rauhanomaista ratkaisua voidaan tukea väkivallattoman vuorovaikutuksen teorian näkökulmasta. Työssä rakennetaan ensin teoreettinen pohja yhdistämällä kolmea eri teoriaa tai laajempaa näkökulmaa: identiteettipolitiikan tutkimusta, viholliskuvatutkimusta ja väkivallattoman vuorovaikutuksen teoriaa. Tämän jälkeen luotua näkökul- maa sovelletaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin dynamiikan tutkimiseksi. Identiteettitutkimuksella on politiikan tutkimuksessa pitkät perinteet. Myös viholliskuvien tutkimus on rauhan- ja konfliktintutkimuk- sessa oma vakiintunut tutkimusalansa. Sen sijaan väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmä eli NVC on akateemisessa kon- tekstissa uusi tulokas. Sitä ei ole yhteiskuntatieteissä aiemmin juuri sovellettu, eikä politiikan tutkimuksessa lainkaan. NVC on edesmenneen psykologian tohtorin Marshall Rosenbergin elämäntyö ja käytännön menetelmä eritasoisten konfliktien ratkomiseksi. Sen pohjalta on syntynyt yli 60 maahan levinnyt kansalaisjärjestötoiminta. Viime vuosina NVC:n tutkimisesta tai soveltamisesta on kiinnostuttu myös akateemisesti, mutta valmista tutkimusta on melko vähän. Koska työssä käytetään NVC:tä ensi kertaa politiikan tutkimuksessa, osoittautui tutkielmaa tehdessä tarpeelliseksi käyttää tieteen- filosofiseen pohdintaan tavanomaista enemmän tilaa. Siksi työssä on oma kappaleensa NVC:n kritiikistä sekä NVC:n suhteesta rauhan- ja konfliktintutkimuksen vallitsevaan traditioon. Tieteenfilosofisen käsittelyn ja kriittisen otteen tarvetta lisäsi se, että NVC teoretisoi tunteet ja myötätunnon keskeiseksi osaksi konfliktinratkaisuprosessia, mutta niiden tutkimus ja käsitteellistäminen ovat vasta tulossa politiikan tutkimukseen. Työn varsinainen fokus on kuitenkin NVC-menetelmän soveltamisessa, eikä sen tutkimi- sessa itsessään. Teorioiden yhdistämisessä tukeudutaan väljästi diskurssianalyyttiseen lähestymistapaa ja käytetään niin sanottua teorioiden trian- gulaatiota, koska käytettävät kolme teoriaa eroavat joiltain osin tieteenfilosofisilta perusteiltaan toisistaan. Triangulaation käytön tarvetta perustellaan sillä NVC:n olettamuksella, että konfliktin ratkaisussa on tarpeellista käyttää eri logiikka, kuin minkä pohjalta konflikti on syntynyt. Eri logiikat nousevat erilaisista ihmiskäsityksistä. Tässä työssä pidetään tärkeänä ymmärtää molempia puolia: sekä identiteettikonfliktin rakentumisen että sen ratkaisuun tähtäävää logiikkaa. Aineistona käytetään Israelin ulkoministeriön verkkosivustoja, jossa se määrittelee omaa kansallista identiteettiään. Palestiinan puolelta vastaavana aineistona käytetään Gazaa hallitsevan Hamasin ylläpitämää Palestiinan tiedotuskeskuksen verkkosivustoa. Lisäksi työssä analysoidaan televisioväittely, jossa osapuolten edustajat väittelevät tunteikkaasti kasvotusten samassa studiossa konfliktista. Keskeiset tutkimustulokset ovat, että analysoidusta aineistosta löytyy kaikkia analyysivälineiksi otettuja viholliskuvapsykologian mekanismeja: Ylipäätään molemmat osapuolet käsittivät vastapuolen uhkaavaksi, aggressiiviseksi ja tuhoisaksi, mutta itsensä ne ymmärtävät pohjimmiltaan rauhanomaisena. Molempien osapuolten havaitaan tuottavan kansalliset identiteettinsä sekoittamalla sekä tieteellistä arkeologian ja historiantutkimuksen että uskonnollismyyttistä diskurssia keskenään. Uskonnollinen diskurssi nou- see keskeiseksi identiteettipolitiikan välineeksi. NVC:n näkökulmasta aineisto on tulvillaan myötäelämistä estäviä vuorovaikutusta- poja. Tunteiden tasolla molemmat osapuolet kokevat muun muassa vihaa, pelkoa, huolta, turvattomuutta ja luottamattomuutta. Täyttymättömien tarpeiden tasolla odotetusti keskeistä molemmilla osapuolilla on turvallisuuden tarve. Israelin puolella keskeiseksi nousee myös luottamuksen tarve. Palestiinan aineistossa taas tasavertaisuuden tarve sekä fyysiset perustarpeet korostuvat. Työssä eritellään osapuolten käyttämiä konfliktia tuottavia strategioita erilaisten havaittujen tarpeiden saavuttamiseksi, ja lopuksi pohditaan hypoteettisesti vaihtoehtoisia ja rauhan kannalta suotuisimpia strategioita havaittujen tarpeiden täyttämiseksi. Päällim- mäiseksi ehdotetaan kielen käytön tasolla väkivallattomaan vuorovaikutustapaan sitoutumista, jotta osapuolet voisivat puhua kon- fliktista herättämättä vihaa ja loukkaantumista toisissaan, pääsisivät dialogiin keskenään ja voisivat alkaa kehittää sellaista yhteistä todellisuuspohjaa, jonka molemmat pystyisivät hyväksymään, ja jonka puitteissa konfliktin kipupisteistä voitaisiin neuvotella. Jatko- tutkimustarve ilmenee vallitsevien väkivaltaisten puhe- ja ajattelutapojen yksityiskohtaiselle kääntämiselle NVC-menetelmän mu- kaiselle väkivallattomalle kielelle. Siihen tarvitaan mukaan myös molempien osapuolten edustajia. NVC osoittautuu analyysimenetelmänä vastaaviin identiteettikonflikteihin toimivaksi, mutta työssä todetaan, että NVC:n osalta tar- vitaan lisää teoreettista ja empiiristä tutkimusta sekä rakentavaa monitieteistä kriittistä keskustelua menetelmän vahvuuksista ja heikkouksista, koska menetelmä on akateemisessa kontekstissa uusi tulokas. Tunteen ja myötätunnon tutkimus todetaan ylipää- tään tärkeäksi uudeksi tutkimusalaksi, jota on tarpeen tuoda yhteiskuntatieteisiin ja kehittää sitä myös politiikan tutkimuksen näkö- kulmasta.
  • Suonpää, Karoliina (2015)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on kuvata, miten moraalikäsitykset, persoonallisuuspiirteet ja ympäristön rikosalttius ennustavat 15–16-vuotiaiden nuorten rikoskäyttäytymistä. Tutkimus yhdistää kahta keskeistä rikoskäyttäytymistä selittävää nykyteoriaa: Tilannetoimintateorian (Situational action theory) mukaan rikoskäyttäytymistä selittävät parhaiten yksilön moraalikä-sitykset, kyky harjoittaa itsekontrollia ja ympäristön rikosalttius. Viiden suuren persoonalli-suusteoria (Big five theory) taas selittää rikoskäyttäytymistä verrattain pysyvillä persoonalli-suuspiirteillä, joista erityisesti alhainen tunnollisuus ja sovinnollisuus ennustavat lisääntynyttä rikosaktiivisuutta. Ajantasainen tieto nuorisorikollisuudesta edellyttää näkökulmia, jotka huo-mioivat yhtäaikaisesti sekä yksilöön että ympäristöön liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2012 keräämä Nuorisorikollisuuskysely. Kyseessä on valtakunnallisesti edustava otos peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaista (N=4 684). Oppilaat vastasivat anonyymisti kysymyksiin omasta rikoskäyttäytymisestään, moraalikäsityksistään ja persoonallisuuspiir-teistään. Ympäristön rikosalttiutta mitattiin laskemalla tutkimuksessa mukana olleille kouluille (N=51) koulukohtaiset keskiarvot oppilaiden rikosaktiivisuuden perusteella. Keskeisenä tilas-tollisena menetelmänä on rakenneyhtälömallinnus, jonka avulla tutkitaan moraalikäsitysten, persoonallisuuspiirteiden ja ympäristön rikosalttiuden yhteyttä nuoren omaan rikoskäyttäyty-miseen. Rikoksille myönteisillä moraalikäsityksillä oli vahva yhteys rikoskäyttäytymisen kanssa. Per-soonallisuuspiirteistä havaittiin, että alhainen tunnollisuus ja sovinnollisuus sekä voimakas ulospäin suuntautuneisuus ennustivat lisääntynyttä rikoskäyttäytymistä. Moraalikäsitysten ja rikoskäyttäytymisen välinen yhteys säilyi persoonallisuuspiirteiden vakioimisesta huolimatta. Ympäristön rikosalttius ennusti nuoren omaa rikoskäyttäytymistä: koulun rikosalttiudella oli yhteys sekä nuoren omaan rikoskäyttäytymiseen että nuoren omaksumiin moraalikäsityksiin. Tutkimuksen tulokset tukevat oletusta siitä, että rikoskäyttäytymisen tutkimisessa on hedel-mällistä tarkastella sekä yksilön moraalikäsityksiin ja persoonallisuuteen että ympäristön rikosaktiivisuuteen liittyviä tekijöitä. Vaikka persoonallisuuspiirteet ja moraalikäsitykset ennustivat nuoren rikoskäyttäytymistä kouluympäristön rikosaktiivisuutta enemmän, nuorisorikollisuuden ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden kannattaa kiinnittää huomiota myös nuoren sosiaalisen ympäristöön. Pohdinnassa esitetään, että oppilaiden jakautumista hyviin ja huonoihin kouluihin kannattaa välttää, jos pyrkimyksenä on vähentää nuorisorikollisuutta.
  • Mårtenson, Daniela (2015)
    During the 21st century, there has been a rise of right wing populist parties throughout Europe. The Finns party in Finland has grown in popularity and become a governing party. There have been many extensive studies on why this rise has happened and how mainstream parties have contributed to it. This thesis looks at the subject from another angle. It studies if the change in the party arena, in this case the rise of the Finns party, has influenced the mainstream parties. The study tries to answer whether the mainstream parties have changed their stances in election programs and if these changes follow the stances of the Finns party. A special focus is put on stances about immigration. The theoretical framework is drawn from ideas of party alignment, party competition and how mainstream parties react to parties within the New Radical Right. Also, the thesis will look at theories about issue competition and especially issues raised by niche parties. The mainstream parties studied are the Social democratic party of Finland, the National Coalition party of Finland and the Centre party of Finland. The elections programs are from the European parliament elections in 2009 and 2014 and the national elections in 2011 and 2015. The method used is a mixed method, utilizing both a quantitative and a qualitative content analysis. The quantitative analysis focuses on five thematic fields: values, the EU, foreign policy, security and immigration. The qualitative analysis only focuses on the stances about immigration. The stances are compared between years and parties. The stances of the Finns party stand as a reference point and a special focus is put on whether there has been a change since the Finns party grew in popularity. The results of the quantitative analysis show the trends that happened between elections. This form of analysis does not show if or how stances changed, but rather whether or not the Finns party succeeded in raising questions that were important to them. The analysis shows that the Finns party failed to make the mainstream parties discuss such issues. It also shows that the Finns party themselves focused less on the themes in question. The qualitative analysis focused on immigration. The results indicate that there has been a change, especially in the election programs of the Social democratic party. Instead of following the stances of the Finns party, the Social democratic party has taken a stance against the Finns party and taken a more clear liberal stance on immigration. The changes in the National Coalition party and the Centre party are less visible.
  • Veikkanen, Teemu (2015)
    Terveydenhuoltojärjestelmät kaikkialla länsimaissa ovat 2000-luvulla kamppailleet kohonneiden kustannusten ja vaatimustason nousun ristipaineessa. Kapenevat resurssit ja laajeneva työsarka ovat pakottaneet hoidon laadun, vaikuttavuuden ja kohdistamisen kriittiseen arviointiin. Taloudellisten syiden ohella sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintaan kohdistuu myös ideologisia muutospaineita, sillä yhä useampi ihminen vaatii nykyään käyttäjä- ja ihmislähtöisyyttä myös julkisen sektorin palveluilta. Vastausta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kohtaamiin taloudellisiin ja ideologisiin haasteisiin etsitään yleisesti potilaat hoidon keskiöön asettavan potilaslähtöisen hoito-otteen kautta. Potilaslähtöisyyttä voidaan pitää terveydenhuollon kehittämisen viimeaikaisena megatrendinä. Tässä tutkielmassa kartoitetaan, missä määrin ja millä keinoin sosiaali- ja terveysministeriö on yrittänyt juurruttaa potilaslähtöistä hoito-otetta kuntien vastuulla olevaan sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelujärjestelmään omien kehittämisohjelmiensa kautta kuluneen vuosituhannen aikana. Potilaslähtöisyyden monimuotoinen konsepti ymmärretään tutkielmassa viiden ulottuvuuden kautta, joissa korostetaan holistisen potilasnäkökulman ohella potilaiden voimaannuttamista ja osallistumismahdollisuuksia, hoidon kokonaisvaltaista koordinointia sekä potilaan perheen ja läheisten merkitystä. Kuvaa potilaslähtöisyyden edesauttamisesta suomalaisessa palvelujärjestelmässä täydennetään kuudennella ulottuvuudella, jossa tarkastellaan potilaslähtöisyyttä rakentavien osatekijöiden juurruttamista palvelujärjestelmään terveydenhuolto-organisaatioiden sisäisten tuki- ja muutosprosessien kautta. Tutkimuksen aineistona ovat sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemat sosiaali- ja terveydenhuollon kehityssohjelmat ja kansanterveysstrategiat, joiden sisältämiä potilaslähtöisyyttä edistäviä tavoitteita ja toimenpiteitä luokitellaan käyttäen Evert Vedungin kolmijakoista jäsennystä, jossa ohjauskeinot jaetaan normiohjaukseen, taloudelliseen ohjaukseen sekä informaatio-ohjaukseen. Ohjelmissa korostuu etenkin pyrkimys parantaa hoidon koordinaatiota ja hoitoketjujen jatkuvuutta. Uusimmissa ohjelmissa korostetaan myös vahvasti potilaiden osallistumismahdollisuuksia sekä potilaiden omaa kapasiteettia sekä tietoja ja taitoja vaikuttavan hoidon takeena. Tavoitteita on ajettu eteenpäin lähinnä informaatio-ohjauksella, mutta myös ohjelmiin sisältyvän normiohjauksen määrä on lisääntynyt. Potilaslähtöisyyden edistäminen on kuitenkin perustunut pääasiassa kunnille esitettyihin suosituksiin eikä tarkasti määriteltyihin yksilönoikeuksiin tai palveluvelvoitteisiin. Ohjelmien kautta muodostuva kuva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ohjauksesta kertoo, että potilaslähtöisyyden ideaali ja tavoitteet ovat vähä vähältä hivuttautuneet osaksi myös suomalaisten terveydenhuollon ideaalia. Potilas nähdäänkin ohjelmissa enenevässä määrin itsemääräävänä, tietoisena olentona, jolla on myös palvelujärjestelmässä oikeus osallistua, päättää ja vaikuttaa hoitoonsa. Myös terveydenhuollossa on näin omaksuttu muilta palvelualoilta tuttu asiakaslähtöisyyden tavoite.
  • Rodriguez, Emilia (2015)
    Tutkimuksen lähtökohta on, että sosiaalisen mediasta on tullut elintärkeä viestimisen kanava organisaatioille, jotka ajavat yhteiskunnassa eteenpäin tiettyjä asioita. Facebook on tehnyt kansalaisjärjestöistä vähemmän riippuvaisia joukkoviestimistä. Lisäksi se merkitsee järjestöille yhtä varainhankinnan välinettä, jolla ne voivat viestiä suoraan mahdollisille tukijoilleen. Järjestöjen katastrofiviestinnän ymmärtäminen on tärkeää, koska luonnon ja muiden katastrofien määrä todennäköisesti vain kasvaa tulevaisuudessa ja sosiaalisen median merkittävä rooli korostuu etenkin kriiseissä ja katastrofeissa. Tämä yksittäisten viestien tasolle menevä tutkimus tuo tarkkaa tietoa suomalaisten humanitaarista apua antavien kansalaisjärjestöjen katastrofiviestinnästä sosiaalisen median yhteisöpalvelu Facebookissa. Tavoitteena on selvittää, miten Suomen suurimmat humanitaarista työtä tekevät kansalaisjärjestöt Suomen Punainen Risti (SPR) ja Kirkon Ulkomaanapu (KUA) hyödyntävät Facebookia Haiyan-katastrofin viestinnässään ja millaisia osallistamis- ja vetoamiskeinoja ne Facebookissa käyttävät. Tulosten pohjalta pohditaan, missä määrin aineistossa luodaan pohjaa yleisön maailmankansalaisuudelle ja rakennetaan ymmärrystä kaukaisen kärsijän ja kärsimyksen seuraajan välille. Tutkimusongelma tarkentuu seuraavilla kysymyksillä: Millaisia SPR:n ja KUA:n viestit ovat Facebookissa? Millaisia retorisia keinoja järjestöt käyttävät yleisön mobilisoimiseksi? Millaisia eroja tai samankaltaisuuksia järjestöjen välillä on Facebookin hyödyntämisessä ja osallistamis- ja vetoamiskeinoissa? Aikaisemmat tutkimukset humanitaarisesta viestinnästä ja organisaatioiden sosiaalisen median käytöstä toimivat työn teoreettisena viitekehyksenä. Aineiston muodostaa 83 SPR:n ja KUA:n Facebook-viestiä Haiyan-katastrofista. Haiyan-taifuuni iski Filippiineille marraskuussa 2013. Molemmat järjestöt viestivät katastrofista useiden kuukausien ajan aina onnettomuuspäivän vuosipäivään asti. Kaksiosainen analyysi alkaa määrällisellä sisällönanalyysillä, jossa esitetään kummankin järjestön viestien ajallinen jakautuminen. Sen jälkeen viestien lajit, teemat, linkit ja toimijat luokiteltiin järjestöittäin. Analyysin toisessa osuudessa metodina käytetään retorista analyysiä ja laadullista sisällönanalyysiä. Tavoitteena on selvittää tutkimusongelman toinen osa eli Facebook-viestien osallistamis- ja vetoamiskeinot. Luokat muodostuivat retoriikan eetoksen, paatoksen ja logoksen pohjalta. Molemmat järjestöt käyttävät sosiaalista mediaa erittäin paljon hyödykseen katastrofin iskiessä. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että järjestöjen Facebook-viestit ovat luonteeltaan suurimmaksi osaksi tietoa välittäviä. Järjestöjen Facebook-seuraajien keskustelunhalu ja muu sisällöntuotanto lahjoittamisen lisäksi jää pitkälti heidän oma-aloitteisuutensa varaan. Ne kertovat ihmisille pääasiassa itse katastrofista ja sen vaikutuksista, järjestöjen ja niiden yhteistyökumppaneiden avustustyöstä, filippiiniläisistä ihmisistä ja auttamisentavoista. Kertominen omasta avustustyöstä sekä työntekijöistä ja vapaaehtoisista vaikuttaa erityisen tärkeältä. Järjestöjen brändin korostaminen tukee teoriaa jälkihumanitarismista humanitaarisessa viestinnässä. Tämä näkyi myös osallistamis- ja vetoamiskeinoissa, sillä tärkein uskottavuuteen ja luotettavuuteen vetoava keino kummallakin järjestöllä on omasta toiminnasta kertominen Filippiinien hyväksi. KUA vetoaa tunteisiin eniten kertomalla taifuunin tuhoista ja niiden seurauksista sekä katsojan velvollisuudentuntoon auttaa filippiiniläisiä. SPR vetoaa tunteisiin eniten taifuunin tuhoja ja seurauksia selvittämällä ja toiseksi eniten kuvaamalla filippiniläisiä lapsia. Tulokset osoittavat, että SPR ja KUA ovat onnistuneet Facebookissa tekemään katastrofiviestintää, jonka avulla suomalaisen on mahdollista jonkin verran ymmärtää ihmisten hätää. Kärsimyksen katsojat voivat viestien välityksellä tuntea myötätuntoa ja kanssakärsimystä, jolloin ideaali ajatus maailmankansalaisuudesta ja yhteisvastuusta on mahdollinen. Kuitenkin osa viesteistä on mainosmaisia, eivät kontekstualisoi kärsijäänsä, jolloin ne eivät luo syvää yhteyttä kaukaisen kärsijän ja kärsimyksen seuraajan välille. KUA:n viestit ovat SPR:n viestejä varainhankintapainotteisempia ja kuvaavat ihmisiä enemmän uhreina. Erot voivat johtua järjestöjen viestinnällisistä linjauksista. Tutkimuksessa todetaan, että humanitaarisessa viestinnässä on otettu askeleita ”oikeaan” suuntaan. Kuitenkin myös parannettavaa löytyy, jotta ihmiset ymmärtäisivät yhä paremmin kaukana olevia kärsijöitä ja heitä kannustettaisiin osallistumaan auttamisen talkoisiin muutenkin kuin vain soittamalla lahjoitusnumeroon.
  • Heikkilä, Katinka (2015)
    Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että internetissä tapahtuva parinetsintä on kokenut merkittäviä muutoksia tarkasteluajanjaksolla 1996–2015. Nettideittailusta on hyvin lyhyessä ajassa tullut suositumpaa ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Tutkielman tarkoituksena on luoda yleiskatsaus suomalaisesta nettideittauksesta ilmiönä, tarkastella siihen liittyvää asenteiden muuttumista sekä asettaa deittailun ja siihen liittyvien mielikuvien muutokset ajalliseen perspektiiviin. Samalla tutkielma pyrkii kiinnittymään suomalaisen nettideittailuaiheisen tutkimuksen kenttään ja täydentämään sitä omalta osaltaan. Työn pääasiallisena aineistona on käytetty tekijän työtä varten keräämää 195 vastaajan internetkyselyaineistoa, jossa vastaajia on pyydetty määrittämään omaa sekä muiden suhtautumista nettideittailuun sekä omia motiiveja lähteä etsimään seuraa deittipalstan kautta. Täydentävänä aineistona toimii Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien sekä Ylen nettideittailuaiheinen uutisointi vuosilta 2006–2015. Näiden kautta on pääosin laadullisen analyysin keinoin pyritty havainnoimaan nettideittailun kokemia muutoksia tutkimusajanjaksolla. Aineiston pohjalta voidaan esittää, että siinä missä nettideittailu on sen alkuaikoina näyttäytynyt pienen, marginaalisen joukon seuranetsintätapana, ei sen käyttäjäkuntaa voida nykypäivänä määrittää kovinkaan selkeästi. Nettideittailu ei ole sidottu ikäryhmään, koulutustasoon tai sukupuoleen vaan käyttäjistä muodostuu varsin heterogeeninen joukko. Nettideittipalveluiden käyttäjämäärät ovat kasvaneet, teknologia kehittynyt ja deittailun ympärillä käyty keskustelu lisääntynyt, mutta asenteiden muuttumisesta ei voida esittää yksiselitteistä tulkintaa. Asenteiden ei voida sanoa muuttuneet selkeästi negatiivisesta positiiviseen, vaan pikemmin hajautuneen niin, että osan mielikuvat ovat neutraaleja tai positiivisia ja osan erittäin negatiivisia. Aineiston pohjalta suomalainen nettideittailu näyttäytyy pääosin vakavamielisenä parisuhteen etsimisen väylänä, jonka rinnalla on kasvava joukko nuoria aikuisia, joille nettideittailu on paitsi keino löytää parisuhde, myös tapa viettää aikaa ja tavata uusia ihmisiä ennalta määrittelemättömin tarkoitusperin. Koska deittailu oli suurimmalle osalle käyttäjistä vakavaa parinetsintää, aiheutti seuran löytämisen vaikeus monille myös suuria pettymyksiä. Erityisesti miehet olivat heikossa asemassa deittipalstoilla naisten vähäisestä määrästä johtuvan kilpailun vuoksi. Suurelle osalle vastaajista nettideittailu rinnastui perinteisiin seuranetsintäkeinoihin tai näyttäytyi jopa niitä parempana, ja aineiston pohjalta voikin olettaa nettideittailun suosion lisääntyvän entisestään ja raivaavan tiensä yhteisen harrastusten tai baarin kaltaiseksi ”perinteiseksi” tapaamispaikaksi.