Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 5266
  • Pilkey, Adam (2015)
    Alternate Reality Games (ARGs) are an innovative form of digital entertainment. Players, companies, and organizations are attracted to its potential to create highly engaging ludic experiences for massive audiences. This thesis examines how ARG players actually engage with mediated content by performing a critical discourse analysis (CDA) of postings on a popular ARG discussion forum. The primary aim of this study is to assess ARGs as a genre that constructs relations between the player community and the mediated content they consume as part of their play practices. ARGs have attracted attention from academics from a number of fields and disciplines. While many studies have performed in-depth ethnographies of player communities in relation to specific games, few have addressed the genre as a whole or taken a critical position to how it functions as a set of discursive conventions within popular culture. The sample consists of a collection of postings from the Unforums - a popular discussion board hosted by the ARG website Unfiction.com. The sample was collected using a temporal/thematic approach, and was based on the systematic observation of the research site. A total of 12 different game-events were collected from the Unforum, with each event containing between 23 and 75 posts, giving a total sample size of 672 posts. The sample was then subjected to a genre analysis following Norman Fairclough's theories of CDA. The analysis oscillated between describing the linguistic features of the postings and interpreting/explaining the postings in relation to the functions of discourse. The analysis found that the game-events are not constructed to function discretely; they are firmly embedded within larger networks of texts and practices. The participants make extensive use of intertextual reporting strategies to integrate game-events within these networks, and take advantage of the technological affordances offered by the Unforum to accomplish this goal. The participants in the game-events were found to build narratives that interpret relationships between different media texts. Thus, ARGs are shown to be an effective way of building relationships between different media texts, essentially providing an interpretive lens through which individual media texts belong to an overarching narrative.
  • Kairavuo, Annika (2015)
    Syftet med denna pro gradu-avhandling är att få en uppfattning om föräldrars upplevelser då de har ett barn med ett normbrytande beteende. De tre centrala forskningsfrågorna är; ”Hurdana upplevelser har föräldrar till barn med normbrytande beteende om familjens situation?”, ”Vilken betydelse har olika system i bemötandet av familjer där det finns barn med normbrytande beteende?” samt ”Vilka faktorer har haft störst betydelse i familjernas situationer?”. Informationen är insamlad genom att göra kvalitativa öppna intervjuer med sju föräldrar. Det gemensamma för föräldrarna är att de har deltagit i Folkhälsans kurs ”Explosiv – vilse i skolan”. Det insamlade materialet har analyserats genom att göra en kvalitativ teoristyd innehållsanalys. Fokus i analysen har till en rätt så stor del utgått ifrån Urie Bronfenbrenners (1979) ekologiska systemteori. Denna teori fungerar som den övergripande teoretiska referensramen i föreliggande pro gradu-avhandling. Systemteorin utgår enligt Bronfenbrenner ifrån att människan ingår i flera olika både närliggande och mer övergripande system. Människan både påverkas av och påverkar dessa system. För att kunna förstå en människas utveckling och situation anser Bronfenbrenner att det är viktigt att se på alla de system eller miljöer som personen ingår i samt även systemens samspel. Resultaten av denna avhandling visar att det finns faktorer inom både familjesystemet, näromgivningen, skolsystemet och det övergripande samhälleliga systemet som har en påverkan på familjernas situationer. Familjen och dess fungerande verkar ha en stor roll med tanke på hur föräldrarna upplever sin situation. Här talas särskilt om en god relation till både partnern och barnet. Samtidigt lyfts skolmiljön fram som en betydande miljö. Här fanns både positiva och negativa erfarenheter. Det handlar till en stor del om hur familjerna blivit bemötta samt hurdana resurser och hurdant stöd som erbjuds i skolan. För övrigt kan föräldrarna känna att det samhälleliga systemet är rörigt. Det talas om att man inte vet vart man ska söka sig för att få hjälp men också om att bli bollad från ett ställe till ett annat. Det verkar inte finnas en enhetlig linje i fråga om vem som sköter vad. Det verkar även som att en diagnos har en viss betydelse i särskilt förståelsen för barnets beteende samt bemötandet av både föräldrar och barn. Sammanfattningsvis kan konstateras att det inom de system som familjerna ingår i finns både styrkor och svagheter. Här spelar bland annat övergripande samhälleliga stödformer samt även normer och attityder en central roll. I relation till systemteorin kan man se det som att de övergripande strukturerna och normerna har en påverkan på de mer närliggande system som familjerna ingår i. Detta kan ses exempelvis med tanke på hurdant stöd som erbjuds och fås samt på vilket sätt man ser på fenomenet barn med normbrytande beteende. Normerna och attityderna kan påverka bemötandet av familjerna inom flera olika system.
  • Wardi, Emma (2015)
    Syftet med denna studie är att försöka definiera och förklara vad som avses med realistiska arbetsbeskrivningar och hur den kan ha en inverkan på arbetstagares tankar om att säga upp sig. Syftet är även att studera om arbetsengagemang och identifikation med organisationen kan fungera som mederiande variabler mellan realistiska arbetsbeskrivningar och uppsägningstankar. Den teoretiska referensramen presenterar tidigare undersökningar om realistiska arbetsbeskrivningar, arbetsengagemang och identifikation med organisationen samt deras inverkan på uppsägningar. Det sägs att ju mer realistisk information en arbetstagare får om arbetet och dess innehåll, desto mer sannolikt stannar han eller hon kvar i organisationen. Forskningsresultat har kommit till samma slutsats. Studiens material består av enkätdata (n=110) som samlats in i december 2014. Frågeformuläret skickades ut till ett bemanningsföretags uthyrda arbetstagare. I och med att materialet består av uthyrda arbetstagare är syftet även att studera hur arbetstagarna identifierar sig med organisationen (kundföretaget de arbetar i) samt deras identifikation med bemanningsföretaget. Den empiriska analysen har gjorts med hjälp av faktoranalyser, regressionsanalyser och medieringsanalyser. Resultaten visar att realistiska arbetsbeskrivningar har en inverkan på arbetstagares tankar om att säga upp sig, med andra ord när realistiska arbetsbeskrivningar ökar, minskar arbetstagarnas tankar om att säga upp sig. Resultaten visar även att arbetsengagemang och identifikation med organisationen fungerar som medierande variabler mellan realistiska arbetsbeskrivningar och uppsägningstankar. Identifikationen med organisationen är stark bland arbetstagarna och identifikationen med bemanningsföretaget är aningen svagare. Även om resultaten gav stöd för undersökningens hypoteser krävs det mer forskning inom ämnet. Att arbetstagaren trivs och stannar länge kvar på sin arbetsplats är en viktig del av organisationens verksamhet, men även viktigt för individens välmående. Lyckliga människor presterar bättre och trivs längre i organisationen. Sammanfattningsvis kan man säga att realistiska arbetsbeskrivningar har en inverkan på arbetstagarnas tankar om att säga upp sig. Ju mer realistisk information om arbetet man erbjuder under rekryteringsskedet desto mer engagerade är arbetstagarna och desto mer identifierar de sig med organisationen och därmed tänker de mindre på att säga upp sig.
  • Bredbacka, Patrik (2015)
    Bosniassa käytiin vuosina 1992–1995 sota, joka päättyi sen osapuolien Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien väliseen rauhaan ja yhteisen Bosnia-Hertsegovinan valtion muodostamiseen. Aseellisten konfliktien uusiutumattomuus sodanjälkeisessä Bosnissa antaa viitteitä siitä, että sotaan osallistuneet osapuolet ovat onnistuneet käsittelemään sodan tapahtumia siten, että keskinäinen yhteiselo samassa valtiossa on mahdollista. Tässä tutkielmassa analysoidaan Bosnian sodanjälkeistä kehitystä sovinnon käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on 1) muotoilla hahmotelma Bosnian kohdalla toimivasta yhteiskunnallisen sovinnon määritelmästä, 2) tutkia, millaisin keinoin sovintoa on Bosniassa tavoiteltu, sekä näiden sovintokeinojen valossa 3) tutkia, millainen arvo sovinnolle on Bosniassa annettu ja toisaalta perustella sovinnon merkitystä Bosnialle. Työ alkaa lyhyellä Bosnian sotaa ja maan sodanjälkeistä kehitystä esittelevällä luvulla. Luku 2.1 antaa viitteitä siitä, että Bosniassa vuonna 1995 käyttöönotettu poliittisiin kiintiöihin ja etnisiin jakoihin perustuva hallintojärjestelmä on aiheuttanut valtiolle mittavia kustannuksia ja toiminnallisia hidasteita. Luku 3 käsittelee työn keskeistä aihetta sovintoa ensin yleisesti ja sitten tarkemmin Bosnian kohdalla. Sovinto on moniulotteinen ja monipuolinen käsite, jolle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Sovintoa koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta luvussa 3.1 luodaan hahmotelma Bosnian kannalta realistisesta, hyödyllisestä ja syvällisestä sovinnon määritelmästä. Bosniassa sovinnon kannalta keskeisimmiksi keinoiksi määritellään oikeus, hallinnon politiikka ja anteeksiannon politiikka, joita tutkitaan luvuissa 4-6 niin yleisellä kuin Bosnian tasolla. Keskeisten aihepiiriensä sovinnon, anteeksiannon politiikan, oikeuden ja hallinnon politiikan välisen keskinäispoikkeavan mutta Bosnian tapauksessa vuorovaikutteisen olemuksen vuoksi työ ei sisällä tarkkarajaista metodologiaa, vaan pyrkii tutkimaan aiheiden välisiä ilmenemistapoja ja suhteita lavea-alaisten vaikutussuhteiden löytämiseksi. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei Bosniassa ole aikaansaatu syvällistä sovintoa, vaan ennemmin kylmää rauhaa muistuttava tila, jossa etniset eroavaisuudet ovat edelleen keskeisiä yhteiskunnallisissa suhteissa. Oikeus ja hallinnon politiikka ovat muodostuneet Bosniassa keskeisiksi sovintokeinoiksi, mutta ne eivät ole kyenneet aikaansaamaan syvällistä sovintoa vaan ennemminkin vain ylläpitämään tai jopa kasvattamaan Bosnian etnisiä jännitteitä, jotka haittaavat valtion toimintaa ja ihmisryhmien välisiä suhteita. Sen sijaan anteeksiannon politiikka on jäänyt Bosniassa vähälle käytölle, mutta teoreettiset näkemykset ja empiiriset kokemukset anteeksiannon politiikasta muissa konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa antavat viitteitä sen mahdollisuudesta myös bosnialaisen sovinnon syventämiseen. Työn viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitellään keinoja toteuttaa anteeksiannon politiikkaa Bosniassa, laventaa Bosniassa käytettyjä hallinnon politiikan ja oikeuden muotoja ja pohditaan sitä, miten syvällisemmän sovinnon tarpeen ymmärrys on keskeinen vaikutin siihen, millaisia painoarvoja sovinnolle päämääränä annetaan.
  • Saukkonen, Miika (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää hoivatyöläisten mahdollisuuksia ammatilliseen yhteisöllisyyteen ja toimijuuteen tilanteessa, jossa hoivatyö näyttää kurjistuvan kustannustehokkuutta korostavan politiikan seurauksena. Tutkin ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden edellytyksiä analysoimalla Helsingin kaupungin kotihoidossa työskentelevien maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemuksia ja odotuksia koskien heidän työmarkkina-asemaansa ja siihen vaikuttamista. Tutkielman yhtenä lähtöoletuksena on, että vanhusten kotihoidossa ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentaminen on yhä ongelmallisempaa, koska raskaiden työolojen ja matalien palkkojen vuoksi työntekijöiden vaihtuvuus on korkeaa ja ammattiin identifioituminen heikkoa. Julkisen vallan pyrkimyksenä on ohjata maahanmuuttajataustaista työvoimaa vanhustenhoidon ja kotihoidon työhön, ja tämä näkyy varsinkin pääkaupunkiseudulla lähihoitajakoulutuksessa sekä työpaikoilla. Katson, että maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemusten ja odotusten tarkastelu avaa näkökulmia ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden mahdollisuuksiin tulevaisuuden hoivatyössä. Tutkimusaineisto koostuu 19 teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Helsingin kaupungin kotihoidossa työskenteleviä maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, joista suurin osa (13) työskenteli hoitajina. Joukossa oli myös sairaanhoitajia, terveydenhoitaja ja kaksi avustajaa. Puolet haastateltavista oli ollut nykyisessä työpaikassa vasta alle vuoden ja ainoastaan yksi haastateltava oli ollut työpaikassa yli viisi vuotta. Haastattelut tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatillisten subjektiviteettien muotoutuminen vanhustyössä”. Tutkielmassa haastatteluaineistoa analysoidaan teema-analyysin sekä odotusanalyysin avulla. Odotusanalyysin avulla pyritään tarkastelemaan haastateltujen hoivatyöläisten odotuksia liittyen asemaansa ja toimintamahdollisuuksiinsa suomalaisessa työelämässä. Tutkielmassa tarkastellaan työntekijöiden kohtaamaa eriarvoisuutta Joan Ackerin (2006) kehittämän eriarvoisuusregiimien (inequality regimes) käsitteen avulla. Lähtökohtana on, että työntekijöiden kohtaamat eriarvoisuuden muodot ovat vaikuttamismahdollisuuksien rajoja ja ammatillisen kansalaisuuden esteitä. Aineiston perusteella merkittävimmät hoivatyöläisiä koskevat eriarvoisuuden muodot liittyvät työorganisaation toiminnan resursseja ja päämääriä sekä työn organisointia koskevaan päätöksentekoon. Päätökset resursseista rajaavat työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet hyvin kapeiksi. Tätä ei kuitenkaan mielletä eriarvoisuudeksi, koska se koskee hoivatyöläisiä tasapuolisesti, eikä sille nähdä vaihtoehtoja. 
 
Maahanmuuttajataustaiset hoivatyöläiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin hoivatyön ammattilaisiin, jotka ovat muuttaneet Suomeen työskennelläkseen hoiva-alalla, ja niihin, jotka päätyvät hoivatyöhön vasta Suomessa pikemminkin sen takia, että muita töitä ei ole heille tarjolla. Tutkimusaineistoni perusteella voidaan todeta, että hoitoalalle jo ennen Suomeen tuloaan suuntautuneilla ja kokeneemmilla hoivatyön ammattilaisilla on korkeampia odotuksia esimerkiksi työehtojen, ammattilaisena kehittymisen ja työpaikalla vaikuttamisen suhteen. Aineiston perusteella hoivatyöläisten henkilökohtaiset kokemukset ammattiliittojen toiminnasta ovat yleisesti ottaen erittäin vähäisiä. Myönteisiin ja voimaannuttaviin vaikuttamiskokemuksiin perustuvaa pohjaa hoivatyöläisten ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentamiselle ei juuri ole. On kuitenkin huomionarvoista, että monet ovat liittyneet oman alansa ammattiliittoon, vaikkakin heidän jäsenyytensä on passiivista, ja perinteisen työväen solidaarisuuden sijaan ay-jäsenyydellä on heille pikemminkin ”vakuutussolidaarisuuden” kaltainen merkitys. Osa selvästi toivoo, että ammattiliitot taistelisivat voimakkaammin hoitajien puolesta ja olisivat enemmän läsnä työpaikkatasolla. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että kotihoidossa käytettävissä olevien resurssien vähyys rajaa työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet hyvin kapeiksi, ja tuottaa hyvin vaikeat olosuhteet ammatilliselle toimijuudelle työorganisaation sisällä. Tämän vuoksi ammatillisen kansalaisuuden edellytysten luominen vaatisi merkittäviä muutoksia siellä, missä vanhustenhoidon resursseista päätetään, eli valtakunnallisella ja kunnallisella päätöksenteon tasolla.
  • Korvensyrjä, Aino Emilia; Korvensyrjä, Aino Emilia (2015)
    Tutkielma käsittelee NASA:n eli Yhdysvaltain ilmailu-­‐ ja avaruushallinnon Apollo-­‐ avaruusohjelman yhteydessä syntyneiden valokuvien poliittista historiaa. Tarkasteleen Apollo-­‐valokuvien käyttöä osana poliittisia diskursseja, jotka puhuvat “koko maailman” ja “ihmiskunnan” nimissä. Kysyn, millainen aikakäsitys näihin kuviin on liitetty sekä millaisia poliittisia tehtäviä tämä käsitys historiasta on saanut, ja toisaalta, millaiseen historiaan se itse liittyy. Rakennan tutkimuksessa kuvien tulkitsemiseksi kehykseen, jota kutsun globaalin kuvitteluksi. Tällä viittaan tapaan, jolla maapallo on rakentunut länsimaisissa diskursseissa visuaalisena tai visualisoitavissa olevana kokonaisuutena. Kyse on niin maapallon näkemisen kuin myös sen tietämisen, kuvailun tai siihen vetoamisen mahdollistavasta kehyksestä. Tarkastelen kolmea Apollo-­‐kuvien käyttöyhteyttä ja tulkitsen niille kussakin annettuja merkityksiä suhteuttamalla niitä mainittuun tulkintakehykseen: Earthrise-­‐valokuvan ilmestymistä Life-­‐ ja Time-­‐lehdissä tammikuussa 1969, YK:n Tukholman ympäristökokouksen 1972 tapaa käyttää Apollo-­‐kuvia sekä viittauksia niihin 1990-­‐luvun globalisaatiokeskustelussa. Esitän, miten näissä kolmessa tapauksessa vedotaan tähän diskursiivinen repertuaariin sekä toisaalta uusinnetaan sitä erityisissä historiallisissa tilanteissa. Lopuksi avaan kysymyksen, voidaanko tutkimuksen valossa Apollo-­‐valokuvat ymmärtää osana banaaliksi historismiksi kutsumaani ilmiötä. Avainsanat –
  • Uusivirta, Heidi (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään tarkastelemaan uruguaylaisten lasten ja nuorten sosialisaatiota uusien teknologioiden näkökulmasta. Tutkielmassa perehdytään siihen, miten Plan Ceibal -projektin myötä lapsille annetut XO-tietokoneet näkyvät lasten elämässä sekä tuodaan aiheeseen antropologinen näkökulma. Tutkimuskysymys on kolmiosainen. Ensinnäkin tutkielmassa analysoidaan, miten tietokoneet näkyvät lasten sosialisaatiossa. Toiseksi tutkielmasssa tutkitaan sitä, miten lasten oma toimijuus näkyy siinä, mitä he tekevät tietokoneilla ja miten he niitä hyödyntävät. Kolmanneksi tutkielmassa pohditaan, avautuuko Plan Ceibal -projektin myötä lapsille uusia maailmoja. Tutkielman teoriapohjan muodostaa antropologinen kirjallisuus ja lapsuuden tutkimus. Tutkimuksenteon metodeja ovat antropologian tradition mukainen osallistuva havainnointi ja haastattelut. Tutkielman etnografisen aineiston muodostavat kolmen kuukauden kenttätyöjakson aikana kerätty havainto- ja haastattelumateriaali sekä virtuaalietnografia. Tutkielmassa todetaan, että Plan Ceibal -projektin innovatiivisesta ja eteenpäin pyrkivästä ideologiasta huolimatta lapset pyritään pitämään aikuisten kontrollin ulottuvissa. Lasten toimijuus ja tietokoneen myötä lisääntynyt liikkumavara kuitenkin haastaa aikuisten luoman suojamuurin. Lasten omat mielenkiinnot ovat vahva motivaatiotekijä ja he oppivat käyttämään tietokoneita nopeammin ja paremmin kuin heitä ympäröivät aikuiset. Plan Ceibal -projektin tarkoituksena on, että tietokoneet otetaan koulussa opetuskäyttöön. Luokkahuoneessa tapahtuva teknologiamurros on kuitenkin osoittaunut haastavaksi, sillä opettajat eivät ole saaneet tarpeeksi perehdytystä. Kirjallisuuden ja etnografisen aineiston perusteella tutkielmassa todetaan, että lapset käyttävät tietokoneita sujuvasti ja leikitellen omien halujensa mukaan. Tietokoneet ja niiden myötä avautuvat uudet maailmat ovat lapsille työkaluja identiteetin rakentamiseen. Tutkielmassa todetaan, että lasten toimintaa määrittävä piirre on lasten oma toimijuus ja omat mielenkiinnot.
  • Ahtonen, Hanna (2015)
    Suomessa maksetaan valtakunnallisesti lasten kotihoidon tukea perheille, joiden alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan julkisen päivähoidon ulkopuolella. Lisäksi jotkut kunnat maksavat vapaaehtoista kotihoidon tuen kuntalisää. Tämän kuntalisän maksamisesta, sen määrästä ja säännöistä saavat kunnat päättää itsenäisesti. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia syitä kunnilla on kuntalisän maksamiseen. Tutkimuskysymys on lyhyesti seuraava: miksi kunnat maksavat kuntalisää? Koska kuntalisä kannustaa vanhempia lasten kotihoitoon, on sillä suorat vaikutukset vanhempien osallistumiseen työmarkkinoille sekä lasten hyvinvointiin ja kehitykseen sekä näiden myötä myös kunnan talouteen. Siksi on tärkeää tutkia, miten kunnat päättävät kuntalisän käyttöönotosta ja sen säännöistä. Tutkimuksen aineisto koostuu kuntien kuntalisätiedoista sekä kuntien tilastotiedoista vuosilta 1994-2012. Kunta-vuosi -havaintoja käytetään kahdessa eri regressiomallissa. Selitettävänä muuttujana toisessa on kuntalisän maksaminen binaarisena muuttujana ja toisessa kuntalisän anteliaisuus. Molemmat mallit ovat kiinteinen vaikutusten regressiomalleja. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kunnan taloustilanne (erityisesti kunnan tuloveroaste) sekä päivähoidon paine korreloivat kuntalisän kanssa. Nämä tulokset eivät kuitenkaan säily tilastollisesti merkitsevinä, kun tulosten robustisuutta tarkastellaan eri aineisto-otoksille ja ajoille. Syynä voi olla, että jokin havaitsematon muuttuja vaikuttaa taustalla esimerkiksi yleinen taloudellinen tilanne. Lisäksi muuttujat ovat luultavasti jossain määrin endogeenisiä. Siksi kausaalisia päätelmiä ei voi tehdä. Toisaalta tulokset osoittavat sen, että äitien työllisyys ei korreloi kuntalisän kanssa. Lisäksi poliittisista puolueista vain Perussuomalaiset korreloi kuntalisän kanssa ja tämäkään tulos ei kanna yli robustisuustarkastelujen. Lopputuloksena on, että tutkimuksessa ei löydetty yksiselitteisiä, tilastollisesti merkitseviä syitä kuntalisän käyttöönotolle.
  • Kaasalainen, Heini (2015)
    Tämä tapaustutkimus tarkastelee poliittisen vaikuttamiseen tähtääviä sisäisiä prosesseja Suomen luonnonsuojeluliitossa. Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin valtakunnallinen luonto -ja ympäristöasioihin keskittynyt järjestö, jota kuullaan monilla poliittisen päätöksenteon areenoilla. Liitto tunnistetaan sekä asiantuntijaorganisaatioksi että kansalaisjärjestöksi. Sidosryhmien merkitys osana poliittista päätöksentekoa on kasvanut. Sidosryhmien katsotaan voivan vahvistaa lainvalmistelun tietopohjaa että vahvistavan demokratiaa tarjoamalla kansalaisille väylän tuoda näkemyksiään mukaan päätöksentekoon. Tässä järjestöt ja yhdistykset ovat avainasemassa yhteiskunnan mikro -ja makrotason yhteentuojina. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu kahdeksasta asiantuntijahaastattelusta. Haastattelut ovat muodoltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Aineiston analyysi koostuu erilaisten toimijaryhmien, niiden ominaisuuksien ja niiden välisten suhteiden luokittelusta ja erittelystä. Aineistoa jäsennetään Alasuutarin ja Qadirin (2014) episteemisen työn käsitteen, Dahlin (1989) demokraattisen prosessin ja Saariston (2000) sekä Carolanin (2006) asiantuntijuuden käsitteiden avulla. Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön osallistumisessa korostuu jäsenen asiantuntijuuden, motivaation ja käytössä olevien aikaresurssien merkitys. Vaikuttamistyön näkökulmasta järjestön sisäinen demokratia toisaalta legitimoi järjestön toimintaa, toisaalta hidastaa sitä. Demokraattinen toimintaperiaate mahdollistaa kenen tahansa jäsenen osallistumisen vaikuttamistyöhön, mutta käytännössä valtakunnallinen vaikuttamistyö tehdään palkattujen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden toimesta. Saadakseen äänensä kuuluviin on oltava ”nimeä”, esimerkiksi luottamustoimi jollakin liiton tasolla sekä asiantuntijuutta, intoa ja aikaa. Demokraattinen rakenne, asiantuntijuuden vaatimus ja yhtenäinen, liiton toimijoita yhdistävä ideologia muodostavat liiton tekemän episteemisen työn kulmakivet ja tekevät liitosta uskottavan toimijan poliittisen päätöksenteon areenoilla.
  • Räsänen, Saija (2015)
    Tämä työ käsittelee italialaisen Viiden tähden puolueen (Movimento Cinque Stelle, M5S) vuoden 2013 parlamenttivaaleissa voittoon vienyttä populistista retoriikkaa. Ennestään valtakunnan politiikassa tuntematon puolue saavutti historiallisen vaalivoiton kevättalvella 2013 ja lopetti Silvio Berlusconin pitkään jatkuneen valtakauden. M5S kiinnittyi eurooppalaisiin poliittisiin trendeihin: se oli osa samaa populismin aaltoa, josta on nähty oikeistolaisia esimerkkejä mm. Ranskassa, Hollannissa, Itävallassa ja Suomessa. Talouskriisin jatkuessa on noussut pinnalle myös vasemmistopopulismia Kreikassa ja Espanjassa. Hybridipuolue M5S:ää on vaikea luokitella niin oikealle kuin vasemmallekaan; sitä on kutsuttu milloin äärioikeistolaiseksi, milloin äärivasemmistolaiseksi, milloin Saksan Piraattien kaltaiseksi ympäristöpuolueeksi. Näin se istuu politiikan tutkimuksen teorioihin poliittisten ääripäiden sekoittumisesta nykymaailmassa. Yhteistä M5S:lle ja muille Euroopan uusille protestipuolueille on poliittisesta suuntautumisesta riippumatta niiden kutsuminen populistisiksi. Populismi on nähty niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessa negatiivisena, demokratian vastaisena ilmiönä. Tässä työssä tarjotaan populismiin positiivinen näkökulma: se on kansan tervetullut protesti, vastaus yhteiskunnalliseen kriisiin. Työssäni näytän, millaiset historialliset ja poliittiset kehityskulut johtivat populismin puhkeamiseen juuri Italiassa. Tarkastelen kriittisen diskurssianalyysin menetelmin, millaisilla kielellisillä keinoilla M5S vakuutti äänestäjänsä. Aineistonani käytän M5S:n 2011 julkaistua poliittista pamflettia ’Siamo in guerra’, joka on luonnehdittu tärkeäksi puolueen ajatusmaailman kehityksen kannalta. Näytän, että puolue rakensi globalisaationtutkimuksesta tuttua teknologisdeterminististä utopiaa, jossa uusi teknologia, erityisesti internet, nähdään poliittisen elämän pelastajana ja tienä laajempaan demokratiaan. Samalla sorrutaan pitämään teknologiaa itsessään muutoksen moottorina unohtaen tosimaailman vaikuttaminen ja uuden teknologian saatavuuteen ja sen käyttöön liittyvä epätasa-arvo. M5S:n tapauksessa teknologinen utopia hajoaa kahtia: siinä on nähtävissä demokraattinen, kansan valtaa korostava politiikan traditio, jossa kansalaiset lähtevät muuttamaan maailmaa alhaalta päin. Toisaalta utopiaan kuuluu vapautta korostava uusliberalistinen diskurssi, joka on korostanut tyypillisesti talouden ylivaltaa politiikkaan ja kansalaisiin nähden. Tuloksena on hybridi, joka sekoittaa keskenään hyvin ristiriitaisia aineksia – ja ehkä juuri siksi onnistui vetoamaan hyvin erilaisiin äänestäjiin.
  • Kynkäänniemi, Teija (2015)
    Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani sosiaalityöntekijän toimijuutta lastensuojelussa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalitieteellisen toimijuus-käsitteen ympärille, jonka eri tulkintaulottuvuuksia ja suhteita toiminnan teoriaan avaan paitsi lastensuojelun sosiaalityön kontekstissa, niin myös yleisemmin sosiaalitieteissä. Sosiaalityöntekijän toimijuuden ymmärrän tutkimuksessani käsitteellisesti ammatilliseksi ja aktiiviseksi toiminnaksi, johon vaikuttavat paitsi rakenteiden ja instituutioiden valta, niin myös yksilöiden kapasiteetti tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä. Tutkimusasetelmani olen rakentanut teorialähtöisesti nojautuen sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen, jonka mukaan todellisuutemme rakentuu niiden merkitysten ja käsitysten kautta, joita sille annamme. Tutkimukseni tavoitteena on saada lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ääni kuuluville määrittelyissä sosiaalityöntekijän toimijuudesta lastensuojelussa. Tiedonmuodostusta, tutkimuksellisia lähtökohtia ja tulkintaa on muokannut olennaisesti myös oma ajatteluni ja monivuotinen työkokemukseni lastensuojelun sosiaalityössä. Empiirinen aineistoni koostuu kolmesta temaattisesta ryhmähaastattelusta, jotka toteutin lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Haastatteluihin osallistui kaikkiaan 11 sosiaalityöntekijää. Tutkimushaastattelut analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin metodilla luokittelemalla haastatteluista esille nousseita teemoja. Haastatteluaineistosta nostin esiin seuraavat teemat: 1) reflektiivinen työote, 2) asiakastyön tilannearviot ja suunnitelmat, 3) omasta työstä selviytyminen, 4) oman työn ja työyhteisön kehittäminen, 5) lastensuojelutyön vaikuttavuus ja 6) kriittisyys toimintakäytänteitä kohtaan. Haastatteluaineiston teemoille esittämäni tutkimuskysymys on ”miten toimijuus rakentuu ilmaisuissa ja kertomuksissa omasta työstä”, eli pyrin löytämään sosiaalityöntekijöiden kertomuksista ja ilmauksista merkkejä toimijuudesta ja analysoimaan millaista se on. Aineistoani analysoin hermeneuttisella tutkimusotteella pyrkien nostamaan keskiöön inhimillisen ja eletyn kokemuksen sitä ymmärtäen tekemieni tulkintojen kautta. Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on, että lastensuojelussa sosiaalityöntekijän toimijuuden kiinnittäminen määritelmällisesti ainoastaan yksilöön, työyhteisön toimintaan tai työtä määrittäviin rakenteisiin ja reunaehtoihin ei onnistu. Toimijuuden määrittely edellyttää käsitteen avaamista analyyttisemmin ja sen huomioimista, että tulkinnat toimijuudesta palautuvat niihin positioihin ja paikannuksiin, joista sitä kulloinkin arvioidaan. Sosiaalityöntekijän toimijuuden ytimessä lastensuojelussa on ymmärrys oman työn rajallisuudesta, mikä näkyy tietoisuutena työn reunaehdoista, tavoitteista ja tuloksista. Toimijuus on mahdollista tulkita ja suhteuttaa osaksi tässä ajassa tapahtuvaa keskustelua lastensuojelun sosiaalityön tilasta, koska toimijuuden variaatioiden tulkinnan kautta on mahdollista valaista sitä, miten sosiaalityöntekijän toiminta lastensuojelussa mahdollistuu, rajoittuu ja miten sitä voidaan tukea.
  • Ginting, Bernadetta Aloina (2015)
    The aim of this longitudinal study was to investigate the role of ingroup identification in explaining the sample-level changes of self-esteem and outgroup attitudes among Ingrian-Finnish remigrants (N = 85). Two measurement points were studied: two years after the Ingrian-Finns migrated to Finland (T1) and three years after migration (T2). Three ingroup identifications were tested as mediators, which were Identification with the Finnish society, Russian identification, and Ingrian-Finnish identification. The mediation analysis was done following Baron and Kenny’s (1986) procedure. There was no significant change in self-esteem between the two time points. Therefore, the first research question shifted to the prediction of this stability. The results confirmed that there was a direct autoregressive association between self-esteem in T1 and self-esteem in T2. This association was mediated by national identification in T2: positive self-esteem in T1 led to stronger national identity in T2, which was positively associated with self-esteem in T2. However, Russian and Ingrian-Finnish identification in T2 did not mediate the association between self-esteem in T1 and T2. Attitude towards the native Finns were found to become more negative within the one-year period. It was also confirmed that there was a direct autoregressive association between outgroup attitudes in T1 and outgroup attitudes in T2. This association was mediated by Russian identification in T2: hostile outgroup attitudes in T1 led to stronger Russian identification, which was negatively associated with outgroup attitudes in T2. Identification with the Finnish society and Ingrian-Finnish identification, on the other hand, did not mediate the association between outgroup attitudes in T1 and T2. In conclusion, different ingroup identifications have different roles in explaining the stability of self-esteem and the change in outgroup attitudes at the sample-level.
  • Kivelä, Haru (2015)
    This thesis takes a look at the congruence of national and sexual politics in Palestinian queer women’s activism that is shaped by both their marginalized position in Israeli society and by homonationalist representations of Arab sexuality. Based on ethnographic fieldwork and published materials, in this thesis I discuss the women’s activism that revolves around combining personal, social and national liberation in a way that utilizes Euro-American theorizing of queer but is rooted in local Palestinian experiences. As such, it opposes Israeli occupation and pinkwashing campaigning that seeks to present Israel as a safe haven for gays in an attempt to shift focus from the realities of occupation and win support from the liberal Western audience.
  • Surakka, Aleksi (2015)
    Työn ensisijaisena tavoitteena on selvittää mistä syistä yritysten koon ja kannattavuuden sekä kasvun ja kannattavuuden väliset ristiriitaiset tulokset kirjallisuudessa ovat johtuneet ja testata yritysten koon, kasvun ja kannattavuuden välistä yhteyttä empiirisesti yksinkertaista ja monimuuttuja regressionanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen toisena tavoitteena on tarkoitus selvittää yritysten koon ja kannattavuuden välistä yhteyttä eri toimialatasoilla. Tutkimuksemme poikkeaa suuresta osasta aiempaa kirjallisuutta siinä, että aineistomme koostuu yksittäisistä yrityksistä, eikä aggregoidusta aineistosta. Yksinkertaisessa regressioanalyysissä yritysten koon mittareina käytetään taseen loppusummaa ja liikevaihtoa, luonnollista logaritmia taseen loppusummasta ja liikevaihdosta, työntekijöiden määrää, markkina-arvoa ja yritysarvoa. Kannattavuuden mittareina käytetään kokonaispääoman-, oman pääoman sekä sijoitetun pääoman tuottoasteita. Monimuuttuja regression yritysten koon päämittarina käytetään luonnollista logaritmia liikevaihdosta ja kannattavuuden mittarina kokonaispääoman tuottoastetta. Kontrollitekijöinä puolestaan tutkimuksessa käytetään velkaantumisastetta, liikevaihtomuutosprosenttia, investointiastetta, taseen loppusummaa ja bruttokansantuotteenmuutosprosenttia. Tutkimuksen aineisto on saatu OMX Helsinki pörssiin listattujen yritysten tilinpäätöstiedoista vuosina 2004–2013, joka koostuu 125 yrityksestä. Toimialakohtaisen yritysten koon ja kannattavuuden yhteyden selvittämiseksi suoritamme regressioanalyysin teollisuus- ja palveluyrityksille erikseen, pääluokka-, kaksi- ja nelinumerotasolla. Kirjallisuuskatsauksen ja empiirisin tuloksiimme avulla olemme selvittäneet kaksi merkittävää asiaa, jotka vaikuttavat yritysten koon, kasvun ja kannattavuuden väliseen yhteyteen. Yritysten koon kuten taseen loppusumman tai liikevaihdon logaritmointi saa aikaiseksi sen, että yritysten koon ja kannattavuuden välillä on positiivinen yhteys useimmissa tapauksissa. Ilman logaritmointia kirjallisuus ja empiiriset tulokset näyttävät, ettei yritysten koolla ja kannattavuudella ole tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Toinen syy miksi kirjallisuudessa ilmenneiden tulosten ristiriitaisuudet selittyvät on kontrollitekijöiden valinnassa. Tulostemme mukaan liikevaihdolla on merkittävämpi yhteys kannattavuuteen kuin taseen loppusummalla. Tutkimustulosten mukaan yritysten kannattavuus on sitä parempi mitä suurempi on yritysten liikevaihto ja mitä pienempi on sen tase. Toimialakohtaisessa monimuuttujaregressioanalyysissä selvisi, että suurimmalla osalla toimialoista on joko positiivinen yhteys koon ja kannattavuuden välillä tai yhteys ei ole tilastollisesti merkittävää, eikä yhdessäkään tapauksessa negatiivista yhteyttä havaittu. Yksinkertaisen regressioanalyysin mukaan osalla toimialoista on negatiivinen yhteys koon ja kannattavuuden välillä. Koska nämä tulokset eivät vahvistuneet monimuuttujaregressiossa, uskomme, että negatiivinen yhteys selittyy todennäköisesti muilla tekijöillä kuin yritysten koolla. Lisäksi huomasimme erityisesti päätoimialan N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta ja toimialan 28.2 Muiden yleiskäyttöön tarkoitettujen koneiden valmistuksessa olevan erityisen vahva yhteys yritysten koon ja kannattavuuden välillä, riippumatta siitä onko koon mittarina taseen loppusumma, työntekijöiden määrä vai liikevaihto. Voimme todeta, että kyseisellä toimialalla yritysten kannattaa pyrkiä kasvuun joko olemassa olevaa liiketoiminta laajentamalla tai yritysten yhdistymisten kautta. Tulostemme mukaan yritysten kasvulla liikevaihdon muutoksella mitattuna ei ole yhteyttä kannattavuuteen. Positiiviset tulokset johtuvat siitä, että regressioanalyysissä ei oteta huomioon lasku- ja noususuhdanteiden vaikutuksia. Kun talouskasvu otetaan huomioon regressioissa, liikevaihdonmuutoksella ei ole enää tilastollisesti merkittävää yhteyttä kannattavuuteen. Tämä selittyy sillä, että noususuhdanteen aikana yritysten kannattavuus on korkeampi kuin laskusuhdanteen aikana ja yritykset pyrkivät investoimaan ja kasvamaan juuri noususuhdanteissa, kun taas laskusuhdanteissa liiketoimintoja pyritään supistamaan kannattavuuden parantamiseksi. Lisäksi monimuuttujaregressiossa selvisi, että investointiasteella ja talouskasvulla on positiivinen yhteys kannattavuuteen ja nettovelkaantumisasteella on negatiivinen yhteys kannattavuuteen.
  • Haapala, Laura (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan prekarisaatiota, epätyypillisten työsuhteiden yleistymistä, 2000-luvun Suomessa. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, millaisesta ja miten laajasta ilmiöstä prekarisaatiossa on kyse ja millaisia syy-seuraussuhteita sen taustalla on. Tutkielma on muodoltaan aikalaisdiagnoosi ja se on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, millainen muutos työssä on tapahtunut ja miksi. Toisessa osassa selvitetään, ketkä prekarisoituvat sekä millaisia epävarmuuksia ja riskejä epätyypillinen työsuhde tuottaa. Kolmannessa osassa hahmotellaan, millaisia ratkaisuja prekariaatin kokemien epävarmuuksien ja riskien vähentämiseksi on esitetty. Tutkimusaineistona toimivat muun muassa teollisuusyhteiskuntaa ja jälkiteollista yhteiskuntaa sekä kapitalismin muutoksia käsittelevä kirjallisuus, tuoreet työllisyystilastot sekä raportit, joissa on selvitetty epätyypillisten työsuhteiden erilaisia piirteitä, kuten sosiaaliturvan tasoa ja laajuutta. Prekaari työ on anomalia teollisuusyhteiskunnan palkkatyöhön ja sen palkkatyönormiin nähden. Teollisuusyhteiskunta ja sen noudattama keynesiläisen hyvinvointikapitalismin malli loivat sekä suhteellisen yhdenmukaisen palkansaajayhteiskunnan että nykymuotoisen sosiaaliturvan ja käsityksen palkkatyöstä. 1900-luvun loppua kohden niin teollisuusyhteiskunta kuin keynesiläisyys alkoivat molemmat läpikäydä omaa kriisiään ja murrostaan, josta on kuoriutumassa jälkiteollinen yhteiskunta, jossa noudatetaan uusliberalistisen markkinatalousteorian mukaista globaalia ja joustavaa kapitalismia. Jälkiteollisen yhteiskunnan kehittymisen ja talouden vapauttamisen myötä myös työn tarve ja luonne ovat määrittymässä uudelleen. Epätyypilliset työsuhteet yleistyvät etenkin naisten, nuorten, maahanmuuttajien ja korkeakoulutettujen keskuudessa. Samalla työstä on tulossa uudella tavalla yksilöllistä ja epävarmaa. Prekaarisuus tuottaa myös uudenlaisia riskejä ja epävarmuuksia etenkin toimeentulon osalta. Prekaarisuus mahdollistaa uudenlaisen työntekijöiden kontrollin epävarmuutta tuottamalla, kasvattaa tulo- ja varallisuuseroja sekä vähentää työsuhteita koskevan lainsäädännön merkitystä. Vaikka talous ja työ ovat muuttuneet joustaviksi, ei sosiaaliturva ole läpikäynyt vastaavaa muutosta, vaan se noudattaa yhä teollisuusyhteiskunnan palkkatyönormia, jossa yksilö määrittyy selkeästi palkansaajaksi, yrittäjäksi tai työttömäksi. Sosiaaliturva ei siis kykene vaivatta tunnistamaan epätyypillisiä työn muotoja. Prekariaatti tekee jälkiteolliselle yhteiskunnalle merkittäviä, työvoimaintensiivisiä töitä aineettoman ja luovan talouden, hoivan ja palveluiden saralla, joten prekariaatti on yhteiskunnallisen muutoksen keskiössä. Tämä synnyttää paineita prekariaatin epätasa-arvoisen työmarkkina-aseman tunnustamiseen, tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseen palkkatyönormista luopumiseen, sosiaaliturvan uudistamiseen sekä työn ja hyvinvoinnin uudelleenmäärittelyyn. Työn uusi muoto edellyttää teollisuusyhteiskunnan instituutioiden uudistamista tavalla, joka tukee prekaaria, jälkiteollista työtä. Tavoitteena ei tulisi olla elinikäisten työpaikkojen turvaaminen vaan yksilöiden autonomian kasvattaminen joustavilla, verkostomuotoisilla työmarkkinoilla. Prekarisaatioon sisältyvät työn uudistusmahdollisuudet eivät voi kehittyä ilman prekariaatin aseman kehittämistä.
  • Salo, Helena (2015)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkimuksen aihe liittyy perheen vanhempien huumeiden käyttöön lastensuojelun näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien kokemuksia kanssakäymisessä auttajatahojensa kanssa ja millä tavoin vanhemmat ottavat vastuuta silloin, kun tavoitteena on perheen selviytyminen elämään riittävän hyvässä arjessa. Nämä kaksi tutkimuskysymystä johtavat selvittämään yhteiskunnallisesta viitekehyksestä käsin lastensuojeluviranomaisten toimintaa huumeongelman kanssa kamppailevien perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Metateoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi. Sosiaalisen todellisuuden rakentumista on tarkasteltu tarinallisen kiertokulun teorian mukaan, jossa kieli ja kielellinen vuorovaikutus ovat tärkeä osa sosiaalista kerrontaa. Tutkimuksessa on nostettu esille käytäntötutkimuksen mahdollisuudet hyödyntää tarinoita ja dialogisia kohtaamisia työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Tässä tutkimuksessa perheen vanhemmat kokivat lastensuojelun työn ristiriitaisin tuntein. Vanhemmat kokivat lastensuojelun asiakkuuden uhkaavana, joka vaikeutti vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden luottamuksellista suhdetta. Toisaalta vanhemmat tiedostivat lastensuojelun avun mahdollisuudet tukea apua tarvitsevia perheitä. Tutkimuksen tuloksena merkittävää on työntekijän ja asiakkaan dialogiseen orientaatioon perustuva toista kun-nioittava vuorovaikutussuhde, jonka avulla yhteistyötä rakennetaan perheen ja lasten hyväksi. Perheen läheisistä ja ammattiauttajista koostuva yhteinen sosiaalinen tukiverkosto osoittautui perhettä kannattelevaksi voimaksi. Äidin rooli perheessä näyttäytyi myös vahvana perheen selviytymisen kannalta. Sosiaalialalla työntekijän koulutus ja ammatti-identiteetti ohjaavat työtä elämässään apua tarvitsevien ihmisten kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan katsoa, että yksi keino auttaa perheitä on edistää sosiaalista vuorovaikutusta työntekijöiden ja asiakkaiden kesken. Tämä voisi olla tutkimuksessa puhuttu sosiokulttuuriseen ja sosiaalipedagogiikkaan tukeutuva ajatus yhteisestä osallistumisesta ja dialogista, jonka kautta kaikilla ihmisillä on mahdollisuus omaan kasvuun ja kehitykseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Huumeongelma, lastensuojelu, asiakastyö, vuorovaikutus
  • Ryhänen, Miia (2015)
    Tutkielma käsittelee isovanhemmuutta perhe- ja läheissuhteena. Suhteiden läheisyys muodostuu perheyhteyden kokemisesta. Ilman yhteisyyden tunnetta edes biologinen side ei välttämättä kestä. Side ihmisten välillä voi perustua puhtaasti läheisyyden ja yhteisyyden kokemiseen. Tutkielmassa tarkastellaan perheyhteyden ja isovanhemmuuden kokemuksellisuutta erityisesti kahdessa tilanteessa. Toisessa tilanteessa on kyse biologisesta isovanhemmuudesta, joka on haurasta tai jännitteistä ja toisessa on kyse varaisovanhemmuudesta, joka on syntynyt eri sukupolvien välille esimerkiksi koetun läheisyyden ja yhteisten kokemusten kautta. Tutkielmassa hyödynnetään konfigurationaalista näkökulmaa, jota on viime aikoina sovellettu perhe- ja läheissuhteiden tutkimuksessa. Norbert Eliasin teoreettinen ja empiirinen työ on luonut pohjan konfigurationaaliselle suuntaukselle. Tämän näkökulman kautta perhe nähdään suhteiden sekä sidosten muodostamana kokonaisuutena ja ihmiset sekä heidän minänsä näissä muodostelmissa muotoutuvana. Lisäksi työssä on hyödynnetty sukupolvien välisiin perhesuhteisiin, perhetutkimukseen sekä isovanhemmuuteen liittyvää taustakirjallisuutta. Tutkielman aineisto koostuu 43 isovanhempien kirjoittamasta kertomuksesta. Isovanhemmuudelle annettuja merkityksiä tarkastellaan aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Teemoittelun kautta eritellään kirjoittajien suhdemuodostelmien ominaisuuksia sekä niiden vaikutusta isovanhempien tai varaisovanhempien ja lastenlapsien välisen suhteen muotoutumiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että isovanhemmuus sekä isovanhempien ja lastenlasten välinen suhde muotoutuu ja muuttuu osana perhemuodostelmaa. Isovanhempien perhemuodostelmissa vaikuttavat jokaisen osapuolen tekemät valinnat. Menneet ja nykyiset perhesuhteet joko vaikeuttavat, edistävät tai tasapainottavat isovanhempien ja lastenlasten suhdetta. Erityisesti välisukupolven vaikutus ja päätösvalta isovanhemmuuden toteutumiseen ja keskinäisiin käytäntöihin on vahva. Hyvät välit omaan aikuiseen lapseen edistävät hyvää suhdetta myös lapsenlapsiin. Varaisovanhemmuutta syntyy hyvin monenlaisissa tilanteissa. Keskeistä on varaisovanhemman halukkuus toimia isovanhemman roolissa. Varaisovanhemmuuteen sisältyy enemmän valinnaisuutta ja vapaaehtoisuutta kuin biologiseen isovanhemmuuteen. Kaikkiin isovanhemmuuden muotoihin sisältyy neuvottelua sopivasta osallistumisen ja läsnäolon määrästä. Kokemus isovanhemmuudesta ja perheyhteydestä muodostuu yhdessä vietetyn ajan ja koetun läheisyyden pohjalta.
  • Thomas, Allyana Hollisier (2015)
    This thesis analyzes the U.S. debate on cultural competency and problematizes it theoretically using Lo’s (2008) concept of hybrid habitus and also critiques the gaps in Lo’s (2008) concept. In my thesis I rely on the concept of hybrid habitus as means to contribute to a growing body of literature that theoretically informs already firmly embedded goals of culturally competent care. I fuse together the theoretical underpinnings of hybrid habitus with the concept of cultural health capital to better address the growing acknowledgement of power and social injustice within the U.S. healthcare system. This thesis explores the existing literature on cultural competence in the U.S. healthcare system from 2000 to 2015. The literature review found that the five existing categories proposed by Lo (2008) were still persistent in cultural competency discussions. These consist of normative persuasion, implementation recommendations, and issues of measurement, issues of thin description and issues of implementation. However, an additional category surfaced: alternatives and complements. Based on the literature several points become apparent. Debates around thin description reveal a burgeoning recognition that current understandings are not clinically relevant. In the face of this acknowledged increased hyper- or super-diversity, training continues to rely on overly simplistic conceptual models. The application of culturally competent care to the clinical context is guided by an ambiguous understanding of culture and rigid measures of competency that cannot account for diversity at this scale, their interactional nature and the contexts and structures in which it is situated. As result, alternatives and complements to cultural competency have begun to emerge in the literature along with an acknowledgment of the need to link cultural with context. Therefore there is still room for a theoretically informed understanding of culture that addresses these issues. The concept of hybrid habitus can serve to systematically explain individual idiosyncrasies and patterned variations through the multiplicity of schemas and resources available to patients, their specific patterns of integrations and application in specific context, and the constitutive role of clinical encounters. The concept has it is presented by Lo (2008) does not however account for the role of power. I posit that the concept of cultural health capital can move discussions of hybrid habitus forward by highlighting the duality of structure and acknowledging that patients’ ability to exercise agency is shaped by their social position.
  • Holm, Johanna (2015)
    Tutkielman lähtökohtana on tarkastella yhteiskunnassamme pinnalla olevaa ilmiötä, hyvinvointia ja sen rakentumista. Tarkastelu keskittyy verkkoympäristöön ja siellä toimivaan Hidasta elämää -sivustoon. Sivustoa tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin rakentumisen ulottuvuuksista. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kirjallisuus yhteisöllisyyden myöhäismodernista luonteesta ja verkkoyhteisöistä sekä kirjallisuus yksilön subjektiivisen hyvinvoinnin tutkimuksesta. Subjektiivista hyvinvointia tarkastellaan yksityiskohtaisemmin kuuden ulottuvuuden kautta, jotka kuvaavat hyvinvoinnin eri puolia. Ulottuvuudet ovat (1) itsensä hyväksyminen, (2) positiivinen suhde muihin, (3) autonomia, (4) ympäristön hallinta, (5) tarkoitus elämässä ja (6) henkilökohtainen kasvu. Hidasta elämää -verkkosivuston kantavana teemana on hitaan elämän eetos. Lopuksi tämä ulottuvuus asemoidaan vielä verkkoympäristön nopeatahtiseen luonteeseen, ja tarkastellaan, miten hidas elämä toteutuu nopean ympäristön raameissa. Tutkielma on laadullista tutkimusta, ja se tehtiin netnografian, eli verkossa tehtävän etnografian keinoin. Netnografia perustuu osallistuvaan havainnointiin verkossa, ja sen avulla on mahdollista saavuttaa syvällinen ymmärrys tutkittavasta yhteisöstä, joka puolestaan kertoo laajemmin jotain yhteiskunnallisesta ilmiöstä tai kulttuurista. Olennaista on tutkijan tekemä kenttätyö, eli se aika, kun hän viettää tutkimuksen kohteena olevalla sivustolla havainnoiden kokonaisvaltaisesti yhteisön kulttuuria, keräten aineistoa ja tarvittaessa myös osallistuen yhteisön toimintaan. Tässä tutkielmassa Hidasta elämää -sivustolla vietettiin yhteensä 45 päivää kahdessa eri kenttätyöjaksossa. Näiden jaksojen aikana kerättiin tutkielman aineisto, eli kunakin päivänä sivustolla näkyvä materiaali. Tutkielman keskeisinä tuloksina huomataan, että sivuston yhteisön ja yhteisöllisyyden rakentumisessa voidaan erottaa kolme eri funktiota: (a) kokemusten, ajatusten ja informaation välittäminen, (b) kaupallisuus ja (c) vuorovaikutteisuus. Hyvinvoinnin rakentumisessa puolestaan havaitaan, että hyvinvoinnin kuusi ulottuvuutta ovat löydettävissä Hidasta elämää -sivustolta, ja painotus on ulottuvuuksissa (5) tarkoitus elämässä ja (6) henkilökohtainen kasvu. Vähiten havaitaan ulottuvuutta (2) positiivinen suhde muihin. Johtopäätöksissä esitetään, että Hidasta elämää -verkkosivustossa on havaittavissa melko vahvasti myöhäismodernille ja verkkoyhteisöille ominaisia piirteitä. Sivusto rakentuu henkilökohtaisille intresseille, ja sitä voi käyttää itsensä, minä-projektin rakentamisen apuna. Kaupallisuus on vahvasti läsnä. Hyvinvointi rakentuu sivustolla yksilölähtöisesti ja niin ikään minä-projektin rakentamisen välineenä, mutta sen tarkoitus on usein loppujen lopuksi myös yhteisöllinen hyvinvointi. Hyvinvointi esittäytyy pääasiallisesti liikkeessä olevana, saavuttamattomissa olevana tavoitteena. Sivustolla on nähtävissä myös henkisyys ja usko johonkin korkeampaan, ihmistä suurempaan voimaan. Hitaan kulttuurin teeman toteutuminen nopean verkkoympäristön sisällä osoittautuu epätasaiseksi. Verkkoympäristö on lähtökohtaisesti muuttuva, nopeatahtinen ja liikkeessä. Myös Hidasta elämää -sivusto on teemastaan huolimatta mukana tässä liikkeessä, osin omin sisällöin ja valinnoin, osin väistämättä sen vuoksi, että se elää nimenomaan verkon raamittamassa ympäristössä.
  • Ikäheimo, Salla (2015)
    Syrjäytymisen kustannuksista esitetyt arviot perustuvat usein skenaarioihin, joihin sisältyy paljon oletuksia. Yleisessä keskustelussa syrjäytymisen kustannukset supistuvat usein koskemaan pelkästään työttömyyden yhteiskunnallisia kustannuksia ja syrjäytymiseen liittyvät muut ongelmat ja niihin liittyvät kustannukset jäävät laskelmien ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa kerättiin kansainvälistä ja kotimaista kirjallisuutta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten yhteiskunnallisista kustannuksista noudattaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hakuperiaatteita. Valittujen tutkimusten tuli olla seurantatutkimuksia ja niissä tuli olla laskettu kustannuksia syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Vaatimuksena oli, että tutkimusjoukolla oli aikaisemman tutkimuksen perusteella kohonnut riski syrjäytyä tai tutkimushenkilöillä oli tunnistettavissa syrjäytymiseen liittyviä ongelmia. Yhtään suoraan syrjäytymisen kustannuksiin liittyvää seurantatutkimusta ei löytynyt, mutta mukaan valikoitui 23 tutkimusta, joissa tutkittiin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kustannuksia. Valitun kirjallisuuden laatua arvioitiin ja tutkimusten sisältämistä kustannuksista muodostettiin synteesi. Valittu kirjallisuus jaoteltiin syrjäytymisen prosessia mukaillen käyttäytymisongelmiin, ongelmiin koulunkäynnissä, mielenterveysongelmiin, päihdeongelmiin ja rikollisuuteen. Kirjallisuudessa esitetyt kustannukset luokiteltiin ja kustannuksista muodostettiin synteesi kustannustyypeittäin. Kustannukset jakautuvat hyvin epätasaisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten välillä ja hyvin pieni osa nuorista kerryttää suuren osan kustannuksista. Ongelmien kasaantuminen lisää kustannuksia entisestään samoille henkilöille. Vain harvassa tutkimuksessa oli käytetty tarkoin kaltaistettu vertailuryhmää, vaikka tutkimuksissa tunnistettiinkin muiden tekijöiden vaikutukset kustannuksiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että syrjäytymisen kustannuksiin liittyvää kirjallisuutta on vähän ja ne eivät noudata tutkimuksellisesti oikeita periaatteita, vaan ovat karkeita arvioita. Syrjäytymisen kustannuksista tulisi tuottaa jatkossa monipuolisempaa tutkimusta, joka perustuu seurantaan. Kustannuksia tulisi vertailla myös niihin, joilla syrjäytymisvaara on suuri, mutta jotka eivät syrjäydy.