Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 5267
  • Helminen, Olka (2015)
    Tämä tutkimus käsittelee sitä, miten autenttisuuden vaikutelma rakentuu suosituissa suomenkielisissä videoblogeissa ja miten niissä esitetään autenttisuutta. Toisin sanoen tutkimuksen mielenkiinto on siinä, miten ja millä tavoin videoblogeissa luodaan vaikutelmaa siitä, että ne käsittelevät ja sisältävät vloggaajan todellisia ajatuksia, tapahtumia ja elämää. Vlogit ovat videoblogeja, joita ihmiset lataavat internettiin, erityisesti YouTubeen. Sosiaaliseen mediaan kuuluvat vlogit ovat saaneet vuodesta 2014 lähtien paljon huomiota myös perinteisemmän median puolella. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Erving Goffmainin ajatus siitä, että vuorovaikutus on jatkuvaa itsensä esittämistä ja muiden antamien merkkien tulkitsemista. Vlogit ja niiden videot ymmärretäänkin tässä tutkimuksessa vuorovaikutteisina itsensä esittämisen näyttämöinä. Vlogeihin liittyy vahvasti autenttisuuden representaatioita ja niiden yleisöllä on yleensä vlogeja kohtaa tietynlainen todellisuuden olettamus. Tässä tutkimuksessa ymmärretään autenttisuuden vaikutelman antaminen tavoiteltavaksi seikaksi henkilökohtaisten vloigien ympäristöissä. Vlogien autenttisuuden esitykset tulkitaan sekä tiedostamattomaksi että tietoiseksi toiminnaksi. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu suosituista suomenkielisistä vlogeista, jotka ovat ladattu YouTubeen. YouTubessa olevien vlogien käyttäminen aineistona on perusteltua, sillä YouTube on maailman suosituin videosivusto verkossa ja se omaa vlogien suhteen suurimman arkiston. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen menetelmänä on kuva-analyysi, jota täydennetään analysoimalla vlogi-videoiden ääniä, kuten puhetta. Aineistosta löytyi paljon eri vlogeja ja niiden videoita yhdistäviä ominaisuuksia. Aineistossa autenttisuuden vaikutelmaa kasvattivat muun muassa seuraavat ominaisuudet: esityksen luonnollisuus ja epätäydellisyys; puheenaiheiden arkisuus ja vloggaajien nöyryys; yhteisöllisyys sekä katsojien huomioiminen; kerrontaa tukevat tekniset ominaisuudet sekä esitystä tukevat eleet ja eläytyminen. Myös kuvausympäristöt sekä vloggaajien ulkoiset olemukset olivat luonnollisia, epätäydellisiä, arkisia sekä kerskailemattomia ja kasvattivat näin yleisölle välittyvää autenttisuuden vaikutelmaa. Tutkimuksen tulokset ovat lähinnä kuvailevia. Aineiston perusteella on mahdollista esitellä erilaisia mahdollisia tapoja, joilla vlogeissa on mahdollista kasvattaa autenttisuuden vaikutelmaa.
  • Järvinen, Marjo (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia asunnottomien ja tukiasumisessa asuvien nuorten sosiaalista toimintakykyä. Tutkimuksessa selvitetään sitä, millaisia kokemuksia nuorilla on asunnottomuudesta, tukiasumisesta ja itsenäisestä asumisesta. Nuorten sosiaalista toimintakykyä tutkitaan sosiaaliseen toimintakykyyn sisältyvien suunnitelmallisuuden, lojaaliuden ja itsevarmuuden -käsitteiden avulla. Asunnottomuuden ja tukiasumisen tarpeen ymmärretään tutkimuksessa liittyvän nuoren itsenäistymisvaiheeseen. Nuorten asunnottomuus määrittyy tutkimuksessa nuorten itsenäistymisvaiheen välivaiheena, liminaalitilana. Itsenäistymisvaiheen liminaalitila on lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaan sijoittuva välivaihe, jossa nuori tarvitsee vielä aikuisen tukea. Tutkimus liittyy fenomenologis-hermeneuttiseen tiedonperinteeseen ja kiinnittyy sosiaaliseen toimintakykyyn ja erityisesti suunnitelmalli-suuden, lojaaliuden ja itsevarmuuden -käsitteisiin. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto koostuu kahdeksan asunnottoman tai tukiasumisessa asuvan nuoren haastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla, jossa on aineksia teorialähtöisestä sisällönanalyysista. Tutkimuksessa on aineistosta luotu kolme tarinatyyppiä, jotka ovat ”tuetut”, ”häädetyt” ja ”sitoutumattomat”. Tarinatyypeissä sosiaalinen toimintakyky näyttäytyy eri tavalla ja siten tuen tarve myös erilaisena. Tuetuilla” pidempikestoisen tuen tarve on havaittu ja tukea tarjottu. ”Häädetyillä” tuen tarve on lyhytaikainen ja liittyy asumisvalmiuksien kartuttamiseen. ”Sitoutumattomilla” sosiaalisen toimintakyvyn vajeet ja tuen tarve eivät hahmotu suoraviivaisesti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asunnottomat nuoret omaavat suunnitelmallisuutta, joka edesauttaa heidän päivittäistä selviytymistään. Nuorten lojaalius ja itsevarmuus tuli esille kyvyssä opiskella haasteista huolimatta ja katkaista ihmissuhteita, jotka olivat muodostuneet ongelmaksi. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikutti myönteisesti se, että nuori tunnisti tuen tarpeensa ja sai tukea sitä hakiessaan. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikutti sen sijaan heikentävästi se, että nuoren tuen tarve ja tarjottu tuki eivät kohdanneet. Pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla erityisen heikossa asemassa ovat vähävaraiset nuoret. Kun nuorella on taustallaan häätö tai luotto-tietojen menetys, rajautuvat hänen asunnonsaantimahdollisuutensa hyvin kapealle sektorille. Nuoren sosiaaliseen toimintakykyyn tämä vaikuttaa heikentävästi, sillä nuoren mahdollisuus vaikuttaa asunnonsaantiin on vähäistä. Häädön ja talousvaikeuksien seuraukset korostuvat vähävaraisilla nuorilla, joiden perheillä ei ole mahdollisuutta tukea nuorta taloudellisesti. Asunnottomissa ja tukiasumisessa asuvissa nuorissa on erilaisia ryhmiä. Osa nuorista hyötyy lyhytkestoisesta interventiosta, jossa nuori saa tukea esimerkiksi asunnottomuuteen ja sen lieveilmiöihin. Osalla nuorista sosiaalisen toimintakyvyn haasteet ovat kehittyneet pidemmällä aikavälillä ja nuori hyötyy pidempikestoisesta tuesta. Tutkimuksessa tuli esille nuorten monialaisen tuen tarve ja palvelujärjestelmän pirsta-loituneisuus. Uusi sosiaalihuoltolaki edellyttää eri tahojen yhteistyötä asiakkaan tilanteen edistämiseksi ja palvelujen painopisteen siirtämistä peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön korjaavan työn sijaan.
  • Ikäheimo, Salla (2015)
    Syrjäytymisen kustannuksista esitetyt arviot perustuvat usein skenaarioihin, joihin sisältyy paljon oletuksia. Yleisessä keskustelussa syrjäytymisen kustannukset supistuvat usein koskemaan pelkästään työttömyyden yhteiskunnallisia kustannuksia ja syrjäytymiseen liittyvät muut ongelmat ja niihin liittyvät kustannukset jäävät laskelmien ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa kerättiin kansainvälistä ja kotimaista kirjallisuutta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten yhteiskunnallisista kustannuksista noudattaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hakuperiaatteita. Valittujen tutkimusten tuli olla seurantatutkimuksia ja niissä tuli olla laskettu kustannuksia syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Vaatimuksena oli, että tutkimusjoukolla oli aikaisemman tutkimuksen perusteella kohonnut riski syrjäytyä tai tutkimushenkilöillä oli tunnistettavissa syrjäytymiseen liittyviä ongelmia. Yhtään suoraan syrjäytymisen kustannuksiin liittyvää seurantatutkimusta ei löytynyt, mutta mukaan valikoitui 23 tutkimusta, joissa tutkittiin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kustannuksia. Valitun kirjallisuuden laatua arvioitiin ja tutkimusten sisältämistä kustannuksista muodostettiin synteesi. Valittu kirjallisuus jaoteltiin syrjäytymisen prosessia mukaillen käyttäytymisongelmiin, ongelmiin koulunkäynnissä, mielenterveysongelmiin, päihdeongelmiin ja rikollisuuteen. Kirjallisuudessa esitetyt kustannukset luokiteltiin ja kustannuksista muodostettiin synteesi kustannustyypeittäin. Kustannukset jakautuvat hyvin epätasaisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten välillä ja hyvin pieni osa nuorista kerryttää suuren osan kustannuksista. Ongelmien kasaantuminen lisää kustannuksia entisestään samoille henkilöille. Vain harvassa tutkimuksessa oli käytetty tarkoin kaltaistettu vertailuryhmää, vaikka tutkimuksissa tunnistettiinkin muiden tekijöiden vaikutukset kustannuksiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että syrjäytymisen kustannuksiin liittyvää kirjallisuutta on vähän ja ne eivät noudata tutkimuksellisesti oikeita periaatteita, vaan ovat karkeita arvioita. Syrjäytymisen kustannuksista tulisi tuottaa jatkossa monipuolisempaa tutkimusta, joka perustuu seurantaan. Kustannuksia tulisi vertailla myös niihin, joilla syrjäytymisvaara on suuri, mutta jotka eivät syrjäydy.
  • Thomas, Allyana Hollisier (2015)
    This thesis analyzes the U.S. debate on cultural competency and problematizes it theoretically using Lo’s (2008) concept of hybrid habitus and also critiques the gaps in Lo’s (2008) concept. In my thesis I rely on the concept of hybrid habitus as means to contribute to a growing body of literature that theoretically informs already firmly embedded goals of culturally competent care. I fuse together the theoretical underpinnings of hybrid habitus with the concept of cultural health capital to better address the growing acknowledgement of power and social injustice within the U.S. healthcare system. This thesis explores the existing literature on cultural competence in the U.S. healthcare system from 2000 to 2015. The literature review found that the five existing categories proposed by Lo (2008) were still persistent in cultural competency discussions. These consist of normative persuasion, implementation recommendations, and issues of measurement, issues of thin description and issues of implementation. However, an additional category surfaced: alternatives and complements. Based on the literature several points become apparent. Debates around thin description reveal a burgeoning recognition that current understandings are not clinically relevant. In the face of this acknowledged increased hyper- or super-diversity, training continues to rely on overly simplistic conceptual models. The application of culturally competent care to the clinical context is guided by an ambiguous understanding of culture and rigid measures of competency that cannot account for diversity at this scale, their interactional nature and the contexts and structures in which it is situated. As result, alternatives and complements to cultural competency have begun to emerge in the literature along with an acknowledgment of the need to link cultural with context. Therefore there is still room for a theoretically informed understanding of culture that addresses these issues. The concept of hybrid habitus can serve to systematically explain individual idiosyncrasies and patterned variations through the multiplicity of schemas and resources available to patients, their specific patterns of integrations and application in specific context, and the constitutive role of clinical encounters. The concept has it is presented by Lo (2008) does not however account for the role of power. I posit that the concept of cultural health capital can move discussions of hybrid habitus forward by highlighting the duality of structure and acknowledging that patients’ ability to exercise agency is shaped by their social position.
  • Wardi, Emma (2015)
    Syftet med denna studie är att försöka definiera och förklara vad som avses med realistiska arbetsbeskrivningar och hur den kan ha en inverkan på arbetstagares tankar om att säga upp sig. Syftet är även att studera om arbetsengagemang och identifikation med organisationen kan fungera som mederiande variabler mellan realistiska arbetsbeskrivningar och uppsägningstankar. Den teoretiska referensramen presenterar tidigare undersökningar om realistiska arbetsbeskrivningar, arbetsengagemang och identifikation med organisationen samt deras inverkan på uppsägningar. Det sägs att ju mer realistisk information en arbetstagare får om arbetet och dess innehåll, desto mer sannolikt stannar han eller hon kvar i organisationen. Forskningsresultat har kommit till samma slutsats. Studiens material består av enkätdata (n=110) som samlats in i december 2014. Frågeformuläret skickades ut till ett bemanningsföretags uthyrda arbetstagare. I och med att materialet består av uthyrda arbetstagare är syftet även att studera hur arbetstagarna identifierar sig med organisationen (kundföretaget de arbetar i) samt deras identifikation med bemanningsföretaget. Den empiriska analysen har gjorts med hjälp av faktoranalyser, regressionsanalyser och medieringsanalyser. Resultaten visar att realistiska arbetsbeskrivningar har en inverkan på arbetstagares tankar om att säga upp sig, med andra ord när realistiska arbetsbeskrivningar ökar, minskar arbetstagarnas tankar om att säga upp sig. Resultaten visar även att arbetsengagemang och identifikation med organisationen fungerar som medierande variabler mellan realistiska arbetsbeskrivningar och uppsägningstankar. Identifikationen med organisationen är stark bland arbetstagarna och identifikationen med bemanningsföretaget är aningen svagare. Även om resultaten gav stöd för undersökningens hypoteser krävs det mer forskning inom ämnet. Att arbetstagaren trivs och stannar länge kvar på sin arbetsplats är en viktig del av organisationens verksamhet, men även viktigt för individens välmående. Lyckliga människor presterar bättre och trivs längre i organisationen. Sammanfattningsvis kan man säga att realistiska arbetsbeskrivningar har en inverkan på arbetstagarnas tankar om att säga upp sig. Ju mer realistisk information om arbetet man erbjuder under rekryteringsskedet desto mer engagerade är arbetstagarna och desto mer identifierar de sig med organisationen och därmed tänker de mindre på att säga upp sig.
  • Mattila, Mira (2015)
    Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotona asuvien vanhusten kaltoinkohtelun ilmiötä vanhussosiaali-työn asiantuntijoiden näkökulmasta. Tavoitteena on tehdä vanhusten kaltoinkohtelun ilmiötä ja avohuol-lon vanhussosiaalityötä näkyväksi. Tutkimuskysymykset ovat: miten avohuollon vanhussosiaalityön asiantuntijat kuvaavat kaltoinkohtelun ilmiötä ja miten he kuvaavat toimintaansa kaltoinkohtelutilanteissa? Tutkimusaineistona ovat vanhussosiaalityöntekijöiden puolistrukturoidut fokusryhmähaastattelut. Kerä-sin aineiston kolmessa Helsingin kaupungin sosiaali- ja lähityön yksikössä kesällä 2013. Haastattelut toteutettiin 2-4 hengen ryhmissä ja niihin osallistui 9 haastateltavaa. Analysoin haastatteluaineiston ai-neistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Jäsensin tulokset kolmeen osioon: sosiaalityöntekijöiden käsi-tyksiin kaltoinkohtelun ilmiöstä, sosiaalityöntekijän asiantuntijatoimintaan kaltoinkohtelutilanteissa ja kaltoinkohtelutilanteiden haasteisiin sosiaalityön näkökulmasta. Vanhusten kaltoinkohtelun ilmiö on monisyinen ja haastava sosiaalinen ongelma, joka näkyy avohuollon vanhussosiaalityössä. Sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään eniten taloudellista kaltoinkohtelua, mutta myös fyysistä ja henkistä väkivaltaa, hoidon laiminlyöntiä ja rajoittamista sekä rakenteellista kaltoinkohtelua. Kaltoinkohtelun uhriksi voi joutua kuka tahansa yli 65-vuotias henkilö, kun taas tyypillinen kaltoinkohtelija on uhrin lähiomainen. Kaltoinkohtelutapauksia yhdistävät usein erilaiset vanhukseen, kaltoinkohtelijaan tai heidän väliseen suhteeseen liittyvät riskitekijät. Erityisenä riskiryhmänä pidettiin omaishoitoperheitä. Kaltoinkohtelu tulee sosiaalityöntekijän tietoon yleensä erilaisia kaltoinkohtelun tunnusmerkkejä koskevien vihjeiden ja havaintojen muodossa joko yhteistyökumppaneilta tai vanhuksen läheisverkostoilta. Vanhussosiaalityöntekijöiden asiantuntijatoiminta muodostuu kaltoinkohtelutilanteiden selvittämisestä ja arvioimisesta, palveluohjauksesta ja neuvonnasta, psykososiaalisesta tuesta ja keskusteluavusta sekä moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöstä. Sosiaalityöntekijän toiminnan kannalta keskeisiä tehtäviä ovat kaltoinkohtelun puheeksi ottaminen, asianosaisten kuuleminen, palvelujen järjestäminen ja yhteistyön koordinoiminen. Kaltoinkohtelutilanteissa toimiminen edellyttää sosiaalityöntekijältä monipuolista asiantuntijaosaamista. Sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin sekä tiedollisesti että toiminnallisesti riippuvaisia yhteistyökumppaneista ja vanhuksen läheisverkostoista, koska heidän omat toimintamahdollisuutensa ovat vähäiset. Sosiaalityöntekijöiden toimintamahdollisuudet painottuvat korjaavaan työskentelyyn ennaltaehkäisevän työn jäädessä vähäiseksi. Haastatteluryhmien väliset erot koskivat yhteistyökäytäntöjä ja kaltoinkohtelutilanteissa käytettyjä palveluja. Väkivallan uhkatilanteita lukuun ottamatta yhtenäisiä toimintaohjeita ei ole käytettävissä. Kaltoinkohtelutilanteiden keskeisimmät haasteet liittyvät kaltoinkohtelun tulkintaan, itsemääräämisoi-keuden kunnioittamiseen ja palvelujärjestelmän puutteisiin, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti sosiaalityöntekijöiden toimintaan. Kaltoinkohteluun on hankala puuttua, jos sitä ei tunnisteta. Kaltoinkohtelua kohdanneelle vanhukselle ei myöskään ole aina osoittaa sopivia palveluja tai turvallista paikkaa. Kaltoinkohtelutilanteisiin liittyy eettinen ristiriita, joka koskee vanhuksen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja vanhussosiaalityöntekijän auttamisvelvollisuutta. Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijatoiminnan kannalta kehitettävää löytyi koulutuksesta, rakenteellisesta vaikuttamisesta, vanhusten avopalveluista ja erityisesti kaltoinkohdeltujen vanhusten erityistarpeet huomioivista palveluista.
  • Räsänen, Saija (2015)
    Tämä työ käsittelee italialaisen Viiden tähden puolueen (Movimento Cinque Stelle, M5S) vuoden 2013 parlamenttivaaleissa voittoon vienyttä populistista retoriikkaa. Ennestään valtakunnan politiikassa tuntematon puolue saavutti historiallisen vaalivoiton kevättalvella 2013 ja lopetti Silvio Berlusconin pitkään jatkuneen valtakauden. M5S kiinnittyi eurooppalaisiin poliittisiin trendeihin: se oli osa samaa populismin aaltoa, josta on nähty oikeistolaisia esimerkkejä mm. Ranskassa, Hollannissa, Itävallassa ja Suomessa. Talouskriisin jatkuessa on noussut pinnalle myös vasemmistopopulismia Kreikassa ja Espanjassa. Hybridipuolue M5S:ää on vaikea luokitella niin oikealle kuin vasemmallekaan; sitä on kutsuttu milloin äärioikeistolaiseksi, milloin äärivasemmistolaiseksi, milloin Saksan Piraattien kaltaiseksi ympäristöpuolueeksi. Näin se istuu politiikan tutkimuksen teorioihin poliittisten ääripäiden sekoittumisesta nykymaailmassa. Yhteistä M5S:lle ja muille Euroopan uusille protestipuolueille on poliittisesta suuntautumisesta riippumatta niiden kutsuminen populistisiksi. Populismi on nähty niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessa negatiivisena, demokratian vastaisena ilmiönä. Tässä työssä tarjotaan populismiin positiivinen näkökulma: se on kansan tervetullut protesti, vastaus yhteiskunnalliseen kriisiin. Työssäni näytän, millaiset historialliset ja poliittiset kehityskulut johtivat populismin puhkeamiseen juuri Italiassa. Tarkastelen kriittisen diskurssianalyysin menetelmin, millaisilla kielellisillä keinoilla M5S vakuutti äänestäjänsä. Aineistonani käytän M5S:n 2011 julkaistua poliittista pamflettia ’Siamo in guerra’, joka on luonnehdittu tärkeäksi puolueen ajatusmaailman kehityksen kannalta. Näytän, että puolue rakensi globalisaationtutkimuksesta tuttua teknologisdeterminististä utopiaa, jossa uusi teknologia, erityisesti internet, nähdään poliittisen elämän pelastajana ja tienä laajempaan demokratiaan. Samalla sorrutaan pitämään teknologiaa itsessään muutoksen moottorina unohtaen tosimaailman vaikuttaminen ja uuden teknologian saatavuuteen ja sen käyttöön liittyvä epätasa-arvo. M5S:n tapauksessa teknologinen utopia hajoaa kahtia: siinä on nähtävissä demokraattinen, kansan valtaa korostava politiikan traditio, jossa kansalaiset lähtevät muuttamaan maailmaa alhaalta päin. Toisaalta utopiaan kuuluu vapautta korostava uusliberalistinen diskurssi, joka on korostanut tyypillisesti talouden ylivaltaa politiikkaan ja kansalaisiin nähden. Tuloksena on hybridi, joka sekoittaa keskenään hyvin ristiriitaisia aineksia – ja ehkä juuri siksi onnistui vetoamaan hyvin erilaisiin äänestäjiin.
  • Kaasalainen, Heini (2015)
    Tämä tapaustutkimus tarkastelee poliittisen vaikuttamiseen tähtääviä sisäisiä prosesseja Suomen luonnonsuojeluliitossa. Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin valtakunnallinen luonto -ja ympäristöasioihin keskittynyt järjestö, jota kuullaan monilla poliittisen päätöksenteon areenoilla. Liitto tunnistetaan sekä asiantuntijaorganisaatioksi että kansalaisjärjestöksi. Sidosryhmien merkitys osana poliittista päätöksentekoa on kasvanut. Sidosryhmien katsotaan voivan vahvistaa lainvalmistelun tietopohjaa että vahvistavan demokratiaa tarjoamalla kansalaisille väylän tuoda näkemyksiään mukaan päätöksentekoon. Tässä järjestöt ja yhdistykset ovat avainasemassa yhteiskunnan mikro -ja makrotason yhteentuojina. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu kahdeksasta asiantuntijahaastattelusta. Haastattelut ovat muodoltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Aineiston analyysi koostuu erilaisten toimijaryhmien, niiden ominaisuuksien ja niiden välisten suhteiden luokittelusta ja erittelystä. Aineistoa jäsennetään Alasuutarin ja Qadirin (2014) episteemisen työn käsitteen, Dahlin (1989) demokraattisen prosessin ja Saariston (2000) sekä Carolanin (2006) asiantuntijuuden käsitteiden avulla. Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön osallistumisessa korostuu jäsenen asiantuntijuuden, motivaation ja käytössä olevien aikaresurssien merkitys. Vaikuttamistyön näkökulmasta järjestön sisäinen demokratia toisaalta legitimoi järjestön toimintaa, toisaalta hidastaa sitä. Demokraattinen toimintaperiaate mahdollistaa kenen tahansa jäsenen osallistumisen vaikuttamistyöhön, mutta käytännössä valtakunnallinen vaikuttamistyö tehdään palkattujen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden toimesta. Saadakseen äänensä kuuluviin on oltava ”nimeä”, esimerkiksi luottamustoimi jollakin liiton tasolla sekä asiantuntijuutta, intoa ja aikaa. Demokraattinen rakenne, asiantuntijuuden vaatimus ja yhtenäinen, liiton toimijoita yhdistävä ideologia muodostavat liiton tekemän episteemisen työn kulmakivet ja tekevät liitosta uskottavan toimijan poliittisen päätöksenteon areenoilla.
  • Bredbacka, Patrik (2015)
    Bosniassa käytiin vuosina 1992–1995 sota, joka päättyi sen osapuolien Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien väliseen rauhaan ja yhteisen Bosnia-Hertsegovinan valtion muodostamiseen. Aseellisten konfliktien uusiutumattomuus sodanjälkeisessä Bosnissa antaa viitteitä siitä, että sotaan osallistuneet osapuolet ovat onnistuneet käsittelemään sodan tapahtumia siten, että keskinäinen yhteiselo samassa valtiossa on mahdollista. Tässä tutkielmassa analysoidaan Bosnian sodanjälkeistä kehitystä sovinnon käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on 1) muotoilla hahmotelma Bosnian kohdalla toimivasta yhteiskunnallisen sovinnon määritelmästä, 2) tutkia, millaisin keinoin sovintoa on Bosniassa tavoiteltu, sekä näiden sovintokeinojen valossa 3) tutkia, millainen arvo sovinnolle on Bosniassa annettu ja toisaalta perustella sovinnon merkitystä Bosnialle. Työ alkaa lyhyellä Bosnian sotaa ja maan sodanjälkeistä kehitystä esittelevällä luvulla. Luku 2.1 antaa viitteitä siitä, että Bosniassa vuonna 1995 käyttöönotettu poliittisiin kiintiöihin ja etnisiin jakoihin perustuva hallintojärjestelmä on aiheuttanut valtiolle mittavia kustannuksia ja toiminnallisia hidasteita. Luku 3 käsittelee työn keskeistä aihetta sovintoa ensin yleisesti ja sitten tarkemmin Bosnian kohdalla. Sovinto on moniulotteinen ja monipuolinen käsite, jolle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Sovintoa koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta luvussa 3.1 luodaan hahmotelma Bosnian kannalta realistisesta, hyödyllisestä ja syvällisestä sovinnon määritelmästä. Bosniassa sovinnon kannalta keskeisimmiksi keinoiksi määritellään oikeus, hallinnon politiikka ja anteeksiannon politiikka, joita tutkitaan luvuissa 4-6 niin yleisellä kuin Bosnian tasolla. Keskeisten aihepiiriensä sovinnon, anteeksiannon politiikan, oikeuden ja hallinnon politiikan välisen keskinäispoikkeavan mutta Bosnian tapauksessa vuorovaikutteisen olemuksen vuoksi työ ei sisällä tarkkarajaista metodologiaa, vaan pyrkii tutkimaan aiheiden välisiä ilmenemistapoja ja suhteita lavea-alaisten vaikutussuhteiden löytämiseksi. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei Bosniassa ole aikaansaatu syvällistä sovintoa, vaan ennemmin kylmää rauhaa muistuttava tila, jossa etniset eroavaisuudet ovat edelleen keskeisiä yhteiskunnallisissa suhteissa. Oikeus ja hallinnon politiikka ovat muodostuneet Bosniassa keskeisiksi sovintokeinoiksi, mutta ne eivät ole kyenneet aikaansaamaan syvällistä sovintoa vaan ennemminkin vain ylläpitämään tai jopa kasvattamaan Bosnian etnisiä jännitteitä, jotka haittaavat valtion toimintaa ja ihmisryhmien välisiä suhteita. Sen sijaan anteeksiannon politiikka on jäänyt Bosniassa vähälle käytölle, mutta teoreettiset näkemykset ja empiiriset kokemukset anteeksiannon politiikasta muissa konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa antavat viitteitä sen mahdollisuudesta myös bosnialaisen sovinnon syventämiseen. Työn viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitellään keinoja toteuttaa anteeksiannon politiikkaa Bosniassa, laventaa Bosniassa käytettyjä hallinnon politiikan ja oikeuden muotoja ja pohditaan sitä, miten syvällisemmän sovinnon tarpeen ymmärrys on keskeinen vaikutin siihen, millaisia painoarvoja sovinnolle päämääränä annetaan.
  • Mäenpää, Eero (2015)
    Tilastollisen syrjinnän tutkimuksella on pitkät perinteet taloustieteessä, mutta etenkin informaation epätasaisesta jakautumisesta johtuvan seulomissyrjinnän (engl. screening discrimination) mallit ovat liki poikkeuksetta osittaistasapainomalleja. Näissä syrjintää tarkastellaan esimerkiksi yksittäisen työnantajan näkökulmasta. Tämä lähestymistapa jättää täysin huomiotta tosiseikan, että työmarkkinoiden tasapainossa työntekijöistä saatavilla oleva informaatio riippuu siitä, millaista ainesta työelämään valikoituu. Laajennettaessa tarkastelu kokonaiselle työmarkkinalle tulokset voivat olla hyvin erilaisia, kuten tutkielmassa rakennettava kokonaistasapainomalli osoittaa; useinkaan ei ole intuitiivisesti ilmeistä, mikä ryhmä tulee syrjinnästä eniten kärsimään. Myöskään yksittäisen työnantajan strategia palkata paras hakija ei seulomissyrjintää esiintyessa ole välttämättä sosiaalisesti optimaalinen.
  • Huuska-Suomaa, Nina (2015)
    The European Union’s common security and defence policy (CSDP) has been under development since the Maastricht Treaty (1993). Regardless of the favourable public opinion the policy has not proceeded further than crisis management. The progress has been hindered also by the member states’ prioritisation of national sovereignty. This thesis examines the public debate and public opinion on the EU’s common security and defence policy during the period of 1995–2009. The Netherlands and Finland are the subjects of this study. These countries are suitable subjects because both of them are small EU member states with different security political emphases. The public opinion has not been a central topic in the research of CSDP. Therefore, this thesis approaches the matter from the perspective of public opinion. The thesis asks if it is possible to detect tensions between the official stances of these states and the public opinion. The basic assumption is that if nation-states do not take the favourable public opinion into account in policy-making, it implies that democratic deficit does not only concern the EU but also its member states on national level. The thesis is based on two types of sources. Eurobarometer studies are used in order to examine the development and changes in the public opinion. Eurobarometers are especially suitable sources because they are similar in all EU-member states. In addition, the public debate taking place in the opinion sections of newspapers is analysed. Two national newspapers were chosen from both countries, from Finland Helsingin Sanomat and Turun Sanomat, and from the Netherlands NRC Handelsblad and De Volkskrant. Qualitative and quantitative methods supplement each other. The newspaper material is analysed with the help of Grounded Theory, which belongs to the qualitative methods. In this kind of data-driven analysis the categories/themes of the study surface from the empirical material. The thesis utilises also quantitative material and analysis, especially in the context of Eurobarometers and newspaper material. In addition, the thesis utilises the practices of comparative research in order to contrast the cases. In this way it is possible to examine the parallels and differences between the case countries. The thesis observes that the public opinion on CSDP in the Netherlands has been extremely positive during the period of 1995–2009. In Finland the support for CSDP has been among the lowest in the EU, but it has become more favourable during the period under study. The public debate has been more extensive in Finland than in the Netherlands. In both countries three central themes surfaced: national interests, EU aspects and security strategies. In the Netherlands CSDP is supported especially because it is seen to be beneficial to the EU’s identity, integration and international role. CSDP is most often opposed because of the prioritisation of NATO as the European security actor. In Finland CSDP is most often supported and opposed in the context of security political reasons. According to supporters, CSDP would increase security of the country and it is not regarded that CSDP would require the abandonment of non-alignment. The opponents are of the opinion that CSDP endangers non-alignment policy. The thesis has detected parallels and differences between the case countries. The similarities relate especially to the identity of both countries as a small state. This identity manifests in different ways: in Finland it relates to increasing national security. In the Netherlands it relates to the EU-aspects and to the desire to keep NATO involved in European security policy. The differences relate especially to the Dutch NATO membership and to the Finnish non-alignment. The Finnish non-alignment policy has clearly caused a more reserved stance of the Finns towards CSDP. In the Netherlands the reservations relate to the primacy of NATO in the national security policy. In terms of alleged democratic deficit the results of this thesis are not unequivocal. The thesis shows that the public opinion is positive but also reserved. A referendum is probably the only reliable way to measure the public opinion on CSDP. It would be in place to evoke increasing debate on citizens’ wishes about CSDP and about the EU in general in the case countries and in other EU-member states.
  • Färkkilä, Heini (2015)
    Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat kansalliset asiakassuunnitelmat eli työllistymis- ja aktivointisuunnitelmat sekä monialaiset työllistymissuunnitelmat suomalaisessa aktiivipolitiikassa hallinnan ja itsehallinnan välineinä. Tutkimuksessa keskitytään seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten lainsäädännössä asiakassuunnitelmilla rakennetaan työttömistä tietynlaisia toimijoita? Tätä kattokysymystä tarkentavat: Miten virallisaineistossa muodostetaan itsehallinnan tekniikoita ja suunnitelmista työttömien (itse)hallinnan väline? Miten asiakassuunnitelmilla rakennetaan työttömistä aktiivisia ja vastuullisia sopimuskumppaneita? Aktivointi ja aktiivipolitiikka kehittyi alun perin erityisesti 1980-luvulla hyvinvointivaltion kritiikkinä. Sen taustalla vaikuttavia lähtökohtia ovat yksilöllistäminen, oikeuksien ja velvollisuuksien korostaminen, sanktiot, aktivointi, vastuuttaminen ja osallistuminen sekä paternalismi ja sosiaalinen kansalaisuus. Nämä kaikki yhteenkietoutuvat asiakassuunnitelmissa, jotka on omaksuttu hyvin samankaltaisina Euroopassa osittain Euroopan unionin ja OECD:n suositusten ohjaamana. Tutkimuksessa painoarvoa annetaan erityisesti sopimuksellisuudelle (contractualism), jota on Suomessa tutkittu tähän mennessä hyvin vähän, vaikka sopimuksen kaltaiset mekanismit ovat lisääntyneet yksityisen ja julkisen toimijan välisissä suhteissa vuosi vuodelta. Sopimuksellisuus tarkoittaa sopimusten tai sopimusten kaltaisten mekanismien kuten suunnitelmien käyttöä yksityisen ja julkisen vallan välisessä suhteessa. Sopimuksellisuus on tutkimuksen mukaan nähtävissä sekä taustateoriana ja lähestymistapana että osoittamassa hallinnon muutosta toisaalta niin sosiaalisen kontrollin sopimuksissa, joita tässä tutkimuksessa käsiteltiin, että myös taloudellisissa suhteissa ja hallintosopimuksina. Sopimuksellisuus ja suunnitelmat ovat yhteenkietoutuneita. Tutkimuksen metodina käytetään hallinnan analytiikkaa sekä foucault’laista diskurssianalyysia. Tutkimusaineiston muodostavat asiakassuunnitelmia koskeva virallisaineisto eli niitä koskeva lainsäädäntö, hallituksen esitykset sekä eduskunnan valiokuntakäsittelyssä annetut mietinnön ja lausunnot. Yhteensä aineisto on laajuudeltaan noin 770 sivua, ja se sijoittuu vuodesta 1993 vuoteen 2015. Analysoitava aineisto on siten myös kulloinkin voimassa ollutta asiakassuunnitelmia koskevaa lainsäädäntöä ja sen soveltamista ohjaavia oikeuslähteitä. Hallinnan analytiikan ja diskurssianalyysin keinoin aineistosta havaitaan kahdenlaisia diskurssimuodostelmia: paternalistisia ja sosiaalista kansalaisuutta korostavia sekä sopimuksellisuuden diskursseja. Analyysi osoitti, että sopimuksellisuuden diskurssi on aineistossa voimakkaana. Se korostaa työtöntä aktiivisena markkinatoimijana, neuvottelijana, joka hallitsee itseään ja suunnitelmansa noudattamista tarkkailemalla pääsee takaisin normiin, työssäkäyväksi henkilöksi. Toisaalta diskurssit korostivat asiantuntijoiden merkitystä työttömien tarpeiden määrittelyssä sekä työttömiä yhteiskunnan apua kaipaavina potentiaalisina syrjäytyjinä. Tätä asiantuntijadiskurssia ei aiemmassa tutkimuksessa ole juuri tuotu esille. Analyysi osoittaa, kuinka asiakassuunnitelmat ovat merkittävä elementti työttömyyden hallitsemisessa. Suunnitelmista on muodostunut väline, jonka kautta sekä viranomainen että työtön itse tarkkailevat työttömän toimintaa, sen oikeuksia ja velvollisuuksia yksilöllistetyn suunnitelman kautta, jonka toteuttamista tehostavat entisestään sanktiot. Suunnitelmat ovat nähtävissä hallinnan ja itsehallinnan välineinä.
  • Saukkonen, Miika (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää hoivatyöläisten mahdollisuuksia ammatilliseen yhteisöllisyyteen ja toimijuuteen tilanteessa, jossa hoivatyö näyttää kurjistuvan kustannustehokkuutta korostavan politiikan seurauksena. Tutkin ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden edellytyksiä analysoimalla Helsingin kaupungin kotihoidossa työskentelevien maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemuksia ja odotuksia koskien heidän työmarkkina-asemaansa ja siihen vaikuttamista. Tutkielman yhtenä lähtöoletuksena on, että vanhusten kotihoidossa ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentaminen on yhä ongelmallisempaa, koska raskaiden työolojen ja matalien palkkojen vuoksi työntekijöiden vaihtuvuus on korkeaa ja ammattiin identifioituminen heikkoa. Julkisen vallan pyrkimyksenä on ohjata maahanmuuttajataustaista työvoimaa vanhustenhoidon ja kotihoidon työhön, ja tämä näkyy varsinkin pääkaupunkiseudulla lähihoitajakoulutuksessa sekä työpaikoilla. Katson, että maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemusten ja odotusten tarkastelu avaa näkökulmia ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden mahdollisuuksiin tulevaisuuden hoivatyössä. Tutkimusaineisto koostuu 19 teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Helsingin kaupungin kotihoidossa työskenteleviä maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, joista suurin osa (13) työskenteli hoitajina. Joukossa oli myös sairaanhoitajia, terveydenhoitaja ja kaksi avustajaa. Puolet haastateltavista oli ollut nykyisessä työpaikassa vasta alle vuoden ja ainoastaan yksi haastateltava oli ollut työpaikassa yli viisi vuotta. Haastattelut tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatillisten subjektiviteettien muotoutuminen vanhustyössä”. Tutkielmassa haastatteluaineistoa analysoidaan teema-analyysin sekä odotusanalyysin avulla. Odotusanalyysin avulla pyritään tarkastelemaan haastateltujen hoivatyöläisten odotuksia liittyen asemaansa ja toimintamahdollisuuksiinsa suomalaisessa työelämässä. Tutkielmassa tarkastellaan työntekijöiden kohtaamaa eriarvoisuutta Joan Ackerin (2006) kehittämän eriarvoisuusregiimien (inequality regimes) käsitteen avulla. Lähtökohtana on, että työntekijöiden kohtaamat eriarvoisuuden muodot ovat vaikuttamismahdollisuuksien rajoja ja ammatillisen kansalaisuuden esteitä. Aineiston perusteella merkittävimmät hoivatyöläisiä koskevat eriarvoisuuden muodot liittyvät työorganisaation toiminnan resursseja ja päämääriä sekä työn organisointia koskevaan päätöksentekoon. Päätökset resursseista rajaavat työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet hyvin kapeiksi. Tätä ei kuitenkaan mielletä eriarvoisuudeksi, koska se koskee hoivatyöläisiä tasapuolisesti, eikä sille nähdä vaihtoehtoja. 
 
Maahanmuuttajataustaiset hoivatyöläiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin hoivatyön ammattilaisiin, jotka ovat muuttaneet Suomeen työskennelläkseen hoiva-alalla, ja niihin, jotka päätyvät hoivatyöhön vasta Suomessa pikemminkin sen takia, että muita töitä ei ole heille tarjolla. Tutkimusaineistoni perusteella voidaan todeta, että hoitoalalle jo ennen Suomeen tuloaan suuntautuneilla ja kokeneemmilla hoivatyön ammattilaisilla on korkeampia odotuksia esimerkiksi työehtojen, ammattilaisena kehittymisen ja työpaikalla vaikuttamisen suhteen. Aineiston perusteella hoivatyöläisten henkilökohtaiset kokemukset ammattiliittojen toiminnasta ovat yleisesti ottaen erittäin vähäisiä. Myönteisiin ja voimaannuttaviin vaikuttamiskokemuksiin perustuvaa pohjaa hoivatyöläisten ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentamiselle ei juuri ole. On kuitenkin huomionarvoista, että monet ovat liittyneet oman alansa ammattiliittoon, vaikkakin heidän jäsenyytensä on passiivista, ja perinteisen työväen solidaarisuuden sijaan ay-jäsenyydellä on heille pikemminkin ”vakuutussolidaarisuuden” kaltainen merkitys. Osa selvästi toivoo, että ammattiliitot taistelisivat voimakkaammin hoitajien puolesta ja olisivat enemmän läsnä työpaikkatasolla. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että kotihoidossa käytettävissä olevien resurssien vähyys rajaa työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet hyvin kapeiksi, ja tuottaa hyvin vaikeat olosuhteet ammatilliselle toimijuudelle työorganisaation sisällä. Tämän vuoksi ammatillisen kansalaisuuden edellytysten luominen vaatisi merkittäviä muutoksia siellä, missä vanhustenhoidon resursseista päätetään, eli valtakunnallisella ja kunnallisella päätöksenteon tasolla.
  • Korvensyrjä, Aino Emilia; Korvensyrjä, Aino Emilia (2015)
    Tutkielma käsittelee NASA:n eli Yhdysvaltain ilmailu-­‐ ja avaruushallinnon Apollo-­‐ avaruusohjelman yhteydessä syntyneiden valokuvien poliittista historiaa. Tarkasteleen Apollo-­‐valokuvien käyttöä osana poliittisia diskursseja, jotka puhuvat “koko maailman” ja “ihmiskunnan” nimissä. Kysyn, millainen aikakäsitys näihin kuviin on liitetty sekä millaisia poliittisia tehtäviä tämä käsitys historiasta on saanut, ja toisaalta, millaiseen historiaan se itse liittyy. Rakennan tutkimuksessa kuvien tulkitsemiseksi kehykseen, jota kutsun globaalin kuvitteluksi. Tällä viittaan tapaan, jolla maapallo on rakentunut länsimaisissa diskursseissa visuaalisena tai visualisoitavissa olevana kokonaisuutena. Kyse on niin maapallon näkemisen kuin myös sen tietämisen, kuvailun tai siihen vetoamisen mahdollistavasta kehyksestä. Tarkastelen kolmea Apollo-­‐kuvien käyttöyhteyttä ja tulkitsen niille kussakin annettuja merkityksiä suhteuttamalla niitä mainittuun tulkintakehykseen: Earthrise-­‐valokuvan ilmestymistä Life-­‐ ja Time-­‐lehdissä tammikuussa 1969, YK:n Tukholman ympäristökokouksen 1972 tapaa käyttää Apollo-­‐kuvia sekä viittauksia niihin 1990-­‐luvun globalisaatiokeskustelussa. Esitän, miten näissä kolmessa tapauksessa vedotaan tähän diskursiivinen repertuaariin sekä toisaalta uusinnetaan sitä erityisissä historiallisissa tilanteissa. Lopuksi avaan kysymyksen, voidaanko tutkimuksen valossa Apollo-­‐valokuvat ymmärtää osana banaaliksi historismiksi kutsumaani ilmiötä. Avainsanat –
  • Ginting, Bernadetta Aloina (2015)
    The aim of this longitudinal study was to investigate the role of ingroup identification in explaining the sample-level changes of self-esteem and outgroup attitudes among Ingrian-Finnish remigrants (N = 85). Two measurement points were studied: two years after the Ingrian-Finns migrated to Finland (T1) and three years after migration (T2). Three ingroup identifications were tested as mediators, which were Identification with the Finnish society, Russian identification, and Ingrian-Finnish identification. The mediation analysis was done following Baron and Kenny’s (1986) procedure. There was no significant change in self-esteem between the two time points. Therefore, the first research question shifted to the prediction of this stability. The results confirmed that there was a direct autoregressive association between self-esteem in T1 and self-esteem in T2. This association was mediated by national identification in T2: positive self-esteem in T1 led to stronger national identity in T2, which was positively associated with self-esteem in T2. However, Russian and Ingrian-Finnish identification in T2 did not mediate the association between self-esteem in T1 and T2. Attitude towards the native Finns were found to become more negative within the one-year period. It was also confirmed that there was a direct autoregressive association between outgroup attitudes in T1 and outgroup attitudes in T2. This association was mediated by Russian identification in T2: hostile outgroup attitudes in T1 led to stronger Russian identification, which was negatively associated with outgroup attitudes in T2. Identification with the Finnish society and Ingrian-Finnish identification, on the other hand, did not mediate the association between outgroup attitudes in T1 and T2. In conclusion, different ingroup identifications have different roles in explaining the stability of self-esteem and the change in outgroup attitudes at the sample-level.
  • Yiting, Liu (2015)
    This thesis reviews on the origin, development and discussion of the new phenomenon in China called “Internet anti-corruption”, presents the social context of it and examines the newspaper discourse on it. I aim to show how the new phenomenon in the Chinese Information Age is discursively constructed on the press based on three typical cases occurred in 2012. The construction of legitimacy on the new phenomenon is the focus in the study. Drawing from the sociological and political perspective of power, this study uses the discourse theory, focuses on media discourse and targets to uncover the power positions and structures in the discourse. Empirically, the study is based on 125 articles. Methodologically, this study utilizes the critical approach called critical discourse analysis to explore the legitimacy strategies and structures on this Internet phenomenon within the Chinese social and political context.The legitimacy is examined with the help of Fairclough’s discourse analysis and van Leewven’s framework of legitimation in discourse. This thesis argued that the construction of legitimacy sustained the power relations in China and reproduced the state dominance. Nevertheless, it is worth pointing out that social power from Internet are getting accepted and recognized mainly as public supervision in Chinese contexts. In detail, the grassroots mass behaviors in this phenomenon targeting on the corruption is legitimized by being generalized as public supervision, conforming to the national anti-corruption campaign and being integrated into the official discourse of supervision. However, the main individual actors in this phenomenon-especially the activists-are absent in the discourses. There is a struggle existing in the legitimacy of online actors though. Using the discourse of “rule of law”, “harmonious society” and “risky information technology”, the media strategically reinforces, straightens and highlights the legitimacy of formal anti-corruption agencies as the determining actors in supervising, investigating and dealing with the officers with moral and economic corruptions. Related with the social and political context, online social power in contemporary China are getting recognized and accepted by party state and society in general, however, the dominance of state power on the Internet actions is reproduced in the discourses. The construction of legitimacy in the Internet anti-corruption, in one way, endows relative legitimacy to the Internet users, however with bottom line drawn; in the other way, it propagates the new presidency and reproduces the state power . In the end, the legitimation of the “Internet anti-corruption” in media is more likely an effort to legitimize the party-state power in the Internet which reflects the authoritarian nature.The main findings of the thesis concern the construction of public discourse on Chinese online incidents and contribute to the further understanding of public sphere and civil society development.
  • Surakka, Aleksi (2015)
    Työn ensisijaisena tavoitteena on selvittää mistä syistä yritysten koon ja kannattavuuden sekä kasvun ja kannattavuuden väliset ristiriitaiset tulokset kirjallisuudessa ovat johtuneet ja testata yritysten koon, kasvun ja kannattavuuden välistä yhteyttä empiirisesti yksinkertaista ja monimuuttuja regressionanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen toisena tavoitteena on tarkoitus selvittää yritysten koon ja kannattavuuden välistä yhteyttä eri toimialatasoilla. Tutkimuksemme poikkeaa suuresta osasta aiempaa kirjallisuutta siinä, että aineistomme koostuu yksittäisistä yrityksistä, eikä aggregoidusta aineistosta. Yksinkertaisessa regressioanalyysissä yritysten koon mittareina käytetään taseen loppusummaa ja liikevaihtoa, luonnollista logaritmia taseen loppusummasta ja liikevaihdosta, työntekijöiden määrää, markkina-arvoa ja yritysarvoa. Kannattavuuden mittareina käytetään kokonaispääoman-, oman pääoman sekä sijoitetun pääoman tuottoasteita. Monimuuttuja regression yritysten koon päämittarina käytetään luonnollista logaritmia liikevaihdosta ja kannattavuuden mittarina kokonaispääoman tuottoastetta. Kontrollitekijöinä puolestaan tutkimuksessa käytetään velkaantumisastetta, liikevaihtomuutosprosenttia, investointiastetta, taseen loppusummaa ja bruttokansantuotteenmuutosprosenttia. Tutkimuksen aineisto on saatu OMX Helsinki pörssiin listattujen yritysten tilinpäätöstiedoista vuosina 2004–2013, joka koostuu 125 yrityksestä. Toimialakohtaisen yritysten koon ja kannattavuuden yhteyden selvittämiseksi suoritamme regressioanalyysin teollisuus- ja palveluyrityksille erikseen, pääluokka-, kaksi- ja nelinumerotasolla. Kirjallisuuskatsauksen ja empiirisin tuloksiimme avulla olemme selvittäneet kaksi merkittävää asiaa, jotka vaikuttavat yritysten koon, kasvun ja kannattavuuden väliseen yhteyteen. Yritysten koon kuten taseen loppusumman tai liikevaihdon logaritmointi saa aikaiseksi sen, että yritysten koon ja kannattavuuden välillä on positiivinen yhteys useimmissa tapauksissa. Ilman logaritmointia kirjallisuus ja empiiriset tulokset näyttävät, ettei yritysten koolla ja kannattavuudella ole tilastollisesti merkittävää yhteyttä. Toinen syy miksi kirjallisuudessa ilmenneiden tulosten ristiriitaisuudet selittyvät on kontrollitekijöiden valinnassa. Tulostemme mukaan liikevaihdolla on merkittävämpi yhteys kannattavuuteen kuin taseen loppusummalla. Tutkimustulosten mukaan yritysten kannattavuus on sitä parempi mitä suurempi on yritysten liikevaihto ja mitä pienempi on sen tase. Toimialakohtaisessa monimuuttujaregressioanalyysissä selvisi, että suurimmalla osalla toimialoista on joko positiivinen yhteys koon ja kannattavuuden välillä tai yhteys ei ole tilastollisesti merkittävää, eikä yhdessäkään tapauksessa negatiivista yhteyttä havaittu. Yksinkertaisen regressioanalyysin mukaan osalla toimialoista on negatiivinen yhteys koon ja kannattavuuden välillä. Koska nämä tulokset eivät vahvistuneet monimuuttujaregressiossa, uskomme, että negatiivinen yhteys selittyy todennäköisesti muilla tekijöillä kuin yritysten koolla. Lisäksi huomasimme erityisesti päätoimialan N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta ja toimialan 28.2 Muiden yleiskäyttöön tarkoitettujen koneiden valmistuksessa olevan erityisen vahva yhteys yritysten koon ja kannattavuuden välillä, riippumatta siitä onko koon mittarina taseen loppusumma, työntekijöiden määrä vai liikevaihto. Voimme todeta, että kyseisellä toimialalla yritysten kannattaa pyrkiä kasvuun joko olemassa olevaa liiketoiminta laajentamalla tai yritysten yhdistymisten kautta. Tulostemme mukaan yritysten kasvulla liikevaihdon muutoksella mitattuna ei ole yhteyttä kannattavuuteen. Positiiviset tulokset johtuvat siitä, että regressioanalyysissä ei oteta huomioon lasku- ja noususuhdanteiden vaikutuksia. Kun talouskasvu otetaan huomioon regressioissa, liikevaihdonmuutoksella ei ole enää tilastollisesti merkittävää yhteyttä kannattavuuteen. Tämä selittyy sillä, että noususuhdanteen aikana yritysten kannattavuus on korkeampi kuin laskusuhdanteen aikana ja yritykset pyrkivät investoimaan ja kasvamaan juuri noususuhdanteissa, kun taas laskusuhdanteissa liiketoimintoja pyritään supistamaan kannattavuuden parantamiseksi. Lisäksi monimuuttujaregressiossa selvisi, että investointiasteella ja talouskasvulla on positiivinen yhteys kannattavuuteen ja nettovelkaantumisasteella on negatiivinen yhteys kannattavuuteen.
  • Pohja, Elina (2015)
    In the labor markets, there exist simultaneously both, unemployed workers and vacant jobs. Due to the market frictions matching these two is not that simple. Matching models have been developed to depict the complexity of forming suitable matches in the labor markets. The government can affect the outcome in the labor markets through different policies. This paper focuses especially on unemployment compensation related policies, i.e. unemployment benefits. It is important to note that the unemployment benefits are used in the economy to promote better matches between workers and vacancies and smooth out consumption. However, they also create possibility for moral hazard; an unemployed worker might just enjoy the unemployment benefits without engaging in intense job search which results in higher unemployment rate. Thus the challenge faced by the government is to balance between the benefits of unemployment compensations and the disincentives they create. In the basic matching model, the effect of unemployment benefits is very straight forward: They increase wages and decrease the labor market tightness thus increasing the unemployment rate. The basic model can still be developed further. This paper presents a model by Cahuc and Zylberberg (2004) that introduces eligibility criteria to the matching model. The idea is, that there are two types of unemployed: ones who are eligible to higher unemployment insurance payment and ones who are ineligible receiving lower compensation depending on the present governmental policy. In this model, raising unemployment benefits received by the eligible can even lower the universal unemployment rate. This paper develops the idea of eligibility model by Cahuc and Zylberberg (2004) even further. Based on the idea of Pissarides (2000), the final model of the paper introduces four different policy parameters - marginal tax rate, tax subsidy and two replacement rates - through which the government can affect the equilibrium outcome, like the unemployment rate. The model suggests that the unemployment rate can be lowered by increasing marginal tax rate, making taxation less progressive or changing the relacement rates. However, making changes in these parameters can be rather controversial. This paper offers some policy recommendations for lowering the unemployment rate, but the results of the model should, however, be interpreted very carefully since economical models can always provide only a partial view on the big picture.
  • Kulometsä, Anu (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiologian laitos Tekijä – Författare – Author Kulometsä, Anu Päivikki Työn nimi – Arbetets titel – Title Työttömyys ja vapaaehtoistyö. Työttömien yhdistyksessä tehtävän vapaaehtoistyön merkityksiä Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Toukokuu 2015 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 66 (+2) Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani kohteena on vapaaehtoistyö työttömien yhdistyksissä. Haastattelemieni henkilöiden vapaaehtoistyön tekeminen vaihtelee satunnaisesta työstä säännölliseen useampituntiseen päivittäiseen työhön. Työskentely tapahtuu oman yhdistyksen piirissä esimerkiksi kirpputorilla, toimistotyöntekijänä, pyöränkorjaajana, huoltomiehenä, sosiaalineuvojana tai yhdistyksissä pidettyjen kurssien opettajina. Toiminta yhdistyksissä on omaehtoista vertaisryhmätoimintaa, mutta myös kansalaistoimintaa työttömien etujen ajamiseksi. Aineistoni koostuu kahdestatoista kertomuksesta, jotka on kerätty teemahaastattelulla keväällä 1998 pääkaupunkiseudun työttömien yhdistyksissä. Tarkastelen aineistoani aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Vilma Hännisen kuvaamia kulttuurisia tarinamalleja käyttäen voi sanoa, että haastattelemani työttömät tulkitsevat työttömyyttään haasteena, komediatarinan mukaisesti, mahdollisuutena hahmottaa elämä uudella tavalla ja löytää mielekästä tekemistä. Tulkintaan vaikuttavat työttömän käytössä olevat taloudelliset ja henkilökohtaiset resurssit. Aineiston työttömät ovat löytäneet työttömien yhdistyksestä itselleen toimintafoorumin ja yhteisiä arvoja, jotka antavat kompensatorista sisältöä elämään ja helpottavat työttömänä oloa jäsentämällä ajankäyttöä, tuomalla uusia sosiaalisia suhteita ja sisältöä elämään. Osalle työttömistä työttömyys ja vapaaehtoistyö avaavat selkeämmin uuden mahdollisuuden. Uusi mahdollisuus merkitsee uutta suuntaa elämäntarinassa työn menetyksen aiheuttaman katkoksen jälkeen. Vapaaehtoistyö mahdollistaa tehdä jotain sellaista työtä, jonka kokee mielekkääksi ja joka tuo samalla myös uudenlaisia haasteita ja valmiuksia. Työttömien yhdistyksestä löytyy sellainen yhteisöllinen side, joka auttaa selviytymään työttömänä. Oleellista on, että työttömien yhdistyksissä muutkin ovat työttömiä, kohtalotovereita. Vaikka yhdistysten aktiiviset henkilöt ovat heterogeeninen ryhmä taustaltaan, niin tarinoista välittyi vertaisuuden kokeminen. Yhdistyksissä toimiessa tuntee itsensä tarpeelliseksi toisille, tekemisensä ja olemisensa arvokkaaksi. Vapaaehtoistyön taustalla vaikuttaa se yhteisöllinen arvo, jota Marcel Mauss kuvaa lahjan logiikkana. Vapaaehtoistyö merkitsee vastavuoroista lahjojen vaihtoa. Oma työpanos koetaan joko lahjaksi ja/tai vastalahjaksi. Yhteisöllisyys työttömien yhdistyksissä on lähinnä kevyttä yhteisöllisyyttä. Työttömät, yhteisön jäseninä, ovat yksilöitä, joista useimmilla on myös muita rooleja ja aktiviteettejä. Jäsenyys on vapaaehtoista ja yksilönvapaus toteutuu. Työttömien yhteisössä jokainen tuo yhteisöön vain itse haluamansa resurssit ja vuorovaikutus on vastavuoroista. Yhteenkuuluvuus ja myötäeläminen kuuluvat toiminnan arkeen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Vapaaehtoistyö, työttömyys, vertaistuki, yhteisöllisyys, vastavuoroisuus
  • Pilkey, Adam (2015)
    Alternate Reality Games (ARGs) are an innovative form of digital entertainment. Players, companies, and organizations are attracted to its potential to create highly engaging ludic experiences for massive audiences. This thesis examines how ARG players actually engage with mediated content by performing a critical discourse analysis (CDA) of postings on a popular ARG discussion forum. The primary aim of this study is to assess ARGs as a genre that constructs relations between the player community and the mediated content they consume as part of their play practices. ARGs have attracted attention from academics from a number of fields and disciplines. While many studies have performed in-depth ethnographies of player communities in relation to specific games, few have addressed the genre as a whole or taken a critical position to how it functions as a set of discursive conventions within popular culture. The sample consists of a collection of postings from the Unforums - a popular discussion board hosted by the ARG website Unfiction.com. The sample was collected using a temporal/thematic approach, and was based on the systematic observation of the research site. A total of 12 different game-events were collected from the Unforum, with each event containing between 23 and 75 posts, giving a total sample size of 672 posts. The sample was then subjected to a genre analysis following Norman Fairclough's theories of CDA. The analysis oscillated between describing the linguistic features of the postings and interpreting/explaining the postings in relation to the functions of discourse. The analysis found that the game-events are not constructed to function discretely; they are firmly embedded within larger networks of texts and practices. The participants make extensive use of intertextual reporting strategies to integrate game-events within these networks, and take advantage of the technological affordances offered by the Unforum to accomplish this goal. The participants in the game-events were found to build narratives that interpret relationships between different media texts. Thus, ARGs are shown to be an effective way of building relationships between different media texts, essentially providing an interpretive lens through which individual media texts belong to an overarching narrative.