Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 5183
  • Kahilampi, Vesa (2015)
    Pro gradu -työ tutkii Euroopan parlamentin (EP) valtaoikeuksista käytyä keskustelua vuosina 2002–2007. Tutkimus keskittyy ennen kaikkea EU:n perustuslakia valmistelemaan vuonna 2002 asetetun Eurooppavalmistelukunnan eli tulevaisuuskonventin työhön ja tarkastelee konventissa esitettyjä vaihtoehtoja EP:n institutionaaliseksi rooliksi. Samalla työssä analysoidaan niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttivat EP:n aseman vahvistumiseen konventin esityksessä. Analyysi ulotetaan tutkimaan konventin keskustelujen vaikutusta EP:n valtaoikeuksien kasvamiseen vuoden 2004 ratifioimatta jääneessä perustuslakisopimuksessa ja vuoden 2007 Lissabonin sopimuksessa. Konventtia lähestytään uutena instituutiona, jonka osallistujat rakensivat sille työn edetessä omat toimintatavat ja instituutiokulttuurin. Päätöksenteon rakenteita lähestytään sosiologisen ja historiallisen institutionalismin kautta. Konventin keskustelujen ja valtasuhteiden todentamiseen sekä rakenteiden havaitsemiseen käytetään konventin EP:n asemaa koskeneita pöytäkirjoja, kontribuutioita ja muutosesityksiä sekä osallistujien kokemuksestaan kirjoittamia julkaisuja. Lisäksi tukena käytetään konventin työtä ja sitä seuranneita perussopimusuudistuksia analysoineita tutkimuksia yli tiederajojen. Konventin muodostumisen omaksi instituutiokseen todetaan vaikuttaneen sen tekemän työn lopputuloksiin ja tätä kautta EP:n vuonna 2007 vahvistuneeseen asemaan. Konventin myönteisen suhtautumisen EP:n vallan kasvattamiseen todetaan olleen keskeisessä roolissa, kun vuosien 2004 ja 2007 perussopimusuudistuksista neuvoteltiin. Konventin tuki EP:lle selitetään ensisijaisesti aiempien perussopimusten aiheuttamista rajoituksista johtuvana poliittisena kompromissina. Euroopan parlamentin konventtidelegaation vahva neuvotteluasema ohjasi myös osaltaan konventin työtä. Lisäksi konventtiedustajien nähdään osaltaan siirtäneen lojaliteettiaan delegaatioilta itse konventin taakse, mikä auttoi antamaan tarvittavaa uskottavuutta konventin ehdotuksille. EP:n valtaoikeuksien kasvun vuoden 2007 Lissabonin sopimuksessa nähdään johtuneen ennen kaikkea konventin neljä vuotta aiemmin saavuttaman kompromissin laaja-alaisesta hyväksynnästä hallitusten keskuudessa. Konventtimallisen neuvottelun nähdään kuitenkin luonteeltaan seuranneen pitkälti hallitusten välisissä neuvotteluissa aiempien uudistusten yhteydessä vallinnutta linjaa. Euroopan parlamentin valtaoikeuksien kasvamisen kannalta konventin rooli oli keskeinen, mutta ei elintärkeä. EP:n vallan kasvattaminen olisi ollut ajankohtainen kysymys myös ilman konventtia ja sitä puolsi lopulta usea ulkopuolinen tekijä.
  • Luukkonen, Tero (2015)
    Tutkielmassa analysoitiin kansanedustajien kristillisyyteen liittyvää argumentointia vuoden 2012 valtiopäivillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käsiteltiin yhteiskunnallista modernisaatiota, johon olennaisena osana on liittynyt maallistuminen. Yhteiskunnallinen modernisaatioprosessi on muuttanut yhteiskunnallista auktoriteettijärjestelmää, jota tutkielmassa tarkasteltiin perinteisen, modernin ja postmodernin auktoriteettien näkökulmasta. Uskonnon yhteiskunnallista asemaa tarkasteltiin länsimaisessa politiikan traditiossa. Merkittävimpänä murroksena tutkimuksessa todettiin reformaation vaikutus, joka jakoi Euroopan protestanttisiin ja katolisiin alueisiin. Uskonto on muodostanut yhden merkittävistä poliittisista jakolinjoista, mutta Suomen poliittisessa järjestelmässä erityistä uskonnollista jakolinjaa puolueiden välille ei ole muodostunut. Uskontoa suomalaisessa politiikassa tarkasteltiin poliittisten ideologioiden ja puolueiden ohjelmien valossa. Tarkastelun kohteena olivat myös vuoden 2011 eduskuntavaalien äänestäjien käsitykset omasta uskonnollisuudestaan. Uskonnon lisäksi tarkasteltiin puolueiden sijoittumista konservatiivisten ja liberaalien arvojen muodostamalle arvoulottuvuudelle. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Analyysi muodostui kolmesta vaiheesta, joista ensimmäisessä luotiin kriteerit kristillisyyteen liittyvälle argumentoinnille. Kriteerinä oli, että kansanedustajan argumentti sisälsi kristillisen kielenkäytön sanan. Analyysin toisessa vaiheessa tarkasteltiin kristillisten sanojen vertauskuvallista käyttöä. Kolmannessa vaiheessa kansanedustajien argumentit sijoitettiin kategorioihin, jotka kuvaavat käsityksiä yhteiskunnallisesta auktoriteetista. Perinteisen auktoriteetin kategoriassa yhteiskunnan auktoriteetti nähtiin kristillisenä Jumala. Modernin kategorian auktoriteetti sen sijaan oli rationaalis-legaalinen valtiollinen. Postmodernissa auktoriteettien moninaisuuden kategoriassa yhteiskunnallisia auktoriteetteja oli lukuisia ja yhteiskunnallinen auktoriteetti ei ollut sidoksissa individuaaliseen auktoriteettiin. Kansanedustajista muodostui heidän argumenttiensa perusteella suhteessa sekä uskonnon yhteiskunnalliseen asemaan että arvoihin erilaisia ryhmittymiä, jotka eivät noudata puoluerajoja. Analyysin perusteella voidaan kuitenkin osoittaa erityisen kristillis-nationalistisen ryhmittymän olemassa olo, joka koostuu Keskustan, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kansanedustajista. Tälle ryhmittymälle vastakkainen on postmoderni arvoliberaalien ryhmä, johon kuuluu kansanedustajia Kokoomuksesta, Sosialidemokraateista, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä. Ryhmittymässä ei arvosteltu itse uskontoa, vaan vaatimuksena oli yhteiskunnallisen päätöksenteon riippumattomuus yksittäisestä auktoriteetista. Analyysin perusteella ei voida osoittaa uskonnon ja uskonnottomuuden välisen jakolinjan olemassaoloa. Sen sijaan voitiin osoittaa arvojen välinen ristiriitaulottuvuus konservatiivien ja liberaalien arvojen kannattajien välillä. Kristillisyyteen liittyvä argumentointi ei kuitenkaan pelkästään rajoittunut konservatiiviseen käsitykseen uskonnosta.
  • Hiilamo, Henna (2015)
    Vuonna 2011 toteutettiin merkittävä eläkepoliittinen uudistus – takuueläke – minkä myötä eläkejärjestelmään luotiin kolmas elementti kansaneläkkeen ja työeläkkeen rinnalle. Takuueläkkeestä tuli uusi vähimmäiseläketurvan muoto, mikä takaa vähimmäiseläkkeen yhdessä kansaneläkkeen kanssa muun eläkkeen jäädessä pieneksi. Uudistuksen taustalla oli mm. perusturvan tason jälkeenjääneisyys muusta ansiotason kehityksestä ja sen avulla pyrittiin parantamaan pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Tutkimuksessa tarkastellaan takuueläkettä lainsäädäntövaiheessa sekä periaatteellisesta että käytännöllisestä näkökulmasta. Historiallisesti ansiosidonnainen ja universaali sosiaalipolitiikka ovat olleet kaksi osin kilpailevaa sosiaalipoliittista strategiaa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata sitä, miten universalismin periaate ja vakuutusperiaate oli mahdollista nähdä takuueläkkeessä, siihen suhtautumisen perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sekä universalismitulkinnoista että vakuutusperiaatteen käsitteestä. Lisäksi osana viitekehystä toimii eläketurvan historiakuvaus, jotta takuueläke voidaan sijoittaa osaksi kokonaiseläketurvaa. Eläketurvan kehityksen kuvaus hahmottaa eläkepoliittisia intressejä, niiden ristiriitoja ja kamppailua eri aikoina. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella suhtautumista takuueläkkeeseen kansanedustajien sekä laista annettujen lausuntojen näkemysten perusteella. Aineistona tutkimuksessa käytetään dokumenttiaineistoa, joka jakautuu lausuntoaineistoon ja eduskuntaaineistoon. Aineisto koostuu pääosin laista annetuista lausunnoista sekä kansanedustajien puheenvuoroista. Lakiesitystä takuueläkkeestä käsiteltiin eduskunnassa kolmessa täysistunnossa huhti-toukokuussa vuonna 2010. Tutkimusaineistoa analysoitiin soveltaen aineistolähtöistä temaattista sisällönanalyysiä sekä dokumenttianalyysin menetelmiä. Takuueläkekeskustelussa tuli esiin historialliset rintamalinjat sosiaalidemokraattien työeläkelinjan ja keskustalaisen (ent. maalaisliittolaisen) tasaeläkerintaman välillä. Kamppailu eläkepoliittisten strategioiden välillä näkyi siinä, mitä takuueläkkeestä sanottiin. Analyysiluvussa on käyty läpi keskeinen kritiikki ja näkemykset, mitä lausujat ja kansanedustajat esittivät takuueläkkeestä universalismin periaatteen, vakuutusperiaatteen ja käytännön toteutuksen teemoista. Takuueläkettä pidettiin pääasiassa positiivisena ja tarpeellisena uudistuksena sen tuoden parannusta pienituloisten eläkeläisten toimeentuloon ja vähentäen eläkeläisten köyhyysriskiä. Takuueläke nähtiin siinä mielessä toteuttavan universalismin periaatetta. Lausuntojen ja kansanedustajien puheenvuorojen perusteella voi todeta, että takuueläkkeen nähtiin olevan ristiriidassa vakuutusperiaatteen kanssa eli vakuutusperiaate heikentyi takuueläkkeessä. Toisin sanoen takuueläkkeen ei nähty edistävän vakuutusperiaatetta eikä toteuttavan sen mukaista eläkepolitiikkaa. Johtopäätöksenä voi todeta, että universalismin periaate voitti vakuutusperiaatteen takuueläkkeessä. Takuueläkkeen nähtiin edustavan vakuutusperiaatteen sijaan pikemminkin universaalia sosiaalipolitiikkaa, jossa kaikille kuuluu oikeus vähimmäiseläkkeeseen.
  • Tuomisto, Lauri (2015)
    Nowcasting is generally defined as the prediction of the present. Nowcasting is required in economics as many economic variables have a publishing lag and the publishing frequency of the variables can be lower than desired. Therefore it is often necessary to estimate the current values of economic variables through nowcasting models. The aim of the thesis is to find out if Swedish private consumption can be nowcasted more accurately with models that include Google search data as explanatory variables. Traditionally private consumption is nowcasted with consumer confidence index and in the thesis models based on consumer confidence index are compared to models based on Google search data. Google search data for the thesis is downloaded from Google Trends, which is a service provided by Google Inc. through which the public can access the search word statistics of each country. The Google search data is available on a weekly frequency, which in this thesis is aggregated into monthly frequency. The Swedish private consumption data for the study is downloaded from OECD Statistics. The private consumption data from OECD is available on a quarterly frequency, which is disaggregated into monthly frequency using the Chow-Lin procedure and Swedish retail trade data as an indicator series. The Swedish retail trade data is downloaded from the Swedish Statistics and the Swedish consumer confidence index from the National Institute of Economic Research. All the time series used in the nowcasting models are on a monthly frequency and cover a period from January 2005 to June 2014. The main methods used in the thesis include principal component analysis, which is applied for the Google search data and dynamic linear regression based on which the nowcasting models are formed. Two types of nowcasting models for the private consumption are formed in the thesis. Google Trends service uses an algorithm to categorize the search words automatically based on the subject and the first type of the models uses these automated search categories as explanatory variables in the nowcasting model. The second type uses the most popular search words as explanatory variables. Only search categories and search words related to private consumption are included in the models. The models based on search words are found to be more accurate compared to the models based on search categories. However, the model based on consumer confidence index is still found to produce more accurate nowcasts compare to the model including Google search words. In an in-sample nowcast the model including both Google search words and consumer confidence index as explanatory variables slightly outperforms the model including only consumer confidence index. The performance of the nowcasting model including both Google search words and consumer confidence as explanatory variables is then tested in an out-of-sample nowcast in which case the model performs worse compared to the model including only consumer confidence index. Based on the results of the thesis it can be concluded that the method of using Google search words in nowcasting models showed some potential, but in an out-of-sample nowcast the traditional model including only consumer confidence index still outperformed the model including Google search words. Therefore further studies are required in order to fully determine the usefulness of Google search word data for nowcasting of Swedish private consumption.
  • Svartholm, Ria (2015)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Paltamon Työvoimatalon työllisten näkemyksiä aktivointiin, työhön ja elämänhallintaan liittyen. Kainuun maakunnassa sijaitsevassa vajaan 4000 asukkaan Paltamossa oli vuosina 2009–2013 käynnissä täystyöllisyyteen tähtäävä Työtä Kaikille -hanke. Hankkeessa kaikki kunnan työttömät työnhakijat työllistettiin työsuhteeseen. Työllistetyistä tuli työllisiä välityömarkkinoille. Saadusta tulosta muodostui vastikkeellista, sillä työlliset työskentelivät työpajoissa Työvoimatalolla. Tarkoituksena oli, että välityömarkkinoilta siirrytään avoimille työmarkkinoille. Hanke korosti aktivoinnin merkitystä. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei kuitenkaan toteutunut kaikilla ja välityömarkkinat jäivät monelle pitkäaikaiseksi työllistäjäksi, kuten myös haastatteluaineiston työllisille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten aktivointi on toteutunut Paltamossa välityömarkkinoille jääneiden mielestä ja millaista aktivointia hanke edusti. Lisäksi selvitetään, tuottaako Työtä Kaikille -hankkeen mukainen aktivointi parannuksia työllisten hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Tarkastelutapana on yksilönäkökulma. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluin Paltamossa keväällä 2012. Haastattelu on hyödyllinen tapa kerätä tietoa silloin, kun halutaan tietää ihmisten subjektiivista näkemyksistä ja kokemuksista. Haastatteluja kerättiin kymmeneltä Työvoimatalon työlliseltä, jotka olivat eri-ikäisiä. Heistä viisi oli naisia ja viisi miehiä. Analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä, jossa käytetty aineisto järjestetään selkeämpään muotoon menettämättä aineiston tuottamaa sisältöä. Sisällönanalyysi oli tässä tutkielmassa yhdistelmä aineistolähtöistä ja teoriaohjautuvaa päättelyä. Aineiston avulla päädytään siihen tulokseen, että aktivoinnin toteutumisessa välityömarkkinoilla on ongelmia. Työvoimatalon työt olivat pääosin työpajatyyppisiä. Osa työllisistä oli talolla toimettomana vailla työtehtäviä, mikä johti osaltaan sosiaalisiin ongelmiin. Kannustinongelmat ja subjektiiviset esteet hidastivat työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työvoimatalolla työskentely oli pakollista kunnan työttömille työnhakijoille. Osa kyseenalaisti pakolla työllistämisen oikeutuksen ja myös kapinoi sitä vastaan. Moni haastatelluista koki, että ei saanut riittävästi tukea ja yksilöllistä ohjausta. Aktivoinnissa on kaiken kaikkiaan paljon liikkuvia osia, jotka voivat epäonnistuessaan myös heikentää hyvinvoinnillisia tavoitteita. Yksilöllisen tilanteen kartoitus ja tuen tarjoaminen ovat asioita, joita vähintään tarvitaan, kun tavoitteena on ihmisten osallisuuden lisääminen työelämän suhteen. Aktivoinnin piirissä työskentelevien ammattitaito on myös tärkeä osa onnistunutta tuen antamisen prosessia. Työvoimatalolla työntekoa korostettiin ehkä liiaksikin siinä, että se lisää hyvinvointia. Yksilöllisen tuen tarpeisiin kiinnitettiin vähemmän huomiota. On tärkeää ymmärtää, että tukea tarvitsevien ihmisten hyvinvointi ja elämänhallinta vahvistuvat sillä, että osallisuutta lisätään. Tämä ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pitkiä työpäiviä, vaan sen tunnustamista, että ihmisillä on ylipäänsä tarve tehdä jotakin.
  • Lindholm, Sanna (2015)
    Sukupuoli on rakenteellinen kategoria, joka vaikuttaa yksilön identiteettiin, ruumiiseen sekä seksuaalisuuteen. Se jakautuu biologiseen sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen. Sukupuoli on käsitteellinen kategoria, jonka avulla yksilön ruumis, seksuaalisuus sekä identiteetti pyritään saattamaan näennäiseen koherenssiin. Tämän työn tarkoituksena on tutkia, missä mielessä sukupuolen käsite voidaan ymmärtää vallankäyttönä ja mitä vaikutuksia tällä on yksilön kannalta. Tämän työn valtateoreettisena kontekstina toimii Michel Foucault’n filosofia ja feministisenä päälähteenä Judith Butler. Foucault’n mukaan valta on perusluonteeltaan tuottavaa, ja sillä on erityisiä kurinpidollisia muotoja. Foucault’n mukaan sukupuoli ei ole luonnollinen ilmiö, vaan osa vallankäytöllistä kontekstia, joka on muodostunut kapitalististen arvojen lomassa. Judith Butlerin mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus asetetaan heteroseksuaaliseen matriisiin, jonka binaarinen jäykkyys rajoittaa yksilön itseilmaisua. Sukupuolen käsite jaetaan biologiseen ja sosiaaliseen muotoonsa, mutta Butler osoittaa tämän olevan lähinnä retorinen yritys parantaa kyseisen käsitteen selittävää voimaa. Tässä kontekstissa sukupuoli tulee ymmärtää keinotekoisena käsitteenä, jonka rajallinen selitysvoima rajoittaa yksilön ruumiista, seksuaalisuutta sekä identiteettiä. Sukupuolen käsitteen aiheuttamat vallankäytön jäljet on luettavissa yksilön ruumiista. Tämä ilmenee erityisesti naisen ruumiilleen suorittaman kurinpidon yhteydessä. Susan Bordo ja Sandra Lee Bartky kirjoittavat siitä, kuinka nainen valvoo omaa ruumistaan ja alistaa sen lukemattomille kurinpidollisille toimille. Bartkya seuraten voidaan todeta, että naisesta on tullut ruumiissaan kuin foucault’laisen panoptikonin vanki. Tämän työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että sukupuoli on vallankäytön kategoria, joka pyrkii luomaan keinotekoista koherenssia ruumiin sekä seksuaalisuuden eri olomuotojen välille. Sukupuoli sisäistetään subjektivaation kautta osaksi identiteettiä ja sen merkitys foucault’laisen tuottavan vallan ulottuvuutena on merkittävä. Sukupuoli tulee kuitenkin foucault’laisessa kontekstissa ymmärtää myös tuottavaksi kategoriaksi, eikä sitä tule nähdä ainoastaan negatiivisena käsitteenä. Aiheen jatkotutkimuksen tärkeinä teemoina voidaan pitää seksuaalisuuden luonnetta sekä miehen sukupuolisuutta.
  • Lähteenaho, Liisa (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennetään digitaalisista peleistä ja pelinkehittäjistä käytävää keskustelua sekä tuodaan aiheeseen antropologinen näkökulma. Tutkimuskysymys on kolmiosainen. Ensinnäkin tutkielmassa analysoidaan yksilön kasvua pelinkehittäjäksi ja pelinkehittäjäidentiteetin muodostumista. Toiseksi tutkielmassa pohditaan pelien merkityksiä pelinkehittäjille. Kolmanneksi tutkielmassa tutkitaan sitä, miten pelinkehittäjäyhteisö toimii. Tutkimuskohteena ovat erityisesti digitaalisia pelejä kehittävät yksilöt ja yhteisöt. Koska pelinkehittäminen työnä käsittää useita pelillisiä elementtejä, tutkielmassa käsitellään myös leikin ja pelin määrittelyitä. Tutkielman teoriapohjan muodostaa antropologinen ja muu sosiaalitieteellinen kirjallisuus. Leikin ja pelin määrittelyssä tärkein teoreetikko on Johan Huizinga. Antropologinen keskustelu peleistä käydään tukeutuen Emily A. Schultzin, Robert H. Lavendan ja Clifford Geertzin ajatuksiin. Pelitutkimuksellista näkökulmaa tutkielmassa edustaa Frans Mäyrän teoria. Identiteettien käsittelyssä tärkein teoreetikko on Anthony Giddens ja yhteisöjen analysoinnissa Casey O’Donnell. Tutkielmassa yhdistyvät antropologia ja pelitutkimus. Tutkimuksenteon metodeja ovat antropologian tradition mukainen osallistuva havainnointi ja haastattelut. Tutkimusote on autoetnografinen. Tutkielman etnografisen aineiston muodostavat puolentoista vuoden kenttätyöjakson aikana kerätty havainto- ja haastattelumateriaali. Tutkielmassa todetaan, että pelinkehittäjien identiteetit rakentuvat lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Niihin vaikuttavat samat tekijät kuin muidenkin jälkimodernin ajan yksilöiden identiteetteihin. Pelinkehittäjien henkilökohtaista ja ammatillista identiteettiä määrittävät luottamus omaan pelinkehittäjäyhteisöön, kyky ottaa riskejä, halu kokeilla pelkäämättä epäonnistumista ja intohimo peleihin ja niiden kehittämiseen. Kirjallisuuden ja etnografisen aineiston perusteella todetaan, että pelien merkitykset pelinkehittäjille ovat monitahoisia. Pelit ovat heille harrastus ja intohimo, keino tyydyttää itsensä toteuttamisen tarpeita, tapa kokea yhteisöllisyyttä, keino paeta arkea ja työkalu identiteetin rakentamiseen. Tutkielmassa havaitaan, että pelinkehittäjillä pelit limittyvät kontekstiin ja kulttuuriin sekä itse pelien että pelinkehittämisen kautta. Pelit ovat heille merkityksellisiä siksi, että ne kantavat mukanaan usein pelinkehittäjän koko elämäntarinaa. Pelinkehittäjäyhteisön toimintaa määrittäviksi piirteiksi todetaan tutkielmassa keskustelevuus, vapaus, luottamus ja avoimuus. Yhteisön toimintaa leimaavat myös epävarmuus, sattuma ja nopea muutos.
  • Suonto, Mari (2015)
    Tämän pro gradu -työn tarkoitus on tutkia suomalaisen elokuva-alan markkinoitumista elokuvatuottajan näkökulmasta. Työn taustalla on käsitys kansallisen elokuvatuotannon muuttumisesta taidekeskeisestä markkinaperustaiseksi. Muutoksen nähdään kuvastuvan tuottajan roolissa neuvottelijana taiteen ja talouden sekä tuotannon ja kulutuksen välissä. Työn aineistona toimivat suomalaisten elokuvatuottajien puolistrukturoidut teemahaastattelut, joita analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Työ antaa tukea käsitykselle suomalaisen elokuva-alan markkinoitumisesta ja elokuvatuottajan roolin ammattimaistumisesta, vahvistumisesta ja selkiytymisestä. Markkinoitumisen ja kiihtyvän kilpailun kuluttajien huomista nähdään toisaalta rajaavan tuottajan mahdollisuuksia ja tuotantojen taiteellista liikkumavaraa. Toisaalta markkinoituminen vahvistaa tuottajan asemaa elokuvaprojektin työnjaon sisällä, ja antaa hänelle entistä suurempaa valtaa vaikuttaa elokuvan sisältöön. Näiden muutosten nähdään vaativan tuottajilta entistä rohkeampaa kykyä yhdistää taiteellista ja taloudellista luovuutta.
  • Päivinen, Lauri Tuomas (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Päivinen Lauri Tuomas Työn nimi – Arbetets titel – Title Kuljetuspalvelun onnistumiseen vaikuttavat tekijät Helsingin Matkapalvelussa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year Joulukuu 2014 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 63 + 8 Tiivistelmä – Referat – Abstract Helsingin Matkapalvelu toteuttaa vaikeavammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelua. Helsingin Matkapalvelun asiakastyytyväisyyttä on tutkittu vuosina 2003, 2005, 2007, 2008 ja 2011. Kuljetuspalvelut ovat osa vammaisille ja ikäihmisille järjestettyjä sosiaalipalveluja. Kuljetuspalveluilla toteutetaan liikkumisen parusoikeutta ja mahdollistetaan eräiden muiden perusoikeuksien toteutuminen. Kuljetuspalveluilla järjestetään liikkuminen niille henkilöille, jotka eivät voi ilman kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkista joukkoliikennettä. Tutkimuksessa selvitettiin kuljetuspalvelutapahtuman onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusasetelman jäsennyksen viitekehyksenä toimii Yhdistyneiden kansakuntien alaisen kansainvälinen terveysjärjestön kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen jaottelu toimintakyvyin yksilö- ja ympäristötekjöihin. Tutkimuksessa selvitettiin ennustuvatko kuljetuspalvelujärjestelmään liittyvät ympäristötekijät tai ikään ja myöntämisperusteeseen liittyvät yksilötekijät kuljetuspalvelutapahtuman onnistumista. Aineistona toimi vuonna 2010-2011 kerätty kyselyaineisto. Aineiston tuloksia tarkasteltiin tilastollisia analyysimenetelmiä käyttäen. Kyselyyn vastasi 935 henkilöä 2 000 henkilön otoksesta. Vastausprosentti oli 47 %. Tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, faktorianalyysiä, χ2-testiä, korrelaatiokerrointa, regressioanalyysiä, logistista regressioanalyysiä ja varianssianalyysiä. Työn teoreettinen tausta on vammaistutkimuksessa. Onnistuminen, epäonnistuminen ja selittävät tekijät määriteltiin asiakkaiden kokemuksen perusteella. Tilaamiseen, kuljettajaan ja auton varusteluun liittyvät tekijät ennustavat kuljetuspalvelutapahtuman onnistumista. Iäkkäimmät asiakkaat kokevat kuljetusten onnistuvan todennäköisemmin kuin nuoremmat asiakkaat. Työikäiset ja nuoret vammaiset henkilöt epäonnistuivat kuljetuksissa useammin kuin iäkkäät. Eri asiakasryhmien välillä eroja löytyi liikuntavammaisten ja mielenterveydenhäiriöistä kärsivien osalta. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi kuljetuspalvelu saaneiden asiakkaiden kohdalla matkat epäonnistuivat harvemmin. Liikuntavammaiset asiakkaat olivat muita useammin yhteydessä matkapalvelukeskukseen auton myöhästymisen tai saapumattomuuden takia. Liikuntavammaiset henkilöt ovat hyvin riippuvaisia kuljetuspalvelusta. Suurin merkitys kuljetuspalvelutapahtuman onnistumisessa on ympäristötekijöillä. Tilausjärjestelmän sujuvuuteen, kuljettajaan ja autoon liittyvät tekijät vaikuttavat merkittävästi palvelun onnistumiseen. Erityisesti tilaaminen ja kuljettaja ovat tärkeässä roolissa. Matkan onnistumisen takaamiseksi järjestelmän tulee olla riittävän joustava, jotta se voi toteuttaa erilaisten asiakkaiden tarpeita. Erityisesti nuorten ja työikäisten vammaisten ihmisten kuljetusten toteuttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kuljetuspalvelut, vammaisuus, survey-tutkimus, ICF
  • Mäntyranta, Jaakko (2015)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten tupakointia 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tupakointi nousi yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen Suomessa ja muualla länsimaissa vasta 1950-luvulta lähtien, kun tupakoinnin yhteys keuhkosyöpään todennettiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomessa suhtauduttiin tupakointiin tätä ennen, tarkemmin ottaen 1900-luvun alussa, ja minkälaisia sosiaalisia konflikteja tupakoinnin ympärillä tuolloin esiintyi. Tutkielman avulla tuodaan esiin tupakoinnin vastustamisen pitkät juuret ja osoitetaan, kuinka tupakoinnista käytiin jo 1900-luvun alussa hyvin samankaltaista keskustelua kuin sata vuotta myöhemmin. Sanomalehdistössä vallitsi 1900-luvun alussa näkemys, jonka mukaan tupakointi oli räjähdysmäisesti lisääntynyt – tupakoinnista puhuttiin jopa suomalaisten ”kansallispaheena”. Luotettavaa tietoa tupakoitsijoiden määrästä ei vuosisadan alusta ole, mutta saatavilla olevien hajanaisten arvioiden mukaan miehistä kenties noin kolme neljännestä tupakoi, kun taas naisten tupakointi oli erittäin harvinaista. Todellisuudessa tupakointi oli kuitenkin ollut Suomessa yleistä jo vuosisatojen ajan, eivätkä saatavilla olevat tilastot puolla tupakoinnin merkittävää yleistymistä 1900-luvun taitteessa. Lehdistön harha johtui 1800-luvun puolivälin jälkeen markkinoille tulleesta uudesta tupakkatuotteesta, savukkeesta eli paperossista, joka oli huomattavan lyhyessä ajassa syrjäyttänyt muut, perinteiset tupakkalaadut ja vienyt tupakoinnin pirttien pimeydestä kaupunkien kaduille, ravintoloihin, kokoustiloihin ja junavaunuihin. Räjähdysmäisesti yleistynyt paperossi teki aiemmin arkiseksi koetusta tavasta yhtäkkiä muodikasta. Paperossin nousun taustalla oli monia tekijöitä. Tarjonta lisääntyi suomalaisten tupakkatehtaiden koneistaessa tuotantonsa ja tuodessa markkinoille kymmenittäin eri hintaisia ja eri tavoin brändättyjä paperossimerkkejä: pankkiiri saattoi polttaa Pankkiiria, työmies Työmiestä. Suomessa eturintamassa olivat Strengbergin ja Rettigin tupakkatehtaat, ja tupakkateollisuutta pidettiin 1900-luvun alussa Suomen parhaiten kehittyneenä teollisuudenalana. Samalla paperossin kysyntä lisääntyi siinä määrin, ettei tehtaiden lyhyessä ajassa moninkertaistunutkaan tuotanto tahtonut pysyä kysynnän perässä. Vaivattomasti mukana kulkeva paperossi sopi piippua ja sikaria paremmin uuteen maailmanjärjestykseen, jossa ihminen oli jatkuvassa liikkeessä ja aika rahaa. Oma vaikutuksensa oli tehtaiden harjoittamalla aggressiivisella sanomalehtimainonnalla ja kilpailulla sekä paperossin muita tupakkalaatuja miedommalla maulla. Lisäksi köyhänkin suomalaisen oikeus edullisiin tupakkatuotteisiin oli Suomessa yleisesti hyväksytty verotuspoliittinen ajatus. Jokaisella voimalla on vastavoimansa, ja myös paperossi sai pian omansa, kun Suomeen syntyi 1900-luvun taitteessa tupakoinninvastainen liike. Todellisuudessa kyse ei ollut yhtenäisestä liikkeestä, vaan erilaisista, usein löyhästi raittiusaatteeseen liittyneistä yksilöistä ja ryhmittymistä. Tupakanvastaista liikehdintää esiintyi vuosisadan alussa muun muassa raittiusseuroissa, työväenyhdityksissä ja nuorisoseuroissa. Tupakoinnin vastustamisen näkyvin muoto olivat kohtalaista suosiota saavuttaneet julkiset tupakkalakot, joissa taustalla oli yleensä säästämisajattelu. Vastustajat yrittivät nostaa tupakoinnin sosiaaliseksi ongelmaksi alkoholin rinnalle, mutta saavutetut voitot jäivät vähäisiksi ja paikallisiksi. Edes tupakan myyntikieltoa alaikäisille ei lukuisista ulkomaisista esimerkeistä huolimatta onnistuttu saattamaan voimaan. Tupakoinnin vastustajien hyödyntämät argumentit voi jakaa neljään kategoriaan. Terveydellisessä argumentaatiossa tupakoinnin katsottiin heikentävän polttajansa terveydentilaa. Tupakan terveysvaikutuksista esiintyi sanomalehdistössä paljon tietoa, mutta suuri yleisö näyttäisi pitäneen vaikutuksia vähäisinä. Kuvaavaa on, että Suomessa esiintyi yhä vanhaa uskoa tupakan lääkinnällisiin vaikutuksiin. Moraalinen argumentaatio kohdistui usein lapsiin ja nuoriin, ja ajatuksena oli itsessään vähäisen paheen johtavan nuoren aina vain vaarallisempien paheiden tielle, alkoholismiin ja rikollisuuteen. Taloudellinen argumentaatio yhdistyi huoleen yksittäisten kansalaisten ja etenkin työväenluokan varallisuuden lipumisesta ulkomaisten tupakkaporvareiden taskuun. Talousargumenttiin liittyi aina ajatus tupakointitavan täydellisestä turhuudesta. Tupakointia vastustettiin myös viihtyisyyteen liittyvistä syistä: julkisissa tiloissa leijuvan sankan savun katsottiin estävän etenkin naisia osallistumasta yhteiskunnalliseen elämään. Kyse oli tupakoinnista tilaan liittyvänä ongelmana, ja oikeastaan vain tässä konfliktissa tupakoinnin vastustajat saavuttivat myös pieniä voittoja vaikuttaessaan julkisten tilojen uudelleenmäärittelyyn esimerkiksi lukuisien voimaan saatettujen tupakointikieltojen muodossa. Viihtyisyysargumentti erosi muista myös siinä, ettei sen yhteydessä yleensä vaadittu tupakoinnin täydellistä lopettamista, vaan ainoastaan sen siirtämistä toisaalle ongelmalliseksi koetusta tilasta. Tupakoinnin vastustajien yritys nostaa aihe koko kansan huulille epäonnistui, kun huulille sauhuamaan laitettiinkin yhä useammin paperossit. Tupakkavalistajat eivät saaneet asiansa taakse poliittista ja taloudellista tukea, ja 1900-luvun alussa syntynyt sukupolvi on ollut Suomen historian eniten tupakoinut sukupolvi. Merkkinä tupakkakriitikoiden mahdottomasta tehtävästä eivät tupakkateollisuus ja tupakointiin myönteisesti suhtautuneet massat kokeneet asemaansa vähimmässäkään määrin uhatuksi. Kun kriitikot julistivat tupakalle sodan, ei vastapuoli edes vaivautunut paikalle.
  • Lehtinen, Sanni (2015)
    Tutkielmassa selvitetään, miten institutionalisoituneet regulatiiviset, normatiiviset ja kulttuuris-kognitiiviset tekijät rajoittavat verkostomaista poikkihallinnollista yhteistyötä Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Verkostot ovat kasvattaneet merkitystään julkishallinnon yhtenä hallintakeinona, sillä yhä monimutkaisemmat ja globaalimmat ongelmat eivät sovi perinteiseen politiikkasektorijaotteluun, vaan vaativat poikkihallinnollista toimintaa. Verkostomaisen poikkihallinnollisen yhteistoiminnan rakentaminen ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta, kuten Suomen ihmiskaupan vastaisen toiminnan ääneen lausutut ongelmat osoittavat. Tutkielmassa tarkastellaan yhteistyöongelmia verkostoteorian sekä sosiologisen institutionalismin avulla niiden tarjotessa hedelmällisen viitekehyksen organisaatioiden poikkihallinnollisen yhteistyön lähtökohtien tutkimiseen. Tutkielman aineistona on 9 teemahaastatteluna toteutettua asiantuntijahaastattelua. Haastateltavat on valittu lumipallomenetelmän avulla ja he edustavat keskeisiä Suomen ihmiskaupan vastaiseen toimintaan osallistuvia organisaatioita. Sosiologisen institutionalismin alle sijoittuva Richard W. Scottin jaottelu regulatiivisiin, normatiivisiin ja kulttuuris-kognitiivisiin tekijöihin toimii teorialähtöisen sisällönanalyysin perustana, mutta aineiston tulkintaa ei ole rajattu vain teorialähtöisen kategorisoinnin mukaisiin havaintoihin, vaan tutkimusasetelmasta johtuen aineiston ja teorian välinen vuoropuhelu on myös mahdollistettu. Haastatteluaineiston perusteella havaitaan, että Suomen ihmiskaupan vastaista poikkihallinnollista yhteistyötä rajoittavat osaltaan regulatiiviset, normatiiviset sekä kulttuuris-kognitiiviset tekijät. Regulatiivisista tekijöistä lainsäädännön merkitys nousee ylitse muiden sen toimiessa julkishallinnon organisaatioiden perustana. Ihmiskauppatapauksissa useat eri hallinnonalojen sovellettavaksi tulevat lait vaikeuttavat yhteistoimintaa samalla kun rikoslain ensisijaistuminen asettaa rikosprosessin keskiöön. Lainsäädännön merkitys heijastuu myös normatiivisissa ja kulttuuris-kognitiivisissa tekijöissä. Normatiivisuus näyttäytyy erityisesti tontti- tai reviiriajatteluna. Toimijat haluavat pitää kiinni omasta toimivallastaan ja siksi valloilla on ollut sanaton sopimus organisaatioiden välisten rajojen kunnioittamisesta. Kulttuuris-kognitiivisista tekijöistä merkittävimpänä näyttäytyvät asenteet. Epäilevä suhtautuminen ihmiskauppaongelmaan sekä poikkihallinnolliseen yhteistyöhön ovat selviä verkostomaista yhteistyötä rajoittavia tekijöitä. Jaottelun ulkopuolelta esiin nousevat lisäksi resurssit keskeisenä poikkihallinnollista yhteistyötä vaikeuttavana tekijänä. Regulatiiviset, normatiiviset ja kulttuuris-kognitiiviset tekijät ovat myös merkittävässä roolissa ihmiskauppaongelman määrittelyssä sekä toimijoiden ja keinojen valinnassa. Institutionalisoituneet tekijät rajoittavat siis selvästi Suomen ihmiskaupan vastaista poikkihallinnollista yhteistyötä. Havaitut tekijät heijastelevat perinteistä suomalaista hallintomallia ja painottavat legalistisuutta. Tutkielma osoittaa institutionalisoituneiden tekijöiden voivan osaltaan vaikeuttaa poikkihallinnollista yhteistyötä, mutta ei suinkaan poissulje myös muiden tekijöiden mahdollista vaikutusta yhteistoimintaongelmiin.
  • Liira, Kirsi (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomissa kesällä 2004 julkaistuja kirjoituksia, joissa käsiteltiin neuvoaantavan kansanäänestyksen järjestämistä Euroopan perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä Suomessa. Tutkielman tavoitteena oli analysoida sitä millaisia merkityksenantoja Euroopan yhdentymiseen ja perustuslailliseen sopimukseen liitetään, ja miten tämä heijastuu kansalliseen julkisuuteen ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksiin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii Jürgen Habermasin deliberatiivisen demokratian teoria ja Habermasin ajatuksiin pohjautuva eurooppalaista julkisuutta koskeva tutkimussuuntaus. Eurooppalaisen julkisuuden tutkimuksissa keskiössä on huoli EU:n demokratiavajeesta. Tutkielma tarkastelee myös sitä, miten Euroopan unioni tulisi määritellä poliittisena toimijana ja mihin perustuu sen oikeutus käyttää valtaa. Menetelmällisesti tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktivismiin, jossa maailma nähdään aina jostain näkökulmasta merkityksellistettynä. Löyhänä viitekehyksenä toimii diskurssianalyyttinen perinne ja erityisesti kriittinen diskurssianalyysi. Olennaista on käsitys yhteiskunnallisesta vallasta kamppailuna eri merkityksenantojen välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että julkista keskustelua perustuslain hyväksymisestä ja mahdollisesta neuvoaantavasta kansanäänestyksestä hallitsi juridinen asiantuntijadiskurssi. Mediassa äänen saivat hallituksen edustajat ja asiantuntijat, kun taas kansalaiset ja kansalaisjärjestöjen edustajat suljettiin pois keskustelusta. Juridista asiantuntijadiskurssia hallitsi näkemys teknokraattisesta legitimiteetistä vallan käytön oikeutuksena. Juridisen asiantuntijadiskurssin lisäksi aineistosta erottui eurooppalainen osallistumisdiskurssi, jonka näkyvyys rajoittui Helsingin Sanomien yleisönosastoon. Toisin kuin juridinen asiantuntijadiskurssi, se korosti kansalaisten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja demokratiaa legitimiteetin lähteenä. Tutkielmassa vertailtiin tuloksia myös toisissa Euroopan jäsenmaissa tehtyihin havaintoihin perustuslain hyväksymistä koskeneesta julkisuudesta. Suomi vertautuu parhaiten Viroon, jossa juridinen diskurssi mediassa oli niin ikään vallitseva. Toisaalta myös Suomessa Ranskan päätös kansanäänestyksen järjestämisestä vaikutti julkiseen keskusteluun ja tukee näin Saksassa ja Britanniassa tehtyjä havaintoja julkisuuden horisontaalisesta eurooppalaistumisesta. Aineiston perusteella eurooppalaistuminen heijastuu kansallisessa julkisuudessa eri tavoin vaikuttavina prosesseina. Horisontaalisesti EU:n hallinnollinen rakenne voi heijastua kansalliseen julkisuuteen demokratiaa heikentävästi, kun taas toisten jäsenmaiden malli voitoimia demokratiaa vahvistavasti. Tutkielmassa ehdotetaan, että julkisuuden eurooppalaistumista tulisi empiirisessä tutkimuksessa tarkastella rakenteiden sijasta teemojen ja toimijoiden näkökulmasta James Deweyn teorian pohjalta.
  • Ådahl, Pauliina (2015)
    Tutkielma tarkastelee organisaation työnantajakuvan vaikutusta rekrytointeihin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää vaikuttiko työnantajakuva digitaalisten osaajien rekrytointien onnistumiseen kohdeorganisaatiossa sekä mitkä osatekijät työnantajakuvassa olivat olennaisimmat kohdeorganisaation tapauksessa. Koska tutkielmassa tarkasteltiin organisaation vain Suomessa toteuttamia rekrytointeja, kiinnitettiin huomiota toimialan murroksen, sekä muuttuvien työmarkkinoiden, työsuhteiden ja itse työn vaikutukseen rekrytointeihin. Työmarkkinoilla on suuri kysyntä digitaalisen kehittämisen osaajista, jolloin organisaatiot joutuvat työnantajina taistelemaan keskenään onnistuakseen palkkaamaan tarvitsemansa työntekijät. Taistelussa osaajista yhdeksi keinoksi on esitetty erinomaista työnantajakuvaa, eli kuva organisaatiosta työnantajana. Aihetta tutkittiin tapaustutkimuksena media-alalla toimivassa organisaatiossa digitaalisen kehittämisen tehtävissä työskentelevien henkilöiden keskuudessa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen keskiössä oli Brett Minchingtonin erinomaisen työnantajakuvan viitekehys, jonka valossa kohdeorganisaation työnantajakuvan vaikutusta rekrytointeihin tarkasteltiin. Näkökulma työnantajakuvaan on tutkielmassa konstruktivistinen, eli yksilön käsityksen organisaatiosta työnantajana nähdään syntyvän vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa ja muuttuvan ajassa ja paikassa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksena. Tutkimustulokset osoittivat, että vaikka organisaation työnantajakuva oli pääsääntöisesti vaikuttanut hakemishalukkuuteen positiivisesti, se ei ollut hakukriteereistä merkittävin. Työnantajakuvan osatekijöistä merkittävimmäksi osoittautui tehtävänkuva. Kokemus rekrytointiprosessista oli pääsääntöisesti positiivinen ja huomionarvoista oli, että hakuhetkeen verrattuna kuva organisaatiosta työantajana oli parantunut lähes puolella vastaajista. Aineiston avulla päädytään siihen, että työntekijät arvioivat työnantajakuvan vaikutusta epäjohdonmukaisesti, koska käsite on vahvasti kokijakohtaisesti muodostava. Työnantajakuvan vaikutusta rekrytoinneissa onnistumiseen ei voitu todentaa, joskin digitaalisen kehittämisen tehtäviin rekrytoidut kokivat organisaation positiivisesti työnantajana.
  • Tetri, Aki (2015)
    Työelämän prekarisaatiolla tarkoitetaan epätyypillisten työn muotojen ja yleisen työelämän epävarmuuden lisääntymistä. Tämä työelämän muutos ei kuitenkaan typisty vain työpaikoille, vaan se on seurausta laajemmista yhteiskunnan muutoksista, joiden seurauksena epävarmuutta esiintyy myös yhteiskunnan instituutioissa. Työelämän prekarisaatiota voidaan paikantaa niin uusliberalismin nousuun kuin tieto- ja palvelutyön korostuneeseen asemaan jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Prekarisaatio on moniuloitteinen ilmiö, ja se kohdistuu samaan aikaan yhteiskunnan eri kerroksiin, mutta eriasteisesti.Prekarisaation on esimerkiksi todettu koskevan enemmän naisia, maahanmuuttajia ja nuoria. Lisäksi prekaarien työntekijöiden määrittely on tapauskohtaista: vaikka prekaarius yhdistetään työelämään ja palkkatyöläisiin, luetaan prekaariin työvoimaan usein niin yksityisyrittäjät kuin opiskelijatkin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prekarisaation vaikutusta työtyytyväisyyteen ja elintasotyytyväisyyteen palkansaajien keskuudessa. Prekarisaatio määritellään kahden eri ulottuvuuden kautta: prekaarin työsuhteen tai prekaarin kokemuksen kautta. Vastaaja määritellään prekaariksi, mikäli hänellä on joko prekaari työsuhde tai prekaari kokemus tai molemmat. Tutkimuksen aineistona käytetään Euroopan unionin elämänlaatutukimuksen Suomen aineistoa vuodelta 2012. Tutkimus on tutkimusotteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusmenetelminä käytetään logistista regressioanalyysiä ja varianssianalyysiä. Tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti nuori ikä ja naissukupuoli näyttävät olevan yhteydessä prekaariuteen. Aineiston valossa ei kuitenkaan voida väittää, että prekarisaatio vaikuttaisi subjektiiviseen työtyytyväisyyteen tai elintasotyytyväisyyteen tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkimuksen valossa työtyytyväisyyttä selittävät pikemminkin korkea koulutus ja korkea ikä kuin prekarisaatio. Elintasotyytyväisyyttä tarkasteltaessa prekarisaatiota merkittävämpi tekijä näyttäisi olevan vastaajan koulutustausta.
  • Haataja, Mira (2015)
    Tutkimuksessa selvitetään, miten kansainvälinen adoptioperhe käsitetään perheenä ja kuinka kansainvälisesti adoptoidun lapsen erilainen tausta jäsentyy aikakauslehtien lehtikirjoituksissa. Tutkimuksen lähtökohtana on kaksi piirrettä, jotka erottavat kansainvälisen adoptioperheen niin sanotusta tavallisesta perheestä: adoptio perustuu ei-geneettiseen sukulaisuuteen ja kansainvälinen adoptiolapsi on usein selvästi erinäköinen kuin adoptiovanhempansa. Tutkimuksessa kysytään, miten yleisölle representoidaan perheen tekeminen, kun perhe syntyy normin vastaisesti kansainvälisen adoption kautta, millä edellytyksellä kansainvälisesti adoptoitu lapsi pääsee suomalaisen perheen jäseneksi, miten adoptiolapsen erilaisuutta käsitellään julkisuudessa ja haastaako kansainvälinen adoptioperhe niin sanotun perinteisen perheen, kun se ei synny biologiselta pohjalta. Tutkimuksen aineisto koostuu 70 kansainvälistä adoptioperhettä käsittelevästä aikakauslehtiartikkelista kahden vuosikymmenen ajalta, vuosilta 1990–2009. Tutkimuksessa tarkastellaan väljän teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, miten aineistossa määritellään perhettä, suomalaisuutta ja niiden rajoja sekä minkälaisia merkityksiä määrittelyihin sisältyy. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on ydinperheideologia ja ideaaliperheen normit sekä suomalaisen yhteiskunnan asennoituminen erilaisuuteen ja käsitykset siitä, miten adoptiolapsen erilaisuuteen on eri aikoina suhtauduttu. Analysoimalla mediapuhetta on päästy käsiksi siihen, mikä on hyvä perhe ja kuka voi olla suomalainen. Tutkimus vahvistaa, että perheen ja lapsen merkitys on kulttuurissamme suuri. Tutkimus osoittaa, että adoptioperhe haastaa julkisuudessa perinteisen perheen sisällyttämällä perheen sisälle toisen ja olemalla avoin adoptiolapsen menneisyydelle. Julkisuuden adoptioperhe ei uhkaa ydinperheideologiaan liittyviä ideaaliperheen normeja. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, että koska perhe syntyy normin vastaisesti, se täytyy julkisuudessa representoida parempana kuin perinteinen perhe, mikä myös ylläpitää ja vahvistaa ideaaliperheen normeja. Aikakauslehtien adoptioperhe korostaa länsimaista poissulkevaa, vain yhdet vanhemmat -perhekäsitystä ja vaikenee lähes kokonaan lapsen syntymäperheestä. Länsimainen perhe näyttäytyy ensisijaisena perheenä adoptiolapselle. Tutkimuksen valossa näkyy, että suomalaiseksi ei pääse automaattisesti. Tutkimus osoittaa kaksi tapaa suhtautua erilaisuuteen. Kansainvälisesti adoptoidun lapsen erilaisuus tulee käsitellyksi ensinnäkin pintana, lapsi kasvatetaan valkoiseksi ja pyritään sulauttamaan suomalaiseksi. Toinen suhtautumistapa lapsen erilaisuuteen on korostaa lapsen kulttuuria ja sen mukanaan tuomaa kosmopoliittisuutta eksoottisena lisänä. Tutkimus näyttää, että nämä kulttuurimme kaksi nykyistä tapaa suhtautua erilaisuuteen sisältävät joitain ongelmia. Ne voivat esimerkiksi häivyttää mahdollisen rasismin, koska sitä ei käsitteellistetä. Adoptiolapset ovat kuitenkin kohdanneet eriasteista leimaamista ja rasismia Suomessa: ihonväri on ollut ratkaiseva erontekojen väline. Adoptoidut joutuvat neuvottelemaan suomalaisuudesta, mutta he myös vastustavat leimaamista ja ovat aktiivisia toimijoita. Avainsanat: adoptio, aikakauslehdet, ihonväri, kansainvälinen adoptio, monikulttuurisuus, normit, perhe, perhekäsitykset, suomalaisuus, rasismi.
  • Blomqvist, Alexandra; Blomqvist, Alexandra (2015)
    I avhandlingen granskas socialarbetare inom barnskyddet och deras upplevelser av arbetshälsa. Flera forskningar visar att socialarbetare verksamma inom barnskyddet är mera belastade än socialarbetare överlag. I avhandlingen synliggörs barnskyddssocialarbetares arbetshälsa ur en samhällelig, organisatorisk och individuell kontext, eftersom arbetshälsan berör alla dessa kontexter. Avhandlingens främsta syften är att få socialarbetarnas röster hörda och att förmedla socialarbetares upplevelser av arbetshälsa. Min centrala forskningsfråga är hur barnskyddssocialarbetares arbetshälsa ter sig. Avsikten är även att beskriva vilka aspekter och omständigheter som förefaller att gynna eller missgynna arbetshälsan med speciell fokus på uppkomsten av stress. Dessutom beskrivs vilka variationer det finns i socialarbetarnas upplevelser av arbetshälsa inom samma organisation. Den teoretiska referensramen i avhandlingen är holistiska teorier om arbetshälsa och arbetsrelaterad stress samt en holistisk modell för arbetshälsa. Avhandlingen är en kvalitativ studie av tio socialarbetare inom en barnskyddsenhet i Helsingfors. Socialarbetarna som deltagit i undersökningen har haft en betydande roll och utan dem hade jag inte kunnat genomföra halvstrukturerade tematiska intervjuer. Forskningsmaterialet har analyserats med hjälp av teoristyrd innehållsanalys. Resultaten visar hur komplex arbetshälsan är och hur mycket utmaningar socialarbetare inom barnskyddet har. Det ter sig överlag finnas lite mera faktorer som belastar arbetshälsan än faktorer som gynnar arbetshälsan. Arbetshälsan verkar vara speciellt utmanad organisatoriska faktorer. Resultaten visar att socialarbetarna i stort sett använder sig av individuella faktorer för att hantera arbetsrelaterad stress. Socialarbetarna verkar ha liknande upplevelser av de organisatoriska samt samhälleliga ramarna och utmaningarna, men socialarbetarnas karakteristika kan variera en del samt möjligtvis leda till variationer i upplevelser av arbetshälsa och arbetsrelaterad stress.
  • Vuorenmaa, Elina (2015)
    Tämän Pro Gradu- tutkimuksen tavoitteena on tutkia lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä erilaisiin aikuisuudessa esiintyviin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin ja haasteisiin. Tutkimus on samankaltaisena, samankaltaisin tutkimusasetelmin toteutettu vuonna 2011- 2012 Iso-Britanniassa (McGavock & Spratt 2012, 1-18), joskin juuret tällä tutkimuksella on Pohjois-Amerikassa yhdysvaltalaisen tutkimusyksikön Centers for Disease Control and Preventionin ja Kaiser Permanenten vuonna 1995 aloitetussa, mutta edelleen käynnissä olevassa ACE (Adverse Childhood Experiences)- yhteistyöprojektissa. Lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla on osoitettu olevan sekä lyhyt- että kauaskantoisia vaikutuksia yksilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin (Anda ym. 2010, 95). Lapsuudenaikaisilla haitallisilla kokemuksilla on lisäksi yhteys lapsikuolleisuuteen ja ennen aikaiseen mortaliteettiin (Brown ym. 2009, 389). Tutkimustulosten perusteella lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voivat johtaa useisiin erilaisiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Ongelmien klusterisoitumisessa ongelmat kasaantuvat samoille henkilöille ja perheille ja ongelmia voi esiintyä useilla eri elämänalueilla. (Vincent ym. 1998, 248-151.) ACE- tutkimus on ollut terveys- ja lääketiedepainoista. Sosiaalitieteissä on aiemmin tutkittu yksittäisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten päihteidenkäytön tai seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia myöhempään elämään, mutta ei varsinaisesti lapsuuden ongelmien kasautumisen vaikutuksia. Vasta vuonna 2012 englantilaiset tutkijat käyttivät samaa ACEtutkimuslomaketta ja tutkimusasetelmaa tarkastellessaan lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä sosiaalihuollon palveluihin Pohjois- Irlantilaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Iso- Britannialaisessa tutkimuksessa korkeat ACE- tulokset (4/4+) muodostivat riskin sosiaalihuollon asiakkuudelle aikuisiällä ja yksittäisistä lapsuuden aikaisista haitallisista kokemuksista etenkin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat olivat yhteydessä lasten myöhempään sosiaalihuollon asiakkuuteen. Tämän pro gradu- tutkimuksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia ja vertailukelpoisia Iso-Britanniassa 2012 saatujen ACE- tutkimustulosten kanssa, vaikka tämän aineiston koko aiheuttaakin sen, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset olivat kuitenkin hyvin yleisiä tässä aineistossa, 33,8% raportoi 4 tai yli neljä haitallista kokemusta. Tämän tutkimuksen aineiston mukaan lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten kasautuminen (ACE- tulos 4/4+) vaikuttaa negatiivisesti onnellisuuden kokemukseen aikuisena. Korkeita ACE- tuloksia saaneet henkilöt kokivat lisäksi ympäristön vaikuttaneen heidän ongelmiinsa merkittävästi enemmän kuin pienempiä ACE- tuloksia saaneet, jonka lisäksi he kokivat, että lapsuuden aikaisilla kokemuksilla oli edelleen negatiivinen vaikutus heidän tämän hetkiseen elämäänsä. ACE- tulos 4/4+ saaneilla oli myös korkeampi riski toimeentulotuen asiakkuuteen aikuisiässä. ACE- tutkimus voidaan nähdä osana ”sosiaalisen perimän” tutkimusta. ”Sosiaalinen perimä” on ylisukupolvisten ilmiöiden kokonaisuus, jossa ilmiöt kietoutuvat toisiinsa, kasautuvat ja periytyvät sukupolvelta toiselle sekä perheiden että yhteiskunnan tasolla. (Vilhula 2007, 121–122). Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voidaan tulkita negatiiviseksi sosiaaliseksi perimäksi. Jos halutaan katkaista tällaisen negatiivisen sosiaalisen perimän siirtyminen sukupolvelta toiselle, on loogista ajatella, että ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan lapsen kehityksen varhaisvaiheisiin ja ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan myös riskissä olevien lasten vanhempiin. Näin ollen sosiaalityön käytännöissä kuten myös terveydenhuollon käytännöissä olisi ensisijaisen tärkeää pyrkiä tunnistamaan näitä perheitä ja kohdistamaan preventiiviset interventiot juuri niihin lapsiin, joiden perheissä esiintyy monenlaista kasautuvaa huono-osaisuutta.
  • Bergström, Tove (2015)
    I denna avhandling studeras de äldres talesätt kring alkoholkonsumtion på diskussionsspalt. Det som studeras är hur de äldre diskuterar alkoholkonsumtion bland äldre, när alkoholkonsumtion upplevs som ett problem, samt huruvida historiskt bundna förhållningssätt på alkohol förekommer. Som analysmetod används diskursanalys och som teoretisk utgångspunkt socialkonstruktivism. I studien analyseras diskussionskedjor från nätverksportalen Suomi24:s diskussionsspalter 60+, 70+, 80+ samt finlandssvenskar. Sammanlagt kunde sex olika diskurser spåras inom diskussionerna; hälsodiskurs, liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritisk diskurs, måttliga konsumtionens diskurs, samhällsdiskurs samt skamdiskurs. Alkoholkonsumtion upplevdes bland de äldre både som varje individs ensak men även som en fråga om moral, skam, samhällskostnader och hälsa. Inom diskurserna fans inte en klart starkare (ideologisk) diskurs, men bland de mest förekommande diskurserna var liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritiska diskursen, hälsodiskursen och skamdiskursen. Detta antyder att synen på alkoholkonsumtion fortfarande är motstridig bland de äldre.
  • Saulamaa, Joona (2014)
    Tutkielmassa tutkitaan niitä keskustelun teemoja, joita valuuttakurssipolitiikkaan liittyen nostettiin julkisuudessa esiin, kun lamaan ajautuvassa Suomessa keskusteltiin talouden korjauskeinoista keväällä 1991. 1980-luvun jälkipuolella Suomen Pankki ja Harri Holkerin hallitus olivat alkaneet harjoittaa aiempaa voimakkaammin niin sanottua vakaan markan politiikkaa, jossa keskeistä oli se, että devalvaatiota ei enää tehtäisi aiempien vuosikymmenien tapaan. Tämä linja, jossa keskeisenä päämääränä oli inflaation madaltaminen, joutui koetukselle taloudellisesti ja poliittisesti talouden häiriötilanteessa 1990-luvun alussa. Taloudellisesti sitä koettelivat korkeat korot ja devalvaatiospekulaatioiden aiheuttama valuuttapako. Poliittisesti eräät elinkeinoelämän johtajat ja poliitikot ajoivat devalvaatiota viennin helpottamiseksi. Devalvaation vastustamiseen liittyi myös Euroopan integraatio. Länsi-Euroopassa tavoiteltiin yleisesti kiinteitä valuuttakursseja osana yhteisen talousalueen kehittämistä. Suomi halusi olla osa tätä prosessia, ja devalvaation katsottiin sopivan huonosti integraatioprosessiin. Maaliskuussa 1991 käytiin eduskuntavaalit, jossa keskusta voitti runsaasti lisäpaikkoja. Esko Ahon muodostama hallitus otti Holkerin hallituksen tavoin tavoitteekseen vakaan valuuttakurssin ja harkittavaksi markan arvon liittämisen Euroopan Yhteisön laskennalliseen valuuttaan ecuun. Tutkielman aineistona ovat aikavälillä 1.2.1991–13.6.1991 julkaistut sanomalehtiartikkelit Helsingin Sanomista, Uudesta Suomesta, Kauppalehdestä, Suomenmaasta, Demarista, Kansan Uutisista, Palkkatyöläisestä, Teollisuusviikosta ja Ahjosta sekä eduskunnassa ecu-päätöksestä 4.6. ja 7.6.1991 käyty keskustelu. Teoreettisesti tarkastelu pohjautuu diskurssianalyysiin ja retoriikan tutkimukseen. Diskurssianalyysin avulla etsitään keskustelusta teemoja, joiden sisällä keskustelun osapuolet käyttivät eri argumentteja. Retorisella luennalla tarkastellaan keinoja, joilla keskustelun osapuoliin ja yleisöön koetettiin vaikuttaa. Teemat jaotellaan tutkielmassa lyhyemmän aikavälin vaikutuksiin ja pidemmän aikavälin teemoihin. Keskustelussa korostuivat lyhyen aikavälin taloudellisten näkökohtien, kuten inflaation alentamisen ja korkotason alentamisen lisäksi pitemmän aikavälin tavoitteet ja Euroopan integraatioon ja Suomen kansainväliseen asemaan liittyvät näkökohdat. Lisäksi varsinkin eduskuntakeskustelussa painotettiin siirtymistä uuteen aikaan suomalaisessa talouspolitiikassa; taakse jätettäisiin kuriton kustannusten ja julkisten menojen kasvu ja ajautumiset devalvaatioon. Ecu-päätöksen nähtiin siirtävän Suomea moderniksi länsimaaksi, joka saavuttaisi eurooppalaisen inflaatiotason ja hoitaisi talouttaan kurinalaisesti. Tutkielma tukee aiempia käsityksiä, esimerkiksi Jaakko Kianderin ja Pentti Vartian Suuressa lamassa (1998) esiteltyjä arvioita julkisen valuuttakurssipoliittisen keskustelun kulusta ja keskustelijoiden rooleista. Kiander (2001) on pitänyt vakaata markkaa ”elämää suurempana kysymyksenä”. Tämän tutkielman perusteella näyttää siltä, että kysymys Suomen kansainvälisestä asemasta ja Eurooppa-integraatiosta teki valuuttakurssikysymyksestä tavanomaista talouspoliittista linjavalintaa suuremman kysymyksen, mikä näkyi laman hoidossa. Devalvaatioon ajauduttiin kuitenkin laman myötä marraskuussa 1991 Suomen Pankin vastustuksesta huolimatta tilanteessa, jossa valuuttavaranto tyhjeni devalvaatiospekulaatioiden vuoksi.
  • Muinonen, Pauliina Enni Ursula (2014)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään itsekontrollin yhteyttä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Hyvän itsekontrollin omaavilla henkilöillä on taipumus käyttäytyä suunnitelmallisesti välttäen impulsiivista käyttäytymistä. Vaikka itsekontrollin yhteys terveyteen on hyvin todennettu, mekanismia tämän yhteyden takana ei vielä täysin tunneta. Tässä tutkimuksessa itsekontrolli-piirteen oletetaan välittyvän fyysiseen aktiivisuuteen sosiaalisten kognitioiden kautta. Sosiaalisten kognitioiden teoreettiseksi malliksi on tutkielmassa valittu Ajzenin ja Fishbeinin suunnitellun toiminnan teoria. Näin ollen tulosodotusten, käyttäytymisen havaitun kontrollin, koetun sosiaalisen paineen ja liikunta-aikomuksen oletetaan välittävän itsekontrollin yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Itsekontrollin oletetaan puolestaan vahvistavan liikunta-aikomuksen ja fyysisen aktiivisuuden suhdetta. Kvantitatiivinen aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella kahdessa osassa toisen asteen oppilaitoksista keväällä 2013. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ensin Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla, jonka jälkeen selvitettiin hierarkkisella regressioanalyysillä itsekontrollin ja suunnitellun toiminnan teorian muuttujien selitysosuuksia fyysisestä aktiivisuudesta. Itsekontrollin ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä medioiville muuttujille tehtiin Sobelin testi, jonka avulla tutkittiin, välittävätkö tulosodotukset, käyttäytymisen havaittu kontrolli, koettu sosiaalinen paine ja liikunta-aikomus itsekontrollin yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Itsekontrolli oli yhteydessä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja yhteys oli osittain välittynyt sosiaalisten kognitioiden kautta. Suunnitellun toiminnan teorian muuttujat lukuun ottamatta injunktiivista normia olivat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Mediaatio-hypoteesi sai vahvistusta, kun liikunta-aikomus, käyttäytymisen havaittu kontrolli, tulosodotukset ja deskriptiivinen normi välittivät osittain itsekontrollin yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Aikomuksen ja liikunnan välinen suhde oli puolestaan samanlainen riippumatta itsekontrollin voimakkuudesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että itsekontrollin yhdistäminen sosio-kognitiiviseen malliin tuo lisätietoa siitä, millä tavoin itsekontrolli on yhteydessä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Interventioiden suunnittelussa voitaisiin ottaa aikaisempaa enemmän huomioon persoonallisuuden vaikutus siihen, mitkä sosiaalisesti jaetut uskomukset ovat kenenkin elämän kannalta keskeisiä ja kuinka helppoa tai vaikeaa niihin on kunkin kohdalla vaikuttaa. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Suomalaisten keskiasteen opiskelijoiden liikunta ja elämäntavat (SOLE) -hanketta. Aineisto perustuu keväällä 2013 kerättyyn SOLE- kyselyyn, jossa kartoitettiin 17−19-vuotiaiden ammattiin opiskelevien ja lukiolaisten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Tutkielman keskeiset lähteet: Tangney, Baumeister & Boone, 2004; Ajzen, 1991; Armitage & Conner, 2001; McEachan, Conner , Taylor & Lawton, 2011; De Ridder, Lensvelt-Mulders, Finkenauer, Stok & Baumeister, 2012; McEachan, Sutton & Myers, 2010; Rhodes, 2006; Rhodes & Courneya, 2003