Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 5172
  • Savonen, Jenni (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin sitä, millä tavoin huumeiden käyttäjät rakensivat identiteettejään elämäntarinoita kertoessaan. Täsmällisemmin tarkasteltiin sitä, millä tavoin huumeiden käyttäjät asemoivat itseään suhteessa valtaväestöön ja toisiin huumeiden käyttäjiin. Tutkimuskysymyksinä olivat 1) Miten huumeiden käyttäjät elämäkertahaastatteluissaan asemoivat itseään ja toisia sekä 2) Millä tavalla he puheessaan viittaavat ja ottavat kantaa kulttuurisiin valtatarinoihin. Aineistona käytettiin ensimmäisen huumeaallon aikana 1960- ja 1970-luvuilla huumeiden käytön aloittaneiden henkilöiden elämäkerrallisia haastatteluja. Aineisto koostui 21:sta haastattelusta. Tutkimuksen metateoreettinen tausta pohjautui sosiaaliseen konstruktionismiin ja identiteettien määriteltiin diskursiivisen psykologian mukaan sosiaalisesti rakentuviksi. Tarkemmin sovellettiin asemointiteoriaa, jossa tarkastelu kohdistuu siihen, millä tavoin subjektiasemat rakentuvat vuorovaikutuksessa. Haastateltavien todettiin asemoivan itsensä ulkopuolisiksi suhteessa ryhmään, jota he kutsuivat kunnon kansalaisiksi. Tätä ulkopuolisuutta selitettiin valtaväestön tuomitsevuuden ja oman elämän erilaisuuden kautta. Valtaväestön tarjoama leimattu ja rikollinen identiteetti olivat vahvasti haastateltavien tunnistamat ja vahvimmin heitä valtaväestöstä erottavia tekijöitä. Leimautumisen vuoksi haastateltavat katsoivat, ettei heillä ollut mahdollisuutta kuulua normaaleiden kategoriaan, vaikka he olisivatkin pitäneet itseään tavallisina. Valtaväestöstä huumeiden käyttäjiä erotti myös se, ettei heidän elämäänsä kuulunut normaalielämälle tyypillisiä asioita. Asemoidessaan itseään suhteessa muihin huumeiden käyttäjiin haastateltavat puhuivat heille haastattelun kontekstin kautta tarjoutuvaa huumeiden käyttäjiin liitettyä negatiivista identiteettiä vastaan. Haastateltavat torjuivat esimerkiksi nistin ja narkomaanin asemia. Eroja muihin huumeiden käyttäjiin selitettiin huumeiden käytön hallinnan, moraalisuuden ja persoonallisuuden kautta. Haastateltavat korostivat omaa toimijuuttaan suhteessa toisiin huumeiden käyttäjiin, ja katsoivat pystyvänsä valitsemaan sen, millä tavalla käyttäytyivät. Eroja suhteessa toisiin huumeiden käyttäjiin tehtiin hienosyisemmin ja useammilla ulottuvuuksilla kuin valtaväestöön.
  • Taajamo, Minttu (2015)
    Tyypin 1 diabetes lapsilla ja nuorilla on Suomessa yleisempää kuin missään muualla maailmassa, ja diabeetikoiden määrä lisääntyy koko ajan. Joka vuosi noin 600 suomalaisella alle 15-vuotiaalla lapsella todetaan tyypin 1 diabetes. Tällä hetkellä Suomessa on noin 40 000 tyypin 1 diabeetikkoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tyypin 1 diabetesnuorten matkaa koulunpenkiltä työelämään, ja etsittiin vastausta siihen, kuinka sairaus näyttäytyy tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten elämässä aikuisuuden kynnyksellä. Tutkimuksessa yhdistettiin haastatteluaineistoa ja Itä-Suomen yliopiston Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä -hankkeen keräämää kyselyaineistoa. Haastatteluaineisto koostui kymmenen 13–24-vuotiaan diabeetikon teemahaastattelusta. Itä-Suomen yliopistolta saadusta kyselyaineistosta on ollut käytössä tämän tutkimuksen aihealueisiin liittyvät 18–24-vuotiaiden nuorten vastaukset. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli 51 %. Haastatteluaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin, kun taas kyselyaineistoa tutkittiin ristiintaulukoinnin, khiin neliö -testin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu katsauksesta elämänkulun tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vammais- ja pitkäaikaissairaustutkimukseen. Tutkimuksessa korostuu, kuinka kokonaisvaltainen ja monien ristiriitojen sairaus diabetes on. Diabetes tunkeutuu elämän kaikille osa-alueille, ja se on otettava huomioon lähes kaikessa, mitä nuoret tekevät. Ristiriitaisuus nousee esiin nuorten suhtautumisessa sairauteensa, joka vaihtelee eri tilanteissa ja ympäristöissä, sekä erilaisissa vastakkaisuuksissa, kuten salailu ja avoimuus, varautuminen ja spontaanisuus, avuttomuus ja toimijuus, joita nuorten elämä on täynnä. Diabetesnuorten suuri haaste on tasapainotella näiden ristiriitojen välillä – muiden nuoruuteen liittyvien haasteiden lisäksi. Nuoruus on aikaa, jolloin tulee tehdä tärkeitä päätöksiä muun muassa koulutuksen, ammatin ja itsenäistymisen kannalta. Moni näistä päätöksistä tulee ohjaamaan nuorten koulutus- ja työuria sekä myöhemmin määrittämään heidän elämänkulkujaan. Diabetesnuoret ovat hyvin tietoisia tästä, ja he kokevatkin koulutus- ja ammatinvalinnan haastavaksi. Yhtenä lisähaasteena nousi esiin diabeteksen huomioonottavan ammatinvalinnanohjauksen vähäisyys. Koulutusvalintoja tehdessä etenkin nuoren omat kiinnostuksen kohteet, vahvuudet ja heikkoudet, tutut ammatit ja työllistymisen, ovat tärkeitä. 18 prosenttia nuorista kertoi diabetekseen vaikuttaneen heidän ammatinvalintaansa. Diabetesnuoret uskovat pärjäävänsä työelämässä hyvin, ja jatkavansa työelämässä normaaliin eläkeikään saakka. Jopa 73 prosenttia diabetesnuorista kertoo kuitenkin olevansa huolissaan tulevaisuudesta diabeteksen vuoksi. Nuorten on vaikea puhua näistä huolista. Tutkimuksen mukaan nuoret kokevat, että he ovat pärjänneet elämässä hyvin sairaudesta huolimatta. Diabeteksen kanssa tasapainoileminen on raskasta, ja nuoret kaipaavat laajaa verkostoa ympärilleen, johon tarvittaessa tukeutua. Sairauden tuomat rajoitukset nuorten elämään ovat verrattain vähäisiä, mutta merkityksellisiä. Nuorille tulee antaa mahdollisuus puhua huolistaan, eikä niitä tule vähätellä.
  • Luukkonen, Tero (2015)
    Tutkielmassa analysoitiin kansanedustajien kristillisyyteen liittyvää argumentointia vuoden 2012 valtiopäivillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käsiteltiin yhteiskunnallista modernisaatiota, johon olennaisena osana on liittynyt maallistuminen. Yhteiskunnallinen modernisaatioprosessi on muuttanut yhteiskunnallista auktoriteettijärjestelmää, jota tutkielmassa tarkasteltiin perinteisen, modernin ja postmodernin auktoriteettien näkökulmasta. Uskonnon yhteiskunnallista asemaa tarkasteltiin länsimaisessa politiikan traditiossa. Merkittävimpänä murroksena tutkimuksessa todettiin reformaation vaikutus, joka jakoi Euroopan protestanttisiin ja katolisiin alueisiin. Uskonto on muodostanut yhden merkittävistä poliittisista jakolinjoista, mutta Suomen poliittisessa järjestelmässä erityistä uskonnollista jakolinjaa puolueiden välille ei ole muodostunut. Uskontoa suomalaisessa politiikassa tarkasteltiin poliittisten ideologioiden ja puolueiden ohjelmien valossa. Tarkastelun kohteena olivat myös vuoden 2011 eduskuntavaalien äänestäjien käsitykset omasta uskonnollisuudestaan. Uskonnon lisäksi tarkasteltiin puolueiden sijoittumista konservatiivisten ja liberaalien arvojen muodostamalle arvoulottuvuudelle. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Analyysi muodostui kolmesta vaiheesta, joista ensimmäisessä luotiin kriteerit kristillisyyteen liittyvälle argumentoinnille. Kriteerinä oli, että kansanedustajan argumentti sisälsi kristillisen kielenkäytön sanan. Analyysin toisessa vaiheessa tarkasteltiin kristillisten sanojen vertauskuvallista käyttöä. Kolmannessa vaiheessa kansanedustajien argumentit sijoitettiin kategorioihin, jotka kuvaavat käsityksiä yhteiskunnallisesta auktoriteetista. Perinteisen auktoriteetin kategoriassa yhteiskunnan auktoriteetti nähtiin kristillisenä Jumala. Modernin kategorian auktoriteetti sen sijaan oli rationaalis-legaalinen valtiollinen. Postmodernissa auktoriteettien moninaisuuden kategoriassa yhteiskunnallisia auktoriteetteja oli lukuisia ja yhteiskunnallinen auktoriteetti ei ollut sidoksissa individuaaliseen auktoriteettiin. Kansanedustajista muodostui heidän argumenttiensa perusteella suhteessa sekä uskonnon yhteiskunnalliseen asemaan että arvoihin erilaisia ryhmittymiä, jotka eivät noudata puoluerajoja. Analyysin perusteella voidaan kuitenkin osoittaa erityisen kristillis-nationalistisen ryhmittymän olemassa olo, joka koostuu Keskustan, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kansanedustajista. Tälle ryhmittymälle vastakkainen on postmoderni arvoliberaalien ryhmä, johon kuuluu kansanedustajia Kokoomuksesta, Sosialidemokraateista, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä. Ryhmittymässä ei arvosteltu itse uskontoa, vaan vaatimuksena oli yhteiskunnallisen päätöksenteon riippumattomuus yksittäisestä auktoriteetista. Analyysin perusteella ei voida osoittaa uskonnon ja uskonnottomuuden välisen jakolinjan olemassaoloa. Sen sijaan voitiin osoittaa arvojen välinen ristiriitaulottuvuus konservatiivien ja liberaalien arvojen kannattajien välillä. Kristillisyyteen liittyvä argumentointi ei kuitenkaan pelkästään rajoittunut konservatiiviseen käsitykseen uskonnosta.
  • Savelainen, Antti (2015)
    Equity volatility and corporate bond yields reflect the embedded risks in an underlying corporation and general market conditions. In this research the bond yield is replaced by the price of credit default swap as a more company specific risk measure. The goal of this thesis is to develop a prediction model for credit default swap prices utilizing equity volatility. The empirical research data consists of companies in the European Stoxx 600 Index covering years between 2000 and 2014. The former literature has shown simultaneous movement between the volatility and credit default swap prices utilizing a linear regression model. These results are repeated in this thesis, but the prediction power of the volatility is questionable due to a low coefficient of determination. According to the results of vector autoregressive modelling in this and the former research, there exists Granger causality between the time series of equity volatility and credit default swap prices. Consequently, the vector autoregressive model is applied to an investment strategy developed in this thesis. The investment strategy is shown to be profitable with certain assumptions at least in this research data. The assumptions concern liquidity and limited data set. The investment strategy is verified with different volatility calculation periods and sampling frequencies.
  • Kahilampi, Vesa (2015)
    Pro gradu -työ tutkii Euroopan parlamentin (EP) valtaoikeuksista käytyä keskustelua vuosina 2002–2007. Tutkimus keskittyy ennen kaikkea EU:n perustuslakia valmistelemaan vuonna 2002 asetetun Eurooppavalmistelukunnan eli tulevaisuuskonventin työhön ja tarkastelee konventissa esitettyjä vaihtoehtoja EP:n institutionaaliseksi rooliksi. Samalla työssä analysoidaan niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttivat EP:n aseman vahvistumiseen konventin esityksessä. Analyysi ulotetaan tutkimaan konventin keskustelujen vaikutusta EP:n valtaoikeuksien kasvamiseen vuoden 2004 ratifioimatta jääneessä perustuslakisopimuksessa ja vuoden 2007 Lissabonin sopimuksessa. Konventtia lähestytään uutena instituutiona, jonka osallistujat rakensivat sille työn edetessä omat toimintatavat ja instituutiokulttuurin. Päätöksenteon rakenteita lähestytään sosiologisen ja historiallisen institutionalismin kautta. Konventin keskustelujen ja valtasuhteiden todentamiseen sekä rakenteiden havaitsemiseen käytetään konventin EP:n asemaa koskeneita pöytäkirjoja, kontribuutioita ja muutosesityksiä sekä osallistujien kokemuksestaan kirjoittamia julkaisuja. Lisäksi tukena käytetään konventin työtä ja sitä seuranneita perussopimusuudistuksia analysoineita tutkimuksia yli tiederajojen. Konventin muodostumisen omaksi instituutiokseen todetaan vaikuttaneen sen tekemän työn lopputuloksiin ja tätä kautta EP:n vuonna 2007 vahvistuneeseen asemaan. Konventin myönteisen suhtautumisen EP:n vallan kasvattamiseen todetaan olleen keskeisessä roolissa, kun vuosien 2004 ja 2007 perussopimusuudistuksista neuvoteltiin. Konventin tuki EP:lle selitetään ensisijaisesti aiempien perussopimusten aiheuttamista rajoituksista johtuvana poliittisena kompromissina. Euroopan parlamentin konventtidelegaation vahva neuvotteluasema ohjasi myös osaltaan konventin työtä. Lisäksi konventtiedustajien nähdään osaltaan siirtäneen lojaliteettiaan delegaatioilta itse konventin taakse, mikä auttoi antamaan tarvittavaa uskottavuutta konventin ehdotuksille. EP:n valtaoikeuksien kasvun vuoden 2007 Lissabonin sopimuksessa nähdään johtuneen ennen kaikkea konventin neljä vuotta aiemmin saavuttaman kompromissin laaja-alaisesta hyväksynnästä hallitusten keskuudessa. Konventtimallisen neuvottelun nähdään kuitenkin luonteeltaan seuranneen pitkälti hallitusten välisissä neuvotteluissa aiempien uudistusten yhteydessä vallinnutta linjaa. Euroopan parlamentin valtaoikeuksien kasvamisen kannalta konventin rooli oli keskeinen, mutta ei elintärkeä. EP:n vallan kasvattaminen olisi ollut ajankohtainen kysymys myös ilman konventtia ja sitä puolsi lopulta usea ulkopuolinen tekijä.
  • Pihko, Senja (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjällä asuvien inkerinsuomalaisten näkemyksiä inkeriläisyhteisön nykytilasta ja tulevaisuudesta Venäjällä. Lisäksi analysoidaan potentiaalisten inkerinsuomalaisten maahanmuuttajien jäsennyksiä syistä jäädä Venäjälle tai muuttaa Suomeen henkilökohtaisella ja yleisellä tasolla. Huomiota kiinnitetään myös siihen, koetaanko muutto vapaana valintana vai olosuhteiden seurauksen tapahtuvana toimintana. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään Leen (1996) vetävien ja työntävien tekijöiden mallia, Richmondin (1993) reaktiivisen ja proaktiivisen puheen tarkastelutapaa, Mchitarjanin ja Reisenzeinin (2014) teoriaa kulttuurin välittymisestä vähemmistöillä sekä etnolingvistisen vitaliteetin käsitettä (Giles, Bourhis & Taylor, 1977). Lisäksi tulokisa heijastetaan aiempaan tutkimukseen maahan jäämiseen ja lähtemiseen vaikuttavista tekijöistä etnisen ja työperäisen paluumuuton kontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä puolistrukturoiduista fokusryhmä-, pari- ja yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu Petroskoin yliopistossa, petroskoilaisessa koulussa ja Inkerin liitossa Pietarissa osana Suomen Akatemian rahoittamaa LADA – The Longitudinal Analysis of Diaspora Migration from Russia to Finland -projektia. Menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja tutkimuskysymyksiä lähestytään kriittisen realismin näkökulmasta. Kulttuurin eteenpäin viemistä rajoittavina tekijöinä inkerinsuomalaiset kokivat valtion tuen puutteen, paluumuuton sekä ihmisten vähäisen aktiivisuuden kulttuurin ylläpitämistä tukevassa toiminnassa. Toisaalta ihmisten aktiivisuus nähtiin myös tärkeänä kulttuurin säilymistä edistävänä tekijänä. Tämän lisäksi perheellä ja yhteisöllistä toimintaa tukevilla tahoilla koettiin olevan tärkeä rooli inkeriläiskulttuurin säilymisessä. Inkeriläisten muuttopäätöksiin vaikuttavat syyt luokiteltiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin syihin. Kaikissa kolmessa kategoriassa oli sekä jäämistä, että lähtemistä käsittelevää puhetta. Sosiaalisia syitä olivat mm. Suomessa tai Venäjällä asuvat perheenjäsenet, perhetilanne ja eläkeikä tai sen lähestyminen. Kulttuurisiin syihin luokiteltiin omia juuria käsittelevät kommentit ja ne ilmaukset, joissa puhuttiin yhteenkuuluvuuden tunteesta Suomeen, Venäjään tai Inkerinmaahan. Tähän luokkaan liitettiin myös puhe, jossa syynä Suomeen muuttamiseen kerrottiin olevan halu oppia tuntemaan suomalaista kulttuuria tai parantaa suomen kielen taitoa. Taloudellisista syistä keskeisimmiksi nousivat työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuudet Suomessa tai Venäjällä. Työn pohjalta voidaan sanoa, että paluumuuton ja Venäjälle jäämisen taustalla olevat syyt ovat puheen tasolla huomattavasti monisyisempiä ja limittäisempiä kuin kvantitatiivisen tutkimuksen ja kuvailevien demografisten tunnuslukujen perusteella voisi arvioida. Diasporakontekstisessa maahanmuutossa kulttuuriset syyt nousivat taloudellisten ja sosiaalisten syiden ohella voimakkaasti esiin, mitä vetävien ja työntävien tekijöiden malli ei huomioi. Reaktiivisuus ja proaktiivisuus eivät korostuneet kaikissa kommenteissa, mutta usein samoista tekijöistä puhuttiin sekä reaktiiviseen että proaktiiviseen sävyyn. Puhe inkeriläiskulttuurin nykytilasta ja tulevaisuudesta oli kokonaisuudessaan lähinnä kielteistä ja monissa haastatteluissa tuli esiin huoli kulttuurin säilymisestä. Inkeriläisten nykytilaan liittyen tuotiin esiin myös paljon tekijöitä, joiden voidaan tulkita kuvaavan heikentynyttä etnolingvististä vitaliteettia. Puhe inkeriläisestä identiteetistä ja kulttuurin säilymisen tärkeydestä esiintyivät usein yhdessä ja lisäksi moraalinen näkökulma paluumuuttoon ja kulttuurin välittämiseen korostui.
  • Toivanen, Pasi (2015)
    Tämä työ käsittelee sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Aihetta tarkastellaan ympäristöongelmien ja taloudellisen eriarvoisuuden kautta. Aluksi käydään läpi tutkielman välttämättömät tieteenfilosofiset lähtökohdat, joita ovat erityisesti tutkielman ontologisen position esittely sekä sen normatiivisen lähtökohdan perustelu. Tämän jälkeen esitellään keskeisintä sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta käytyä historiallista keskustelua ja sekä aiheelle ominaisia filosofisia haasteita. Teoriahaasteiden läpikäynnin jälkeen siirrytään tarkastelemaan John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriassaan hahmottelemaa sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkemystä. Rawlsin näkemys osoitetaan puutteelliseksi erityisesti ympäristönäkökulman osalta. Koska Rawlsin malli ei voi tarjota tyydyttävää ratkaisua sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kysymykseen, hahmotellaan vaihtoehtoisen mallin perusperiaatteita ympäristöllisen oikeudenmukaisuuden kolmen keskeisen peruslähtökohdan (aika, paikka, laji) kautta. Työn lopuksi arvioidaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen edellytyksiä todellisessa maailmassa. Tarkastelussa päädytään lopputulokseen, jonka mukaan vallitsevat taloudellisen ja poliittisen toiminnan tavat eivät tarjoa hyviä edellytyksiä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumiselle.
  • Marsh, Charlotta (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan vammaisuuden muotoutumista vammaisten naisten elämäkerrallisessa kerronnassa. Tutkielman taustalla ovat sosiaalisessa vammaistutkimuksessa käydyt keskustelut vamman ja vammaisuuden käsitteellisestä erottamisesta siten, että vammaisuus ymmärretään yhteiskunnallisissa käytännöissä syntyväksi ulossulkemisen muodoksi. Tässä tutkielmassa vammaisuutta tarkastellaan yhteiskunnallisissa käytännöissä muotoutuvana, ruumiillisena ja sukupuolittuneena ilmiönä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia elementtejä ja toimijoita vammaisuuden muotoutumiseen osallistuu, ja millaisissa käytännöissä vammaisuutta tuotetaan. Tutkimuksen aineiston tuottamiseksi on haastateltu kymmentä vammaista naista. Haastatteluja on yhteensä 17, ja ne ovat elämäkerrallis-temaattisia. Haastateltavia yhdistävänä tekijänä ovat liikuntavammat. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään Bruno Latourin ajattelua, jossa inhimillinen toiminta nähdään aina materiaalisten ja ei-inhimillisten tekijöiden välittämäksi. Vammaisuuden ruumiillisuutta tarkastellaan hyödyntäen Maurice Merleau-Pontyn fenomenologista muotoilua elävästä ruumiillisuudesta. Aineiston luennassa tarkastellaan lääketieteellisiä käytäntöjä, rakennettua ympäristöä, apuvälineitä ja avustajia sekä pukeutumista. Tutkimuksen tuloksena on, että elämäkerroissa vammaisuus näyttäytyy tilanteisesti muotoutuvana ilmiönä. Rakennettu ympäristö vaikuttaa vammaisuuden muotoutumiseen avaamalla ja sulkemalla toiminnan mahdollisuuksia. Tilojen esteellisyys ja saavutettavuus muotoutuvat paitsi tilojen fyysisessä rakenteessa, myös tilojen käytössä. Haastateltavien tekemät avustajiin ja apuvälineisiin liittyvät valinnat ovat kytköksissä sekä toiminnan mahdollisuuksien muotoutumiseen, että yksityisyyden säilyttämiseen. Haastateltavien elämäkerroissa keskeinen vammaisuutta tuottava tekijä ovat vammaisia ihmisiä koskevat kielteiset asenteet. Henkilö, jolla on näkyvä vamma, tulee usein kohdatuksi korostuneesti ruumiillisuutensa ja vamman kautta. Vammaiseksi määrittyminen saattaa myös häivyttää taustalle ihmisen muut ominaisuudet, kuten sukupuolen. Vammaiseksi määrittymisessä on haastateltavien kuvauksissa kuitenkin myös liikkumavaraa, eivätkä vammaiseksi määrittymisen seuraukset ole yksinomaan kielteisiä. Haastateltujen elämäkerroissa vammaisuus ei näyttäydy yksilön ominaisuutena, vaan muotoutuu jatkuvasti erilaisten toimijoiden vuorovaikutuksessa. Näissä muotoutumisen tilanteissa keskeisiä ovat vammaisuutta koskevat yhteiskunnalliset käytännöt ja käsitykset. Nämä käytännöt ja käsitykset tulevat esiin toiminnan aineellisissa välityksissä ja suhteessa ihmisen ruumiillisuuteen.
  • Hiilamo, Henna (2015)
    Vuonna 2011 toteutettiin merkittävä eläkepoliittinen uudistus – takuueläke – minkä myötä eläkejärjestelmään luotiin kolmas elementti kansaneläkkeen ja työeläkkeen rinnalle. Takuueläkkeestä tuli uusi vähimmäiseläketurvan muoto, mikä takaa vähimmäiseläkkeen yhdessä kansaneläkkeen kanssa muun eläkkeen jäädessä pieneksi. Uudistuksen taustalla oli mm. perusturvan tason jälkeenjääneisyys muusta ansiotason kehityksestä ja sen avulla pyrittiin parantamaan pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Tutkimuksessa tarkastellaan takuueläkettä lainsäädäntövaiheessa sekä periaatteellisesta että käytännöllisestä näkökulmasta. Historiallisesti ansiosidonnainen ja universaali sosiaalipolitiikka ovat olleet kaksi osin kilpailevaa sosiaalipoliittista strategiaa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata sitä, miten universalismin periaate ja vakuutusperiaate oli mahdollista nähdä takuueläkkeessä, siihen suhtautumisen perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sekä universalismitulkinnoista että vakuutusperiaatteen käsitteestä. Lisäksi osana viitekehystä toimii eläketurvan historiakuvaus, jotta takuueläke voidaan sijoittaa osaksi kokonaiseläketurvaa. Eläketurvan kehityksen kuvaus hahmottaa eläkepoliittisia intressejä, niiden ristiriitoja ja kamppailua eri aikoina. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella suhtautumista takuueläkkeeseen kansanedustajien sekä laista annettujen lausuntojen näkemysten perusteella. Aineistona tutkimuksessa käytetään dokumenttiaineistoa, joka jakautuu lausuntoaineistoon ja eduskuntaaineistoon. Aineisto koostuu pääosin laista annetuista lausunnoista sekä kansanedustajien puheenvuoroista. Lakiesitystä takuueläkkeestä käsiteltiin eduskunnassa kolmessa täysistunnossa huhti-toukokuussa vuonna 2010. Tutkimusaineistoa analysoitiin soveltaen aineistolähtöistä temaattista sisällönanalyysiä sekä dokumenttianalyysin menetelmiä. Takuueläkekeskustelussa tuli esiin historialliset rintamalinjat sosiaalidemokraattien työeläkelinjan ja keskustalaisen (ent. maalaisliittolaisen) tasaeläkerintaman välillä. Kamppailu eläkepoliittisten strategioiden välillä näkyi siinä, mitä takuueläkkeestä sanottiin. Analyysiluvussa on käyty läpi keskeinen kritiikki ja näkemykset, mitä lausujat ja kansanedustajat esittivät takuueläkkeestä universalismin periaatteen, vakuutusperiaatteen ja käytännön toteutuksen teemoista. Takuueläkettä pidettiin pääasiassa positiivisena ja tarpeellisena uudistuksena sen tuoden parannusta pienituloisten eläkeläisten toimeentuloon ja vähentäen eläkeläisten köyhyysriskiä. Takuueläke nähtiin siinä mielessä toteuttavan universalismin periaatetta. Lausuntojen ja kansanedustajien puheenvuorojen perusteella voi todeta, että takuueläkkeen nähtiin olevan ristiriidassa vakuutusperiaatteen kanssa eli vakuutusperiaate heikentyi takuueläkkeessä. Toisin sanoen takuueläkkeen ei nähty edistävän vakuutusperiaatetta eikä toteuttavan sen mukaista eläkepolitiikkaa. Johtopäätöksenä voi todeta, että universalismin periaate voitti vakuutusperiaatteen takuueläkkeessä. Takuueläkkeen nähtiin edustavan vakuutusperiaatteen sijaan pikemminkin universaalia sosiaalipolitiikkaa, jossa kaikille kuuluu oikeus vähimmäiseläkkeeseen.
  • Antin, Ling (2015)
    In this thesis I want to use Monte Carlo simulation to get profits data of different power plants in America to help investors to make investment decisions. Because now electricity market already has changed into a new period which can be called liberalization. During liberalization electricity market investors must face investment risks themselves. Investors cannot give investment risks to consumers any more (Ropues, Nuttall & Newbery, 2006, p.3), which they can do before liberalization. So it is necessary to find a new way that can analyze variable risks properly. I choose nuclear power plant, natural gas power plant and coal power plant. First step I use sensitivity analysis to find out the biggest factors which can influence the values of the NPV of the three power plants. Second step I get the three power plants’ distributions of NPV. Third step I get the distributions of PI of the three power plants. During the Monte Carlo simulations of NPV analysis I make a conclusion that in the case of 10% discount rate natural gas power plant is the best choice and at 5% discount rate it is unclear natural gas or nuclear is the best choice. During Monte Carlo simulations of PI analysis I find that at 5% discount rate it is unclear which of the three power plants is the best choice and at 10% discount rate it is unclear coal or natural gas is best choice. Then I make portfolios analysis. The last part I analyze risk factors of investing in coal, natural gas and nuclear power plants. So the investors who want to invest in American power plants get a very good help from my analysis. They can do the final investment decision according to their own risk appetite on the base of my analysis.
  • Tuomisto, Lauri (2015)
    Nowcasting is generally defined as the prediction of the present. Nowcasting is required in economics as many economic variables have a publishing lag and the publishing frequency of the variables can be lower than desired. Therefore it is often necessary to estimate the current values of economic variables through nowcasting models. The aim of the thesis is to find out if Swedish private consumption can be nowcasted more accurately with models that include Google search data as explanatory variables. Traditionally private consumption is nowcasted with consumer confidence index and in the thesis models based on consumer confidence index are compared to models based on Google search data. Google search data for the thesis is downloaded from Google Trends, which is a service provided by Google Inc. through which the public can access the search word statistics of each country. The Google search data is available on a weekly frequency, which in this thesis is aggregated into monthly frequency. The Swedish private consumption data for the study is downloaded from OECD Statistics. The private consumption data from OECD is available on a quarterly frequency, which is disaggregated into monthly frequency using the Chow-Lin procedure and Swedish retail trade data as an indicator series. The Swedish retail trade data is downloaded from the Swedish Statistics and the Swedish consumer confidence index from the National Institute of Economic Research. All the time series used in the nowcasting models are on a monthly frequency and cover a period from January 2005 to June 2014. The main methods used in the thesis include principal component analysis, which is applied for the Google search data and dynamic linear regression based on which the nowcasting models are formed. Two types of nowcasting models for the private consumption are formed in the thesis. Google Trends service uses an algorithm to categorize the search words automatically based on the subject and the first type of the models uses these automated search categories as explanatory variables in the nowcasting model. The second type uses the most popular search words as explanatory variables. Only search categories and search words related to private consumption are included in the models. The models based on search words are found to be more accurate compared to the models based on search categories. However, the model based on consumer confidence index is still found to produce more accurate nowcasts compare to the model including Google search words. In an in-sample nowcast the model including both Google search words and consumer confidence index as explanatory variables slightly outperforms the model including only consumer confidence index. The performance of the nowcasting model including both Google search words and consumer confidence as explanatory variables is then tested in an out-of-sample nowcast in which case the model performs worse compared to the model including only consumer confidence index. Based on the results of the thesis it can be concluded that the method of using Google search words in nowcasting models showed some potential, but in an out-of-sample nowcast the traditional model including only consumer confidence index still outperformed the model including Google search words. Therefore further studies are required in order to fully determine the usefulness of Google search word data for nowcasting of Swedish private consumption.
  • Svartholm, Ria (2015)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Paltamon Työvoimatalon työllisten näkemyksiä aktivointiin, työhön ja elämänhallintaan liittyen. Kainuun maakunnassa sijaitsevassa vajaan 4000 asukkaan Paltamossa oli vuosina 2009–2013 käynnissä täystyöllisyyteen tähtäävä Työtä Kaikille -hanke. Hankkeessa kaikki kunnan työttömät työnhakijat työllistettiin työsuhteeseen. Työllistetyistä tuli työllisiä välityömarkkinoille. Saadusta tulosta muodostui vastikkeellista, sillä työlliset työskentelivät työpajoissa Työvoimatalolla. Tarkoituksena oli, että välityömarkkinoilta siirrytään avoimille työmarkkinoille. Hanke korosti aktivoinnin merkitystä. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei kuitenkaan toteutunut kaikilla ja välityömarkkinat jäivät monelle pitkäaikaiseksi työllistäjäksi, kuten myös haastatteluaineiston työllisille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten aktivointi on toteutunut Paltamossa välityömarkkinoille jääneiden mielestä ja millaista aktivointia hanke edusti. Lisäksi selvitetään, tuottaako Työtä Kaikille -hankkeen mukainen aktivointi parannuksia työllisten hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Tarkastelutapana on yksilönäkökulma. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluin Paltamossa keväällä 2012. Haastattelu on hyödyllinen tapa kerätä tietoa silloin, kun halutaan tietää ihmisten subjektiivista näkemyksistä ja kokemuksista. Haastatteluja kerättiin kymmeneltä Työvoimatalon työlliseltä, jotka olivat eri-ikäisiä. Heistä viisi oli naisia ja viisi miehiä. Analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä, jossa käytetty aineisto järjestetään selkeämpään muotoon menettämättä aineiston tuottamaa sisältöä. Sisällönanalyysi oli tässä tutkielmassa yhdistelmä aineistolähtöistä ja teoriaohjautuvaa päättelyä. Aineiston avulla päädytään siihen tulokseen, että aktivoinnin toteutumisessa välityömarkkinoilla on ongelmia. Työvoimatalon työt olivat pääosin työpajatyyppisiä. Osa työllisistä oli talolla toimettomana vailla työtehtäviä, mikä johti osaltaan sosiaalisiin ongelmiin. Kannustinongelmat ja subjektiiviset esteet hidastivat työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työvoimatalolla työskentely oli pakollista kunnan työttömille työnhakijoille. Osa kyseenalaisti pakolla työllistämisen oikeutuksen ja myös kapinoi sitä vastaan. Moni haastatelluista koki, että ei saanut riittävästi tukea ja yksilöllistä ohjausta. Aktivoinnissa on kaiken kaikkiaan paljon liikkuvia osia, jotka voivat epäonnistuessaan myös heikentää hyvinvoinnillisia tavoitteita. Yksilöllisen tilanteen kartoitus ja tuen tarjoaminen ovat asioita, joita vähintään tarvitaan, kun tavoitteena on ihmisten osallisuuden lisääminen työelämän suhteen. Aktivoinnin piirissä työskentelevien ammattitaito on myös tärkeä osa onnistunutta tuen antamisen prosessia. Työvoimatalolla työntekoa korostettiin ehkä liiaksikin siinä, että se lisää hyvinvointia. Yksilöllisen tuen tarpeisiin kiinnitettiin vähemmän huomiota. On tärkeää ymmärtää, että tukea tarvitsevien ihmisten hyvinvointi ja elämänhallinta vahvistuvat sillä, että osallisuutta lisätään. Tämä ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pitkiä työpäiviä, vaan sen tunnustamista, että ihmisillä on ylipäänsä tarve tehdä jotakin.
  • Mäntyranta, Jaakko (2015)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten tupakointia 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tupakointi nousi yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen Suomessa ja muualla länsimaissa vasta 1950-luvulta lähtien, kun tupakoinnin yhteys keuhkosyöpään todennettiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomessa suhtauduttiin tupakointiin tätä ennen, tarkemmin ottaen 1900-luvun alussa, ja minkälaisia sosiaalisia konflikteja tupakoinnin ympärillä tuolloin esiintyi. Tutkielman avulla tuodaan esiin tupakoinnin vastustamisen pitkät juuret ja osoitetaan, kuinka tupakoinnista käytiin jo 1900-luvun alussa hyvin samankaltaista keskustelua kuin sata vuotta myöhemmin. Sanomalehdistössä vallitsi 1900-luvun alussa näkemys, jonka mukaan tupakointi oli räjähdysmäisesti lisääntynyt – tupakoinnista puhuttiin jopa suomalaisten ”kansallispaheena”. Luotettavaa tietoa tupakoitsijoiden määrästä ei vuosisadan alusta ole, mutta saatavilla olevien hajanaisten arvioiden mukaan miehistä kenties noin kolme neljännestä tupakoi, kun taas naisten tupakointi oli erittäin harvinaista. Todellisuudessa tupakointi oli kuitenkin ollut Suomessa yleistä jo vuosisatojen ajan, eivätkä saatavilla olevat tilastot puolla tupakoinnin merkittävää yleistymistä 1900-luvun taitteessa. Lehdistön harha johtui 1800-luvun puolivälin jälkeen markkinoille tulleesta uudesta tupakkatuotteesta, savukkeesta eli paperossista, joka oli huomattavan lyhyessä ajassa syrjäyttänyt muut, perinteiset tupakkalaadut ja vienyt tupakoinnin pirttien pimeydestä kaupunkien kaduille, ravintoloihin, kokoustiloihin ja junavaunuihin. Räjähdysmäisesti yleistynyt paperossi teki aiemmin arkiseksi koetusta tavasta yhtäkkiä muodikasta. Paperossin nousun taustalla oli monia tekijöitä. Tarjonta lisääntyi suomalaisten tupakkatehtaiden koneistaessa tuotantonsa ja tuodessa markkinoille kymmenittäin eri hintaisia ja eri tavoin brändättyjä paperossimerkkejä: pankkiiri saattoi polttaa Pankkiiria, työmies Työmiestä. Suomessa eturintamassa olivat Strengbergin ja Rettigin tupakkatehtaat, ja tupakkateollisuutta pidettiin 1900-luvun alussa Suomen parhaiten kehittyneenä teollisuudenalana. Samalla paperossin kysyntä lisääntyi siinä määrin, ettei tehtaiden lyhyessä ajassa moninkertaistunutkaan tuotanto tahtonut pysyä kysynnän perässä. Vaivattomasti mukana kulkeva paperossi sopi piippua ja sikaria paremmin uuteen maailmanjärjestykseen, jossa ihminen oli jatkuvassa liikkeessä ja aika rahaa. Oma vaikutuksensa oli tehtaiden harjoittamalla aggressiivisella sanomalehtimainonnalla ja kilpailulla sekä paperossin muita tupakkalaatuja miedommalla maulla. Lisäksi köyhänkin suomalaisen oikeus edullisiin tupakkatuotteisiin oli Suomessa yleisesti hyväksytty verotuspoliittinen ajatus. Jokaisella voimalla on vastavoimansa, ja myös paperossi sai pian omansa, kun Suomeen syntyi 1900-luvun taitteessa tupakoinninvastainen liike. Todellisuudessa kyse ei ollut yhtenäisestä liikkeestä, vaan erilaisista, usein löyhästi raittiusaatteeseen liittyneistä yksilöistä ja ryhmittymistä. Tupakanvastaista liikehdintää esiintyi vuosisadan alussa muun muassa raittiusseuroissa, työväenyhdityksissä ja nuorisoseuroissa. Tupakoinnin vastustamisen näkyvin muoto olivat kohtalaista suosiota saavuttaneet julkiset tupakkalakot, joissa taustalla oli yleensä säästämisajattelu. Vastustajat yrittivät nostaa tupakoinnin sosiaaliseksi ongelmaksi alkoholin rinnalle, mutta saavutetut voitot jäivät vähäisiksi ja paikallisiksi. Edes tupakan myyntikieltoa alaikäisille ei lukuisista ulkomaisista esimerkeistä huolimatta onnistuttu saattamaan voimaan. Tupakoinnin vastustajien hyödyntämät argumentit voi jakaa neljään kategoriaan. Terveydellisessä argumentaatiossa tupakoinnin katsottiin heikentävän polttajansa terveydentilaa. Tupakan terveysvaikutuksista esiintyi sanomalehdistössä paljon tietoa, mutta suuri yleisö näyttäisi pitäneen vaikutuksia vähäisinä. Kuvaavaa on, että Suomessa esiintyi yhä vanhaa uskoa tupakan lääkinnällisiin vaikutuksiin. Moraalinen argumentaatio kohdistui usein lapsiin ja nuoriin, ja ajatuksena oli itsessään vähäisen paheen johtavan nuoren aina vain vaarallisempien paheiden tielle, alkoholismiin ja rikollisuuteen. Taloudellinen argumentaatio yhdistyi huoleen yksittäisten kansalaisten ja etenkin työväenluokan varallisuuden lipumisesta ulkomaisten tupakkaporvareiden taskuun. Talousargumenttiin liittyi aina ajatus tupakointitavan täydellisestä turhuudesta. Tupakointia vastustettiin myös viihtyisyyteen liittyvistä syistä: julkisissa tiloissa leijuvan sankan savun katsottiin estävän etenkin naisia osallistumasta yhteiskunnalliseen elämään. Kyse oli tupakoinnista tilaan liittyvänä ongelmana, ja oikeastaan vain tässä konfliktissa tupakoinnin vastustajat saavuttivat myös pieniä voittoja vaikuttaessaan julkisten tilojen uudelleenmäärittelyyn esimerkiksi lukuisien voimaan saatettujen tupakointikieltojen muodossa. Viihtyisyysargumentti erosi muista myös siinä, ettei sen yhteydessä yleensä vaadittu tupakoinnin täydellistä lopettamista, vaan ainoastaan sen siirtämistä toisaalle ongelmalliseksi koetusta tilasta. Tupakoinnin vastustajien yritys nostaa aihe koko kansan huulille epäonnistui, kun huulille sauhuamaan laitettiinkin yhä useammin paperossit. Tupakkavalistajat eivät saaneet asiansa taakse poliittista ja taloudellista tukea, ja 1900-luvun alussa syntynyt sukupolvi on ollut Suomen historian eniten tupakoinut sukupolvi. Merkkinä tupakkakriitikoiden mahdottomasta tehtävästä eivät tupakkateollisuus ja tupakointiin myönteisesti suhtautuneet massat kokeneet asemaansa vähimmässäkään määrin uhatuksi. Kun kriitikot julistivat tupakalle sodan, ei vastapuoli edes vaivautunut paikalle.
  • Tetri, Aki (2015)
    Työelämän prekarisaatiolla tarkoitetaan epätyypillisten työn muotojen ja yleisen työelämän epävarmuuden lisääntymistä. Tämä työelämän muutos ei kuitenkaan typisty vain työpaikoille, vaan se on seurausta laajemmista yhteiskunnan muutoksista, joiden seurauksena epävarmuutta esiintyy myös yhteiskunnan instituutioissa. Työelämän prekarisaatiota voidaan paikantaa niin uusliberalismin nousuun kuin tieto- ja palvelutyön korostuneeseen asemaan jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Prekarisaatio on moniuloitteinen ilmiö, ja se kohdistuu samaan aikaan yhteiskunnan eri kerroksiin, mutta eriasteisesti.Prekarisaation on esimerkiksi todettu koskevan enemmän naisia, maahanmuuttajia ja nuoria. Lisäksi prekaarien työntekijöiden määrittely on tapauskohtaista: vaikka prekaarius yhdistetään työelämään ja palkkatyöläisiin, luetaan prekaariin työvoimaan usein niin yksityisyrittäjät kuin opiskelijatkin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prekarisaation vaikutusta työtyytyväisyyteen ja elintasotyytyväisyyteen palkansaajien keskuudessa. Prekarisaatio määritellään kahden eri ulottuvuuden kautta: prekaarin työsuhteen tai prekaarin kokemuksen kautta. Vastaaja määritellään prekaariksi, mikäli hänellä on joko prekaari työsuhde tai prekaari kokemus tai molemmat. Tutkimuksen aineistona käytetään Euroopan unionin elämänlaatutukimuksen Suomen aineistoa vuodelta 2012. Tutkimus on tutkimusotteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusmenetelminä käytetään logistista regressioanalyysiä ja varianssianalyysiä. Tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti nuori ikä ja naissukupuoli näyttävät olevan yhteydessä prekaariuteen. Aineiston valossa ei kuitenkaan voida väittää, että prekarisaatio vaikuttaisi subjektiiviseen työtyytyväisyyteen tai elintasotyytyväisyyteen tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkimuksen valossa työtyytyväisyyttä selittävät pikemminkin korkea koulutus ja korkea ikä kuin prekarisaatio. Elintasotyytyväisyyttä tarkasteltaessa prekarisaatiota merkittävämpi tekijä näyttäisi olevan vastaajan koulutustausta.
  • Lehtinen, Sanni (2015)
    Tutkielmassa selvitetään, miten institutionalisoituneet regulatiiviset, normatiiviset ja kulttuuris-kognitiiviset tekijät rajoittavat verkostomaista poikkihallinnollista yhteistyötä Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa. Verkostot ovat kasvattaneet merkitystään julkishallinnon yhtenä hallintakeinona, sillä yhä monimutkaisemmat ja globaalimmat ongelmat eivät sovi perinteiseen politiikkasektorijaotteluun, vaan vaativat poikkihallinnollista toimintaa. Verkostomaisen poikkihallinnollisen yhteistoiminnan rakentaminen ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta, kuten Suomen ihmiskaupan vastaisen toiminnan ääneen lausutut ongelmat osoittavat. Tutkielmassa tarkastellaan yhteistyöongelmia verkostoteorian sekä sosiologisen institutionalismin avulla niiden tarjotessa hedelmällisen viitekehyksen organisaatioiden poikkihallinnollisen yhteistyön lähtökohtien tutkimiseen. Tutkielman aineistona on 9 teemahaastatteluna toteutettua asiantuntijahaastattelua. Haastateltavat on valittu lumipallomenetelmän avulla ja he edustavat keskeisiä Suomen ihmiskaupan vastaiseen toimintaan osallistuvia organisaatioita. Sosiologisen institutionalismin alle sijoittuva Richard W. Scottin jaottelu regulatiivisiin, normatiivisiin ja kulttuuris-kognitiivisiin tekijöihin toimii teorialähtöisen sisällönanalyysin perustana, mutta aineiston tulkintaa ei ole rajattu vain teorialähtöisen kategorisoinnin mukaisiin havaintoihin, vaan tutkimusasetelmasta johtuen aineiston ja teorian välinen vuoropuhelu on myös mahdollistettu. Haastatteluaineiston perusteella havaitaan, että Suomen ihmiskaupan vastaista poikkihallinnollista yhteistyötä rajoittavat osaltaan regulatiiviset, normatiiviset sekä kulttuuris-kognitiiviset tekijät. Regulatiivisista tekijöistä lainsäädännön merkitys nousee ylitse muiden sen toimiessa julkishallinnon organisaatioiden perustana. Ihmiskauppatapauksissa useat eri hallinnonalojen sovellettavaksi tulevat lait vaikeuttavat yhteistoimintaa samalla kun rikoslain ensisijaistuminen asettaa rikosprosessin keskiöön. Lainsäädännön merkitys heijastuu myös normatiivisissa ja kulttuuris-kognitiivisissa tekijöissä. Normatiivisuus näyttäytyy erityisesti tontti- tai reviiriajatteluna. Toimijat haluavat pitää kiinni omasta toimivallastaan ja siksi valloilla on ollut sanaton sopimus organisaatioiden välisten rajojen kunnioittamisesta. Kulttuuris-kognitiivisista tekijöistä merkittävimpänä näyttäytyvät asenteet. Epäilevä suhtautuminen ihmiskauppaongelmaan sekä poikkihallinnolliseen yhteistyöhön ovat selviä verkostomaista yhteistyötä rajoittavia tekijöitä. Jaottelun ulkopuolelta esiin nousevat lisäksi resurssit keskeisenä poikkihallinnollista yhteistyötä vaikeuttavana tekijänä. Regulatiiviset, normatiiviset ja kulttuuris-kognitiiviset tekijät ovat myös merkittävässä roolissa ihmiskauppaongelman määrittelyssä sekä toimijoiden ja keinojen valinnassa. Institutionalisoituneet tekijät rajoittavat siis selvästi Suomen ihmiskaupan vastaista poikkihallinnollista yhteistyötä. Havaitut tekijät heijastelevat perinteistä suomalaista hallintomallia ja painottavat legalistisuutta. Tutkielma osoittaa institutionalisoituneiden tekijöiden voivan osaltaan vaikeuttaa poikkihallinnollista yhteistyötä, mutta ei suinkaan poissulje myös muiden tekijöiden mahdollista vaikutusta yhteistoimintaongelmiin.
  • Liira, Kirsi (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomissa kesällä 2004 julkaistuja kirjoituksia, joissa käsiteltiin neuvoaantavan kansanäänestyksen järjestämistä Euroopan perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä Suomessa. Tutkielman tavoitteena oli analysoida sitä millaisia merkityksenantoja Euroopan yhdentymiseen ja perustuslailliseen sopimukseen liitetään, ja miten tämä heijastuu kansalliseen julkisuuteen ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksiin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii Jürgen Habermasin deliberatiivisen demokratian teoria ja Habermasin ajatuksiin pohjautuva eurooppalaista julkisuutta koskeva tutkimussuuntaus. Eurooppalaisen julkisuuden tutkimuksissa keskiössä on huoli EU:n demokratiavajeesta. Tutkielma tarkastelee myös sitä, miten Euroopan unioni tulisi määritellä poliittisena toimijana ja mihin perustuu sen oikeutus käyttää valtaa. Menetelmällisesti tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktivismiin, jossa maailma nähdään aina jostain näkökulmasta merkityksellistettynä. Löyhänä viitekehyksenä toimii diskurssianalyyttinen perinne ja erityisesti kriittinen diskurssianalyysi. Olennaista on käsitys yhteiskunnallisesta vallasta kamppailuna eri merkityksenantojen välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että julkista keskustelua perustuslain hyväksymisestä ja mahdollisesta neuvoaantavasta kansanäänestyksestä hallitsi juridinen asiantuntijadiskurssi. Mediassa äänen saivat hallituksen edustajat ja asiantuntijat, kun taas kansalaiset ja kansalaisjärjestöjen edustajat suljettiin pois keskustelusta. Juridista asiantuntijadiskurssia hallitsi näkemys teknokraattisesta legitimiteetistä vallan käytön oikeutuksena. Juridisen asiantuntijadiskurssin lisäksi aineistosta erottui eurooppalainen osallistumisdiskurssi, jonka näkyvyys rajoittui Helsingin Sanomien yleisönosastoon. Toisin kuin juridinen asiantuntijadiskurssi, se korosti kansalaisten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja demokratiaa legitimiteetin lähteenä. Tutkielmassa vertailtiin tuloksia myös toisissa Euroopan jäsenmaissa tehtyihin havaintoihin perustuslain hyväksymistä koskeneesta julkisuudesta. Suomi vertautuu parhaiten Viroon, jossa juridinen diskurssi mediassa oli niin ikään vallitseva. Toisaalta myös Suomessa Ranskan päätös kansanäänestyksen järjestämisestä vaikutti julkiseen keskusteluun ja tukee näin Saksassa ja Britanniassa tehtyjä havaintoja julkisuuden horisontaalisesta eurooppalaistumisesta. Aineiston perusteella eurooppalaistuminen heijastuu kansallisessa julkisuudessa eri tavoin vaikuttavina prosesseina. Horisontaalisesti EU:n hallinnollinen rakenne voi heijastua kansalliseen julkisuuteen demokratiaa heikentävästi, kun taas toisten jäsenmaiden malli voitoimia demokratiaa vahvistavasti. Tutkielmassa ehdotetaan, että julkisuuden eurooppalaistumista tulisi empiirisessä tutkimuksessa tarkastella rakenteiden sijasta teemojen ja toimijoiden näkökulmasta James Deweyn teorian pohjalta.
  • Päivinen, Lauri Tuomas (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Päivinen Lauri Tuomas Työn nimi – Arbetets titel – Title Kuljetuspalvelun onnistumiseen vaikuttavat tekijät Helsingin Matkapalvelussa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year Joulukuu 2014 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 63 + 8 Tiivistelmä – Referat – Abstract Helsingin Matkapalvelu toteuttaa vaikeavammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelua. Helsingin Matkapalvelun asiakastyytyväisyyttä on tutkittu vuosina 2003, 2005, 2007, 2008 ja 2011. Kuljetuspalvelut ovat osa vammaisille ja ikäihmisille järjestettyjä sosiaalipalveluja. Kuljetuspalveluilla toteutetaan liikkumisen parusoikeutta ja mahdollistetaan eräiden muiden perusoikeuksien toteutuminen. Kuljetuspalveluilla järjestetään liikkuminen niille henkilöille, jotka eivät voi ilman kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkista joukkoliikennettä. Tutkimuksessa selvitettiin kuljetuspalvelutapahtuman onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusasetelman jäsennyksen viitekehyksenä toimii Yhdistyneiden kansakuntien alaisen kansainvälinen terveysjärjestön kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen jaottelu toimintakyvyin yksilö- ja ympäristötekjöihin. Tutkimuksessa selvitettiin ennustuvatko kuljetuspalvelujärjestelmään liittyvät ympäristötekijät tai ikään ja myöntämisperusteeseen liittyvät yksilötekijät kuljetuspalvelutapahtuman onnistumista. Aineistona toimi vuonna 2010-2011 kerätty kyselyaineisto. Aineiston tuloksia tarkasteltiin tilastollisia analyysimenetelmiä käyttäen. Kyselyyn vastasi 935 henkilöä 2 000 henkilön otoksesta. Vastausprosentti oli 47 %. Tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, faktorianalyysiä, χ2-testiä, korrelaatiokerrointa, regressioanalyysiä, logistista regressioanalyysiä ja varianssianalyysiä. Työn teoreettinen tausta on vammaistutkimuksessa. Onnistuminen, epäonnistuminen ja selittävät tekijät määriteltiin asiakkaiden kokemuksen perusteella. Tilaamiseen, kuljettajaan ja auton varusteluun liittyvät tekijät ennustavat kuljetuspalvelutapahtuman onnistumista. Iäkkäimmät asiakkaat kokevat kuljetusten onnistuvan todennäköisemmin kuin nuoremmat asiakkaat. Työikäiset ja nuoret vammaiset henkilöt epäonnistuivat kuljetuksissa useammin kuin iäkkäät. Eri asiakasryhmien välillä eroja löytyi liikuntavammaisten ja mielenterveydenhäiriöistä kärsivien osalta. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi kuljetuspalvelu saaneiden asiakkaiden kohdalla matkat epäonnistuivat harvemmin. Liikuntavammaiset asiakkaat olivat muita useammin yhteydessä matkapalvelukeskukseen auton myöhästymisen tai saapumattomuuden takia. Liikuntavammaiset henkilöt ovat hyvin riippuvaisia kuljetuspalvelusta. Suurin merkitys kuljetuspalvelutapahtuman onnistumisessa on ympäristötekijöillä. Tilausjärjestelmän sujuvuuteen, kuljettajaan ja autoon liittyvät tekijät vaikuttavat merkittävästi palvelun onnistumiseen. Erityisesti tilaaminen ja kuljettaja ovat tärkeässä roolissa. Matkan onnistumisen takaamiseksi järjestelmän tulee olla riittävän joustava, jotta se voi toteuttaa erilaisten asiakkaiden tarpeita. Erityisesti nuorten ja työikäisten vammaisten ihmisten kuljetusten toteuttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kuljetuspalvelut, vammaisuus, survey-tutkimus, ICF
  • Lindholm, Sanna (2015)
    Sukupuoli on rakenteellinen kategoria, joka vaikuttaa yksilön identiteettiin, ruumiiseen sekä seksuaalisuuteen. Se jakautuu biologiseen sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen. Sukupuoli on käsitteellinen kategoria, jonka avulla yksilön ruumis, seksuaalisuus sekä identiteetti pyritään saattamaan näennäiseen koherenssiin. Tämän työn tarkoituksena on tutkia, missä mielessä sukupuolen käsite voidaan ymmärtää vallankäyttönä ja mitä vaikutuksia tällä on yksilön kannalta. Tämän työn valtateoreettisena kontekstina toimii Michel Foucault’n filosofia ja feministisenä päälähteenä Judith Butler. Foucault’n mukaan valta on perusluonteeltaan tuottavaa, ja sillä on erityisiä kurinpidollisia muotoja. Foucault’n mukaan sukupuoli ei ole luonnollinen ilmiö, vaan osa vallankäytöllistä kontekstia, joka on muodostunut kapitalististen arvojen lomassa. Judith Butlerin mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus asetetaan heteroseksuaaliseen matriisiin, jonka binaarinen jäykkyys rajoittaa yksilön itseilmaisua. Sukupuolen käsite jaetaan biologiseen ja sosiaaliseen muotoonsa, mutta Butler osoittaa tämän olevan lähinnä retorinen yritys parantaa kyseisen käsitteen selittävää voimaa. Tässä kontekstissa sukupuoli tulee ymmärtää keinotekoisena käsitteenä, jonka rajallinen selitysvoima rajoittaa yksilön ruumiista, seksuaalisuutta sekä identiteettiä. Sukupuolen käsitteen aiheuttamat vallankäytön jäljet on luettavissa yksilön ruumiista. Tämä ilmenee erityisesti naisen ruumiilleen suorittaman kurinpidon yhteydessä. Susan Bordo ja Sandra Lee Bartky kirjoittavat siitä, kuinka nainen valvoo omaa ruumistaan ja alistaa sen lukemattomille kurinpidollisille toimille. Bartkya seuraten voidaan todeta, että naisesta on tullut ruumiissaan kuin foucault’laisen panoptikonin vanki. Tämän työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että sukupuoli on vallankäytön kategoria, joka pyrkii luomaan keinotekoista koherenssia ruumiin sekä seksuaalisuuden eri olomuotojen välille. Sukupuoli sisäistetään subjektivaation kautta osaksi identiteettiä ja sen merkitys foucault’laisen tuottavan vallan ulottuvuutena on merkittävä. Sukupuoli tulee kuitenkin foucault’laisessa kontekstissa ymmärtää myös tuottavaksi kategoriaksi, eikä sitä tule nähdä ainoastaan negatiivisena käsitteenä. Aiheen jatkotutkimuksen tärkeinä teemoina voidaan pitää seksuaalisuuden luonnetta sekä miehen sukupuolisuutta.
  • Bergström, Tove (2015)
    I denna avhandling studeras de äldres talesätt kring alkoholkonsumtion på diskussionsspalt. Det som studeras är hur de äldre diskuterar alkoholkonsumtion bland äldre, när alkoholkonsumtion upplevs som ett problem, samt huruvida historiskt bundna förhållningssätt på alkohol förekommer. Som analysmetod används diskursanalys och som teoretisk utgångspunkt socialkonstruktivism. I studien analyseras diskussionskedjor från nätverksportalen Suomi24:s diskussionsspalter 60+, 70+, 80+ samt finlandssvenskar. Sammanlagt kunde sex olika diskurser spåras inom diskussionerna; hälsodiskurs, liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritisk diskurs, måttliga konsumtionens diskurs, samhällsdiskurs samt skamdiskurs. Alkoholkonsumtion upplevdes bland de äldre både som varje individs ensak men även som en fråga om moral, skam, samhällskostnader och hälsa. Inom diskurserna fans inte en klart starkare (ideologisk) diskurs, men bland de mest förekommande diskurserna var liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritiska diskursen, hälsodiskursen och skamdiskursen. Detta antyder att synen på alkoholkonsumtion fortfarande är motstridig bland de äldre.
  • Vuorenmaa, Elina (2015)
    Tämän Pro Gradu- tutkimuksen tavoitteena on tutkia lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä erilaisiin aikuisuudessa esiintyviin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin ja haasteisiin. Tutkimus on samankaltaisena, samankaltaisin tutkimusasetelmin toteutettu vuonna 2011- 2012 Iso-Britanniassa (McGavock & Spratt 2012, 1-18), joskin juuret tällä tutkimuksella on Pohjois-Amerikassa yhdysvaltalaisen tutkimusyksikön Centers for Disease Control and Preventionin ja Kaiser Permanenten vuonna 1995 aloitetussa, mutta edelleen käynnissä olevassa ACE (Adverse Childhood Experiences)- yhteistyöprojektissa. Lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla on osoitettu olevan sekä lyhyt- että kauaskantoisia vaikutuksia yksilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin (Anda ym. 2010, 95). Lapsuudenaikaisilla haitallisilla kokemuksilla on lisäksi yhteys lapsikuolleisuuteen ja ennen aikaiseen mortaliteettiin (Brown ym. 2009, 389). Tutkimustulosten perusteella lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voivat johtaa useisiin erilaisiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Ongelmien klusterisoitumisessa ongelmat kasaantuvat samoille henkilöille ja perheille ja ongelmia voi esiintyä useilla eri elämänalueilla. (Vincent ym. 1998, 248-151.) ACE- tutkimus on ollut terveys- ja lääketiedepainoista. Sosiaalitieteissä on aiemmin tutkittu yksittäisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten päihteidenkäytön tai seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia myöhempään elämään, mutta ei varsinaisesti lapsuuden ongelmien kasautumisen vaikutuksia. Vasta vuonna 2012 englantilaiset tutkijat käyttivät samaa ACEtutkimuslomaketta ja tutkimusasetelmaa tarkastellessaan lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä sosiaalihuollon palveluihin Pohjois- Irlantilaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Iso- Britannialaisessa tutkimuksessa korkeat ACE- tulokset (4/4+) muodostivat riskin sosiaalihuollon asiakkuudelle aikuisiällä ja yksittäisistä lapsuuden aikaisista haitallisista kokemuksista etenkin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat olivat yhteydessä lasten myöhempään sosiaalihuollon asiakkuuteen. Tämän pro gradu- tutkimuksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia ja vertailukelpoisia Iso-Britanniassa 2012 saatujen ACE- tutkimustulosten kanssa, vaikka tämän aineiston koko aiheuttaakin sen, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset olivat kuitenkin hyvin yleisiä tässä aineistossa, 33,8% raportoi 4 tai yli neljä haitallista kokemusta. Tämän tutkimuksen aineiston mukaan lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten kasautuminen (ACE- tulos 4/4+) vaikuttaa negatiivisesti onnellisuuden kokemukseen aikuisena. Korkeita ACE- tuloksia saaneet henkilöt kokivat lisäksi ympäristön vaikuttaneen heidän ongelmiinsa merkittävästi enemmän kuin pienempiä ACE- tuloksia saaneet, jonka lisäksi he kokivat, että lapsuuden aikaisilla kokemuksilla oli edelleen negatiivinen vaikutus heidän tämän hetkiseen elämäänsä. ACE- tulos 4/4+ saaneilla oli myös korkeampi riski toimeentulotuen asiakkuuteen aikuisiässä. ACE- tutkimus voidaan nähdä osana ”sosiaalisen perimän” tutkimusta. ”Sosiaalinen perimä” on ylisukupolvisten ilmiöiden kokonaisuus, jossa ilmiöt kietoutuvat toisiinsa, kasautuvat ja periytyvät sukupolvelta toiselle sekä perheiden että yhteiskunnan tasolla. (Vilhula 2007, 121–122). Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voidaan tulkita negatiiviseksi sosiaaliseksi perimäksi. Jos halutaan katkaista tällaisen negatiivisen sosiaalisen perimän siirtyminen sukupolvelta toiselle, on loogista ajatella, että ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan lapsen kehityksen varhaisvaiheisiin ja ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan myös riskissä olevien lasten vanhempiin. Näin ollen sosiaalityön käytännöissä kuten myös terveydenhuollon käytännöissä olisi ensisijaisen tärkeää pyrkiä tunnistamaan näitä perheitä ja kohdistamaan preventiiviset interventiot juuri niihin lapsiin, joiden perheissä esiintyy monenlaista kasautuvaa huono-osaisuutta.