Browsing by Organization "Helsingfors universitet, Allman statslära, Institutionen för"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Morgan, Thomas (2009)
    The United States of America and the Islamic Republic of Iran have been locked in a war of words, exchanging insults and threats since the Islamic Revolution of 1979 and the ensuing hostage crisis in the American embassy in Tehran. Iran, along with North Korea, is currently one of the two states singled out as "rogue states" by the US government. This thesis deals with the relations between the United States of America and Iran between 1953 and 2009. It probes the deep history of friendship and enmity between the two states and analyses them using Constructivist theory, based on the writings of Alexander Wendt, notably his article "Anarchy Is What States Make Of It" and his book "Social Theory of International Politics". What results is an explanation of why the United States has regarded the Islamic Republic of Iran as a a "rogue state". Its findings show that what can be obtained from a theoretical analysis differ markedly from what can be showed from an empirical analysis of the situation. Whereas the situation, on the surface seems to be of a simple battle for supremacy in the Middle East between two states competing for hegemony, a Wendtian analysis shows that the interaction between states since 1953 is responsible for the creation of a conception of identity and interest between the states which cannot be seen from a pure empirical overview. The conclusion explains the fractious relationship between the two states over the last thirty years through this Wendtian analytical framework and shows that the future of this relationship depends on interaction between the two states - not from a simple exchange of good deeds and favours which seemed to foster good relations during the reign of Shah Mohammed Reza Pahlavi, but rather in the longer term as the two nations learn to trust each other through a long process of interaction which should, eventually, lead to them both developing a new conception of "self" and "other", essential components of the at times close and at times very distant relations between them over the last 56 years.
  • Penny, Richard (2009)
    This thesis will focus on our understanding of the nature of concepts within political theory. We will begin by noting that our possession of a functional conceptual model is a vital, perhaps essential, prerequisite for rich and useful theorizing about political concepts. We will then hypothesise that the model of the concept common to political study is not fully functional, but problematic, and a likely source of some of the difficulties political theorists have in offering useful definitions of key political concepts. In the first chapter we shall seek to uncover and document a common political approach to the concept. This will be achieved by focusing on a case-study - the debates over the meaning of the term freedom . Using the works of a number of scholars, but particularly Isaiah Berlin, we will attempt to explicate a common conceptual model that these contributors presuppose. With this achieved we will then draw upon the conceptual theory of both the disciplines of analytical philosophy and the cognitive sciences, in order to mount a critique of this conceptual model. Having done so, we will attempt to construct an alternative conceptual account, which addresses the shortcomings of current approaches, and also takes into account the particular nature of political terms. In the final section we will assess the potential of such an approach as a tool for future conceptual research. We will document how it has the capacity to both offer a richer account of political concepts, and moderate the contestation which is often characteristic of political terms.
  • Bain, Allan (2009)
    The principle of decentralisation has always been an important element of green thought. By making the local the primary political unit, many greens believe that human-nature relations as well as human-human relations would be greatly improved. However, a number of green thinkers in the last twenty years have questioned this green commitment to decentralisation, with those involved in the green political theory (GPT) academic community being the most vocal. Although criticism of green decentralisation has taken a number of forms, the most interesting of these for the disciplines of political science and world politics is arguably the interest of most GPT writers in bringing the state back into green theorising. This move has been made in an effort to compensate for what GPT writers claim is a mistaken dismissal of the state in both pragmatic and, to a lesser extent, normative terms especially in relation to the politics of global environmental problems. This thesis discusses in depth the GPT reaction to the perceived flaws of traditional green decentralist thought and the latter s aversion to the state with the aim of defending, yet at the same time updating, the principle of decentralisation. In particular, GPT s contention that different environmental problems should be dealt with at different levels the local, state or international for example is given much attention. Such levels thinking is found wanting in a number of areas, not least in respect to how an environmental problem should be matched up to its correct political level. Whilst it is argued in the thesis that GPT s dissatisfaction with the green principle of decentralisation, as traditionally interpreted, is understandable, GPT writers are urged to reconsider the way in which they have kept some qualified decentralist sentiment in their work. Accordingly, the thesis offers an alternative approach to studying environmental problems which tries to update green decentralist thought by combining it with the insights of GPT and elements of green International Relations theory (GIRT). The result is the author s international centralisation approach. This approach conceptualises the international as a new sphere of centralisation and holds that a move away from this level is an act of decentralisation, even when this leads to an empowerment of the state. Thus the fixed meanings given to the terms centralisation and decentralisation in green thought including traditional green decentralist thought, GPT and GIRT are reinterpreted, giving rise to a dynamic and contextsensitive approach. It is argued in the thesis that a move away from the international level would allow global environmental challenges to be approached in a manner more consistent with traditional green thought.
  • Luta, Alexandru (2009)
    Essence, turf, size, influence, morale and autonomy are some of the key factors that influence the struggle between large organizations. Drawing on a long tradition of describing Japanese politics in terms of bureaucratic policy-making, this paper invokes a contemporary example to review the applicability of this theoretical framework in depicting bureaucratic struggle in Japan. The domestic formulation of an emission reduction target for the 2012-2020 interval for the Japanese state serves as this paper s case study. Necessitated by the imminent end of the Kyoto Protocol s first commitment period, designating a new target is seen as imperative given the latest findings of the Intergovernmental Panel on Climate Change. However, the single target has been framed as the natural policy area of two separate Japanese bureaucracies: the Ministry of Economy, Trade and Industry and the Ministry of Environment. Given these two organizations long and documented history of antagonism, conflict over the right to formulate adequate policy became inevitable. Judging merely based on the parameters mentioned above, the better funded, staffed and represented Ministry of Economy, Trade and Industry would have been judged to be in the more powerful position and therefore likely to impose terms favourable to its natural client, the Japan Business Federation. Nevertheless, despite having repeatedly rejected from a menu of six different choices all mid-term targets but the least demanding one, the federation was unable to transform its close relationship with its powerful bureaucratic ally into a political success and instead had to settle for a mid-way compromise that would placate also the interests of the weaker Ministry of Environment. This apparent contradiction with the above model of bureaucratic conflict is solved if one considers the proclivity of weaker Japanese organisations to ally themselves with other weak actors in order to overcome a mutual more resourceful opponent. Sometimes weaker players even go beyond the boundaries of the Japanese state in order to outflank their policy adversaries. In this case the Ministry of Environment adopted both strategies, by allying itself with domestic green NGOs and by pointing out Japan s responsibilities within the emerging global regime on climate change. The compromise position it managed to wrest was a direct result of this pro-active strategy. This success can however be characterised only as a partial success. Within the parameters of the model of bureaucratic conflict, the failure of the Ministry of Environment to elicit the adoption of the most progressive mid-term target demonstrates that the Ministry of Economy, Trade and Industry and the associated developmentalist discourse continue to hold more sway within the Japanese state than the combined resources of the emerging global regime and domestic environmentalists. The case study thus validates and enhanced version of the model one that allows for alliances that transcend the boundaries of the state. The usefulness of this model may however change given the outcome of the August 2009 elections, which may herald a radical transformation in Japanese politics: one that would hand political parties a greater role in policy-making, to the detriment of traditional bureaucratic channels.
  • Könkkölä, Eeva-Emilia (2009)
    Tutkielmassa pohditaan, voiko Internet lisätä demokratiaa. Tekniikan kehityksen ja tietoyhteiskuntakeskeisen ajattelun myötä suuri osa kaupallisesta, yksityisestä ja yhteiskunnallisesta tiedosta on siirtynyt paperilta ja virastoista verkkoon. Digitaalisten verkostojen kautta kansalaiset voivat olla reaaliaikaisessa yhteydessä toisiinsa sekä ottaa osaa aiemmin ulottumattomissa olleisiin yksityisiin ja julkisiin prosesseihin. Internetin vaikutus yhteiskunnan toimintaan on vaikeasti ennustettava, mutta merkittävä. Se luo kansallisiin ja globaaleihin yhteisöihin uusia rakenteita, kaventaa välimatkoja sekä muodostaa yhdessä käyttäjiensä kanssa uudenlaisia kommunikaation ja vuorovaikutuksen tiloja. Tutkielman tutkimusongelman muodostaa Internetin demokratiaa edistävän roolin tarkastelu ja problematisointi. Tutkimusongelmaa lähestytään tutkimalla kansalaisille suunnattuja kansalaisportaaleja, valtion ylläpitämiä Internet-sivuja, jotka pyrkivät toimimaan siltana valtion ja kansalaisen välillä. Tutkimuskenttänä toimii Internet, verkkojen verkko, jota tutkielmassa käsitellään laajana yksityisistä, kaupallisista, akateemisista sekä valtiollisista verkostoista koostuvana maailmanlaajuisena digitaalisena tiedonsiirtoverkostona. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa Suomen kansalaisportaali, joka on suomalaisessa yhteiskunnassa toimiva julkishallintoa koskevan tiedon, kansalaistoiminnan ja palveluiden keskeinen foorumi. Tutkimusongelman syventämiseksi ja laajentamiseksi Suomi.fin rinnalla käsitellään Tanskan kansalaisportaali, joka niin ikään on tanskalaisessa yhteiskunnassa keskeinen valtiota ja kansalaisia yhdistävä Internet-palvelu. Kansalaisportaaleille on ominaista tiedon ja palveluiden järjestyminen kansalaisuuden käsitteen ympärille, pyrkimys lujittaa kansalaisen ja valtionhallinnon suhdetta sekä vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimivuutta. Portaalin sisältö muodostuu kansalaisille tarjotusta informaatiosta, palveluista sekä osallistumisen ja vaikuttamisen välineistä. Internetin demokratiaa edistävää roolia pohtivan tutkimusongelman kautta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksille, jotka muodostetaan tutkimusaineistona toimivien kansalaisportaalien kautta. Tutkielman tutkimuskysymykset kuuluvat, toteutuuko Internet-välitteinen demokratia kansalaisportaalien kautta ja mikäli toteutuu, mitkä ovat toteutumisen muodot, minkälaisia esteitä demokratian toteutumiselle on ja miten Internetin demokratisoivaa roolia voitaisiin vahvistaa. Tutkimus on strategiselta luonteeltaan kartoittava ja pyrkii selvittämään sekä avaamaan tutkimusongelmaan liittyviä uusia näkökulmia. Keskeisimpinä tutkimusstrategioina tutkielmassa käytetään tapaustutkimuksellista tutkimusotetta, joka viittaa teoreettisen viitekehyksen testaamiseen kansalaisportaalien kautta sekä metodologista aineistojen, menetelmien ja teorioiden yhdistämistä. Tärkeimpänä tutkimusmenetelmänä on teemoittelu, jonka kautta tutkimusaineistona toimivista kansalaisportaaleista nostetaan esiin tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä täydentäviä ja tulkitsevia teemoja, asiakokonaisuuksia ja aiheita. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu osallistuvan ja deliberatiivisen demokratian teorioista, joista ensimmäinen painottaa kansalaisten kykyä ja halua olla osallisena heitä itseään koskevassa päätöksenteossa ja jälkimmäinen julkisen keskustelun ja harkinnan merkitystä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostaa väylän tutkimusongelman ja tutkimusaineiston välille. Teoreettisen viitekehyksen kautta voidaan osoittaa ja eritellä demokratiaa edistäviä tekijöitä ja tarkastella niiden toteutumista kansalaisportaalien kontekstissa.
  • Radanovics, Linda (2009)
    Tutkimuksessa kartoitetaan suomalaisten sähkön vähittäismyyjien yhteiskuntavastuuta. Työssä selvitetään, keille sähköyhtiöt yhteiskuntavastuusta viestivät, millä argumenteilla vastuunottoa perustellaan ja miten vastuupuheesta rakennetaan uskottavaa. Mielenkiinnon kohteena on vastuullisuuden rakentuminen tekstin tasolla. Yhteiskuntavastuuraportit ovat yksi keino legitimoida liiketoimintaa sidosryhmien silmissä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu institutionaalisen organisaatioteorian soveltamisesta retorisen analyysin tuloksiin. Sähköyhtiöiden yhteiskuntavastuuta tulkitaan organisaatioiden institutionaalisen ympäristön vaikutuksen tuloksena. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineiston muodostavat kymmenen liikevaihdoltaan suurimman suomalaisen sähkön vähittäismyyjän yhteiskuntavastuuraportit tai vuosikertomuksien yhteiskuntavastuuta käsittelevät osiot. Raportteja analysoidaan pääasiassa Chaïm Perelmanin uuden retoriikan käsitteistön avulla. Sähköyhtiöt suuntasivat raporttinsa ensisijaisesti joko asiakkaille tai omistajille. Suuremmat yhtiöt puhuttelivat asiakkaita etäisesti, paikantamatta asiakkuuden luonnetta tarkemmin. Maakunnallisiksi toimijoiksi profiloituneet yhtiöt puhuttelivat ensisijaisesti oman maakunnan tai alueen asukkaita, jotka samalla olivat yhtiön sähköasiakkaita. Omistajille suunnatut raportit argumentoivat vastuullisuutta omistajan intressin kautta. Yhtiön omistusrakenne (pörssiyhtiö vai kunnallinen liikelaitos) vaikutti kuitenkin siihen, miten omistajia puhuteltiin ja vastuullisuutta kehystettiin. Sähköyhtiöt perustelivat yhteiskuntavastuutaan neljällä esisopimuksella. Esisopimukset ovat puhujan julkilausumattomia taustaoletuksia, joiden varaan argumentointi rakennetaan. Yhteiskuntavastuun kantaminen esitettiin toimintana, joka tähtää asiakkaiden lähialueen kehittämiseen. Tämä korostui niiden yhtiöiden raporteissa, joiden yleisönä olivat paikalliset sähkönjakelualueen asukkaat. Toiseksi, vastuullisuus kehystettiin sähköyhtiöiden rooliin julkisina palvelijoina. Yhtiöiden toiminta esitettiin jo lähtökohtaisesti vastuullisena, koko yhteiskunnan hyväksi koituvana toimintana. Tämä korostui suurimpien sähköyhtiöiden raporteissa. Kolmanneksi, yhteiskuntavastuuta perusteltiin taloudellisella kannattavuudella. Hyvä taloudellinen kehitys kuvattiin paitsi ehdoksi yrityksen toiminnalle, myös vastuun kantamisen edellytykseksi. Neljänneksi, vastuullisuuden välttämättömyyttä argumentoitiin viittaamalla erilaisiin luonnonympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin ja tulevaisuuden uhkakuviin. Yhteiskuntavastuupuheesta rakennettiin uskottavaa assosiatiivisilla argumentaatiorakenteilla, jotka sitoivat sähköyhtiön toiminnan johonkin jo hyväksyttyyn tai arvostettuun todellisuuden rakenteelliseen ominaisuuteen. Raportoinnin luotettavuutta korostettiin viittaamalla kolmannen tahon tekemään arviointiin yhtiön vastuullisuudesta. Yhtiöiden toiminta myös yhdistettiin johonkin yleisesti arvostusta nauttivaan järjestöön. Uskottavuutta rakennettiin lisäksi korostamalla aktiivista vuorovaikutusta sidosryhmiin, tuomalla yhteiskuntavastuu osaksi toiminnan arkea sekä korostamalla sähköntoimituksen luotettavuutta. Tutkimuksen perusteella havaittiin, että yhtiöiden institutionaalinen ympäristö heijastui tapaan jäsentää yhteiskuntavastuuta. Keskeiset institutionaaliset muuttujat olivat organisaation suhde energiantuotantoon, koko, omistusrakenne ja paikallisidentiteetin merkitys. Sähkön vähittäismyyjät suuntasivat yhteiskuntavastuuraportit ensisijaisesti yleisöille (asiakkaat, omistajat), joihin niillä oli taloudellinen intressi. Taloudellisten sidosryhmien korostuminen voidaan tulkita niin, että asiakkaiden ja omistajien yhtiöön kohdistama normatiivinen paine on voimakkaampi muihin sidosryhmiin verrattuna. Näihin odotuksiin vastaaminen on myös yhtiön toiminnan jatkuvuuden kannalta jossain muodossa välttämätöntä. Toisaalta voidaan korostaa myös organisaation omaa mahdollisuutta valita, yhdistellä ja tulkita siihen kohdistuvia odotuksia sidosryhmien taholta. Asiakkaiden ja omistajien yhtiöön kohdistamat odotukset saatetaan kokea myös oikeutetummiksi kuin muiden sidosryhmien odotukset, jonka takia myös yhteiskuntavastuu jäsennetään korostetusti näiden ryhmien odotusten kautta.
  • Saunamäki, Iikka (2009)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkasteltiin niin kutsuttujen demokratian edellytysteorioiden rajautumista teoreettisena kokonaisuutena sekä näiden teorioiden selitysvoimaa suhteessa Etelä-Afrikan ja Zimbabwen demokratisoitumisprosessiin monipuoluejärjestelmään siirtymisen jälkeisellä kaudella. Edellytysteorioiksi kutsuttiin tutkielmassa niiden teorioiden joukkoa, jotka käsittelevät minkä tahansa demokratian taustalla vaikuttavia perimmäisiä yhteiskunnallis-sosiaalisia edellytyksiä. Tutkielman tarkastelun tavoitteena oli toisaalta tuottaa induktiivisia havaintoja transitiovaiheen valtioiden demokratian taustaedellytyksistä ja näiden edellytysten suhteesta tällaisen valtion demokratisoitumisprosessille, toisaalta näiden kahden valtion tarjoamien erittäin kontrastisten demokratisoitumisprosessien kehityskaarien kautta jäsentää tähän asti varsin hajanaista ja vakiintumatonta edellytysteoriakeskustelua. Tutkielman aineistona oli teoreettisen keskustelun lisäksi Etelä-Afrikan ja Zimbabwen demokratisoitumisprosessia kuvaavia akateemisia tutkimuksia sekä artikkeleita. Kvalitatiivinen tutkielma yhdistelikin teoreettisen ja empiirisen työn elementtejä. Yksinkertaistetusti teoria näyttäytyi käsitteellisenä kehikkona, jonka puitteissa empiiristä analyysiä puolestaan tehtiin. Tutkimusongelma jäsentyi kolmen tutkimuskysymyksen ympärille. Ensimmäinen käsitteli demokratian edellytysteorioiden hajanaisen teoreettisen keskustelun hahmottamista mielekkäänä kokonaisuutena ja tämän keskustelun jäsentämistä keskeisiksi katsottujen jakolinjojen mukaan. Toinen tutkimuskysymys pohti työhön valittujen edellytysteoreetikkojen - Linderin & Bächtigerin, Putnamin, Vanhasen ja Przeworskin - selitysvoimaa suhteessa tarkasteltavien valtioiden demokratisoitumisprosessiin. Kolmas tutkimuskysymys käsitteli ensimmäisen tutkimuskysymyksen yhteydessä muodostetun teoreettisen synteesin ja sen pohjalta rakennetun demokratisoitumisen prosessisuuden huomioivan teoreettisen apparaatin kykyä tarkastella ja tavoittaa tehokkaammin demokratisoitumisen erilaiset kehityskulut. Edellytysteorioiden havaittiin jakautuvan kahden merkittävän keskustelua jäsentävän jakolinjan mukaan. Ensimmäinen liittyi demokratisoitumisen tarkastelun metodologiseen näkökulmaan näyttäytyen joko strukturalistispainotteisena tai toimijakeskeisyyttä korostavana. Toinen jakolinja koski demokratisoitumisprosessin substantiaalista painotusta ja näkemyksiä siitä, mihin konkreettisiin tekijöihin demokratisoitumisen edellytykset ja niiden tarkastelun tulisi kohdistua teorioiden ollessa jaettavissa karkeasti joko sosiaalisia tai taloudellis-institutionaalisia tekijöitä ja rakenteita korostaviin edellytysteorioihin. Tutkielmassa tarkastellut teoreetikot olivatkin jaettavissa näiden jakolinjojen perusteella omiin teoreettisiin asemointeihinsa. Tarkastelun perusteella todettiin erityisesti useampia teoreettisia asemointeja yhdistävän monipuolisen ja -tasoisen tarkastelutavan edut tiukkaan yhteen teoreettiseen asemointiin verrattuna. Analyysivaiheen päätteeksi teoreettisista asemoinneista ja niiden keskinäisistä suhteista tehtyjen havaintojen perusteella muodostettiinkin demokratisoitumisen edellytyksiä prosessuaalisuuden tunnustamisen kautta tarkasteleva esimerkinomainen malli, jossa todennetut ongelmakohdat pyrittiin valittujen teoreettisten lähtökohtien puitteissa tehokkaasti huomioimaan. Transitiovaiheen demokratioiden kannalta tutkielmassa todettiin monitasoisen, sekä metodologisen näkökulmansa että substantiaalisen painotuksensa puolesta joustavan, tarkastelun tärkeys demokratisoitumisprosessin logiikan tavoittamiseksi sen kaikissa vaiheissa. Etelä-Afrikan ja Zimbabwen osalta tarkastelussa havaittiin, ettei maiden demokratioiden päinvastainen kehitys johdu yksin sattumasta ja siksi demokratisoitumisprosessin ja sen edellytysten tunteminen on aivan olennaista pohdittaessa keinoja globaalin demokratisoitumisen edesauttamiseksi ja siihen tähtäävän johdonmukaisen politiikan muodostamiseksi.
  • Koskinen, Lotten (2009)
    En helhets reform av formynderskapslagstiftningen var aktuell i Finland i flere decennier. Reformen diskuterades forsta gangen redan pa 1960-talet. Inga beslut fattades av Riksdagen (icke-beslut). Aktorernas intressen stod i konflikt. Stora egendomar kunde fOrvaltas relativt fritt av slakten till den som lod under formynderskap. Dels handlade formyndarvasendet om forvaltningen av omfattande egendom som exempelvis gardar, fastigheter, skog och mark. A andra sidan borjade andra aktorer pa 1970-talet patala behovet av formyndare for personer som inte hade nagon egendom, men inte klarade sig pa egen hand pa grand av sjukdom eller hog alder. 1971 stiftades lagen om anordnande av formynderskap i vissa fall. Kommunerna anstallde for andamalet tjansteformyndare. Dessa forvaltade huvudsakligen pensionsinkomsterna for den som stalits under formynderskap. Pa 1980-talet borjade nya tongangar ljuda. Man borjade fista mera vikt vid de manskliga rattigheterna. Ingripandet i den personliga integriteten begransades och den hjalpbehovande kunde erhalla en god man istallet for att bli omyndigforklarad och stalld under formynderskap. Mojligheten lamnades dock kvar. Den politiska processen under den har perioden, kan narmast hanforas till den inkrementalistiska modellen. Policyprocessen bestar av flere aktorer i konflikt, malforestallningar saknas, och det (inns knapp kunskap och den kunskap som finns ligger nara existerand lagstiftning och praxis. Lagstiftningen lappades med marginella forandringar (increment), emedan man inte kunde fatta beslut om en helhetsreform.
  • Kainulainen, Katariina (2009)
    Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) sai alkunsa 1990-luvun lopulla. Se muodostettiin osaksi EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vahvistamaan EU:n toimintaa globaalin kriisinhallinnan alalla. Tutkimuksessa tarkastellaan EU:n puolustuspolitiikan kehitystä vuodesta 2003 lähtien, keskittyen sen johtamiin sotilaallisiin kriisinhallinnan operaatioihin. Tavoitteena on selvittää, miten esimerkkeinä käytetyt sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot ilmentävät EU:n kasvavaa autonomiaa kriisinhallinnan avulla. Samalla huomio kiinnitetään Euroopan alueella perinteisesti tuvallisuuden takaajan roolissa toimineen Naton aseman muutokseen näissä operaatioissa. EU:n ETPP:n yhteydessä johtamat sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot voidaan jakaa kahteen ryhmään: Berlin Plus -järjestelyjen mukaisesti toteutettuihin operaatioihin ja EU:n itsenäisesti johtamiin operaatioihin. Berlin Plus -operaatioissa EU toimi yhteistyössä Naton kanssa. Tutkimuksessa tarkasteltavat Berlin Plus -operaatiot toteutettiin Makedoniassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, ja EU:n itsenäisesti johtamat operaatiot Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Tshadissa. Teoreettiselta kannalta tutkimuksen aihe on ongelmallinen. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskenut teoreettinen keskustelu on tähän mennessä pysynyt hyvin rajoittuneena, eikä EU:n puolustusintegraatiota ole pystytty minkään yksittäisen teorian avulla vielä täysin selittämään. Tämä ongelma tiedostaen, on teorian osuus jätetty tutkimuksessa tietoisesti vähäiseksi. Taustateoriaksi valittu neofunktionalismi tuokin tutkimukseen lähinnä viitekehystä ja käsitteistöä. Se esittää myös erittäin mielenkiintoisia argumentteja integraatiosta, kuten muun muassa keskustelua siitä, voiko integraatio laajentua (spill-over) turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alueille. Tutkimuksen aineisto koostuu pitkälti EU:n neuvoston julkaisemista virallisista operaatioita käsittelevistä dokumenteista. Ne ovat löydettävissä neuvoston Internet-sivuilta. Lisäksi aineistona käytetään operaatioita koskevia puheita, tilanneraportteja sekä arvioita. Aineiston analyysiin käytetään process-tracing-menetelmää, joka mahdollistaa operaatioiden päätösprosessin tarkastelun tietyn aikajakson ja tarinan muodossa, kertoen miten tiettyyn lopputulokseen päädyttiin. Analyysiosiossa operaatioita tarkastellaan vertailevan näkökulman avulla, ja huomio kiinnitetään operaatioissa esiintyneeseen päätösprosessiin. Prosessin tarkastelun avulla tavoitteena on tuoda esiin seuraavia seikkoja: kenellä on operaation suhteen päätösvaltaa, millaiset ovat operaation voimavarat, ja mikä on Naton rooli operaatiossa. EU:n sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden tarkastelu tuo esiin, että EU on vähittäin itsenäistynyt sotilaallisen kriisinhallinnan alalla, ja on entistä halukkaampi ottamaan osaa rauhanturvaamiseen globaalilla tasolla. EU:n sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden päätösprosessi, samoin kuin toiminta- ja päätösroolitkin ovat jo vakiintuneet tiettyyn kaavaan. Naton rooli on vähentynyt EU:n operaatioissa. EU:n itsenäistynyt puolustuspolitiikka toimii myös todisteena neofunktionalistisen spill-overin mahdollisuudesta ylettyä myös puolustuspolitiikan alalle.
  • Sundvall, Santtu Vilhelm (2009)
    Itsemurhalla tarkoitetaan tekoa, jonka aikana yksilön toiminta ja päämäärät keskittyvät ilman ulkoista pakkoa tekijän oman elämän päättämiseen. Politiikan tutkimuksen kannalta itsemurha on merkittävä kysymys, koska siinä kiteytyy äärimmilleen yhteiskunnallisen hallinnan ja yksilöllisen vallankäytön välinen häilyvä rajapinta. Tämä pro gradu-tutkimus käsittelee itsemurhaa ja itsemurhan hetkellä konkretisoituvaa vallankäyttöä osana ranskalaisen filosofin, historioitsijan ja sosiologin Michel Foucault n (1926 1984) keskeistä ajattelua. Tutkimuksen kannalta Foucault'n ajattelun tärkeimpiä teemoja ovat elämän ja hallinnan suhdetta erittelevä biopolitiikka ja itsehallinnan esteettisyyttä korostava ajattelu. Työllä on kaksi päämäärää. Yhtäältä se on tutkimus Michel Foucault sta ja itsemurhasta. Tältä osin tutkimus selventää, millaiseksi Foucault käsitti itsemurhan luonteen ja, minkälaisia elementtejä hän halusi teossa korostaa. Samalla työ on myös foucaultlainen tutkimus itsemurhasta soveltaen ja jatkaen Foucault n aloittamaa tutkimusta itsemurhan, hallinnan ja biopolitiikan välisen suhteen teoretisoinnissa. Tutkimus jakautuu kahteen vaiheeseen: erittelyyn ja analyysiin. Erittelyvaiheen aikana esitellään historiallisen itsemurhakeskustelun muutosta antiikin Kreikan ja Rooman kunniakeskeisestä itsemurhasta keskiajan ja renessanssin kuolemansyntinä tuomittuun itsemurhaan ja yhä edelleen valistuksen ja modernin ajan lääketieteellisesti määriteltyyn itsemurhaan. Historiallisen keskustelun rinnalla eritellään Michel Foucault n tieteellisestä tuotannosta ja yksityiselämästä kumpuavia tulkintoja itsemurhasta. Erittelyvaiheen keskeiseksi anniksi nousee Foucault n tuotannon eri vaiheissa ilmenneiden itsemurhatulkintojen pohjalta muodostettavien käsitekokonaisuuksien rakentaminen ja nimeäminen. Kokonaisuudet on nimetty kuoleman autenttisuutta korostavaksi estetisoivaksi itsemurhaksi ja itsemurhan vastarintaroolia esiintuovaksi biopoliittiseksi itsemurhaksi. Analyysivaihe pureutuu syvällisemmin sekä estetisoivan että biopoliittisen itsemurhan taustoihin. Tutkimus esittää näkemyksen, että estetisoiva itsemurha on sisällöllisesti velkaa sekä antiikin stoalaiselle ajattelulle että Martin Heideggerin teorialle olemisesta kohti kuolemaa. Vertailemalla teorioita keskenään osoitetaan kuitenkin, että toisin kuin stoalaiset ajattelijat tai Heidegger, kohdentaa Foucault estetisoivan itsemurhan käsitteeseen sisältyvän kritiikkinsä eksplisiittisesti modernin kuoleman anonyymiyttä ja vieraantuneisuutta kohtaan. Biopoliittisen itsemurhan analyysin kohdalla tutkimus jatkaa käsitteeseen sisäänrakennettujen vallan ja vastarinnan teemojen tarkastelua yhdistämällä ne laajemmin ihmisten suhdetta elämään ja kuolemaan määrittäviin diskursseihin. Jatkamalla Foucault n teorianmuodostusta tutkimus osoittaa, että itsemurha on vastarintaa hegemoniselle elämändiskurssille, koska sen olemassaolo kyseenalaistaa normalisoidun elämän luonnollisuuden. Normalisoitu elämä perustuu muun muassa ulkoapäin rakennetun ideaalipituuden käsitteelle. Lisäksi tutkimus osoittaa, että itsemurha näyttäytyy moniosaisena vastarintana hegemoniselle kuolemandiskurssille, jonka sisällä moderni kuolema nähdään arkitodellisuudesta vieraantuneena ja epänormaalina ilmiönä. Yhtenä tutkimustuloksena esitetään, että itsemurhan synkkä maine johtuu siitä, että se pakottaa modernin yksilön tiedostamaan kuoleman olemassaolon ja siihen liittyvät henkilökohtaiset tunteet.
  • Pietilä, Maria (2009)
    Tutkielman aiheena oli strateginen henkilöstövoimavarajohtaminen (strategic human resource management eli SHRM) valtion sektoritutkimuslaitoksissa. Tarkastelun kohteena oli organisaation toiminta- ja henkilöstöstrategian välinen yhteys. Strategia ymmärrettiin tutkimuksessa mintzbergiläisittäin laajemmin kuin pelkkinä asiakirjoina. Nykyään monet organisaatiot julistavat henkilöstönsä olevan niiden tärkeä tai tärkein strateginen voimavara. Tutkielmassa tutkittiin, mitä tällä tarkoitetaan ja miten voimavaranäkökulma ilmenee sektoritutkimuslaitosten johtamiskäytännöissä. SHRM-kirjallisuudesta on tunnistettavissa useita teoreettisia suuntauksia. Tutkielmassa tarkasteltiin niistä kahta: ensisijaisesti voimavaralähtöistä näkökulmaa (mm. Barney 1991: Firm Resources and Sustained Competitive Advantage; Boxall & Purcell 2008: Strategy and Human Resource Management; Lepak & Snell 1999: The Human Resource Architecture: Toward a Theory of Human Capital Allocation and Development) ja toissijaisesti yhteensopivuusnäkökulmaa (mm. Fombrum ym. 1984: Strategic Human Resource Management). Tutkielmassa kuvailtiin sektoritutkimuslaitosten henkilöstövoimavarajohtamiskäytäntöjä näiden teoreettisten näkökulmien valossa. Tämän lisäksi voimavaralähtöisestä SHRM-näkökulmasta muodostetun proposition avulla selitettiin inhimillisen pääoman ja voimavaralähtöisen näkökulman soveltamisen välistä yhteyttä. Tällöin käytettiin Yinin (2003: Case Study Research) monitapaustutkimuksen replikaatiologiikkaa. Henkilöstön inhimillisen pääoman ja erityisesti osaamisen merkitys organisaation toiminnan ja menestymisen kannalta on tärkeää etenkin osaamisintensiivisissä organisaatioissa. Tämän takia tutkielman organisaatiot valittiin valtion sektoritutkimuslaitoksista. Kohdeorganisaatiot olivat Geologian tutkimuskeskus, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Ilmatieteen laitos. Aineisto koostui haastatteluista ja dokumenteista. HRM ja henkilöstön osaaminen kytkeytyvät organisaation strategiseen johtamiseen sektoritutkimuslaitoksissa monin eri tavoin. SHRM on kaikissa laitoksissa vielä jossain määrin vakiintumatonta ja epäsystemaattista, mistä kertoo esimerkiksi henkilöstöstrategisten dokumenttien niukkuus. Eri laitoksissa korostuvat erilaiset asiat riippuen laitosten henkilöstörakenteesta ja institutionaalisesta historiasta. Inhimillinen pääoma on tutkimusaineiston perusteella kuitenkin olennainen tutkimuslaitosten strateginen voimavara. Voimavaralähtöinen näkökulma ei empiiristen havaintojen perusteella täysin toimi kaikkien sektoritutkimuslaitosten kontekstissa. Mitä vapaampi tutkimuslaitos on, sitä paremmin se pystyy soveltamaan henkilöstönsä erityisosaamista. Strategia on ainakin osin asiantuntijalähtöinen ja muodostuu alhaalta ylös. Sitä vastoin tutkimuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu viranomaistehtäviä ja jonka tutkimustoiminnan tarkoitus on enemmänkin tukea muita organisaation funktioita kuin olla itsenäinen toiminto, soveltaa yhteensopivuusnäkökulmaa. Tällöin henkilöstöstrategia seuraa toimintastrategiaa. Tutkielmassa havaittiin myös, että mitä suurempi ulkopuolisen rahoituksen osuus on tutkimuslaitoksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisrahoituksesta, sitä enemmän organisaatio joutuu käyttämään hyödykseen tutkijoidensa vahvuuksia ja verkostoja. Ulkopuolisen rahoituksen suuruus ja ministeriön ohjaus näyttäisivät aineiston perusteella olevan yhteydessä toisiinsa siten, että mitä suurempi laitoksen ulkopuolinen tutkimusrahoitus on, sitä vähemmän ministeriö voi laitosta ohjata.
  • Munukka, Pauliina (2009)
    Tutkimuksen kohteena ovat 1990-luvulla julkaistut yhdysvaltalaiset toimintaelokuvat. Tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltain presidenttiä roolihahmona näissä elokuvissa. Tutkielman lähtökohtana ovat kognitiivisen elokuva-analyysin perusteet. Perusajatuksena on, että katsojat tekevät hypoteeseja tarinan kulusta ja yrittävät elokuvaa katsellessaan tarkastaa näitä hypoteeseja. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia hypoteeseja katsojat voivat valitsemieni elokuvien POTUS-hahmoista luoda ja miten nämä hypoteesit voivat vaikuttaa katsojien presidenttiyden skeemoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaista materiaalia valitsemani aineisto antaa katsojalle presidenttiyden skeeman rakentamiseen ja muokkaamiseen. Skeemalla tarkoitetaan sitä mentaalista mallia, jonka pohjalta ihmiset rakentavat käsityksiään ja muodostavat odotuksiaan. Vaikutuksia tarkastellaan ideaalikatsojan (Stafford 2007) kautta. Tutkielman empiirinen elokuva-analyysi on pääosin kuvailevaa ja vertailevaa. Aikaisemman tutkimuksen (Doherty 2001; Stuckey ja Smith 2007) pohjalta on muodostettu kaksi vastaparia POTUS-hahmojen ulottuvuuksista. Näiden vastaparien avulla on luotu neljä eri POTUS-hahmotyyppiä eli hypoteesia: intiimi ja moraalinen, intiimi ja moraaliton, etäinen ja moraalinen sekä etäinen ja moraaliton. Kahden elokuvan POTUS-hahmot on luokiteltu neutraaleiksi, koska ne näkyvät ruudulla niin vähän aikaa, että niiden moraalisuutta ei voi eritellä. Tutkielman analyysiosuudessa kuvaillaan sitä, millaisilla keinoilla näitä hahmotyyppejä rakennetaan. Analyysiosuudessa keskitytään kolmeen elokuvaan, jotka edustavat kukin yhtä hahmotyyppiä. Nämä ovat Independence Day (intiimi ja moraalinen), Deep Impact (etäinen ja moraalinen) ja Clear and Present Danger (etäinen ja moraaliton). Tutkimusta varten on katsottu 17 kappaletta 1990-luvun toimintaelokuvia, eikä niiden joukosta löytynyt yhtään intiimiä ja moraalitonta POTUS-hahmoa. Neutraalien POTUS-hahmojen analysointia ei nähty tarpeelliseksi, koska kyse on pienistä täyterooleista. Analysoiduista elokuvista huomataan, että Independence Dayn POTUS-hahmo on konkreettinen sankari ja tarjoaa katsojalle utopistisen kuvan kansansa pelastavasta presidentistä. Deep Impactin POTUS-hahmo on realistinen kuvaus etäisestä johtohahmosta, joka antaa kriisille kasvot, rauhoittaa kansaa ja toimii valtuuttavana välineenä elokuvan konkreettisille sankareille. Clear and Present Dangerin POTUS-hahmo taas on realistinen pelkokuva vastuuta pakoilevasta ja valta-asemaansa väärinkäyttävästä presidentistä. Otettaessa huomioon kaikki 17 toimintaelokuvaa, tutkielmassa on havaittu kyynisyysaspektiin liittyen, että enemmistö (70,6 %) POTUS-hahmoista on moraalisia. Tuttavallisuusaspektin tulokseksi on saatu, että enemmistö (64,7 %) POTUS-hahmoista on etäisiä. Hahmotyypeissä intiimejä ja moraalisia sekä etäisiä ja moraalisia POTUS-hahmoja on yhtä monta eli 35,3 % kaikista elokuvista. Etäisiä ja moraalittomia POTUS-hahmoja on 17,6 %, etäisiä ja neutraaleja 11,8 %. Merkittävää on myös se, että nekään elokuvat, joissa on moraaliton POTUS-hahmo, eivät kritisoi presidentti-instituutiota tai sen taustalla olevia demokraattisia arvoja.
  • Väisänen, Jatta (2009)
    Tässä tutkielmassa tutkin, millaisia turvallisuusdiskursseja eurooppalaisia kriisinhallintaan ja rauhanrakentamiseen erikoistuneita kansalaisjärjestöjä edustavan kattojärjestön European Peacebuilding Liaison Officen (EPLO) poliittisissa kannaotoissa esiintyy. Tarkastelen turvallisuutta erityisesti inhimillisen turvallisuuden ja laajan turvallisuuden valossa ja vertailen näiden teorioiden käytettävyyttä tutkimuksessani. Kööpenhaminan koulukunnan laaja turvallisuus on toiminut tiennäyttäjänä siinä, että turvallisuuspoliittinen keskustelu on siirtynyt sotilaallisista lähtökohdista yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Tutkimuksen mielenkiintona oli myös turvallistaminen, eli käsitys siitä, että kaikki asiat havaitaan turvallisuuden läpi. (Buzan, Waever ja de Wilde 1998, 23.) Inhimillisen turvallisuuden diskurssi voidaan puolestaan nähdä vaihtoehtoisena käsitteenä, joka auttaa ymmärtämään väkivallan ja sotien syitä uusilla tavoilla. Se nostaa ihmisen turvallisuuden keskiöön. Käsitteen käyttö edellyttää itse-refleksiivistä pohdintaa ja se tarjoaa pikemminkin elementtejä tilanneanalyysiä varten, kuin valmiin analyysirungon. (Patomäki 2008). Keskeisimpiä lähteitä, yllä mainittujen lisäksi ovat Balzacq, Kari Laitinen, Antti Kaski sekä Senja Korhonen jaTadjbakhsh. Kansalaisjärjestöjen merkittävyys siviilikriisinhallinnassa on viime aikoina kasvanut. Esittelen lyhyesti EPLO:n tavoitteet, kansalaisjärjestöjen toimintakentän sekä kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan käsitteet. EPLO:a tai sen näkemyksiä ole tyhjentävästi tutkittu. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysiä. Jokinen, Juhila ja Suoninen (1993, 27) määrittelevät diskurssin verrattain eheäksi säännönmukaisten merkityssuhteiden systeemiksi, joka rakentuu sosiaalisissa käytännöissä ja joka samalla rakentaa sosiaalista todellisuutta . Tarkastelen aineistoa tulkintarepertuaarien avulla, joilla analysoidaan tekstistä merkitysjärjestelmiä. Ne painottavat tekstin monimuotoisuutta ja erilaisia sisältökokonaisuuksia, diskurssien avulla tutkitaan tekstin valtarakenteita. Pohdin, millaisiin normatiivisiin oletuksiin EPLO perustaa turvallisuuskäsityksensä, eli tarkastelen mitkä arvot ovat uhattuna ja kenen turvallisuutta pyritään edustamaan. Primäärilähdeaineistona käytän EPLO:n poliittisia kannanottoja koskien Euroopan unionin turvallisuuslinjauksia ja strategioita. Jaottelin tekstistä merkitysjärjestelmät viiteen tulkintarepertuaariin, joita ovat globaalien uhkien, jakamattoman turvallisuuden, sotilaallisen ja ei-sotilaallisen vastakkainasettelun, turvallisuuden kokonaisvaltaisuuden ja koheesion repertuaari sekä puolustus-repertuaari. EPLO vastustaa EU:n rajallista käsitystä turvallisuudesta ja lähialuiden turvallisuuden priorisointia. Inhimillistä turvallisuutta vahvempana diskurssina ilmeni kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Yksilö nähtiin enimmäkseen osana kansalaisyhteiskuntaa, jolle annettiin myös vastuu yksilön turvallisuudesta. Kummassakin käsittelemässäni turvallisuuden käsitteessä, inhimillisen turvallisuuden ja laajan turvallisuuden, oli omat haittansa ja etunsa. Ne toimivat parhaiten toisiaan täydentävinä.
  • Sälekari, Jaana (2009)
    Suomessa on pidetty tärkeänä, että olemme mukana maailman johtavien tietoyhteiskuntien joukossa. Vuorovaikutteinen tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen on nostanut tietoyhteiskunnan visiot tavoitteeksi myös koulutuksessa. Väestörakenne muuttuu ja työikäisen väestön määrällisen laskun seurauksia pyritään ennakoimaan pohtimalla mistä työelämään saadaan riittävästi työntekijöitä. Työikäisten määrän kasvua yritetään lisätä monilla eri tavoilla mm. kannustamalla kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita pyrkimään osaksi työmarkkinoitamme valmistumisensa jälkeen. Helsingin yliopiston aseman osana Euroopan korkeakoulutusaluetta edellyttää toimintojen ja palvelujen yhteismitallisuutta. Suunnitelmissa, jossa korkeakouluopetus tulisi kansainvälisille opiskelijoille maksulliseksi myös Suomessa, opetukseen liittyvien palvelujen laatu on keskeinen asia koulutuksen kehittämisessä. Työn taustalla oleva teoreettinen viitekehys rakentuu Helsingin yliopiston opintojen suunnitteluun liittyvien sähköisten WebOodin tarjoamien tukipalvelujen ympärille. Erilaisia sähköisiä verkostoja vertailemalla tutkielmassa punaisena lankana kulkee ajatus WebOodi-järjestelmään luotavan vuorovaikutteisen verkoston muodostamisesta. Järjestelmän käyttäjien välisen toiminnallisen kentän, jonka tavoitteena on yhteisöllisesti ja vastuullisesti toimimalla luoda uutta, innovatiivista tietoa. Tutkielmassa kansainvälisiltä tutkinto-opiskelijoilta kysytään heidän arviointeja WebOodin tarjoamista opintojen tukipalveluista ja kuinka tarpeellisena he kokevat järjestelmään kehitettävän vuorovaikutteisen toiminnon. Teoreettista viitekehystä sävyttää ajatus verkossa tapahtuvasta oppimisen uudesta ajattelutavasta ja sähköisen vuorovaikutuksen yhdistämisestä niin, että kansainvälisten opiskelijoiden tavoitteet yhdistyisivät sekä kansainvälisiin yhteistyötavotteisiin että kansallisiin työvoimapoliittisiin tavoitteisiin. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kyselyaineistosta, johon perehdytään teoriasta nousseiden ajatusrakennelmien kautta. Tutkimusjoukon ollessa suhteellisen pieni, vain 65 henkilöä, ei tuloksia voida yleistää. Kyseessä on lähinnä havaintoihin perustuva tapaustutkimus. Tarkastelen aineistoa "sisältäpäin" yhtenä Oodin neuvonnassa, testauksessa ja tiedekuntien yhteyshenkilönä toimivana henkilönä. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat saavat opintojensa alussa käyttäjätunnuksen ja salasanan opintojen suunnittelua ja hallintaa tukevaan WebOodi-järjestelmään. Aineistosta kävi ilmi, että valtaosa käyttää WebOodia ja vain 3,08 % ilmoitti, ettei käytä järjestelmää ollenkaan. Ongelmana voidaan pitää sitä, että opiskelijoista vain 12,31 % ilmoitti varmasti tietävänsä mistä hakea tarvittaessa WebOodi tukea, kun tai jos järjestelmän käytössä ilmenee ongelmia. Opiskelijoille on tärkeää saada tilaa omalle oppimiselle ja ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Heitä ei kuitenkaan tulisi jättää yksin järjestelmän ohjeistuksen varaan, vaan luoda kirjallisen ohjeistuksen rinnalle avoin verkosto myös käyttäjien keskinäiselle sähköiselle vuorovaikutukselle, joka mahdollistaisi innovatiivisen yhdessä oppimisen. Vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääminen WebOodissa tukisi myös aikaisemmassa tutkimuksessa esiin tullutta ongelmaa keinojen puuttumisesta, jotta kansainväliset opiskelijat saataisiin tiiviimpään vuorovaikutukseen suomalaisten opiskelijoiden ja yliopistoa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
  • Ohls, Sara (2009)
    The general aim of this thesis is to further the understanding of the connections between how we conceptualise peace and peacebuilding in theory, and the focus of the activities in practice. It is argued in this thesis that peace exists on a spectrum and that is space in which conflict can be addressed in non-violent means. This follows from the contention that conflict is not a negative element, but instead a natural and even desirable part of society. How we address and resolve conflict is what makes the difference. It is also argued that peacebuilding must be seen as an eco-system where peace should be furthered at all levels and in all sections of society. Further from this, this through developing a holistic understanding of peace and peacebuilding, this thesis aims to understand the positive potential of the private sector in peacebuilding. Recently the role of both the local and international private sector has begun to be analysed in terms of its role in conflict creation and in peacebuilding. Positive results of the private sector in peacebuilding have been documented. However, it appears that in a broader sense the attempt to understand why this might be the case is lacking. It is thus the intention here to attempt to provide one possible theoretical tool for analysing the role of the private sector in peacebuilding. In order to be able to utilise the positive potential of the private sector we have to be able to understand why some of the positive results may have come about. Marie Dugan s nested theory of conflict is used as an analytical tool to examine the case of the specialty coffee sector in Rwanda in the post-1994 genocide period. The nested theory is comprised of four levels; the system, issue, relationship and sub-system levels. The argument presented in this thesis is that within the larger sphere of peacebuilding, the private sector operates within the sub-system. That is, that the local private sector can provide a microcosm for addressing structure, issue and relationship elements of a conflict. This nests the private sector within the larger peacebuilding process rather than having it outside of, or subsequent to, the more formal process. It is also argued that placing the private sector within the sub-system allows for a more local peacebuilding process. The specialty coffee sector is shown to have to some extent addressed issue, relationship and structure elements that can be attributed to the outbreak of violent conflict in 1994. While a significant number of problems still exist in terms of peacebuilding in Rwanda, the private sector was drawn into the peacebuilding process early and it has created a microcosm that has moved successfully towards the more peaceful end of the peace spectrum. The thesis uses peace and peacebuilding literature to develop the theoretical framework. For the analysis of the case reports, newspaper articles and other related materials are used.
  • Lehtinen, Anssi (2009)
    Tutkimuksessa käsitellään eläinoikeusliikkeen laittomia toimintakeinoja ja toiminnan hyväksymistä. Aineistona tutkimuksessani on kaksi sähköisillä menetelmillä Oikeutta eläimille yhdistyksen keskustelupalstalta kerättyä aineistoa, joista toista analysoin q-metodologisella faktorianalyysillä ja toista pieniin aineistoihin soveltuvilla määrällisillä analyysikeinoilla. Tutkimuksellinen lähestymistapani on induktiivinen ja teoriaa muodostava. Q-metodologinen analyysi muodostaa teorian rungon, jota tuen pienten aineistojen määrällisiä analyysimenetelmiä käyttäen. Tutkimuksen valossa vaikuttaisi, että hyväksyntä poliittiselle vaikuttamisella laittomia keinoja käyttäen on keskeisessä osassa eläinoikeustoimintaa, asiaan liittyvää keskustelua ja ajattelutapaa. Tutkimukseni mukaan laittomien keinojen käytölle on laaja hyväksyntä myös tulevaisuudessa. Eläinoikeusliikkeen tavoitteet vaikuttaisivat tutkimukseni valossa olevan totaalisia, eikä laittomien iskujen hyväksyntä liity pelkästään turkistarhaukseen tai tehotuotantoon tai niissä esiintyviin epäkohtiin. Eläinoikeustoiminnan ja eläinten suojelu erotetaan tutkimukseni mukaan toisistaan keinojen ja päämäärien avulla. Hyväksyntä iskuille rakentuu kahdella eri tapaa, joista käytän tutkimuksessani ilmausta toiminnan legitimointi. Ensimmäisessä muodossa laittoman toiminnan hyväksyntä on poikkeustapaus, joka johtuu deontologisesta etiikan velvoittavuudesta. Tässä legitimointitavassa ei kiistetä poliittisen järjestelmän oikeutusta kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan sen rikkoessa eettisiä periaatteita. Toisessa muodossa legitimaatio pohjaa yleisempään valtion oikeutuksen kieltämiseen ja legitimaatio iskuille muodostetaan poliittisen järjestelmän legitimaatiovajetta avuksi käyttäen. Tässä jälkimmäisessä hyväksynnän tavassa eläinten oikeudet vaikuttaisivat olevan ainoastaan hyväksynnän taustalla ja hyväksyntä pohjaa pääasiassa valtion kieltämiseen. Tarkastelen laittomien keinojen oikeutusta suhteessa David Eastonin poliittisen järjestelmän systeemimalliin eräänlaisena alasysteeminä, joka auttaa ymmärtämään niitä legitimaatioprosesseja jotka ovat iskujen taustalla, mutta myös täydentää Eastonin systeemimallia. Käsittelen toiminnan hyväksymisen sisäisiä ristiriitoja suhteessa kriminologisesta tutkimuksesta johdettuihin laittoman toiminnan neutraloimistapoihin ja vaikuttaisi siltä, että laittomien tekojen neutralointi on keskeinen osa laittoman eläinaktivismin hyväksyntää. Vertailevassa osuudessa käsittelen de facto turkistarhauksen kieltänyttä Sveitsiä ja siellä tapahtuneita laittomia eläinoikeusiskuja tutkimukseni tulosten valossa. Sveitsissä laittomien iskujen esiintymistiheys on viime vuosina kiihtynyt. Erona Suomen tilanteeseen iskujen kohteina Sveitsissä ovat usein myös lihanjalostuksen pienyrittäjät ja lääketeollisuus. Sveitsin laittomat iskut kohdistuvat usein myös yksityiseen omaisuuteen ja vandalismi ja häirintä kohdistuvat myös yksityisiin asuntoihin ja henkilöihin. Tulosteni vertailu näiden seikkojen kanssa viittaa siihen, että vaikka Suomessa tapahtuisikin muutos turkistuotannossa tai tehotuotannossa, se ei vaikuttaisi laittomaan toimintaan tai sen hyväksymiseen, vaan ainoastaan keskeisimmän toiminnan kohteen muuttumiseen.
  • Kemppainen, Sampo (2009)
    Tutkielma käsittelee elokuussa 2008 käytyä Georgian - Venäjän sotaa ulkopoliittisen retoriikan perspektiivistä ja keskittyy tarkastelemaan osapuolten pyrkimyksiä legitimoida sotansa oikeutetuksi sodaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida systemaattisesti sodan oikeuttamiseen käytettyä puhetta ja verrata eri osapuolten vastakkaisia pyrkimyksiä sodan oikeuttamiselle. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta on konstruktivistinen siinä mielessä, että se olettaa ilmiön taustalla olevan jaetun, kaikille yhteisen todellisuuden, jonka merkitykset rakentuvat kielen kautta. Tutkimuksen taustahypoteesina oletetaan, että toimijat pyrkivät tietoisesti rakentamaan merkityksiä todellisuudesta systemaattisella tavalla legitimoidakseen oman toimintansa. Kun tutkimus olettaa puheella pyrittävän legitimoimaan sotatoimia, olettaa se myös, että osapuolet pyrkivät puheellaan liittämään ilmiön omalta kannaltaan yleisesti oikeutetun sodan periaatteita mukailevaksi. Keskeinen tutkimusongelma muodostuu kysymykseksi siitä, miten yhteisen todellisuuden ja jaetun arvopohjan lähtökohdista muotoillaan vastakkaiset ymmärtämisen kehykset, joissa konfliktin tapahtumat saavat vastakkaiset merkitykset. Tutkimuksessa käytettävä metodi yhdistää retoriikan analyysin ja kehysanalyysin käsitteistöä. Osapuolten ulkopoliittisen puheen analyysi on toteutettu lähinnä retoriikan analyysina ja tällä on luotu perusteet kehysanalyysille, joka puolestaan mahdollistaa tutkielmassa eri osapuolten puheen tarkastelun suhteessa toisiinsa. Tutkimus paikantaa molempien osapuolten puheesta viisi eri tulkintapakettia, jotka toistuvat systemaattisesti näiden puheessa ja joiden kautta lähes kaikkille konfliktin tapahtumille voidaan antaa merkitykset. Ennakko-oletusten mukaisesti osapuolten puheessaan artikuloimat arvot ja todellisuus ovat hyvin lähellä toisiaan ja tapahtumien tulkinta esiintyy useiden tulkintapakettien suhteen osapuolilla peilikuvamaisena. Erot kehyksissä paikantuvat vastakkaisten tulkintapakettien lisäksi muutamiin avaineroihin todellisuuden kuvissa, joihin näitä paketteja sovelletaan. Tutkimus luo analyysimallin, jonka perusteella näitä eroja voidaan systematisoida ja soveltaa paikannettuja tulkintapaketteja myös muiden toimijoiden puheen suhteen resonanssin käsitteen avulla.
  • Lähdesmäki, Jenni (2009)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan erään kunnallisen sosiaalitoimen organisaation keskijohtoa. Tarkastelun kohteina ovat kyseisen organisaation keskijohdon johtamistehtävät ja johtamistyön haasteet. Tutkimuksessa keskijohtajilla tarkoitetaan johtoporrasta, joka on ensimmäisen esimiestason ja ylimmän johdon välissä. Keskijohtajat ovat vastuussa oman toimintayksikkönsä kokonaisuuden johtamisesta ja vievät ylimmän johdon laatimia suunnitelmia käytäntöön. Tutkielman teoreettinen viitekehys on työssä jaettu kolmeen osaan. Ensin tarkastellaan sosiaalialan johtamisen aikaisempaa tutkimusta (mm. Niiranen 1994; Aaltonen 1999; Kokkinen ym. 2007). Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään keskijohdon roolia ja asemaa koskevaa aikaisempaa tutkimusta (mm. Mintzberg 1979; Mills 1991; McDermott 1995, Huy 2001, Holden & Roberts 2004). Viimeiseksi havainnollistetaan esimiestyötä johtamistehtäviä ja johtamisrooleja käsitelleiden aiempien tutkimusten kautta (mm. Kast&Rosenzweig 1985; Drucker 1977; Quinn 1988; Nurmi 2000 ja Viitala 2005). Julkisen johtamisen tutkimuksessa ei voida sivuuttaa uutta julkisjohtamista (New Public Management), joka on olennaisesti vaikuttanut julkisen hallinnon ja johtamisen uudistamiseen ja kehittämiseen Suomessa. Ilmiötä käsitellään tutkimuksessa, koska doktriini on keskeisesti vaikuttanut myös kunnalliseen toimintaympäristöön. Keskijohto on kasvavien paineiden alla niin julkisissa kuin yksityisissäkin organisaatioissa. Julkisella puolella keskijohtajia painavat kasvaneet tehokkuusvaatimukset. Heidän on saatava yhä enemmän aikaan vähemmillä resursseilla. Vallitseva talouden taantuma korostaa tehokkuusvaatimuksia myös yksityisellä sektorilla. Keskijohto on lisäksi organisaatiossa niin alhaalta kuin ylhäältäkin tulevien paineiden välissä. Julkisorganisaatioissa keskijohdon aseman haasteellisuutta lisää johtamisen poliittinen ja lainsäädännöllinen ulottuvuus. Tutkimusstrategiana on kvalitatiivinen tapaustutkimus: tutkimusaineisto on kerätty ja sitä on käsitelty laadullisin menetelmin. Aineisto koostuu kahdesta kunnallisen sosiaalitoimen organisaation yhdelletoista keskijohtajalle tehdystä haastattelukierroksesta. Aineiston analyysissä on käytetty sisällön analyysiä ja aineistoa on luokiteltu teemojen mukaan. Tutkimusaineiston analyysin perusteella keskijohtajien johtamistehtäviksi nousi neljä teemaa: talouden johtaminen, toiminnan johtaminen, henkilöstön johtaminen sekä verkostojen johtaminen. Tutkimustulosten mukaan keskijohtajien johtamistyössä keskeinen haaste on alimitoitetut budjetit, joilla on vaikeaa vastata asiakkaiden kasvaneisiin palvelutarpeisiin. Keskijohtajat kokevat kuitenkin tärkeänä sen, että asiakkaille voidaan tarjota parasta mahdollista palvelua. Tutkimustuloksista käy ilmi, että keskijohtajien johtamien yksiköiden suuri koko ja asioiden laajuus tekevät kokonaisuuden johtamisesta hallitsemattoman tuntuista. Keskijohtajat tekevätkin paljon ylitöitä, mikä on johtanut heidän uupumiseensa. Lisäksi byrokratia, tukiresurssien puute ja lukuisien kumppanuuksien ja verkostojen hallinnointi tekevät keskijohtajien työstä haasteellista. Keskijohtajilla tehtävien mukana ei aina seuraa riittävät valtuudet vastuiden hoitamiseksi. Tutkimieni keskijohtajien roolia ja asemaa ei ole selkeästi määritelty organisaatiossa. Keskijohtajat kamppailevat vahvan asiantuntijaroolin ja johtajan roolin välissä. Saadut tulokset tukevat suurelta osin niitä tuloksia, joita sosiaalitoimen johtamista sekä keskijohdon asemaa ja roolia käsitelleissä aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu.
  • Hultin, Daniela Wilhelmina (2009)
    Trots att det i många länder gjorts framsteg i att öka jämställdheten bland kvinnor och män verkar de högsta politiska posterna, ministerportföljerna, fortfarande vara reserverade för män. Den ojämna könsfördelningen är ett intressant forskningsobjekt och pro gradu-avhandlingen har som syfte att utgående från kvinnornas representation i parlamentet utreda deras representation i europeiska regeringar med fokus på institutionella faktorer ur ett närvaroinriktat perspektiv. Analysenheterna utgörs av de 27 EU-länderna samt Norge, Island och Schweiz. Studien har gjorts som ett nedslag i tid och det statistiska datamaterialet som analyseras med hjälp av kvantitativa analysmetoder har främst hämtats ur European Journal for Political Researchs Political Yearbook utgåvor från åren 2004-2008. Avhandlingen är uppdelad i tre forskningsområden varav det första behandlar sambandet mellan andelen kvinnor i parlament och regering för vilket hypotes 1 lyder att "ju fler kvinnor i parlamentet, desto fler kvinnor i regeringen." Inom det andra forskningsområdet undersöks de institutionella variablerna partitillhörighet och regeringssammansättningens inverkan på andelen kvinnor i regeringen för vilka hypotes 2a "ett medlemskap i ett socialistiskt parti ökar möjligheterna för en kvinna att bli minister" och hypotes 2b "koalitionsregeringar har fler kvinnliga ministrar än enpartiregeringar" ställts upp. På det tredje forskningsområdet kartläggs portföljernas tyngd och kvinnors tendens att tilldelas lättare portföljer än män. Till de tunga portföljerna klassas bland annat premiär-, finans- och utrikesministerportföljen. Här blir portföljallokeringen den beroende variabeln medan andelen kvinnor i regeringen utgör den oberoende variabeln. Hypotes 3 lyder att "ju fler kvinnor som deltar i regeringen, desto större sannolikhet att någon av dem tilldelas en tung portfölj." Efter skilda analyser av det statistiska materialet för varje variabel kunde man konstatera att alla hypoteser fått stöd. Studiens omfattning begränsar dock möjligheten att dra allmängiltiga slutsatser av resultaten. Till de viktigaste källorna för den bakomliggande teoretiska referensramen hör Kaare Strøms samt Müller och Strøms verk gällande de politiska institutionerna som utgör en central del i avhandlingen. Även Rebecca Howard Davis tidigare forskning om kvinnor i regeringar i Västeuropa är vägledande för studiens utformning. Det närvaropolitiska inslaget grundar sig på Anne Phillips teorier om hur en närvarons politik utmanar den länge dominerande idéernas politik där fokus riktas på representanten själv och inte på de åsikter och värderingar som denne representerar. Rosabeth Moss Kanters teori om gruppdynamik och proportioners betydelse för mäns och kvinnors interagerande hör även till de viktigaste källorna i avhandlingen.
  • Rokkanen, Karin (2009)
    Industrialiseringen, flyttningen till tätorter samt den ekonomiska utvecklingen har påverkat de finska kommunernas resurser under 1900-talets senare hälft. Utbudet på arbetskraft har haft en central tillväxthämmande inverkan på ekonomin i kommunerna, och en sträng kontroll av kostnadsutvecklingen och en fortsatt ökning av skatteintäkterna är väsentliga faktorer för att bibehålla kommunernas ekonomi på solid grund. Med kommunal marknadsföring riktad mot bl.a. företagare och arbetsföra invånare kan kommunen påverka såväl kommunens sysselsättningsgrad som den egna organisationens effektivitet. Syftet med detta arbete är att beskriva vilka förutsättningarna är för att marknadsföring skall kunna integreras i den kommunala verksamheten i Finland, samt genom vilka metoder marknadsföringen skall integreras i verksamheten för att den skall leda till positiva resultat, i detta fall främja sysselsättningsläget. Denna uppsats är såväl teoretisk som empirisk till sin natur. I den teoretiska delen analyseras marknadsföringen ur ett styrningsperspektiv, och fokuset ligger på de framgångsfaktorer som gör den kommunala marknadsföringen framgångsrik. I en fallstudie beskrivs hur Karis stad, vilken varit i en svår ekonomisk situation, genom olika marknadsföringsaktiviteter försökt stärka stadens sysselsättningsläge. I den empiriska delen undersöks ifall de teoretiska faktorer som anses vara grunden för en framgångsrik marknadsföring är valida inom den kommunala verksamheten. Undersökningen påvisar att kommunal marknadsföring kan påverka sysselsättningsgraden inom kommunerna, förutsatt att marknadsföringen systematiskt och långsiktigt integreras i hela den kommunala verksamheten samt organisationen. Framför allt då målet med kommunal marknadsföring ofta är en förbättrad image, vilken tar tid att bygga upp, är det viktigt att marknadsföringsstrategin är långsiktig till sin natur. Förutom en stark förankring till strategin, är en engagerad organisation och en fungerande styrningsmodell viktiga element i säkerställandet av en framgångsrik marknadsföring. De främsta källorna använda i den teoretiska delen är litteratur av A.Anttiroiko, G.Björkroth, S.Mikola/J. Kesänen, R.Valo, T.Äikäs, samt olika publikationer utgivna av Kommunförbundet. Fallstudiens fakta baserar sig främst på kvalitativa intervjuer med Karis stads f.d. marknadsföringschef E.Rissanen, samt Karis stadsdirektöf K.Lindholm.