Browsing by Organization "Helsingfors universitet, Institutionen för ekonomi och politik: Allmän statslära: Forskning i världspolitik"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Laitinen, Klas (2010)
    The reification and strengthening of intellectual property rights (IPRs) has led to an emergent and interesting counter-movement. Central research questions: (1) how IPRs manifest hegemony in a neo-Gramscian framework, (2) creating a conceptual framework to study counter-hegemonic potential of new social movements or organizations, and finally (3) using the conceptual criterion created to study the Pirate Party (PP) of Sweden. Incorporating new social movement theory with a neo-Gramscian framework explains movement of organic intellectuals from political parties to new social movements. Further, it explains the emergence of a counter-movement to IPRs. Combining the neo-Gramscian theories of Cox and Gill with new social movement theory, allows for a pertinent analysis of hegemony and the movement of IPRs towards core hegemony and their subsequent reification during the last few decades. We find that IPRs manifest hegemony. The conceptual framework created contains five central criteria for analysing a movement: (1) Aims of the movement, (2) Participation, (3) Resources and Financing, (4) Intellectual base of the movement, and (5) Compatibility with a global progressive political party. The case study of the PP shows it has (1) counter-hegemonic aims, through the linkage of IPRs to hegemony. The party has successfully politicized and reopened the contestation of IPRs within Sweden.(2) Participation within previously apathetic social groups has increased. The party is now the second largest party in Sweden by membership. (4) The intellectual base of the Piracy movement is evident, both inside and outside the party. However, no evidence of alliance building was found. (3) Resources and financing are precarious, the party is financed through contributions and personal loans of key personnel and there have been internal strife related to finances. Core activists of the party are unlikely to defect, rather without success, a return to apathy is likely. (5) No signs of alignment with a progressive global movement are evident within the PP. Therefore, this study is inconclusive, the party does not expressly aim for counter-hegemony but realization of its main goals would lead to a weakening of hegemony. The party has had modest success, gaining two seats in the EU Parliament. The parliamentary elections in Sweden 2010 may give a clearer indication of the long-term potential of the party. The hegemony of knowledge goods is evident today, thus a counter-movement has emerged to contest it.
  • Kirjavainen, Mari (2010)
    Tarkastelin pro gradu-tutkielmassani Nepalin maolaisliikkeen diskurssien muuttumista vuosien 1997-2008 välisenä aikana. Halusin tutkia, kuinka maolaisliikkeen puheet kehittyivät heidän luotsaamansa kapinan alusta siihen ajanjaksoon, jolloin liikkeen johtajasta Prachandasta eli Pushpa Kamal Dahalista tuli Nepalin tasavallan ensimmäinen pääministeri vuonna 2008 maolaispuolueen saatua kaikista vaaleihin osallistuneista puolueista eniten ääniä. Minua kiinnosti tapahtumien erityislaatuisuus, eli aseellisen kapinan ja rauhanomaisen poliittisen protestin rajojen kietoutuminen toisiinsa. Tutkimusmenetelmänä käytin retorista diskurssianalyysia. Termi on peräisin Arja Jokiselta, teoksesta ” Diskurssianalyysi liikkeessä”(1999). Retorisessa diskurssianalyysissä merkitysten tuottamisen kielellisiä prosesseja tutkitaan siitä näkökulmasta, miten jotkut todellisuuden versiot pyritään saamaan vakuuttaviksi ja kannatettaviksi ja kuinka lukijat saadaan sitoutumaan niihin. Aineiston analyysissä keskityin siis tarkastelemaan eri retorisia keinoja, kuten puhujakategorioilla oikeuttamista, kategorisointia, konsensuksella vahvistamista, faktuaalistavaa argumentaatiota, kvantifiointia sekä ääri-ilmaisujen ja metaforien käyttöä. Aineistona käytin maolaisliikkeen kotisivuillaan julkaisemaa materiaalia ja hallituskaudelta pääministerinä toimineen Prachandan sekä maolaispuolueen toisen johtohahmon, valtiovarainministeri Baburam Bhattarain virallisia puheita. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat teoriat vallankumousten syistä sekä teoriat siviiliväestön tuen ja johtajuuden rooleista. Tärkeimpiä lähteitä olivat Theda Skocpolin(1994) teos ” Social Revolutions in the Modern World”, Walter Laquerin(1976) kirjoittama ”Guerrilla. A Historical and Critical Study” sekä Stathis Kalyvasin(2006) teos ”The Logic of Violence in Civil War “. Tutkielmani kannalta keskeisimmät käsitteet olivat sisällissota, sissisota, vallankumous ja kapina. Tutkimustulosten valossa näyttäisi siltä, että kapinan alkuajan teksteissä esiintyvät puhetavat poikkesivat selvästi hallitusjakson aikaisista puheista. Siinä missä kapinan alkuvaiheessa korostettiin maailmanvallankumousta ja vanhan hallinnon syöksemistä vallasta, puhui Prachanda pääministerin ominaisuudessa ja Bhattarai valtiovarainministerinä korostetusti demokratiasta, rauhan rakentamisesta ja yhteistyöstä muiden tahojen kanssa. Osassa tekstejä oli näkyvillä samanaikaisesti sekä vallankumousta korostavat, että maltillisemmat neuvotteluja painottavat ja konsensuksen tuottamiseen mahdollisesti pyrkivät puhetavat.
  • Färkkilä, Matti Evert (2010)
    The British gas industry has experienced a massive structural reorganisation since the 1980’s with the privatisation of the national monopoly company British Gas in 1986 and the ensuing market liberalisation. These developments were largely driven by logic of economic efficiency, and traditional energy policy concerns, such as managing the balance of energy sources and ensuring security of adequate supplies, were not a major concern (Helm, 2005; Stern, 2004). The new approach thus represented a paradigmatic shift from the state monopoly model of the post-war period in which control over energy resources and self-sufficiency took priority. Helm (2005, p.3) argues that since the turn of the millennium another structural break has taken place amounting to a ‘paradigm shift’ as supply security considerations entered the energy policy discourse. The reason is mainly the realisation of the dawning depletion of the UK's domestic resources. The aim of this paper is two-fold: Firstly, to attempt to explain the move to the liberal market paradigm and how it resulted in a structural tendency for a continued opening towards the international markets. A historical institutional perspective will be adopted to account for the liberalisation developments in the 1980’s. Particular attention will be given to the role of ideas in the process. The objective is to demonstrate how the existing institutional arrangements in interplay with ideational currents facilitated the structural change that took place in the gas industry. Furthermore, they necessitated an opening up to the outside, namely towards the European Union (EU). Thereafter, the ideational paradigm shift has had a long-lasting effect on later developments. Secondly, the paper will aim to assess the implications of the new 'security paradigm’ and to what extent it can be considered a change from the 'liberalisation paradigm'. It will be argued that it cannot – at least as yet – be considered a paradigmatic shift in the same sense as liberalisation in the 1980s. The entering of security in the discourse amounts to little more than a defence of the liberalised market structure. The securitisation theory developed by Buzan (1991) and Waever (1995) will be introduced here to be applied on a study on the British government's position on security of supply issues since 2000, as expressed in various government reports on energy policy. It will be shown that market logic and non-interference is justified on security grounds. Lack of European and global liberalisation is presented as the real security problem, thus externalising responsibility.
  • Toivanen, Antti (2011)
    Työn tarkoituksena oli tutkia vallankäyttöä suomalaisilla muslimisivustoilla internetissä sekä selvittää, minkälaisten asioiden kautta niissä kuvataan hyvin elämistä. Kohteena oli 20 suomalaista muslimisivustoa. Lähdeaineisto koostui blogeista, keskustelufoorumeista sekä eri yhteisöjen kotisivuista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kriittistä diskurssianalyysia sekä retorista analyysia. Kohteeksi otettiin kolme erillistä diskurssia, joiden ajateltiin yhdessä määrittävän sitä, mitä hyvin eläminen on. Ensimmäinen diskurssi käsitteli muslimien yhteisön, umman, käsitettä. Toinen käsitteli naisen asemaa. Kolmas käsitteli käännynnäisiä. Analyysi osoitti, että umman diskurssissa pyritään ennen kaikkea perustelemaan muslimien erikoislaatuisuutta verrattuna muihin yhteiskunnan jäseniin. Tällä perusteella katsotaan, että muslimien ensisijaisen lojaaliuden tulisi kohdistua muihin muslimeihin. Naisen asemaa koskevassa diskurssissa korostetaan naisten ja miesten eroavaisuuksia, eri yhteiskunnallisia rooleja ja vastuita sekä vapauksia. Käännynnäisiä koskevassa diskurssissa tarina on epäselvempi. Toisaalta painotetaan eroavaisuuksia muihin suomalaisiin verrattuna, toisaalta alleviivataan kuuluvuutta ja samankaltaisuutta. Kaikissa diskursseissa valtaa käyttävät niin miehet kuin naisetkin. Huomionarvoista oli toisaalta käännynnäisten aktiivinen rooli vallankäytössä, toisaalta se, että heidän näkemyksiinsä voidaan vaikuttaa helposti. Toinen merkittävä tulos oli naisten aktiivinen rooli oman asemansa määrittelyssä. Suurin jakolinja kaikissa diskursseissa kulkee toisaalta maltillisesti, toisaalta salafistisesti tai muuten radikaalisti suuntautuneiden näkemysten ja toimijoiden välillä. Radikaalit näkemykset ovat yleisempiä keskustelupalstoilla. Virallisten yhteisöjen sivuilla näkemykset ovat maltillisempia.
  • Vuoristo, Kaisa (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan toiseuden rakentumista ranskalaisen (post)koloniaalisen kontekstin kautta. Kiinnekohtana toimii islamilaiseen huntuun liittyvä kiista, joka sai lainsäädännöllisen huipentumansa kun Ranskassa ratifioitiin maaliskuussa 2004 laki, joka kieltää uskonnollisten symbolien käytön julkisissa kouluissa. Vaikka laki käsittelee uskonnollisia symboleita yleisesti, keskittyi julkinen polemiikki ennen kaikkea islamilaiseen huiviin. Hunnun sisältämä symbolinen ylilatautuneisuus johti siihen, että keskustelu sen kieltämisestä kosketti lopulta kysymyksiä niin identiteetistä, modernisuudesta kuin sukupuolten välisestä tasa-arvostakin. Tutkielman tavoitteena on purkaa hunnun polysemiaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen ympärille muodostuneen Essexin koulukunnan poststrukturalistisen diskurssiteorian kautta tarkastelemalla niitä ensiarvoisen poliittisia prosesseja, joiden kautta hunnunkäytölle pyrittiin diskursiivisesti kiinnittämään jokin merkitys. Lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan diskurssi on joukko merkityksiä, jotka saavat sisältönsä vain suhteessa toisiin merkitsijöihin. Niinpä poliittinen kamppailu islamilaisen huivin merkityssisällöstä onkin tosiasiassa kamppailu erilaisten, paljon laajempien merkitysjärjestelmien eli diskurssien välillä. Edward Saidin orientalismi-teoriaan sekä postkoloniaalisiin feministisiin näkökulmiin tukeutuen tutkielma tarkastelee, kuinka toiseutta on huntudiskursseissa tuotettu. Primääriaineisto koostuu ranskalaisessa painetussa lehdistössä (Le Monde, Le Figaro, Libération, Le Point, L'Express, Le Progrès) vuoden 2004 tammi- ja syyskuussa julkaistuista huntukysymystä käsittelevistä teksteistä. Tutkimustehtävänä oli paikantaa aineistossa vallitsevat diskurssit ja analysoida niiden solmukohtia sekä artikulaatioita. Erityisen huomion kohteena olivat poliittiset rajat, joita "meidän" ja "muiden" välille pyrittiin diskursiivisesti konstituoimaan. Tämän lisäksi tarkoituksena oli selvittää, löytyykö aineistosta hegemonisia artikulaatioita. Vastauksena tutkimuskysymyksiin tammikuun aineiston keskeisimmäksi diskurssiksi paikantui ajatusrakennelma, jota kuvattiin tasavaltalaisuudeksi. Monet esiin nousseista toiseuden teemoista ja niitä kuvaavista merkitsijöistä liittyivät kiinteästi yhteen: "ryhmäkuntalaisuus", "islamismi", "taantumuksellisuus" ja "patriarkaalisuus" pyrittiin kaikki kiinnittämään hunnunkäyttöön, joka täten muodostui ranskalaisen "tasavaltalaisuuden", "sekulaarisuuden", "modernisuuden" ja "sukupuolten tasa-arvon" vastakohdaksi pitkälti Saidin teoretisoiman orientalismin mukaisesti. Artikulaatiot siitä, mitä on tasavaltalaisen identiteettidiskurssin "tuolla puolen", toivat sen rajat näkyviksi ja mahdollistivat islamilaisen hunnun analysoinnin identiteetin peilinä. Sekä kantaranskalaiset että siirtolaistaustaiset subjektit osallistuivat edellä kuvattuun toiseuden tuottamiseen, mutta postkoloniaalisen feminismin puitteissa tutkielma osoitti "siirtolaisnaisen" subjektiposition olleen lähes kauttaaltaan ranskalaista integraatioihannetta edustaneilla uusorientalisteilla. Tämä marginalisoi huntua käyttävien naisten artikulaatiot ja esti heidän äänensä täysivaltaisen kuulumisen ja kuulemisen. Toteutettu diskurssianalyysi toi kuitenkin esiin, että tammikuusta poiketen vuoden 2004 syyskuussa julkaistuissa teksteissä huntuun liittyvät antagonistiset diskurssit liitettiin yhteen hegemonisia artikulaatioita hyväksikäyttäen. Kahden ranskalaisen toimittajan Irakissa tapahtunut sieppaus loi diskursiivisen kontekstin, jossa riisutusta hunnusta tuli – ainakin hetkeksi – kansallisen yhtenäisyyden symboli. Työn kauempikantoisena tavoitteena olikin diskurssiteoriaa hyväksikäyttäen korostaa, ettei mikään diskurssi tai identiteetti ole ei ikinä suljettu tai pysyvä, vaan määräämätön – olemassa ainoastaan tuottamisen kautta.
  • Törmä, Pauliina (2010)
    Aseelliset konfliktit ja kriisit ovat kylmän sodan jälkeen muuttuneet aiempaa monitahoisemmiksi. Rauhan säilyminen edellyttää paitsi aseellisen konfliktin ratkaisemista, myös konfliktin taustalla vaikuttavien, usein taloudellisten ja sosiaalisten, epäkohtien korjaamista. Kriisinhallinnan keinot ovat kuitenkin edelleen enimmäkseen sotilaallisia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Afganistanissa osana Naton johtamaa ISAF-operaatiota käytettäviä PRT-osastoja (Provincial Reconstruction Team) uudenlaisena kriisinhallinnan työkaluna. PRT-konseptin ajatuksena on tuoda yhteen sotilas- ja siviilitoimijat ja heidän käytössään olevat sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset keinot vakauden säilyttämiseksi. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii inhimillisen turvallisuuden käsite, joka korostaa yksilön ja yhteisöjen turvallisuutta valtion turvallisuuden rinnalla sekä huomioi fyysisten ja sotilaallisten turvallisuusuhkien lisäksi myös taloudelliset ja sosiaaliset epäkohdat turvattomuuden synnyttäjinä. PRT-toimintaa analysoidaan John Cockellin laatiman rauhanoperaation kehikon kautta, jossa yhdistyvät konfliktin ratkaisua vaativat eri inhimillisen turvallisuuden osa-alueet – poliittinen, yhteisön, henkilökohtainen ja taloudellinen turvallisuus. Tutkielman tavoite on selvittää missä määrin PRT:t edistävät inhimillistä turvallisuutta ja kuinka hyvin ne tähän tehtävään soveltuvat. PRT-toimintaa analysoidaan kahdella tasolla: diskursiivinen analyysi perustuu toimintaa ohjaavien dokumenttien arviointiin ja käytännön taso PRT-projektien ja PRT-toiminnasta tehtyjen arvioiden analysointiin. PRT-toiminnan ohjeistuksessa näyttää korostuvan melko perinteinen, valtion eli Afganistanin hallinnon, tukemiseen tähtäävä turvallisuuskäsitys. Käytännössä PRT:t ovat kuitenkin pyrkineet edistämään ainakin jollain tasolla kaikkia neljää inhimillisen turvallisuuden osa-aluetta. Taloudellisen turvallisuuden edistäminen on korostunut PRT-toiminnassa ehkä liikaakin niiden suunnatessa valtaosan resursseistaan jälleenrakennus- ja kehitysprojektien toteuttamiseen. Muut inhimillisen turvallisuuden osa-alueet ovat näin jääneet vähälle huomiolle. Keskittyminen taloudellisen turvallisuuden edistämiseen on myös synnyttänyt ristiriitoja PRT-osastojen ja Afganistanissa toimivien avustusjärjestöjen välille. Siviilitoimijoiden määrä on lopulta jäänyt PRT-osastoissa vähäiseksi, mikä väistämättä on rajoittanut niiden kykyä edistää inhimillistä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti. Kokonaisuudessaan PRT-osastot ovat kuitenkin täyttäneet ISAF-operaatioon ja sen mandaattiin jäänyttä aukkoa inhimillisen turvallisuuden edistämisessä ja huomioineet ISAF-operaatiota paremmin myös inhimillisen turvallisuuden pääteesin, yksilön turvallisuuden, tärkeyden.
  • Kupiainen, Joonas (2010)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä oikeutetun sodan tradition (just war tradition) kolmatta ja viimeistä osaa, jus post bellumia, teemoittelemalla sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta käyty nykyinen keskustelu keskeisiin aiheisiin. Teemoittelun tarkoitus on osaltaan selkeyttää jus post bellum -diskurssin laaja-alaista problematiikkaa tuomalla esille keskeiset kriteerit ja edellytykset, jotta voidaan puhua sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta. Työssä vastataan siten kysymykseen: mitkä ovat keskeiset teemat nykyisessä jus post bellum -keskustelussa? Tärkein työssä käytetty tutkimusaineisto on aihetta käsittelevät tutkimusartikkelit ja muu kirjallisuus (muiden muassa Brian Orendin ja Michael Walzerin). Sodan oikeudenmukaisen päättämisen problematiikka on perinteisesti jäänyt oikeutetun sodan tradition kahden ensimmäisen osan (jus ad bellum ja jus in bello) varjoon eikä konsensusta jus post bellumin sisällöstä ole. Koska nykymaailmassa yleistyvien konfliktien, kuten humanitaaristen interventioiden, päättäminen on osoittautunut ongelmalliseksi tehtäväksi, joka vaatii niin moraaliselta kuin oikeudelliselta sisällöltään tarkennuksia, on jus post bellum -keskustelu jälleen aktivoitunut tutkiakseen tätä problematiikkaa. Pirstaleisen jus post bellum -tradition kehittämiseksi, ja käytännöllisistä syistä, keskustelua on tarpeellista ja oikeutettua myös heijastella johonkin nykyiseen, akuuttiin konfliktiin. Tästä syystä tutkimuksessa esiteltyjen jus post bellum -diskurssin teemojen alla käydyssä keskustelussa esiintyy myös heijastuksia Irakiin. Keskeiset jus post bellum -diskurssin teemat, jotka ovat loogisesti nousseet aiheesta käydystä keskustelusta, johon tässä tutkimuksessa on perehdytty, ovat seuraavat: 1) vaatimus legitimiteetistä, 2) vaatimus syyllisten asettamisesta oikeuden eteen ja turvatumman valtion rakentamisesta, 3) vaatimus oikeudenmukaisesta vetäytymisestä, ja diskurssin kokoavana teemana, 4) vaatimus paremmasta status quosta. Teemojen alla käsitellään, analysoidaan ja myös vertaillaan keskeisten jus post bellum -teoreetikkojen ajatuksia ja määritelmiä jus post bellumista. Tätä tutkimuksen päälukua pohjustetaan esittelemällä jus post bellum -perinteen asema oikeutetun sodan traditiossa ja maailmanpolitiikan tutkimuksessa, diskurssiin kohdistettu kritiikki sekä taustoitetaan teemoissa esille nouseva Irakin konflikti. Teemojen käsittelyn jälkeen pohditaan myös diskurssin asemaa ja kehitysnäkymiä maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden rajapinnassa. Tutkimuksen päätelmissä todettiin, että jus post bellumista käyty nykyinen keskustelu asettui loogisesti tutkimuksessa esiteltyjen keskeisten teemojen alle, eikä keskeisiä sisältöjä jäänyt näiden ulkopuolelle. Lisäksi todettiin, että jus post bellumin käsitteellinen kehittäminen vaatii laajempaa peilaamista vallitseviin konflikteihin, kuten Irakiin sotaan, sekä rakentavaa vuoropuhelua maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden tutkimuksen välillä.
  • Majander, Linda (2010)
    Ilmastonmuutoksen hillitseminen on yksi suurimmista haasteista, jonka kansainvälinen järjestelmä joutuu tällä hetkellä kohtaamaan. Näihin ongelmiin ei voi vastata mikään valtio yksinään, vaan kestävään ratkaisuun vaaditaan koko kansainvälisen yhteisön yhteistyötä. Globaalin koordinoidun vastauksen kehittäminen ilmastonmuutokseen on keskittynyt YK:n alaiseen ilmastosopimukseen ja kansainvälisoikeudellisesti sitovaan Kioton pöytäkirjaan. Yhdessä nämä dokumentit muodostavat globaalin ilmastoregiimin. Ilmastoneuvottelut ovat tällä hetkellä keskittyneet vuoden 2012 jälkeistä sitoumuskautta koskevaan sopimukseen. Tutkielmassa tarkastellaan, onko kehitysmaiden asenteet muuttuneet myönteisemmiksi ilmastopolitiikkaa kohtaan, koska tulevaisuudessa kaikki maat olisi saatava sitoutumaan päästövähennyksiin. Erityisesti suuret teollistuvat kehitysmaat ovat nykyisin suurimpien saastuttajien joukossa, jonka takia niidenkin päästöjä tulisi hillitä. Tutkielmassa tarkastellaan myös EU:n ja Yhdysvaltojen toimintaa ja vaikutusta kehitysmaihin, koska maat ovat keskeisessä roolissa tulevaisuuden sopimuksen syntymiselle. Lisäksi ilmastosopimusta tarkastellaan esimerkkinä kansainvälisestä ympäristöregiimistä. Valtioiden toimintaa ilmastoneuvotteluissa selittävät kansainvälisen ympäristöpolitiikan teoriat. Valtiot ovat keskinäisriippuvaisia, ja niiden toimintaan vaikuttavat ekologinen haavoittuvuus ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Ilmakehä on perinteinen esimerkki kollektiivisesta hyödykkeestä, jonka tuottaminen aiheuttaa omat haasteensa egoistisesti toimivien valtioiden välisessä politiikassa. Regiimiteoria selittää puolestaan regiimin muodostumista ja muutosta. Teollisuus- ja kehitysmaiden nykyistä ilmastopolitiikkaa selittävät lisäksi aikaisemmat tutkimukset EU:n, Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden ympäristöpolitiikasta kansainvälisellä tasolla. Kehitysmaiden ympäristöpolitiikan muotoutumisessa etelä-pohjoinen-politiikalla on ollut merkittävä rooli. Vastuu ympäristöongelmien aiheuttamisesta, niistä aiheutuvat kustannukset ja vaatimus oikeuteen kehittyä ovat nousseet kehitysmaissa keskeisiksi intresseiksi kansainvälisissä ympäristöneuvotteluissa. Näiden pohjalta tarkastellaan kehitysmaiden toimintaa nykyisissä ilmastoneuvotteluissa. Tutkitulla ajanjaksolla EU on pitänyt paikkansa ilmastoneuvotteluiden eteenpäin työntäjänä, kun taas Yhdysvallat on edelleen haluton sitoutumaan kansainvälisiin päästövähennyksiin – vetoamalla erityisesti siihen, että maa ei sitoudu ennen kuin suuret kehitysmaatkin sitoutuvat. Kehitysmaiden asenteiden ilmastopolitiikkaa kohtaan voi yleisesti katsoa muuttuneen myönteisemmäksi tutkitulla ajanjaksolla. Tämä on kuitenkin näkynyt ennen kaikkea kansallisella ja alueellisella tasolla, ei niinkään halukkuutena sitoutua globaaliin regiimiin. Tämä osoittaa, että ilmastoregiimiä ei voida pitää kovin vahvana regiiminä. Beverley Darkin on kuitenkin esittänyt, että ilmastoneuvotteluiden nykyisestä nollasumma-tilanteesta voitaisiin päästä eteenpäin nimenomaan sitoutumalla myös kansallisen ja alueellisen tason toimintaan. Keskeisiä lähteitä ovat Tapani Vaahtorannan ja Detlef Sprinzin tutkimukset kansainvälisestä ympäristöpolitiikasta, Oran Youngin ja Beverley Darkinin regiimiteoriat, Michele Betsillin sekä Christiana Figueresin ja Maria Ivanovan tutkimukset ilmastoneuvotteluista, sekä Adil Najamin ja Joyeeta Guptan kirjoitukset kehitysmaiden ympäristöpolitiikasta. Tutkimuksen keskeisenä aineistona käytetään International Institute for Sustainable Development (IISD) -järjestön kokoamia raportteja YK:n ilmastoneuvotteluista, joista tarkastellaan sisällönanalyyttisesti valtioiden asenteiden muutosta ilmastopolitiikkaa kohtaan. Lisäksi aineiston taustana toimivat eri järjestöjen kokoamat raportit ilmastoneuvotteluista.
  • Lamminpää, Leea Eveliina (2010)
    Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, minkälaista on kansalaisjärjestöjen tuottama vastadiskurssi neoliberaalille talouspolitiikalle Economic Partnership Agreements -neuvotteluiden kontekstissa. Economic Partnership Agreements -sopimukset (EPA-sopimukset) ovat Euroopan Union neuvottelemia kauppasopimuksia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa. Päämääränä ovat WTO-yhteensopivat, vastavuoroiset vapaakauppasopimukset edellisten kauppasopimusten tilalle, jotka tarjosivat AKT-maille yksipuoleisia etuuksia kaupassa EU:n kanssa. Sopimusneuvottelut on aloitettu vuonna 2003, ja alkuperäisestä vuoden 2008 aikarajasta huolimatta neuvottelut ovat yhä (kevät 2010) kesken. Kiistaa neuvotteluissa ovat aiheuttaneet muun muassa sopimusten kattamat kaupan alat, sopimusten vaikutus AKT-maiden taloudelliseen kehitykseen ja AKT-maiden keskinäiseen integraatioon. Tutkimuksessani olen kiinnostunut kansalaisjärjestöjen tuottamasta vastadiskurssista neoliberaalille talouspolitiikalle näiden kauppaneuvotteluiden kontekstissa. Tutkin sitä, miten vastadiskurssi muodostuu ja mitä se kertoo hegemonisen prosessin tilasta neoliberalismin suhteen. Aiemman tutkimuksen mukaan EPA-sopimuksia pidetään osoituksena neoliberalismin leviämisestä maailmassa, joten niiden kontekstissa tuotettu vastadiskurssi neoliberalismille on kiinnostava tapaus neoliberalismin vastustamisen laajasta kentästä. Teoreettisena taustana tutkimukselleni toimii Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämä teoria hegemonian rakentumisesta diskursseissa. Laclaun ja Mouffen teoria nojaa vahvasti gramscilaiseen ajatteluun hegemoniasta prosessina, jossa yhteen nimittäjään pyritään liittämään mahdollisimman monia merkityksiä ja näin häivyttämään poliittisia rajoja. Laclaun ja Mouffen teoria liittää hegemonian luomisen diskursseihin, ja se onkin leimallisesti osa diskurssianalyysin monipuolista kenttää. Laclaun ja Mouffen teoria on postmarxilainen, poststrukturalistinen ja postmoderni. Tutkimus on suoritettu diskurssianalyyttisin menetelmin ja siinä käytetään hyväksi diskurssianalyysia varten luotuja käsitteitä diskurssien muotoutumisesta ja eri osien roolista niissä. Aineistona tutkimuksessa toimivat kansainvälisesti toimivien kansalaisjärjestöjen julkiset kannanotot neuvotteluihin liittyen. Neuvotteluita ja tulevia todennäköisiä sopimuksia on tutkittu paljon siitä näkökulmasta, mitä vaikutuksia niillä tulee olemaan AKT-maille. Diskurssianalyyttistä tutkimusta niistä on kuitenkin tehty hyvin vähän. Tutkimuksessani käy ilmi, että kansalaisjärjestöjen vastadiskurssi neoliberaalille talouspolitiikalle EPA-neuvotteluiden kontekstissa on jakautunut kahtia. Toisaalta neoliberalismia kritisoidaan siksi, että se ei edesauta kehitystä kehitysmaissa. Toisaalta sitä kritisoidaan siitä lähtökohdasta, että neoliberaalit uudistukset kaventavat demokraattisen päätöksenteon alaa kehitysmaissa. Kansalaisjärjestöt eivät tutkimukseni mukaan ole kyenneet yhdistämään näitä kriittisiä lähtökohtiaan yhteen diskurssiin. Kun vastadiskurssi hajoaa, heikentyvät mahdollisuudet luoda omasta positiosta hegemonista. Neoliberalismin hegemoninen tila on tutkimukseni perusteella kohtalaisen vahva mutta ei kuitenkaan täydellistynyt, koska poliittinen kamppailu siitä on edelleen käynnissä.
  • Hirvenlahti, Laura (2010)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on Chávezin vallankumousretoriikka ja puheiden yleisöt. Hugo Chávezin retoriikka on osittain siivittänyt hänen suosiotaan Venezuelassa. Tutkielmassani analysoin, puhuuko Chávez myös laajemmille yleisöille. Chávez on saanut kansainvälistä huomiota räväkällä retoriikallaan ja Venezuelasta on tullut ikään kuin maailmanpolitiikan kentälle uhitteleva pikkuveli. Tutkin Chávezin retoriikkaa vallankumouksien ja vallankumousretoriikan näkökulmasta. Vallankumousteoriat selittävät vallankumouksien logiikkaa ja merkitystä sekä selittävät vallankumouksien ja maailmanpolitiikan yhteyttä. Vallankumousretoriikalla on taipumus viitata ja vedota myös maailmanlaajuiseen vallankumoukseen. Tutkielmassani analysoin Chávezin filosofisia yleisöjä ja sitä vaikuttaako puhepaikka Chávezin retoriikkaan. Tutkimuskysymyksessäni yleisö tarkoittaa puhujan konstruoimaa joukkoa, johon puhuja haluaa argumentillaan vaikuttaa. Tämä yleisö tulee erottaa puhetta paikan päällä kuuntelevasta yleisöstä. Pro gradu -tutkielmani aineistona on 11 Hugo Chávezin pitämää puhetta. Valitsin puheet niiden oletettujen läsnä olevien yleisöjen perusteella. Analyysiosiossa käsittelen puheita tämän jaottelun perustella eli ensin Venezuelassa pidettyjä puheita, alueellisia puheita ja lopuksi kansainvälisiä puheita. Puheista etsin esisopimuksia ja arvoja, joihin Chávez perustaa argumenttinsa. Menetelmänä pro gradu -tutkielmassani on Chaim Perelmanin retoriikan tutkimuksen metodi. Perelman korostaa yleisön merkitystä retoriikassa ja pitää olennaisena puhujan ja yleisön välistä suhdetta. Puhujan tulee suhteuttaa argumentointi yleisöönsä. Esisopimus on ikään kuin argumentin aloituspiste, yhteisymmärryksen alue yleisön ja puhujan välillä. Argumentointi perustuu siihen mikä on yleisön hyväksyttävissä. Tutkielmani tärkeimpinä teoksina pidän Perelmanin (1996) teosta Retoriikan valtakunta sekä Perelman & Olbrects-Tytecan (1971) teosta New Rhetoric: a treatise on argumentation. Vallankumouksien ja vallankumousretoriikan näkökulmasta keskeisin teos on Hallidayn (1999) Revolutions and World Politics. Tutkielmani tuloksena on, että Chávez puhuu periaatteessa koko ajan samalle yleisölle eli niille, jotka näkevät historian samalla tavalla ja uskovat, että sorron historia ja Bolívarin perintö oikeuttaa nykypäivän politiikkaa ja antaa sille suunnan. Chávez puhuu melko samalla tavalla kaikille konkreettisille yleisöille. Tämä tarkoittaa, ettei puhepaikalla ei ole suurta merkitystä Chávezin retoriikassa käyttämien esisopimusten kannalta. Chávez nojaa samoihin esisopimuksiin, joiden voi tulkita olevan vain melko kapean yleisön hyväksymiä. Tämä osaltaan tuo esiin sen, ettei Chávezin tavoitteena ole laajojen filosofisten yleisöjen tavoittaminen. Chávezin käyttämät tärkeimmät esisopimukset liittyivät historiaan ja sen tuomaan oikeutukseen sekä vallankumoukseen toivottavana asioidentilana.
  • Kreivi-Shishak, Pauliina (2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä syitä Intian keskushallinnon ja Nagalandissa vaikuttavien aseellisten naga-nationalistien välisen konfliktin syttymiselle on esitetty, ja mikä syistä vaikuttaa uskottavimmalta sekä miten konfliktin taustalla olevat ja sitä ylläpitävät syyt ovat muuttuneet konfliktin kuluessa. Etsin vastauksi I. William Zartmanin luoman sisäisen konfliktin mallin avulla, joka yhdistää ahneuden vääryyden ja identiteeetin sisäsllissotien taustalla olevaksi prosessiksi. Zartman mallin mukaan konflitit syttyvät kun emävaltio jättää tietyn alueen ongelmat huomioimatta samalla kun kyseisen alueen asukkaiden toiveet muutoksesta kohti parempaa kohoavat. Etniset toimijoijat mobilisoivat epäoikeudenmukaisuuden tunteen konfliktiksi emävaltaa vastaa. Jos konflikti ei lopu toisen osapuolen voittoon tai rauhansopimukseen, se jumittuu ja konfliktin osapuolet joutuvat etsimään uusia keinoja konfliktin ylläpitämiseen. Tällöin konflikti siirtyy kolmanteen vaiheeseen, eli ahneusvaiheeseen. Kriisin olemassa olosta tulee itseisarvo. Konfliktissa ei ole enää kyse alueen ihmisten eduista, vaan yksittäisten poliittisten toimijoiden henkilökohtaisista eduista. Tässä vaiheessa konfliktin lopettaminen vaikeutuu, koska kysymys on taloudellisista eduista. Poliittisille yrittäjille rauha tarkoittaa taloudellisia menetyksiä. Nagalandin konflikti alkoi Zartmanin mallin mukaisesti vääryyksistä johtuneista syistä. Zartmanin malli näkee identiteettivaiheen erillisenä vääryysvaiheesta, mutta Nagalandin konfliktin vääryys ja identiteettivaihe vaikuttavat osin samanaikaisesti. Vuonna 1997 alkaneen naga-nationalistien suuremman ryhmittymän NSCN-IM:n ja Intian keskushallinnon sopiman tulitaukosopimuksen jälkeen Nagalandin konflikti on jälleen lujitus- ja/tai identiteetivaiheessa. Ensinnäkin toinen merkittävä naga-nationalistien ryhmä NSCN-K ei allekirjoittanut sopimusta Intian keskushallinnon kanssa ja toiseksi NSCN-IM ja NSCN-K eivät ole onnistuneet sopimaan ristiriitojaan. T'allaisessa tilanteessa rauhansopimuksen allekirjoittaminen ja pysyvä rauha ovat epätodennäköistä. Työ on selittävä tapaustutkimus. Työn teoreettisen viitekehyksen kannalta keskeisiä lähteitä ovat Paul Collier & Anke Hoefflerin Greed and Grievance in Civil War(2002); Mansoob Mursheed & Mohammad Tadjoeddin Revisiting the Greed and Grievance Explanations for Violent Internal Conflict (2009); Nicholas Sambanisen A Review of Recent Advances and Future Directions in the Quantative Literature on Civil War (2002) ja I. William Zartmanin Need, Creed, and Greed in Intrastate Conflict (2004). Nagalandin konfliktin kannalta keskeisimpiä lähteitä ovat Abraham Lothan Articulating Naga Nationalism (2009); Murkot Ramunnyn The World of Nagas (1993); Michael Scottin The Nagas India's Problem -- or the World's? (1967) sekä Intian ja Nagalandin sanomalehdissä ilmestyneet Nagalandin konfliktia kästtelevät artikkelit.
  • Paukku, Tuulikki (2010)
    Tässä yleisen valtio-opin pro gradu –työssä erittelen asennoitumista maahanmuuttajiin. Lähden liikkeelle Euroopan unionin rakenteilla olevasta maahanmuuttopolitiikasta. Käytän lähteinä prosessin aikana tuotettuja asiakirjoja, kuten Tampereen huippukokouksen päätösasiakirjaa ja Haagin ohjelmaa. Tekstianalyysiin pohjalta väitän, että huolimatta julkilausutusta pyrkimyksestä vapauden, oikeuden ja turvallisuuden vahvistamiseen, keskeiseksi diskurssiksi nousee kautta linjan turvallisuus. Vapaus ja oikeus ovat sille alisteisia. Mutta vaikka turvallisuusdiskurssi onkin vahvoilla EU:n maahanmuuttopolitiikassa, maat tarvitsevat maahanmuuttajia alhaisen syntyvyyden takia nyt ja jatkossa työvoimantarpeensa tyydyttämiseen. Globaalilla tasolla uusliberalistisen markkinatalouden siivittämä globalisaatiokehitys on johtanut elintasoerojen kärjistymiseen, mikä voimistaa muuttopaineita, sillä ne ovat kiinteässä yhteydessä globaalin talouden ja kansainvälisen politiikan yleiseen kehitykseen. Koska liikkuvuutta eivät edistä niinkään vauraampien maiden houkuttelevuus kuin paineet lähtömaassa, on muuttovirtojen säänteleminen vaikeaa. Euroopan unionin alueelle ei kuitenkaan haluta mitä tahansa maahanmuuttajia. Maahanmuuttopolitiikka onkin jakautumassa mielenkiintoisella tavalla kahtia: hallitun maahanmuuton nimissä pyritään valta-osa Euroopan unionin alueelle haluavista pitämään poissa, ja samalla käydään keskinäistä kilpailua maahan kipeästi tarvittavista ulkomaalaisista osaajista. Nykyisen väestökehityksen jatkuessa EU-maiden arvioidaan tarvitsevan runsaasti työvoimaa Euroopan ulkopuolisista maista. Globaalin ja alueellisen tason jälkeen siirryn tarkastelemaan ilmiötä kansallisella tasolla. Suomessa väestörakenteen muutoksen pelätään, suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, tulevan rajumpana kuin muualla Euroopassa. Siksi Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma tähtää työperäisen maahanmuuton kasvattamiseen. Hankkeen kannatus ei kuitenkaan ole kovin laajamittaista, mikä käy ilmi nettikeskustelusta, joka käytiin Helsingin Sanomien verkkosivuilla helmikuun 2010 Kuukausiliitteen ilmestymisen jälkeen. Lehdessä oli haastateltu maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia. Sovellan runsaasta kolmesta sadasta mielenilmauksesta koostuvaan aineistoon luokitusta, jota Elisa Rustenbach on käyttänyt omassa laajemmassa ja tilastoaineistoon pohjaavassa tutkimuksessaan. Tutkimukseni perusteella ulkomaalaisvastaisia asenteita ruokkivat ennen kaikkea voimakkaat kulttuurierot tulokkaiden ja valtaväestön välillä. Kiinnostava on myös havainto, että rajallisia resursseja jaettaessa konfliktiherkkää aluetta on nimenomaan hyvinvointivaltion kautta tuotettujen etuuksien ja palvelujen jako. Työperäiseen maahanmuuttoon ei joko uskottu tai se ei herättänyt nimimerkeissä voimakkaita tunteita. Erikoislaatuista sen sijaan – ottaen huomioon Suomen vaatimattomat maahanmuuttoluvut – oli monien nettikeskusteluun osallistuneiden voimakas huoli siitä, että mikäli maahanmuuttajien omaa kulttuuria tuetaan, maahanmuuton ja maahanmuuttajien lisääntyessä, suomalainen elämäntapa jää heikompana häviölle ja sulautuu vieraaseen.
  • Lehtinen, Antti (2010)
    Pro gradu -tutkimuksen aiheena on yhdysvaltaisen Weathermen-liikkeen toiminta. Liike sai alkuna uuden vasemmiston piiristä Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Students for a Democratic Society -järjestön sisältä noussut ryhmittymä julisti Yhdysvalloille vallankumouksellisen sissisodan, jonka avulla se pyrki kaatamaan maan hallituksen ja olemaan osa maailmanlaajuista kommunistista vallankumousta. Tutkimuksessa tarkastellaan ryhmän toiminnan motiiveja, toimintaa ylläpitäviä mekanismeja, toiminnan loppumisen taustoja sekä erityisesti ryhmän käyttämiä toiminnan oikeuttamisen keinoja. Tavoitteena on tutkia miten joukko nuoria, joka päätyi väkivaltaiseen kampanjointiin, legitimoi aseellisen toiminnan? Kiinnostuksen kohteena on myös se miksi aseellinen toiminta koettiin tarpeelliseksi ja miten sille rakennettiin legitimiteettiä omissa ja muiden silmissä? Tutkimuksen pääasiallisena aineistona käytän Weathermen-ryhmän tuottamia poliittisia ohjelmajulistuksia, manifesteja ja tiedonantoja vuosilta 1969¬–1977. Näiden lisäksi analyysia tukevina lähteinä toimivat sekä ryhmän jäsenten omat kirjoitukset ja muistelmat että ryhmän toiminnasta kirjoitetut historiikit. Tutkimuksessa aineistoa analysoidaan käyttämällä menetelmänä teorialähtöistä sisällönanalyysia. Aineistoa tarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien ja tiivistäen. Materiaalia analysoidaan Albert Banduran ja Bonnie Cordesin teorioiden luoman viitekehyksen kautta. Pyrin peilaamaan Weathermenin tekstejä moraalista irrottautumisen teoriaan, jonka mukaan yksilöt muokkaavat sosialisaation avulla oman moraalinsa tukemaan omia tekojaan pitkän ajan kuluessa. Teon kognitiivinen rekonstruointi on tehokkain tapa vaikuttaa psykologisesti tuomittavan ja tuhoavan toiminnan edistämiseen. Asteittaisen sosialisaation kautta kynnys väkivaltaa pienenee. Cordesin näkökulma poliittiseen väkivaltaa lähtee tekijöistä itsestään. Ryhmän viestintää tarkastellaan sen propagandan ja autopropagandan kautta, joilla on eri yleisöjä. Tietoisesti muokatulla kielellä tavoitellaan ulkopuolisten yleisöjen lisäksi vaikutusta ryhmän itsensä sisällä. Analyysissani esitän, että väkivaltaisessa toiminnassa mukana olleet yksilöt kävivät läpi prosessin, jossa he muuttivat oman tekemisensä moraalisen arvon. He käyttivät harkittua kieltä kuvatessaan poliittista tilannetta sellaiseksi, jossa heidät tekemisensä oli moraalisesti oikeaa. Aineiston valossa voidaan myös huomata, että toiminnasta ja julkilausumista tuli yhä enemmän ryhmän yhtenäisyyttä korostavia ja sen toimintaa ylläpitäviä. Esitän tutkielmani päätelmissä, että aseellinen toiminta koettiin tarpeelliseksi, koska väkivallaton vastarinta ei toiminut. Eräs tärkeä väline yhtenäisyyden tavoittelemiselle ryhmässä sekä kannatuksen mobilisoimiseksi oli viholliskuvan rakentaminen. Viholliskuvan kautta rakennettiin niin legitimiteettiä kuin omaa taistelutahtoa. Ennen ryhmän loppua sen olemassaolosta tuli sen jäsenille itsetarkoitus.
  • Pölkki, Hannaleena (2010)
    Tarkastelen Pro gradu –tutkielmassani romaninaisten, romaniyhteisön, valtion ja valtaväestön merkityksellistämistä Euroopan romanien oikeuksien keskuksen Roma Rights –julkaisun artikkeleissa. Toisena tutkimuskysymyksenä tarkastelen sitä, kenelle artikkeleiden viestiä suunnataan ja minkälaista politiikkaa niissä pyritään tekemään? Näkökulma on mielenkiintoinen, sillä vaikka vähemmistöihin kuuluvien naisten oikeuksista on käyty Euroopassa viime aikoina enenemässä määrin keskustelua, on romaninaisten asemaan ja oikeuksiin kiinnitetty vain vähän huomiota niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessa. Kysymys romaninaisten asemasta on ajankohtainen myös siksi, että Euroopan unionin syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ollaan tällä hetkellä uudistamassa ja moniperustaisen syrjinnän odotetaan tulevan siinä aiempaa korostetummin esille. Teen tutkielman aluksi katsauksen romanien määrittelyyn ja asemaan Euroopassa. Romaninaisia voidaan katsoa määriteltävän sekä sukupuolen että etnisen taustan kautta. Tarkastelen teoriaosuuden alussa sukupuolen ja etnisyyden kiisteltyjä ja vuorovaikutteisia kategorioita sekä kategorisoinnin haasteellisuutta. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa postmoderniin ja monikulttuuriseen feministiseen tutkimukseen, jotka korostavat eri näkökulmista erilaisuuksien huomioimista ja kritisoivat siten perinteistä feminististä tutkimusta naisten homogenisoimisesta. Postmodernissa tutkimuksessa tukeudun ennen kaikkea Judith Butlerin teoriaan sukupuolen (performoimisen) ja vallan sidoksista. Monikulttuurisessa tutkimuksessa painotan mm. Patricia Hill Collinsin ja Nira Yuval-Davisin teorioita erilaisten kategorioiden risteyskohdista ja syrjinnän ulottuvuuksista. Lisäksi tuon esille postmodernin ja monikulttuurisen feministisen tutkimuksen esittämiä ”uuden” feministisen politiikan malleja. Tutkimusmenetelmänäni käytän diskurssianalyyttista näkökulmaa. Romaninaiset kuvataan artikkeleissa ensisijaisesti alisteisena ryhmänä sekä romaniyhteisössä että valtaväestössä. Alisteisuuden merkitys ja romaninaisten valta-asema eroavat kuitenkin eri konteksteissa. Romaniyhteisössä nainen nähdään ennen kaikkea etnisen ryhmän rajoja symboloivina taakankantajina. Valtaväestön yhteiskunnassa häntä marginalisoi sukupuolen lisäksi kuuluminen etniseen vähemmistöön, jolloin hänet nimetään ennen kaikkea uhriksi. Toisenlainen romaninainen esiintyy Taistelevat romaninaiset -diskurssissa, jossa naiset vastustavat aktiivisesti heitä alistavia valtadiskursseja. Romaniyhteisö merkitään artikkeleissa patriarkaaliseksi ja perinteiseksi yhteisöksi. Yhteisö sijoitetaan kuitenkin kokonaisuudessaan marginaaliin valtaväestön hallitsemassa yhteiskunnassa. Valtaväestö taas ilmenee kauttaaltaan stereotypioivana ja rasistisena massana, joka tekee osaltaan myös valtiosta rasistisen. Valtio nimetäänkin yhtäältä epäonnistuneeksi oikeusvaltioksi ja toisaalta homogenisoivaksi järjestelmäksi, joka pyrkii ylläpitämään valtaväestön hegemoniaa. Artikkelien viestin voidaan nähdä kohdistuvan pääasiassa valtaväestölle, sen poliittisiin päättäjiin ja esimerkiksi naisjärjestöille. Viestin voidaan kuitenkin nähdä myös pyrkivän voimaannuttamaan romaninaisia sekä kritisoimaan romaniyhteisöjen valta-asetelmia. Politiikka heijastelee ”uuden” feministisen politiikan malleja artikkeleiden korostaessa romaninaisten ja romaniyhteisön keskinäisiä erilaisuuksia sekä romaninaisten erilaisuutta suhteessa valtaväestön naisiin. Erilaisuuksien tunnistaminen on kuitenkin rajallista eikä se ulotu esimerkiksi valtaväestöön.
  • Bukovskis, Karlis (2010)
    This Master’s Thesis contributes to the theoretical approach of ‘economism’ developed by Teivo Teivainen as well as the theoretical discussion on the changing responsibilities of foreign ministries and the influences of modern neoliberal economic principles on foreign policy. The case study of this research is the Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia. The aim of the research therefore was to examine if and how economism manifests itself in the responsibilities of the Ministry of Foreign Affairs with regards to Latvia’s external economic relations. This research contributes to the theoretical stances of economism by developing a set of conceptual principles and exercising them on the Ministry of Foreign Affairs. A discourse – containing arguments and principles expressed by interviewed officials and conceptual foreign policy documents – is screened for the presence of these predefined principles of economism. The documents regulating the responsibilities of the Ministry of Foreign Affairs are subjected to a diachronic comparative analysis to identify whether the political influence and responsibilities of the Ministry have diminished over the time and if a constitutionalization of economism has taken place. The analysis reveals a constitutionalization of economism through a gradual reduction of responsibilities and political influences of the Ministry since the beginning of 1990s. The control and political influence that the Ministry had after the collapse of the Soviet Union was reduced, liberalizing economic relations and opening the market. The MFA's responsibilities and influences have been adjusted to the needs and demands of the business sector – the promotion of domestic businesses abroad and the attraction of the foreign investors. The embassies and the MFA add ‘political muscle’ by demonstrating support for the business sector rather than by constraining it. The main responsibilities left for the MFA and embassies are the representation of businesses, occasional assistance for citizens, expert advice to the host state and improving the image of the country. The presence of the principles of economism within the discourse is not unequivocal. The economic rationale does not dominate the discourse of the responsibilities of the MFA. Economic rationale and even boundary creation itself is largely absent from the discourse constituted by the principles within the documents regulating the functioning of the MFA. Even more, the discourse constituted by the principles expressed by the officials in the interviews for this research does not reveal strong dominance of economic rationale either. Present principles show support for apolitism in state affairs and limitations on external sovereignty. At the same time, there are also strong opposing views, especially with regards to the limits of democracy and internal sovereignty. Nevertheless the legal documents demonstrate that the boundary between economical and political is being created by taking the strong decision making powers on external economic relations away from the MFA and so revealing the constitutionalization of economism. The defined principles of economism though should be further tested in future analyses.
  • Rinne, Annika (2010)
    Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan luonnontieteellisen tiedon roolia poliittisessa vallankäytössä Kosovon kriisin yhteydessä keväällä 1999, keskittyen erityisesti suomalaisista oikeuslääketieteen asiantuntijoista koostuneen EU-asiantuntijaryhmän suorittamaan Račak-tutkimukseen. Laajemmassa mielessä tutkimus liittyy yhä jatkuvaan keskusteluun tieteellisen tiedon auktoriteetista poliittisten toimien oikeuttamisessa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä oli EU-tutkimusryhmän tuottaman tieteellisen tiedon rooli Naton pommitusten oikeuttamisessa ja kuinka ryhmän työn tulokset ja työ itsessään nivoutuivat taustalla vaikuttaneeseen Lene Hansenin erittelemään Balkanizing Serbia -diskurssiin. Tutkimus pohjautuu Michel Foucault’n valta- ja yhteiskuntateoriaan sekä hänen käsityksiinsä tiedon, vallan ja totuuden yhteen kietoutumisesta vallan verkostossa. Diskurssianalyysi perustuu Siegfried Jägerin kehittämään metodiin, jota on käytetty työssä siihen soveltuvin osin tieteen diskurssitasoa edustavan aineiston erityislaadun analyysissa huomioon ottaen. Kriittisen diskurssianalyysin painopisteinä ovat oletukset toiminnan kontekstisidonnaisuudesta ja kielen käytön seurauksia tuottavasta luonteesta. Tutkielman laajempi viitekehys muodostuu Foucault’n lanseeraamasta ja Jägerin kehittämästä dispositiivin käsitteestä, jonka sisällä diskurssianalyysi sijoittuu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Aineistona käytetään EU:n tutkimusryhmän johtaja tohtori Helena Rannan 17.3.1999 kirjoittamaa lehdistötiedotetta Račakin tapausta koskevien tutkimusten alustavista tuloksista. Lehdistötiedotetta on analysoitu painottaen retorista analyysia lehdistötiedotteen kontekstisidonnaisuuden ja ideologisia seurauksia tuottavan luonteen tutkimisessa. Aineiston analyysi pyritään sijoittamaan osaksi laajempaa viitekehystä sekä vallinnutta poliittista ja historiallista kontekstia tekemällä katsaus myös lehdistötiedotteen julkaisua edeltäneeseen aikaan ja siitä mediassa tehtyihin tulkintoihin. Lehdistötiedotteen diskurssianalyysi osoittaa, kuinka sidoksissa se on aikansa poliittiseen tilanteeseen ja taustalla vallinneeseen serbien väkivaltaisuutta korostaneeseen Balkanizing Serbia -diskurssiin. Lehdistötiedotteen kirjoittaja ja tutkimusryhmän johtaja Ranta näyttäytyy yhtä aikaa sekä vallan käyttäjänä että sen kohteena osana yhteiskunnan totuuspolitiikkaa. Račak-tuloksista raportoineiden sanomalehtien analyysi puolestaan paljastaa, kuinka tieteellisen tiedon auktoriteettiin voidaan nojata tietynlaisen politiikan oikeuttamiseksi ja kuinka tieteellinen tieto muuntuu alkuperäisestä muodostaan eri tulkintojen ja yksinkertaistumisen kautta voimakkaaksi kansainvälisen politiikan välineeksi.
  • Rzayeva, Esmira (2010)
    This research paper examines the assistance of US government to Azerbaijani government on democracy between 1991-2009. First, definitions of democracy will be discussed. Second, democracy is demonstrated in all possible ways and it does not reflect one position on an issue, but rather each expression reflects a particular understanding and meaning of democracy. The democracy is studied according to the following categories: pro-democracy, neutral and anti-democracy or critical of the US democracy. Third, the assistance of the US to promote democracy in Azerbaijan. Particularly, my interest lies in US government aid to the Azerbaijani state. Moreover, I use a comparative analysis of Azerbaijani elites, culture and strategic environment and their implication to sustain democracy in Azerbaijan. My aim is to analyze how the country is reacting to US promotion of democracy in particular. I am interested in how US interpret democracy in Azerbaijan? I am looking to see what messages are being used for the Azerbaijani audience by Azerbaijani government on reacting to US democracy promotion. I employed both quantitative and qualitative data in my thesis as research material. My purpose is to discuss the theoretical concepts of the thesis (democracy, political elites and political culture) and fill the gap by combining the theory with the political context of Azerbaijan. I aim to design a new theory to fit the political realities of the Caucasian Azerbaijan and demonstrate how the Azerbaijani elites and political culture contribute from the US governmental assistance on democracy in Azerbaijan. Thus, the empirical part explains the case of Azerbaijan within a new build theory-comfortable democracy that examines strategic environment of Azerbaijan and its democratization process and geopolitical significance. The theory of comfortable democracy discusses some strengths and weaknesses of political elites and political culture and geostrategic environment in terms of democratisation. Most importantly it explains the result of US assistance on democracy in Azerbaijan. In conclusion, Azerbaijan is a gray-zone country with a different semi-authoritarian sub-model. The theory of comfortable democracy better explains the US assistance on democracy of Azerbaijan. The results of the quantitative analysis shows that the effect of USAID democracy assistance has not played an essential role in promoting democracy in Azerbaijan in the period 1992–2009. However, the qualitative research demonstrates a positive impact of foreign assistance on democracy compared to the quantitative research of this thesis. In particular, both the US administrations and Azerbaijani government claim that Azerbaijan achieved a certain level of democracy and that there are positive democratic results.
  • Mäenpää, Katri (2010)
    Pro gradu –tutkielmassani tutkin ympäristöpakolaisuuden käsitettä pakolaispoliittisessa ja ympäristöpoliittisessa kontekstissa käsiteanalyysin avulla. Tarkoituksenani on analysoida, miten eri konteksteissa annetut määritelmät vaikuttavat ympäristöpakolaisten suojelun järjestämiseen ja vastuun kohdentamiseen. Tutkimusaineistonani on hallitustenvälisten järjestöjen että kansainvälisten kansalaisjärjestöjen viime vuosina julkaisemia raportteja, jotka käsittelevät ympäristöpakolaisuutta nimenomaan poliittisessa kontekstissa. Ympäristöpakolaisilla tarkoitetaan yleensä ihmisiä, jotka ovat pakotettuja jättämään tavanomainen elinpiirinsä sen vuoksi, että ilmeinen ympäristöhäiriö (luonnollinen ja/tai ihmisten aikaansaama) vaarantaa heidän olemassaolonsa ja/tai vakavasti vahingoittaa heidän elämänlaatuaan. Ympäristöpakolaisia on arvioitu olevan tällä hetkellä 25–50 miljoonaa, ja määrän on arvioitu nousevan jopa yli 200 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Ympäristöpakolaisia ei ole kuitenkaan tunnustettu kansainvälisessä oikeudessa, eikä ympäristöpakolaisuuden käsitteestä vallitse kansainvälistä yhteisymmärrystä. Lisäksi debattia käydään siitä, kenelle vastuu ympäristöpakolaisten suojelusta kuuluu. Käsitteen kontekstualisoinnin problematisointi on tärkeä osa analyysiani. Hypoteesini mukaan ympäristöpoliittinen konteksti on suotuisampi ympäristöpakolaisten kansainvälisen suojelun järjestämiselle ja vastuun kohdentamiselle kuin perinteiseen pakolaisregiimiin tukeutuva. Vastuuta on teoretisoitu monin eri periaattein – omalle työlläni mielekkäin vastuun teoreettinen viitekehys on kosmopoliittinen moraali, johon myös YK:n peruskirja perustuu. Tosiasiallisesti globaalin vastuullisuuden periaatteet saavat konkreettisen muodon kuitenkin vain kansainvälisen oikeuden kautta. Aineistoni perusteella vastuun määrittämiseen ja kohdentamiseen vaikuttaa paitsi poliittinen konteksti niin myös alueellinen näkökulma - tämä korostuu erityisesti suhtautumisessa maan sisäisiin ympäristöpakolaisiin. Pakolaispoliittisessa kontekstissa nähdään ensisijainen vastuu maan sisäisten pakolaisten hyvinvoinnista ja suojelusta aina pakolaisten kotivaltioilla. Ympäristönäkökulmaa korostavat toimijat taas painottavat globaalia vastuuta, sillä myös ympäristön heikkeneminen on kollektiivisesti aiheutettua. Kansallisvaltioiden vastuun korostaminen sysää vastuuta kehittyville maille, sillä ne kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten ja tulevat kohtaamaan käytännössä ympäristöpakolaisuuden ensimmäisinä. Kansainvälisen yhteisön ja erityisesti ilmastonmuutoksen pääasiallisten aiheuttajien vastuun korostaminen implikoi erityisesti länsimaiden vastuuta. Ympäristöpakolaisuudesta ei ole olemassa riittävästi empiiristä tutkimusta tukemassa poliittista päätöksentekoa. Tutkimuksen puute lisää ympäristöpakolaisuuden käsitteen epämääräisyyttä, ja ilman kansainvälisesti sovittua määritelmää ympäristöpakolaisuuden käsitteestä on myös hankala kohdentaa ja määritellä vastuuta. Tutkielmani johtopäätösten mukaan ympäristöpakolaisten kansainvälinen suojelu tulisi järjestää kestävästi ja kokonaisvaltaisesti kansainvälisesti sitovien periaatteiden mukaan. Vastuun ympäristöpakolaisista on oltava ensisijaisesti globaali, vaikka yhtenä tärkeänä toimintamuotona sen ehkäisemiseksi on paikallisten yhteisöjen tukeminen ja niiden kapasiteettien vahvistaminen. Ainoastaan globaalien ja paikallisten poliittisten käytäntöjen yhdistäminen tarjoaa avaimet ympäristöpakolaisuuteen liittyvän poliittisen ongelman ratkaisemiseen.