Browsing by Organization "Helsingfors universitet, Institutionen för ekonomi och politik: Allmän statslära: Politologi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Peil, Nele (2010)
    The purpose of the thesis is to provide a critical analysis of the regime of social security in current-day Estonia in terms of its poverty-alleviating potential and effect on the significant income disparities between the winners and losers of market-liberalism. The analysis is carried out in three steps. The first step determines risk factors for poverty among a household’s socio-economic characteristics in a hypothetical natural market situation. An overview of the dynamics of poverty in different social groups, with social benefits removed from households’ incomes, is provided for the time period 2004-2007. The second step analyzes the redistributive impact of the regime of social benefits by looking at how adding in social transfers to households’ incomes changed the picture. This step indicates in what groups social benefits significantly decrease poverty and how they affect the situation of income inequality between social groups. The third step is a discussion of the results in the framework of distributive principles of social rights and justice. This step provides the regime characterization in theoretical terms. The analysis is based on survey data from the Estonian Social Survey (ESS), a national survey carried out by Statistics Estonia. The ESS is the official source of national data on incomes. The methods used to analyse the data were bivariate analysis and multivariate logistic regression analysis. The findings indicate that the most important factors of poverty risk among households’ main socio-economic characteristics are the engagement of the head of the household in employment, along with his/her gender and level of education. Living in a city rather than the country, and in households larger than single-member ones, are also deterrents of poverty. Household ethnicity and the head of household’s age proved fairly insignificant as poverty risk factors. The number of children a household has had medium effect on its poverty risk, with poverty rates starting to climb from the third child onwards. In terms of regime characterization, the Estonian social security regime is exemplified by marginal income guarantees, universal eligibility, differentiated quality of social rights and de-commodification, a proportional nature and low potential for income redistribution.
  • Lemponen, Saara (2010)
    Tutkimusraportin tarkoituksena on analysoida Suomen kahden merkittävän finanssikriisin selvittämisen keinoja ja esteitä. Tutkimusaineistona ovat Helsingin Sanomien pääkirjoitukset vuosina 1991-1993 sekä 2007- 15.9.2009. Molemmissa ajankohdissa keskitytään erityisesti finanssikriisin analysointiin, ja siitä seuranneen kokonaistaloudellisen taantuman tarkastelu jää vähäiselle huomiolle. Finanssikriisin keinoja ja esteitä tarkastellaan laadullisen menetelmän avulla, joka on päämäärärationaalista toimintaa kuvaava nelikenttä. Nelikentän osia ovat finanssikriisin selvittämisen päämäärät, keinot, esteet sekä esteiden tai vastustuksen muodot. Nelikentän avulla aineistosta saadaan esille havaintoja, joiden perusteella tehdään laajempia johtopäätöksiä. Tutkimuskysymyksiä ovat: Millaisia finanssikriisin selvittämistä koskevia keinoja HS:n pääkirjoituksissa on nähty? Millaisia finanssikriisin pitkittymistä edistäviä asioita HS:n pääkirjoituksissa esitetään? Suomen 1990- luvun pankkikriisi oli sitten 1930- luvun yksi maailman pahimpia talouskriisejä, joissa bruttokansantuotteen kasvu ja pankkien luotonmyöntö olivat negatiivisia useamman vuoden ajan. Tuoreemmassa finanssikriisissä puolestaan kyseessä oli ulkosyntyinen kriisi, joka vaikutti Suomeen omaisuuslajien arvojen romahtamisen sekä viennin tyrehtymisen kautta. Tuoreempi kriisi on vaikutuksiltaan 1990- luvun kriisin tasoinen, mutta vain lyhempi kestoinen. Teoreettisena viitekehyksenä ovat mediapainoitteiset akateemiset teokset, joissa tutkitaan Suomen lamanaikaisten poliittisten päättäjien ja demokratian suhdetta talouskriisin aikaiseen julkisuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että finanssikriisien analysoinnissa myös laadullisella ja tieteidenvälisellä tutkimuksella on jalansijaa. Laadullisten tutkimusmenetelmien avulla päästään määrällisiä menetelmiä tarkemmin kiinni numeroiden ja kausaalisuhteiden taustalla oleviin ilmiöihin, joilla on suuri merkitys finanssikriisin etenemisen kannalta. Tutkimustuloksina esitän, että Suomen 1990- luvun pankkikriisi oli sisäsyntyinen kriisi, johon vaikuttuivat kokemattomuus talouskriisin hallinasta sekä tehoton päätöksenteko puutteellisen informaation kera. Pankkituet, pankkijärjestelmän tehostaminen ja Suomen raha- ja valuuttapoliittiset muutokset nähtiin merkittävimpinä keinoina selvitä kriisistä. Suurimpana esteenä oli julkisen keskustelun ja päättäjien välisen informaation pula. Tuoreemmassa finanssikriisissä tärkeimmiksi keinoiksi selvitä nousivat kireä finanssipolitiikka sekä aiemman finanssikriisin opit. Esteinä puolestaan olivat julkisen keskustelun puuttuminen edelleen sekä ulkoisen toimintaympäristön muutokset. Johtopäätöksistä mainittakoon, että Suomi on muuttunut paljon finanssikriisien välisenä aikana, mutta yhtäläisyyksiäkin on edelleen. Julkisen keskustelun puute, riippuvuus ulkoisesta toimintaympäristöstä sekä tulevaisuudessa häämöttävät rakenteelliset uudistukset tuovat uutta haastetta finanssikriisien selvittämiselle.
  • Leinonen, Jenni (2010)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee kansalaispätevyyden tunnetta yleensä ja Kainuun maakunta -kuntayhtymän kontekstissa. Tarkastelu keskistyy kainuulaisiin nuoriin. Kainuun kunnallinen toimintaympäristö on muuttunut hallintokokeilun myötä ja tarkoituksena on tarkastella sitä, miten nuoret kokevat oman toimintamahdollisuutensa uudessa ympäristössä ja miten he arvioivat hallintokokeilun toimivuutta. Nuoret valitsin tutkielman kohderyhmäksi koska heissä yhdistyy sukupolvikysymys ja tulevaisuusnäkökulma. Heillä ei ole vielä syvään juurtuneita yhteiskunnallisia toimintatapoja ja toisaalta he ovat tulevaisuuden päätöksentekijöitä, joiden päätöksiin tulee vaikuttamaan myös heidän kansalaistaitonsa. Laajemmassa kontekstissa tarkastellaan demokratiateoreettisia kansalaisihanteita ja nuorten sopivuutta näihin malleihin. Samalla testataan sitä, kulkevatko demokratiateoreettiset keskustelut samaan suuntaan kuin elämismaailman ilmiöt, sillä demokratiateoriat painottavat osallistuvan kansalaisen merkitystä demokratialle samalla kun empiirisesti on havainnoitu ihmisten kääntyvän yksityiseen elinpiiriin ja olevan yhä vähemmän kiinnostuneita politiikasta. Käsiteltyinä ovat edustuksellisen, osallistuvan, deliberatiivisen ja vastademokratian kansalaisihanteet. Painopiste on erityisesti vastademokratian teorialla ja sen epätietoisuuden ja epäluulon välisellä erolla ja merkityksellä demokratialle. Tutkielma on toteutettu internet – kyselynä kainuulaisille toisen asteen opiskelijoille ja analysoitu pääasiallisesti kvantitatiivisin keinoin. Kainuun maakunta – kuntayhtymää koskien oli lisäksi avokysymyksiä, joita analysoitiin myös kvalitatiivisesti. Kansalaispätevyyden tunne osoittautui kainuupätevyyttä vahvemmaksi ja nuoret osoittautuivat sekä epäluuloisiksi, että epätietoisiksi Kainuun maakunta-kuntayhtymää kohtaan. Yhdessä toimimisen halu ei ollut kuitenkaan kadonnut individualismin tieltä, vaan oltiin valmiita toimimaan yhdessä epäkohtia vastaan. Tiedon rooli korostui niin kansalaispätevyyden, kuin demokratiateorioiden ihannekansalaisuuden toteutumisen kannalta.
  • Rinne, Jenni (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan puoluedemokratian vaikutusta eduskunnan valiokuntien deliberointiin ja valiokuntatyöskentelyyn. Puoluedemokratia ymmärretään tutkielmassa edustuksellisena traditiona, joka tuottaa parlamentissa erilaista puhetta ja muuttaa tämän puheen tarkoitusta. Tutkimusongelmaa taustoittavat väitteet, jotka koskevat ”keskustelevan parlamentin loppua”. Poliittisten puolueiden on ajateltu olevan yksi syy siihen, että keskustelut ovat siirtyneet pois parlamentin julkiselta puheen areenalta. Toisaalta valiokuntien on ajateltu olevan parlamenttien ”todellisen deliberaation” ja ”todellisen työn” paikkoja. Tutkielma tarkastelee tätä jännitettä ja selvittää, millaisia rajoitteita ja mahdollisuuksia keskustelulle voidaan puoluedemokratiassa nähdä. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Missä määrin väitteet ennalta muodostetuista kannoista ja mielipiteistä pätevät valiokuntatyöskentelyssä? Millä tavoin kannanmuutokset ovat mahdollisia ja millaisia rajoitteita niille kenties on olemassa? Millaisia puoluedemokratialle olennaiset kompromissit ovat? Tutkielmassa puoluedemokratian käsitettä avataan tarkastelemalla sitä vaaleja, edustajan suhteellista autonomiaa, mielipiteen muodostamista ja ”keskustelulla koettelua” koskevien edustuksellisten periaatteiden kautta. Periaatteita käsitteellistetään tutkielmassa pääasiallisesti deliberatiivisen demokratiateorian uusimpia keskusteluavauksia hyödyntäen. Avaukset liittyvät myös laajempaan keskusteluun edustuksellisuuden uudelleenarvioimisesta. Keskeisiä teoreetikkoja tutkielmassa ovat mm. Bernard Manin, Simone Chambers, Jane Mansbridge sekä F.R. Ankersmit. Tutkielmassa sovellettua tutkimuskirjallisuutta on hyödynnetty myös kritisoitaessa demokratiateorioiden kapeaa näkemystä puolueista monoliittisina ja aksiomaattisina toimijoina. Tutkimuksen aineisto koostuu 18 tutkimushaastattelusta, jotka toteutettiin talvella 2008–2009. Haastateltavina oli eduskunnan kansanedustajia ja virkamiehiä. Tutkimusmetodina on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä, koska se mahdollistaa tutkielmassa käytettyjen teorioiden täydentämisen aineistosta kumpuavilla huomioilla. Haastatellut ovat samalla informantteja, koska tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa melko niukalti tutkituista valiokunnista ja samalla kartoittaa kansanedustajien näkemyksiä valiokuntatyöskentelystä sekä valiokunnasta deliberatiivisena areenana. Valiokunnan kontekstissa deliberaatio ymmärrettynä vastavuoroisena argumentointina, uusien näkökulmien avaamisena ja mielipiteiden muuttamisena näyttäytyy haastatteluiden perusteella osin alisteisena puoluedemokratian logiikalle. Tutkielma osoittaa, että valiokunnan deliberoinnin taustalla vaikuttavat puoluedemokratian mukaiset yhteistoiminnan järjestelyt. Puoluedemokratian toiminta ei kuitenkaan ole täysin hallitseva periaate valiokunnassa. Sen näyttäytymisen voidaan katsoa häilyvän suhteessa kansanedustajien arviointeihin heidän omasta roolistaan toisaalta ”puoluedelegaatteina” ja toisaalta valiokunnan jäseninä. Kaikki valiokunnan keskustelut ja neuvottelut eivät seuraa puoluedemokratian painottamaa hallitus–oppositio -asetelmaa, vaan valiokunta toimii myös vahvana yhteistyön ja kompromissien tekemisen areenana. Tämä jännite avaa deliberaatiolle erilaisia mahdollisuuksia ja painotuksia, mikä nivoutuu myös deliberatiivisen demokratian tutkimuskentässä käytävään keskusteluun edustuksellisuuden uudelleenarvioimisesta.
  • Oikarinen, Tiina (2010)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa foucaultlaisen diskurssianalyysin keinoin problematisointina. Sukupuolelle, kansalaisuudelle ja kaupalliselle seksille rakennettuja merkityksiä tarkastellen vastaan kolmeen tutkimuskysymykseeni: Miten ja millaiseksi ilmiöksi ihmiskauppa Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa rakennetaan? Miten ja millaisiksi uhri- ja auttamispositiot konstruoidaan? Miten ja millaiseksi rakennetaan prostituutiossa tapahtuvan ihmiskaupan vastainen toiminta? Tutkimusaineistoni koostuu Ihmiskaupan vastaisesta toimintasuunnitelmasta (2005) sekä Ihmiskaupan uhrien auttaminen -raportista (2006). Ihmiskauppa samaistettiin tutkimusaineistossani laittomaan maahantuloon ja ulkomaisten naisten Suomessa harjoittamaan prostituutioon. Ihmiskauppa rakennettiin seuraukseksi ”lähtömaiden” heikkoudesta ja kulttuurisesta epäyhtenäisyydestä. Suomi konstruoitiin menestyväksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, jota ihmiskauppa uhkaa ”rapautumisella”. Ihmiskaupalle rakennettiin kaksi uhripositiota: (naisten) seksuaalinen ja (miesten) työvoiman hyväksikäyttö. Ihmiskauppa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa rakennettiin tarkoittamaan ei-suomalaisten naisten Suomessa harjoittamaa prostituutiota ja kaikkea kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa ihmiskauppaa tarkasteltiin abolitionistisesta prostituutionäkemyksestä käsin vain seksuaalisen hyväksikäytön kautta. Ulkomaiset prostituoidut eivät ole ihmiskaupan uhreja, koska heidän työskentelyolosuhteensa olivat huonot, vaan koska heitä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty, eli pakotettu tahdonvastaisiin yhdyntöihin. Näin jäsentämällä menetettiin mahdollisuus tarkastella muuta kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa hyväksikäyttöä: velkavankeutta, liikkumavapauden rajoittamista ja väkivaltaa ja tuotiin keskusteluun kysymys alkuperäisestä suostumuksesta. Ihmiskaupan uhrin kategorioita rakennettiin myös ulkomaalaisuuden ja avuttomuuden kautta. Auttamistyön tavoitteeksi konstruoitiin uhrin sopeutuminen ja ”normaaliuden” saavuttaminen, joka tarkoitti joko prostituutiosta irrottautumista tai Suomesta poistumista. Auttajat rakennettiin suomalaisiksi moniammattilaisiksi. Suomalaiset saivat asiantuntijuudesta osansa ja ihmiskaupan vastainen toiminta rakennettiin kansakuntaa yhteen tuovaksi projektiksi, jonka tarkoituksena oli lähiympäristön puhdistaminen ulkomaisesta prostituutiosta, ”liasta”. Prostituutiossa tapahtuvaa ihmiskauppaa haluttiin ehkäistä kehitys- ja lähialueyhteistyöllä, viisumipolitiikalla sekä kriminalisoimalla seksin ostaminen. Naisten maahanmuutto mitätöitiin kehityspolitiikalla ratkaistavaksi epäterveeksi ongelmaksi ja samalla epäonnistuttiin kehittämään ehdotuksia siitä, miten ihmiskauppaa prostituutiossa voitaisiin ehkäistä. Analyysini päätteeksi esitin näkemykseni siitä, kuinka jäsentämällä kaupallisen seksin kenttää työn käsitteen kautta voitaisiin raivata diskursiivista tilaa siirtolaisnaisten vaatimuksille työstä. ”Työläisinä” subjektit voisivat olla poliittisia, sen sijaan että olisivat vain psykologisoituja ja traumatisoituja uhreja. Seksityön argumentoiminen työksi haastaisi myös heikkoutta ja suojelun tarvetta korostavan käsityksen naisten seksuaalisuudesta. Tärkeimmät lähteet: Ahmed (2000), Agustín (2007), Aradau (2008), Butler (1990, 2007), Cahill (2000), Chapkis (2003) Foucault (1976, 1980), Holli (2003), Roth (2010).
  • Mielonen, Eeva (2010)
    Julkista hallintoa on reformoitu NPM:n eli uuden julkisjohtamisen mukaisesti viime vuosikymmeninä. Muutosta on perusteltu sekä hallinnon tehokkuudella vastauksena byrokratiaan kohdistettuun kritiikkiin että manageriaalisten ja taloudellisten mallien tuomalla avoimuudella ja läpinäkyvyydellä, jotka palvelisivat myös demokratiaan perinteisesti liittyviä arvoja. Tässä tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan NPM:n liittyvien diskurssien nivoutumista demokratiadiskursseihin eri toimijoiden kuvauksissa. Luonteeltaan tutkielma on tapaustutkimus, jossa tutkitaan yhtä prosessia ja toimijoita sen ympärillä. Tutkittava tapaus on HKL-bussiliikenteen yhtiöittämispäätös vuonna 2004. Helsingin bussiliikenteen yhtiöittämisen tausta-argumentoinnissa käytettiin taloudellista ja manageriaalista kieltä tehokkuudesta ja johtamisesta, joten se on luonteva tarkastelukohde NPM:n mukaisen politiikan tarkastelulle. Toisaalta kysymys nousi päätöksen loppuvaiheessa kaupunginvaltuuston kiistakysymykseksi, mikä osoittaa taustalla vallitsevien arvojen jännitteisyyden. Esitutkimuksen perusteella yhtiöittämispäätöstä koskeva aloite perustui osakeyhtiölain perusteella salaiseksi julistettuun E&Y:n tekemään selvitykseen, mikä rajoitti päätöksen perusteluista käytävää keskustelua. Tutkimuskysymyksenä on: miten tutkimustapauksen yhteydessä eri toimijat esittävät demokratiaan ja NPM:n liittyviä arvoja ja käsityksiä, miten niiden välisiä jännitteitä artikuloidaan sekä miten eri toimijat asemoivat itsensä suhteessa niihin. Tutkimuksessa haastattelin kahdeksaa HKL-bussiliikenteen yhtiöittämistä koskevaan päätöksentekoon liittyvää henkilöä. Haastateltujen joukossa oli sekä niitä, jotka pääsivät osallistumaan itse päätöksentekoon, että niitä, jotka jäivät päätöksen ulkopuolelle. Tutkimusmenetelmänä käytän retorista diskurssianalyysiä ja erityisesti Jonathan Potterin esittämää faktuaalisoinnin prosessien jaottelua. Yleisestä demokratia keskustelusta konstruoin neljä keskeistä demokratiaideaalimallia, jotka jäsentävät haastatteluaineiston analyysiä. Analyysiä syvennetään tarkastelemalla kvantitatiivisesti eri Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n kuuteen oikeutusmaailmaan liittyvien termien esiintymistä haastatteluissa. Lopuksi analysoin kuuden oikeutusmaailman rinnalle ehdotetun projektiivisen kaupungin valtapiirin mahdollisuuksia yhtiöittämispäätöksen päätöksentekoprosessia jäsentävänä oikeutustapana. Taloudellisuuteen, tehokkuuteen ja markkinoilla toimimiseen perustuvana yhtiöittämispäätöstä voidaan pitää NPM-doktriinin mukaisena uudelleenorganisointina. Ýhtiöittämispäätös liitettiin dominoivassa asemassa esiintyneeseen kilpailutusdiskurssiin. Uudelleenorganisointi jakoi voimakkaasti mielipiteitä ja polarisoi päätöksentekoprosessiin suhtautumisen. Haastattelujen perusteella edustuksellisella demokratialla ja valtuutusdemokratian ideaalimallilla on vahva sija toimijoiden käsityksissä. Yhtiöittämispäätöksen kontekstissa haastatellut kuvasivat lähinnä niin kutsutun asiakasdemokratian ideaalimallin mukaisia kuntalaisten osallistamistapoja, mutta suoran ja keskustelevan demokratian ideaalimalleja ei kytketty yhtiöittämispäätöksen kaltaisiin taloudellisiin uudelleenorganisointikysymyksiin. NPM-diskurssi näyttäisi siten olevan yhteydessä demokratiadiskurssien esiintymiseen. Sekä puolustajien että vastustajien kuvauksissa eri Boltanskin ja Thèvenot’n oikeutusmaailmat näyttivät esiintyvän varsin tasaisesti, vaikka niissa oli pieniä painotuseroja. Näyttäisi kuitenkin siltä, että NPM:n ja yleisemminkin nykyaikaisen paikallispolitiikan kannalta projektimuotoisen päätöksenteon ja johtamisen muodot ovat saaneet jalansijaa ja niitä kuvaavia termejä käytettiin erityisesti yhtiöittämispäätöksen puolustajien kuvauksissa.
  • Mauriala, Kristiina (2010)
    The thesis explores the implications of European organizations on the minority protection in Estonia. The aim is to find out whether or not the conditionality used by the EU and enforced by the normative pressure of Council of Europe and OSCE in the membership negotiations resulted in permanent efforts by the political elites to improve minority protection. This is done by assessing the direction the minority protection has taken in the post-accession period. The theoretical framework consists of two models dominating the field of study: the rational choice based conditionality theory and the constructivist based socialization theory. The former offers an external incentives based model which suggests, on the one hand, that EU conditionality had the most significant impact on the Central and Eastern European Countries (CEECs), but on the other hand it also predicts that the compliance may deteriorate after EU membership has been gained. The latter model explains the effect of normative pressure on norms and values and proposes that the strategic calculation connected to compliance may develop into more norm-based behaviour. In addition to these theories the likely barriers to external influence on the domestic level are explained. These internal factors relate to the problems of democratic transitions, “stateness” and nationalisms, and to the historical legacies. They help to understand the sources of opposition which external pressure must break through in order to have an effect. The study is conducted by using the process tracing method, which explores the chain of events in the decision-making process by which initial case conditions are translated into case outcomes. This is done by unwrapping the cause and effect linking the independent variable and the outcome, and by breaking it into smaller pieces. Both primary and secondary data is used for conducting the study. The primary sources include parliamentary discussion, legislative texts, and regular content analysis of news reporting in Eesti Päevaleht, the main Estonian newspaper. In addition, a random selection of relevant newspaper articles from both Baltic and Finnish papers have beeen utilized. The secondary sources include monitoring reports of international organizations and of domestic and external NGOs, as well as various Estonian survey studies. The empirical findings suggest that the protection of the minorities has indeed deteriorated both on the legislative level and in form of implementation. This trend is also confirmed by the attitudes and motivations of the political actors. History is strongly present in the decision-making, and the goverment is pursuing a strategy of integration based mainly on the interests of the ethnic majority. However, there are signs of socialization on the centre-left of the political spectrum. The internationalization of the minority issues by the European organizations does not seem to have been very successful in the case of Estonia.