Browsing by Organization "Helsingfors universitet, Institutionen för ekonomi och politik: Nationalekonomi: Allmänna linjen i nationalekonomi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Tolvanen, Juha (2010)
    Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on perehtyä viime vuosina kehitettyihin tapoihin approksimoida suuria, anonyymeja, normaalimuotoisia pelejä. Peliteoriassa peliä kutsutaan suureksi, jos sen pelaajajoukko on suuri, ja anonyymiksi, jos jokaisen pelaajan hyöty riippuu vain hänen omasta valinnastaan sekä jokaisen sallitun strategian valinneiden vastustajien lukumääristä. Toisin sanoen pelaajan näkökulmasta anonyymin pelin vastustajat eivät poikkea merkittävästi toisistaan ja yksittäisen vastustajan identiteetillä ei ole siis vaikutusta pelaajan pelistä kokemaan hyötyyn. Pelaajamäärän kasvaessa pelin mahdollisten lopputulosten joukko kasvaa eksponentiaalisesti suhteessa pelaajajoukkoon. Yleensä tämä vaikeuttaa huomattavasti pelin Nash-tasapainojen ratkaisemista. Suuriin anonyymeihin peleihin on kuitenkin kehitetty niiden approksimoimiseen tarkoitettuja, helpommin ratkeavia malleja. Tämä tutkielma keskittyy erityisesti tarkastelemaan Nabil Al-Najjarin vuonna 2008 konstruoimia diskreettejä suuria pelejä. Diskreeteissä suurissa peleissä pelaajajoukko oletetaan numeroituvasti äärettömäksi ja pelaajajoukkojen kokoja mitataan äärellisesti additiivisella mitalla. Näin päästään operoimaan matemaattisen mitta- ja integrointiteorian välineillä ja mallien ratkaiseminen helpottuu. Toisaalta äärellisesti additiivinen mitta ratkaisee aiempia malleja, erityisesti David Schmeidlerin vuonna 1973 esittämää kontinuumipeliä vaivanneet tekniset mitallisuusongelmat. Keskeiseen osaan tutkielmassa nousee suurten lukujen lain versio, joka vähentää pelaajien diskreetissä suuressa pelissä kokemaa epävarmuutta pelin tuloksesta. Työssä todistetaan sen avulla mm. tuloksia, jotka takaavat, että tavallisimmissa tilanteissa diskreetit suuret pelit approksimoivat hyvin vastaavia anonyymeja, normaalimuotoisia pelejä, joissa pelaajajoukko on erittäin suuri mutta äärellinen. Työtä kirjoittaessani huomasin valitettavasti Al-Najjarin alkuperäistekstistä joitain virheitä, joiden johdosta eräitä tuloksia oli heikennettävä (ks. lauseet 5 ja 9). Annan lisäksi joillekin alkuperäistekstin virheellisistä todistuksista uuden korjatun todistuksen. Työssä esitettyjen lauseiden todistukset muodostavat keskeisen sisällön kirjoittajan matematiikan pro gradu -tutkielmasta, mutta ne on täydellisyyden vuoksi sisällytetty myös tämän työn liitteisiin.
  • Iho, Satu (2010)
    This thesis studies the evolution of conditional cooperation in a population where social norms are present. The model of Spichtig and Traxler (2007) is based in a public good setting where the members can choose to cooperate, contribute to the public good and adhere to the social norm or free-ride, not contribute towards the public good and thus break the social norm. Norm breaking sanctions imposed on any individual who chooses to behave in the latter manner. The exact degree of these norm sanctions on an individual's utility is determined by her individual norm sensitivity level, due to which some agents with a high norm sensitivity experience a higher utility loss from the norm sanctions in comparison with agents a lower degree of norm sensitivity. The model predicts for the population to evolve towards two equilibrium states which are characterised by a differing fraction of free-riders of the entire population. Two distinct models on learning are used to analyse further the learning mechanisms that might take place in such a population on an individual level. The model of Ellison and Fudenberg (1993) and the model of Banerjee and Fudenberg (2004) are similar in that they study a learning process of an individual in terms of new technology adoption. The former concentrates on horizontal learning which takes place within one generation and is based on mere observational clues whereas the latter analyses vertical learning taking place between generations and is based on more comlex word-of-mouth clues that are exchanged between members in the population and new entrants. Both of these models thereby us external clues as the means of learning of agents but differ in terms of what kind of learning is studied, intra-generational or inter-generational. The circumstances in and assumptions under which learning takes place in these two models are found to fit the model of the evolution of cooperation rather well and they could predict the learning mechanisms of this model in an individual level rather well.
  • Autelo, Asko (2010)
    Tutkielman teoriaan pohjautuvana kantavana oletuksena on, että poliittisesta luottamustoimesta saatava palkkio on aina yhteiskunnan valinta. Luottamustoimen arvostus määrittää sen tavoiteltavuuden ja vaikuttaa polkuriippuvuuden kautta tulevien päätöksentekijöiden pätevyyteen. Tutkielman teoreettinen osuus pohjautuu pääosin Poutvaaran ja Takalon (2007) ja Messnerin ja Polbornin (2004) citizen-candidate- malleihin, joista ensimmäinen käsittelee vaaleja suurten (luku kolme), ja jälkimmäinen pienten vaalien näkökulmasta (luku neljä). Luvun kolme mallissa poliitikkojen saamat palkkiot ja kampanjointikustannukset ovat suuria. Luvussa neljä tilanne on päinvastoin, koska kansalaisten oletetaan tuntevan ehdokkaat. Luvun viisi empiirisessä osuudessa mallien tuloksia ja rakenteita on sovellettu kyselytutkimukseen (aineisto n=385), joka tehtiin Suomen ylioppilaskunnissa toimiville opiskelijapoliitikoille ja ylioppilaskunta-aktiiveille kevätlukukaudella 2009. Kyselyn tutkittavana perusjoukkona ovat Suomen ylioppilaskunnissa toimivat opiskelijapoliitikot, joiden ehdokkuuspäätökseen vaikuttavia tekijöitä (palkkioita, vaihtoehtoiskustannuksia ja kampanjointikustannuksia opiskelijapolitiikasta) sekä suhtautumista (ammatti)poliitikkoihin tarkastellaan lukujen 2-4 teorian oletusten suhteen. Teorian ja empiirisen aineiston yhteensovittaminen osoittautuu hyvin haastavaksi. Luvussa viisi havaitaan, että ehdokkuuspäätökseen vaikuttavat tekijät ovat moninaiset ja vaihtelevat etenkin opiskelija-aloittain, ja että näitä tekijöitä tulee tarkastella pitkällä aikavälillä. Yksittäisistä ehdokkuuspäätökseen vaikuttavista tekijöistä riskillä yksilön opiskeluajan pidentymisestä on ehdokkuuspäätöksen suhteen selvästi vaihtoehtoiskustannuksia lisäävä vaikutus. Opiskelija-aloittain vaihtoehtoiskustannukset ehdokkuudesta ovat tulosten mukaan pääsääntöisesti suurimmat etenkin lääketieteen, farmasian, eläinlääketieteen ja matemaattis-luonnontieteen opiskelijoilla. Toisaalta myös ehdokkuuspäätökseen positiivisesti vaikuttavat tekijät eli siitä saatavat taloudelliset, sosiaaliset ja psykologiset palkkiot ja oman luottamustoimen arvostus, ja luottamustoimen tuottamat positiiviset ulkoisvaikutukset ovat näissä ryhmissä pienimmät. Siksi myös näiden opiskelija-alojen joukossa on keskimääräistä huomattavasti vähemmän hallitsevia opiskelijapolitiikkoja. Yleisesti ottaen suurimpia hyötyjä opiskelijat kokevat saavansa ylioppilaskunnassa ja opiskelijapolitiikasta toimimisesta erityisesti sosiaalisen pääoman ja suhdeverkoston laajentumisen suhteen, joista koetaan olevan hyötyjä myös työelämän suhteen. Opiskelija-aloista yhteiskuntatieteiden (paitsi kansantalous ja taloustiede) ja osa humanististen alojen opiskelijoista kokee saavansa muita enemmän hyötyjä opiskelijapolitiikasta. Samoin poliitikon työstä (n=20) kiinnostuneiden opiskelijoiden joukossa hyödyt koettiin selvästi haittoja suuremmiksi. Signaloinnin merkitys osoittautuu teorian mukaiseksi, koska edustajistovaaleissa vaalimainostukseen (signaalin voimistamiseen) ei käytetä merkittäviä taloudellisia resursseja: 70 prosenttia vastaajista ei ollut käyttänyt ollenkaan rahaa kampanjointiin. Enemmistö vastaavista ei kannata luottamushenkilölle maksettavan kokouspalkkion maksamista edustajiston kokouksista eikä sillä koeta olevan positiivisista vaikutusta kokouksiin osallistumisaktiivisuuden suhteen. Naisilla on miehiä merkittävästi vähemmän halukkuutta päästä ylioppilaskunnassa johtavaan asemaan. Aineistossa naisten osuus on hallitsevien opiskelijapoliitikkojen joukossa kuitenkin lähes yhtä suuri miesten. Empiirisen osuuden osalta ei pystytä sanomaan, mihin luvun kolme poliittiseen tasapainoon se voidaan sijoittaa, koska edustajistovaaleilla on ominaisuuksia useammasta kuin yhdestä tasapainosta.
  • Mauring, Eeva (2010)
    This thesis analyses the evolutionary stability of different matching and pricing mechanisms. The aim of the thesis is to determine the evolutionary stable structure of an economy where buyers and sellers have a choice between a symmetric random matching and an asymmetric efficient matching market that differ in pricing mechanisms. Additionally, a stability property of an asymmetric market, where buyers differ in their possibility of meeting a seller, is studied. Two efficient markets with different pricing mechanisms are compared to a random matching market where prices are set by auctions. All the possible matches are made in the efficient markets. In the first comparison, prices are set by bargaining in the efficient market. In the other efficient market, prices are set via altered auctions. In neither of the comparisons can the random matching and an efficient matching market function simultaneously in an evolutionary stable equilibrium configuration. In the first comparison, the asymmetric efficient bargaining market structure is evolutionary stable if the ratio of buyers to sellers in the economy is small. The random matching market with auctions is evolutionary stable if the ratio is large. For intermediate values of the ratio, the starting state of the economy determines the stable equilibrium that the economy reaches. In the second comparison, the efficient market with altered auctions is always evolutionary stable over the random matching market with standard auctions. An asymmetric market is analysed further, by treating efficiently matched and consumers without the advantage of a determinate match separately, to determine the share of sellers that choose to serve consumers restricted from certain matching. The results show that the determinate matching market breaks down at a quite low ratio of restricted buyers to matched buyers. The evolutionary stability of different equilibrium pricing mechanisms in a random matching setting has been studied earlier. Lu and McAfee (1996) and Halko et al. (2007) respectively show that auctions are the evolutionary stable pricing mechanism when compared to bargaining or altered auctions. Kultti and Takalo (1999) demonstrate that auctions retain their superiority over bargaining if agents can choose to search or wait. The thesis uses a mathematical model to depict the economy, that is markedly similar to models of the abovementioned authors. The specifications of the matching and the pricing procedures are from search-theoretic models. The equilibrium selection criterion is the evolutionary stability of an equilibrium, which comes from evolutionary game theory. Replicator dynamics are applied to depict dynamic adjustment processes and to determine evolutionary stable equilibria in the comparisons.
  • Kalatie, Heli (2010)
    Kilpailu on oleellinen osa markkinoiden toimintaa. Reaalimaailmassa kilpailu ei kuitenkaan ole täydellistä vastoin kuin taloustieteessä usein oletetaan. Yritykset pyrkivät rajoittamaan kilpailua monella tavalla, sillä se mahdollistaa usein yksittäiselle yritykselle suuremmat voittomarginaalit. Vertikaaliset rajoitukset ovat esimerkki kilpailua rajoittavista toimista. Vertikaalisilla rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä valmistajayrityksen jälleenmyyjälle asettamia ehtoja ja rajoituksia. Tässä opinnäytteessä tarkastellaan kahta vertikaalista rajoitusta: määrähinta- ja määrärajoitesopimusta sekä niiden hyvinvointivaikutuksia. Keskeisenä tekijänä tarkastellaan informaation merkitystä vertikaalisten rajoitusten haitallisuuteen. Luvussa 2 esitellään Chicagon koulukuntaa myötäilevä malli, jossa kuluttajien hyvinvointi lisääntyy vertikaalisten rajoitusten johdosta. Tämä malli on kahden perättäisen monopolin malli ja on oletettu täydellinen informaatio. Luvussa 3 esitellään päämies-agentti – teoriaa, joka pyrkii löytämään optimaalisia sopimuksia epäsymmetrisen informaation vallitessa. Päämies-agentti – teoria johdetaan vertikaaliseen rakenteeseen, jossa valmistaja on päämies ja jälleenmyyjä agentti. Luvussa 4 käsitellään kaksi mallia, joissa molemmissa tarkastellaan määrähinta- ja määrärajoitesopimusta epäsymmetrisen informaation vallitessa. Epäsymmetrinen informaatio aiheuttaa sekä haitallisen valikoitumisen ongelman että moraalikato-ongelman. Valmistajayritys pyrkii suunnittelemaan sellaisen sopimuksen, joka minimoisi epätäydellisestä informaatiosta johtuvat ongelmat. Luvun 4.1 malli (Martimort ja Piccolo 2007) on kahden peräkkäisen monopolin malli ja luvussa 4.2 (Acconcia et al 2008) oletetaan kilpailu valmistajatasolla. Tulokset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta näiden vertikaalisten rajoitusten haitallisuudesta. Luvun 4.1 analyysi nostaa kuitenkin esille kaksi pääkohtaa. Ensiksikin valmistajayritys pitää aina parempana määrähintasopimusta, sillä kontrolli jälleenmyyjään on parempi kuin määrärajoitesopimuksessa. Määrähintasopimus voi kuitenkin vähentää tietyissä olosuhteissa tuotannollista tehokkuutta enemmän kuin määrärajoitesopimus, joten kuluttajien hyvinvointi voi tämän seurauksena alentua. Toiseksi näytetään, että jos vertikaalinen rakenne kokonaisuutena pitää määrähintasopimusta parempana, on tämä sopimusmuoto parempi myös kuluttajille. Luvun 4.2 mallissa tuodaan mukaan jälleenmyyjän ulkopuolinen optio. Acconcia et al (2008) tulkitsivat ulkopuolisen option voivan tarkoittaa myös kilpailua valmistajatasolla. Riippuen ulkopuolisen option vaikutuksen suuruudesta saadaan kolme eri tulosta: (1) määrähintasopimus on haitallinen kuluttajille, (2) vertikaalinen rakenne kokonaisuutena pitää määrärajoitesopimusta parhaimpana tai (3) määrähintasopimus tuottaa kaikkien osapuolten kannalta optimaalisen tuloksen. Jälkimmäinen tulos saadaan ainoastaan, jos ulkopuolisella optiolla on vähäinen vaikutus. Tämän opinnäytteen tulokset tuovat erityisesti mielenkiintoista tietoa määrärajoitesopimuksesta. Vaikka määrähintasopimusta pidetään lainsäädännössä yleisesti haitallisempana sopimusmuotona, näyttää se kuitenkin lieventävän epäsymmetrisestä informaatiosta johtuvia hyvinvointitappioita paremmin kuin määrärajoitesopimus.
  • Närhi, Riikka (2010)
    Tasapainoinen väestönkasvu on edellytys sille, että huoltosuhde pysyy vakaana. Länsimaissa ja Suomessa tämä huoltosuhde on ollut uhattuna liian hitaan väestönkasvun takia. Lapsia hankitaan liian vähän. Tässä tutkielmassa analysoidaan poliittisten toimien mahdollisuutta lisätä lasten kysyntää. Tutkielman lähtökohtana on, että lapsi on hyödyke, josta vanhemmat saavat hyötyä. Lapsi poikkeaa muista normaalihyödykkeistä siinä mielessä, että vanhempien palkka vaikuttaa lasten hintaan. Tämä johtuu siitä, että lapsi on aikaintensiivinen hyödyke, jonka kanssa on vietettävä aikaa, joka taas on pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää työntekoon. Tämä on perinteinen premissi perhetaloustieteissä. Tutkimusote on mikrotalousteoreettinen ja pohjaa erityisesti Appsin ja Reesin (2004) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia. Tutkielmassa esitellään aluksi perhetalousteorian perusteita ja erityisesti perehdytään beckeriläiseen syntyvyyden mikroteoriaan ja totutellaan ajatteluun lapsesta hyödykkeenä. Osoitetaan että syntyvyyden subventointi voi olla yhteiskunnallisesti optimaalista, jos esimerkiksi eläkejärjestelmän rahoitustarpeen myötä lapset aiheuttavat positiivisia ulkoisvaikutuksia. Jotta teoreettinen analyysi ankkuroituisi reaalimaailman, työssä esitellään eri maiden perhepoliittisia instrumentteja. Lasten kysyntä on riippuvainen perheen taloudellisesta tilanteesta. Niinpä perhepolitiikan aiheuttamilla taloudellisilla insentiiveillä on myös vaikutusta lasten kysyntään. Tässä tutkielmassa analysoidaan useita eri perhepoliittisia instrumentteja; lapsilisää, päivähoidon tukea, kotihoidon tukea ja perheverotusta. Havaitaan, että kaikki instrumentit, perheverotusta lukuun ottamatta, nostavat lasten kysyntää sopivissa olosuhteissa. Lapsilisä laskee lasten hintaa, jolloin voisi olettaa, että lasten kysyntä kasvaa. Toisaalta lapsilisä myös vähentää naisen työntarjontaa, jolloin tulovaikutus taas vähentää lasten kysyntää. Tutkielmassa havaitaan, että olemassa tilanteita, jolloin lapsilisän kasvattaminen itse asiassa vähentää naisten työhön osallistumisen ohella myös lasten kysyntää. Apps ja Rees (2004) eivät analysoineet kotihoidon tukea, mutta tutkielmassa osoitetaan että se rinnastuu lapsilisään. Siten kotihoidon tuen vaikutus lasten kysyntään on samansuuntainen kuin lapsilisällä. Perheverotuksesta sen sijaan voidaan tämän analyysin perusteella yksiselitteisesti todeta, että se vähentää sekä naisten työn tarjontaa että lasten kysyntää. Päivähoidon subventio kasvattaa sekä lasten kysyntää että naisten työhönosallistumisastetta ja se voidaan mieltää tehokkuuden merkiksi. Niinpä päivähoidon subvention suosiminen suhteessa muihin instrumentteihin on tämän analyysin mukaan talousteoreettisesti perusteltua.
  • Hyykky, Heli (2010)
    Perintöjen verotus on voimakkaasti keskustelua herättävä aihe. Taloustieteellisestä näkökulmasta vero voi olla hyvinkin tehokas verotuksen muoto. Tutkielmassa tarkastellaan perintöjen verotuksen tehokasta tasoa sekä perintöjen ja niiden verotuksen vaikutusta varallisuuden jakautumiseen. Perinnön jätön taustalla oleva motiivi vaikuttaa merkittävästi tehokkaan veron tasoon. Jos perinnöt ovat suunnittelemattomia, ei niiden verottamisella ole vääristävää vaikutusta kotitalouksien käyttäytymiseen. Muussa tapauksella verotuksella voi olla vaikutusta kotitalouksien käyttäytymiseen. Jos perinnön jätön taustalla on altruistinen motiivi ja kotitaloudet muodostavat Barron (1974) määrittelemän kaltaisia dynastioita, ei tehokas perintöjen verottaminen ole pitkällä aikavälillä Chamleyn (1986) mukaan mahdollista. Toisaalta, jos perinnöt jätetään vain antamisen ilon motivoimana (esim. Andreoni 1989), on optimaalinen vero Michelin ja Peastieaun mukaan yleensä nollasta poikkeava. Tällöin verotuksen tasoon vaikuttavat esimerkiksi, työn tarjonnan, säästämisen ja perintöjen joustot veroparametrien suhteen ja se, kuinka sosiaalinen suunnittelija ottaa huomioon perinnön jättäjien kokeman hyödyn optimaalista verotuksen tasoa määritettäessä. Varallisuus on tuloja epätasaisemmin jakautunut, ja perinnöillä on merkittävä rooli varallisuuden keskittymisen taustalla. Sukupolvien välisten varallisuuden siirtojen verotus voi olla suotavaa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, jos tavoitellaan varallisuuden uudelleenjakoa. Bossmannin ym. (2007) mallin mukaan perinnöt tasaavat variaatiokertoimella mitattuna varallisuuden jakautumista, sillä ne lisäävät varallisuutta yhteiskunnassa. Perintöjen verottaminen voi myös osaltaan lisätä tätä varallisuusjakauman tasoittumista, jos verotuksesta saadut tulot palautetaan tulonsiirtoina nuoremmalle väestölle. Verotus ei vaikuta mallissa keskimääräiseen varallisuuteen, mutta vähentää varallisuuden varianssia. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat: Michel, Philippe – Pestieau, Pierre (2004): Fiscal Policy in an Overlapping Generations Model with Bequest-as-Consumption; Chamley, Christopher P. (1986): Optimal Taxation of Capital Income in General Equilibrium with Infinite Lives ja Bossmann, Martin – Kleiber, Christian – Wälde, Klaus (2007a): Bequests, Taxation and the Distribution of Wealth in a General Equilibrium Model.
  • Myllyvirta, Lauri (2010)
    Teollisuusmaiden täytyy vähentää ilmastopäästöjään nopeasti ja voimakkaasti. Päätöksentekijöiden huolenaiheena on, että nämä päästövähennykset voisivat aiheuttaa päästöjen kasvua päästörajoitusten ulkopuolisissa maissa. Tämä vuotovaikutus voidaan välttää valitsemalla sopivat ohjauskeinot. Tutkin suuren maajoukon yksipuolisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi tilanteessa, jossa kilpailijamaat harjoittavat löyhempää ilmastopolitiikkaa. Vertaan eri politiikkavaihtoehtojen vaikutusta päästörajoitusten ulkopuolisten maiden päästöihin sekä hiili-intensiivisen teollisuuden kilpailukykyyn. Analyysini perustuu kahden alueen ja kahden hyödykkeen kasvumalliin, johon sisältyy suunnattu tekninen kehitys. Vertaan kahta eri tapaa allokoida päästöt, jotka aiheutuvat kansainvälisesti vaihdettujen hyödykkeiden tuotannossa: tuotantoperusteinen ja kulutusperusteinen päästölaskenta. Kun päästörajoitusten vaikutus teknisen kehityksen suuntaan sekä muiden ilmastopoliittisten ohjauskeinojen olemassaolo jätetään huomiotta, kumpaan tahansa laskentatapaan perustuvat päästörajoitukset johtavat päästöjen kasvuun muualla maailmassa – vaikkakin eri vaikutuskanavien kautta. Toisaalta suunnattu tekninen kehitys sekä täydentävät politiikkatoimet mahdollistavat sen, että myös muu maailma vähentää päästöjään toimien seurauksena. Näiden tekijöiden jättäminen huomiotta taloustieteellisissä malleissa johtaa liian alhaisiin suosituksiin päästöjen vähentämiseksi. Yksipuolisilla toimilla saavutettavien maailmanlaajuisten päästövähennysten maksimoimiseksi tuotantoperusteisia päästörajoituksia tulisi soveltaa sektoreilla, joilla mahdollisuudet korvata fossiilisia polttoaineita muilla tuotannontekijöillä ovat hyvät, ja päästöjä tuottavan toiminnan mittakaavatuotot ovat alenevia. Kulutusperusteiset päästörajoitukset johtavat suurempiin maailmanlaajuisiin päästövähennyksiin sektoreilla, joilla mahdollisuudet fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen muilla tuotannontekijöillä ovat hyvin rajoitettuja ja mittakaavatuotot eivät ole voimakkaasti alenevia. Päästörajoituksia täydentävät ilmastopoliittiset ohjauskeinot, kuten energiatehokkuusinvestointien tukeminen, energiaa säästävien teknisten ratkaisujen tutkimus- ja kehitystoiminnan tuet, teknologiansiirto kehitysmaihin sekä ilmastoteknologioiden patenttisuojan väljentäminen, voivat ehkäistä hiilivuotoa. Kukin näistä politiikkatoimista alentaa globaaleja päästöjä ainoastaan tiettyjen ehtojen vallitessa, joten talouden eri sektoreille sopivien toimien valinta on erittäin keskeistä. Jos hiili-intensiivisille tuontituotteille asetetaan rajatulleja, on tärkeää, että yksittäisten tuottajien päästöintensiivisyys vaikuttaa hiilimaksujen tasoon. Muussa tapauksessa rajatulli ei kannusta päästörajoitusten ulkopuolisia tuottajia toimiin päästöjensä alentamiseksi.
  • Silander, Marju (2010)
    Tämä opinnäytetyö on teoreettinen katsaus sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman innovaatiotoiminnan taloustieteeseen. Sisäinen yrittäjyys nähdään olemassa olevan organisaation pyrkimyksenä luoda uusia yrityksiä ja uutta liiketoimintaa. Tavoite on tarkastella kannustinsopimuksen avulla eri tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijän päätökseen sisäisestä yrittäjyydestä ja innovaatiotoiminnasta. Sisäisestä yrittäjyydestä ei ole vielä laajemmin enempää empiiristä kuin analyyttistäkään tutkimusta kansantaloustieteessä. Kirjallisuudessa sisäinen yrittäjyys nähdään erityisesti yritysten kasvun lähteenä ja yrityksen strategisena uudistumisena. Työn rakenne on seuraava. Luku 1 on johdanto. Luvussa 2 esitellään innovaatiotoimintaa ja sisäistä yrittäjyyttä. Luvussa 3 käsitellään sisäistä yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa kuvaavaa mallia. Luvussa 4 esitetään lisänäkökulmia sisäiseen yrittäjyyteen ja luvussa 5 esitetään työn päätelmät. Sisäistä yrittäjyyttä tarkastellaan yritys–työntekijä -toimintamallin avulla, jonka taustalla on päämies–agentti -teoria. Kannustinsopimuksessa määritellään yrityksen ja työntekijän arvon määräytyminen. Sopimuksessa otetaan huomioon innovaatiotoiminnan onnistumisen todennäköisyys, työntekijän yritykselle maksama innovaatiokorvaus ja diskonttotekijä. Yrityksen ja työntekijän tavoite on maksimoida elinkaaritulot. Yritys viestittää sopimuksen avulla työntekijälle, miten haluaa tämän jakavan työpanoksen perustyön ja innovaatiotoiminnan kesken. Tällöin voi esiintyä moraalikadon ongelma, sillä yritys ei voi valvoa tehokkaasti työntekijän ajankäyttöä. Keskeisinä sisäiseen yrittäjyyteen vaikuttavina tekijöinä mallissa on nostettu esille innovaatioympäristön kohentuminen (onnistumisen todennäköisyyden nousemisen tai perustyön määrän lisääntymisen avulla), innovaatiokorvaus, diskonttotekijä ja perustyöhön sidottu palkanosuus. Innovaatioympäristön kohentuminen ja diskonttotekijän nousu vaikuttavat positiivisesti sisäiseen yrittäjyyteen. Työntekijän yritykselle maksaman innovaatiokorvauksen vaikutus sisäiseen yrittäjyyteen vaihtelee. Yrityksissä voi esiintyä sisäistä yrittäjyyttä, kun innovaatiokorvaus on matala tai korkea. Jos korvaus on keskitasolla, sisäistä yrittäjyyttä ei välttämättä esiinny. Artikkelin empiirisen tarkastelun mukaan palkanosuuden vaikutus sisäiseen yrittäjyyteen ja uusien yritysten luomisasteen on negatiivinen. Sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman yrityksen tulosvaikutuksen arviointia on vielä vähän, joskin kehittyvissä talouksissa sisäisellä yrittäjyydellä on havaittu olevan positiivinen vaikutus yritysten tulokseen. Yrityksen työntekijälle tarjoama kannustinsopimus vaikuttaa siihen, suuntautuuko työntekijä sisäiseen yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan. Yritys voi kannustaa tai estää työntekijää näihin toimiin asettamalla palkanosuuden ja kiinteän palkan tietyille tasoille.
  • Maunu, Tallamaria (2010)
    This licentiate thesis studies the accuracy of the pension expectations of Finnish workers and the distribution of pension wealth in Finland. The Finnish pension system was reformed in 2005. The aims of the reform were to make the earnings-related pension scheme more sustainable, to increase labour force participation of older workers, and to make the system more equitable. In the old system, pension rights were calculated based on the average earnings of the ten last years in each job, so earnings in the other years were ignored. From 2005 on, pension rights will be based on all earnings between ages 18 to 68. The reform meant that for each worker, the earned pension rights until the end of year 2004 had to be calculated. So the registers in the Finnish pension system contain information on actual earned pension rights for every worker. This data is used in this licentiate thesis to study the accuracy of pension benefit expectations of Finnish workers and the distribution of pension wealth in Finland. Börsch-Supan (2005) has evaluated the Finnish 2005 pension reform. His conclusion is that the reform is a step in the right direction, but more steps will be needed in the future. The reform has tightened the relation between earnings and pension benefits, which is important. However, even though the reform was aimed to increase labour force participation of older workers, there still are incentives to retire early. The system is also unnecessarily complicated, which increases to cost of acquiring information that individuals need in order to make retirement decisions. This licentiate thesis consists of two essays, one on the accuracy of pension benefit expectations of Finnish workers, and the other on the distribution of pension wealth in Finland. The essays use the same data set, a combination of survey and register data. The individuals in the sample are 45 years old or older...
  • Kivimäki, Hannu (2010)
    We study the effect of the Finnish real exchange rate on the output volumes of 20 manufacturing industries. Our goal is to find out how different industries react to the real exchange rate and whether there are significant differences in these reactions across industries. We use data on industry volumes for the years 1970-2008 supplied by Statistics Finland. Various regression specifications are used to test how the growth rates of industry volumes react to the real exchange rate. We find that the growth rates of manufacturing industries are usually negatively associated with the level of the real exchange. A 10% depreciation of the real exchange rate is associated with a drop of more than 2 percentage points in the growth rate of the whole manufacturing aggregate. Up to 13 industries react significantly (using the 95% confidence level) and negatively to the real exchange rate in some of our regressions. The results are robust to using different deflators in the real exchange rate, to using changes instead of levels of the real exchange rate, including lagged values of the real exchange rate and controlling for the impact of the depression of the early 1990s.
  • Vangelova, Daniela (2010)
    Yrittäjyys on kansantaloudellisesta näkökulmasta erittäin tärkeä kasvun edellytys. Näin ollen, yrittäjyyteen kannustaminen ja sen kehittäminen ovat olleet keskeinen huolenaihe sekä yleinen keskustelunaihe ympäri maailmaa. Yrityksillä on tärkeä rooli luoda lisäarvoa, jonka varassa yhteiskunnan hyvinvointi on. Yrittäjien ja yritysten verotus on tämän seurauksena oleellista, sillä se vaikuttaa todennäköisyyteen ryhtyä yrittäjäksi. Gradussani tutkin yrittäjyysteorian ja -verotuksen tuloksia. Yksi keskeinen käyttämäni lähde on Kanniaisen, Karin ja Ylä-Liedenpohjan (2007) kehittämä partiaalitasapainon malli. Toinen lähestymistapa on Kanniaisen ja Panteghinin (2008), jossa esitetään intertemporaalinen malli, keskittyen verotuksen neutraalisuuteen sekä yritäjien päätöksentekoon. Lopuksi tutkin Kanniaisen ja Poutvaaran (2007) kehittämää mallia, sen laajennusta ja yhtenäisen verojärjestelmän vaikutusta yrittäjäksi ryhtymiseen. Myös muita mahdollisia yrittäjyystoiminnan esteitä huomioidaan. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Matemaattista ohjelmaa ei ole tutkielmassa käytetty. Tulokset on esitetty liitteissä. Ensimmäinen tutkimusongelmani perehtyy siihen, mikä saa yksilön ryhtymään yrittäjäksi ja mitkä ovat mahdolliset rajoitukset, erityisesti veroista koituvia, joita aiheutuu. Toinen tutkimuskysymys koskee yrityksen kasvu- ja investointikäyttäytymistä Pohjoismaiden kaksoistuloverojärjestelmän alla. Verotuksen neutraalisuutta ja sen vaikutusta yritystoiminnan päätöksentekoon on myös tutkittavana. Tutkielma osoittaa, että yrittäjien henkilökohtaiset kyvyt ja valinnat, uusien ideoiden keksiminen sekä motivaatio ovat selvästi vahvimmat ominaisuudet, jotka vaikuttavat yksilön päätökseen ryhtyä yrittäjäksi. Lisäksi, verot, epävarmuus, riski, liiallinen julkinen sääntely, hiljaisen tiedon tehoton siirtyminen sukupolvelta toiselle, markkinoilletulokustannukset ja epäsymmetrinen informaatio voivat kaikki toimia mahdollisina esteinä yrittäjyydelle. Pohjoismaisen kaksoistuloverotuksen vallitessa, yrityksen laajennusinvestointeihin vaikuttaa yrityksen kannattavuuden taso. Tuloveron neutraalisuudessa on puolestaan kyse enemmänkin illuusiosta kuin todellisuudesta. Lopuksi, korkeampi veroaste vähentää yritystoimintaa, korostaen sitä, että yhtenäinen vero vähentää yritysten muodostumista.
  • Pursiainen, Emilia (2010)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten viitehintajärjestelmän käyttöönotto vaikuttaa lääketeollisuuden tutkimus- ja kehitysinvestointeihin (t & k -investointeihin) ja lääkkeiden hinnoitteluun sekä sitä kautta uusien lääkkeiden markkinoille tuloon. Viitehintajärjestelmä on yksi hintakontrollin muodoista. Siinä lääkkeestä korvattavalle hintaosuudelle asetetaan yläraja. Lääkkeet jaotellaan ryhmiin tietyin perustein esimerkiksi saman vaikuttavan aineen mukaan (geneerinen viitehintajärjestelmä). Vain viitehintaryhmän halvin lääke korvataan täysin. Sitä kalliimmasta lääkkeestä kuluttajan on maksettava yli menevä osuus. Viitehintajärjestelmällä on pyritty hillitsemään lääkkeiden sairausvakuutuskorvausmenojen kasvua sekä alentamaan kuluttajien lääkekustannuksia. Tutkielmassa käydään ensin läpi lääkkeiden tutkimusprosessia sekä eri hintakontrollin muotoja, erityisesti viitehinnoittelua. Teoreettinen osuus perustuu kahteen taloustieteelliseen malliin, joiden avulla selvitetään viitehintajärjestelmän vaikutuksia. Ensimmäinen niistä perustuu Bardeyn, Bommierin ja Jullienin (2009) esittämään dynaamisen pelin malliin, jonka avulla arvioidaan viitehinnoittelun vaikutuksia lääkeinnovaatioiden syntymiseen, niiden käyttöönoton viivästymiseen sekä kuluihin ja hyvinvointiin. Toinen malleista perustuu Anna Merino-Castellon (2000) esittämään malliin, joka käsittelee viitehintajärjestelmän vaikutuksia lääkkeiden hinnoittelustrategioihin. Tarkoituksena on selvittää, miten alkuperäislääkkeen (brändilääke) hinta muuttuu, kun rinnakkaislääke (geneerinen lääke) tuodaan markkinoille silloin, kun viitehintajärjestelmä on käytössä. Tulosten perusteella viitehintasäännöt johtavat kannattavuuden laskun kautta lääkeyritysten tutkimushalun vähenemiseen sekä viivästyttävät uusien lääkkeiden markkinoille tuloa. Viitehintajärjestelmän suorat vaikutukset näkyvät siinä, että lääkkeiden hintoja painetaan alas. Järjestelmä painostaa edelläkävijää laskemaan lääkkeen hintaa lähemmäksi rinnakkaislääkkeen hintaa etenkin, jos hintasääntelijän neuvotteluvalta on suuri. Alhaisemmat hinnat merkitsevät sitä, että rinnakkaislääkkeiden markkinoille tulo viivästyy tai jopa estyy. Tällöin edelläkävijän monopoliaseman kesto pitenee, mutta toisaalta kilpailu voimistuu rinnakkaislääkkeen markkinoille tulon jälkeen. Merino-Castellon (2000) mallin mukaan viitehintajärjestelmän käyttöönotto johtaa siihen, että brändilääkkeen tuottaja laskee hintoja sopeutuakseen uuteen kilpailutilanteeseen. Geneerisen lääkkeen hinta pysyy melko vakaana laskien vain vähän. Mitä suurempi on geneerisen lääkkeen paino viitehinnan määrittelyssä, sitä pienempi on geneerisen ja alkuperäislääkkeen hintojen ero. Viitehintajärjestelmää pidetään hyödyllisenä mutta sillä on vaihtelevat vaikutukset eri osapuolille. Viitehintajärjestelmä on harvoin käytössä ainoana hintakontrollin muotona. Sen käyttöön yhdistetään yleensä myös muita keinoja.