Browsing by Organization "Helsingfors universitet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 558
  • Sallinen, Maarit (2008)
    General objective of the study is try to understand and explain as of why the child labour persists in India amidst the high economic growth rates experienced in the post-1991 economic reform era. The examination has a dual focus. At first, the nature of economic growth in the post-1991 reform period is studied in terms of its ability to reduce the supply and demand factors that cause child labour. Poverty reduction, economic inequalities, social sector expenditure and changes in the production structure of the economy are in the main focus. Second, the aim is to analyse the impact of Indian social structure in the post-1991 reform period on the persistence of child labour. Finally, a case study of Karur district in Tamil is used to compliment the analysis. The methods of qualitative research are applied and as such the thesis will not attempt to provide accurate quantitative interrelationships between factors that cause child labour in India but rather to provide explanations and proposals as of why this might be. The study and the case study shows that in terms of its impact on eradication of child labour, the impact of ten years of gradualist economic reforms sends a mixed picture. Poverty reduction has been uneven with great disparities between states and regions, in particular the disparities between rural and urban areas persist. Even as economy has been booming, many public services have worsened. In some sectors there has been impressive progress made but the differences in terms access to these services along caste and regional lines are remarkable. The development in provision of public services such as education and health care also suffer from regional and sectoral bias. In terms of education, for a developing country India still spends far more money on tertiary education than on primary education. The growth of industrial production requires educated labour force, therefore improving the quality of education would be essential for the future of India.The economic growth in India has in particular fuelled the capital-intensive sectors, at the expense of the labour-intensive industries which would bring employment and incomes for the poor. Agricultural sector has suffered from lack of government investments. In addition to these factors, and probably in part behind all these factors are the social and cultural factors. Most of the child workers of India belong to the Scheduled Castes, Scheduled Tribes or to the Muslim community. Despite the fact that economic growth in India proceeds, caste-based discrimination continues in India and access to education and social status are still determined by the individuals caste status. The case study of rural Karur district confirms many of these notions.
  • Virta, Ari (2007)
    Tutkimuksen kohde on edesmenneen Milton Friedmanin (1912-2006) ristiriitaa aiheuttanut väite, että osakeyhtiön johtohenkilöt hyväksyessään muun sosiaalisen vastuun kuin mahdollisimman suuren rahamäärän ansaitsemisen yrityksen omistajille taipuvat noudattamaan perusteiltaan kumouksellista oppia, joka vastaa puhdasta sosialismia ja rapauttaa vapaan yhteiskunnan perustaa. Loogisesti väite merkitsee, että kapitalismi on vapaan yhteiskunnan välttämätön ehto. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko Friedmanin väite perusteltu. Käytetty tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi, joka kohdistuu yhtäältä Friedmanin väitteeseen ja sen taustaan sekä toisaalta kapitalismiin ja yksityisen omaisuuden asemaan siinä. Tärkein saavutettu tulos on, että väite on perusteltu. Friedmania vastustava Business Ethics -koulukunta ja sen edustama Corporate Social Responsibility -oppi näyttävät vastaavan yhtä sosialismin muotoa, eurooppalaista sosialidemokratiaa. Friedmanin ja Business Ethics -koulukunnan välinen vastakkainasettelu juontuu erilaisesta suhtautumisesta yksityisen omaisuuden suojelemisen tärkeyteen, vapaaseen yhteiskuntaan, ihmisen kognitiivisiin kykyihin ja vapauden käsitteeseen. Kiistan perimmäisenä syynä on ihmisen ongelmallinen suhde varallisuuteen: vaikka hän tietää, ettei varallisuus tuo onnea, hän tavoittee varallisuutta ikäänkuin se toisi - ja pettyy, kun se ei tuo. Sen sijaan, että ihminen tunnistaisi pettymyksensä syyksi omat epärealistiset odotuksensa, hän on taipuvainen etsimään pettymyksensä syytä itsensä ulkopuolelta ja syyttämään muita ihmisiä pahansuopuudesta. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Milton Friedmanin kirja "Capitalism and Freedom" ja hänen esseensä "The Social Responsibility of Business Is to Increase Its Profits". Friedmanin väitteen juuret ovat kapitalismissa ja liberalismissa. Tärkeimmät kapitalismia koskevat lähteet ovat Adam Smithin kirjat "The Theory of Moral Sentiments" ja "The Wealth of Nations", Ronald Coasen esseet "Adam Smith's View of Man" ja "The Wealth of Nations", Joseph Schumpeterin esseet "Capitalism" ja "Capitalism in the Postwar World", Mark Roen kirja "Political Determinants of Corporate Governance" ja Hernando de Soton kirja "The Mystery of Capital". Tärkeimmät liberalismia koskevat lähteet ovat John Stuart Millin essee "On Liberty" ja Isaiah Berlinin essee "Two Concepts of Liberty".
  • Virta, Ari (2007)
    The research topic of this thesis is late Milton Friedman's (1912-2006) controversial claim that if corporate officials accept a social responsibility other than to make as much money for their stockholders as possible, they yield to a fundamentally subversive doctrine that amounts to preaching pure and unadulterated socialism and undermining the basis of the free society. Logically this claim means that capitalism is a necessary condition for the existence of the free society. The aim of my study is to find out whether and on what grounds Friedman's claim is justified. The method of my study is philosophical analysis of Friedman's claim and its background on one hand, and of capitalism and the role of private property therein on the other hand, to see whether the claim is justified. The main result of my study is that Friedman's claim is justified. The movement of Business Ethics opposing Friedman and the doctrine of Corporate Social Responsibility (CSR) it promotes seem indistinguishable from one version of socialism, i.e. European social democracy. The opposition between the views of Friedman and the Business Ethicists springs from different approaches to the importance of protecting private property, to the free society, to man’s cognitive capacities, and to the concept of freedom. On the bottom of the controversy is man's problematic relationship with wealth: even though he knows that wealth does not bring happiness, he searches it as if it did – and gets disappointed when it does not. Instead of recognising his own unreasonable expectations as the source of his disappointment he has a tendency to find the reason outside of himself and accuse other people for being malevolent. The main sources used are Milton Friedman's book "Capitalism and Freedom" and his essay "The Social Responsibility of Business Is to Increase Its Profits". The roots of Friedman's claim are in capitalism and liberalism. The main sources about capitalism are Adam Smith's books "The Theory of Moral Sentiments" and "The Wealth of Nations", Ronald Coase's essays "Adam Smith's View of Man" and "The Wealth of Nations", Joseph Schumpeter's essays "Capitalism" and "Capitalism in the Postwar World", Mark Roe's book "Political Determinants of Corporate Governance" and Hernando de Soto's book "The Mystery of Capital". The main sources about liberalism are John Stuart Mill's essay "On Liberty" and Isaiah Berlin's essay "Two Concepts of Liberty".
  • Saurama, Erja (2003)
    The study describes the recent history of child protection in Helsinki, Finland. A crucial issue for child protection is the attitude towards taking children into public custody, particularly in cases where the family is opposed to it. Taking children into custody implies a serious ethical dilemma: the role of the parents and the integrity of the family are infringed. This is the ungrateful task of the child protection authorities. The institution of child protection can be characterised as paradoxical in Western culture, because it was developed at the same time the core family took shape and withdrew into privacy. The aim of my study is to uncover which genealogy we have in child protection, i.e. what the strata of history reveal about child protection in the recent past. The target of the study are those children who were clients with the Agency of the Child Protection of the City of Helsinki between 1953 and 1979. I selected conflict cases of the agenda of the delegation of the Agency. The dispute is described both diachronically and synchronically: how the definition of a reluctant case changed and how some particular cases came to be classified as reluctant. The number of the total client documents was 274 from which 61 cases were sampled. These were divided into five groups representing different practices or policies of child protection. One case from each group was selected for closer scrutiny. The analysis method complies with actantial and modal-theoretical studies made in semiotic sociology. In addition relevant background theories were used to understand the construction of social reality. The interpretative and theoretical frame of reference relies on a Foucauldian research tradition. The analysis of the material led to the following chronological and thematic division: 1) In the 1950s the largest group of custody-taking without parental consent were the children of mothers with mental problems. Placements into care implied that both mother and child were put under custody. 2) Such cases are included, too, where the child protection authority ´s suggestion for custody was rejected. Many such cases were in borderline between punishment and battering. 3) In the 1960s, the practices of child protection were debated intensively in public. Single child protection cases fuelled the debate. The number of taking into custody decreased. 4) Alcohol abuse among women became a problem for the child protection authorities in the late 1960s. Whilst taking into custody without parental consent was shunned by the authorities, the situation of the children deteriorated. 5) In the early 1970s there was much debate when children taken into custody with parental consent were supposed to be sent back home again. A historical trend emerged where taking into custody without parental consent constantly gave way to other methods of child protection. This was made possible by the expanding systems of the emerging welfare state. In the 1960s, the discursive formation of child protection, which included discourses from both social work itself and from psychiatry and law, broke down in all these three parts. The discourse of civil rights and care that child protection had embodied had to give way to concepts and strategies of family rights. From references to heavy psychiatry a shift was made towards a softer therapeutic and psycho-social approach. The child protection authorities did not quite master the situation, and this phase was characterised by anomaly and a farewell to custody-taking without parental consent, for a while. The ontological truth and epistemological certainty that had relied on a rational and objective ideal of knowledge had been shipwrecked. The change that took place in the 1960s was above all a change in the systems of truth of child protection and in the conceptions that had led to the child protection policies of that day.
  • Rantasalmi, Soile (2005)
    1990-luvun lamakausi jätti Suomeen massatyöttömyyden, jonka seurauksena syntyi uusi syrjäytyneiden ja pitkäaikaistyöttömien ryhmä. Sosiaalityön tarve lisääntyi ja samalla työ muuttui vaikeammin hallittavaksi. Pitkäaikaistyöttömyyteen ja siitä seuraavaan elämän epävarmuuteen yhä yksilöllistyvämmässä yhteiskunnassa liittyvät ongelmat lisääntyivät. Syntyi tarve aikuisten asiakkaiden kanssa tehtävälle työlle, koska pitkittynyt työttömyys ja toimeentulotukiasiakkuus tuottivat tilanteita, joihin ei olemassa olevilla keinoilla pystytty vastaamaan. Aikuissosiaalityötä on viime vuosina ryhdytty kehittämään. Kehittämistyön tavoitteena on ollut tuottaa aikuissosiaalityöhön uusia menetelmiä ja toimintatapoja. Tutkimuksen idea lähti liikkeelle oman työkokemukseni myötä syntyneestä kiinnostuksesta tehdä suunnitelmallista ja asiakaslähtöistä aikuissosiaalityötä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mitä aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat suunnitelmalliselta sosiaalityöltä ja mistä näkökulmasta aikuissosiaalityön suunnitelmia tehdään? Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa suunnitelmalliseen aikuissosiaalityöhön uutta tietoa, joka voisi toimia suunnitelmallisen aikuissosiaalityön kehittämisen pohjana. Tutkimuksen aineistona olivat yhden Etelä-Suomalaisen kaupungin sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmästä tulostetut aikuissosiaalityön suunnitelmat ja aikuissosiaalityön asiakkailta eläytymismenetelmällä kerätyt vastaukset. Aineisto analysoitiin kahtena erillisenä aineistona käyttäen analyysimenetelmänä teemoittelua. Tematisoinnin pohjana oli aineiston määrällistäminen erilaisten aineistoa avaavien kysymysten avulla. Aikuissosiaalityön asiakkaat kohdistavat sosiaalityöntekijöihin erilaisia odotuksia. Odotukset kohdistuvat sekä sosiaalityöntekijöihin että sosiaalityöhön. Aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat sosiaalityöltä ja sosiaalityöntekijöiltä tukea ja konkreettista apua päästäkseen sen elämänvaiheen yli, johon sosiaalityö liittyy. Aikuissosiaalityön suunnitelmat luokiteltiin kolmeen erilaiseen suunnitelmatyyppiin, sen mukaan kenen näkökulmasta suunnitelma oli laadittu ja kenen tavoitteista siinä oli kyse. Löysin aineistosta suunnitelmia, joita kutsun asiakkaiden suunnitelmiksi, sosiaalityön suunnitelmiksi ja tyhjiksi suunnitelmiksi. Suunnitelmallinen sosiaalityö kulminoituu asiakkaan kanssa tehtyyn avoimeen yhteistyöhön, jonka avulla yhdessä rakennetaan tulevaisuutta, joka suuntautuu aikaan sosiaalityön jälkeen. Aikuissosiaalityön suunnitelmallisuutta tulisi kehittää yhteisen keskustelun pohjalta ja etsiä yhtenäiseen ajatteluun perustuvaa rakennetta. Keskustelemalla on mahdollista etsiä yhteistä linjaa työn tavoitteisiin ja työorientaatioihin, joilla suunnitelmallista sosiaalityötä toteutetaan.
  • Paananen, Tiina (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan alkoholin varjossa lapsuutensa eläneiden elämää. Tarkoituksena on ymmärtää ja tuoda esiin alkoholiperheen lasten elämää, päästä mahdollisimman autenttisesti lähelle niitä tunteita ja sitä todellisuutta, missä ja miten nämä ihmiset ovat lapsuutensa eläneet. Aineistona tutkielmassa on 16 lapsuutensa alkoholiperheessä eläneen omaelämäkerrallista kirjoitusta. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on narratiivinen omaelämäkertatutkimus. Lähestymistapa on hyvin aineistolähtöinen ja psykososiaalinen. Aineistolähtöisyys kuvaa tutkimuksen teon lähtökohtaa, jossa ennalta asetetut hypoteesit tai tiukat tutkimuskysymykset eivät ohjaa tutkimusta. Tutkielma on kaksitasoinen. Ensin tarkastellaan alkoholiperheen elämää lapsen näkökulmasta, jonka jälkeen tarkastellaan alkoholiperheiden lapsia vanhemmoitumisen käsitteen kautta. Keskeisimmät käsitteet tutkielmassa ovat alkoholiperhe sekä vanhemmoituminen. Alkoholiperhe-käsite korostaa perheen jäsenten erillisyyttä perhesysteemistään sekä antaa lapselle mahdollisuuden määritellä sen, millaista alkoholinkäyttöä hän itse pitää haitallisena. Vanhemmoituminen voidaan lyhyesti määritellä vanhemman ja lapsen vaihtuneiksi rooleiksi. Vanhemmuus alkoholiperheessä on usein puutteellista. Elämä perheessä pyörii alkoholiongelmaisen ympärillä ja lasten tarpeet jäävät toissijaisiksi. Kun vanhemmat eivät huolehdi tehtävistään, alkaa lapsi ottaa vanhemmalle kuuluvia tehtäviä hoitaakseen, turvatakseen näin arjen jatkuvuutta. Lapset saattavat alkaa hoitaa sisaruksiaan, vanhempiaan sekä perheensä asioita uhraamalla omia tarpeitaan sekä ikätasolleen kuuluvia tehtäviä. Näin lasten lapsuus kapenee ja heistä tulee ”pikkuaikuisia". Vanhemman alkoholiongelmalla on lapselle monia vaikutuksia. Lapsen elämä alkoholiperheessä näyttäytyy huolen siivittämänä. Milloinkaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Alkoholiperheen lapsen elämässä on paljon pelkoa ja ahdistusta. Pelko liittyy läheisesti väkivallan kokemuksiin ja mahdollisuuteen. Vanhempien alkoholinkäyttö kulkee käsi kädessä väkivallan kanssa. Lapset kokevat hyvin vaikeaksi ja pelottavaksi sekä itseen mutta myös sisaruksiin ja äitiin kohdistuvan väkivallan. Lapset kokevat myös häpeää, erilaisuutta ja yksinäisyyttä. Alkoholiperheen elämä on täynnä ristiriitaisuuksia, jonka vuoksi he kokevat turvattomuutta ja heidän on vaikea oppia luottamaan ihmisiin. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat: Chase, Nancy D (1999) (ed.) Burdened Children: Theory, Research, and Treatment of Parentification. Vilkko, Anni (1997) Omaelämäkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta. Itäpuisto, Maritta (2005 ) Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta.
  • Hämäläinen, Hanne (2011)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sosiaalisten liikkeiden visuaalista vasta- ja valtajulkisuutta vertailemalla aktivistien omia Internet-sivustoja ja Helsingin Sanomia. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda uutta tietoa vastademokraattisen toiminnan ja toimijuuden muotoutumisesta vasta- ja valtajulkisuuksissa ja näiden julkisuuksien välisestä suhteesta paikallistasolla Suomessa. Tutkin, minkälaista vastademokraattista toimintaa sosiaaliset liikkeet tuovat esiin kuvissa omilla Internet-sivustoillaan. Näitä kuvia vertaan samoista tapahtumista julkaistuihin Helsingin Sanomien – valtajulkisuuden – kuviin. Analysoin, minkälaista toimintaa tuodaan esiin ja miten toiminnan esittäminen eroaa aineistojen välillä. Lopuksi tarkastelen vastademokraattisen toimijuuden visuaalisia representaatioita sukupuolen ja iän näkökulmista. Tutkielmani aineistona on kolme aktivistien ylläpitämää uutissivustoa, yksi kansalaisjärjestöjen kuvapankki ja vertailuaineistona Helsingin Sanomat. Aineistossani on kuvia yhteensä 443 ja ne on julkaistu vuosina 2000–2010. Kaikissa kuvissa tapahtumapaikkana on Helsinki. Tutkimusmenetelmänä käytän Eeva Luhtakallion soveltamaa Erving Goffmanin kehysanalyysiä, jossa pyritään etsimään aineistolähtöisesti kuvissa esitettyä toimintaa määrittäviä kehyksiä. Teoreettisen lähtökohdan tutkimukselleni muodostavat Pierre Rosanvallonin teoria vastademokratiasta ja Nancy Fraserin määritelmä useasta julkisuudesta. Kuvissa representoidun toiminnan kautta muodostuu kahdeksan eri määräävää kehystä: mielenosoitus, karnevaali, merkintä, valtaus, konflikti, kontrolli, sisäinen toiminta ja tiedotus. Määräävät kehykset kuvaavat aktivistien harjoittamaa vastademokraattista toimintaa ja muiden toimijoiden reaktioita siihen. Mielenosoitus, merkintä, valtaus ja karnevaali kuvaavat erilaisia kollektiivisen protestin muotoja, kontrolli ja konflikti taas tuovat esiin tämän toiminnan seurausta ja eri toimijoiden kohtaamista. Kuvissa näyttäytyy myös liikkeen sisäistä toimintaa ja liikkeestä tiedottamista sinällään ilman varsinaista protestia. Iän kannalta kuvien vastademokraattisesta toiminnasta muotoutui nuorten ja nuorten aikuisten toimintaa. Sukupuolen kannalta toiminta taas osoittautui yllättävän sukupuolittuneeksi: mikäli toimija oli erikseen nostettu valokuvassa esiin, oli tämä useimmiten mies. Miehet olivat toimijoina etenkin liikkeen johdossa ja konfliktin määräävässä kehyksessä. Naisia taas representoitiin vastajulkisuudessa yllättävästi äitiyden kautta. Aktivistiaineistossa ja lehtiaineistossa suhtauduttiin osittain eri tavalla aktivistien toimintaan vaikka kuvat visuaalisesti muistuttivat toisiaan. Tämä ilmeni kuvia ympäröivissä otsikoissa ja kuvateksteissä, jotka vaikuttivat kuvista syntyviin tulkintoihin. Kuvien virittämisessä tekstein liikuttiin hyväksynnästä neutraaliin uutisointiin, siitä taas kohti epäilyttävää toimintaa, josta siirryttiin lopulta toiminnan tuomitsemiseen. Kuvateksteissä välittyi kamppailua vastademokraattisen toiminnan oikeutuksesta: onko kyseessä demokratiaan kuuluvaa kansalaisaktivismia vai yhteiskuntajärjestyksen rikkomista rettelöimällä. Julkisuuksista muodostui visuaalisen kamppailun kenttä, jolla eri toimijat pyrkivät muovaamaan sosiaalisista liikkeistä syntyviä käsityksiä. Sosiaaliset liikkeet ja tiedotusvälineet eivät olekaan tutkielmani perusteella pelkästään toisiaan täydentäviä vastademokraattisia toimijoita, vaan eri julkisuuksien ja vastademokraattisten toimijoiden välillä on sekä legitimiteettikonflikti että määrittelykamppailu: kuka voi esittää kenet ja mistä näkökulmasta.
  • Hentinen, Heli (2006)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitetään aktivointisuunnitelman vaikuttavuutta työttömän asiakkaan näkökulmasta. Tarkastelun keskiössä ovat asiakkaiden elämäntilanteet ensimmäistä aktivointisuunnitelmaa laadittaessa, kokemukset aktivointisuunnitelmasta, muutokset elämässä, hyödyt aktivointisuunnitelmasta, mielipiteet kuntouttavasta työtoiminnasta ja asiakkaiden kokemukset aktivointiyhteistyöstä sekä kehittämisehdotuksia toiminnalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, millaista vaikutusta aktivointisuunnitelmalla ja kuntouttavalla työtoiminnalla oli ollut aktivointiehdon piirissä oleville työttömille. Aktivointiyhteistyön, mikä perustuu lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta, asiakasvaikuttavuus kiinnosti minua. Tutkimusaineistona minulla oli seitsemän aktivointihaastatellun henkilön haastattelumateriaali. Tutkimushaastattelut analysoin niin kutsuttua Framework-analyysiä hyväksi käyttäen. Tutkielmani viitekehyksenä ovat työelämän murroksen tutkimukset ja elämänorientaation tutkimukset. Muutaman haastatellun mielestä aktivointisuunnitelma auttoi työnhaussa ja he ovat saaneet määräaikaista työtä. Lähes puolet näkivät aktivointisuunnitelman hyödyn siinä, että he pääsivät kuntouttavaan työtoimintaan mukaan. Eräälle haastatellulle avautui tätä kautta myös terapiakäynnit mielenterveystoimistossa ja hän jatkoi käyntejään päihdetyöntekijän vastaanotolla. Erään haastatellun mielestä aktivointisuunnitelmasta ei sinällään ollut mitään hyötyä hänelle, vaan hän koki, että hän oli itse ollut aktiivinen ja saanut erilaisia sijoituspaikkoja ja, että aktivointisuunnitelman toteutus on vielä kesken. Haastatellut, jotka olivat saaneet aktivointisuunnitelman laadinnan jälkeen työpaikat, kokivat että aktivointisuunnitelmilla oli ollut vaikuttavuutta heille, samoin haastatelluille, jotka olivat jatkaneet kuntouttavassa työtoiminnassa. Haastatellut, joilla aktivointisuunnitelmissa oli tavoitteina saada vakituisemmat työpaikat, eivätkä he olleet vielä vuosienkaan odottelun jälkeen päässeet tähän tavoitteeseen, kokivat ettei aktivointisuunnitelmilla ollut heille vaikuttavuutta. He eivät kokeneet tehtyjä lyhyempiä tai pidempiä polkuja, joilla tarkoitan muun muassa työelämävalmennuksia ja kuntouttavan työtoiminnan sijoituksia, itselleen sellaisina asioina, että he olisivat nähneet aktivointisuunnitelmasta olleen heille heidän elämässään vaikuttavuutta. Kokemuksinaan kuntouttavasta työtoiminnasta lähes kaikki ilmaisivat, että siitä oli heille hyötyä. Hyötyinä he näkivät sen, että päiville tulee aktiviteettia, työ on terapiaa, työ rytmittää päivää ja pitää mielenterveyttä tasapainossa. Eräs ei ollut vielä valmis tekemään kahdeksan tunnin työpäivää, eräät pysyivät raittiina, eräiden mielestä työyhteisö oli kannustava ja muutamat haastatellut pitivät hyvänä asiana sitä, että saa enemmän rahaa. Erään haastatellun mielestä kuntouttava työtoiminta oli samanlaista työn tekemistä kuin muutkin työt. Haastateltujen vastauksista ei varsinainen kuntoutusaspekti tule esille kuin yhden haastatellun kohdalla. Muiden kohdalla pelkästään työ sinällään on nähtävä kuntouttavana. Palvelun hyöty on lyhyemmän ajan tunnekokemus. Vaikuttavuutta puolestaan tulee tarkastella pidemmällä aikaperspektiivillä. Saadusta palvelusta voi olla jotain hyötyä, muttei kuitenkaan pidemmällä aikavälillä vaikuttavuutta, kuten eräiden näidenkin haastateltujen kohdalla asia oli.
  • Parviainen, Riikka Maria (2004)
    1990-luvun lama aiheutti Suomessa valtaisan työttömyyden kasvun. Työllisyystilanne on sittemmin pikkuhiljaa parantunut, mutta työttömyys on edelleen korkealla tasolla. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut suuri ongelma. Laman seurauksena uusliberalistiset aatteet nostivat päätään Suomessa, kuten monissa muissakin hyvinvointivaltioissa. Alettiin painottaa omillaan pärjäämistä, työntekoa ja vaatia ihmisiltä vastineita saamistaan etuuksista. Siinä missä hyvinvointivaltiossa tapahtui muutoksia, myös sosiaalityössä tarvittiin uusia keinoja erityisesti pitkäaikaistyöttömien kanssa tehtävään työhön. Aktiivinen työvoimapolitiikka sisältää toimia, joilla työttömät yritetään saada takaisin työmarkkinoille. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001)on yksi näistä toimista. Laki tuli voimaan syksyllä 2001 ja sen tavoitteena on asiakkaan, työvoimaviranomaisen ja sosiaaliviranomaisen yhteistyössä laatiman aktivointisuunnitelman avulla saada asiakas aktivoitumaan ja kuntoutumaan takaisin työelämään. Tutkimuksessani olen haastatellut kuutta (6) Helsingin sosiaaliviraston alaisuudessa työskentelevää aluesosiaalityöntekijää. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Miten viranomaisyhteistyö on toiminut aktivointisuunnitelmia tehtäessä? 2) Millä tavoin sosiaalityön eettiset arvot toteutuvat aktivointisuunnitelman tekemisessä? 3) Millainen aktivointisuunnitelma on sosiaalityön välineenä? 4) Minkälaisia tuloksia aktivoinnilla on saavutettu? Aineiston keräsin teemahaastatteluilla ja analysointimenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysia etsimällä aineistosta vahvimmin esiin nousevia teemoja. Lisäksi olen vertaillut saamiani tutkimustuloksia Stakesin Sosiaalipolitiikan reformi 2001 väliraportin tuloksiin. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet aktivointisuunnitelmat tervetulleeksi uudeksi työvälineeksi, jossa on kuitenkin vielä paljon ongelmakohtia ja kehittämisen varaa. Yhteistyön lisääntyminen työvoimaviranomaisten kanssa koettiin erityisesti hyväksi asiaksi, joskin kahden eri alan ammattilaisen näkemyserot aiheuttivat joskus ongelmia. Asiakkaan velvollisuus osallistua aktivointisuunnitelman laadintaan ja sitoutua sen toteuttamiseen rangaistuksen uhalla koettiin ristiriitaisena sosiaalityön eettisten arvojen kanssa. Aktivointisuunnitelmilla saavutettuihin tuloksiin ei tutkimukseni juurikaan vastausta antanut, koska sosiaalityöntekijät eivät olleet tietoisa tuloksista, lähinnä seurannan puutteen vuoksi. Onnistumisena koettiin kuintenkin asiakkaan varsinaisen työllistymisen lisäksi myös pienemmät muutokset asiakkaan elämässä.
  • Mantela, Jaana (2000)
    Tämän tutkielman tavoitteena on ollut tuottaa kuvailevaa tietoa ala-asteikäisten tyttöjen aggressiivisuuden ilmenemisestä ja siihen johtaneista syistä. Kouluikäisten aggressiivinen käytös liittyy läheisesti ystävyyssuhteissa ilmeneviin ongelmiin, joten selvitän myös tyttöjen ystävyyskulttuuria. Tämän lisäksi olen pyrkinyt kartoittamaan ympäristön suhtautumista tyttöjen aggressiiviseen käyttäytymiseen niin kotona kuin koulussakin. Koulussa koulun sosiaalityöntekijä, koulukuraattori, on usein mukana tyttöjen välisten ongelmien selvittelyissä, joten olen kysynyt tytöiltä heidän käsityksiään koulukuraattorin roolista ristiriitojen ratkaisemisessa. Tutkielmassani olen pyrkinyt tiedon tuottamiseen kysymällä asioita suoraan tytöiltä itseltään, jolloin olen halunnut korostaa juuri lasten omaa näkökulmaa. Toisaalta lasten haastatteluihin liittyy ongelmia ja eettisiäkin kysymyksiä, joita pohdin osana tätä tutkielmaa. Olen liittänyt tutkielmani tekoon myös sukupuolten väliset tasa-arvokysymykset, joilla on yhteys tyttöjen aggressioihin ja niiden käsittelemiseen. Tutkielman empiirisen aineiston muodostavat marras-joulukuussa 1999 tehdyt 18 tytön yksilö-, pari- tai ryhmähaastattelut. Haastateltavat olivat iältään 10-12-vuotiaita yhden helsinkiläisen ala-asteen tyttöjä. Haastateltavat on valittu koulun opettajien avustuksella, ja haastattelut on tehty koulussa nauhuria apuna käyttäen. Haastattelujen tekemiseen on saatu lupa Helsingin kaupungin opetusvirastosta sekä koulun rehtorilta. Keskeisempänä tuloksena nouseen esiin tunteista puhumisen tärkeys ja niiden syvällisempi käsittely tyttöjen aggressiivisen käyttäytymisen vähentämiseksi. Sekä tunteiden käsittelemisessä että uusien ongelmanratkaisutaitojen oppimisessa tyttöjä ei saisi jättää yksin, vaan he tarvitsevat niihin aikuisten tukea ja ohjausta. Tässä on oma roolinsa niin vanhemmilla, opettajilla kuin koulukuraattorillakin.Yksi syy siihen, että tytöt eivät edes kerro aikuisille ongelmistaan, on heidän kokemuksen myötä syntynyt uskonsa, ettei kukaan kuitenkaan puutu asioihin. Toisena tärkeänä tuloksena nousee esiin tyttöjen ystävyyssuhteissa tapahtuneet muutokset ja niiden yhteys empatiakykyyn ja aggressioiden esiintymiseen. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna näyttää, että yhä harvemmalla tytöllä on perinteinen tiivis pariystävyyssuhde. Tytöt riitelevätkin ystävyyssuhteissaan varsin paljon. Vaikka tytöille tyypillisin tapa käyttäytyä aggressiivisesti on edelleen epäsuora, suoraa fyysistä ja verbaalistakin aggressiota esiintyy. Tutkielman lähdekirjallisuus on peräisin useammalta eri tieteenalalta. Keskeinen lähde on Karin Östermanin väitöskirja Developmental trends and sex differences in conflict behavior (1999). Muita merkittäviä lähteitä ovat olleet Sinikka Aapolan tutkimusYstävyyden keinulauta (1991), joka käsittelee helsinkiläistyttöjen ystävyyskulttuuria sekä Sari Näreen ja Jaana Lähteenmaan teos Letit liehumaan (1992). Tyttöjen haastattelemiseen olen saanut paljon tukea Anne Greigin ja Jayne Taylorin teoksesta Doing research with children (1999).
  • Tala, Kirsti (2005)
    Tässä tutkimuksessa on haastateltu seitsemää vapaaehtoistyöntekijää, jotka kaikki ovat olleet saman, kunnallisen organisaation järjestämän vapaaehtoistoiminnan vapaaehtoisia. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää vapaaehtoistyön merkitystä heidän elämänsä sisältönä. Tutkimuksen näkökulmana on vapaaehtoistyöntekijöiden näkemys toiminnastaan. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluna. Haastattelussa vapaaehtoisilta kysyttiin heidän elämäntilannettaan, sitä miksi he olivat hakeutuneet vapaaehtoistoimintaan, millaiseen toimintaan he osallistuvat, ja mitä toiminta heille merkitsee. Lisäksi kysyttiin toiminnan kehittämisideoita. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa siitä, että motiivit hakeutua vapaaehtoistoimintaan ovat vaihtelevia ja yksilöllisiä ja omaan elämäntilanteeseen liittyviä. Motiiveille on yhteistä yksilöllinen altruismi ja toiminnan vastavuoroisuuden korostuminen. Kaikki tutkimuksen haastateltavat olivat hakeutuneet vapaaehtoistoimintaan elämäntilanteen muutoksen yhteydessä. Haastateltavat olivat keski-ikäisiä naisia, mikä vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa vapaaehtoistyöntekijöiden sukupuolesta ja ikäjakaumasta. Suurin osa haastatelluista ei ollut enää työelämässä mukana. Vapaaehtoistoimintaan he olivat tulleet mukaan jäätyään työelämästä pois eläkkeelle jäämisen tai työttömyyden vuoksi. Työelämästä poisjäänti oli jättänyt heidän elämäänsä tyhjää aikaa, johon pyrittiin löytämään mielekästä sisältöä vapaaehtoistoiminnasta. Vapaaehtoistyön merkitystä haastateltavien elämässä korosti se, että siihen käytetään melko paljon aikaa elämässä, toiminta koetaan mielekkäänä, ja siihen on hakeuduttu elämänmuutoksen yhteydessä. Kysyttäessä ideoita toiminnan kehittämiseen vapaaehtoiset toivoivat, että vapaaehtoistoiminnan organisointia voitaisiin kehittää yhtenäisemmäksi, jolloin avun tarjonta ja kysyntä kohtaisivat paremmin.
  • Heinojoki-Pellinen Pirjo (2001)
    Tutkielman aihe liittyy ammattietiikkaan. Työssä tarkastellaan ammattien valtaa ja auktoriteettia useamman ammattialan näkökulmasta. Käsitellyt professiot, esimerkiksi lääkärin, asianajajan tai opettajan ammatit, perustuvat pitkään koulutukseen, teoreettisen tiedon hallitsemiseen ja taitamiseen. Lisäksi esimerkkien ammateissa on aina mukana ns. ammattilainen-asiakas –suhde. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mihin tekijöihin ammattien valta ja auktoriteetti perustuvat. Näiden tekijöiden merkitystä arvioidaan niin klassisten professioiden kuin asiantuntija-ammattilaisten aseman kannalta. Tutkielman aihetta tarkastellaan kolmen eri teorian ja päälähteen pohjalta. Ensimmäisenä lähteenä on Paul Wildingin teos "Professional Power and Social Welfare". Siinä ammattien valtaa ja auktoriteettia esitetään pääpiirteiltään ammattien ulkoisilla tekijöillä, joita ovat ammattien autonomia, monopolisuus sekä asema ja status yhteiskunnassa. Ammattilaisen valta perustuu hänen auktoriteettiinsa, joka muodostuu ammattilaisen erityistiedosta ja –osaamisesta. Ammattilainen-asiakas –suhteessa ammattilaisen rooli on hallitsevampi ja perustuu hänen erityistietoonsa kun taas asiakkaan osana on olla lähinnä asiantuntija-ammattilaiseen uskojan ja luottajan roolissa. Toisena lähteenä ja teoriana ovat professori Timo Airaksisen monet teokset ja kirjoitelmat ammattietiikasta. Pääasiallisiksi tarkastelun kohteiksi on valittu ammattien arvot ja ammattilaisten hyveet vallan ja auktoriteetin lähteinä. Jokaisella ammatilla on tietty kaikkien ylei-sesti hyväksymä arvo ja päämäärä, jotka toteuttavat yhteistä hyvää. Näitä arvoja ovat esimerkiksi terveys lääkärin arvona tai oikeudenmukaisuus asianajajan arvona. Ammattilaisille ominaiset luonteenpiirteet: rohkeus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus tai hyväntahtoisuus muutamina esimerkkeinä hyveistä tukevat ammatillisten arvojen toteutumista ja takaavat näin valtaa ja auktoriteettia ammateissa ja ammattilaisilla. Viimeisenä teoriana ja lähteenä on esitetty Daryl Koehnin näkemystä vallan ja auktoriteetin synnystä ammateissa. Teoksessaan "The ground of Professional Ethics" hän painottaa tärkeänä tekijänä luottamuksen merkitystä ammattilainen-asiakas –suhteessa. Molemminpuolinen luottamus ammatillisessa kanssakäymisessä luo oikeaa ammattien valtaa ja auktoriteettia, mikä tukee molempien osapuolten päämääriä yhteisen hyvän saavuttamisessa. Koehnin teoriassa on paljon yhtenevää professori Airaksisen arvoihin ja hyveisiin pohjautuvalle teorialle ammattien vallasta ja auktoriteetista. Koehn esittää myös, että erityistietoa ja asiantuntijuutta painotetaan liikaa auktoriteetin saavuttamisessa ja hän kritisoi siten sen merkitystä ammattien vallassa. Ammattilaisen tieto ja pätevyys eivät ole valtaa ilman luottamusta ammattilainen-asiakas –suhteessa. Näiden kolmen päälähteen tarkastelun lisäksi ammattien valtakysymyksiin liittyvät normatiivisina tekijöinä ammattilaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä vastuukysymykset ammatillisissa toimissa. Näitä tekijöitä ammattien päämäärien ja arvojen lisäksi pyritään kiteyttämään ja esittämään ohjeina ja sääntöinä ammattien eettisissä koodeissa.
  • Saarilehto, Ilmari (2006)
    This thesis examines the actors' power relations in the Rural Water Supply and Sanitation Support Programme (RWSSSP) in Nepal. I study the power relations in this case through analysing actors' conceptions about development, roles, motivations and conflicts related to the programme. I approach the programme as a case of Finnish aid and reflect it on the academic aid debate. With reflection and comparisons to the different views in the aid debate the case will be put into a wider theoretical context and by confronting the theories with the complex reality of the case some general conclusions may be drawn about the power and roles of different actors in development aid. The analysis is based on interviews, field observations, different types of literature and archival material. The most important sources of information are the interviews and observations made during my fieldwork in Nepal in September 2004. I performed the analysis of the actors' perceptions on the issues studied using some of the methods of grounded theory for categorizing and conceptualizing my interview data. I also analysed the discourses relevant in the case at hand, not by methods of detailed discourse analysis but rather as a part of the issues scrutinized, manifest in what people say about their actions, relations and motivations. My analysis of the context and project history of the case is based on critical review and textual analysis of archival material, project related documents, relevant academic studies. My main conclusions relate to the roles and power relations of different actors in the programme, their conceptions and the determinants of a successful programme. In RWSSSP, the practical power seemed to be largely concentrated in the hands of the programme consultant staff having a very central role in programme coordination, planning and implementation. The often criticised donor domination was less prominent, DIDC mainly directed the approaches and principles represented in documents, while the programme consultants controlled the day-to-day operation of the programme and also the picture transmitted about it to the donor. The local government agencies, much promoted in programme documents, had been largely bypassed in practice. Local non-governmental actors were, however, in an important position in the implementation of schemes at community level, but not above that. The central role of the implementing consultants can, in my opinion, be generalised to some extent as donor staff is often far removed from the field and depend on consultants for most information about field level activities. The different actors' conceptions of development seemed quite similar, which is largely explained by the fact that all actors benefit from representing their needs and conceptions in line with the dominant development discourses. There was, however, a clear difference between the stated and implicit meanings of development. All the actors emphasised the issues prominent in development discourses as development, but also seemed to see development as an immanent process in society through which it develops and "modernises". So, the actors' conceptions of development seemed more similar than many simplifying theories state. The RWSSSP has often been cited among the most prominent successes of Finnish development aid. This success seems to be based on representing the programme according to the trends of development discourses and on getting measurable results. Such determinants of project success can be largely generalised, as project success is finally judged in the donor countries where only the representation and some quantified results in project reports are seen. Coherent representation and tangible results are needed also to justify aid.
  • Saarilehto, Ilmari (2006)
    Tutkielmani tarkastelee toimijoiden valtasuhteita maaseudun vesihuollon ja sanitaation tukiohjelmassa (RWSSSP) Nepalissa. Tutkin toimijoiden käsityksiä ohjelmaan liittyvistä rooleista, motiiveista, valtataisteluista ja kehityksestä yleensä, sekä näiden kautta ilmeneviä valtasuhteita. Lähestyn ohjelmaa tapauksena suomalaisesta kehitysavusta ja heijastan sitä akateemiseen apukeskusteluun. Tämän apukeskustelun eri näkemyksiin reflektoinnin ja vertailun avulla tapaus sijoitetaan laajempaan teoreettiseen kontekstiin, ja asettamalla teoriat vastakkain tapauksen kompleksisen todellisuuden kanssa voidaan vetää joitain yleisiä johtopäätöksiä eri toimijoiden vallasta ja rooleista kehitysavussa. Analyysi perustuu haastatteluihin, kenttähavaintoihin, erityyppisiin kirjoihin, raportteihin ja arkistomateriaaliin. Tärkein informaation lähde ovat haastattelut ja kenttähavainnot, joita tein kenttätyöni aikana syyskuussa 2004. Suoritin analyysini toimijoiden käsityksistä tutkituissa asioissa käyttäen joitakin "grounded theory"- lähestymistavan metodeja haastattelu-datani kategorisoinnissa ja käsitteellistämisessä. Analysoin myös tapauksessa relevantteja diskursseja, en varsinaisilla diskurssianalyysin metodeilla, vaan pikemminkin osana tutkittuja asioita, joka ilmenee ihmisten sanomisissa toimistaan, suhteistaan ja motiiveistaan. Analyysini tapauksen kontekstista ja historiasta pohjautuu projektiin liittyvien dokumenttien, relevantin kirjallisuuden ja arkistolähteiden kriittiseen läpikäyntiin ja tekstianalyysiin. Tärkeimmät johtopäätökseni liittyvät toimijoiden rooleihin ja valtasuhteisiin, heidän käsityksiinsä ja onnistuneen kehitysohjelman määritelmiin. RWSSSPssä käytännön valta tuntui olevan vahvasti toteuttavien konsulttien käsissä. Heillä oli hyvin keskeinen rooli ohjelman koordinoinnissa, suunnittelussa ja toteutuksessa. Usein kritisoitu avunantajan ylivalta oli vähemmän ilmeistä, DIDC ohjasi lähinnä dokumenteissa esitettyjä lähtökohtia ja periaatteita, mutta ohjelman konsultit hallitsivat jokapäiväisiä asioita ja kuvaa joka siitä välittyi avunantajalle. Ohjelman dokumenteissa korostetut paikallishallinnon elimet oli pitkälti ohitettu käytännön toteutuksessa. Paikalliset hallinnon ulkopuoliset toimijat oli kuitenkin nostettu tärkeään asemaan paikallisten hankkeiden tasolla, mutta ei sen yläpuolella. Mielestäni projekteja toteuttavien konsulttien keskeinen asema on myös jossain määrin yleistettävissä, sillä avunantajien oma henkilökunta on usein kaukana kenttätasosta ja riippuvainen konsulttien antamasta informaatiosta käytännön toiminnasta. Eri toimijoiden käsitykset kehityksestä vaikuttivat varsin samankaltaisilta. Tämä on pitkälti selitettävissä sillä että kaikki toimijat hyötyvät tarpeidensa ja käsitystensä esittämisestä hallitsevien kehitysdiskurssien mukaisesti. Toimijoiden antamien selitysten ja implisiittisten kehityskäsitysten välillä oli kuitenkin selvä ero. Kaikki toimijat korostivat kehitysdiskursseissa tärkeitä asioita kehityksenä, mutta tuntuivat näkevän kehityksen myös immanenttina prosessina jonka kautta yhteiskunta kehittyy ja "modernisoituu". Toimijoiden kehityskäsitykset vaikuttivatkin paljon samankaltaisemmilta kuin monet yleistävät teoriat antavat ymmärtää. RWSSSPtä on usein kehuttu yhdeksi suomalaisen kehitysavun huomattavimmista onnistumisista. Tämä menestys tuntuu pohjautuvan ohjelman esittämiselle kehitysdiskurssien trendejä mukaillen ja mitattavien tulosten tuottamiselle. Tällaiset kehityksenavun onnistumisen kriteerit ovat myös pitkälti yleistettävissä. Projektien onnistuminen arvioidaan lopulta avunantajamaissa, missä vain projektidokumenttien antama representaatio ja mitattavat tulokset tunnetaan. Yhtenäistä esitystä ja kouriintuntuvia tuloksia tarvitaan myös kehitysavun oikeuttamiseksi.
  • Pousi, Mari (2006)
    Migraatio on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä kehitykseen liitetyistä kysymyksistä. Globalisaatio on muokannut sitä viimeisten vuosikymmenten aikana: migraatio kehitysmaissa tänään on seurausta monimutkaisista tekijöistä sekä lähtö- että kohdealueilla. Vaikka migraatioprosessin taustalla on monia tekijöitä, voidaan taloudellinen eriarvoisuus nähdä suurimpana yksittäisenä syynä nykypäivän migraatioon. 2000-luvulle tultaessa kansainväliseen migraatioon osallistuvien ihmisten määräksi arvioitiin n. 175 miljoonaa henkilöä, ja lisäksi oman maansa sisällä muuttaneita on moninkertainen määrä. Pro gradu-tutkielmani tutkimuskohde on Kiinan sisäinen maaltamuuttoilmiö, joka suuntautuu maaseudulta kaupunkeihin. Se alkoi talousuudistusten myötä 1970-1980-lukujen vaihteessa, jolloin vasta syntyneiden työmarkkinoiden seurauksena maaseudun ylimääräinen työväestö alkoi muuttaa kaupunkeihin parempien tulojen toivossa. Nykyään sisäiseen maaltamuuttoon arvioidaan vuosittain osallistuvan 100-200 miljoonaa ihmistä. Muuttajien kotiseutuja talousuudistukset ja niiden mukanaan tuoma kasvu eivät ole juuri koskettaneet. Voidaankin sanoa, että maaseudun ja kaupunkien välinen elintasokuilu Kiinassa on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana jatkuvasti kasvanut. Työni keskittyy migraation ja kehityksen välisen suhteen tarkasteluun. Tulkinnat tämän suhteen luonteesta ovat vaihdelleet ajan ja olosuhteiden myötä positiivisesta negatiiviseen. Olennaista on ymmärtää, että migraatiolla on kahdenlaisia vaikutuksia riippuen siitä, tutkitaanko sitä lähtöalueen vai kohdealueen näkökulmasta. Kiinaa koskevan tarkasteluni pohjaksi olen valinnut alun perin kahden sektorin kasvumalliin pohjautuneen yhdenlaisen alueellisen kehityksen teorian, työntö – veto-mallin (push – pull model). Kuvailen Kiinassa tapahtuvaa maaltamuuttoa työntö – veto-mallin luomassa viitekehyksessä sekä lähtö-, että kohdealueiden näkökulmasta. Pyrin vastaamaan kysymykseen, minkälainen suhde migraatiolla ja kehityksellä on Kiinan kontekstissa. Kiinassa tapahtuva sisäinen migraatio on epäilemättä ollut edellytys sen saavuttamalle huimalle talouskasvulle, mutta missä määrin migraatio on tämän kehityksen seurausta? Tarkemmin paneudun siihen, miten nämä kaksi tekijää, migraatio ja kehitys, käytännössä vaikuttavat lähtö- ja kohdealueilla. Talouskasvu ja migraatio tuntuvat Kiinassa olevan symbioottisessa, mutta ristiriitaisessa suhteessa. Sisäinen migraatio on muodostunut vakavasti otettavaksi ongelmaksi Kiinan hallitukselle, joka pelkää tyytymättömyyttä ja levottomuuksia. Kaupunkien infrastruktuuria ei ole kehitetty samanaikaisesti kasvavien muuttovirtojen kanssa, ja Kiinan jähmeän asuinpaikkajärjestelmän (hukou-järjestelmä) vuoksi suurin osa muuttajista jää kaupungin palveluiden ulkopuolelle. Lähtöalueillaan muuttoliike aiheuttaa ns. aivovuotoa, kun työikäinen väestö muuttaa pois. Kiinan hallitus on viime aikoina tunnustanut monia maaltamuuttoon liittyviä ongelmia, ja jopa aloittanut maltillisia kokeiluja muuttajien oikeuksien kohentamiseksi ja alueellisen epätasa-arvon vähentämiseksi. Nähtäväksi jää, kuinka laajasti ja tosissaan näitä toimenpiteitä ryhdytään toteuttamaan.
  • Nystedt, Marko (2006)
    Ansaitseminen distributiivisen oikeudenmukaisuuden periaatteena merkitsee taloudellisiin etuuksiin kohdistuvien vaateiden oikeuttamista toimijan menneisyydessä suorittaman toiminnan perusteella. Ansioita koskevien arvostelmien pätevyydelle on siis ratkaisevaa, missä määrin ansaitsemisperustana pidetty henkilön toiminta tai sen lopputulokset ovat hänen tahdonvaraisten päätöstensä ja toimintansa tulosta. John Rawlsin mukaan yksilöiden menestyminen taloudellisessa toiminnassa ja kilpailussa taloudellisiin etuuksiin oikeuttavista viroista ja asemista on suuresti riippuvainen heidän geneettisestä lahjakkuudestaan, kasvatuksestaan ja sosioekonomisista lähtökohdistaan. Rawlsin mukaan taloudellinen toiminta myös edellyttää mahdollisuusehdokseen kaikkien yhteiskunnan jäsenten yhteistyöhalukkuuteen perustuvien taloudellis-poliittisten instituutioiden olemassaoloa. Koska kukaan ei ole ansainnut näiden toiminnan mahdollisuusehtojen olemassaoloa, kukaan ei Rawlsin mukaan voi myöskään väittää ansaitsevansa niiden avulla hankkimaansa taloudellista hyvinvointia. Rawlsin vaatimus, että kaikkien ansaitsemisen mahdollisuusehtojen tulisi myös olla ansaittuja, on kuitenkin perusteeton, ja se johtaa loogisesti kehämäiseen ansaitsemisen käsitteeseen. Toiseksi kaikkea taloudellista toimintaa ei ole mielekästä ajatella kilpailutilanteena, jossa yksilöt tavoittelevat ennalta olemassa olevan yhteiskuntarakenteen puitteissa osuuksia varallisuudesta, jonka virheellisesti ajatellaan olevan olemassa sen tuottajien ponnistuksista riippumatta. Työpaikkojen ja muiden taloudellisiin etuuksiin oikeuttavien virka-asemien jakoa voi kuitenkin tarkastella instituutioiden puitteissa tapahtuvana viranhakijoiden välisenä kilpailuna. Koska näiden yhteiskunnallisten asemien ja työtehtävien sekä niihin liittyvien palkkioiden olemassaolo ei ole yksittäisen viranhaltijan toiminnan ansiota, hän ei voi väittää ansaitsevansa palkkiona kaikkea sitä hyvinvointia, jonka hän työtehtäviä hoitaessaan tuottaa. Jos ansiot ajatellaan arvokäsitteeksi, jonka avulla yksilöt arvioivat omien subjektiivisten arvostustensa ja preferenssiensä perusteella sitä, mitä kiitettävänä pitämiään tekoja tai suorituksia heidän olisi perusteltua palkita, ongelmana on osoittaa, miksi rekrytointipäätöksiä tehtäessä olisi velvollisuus tiettyjen pätevyyskriteerien noudattamiseen. Miksei yksilönvapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa ole oikeutta soveltaa mitä tahansa omien arvostustensa mukaisia ansioperusteita ja miksi työnhakijoiden diskriminointi on moraalisesti väärin? Velvollisuus totuudenmukaisten arvostelmien esittämiseen työnhakijoiden kyvykkyydestä ja velvollisuus kunnioittaa yksilöitä autonomisina moraalisina toimijoina ovat mahdollisia vastauksia tähän. John Locken luonnonoikeusteoriaan pohjautuvan työn sekoittamisteorian perusteella voi argumentoida, että varallisuuden tuottaneet yksilöt ovat ansainneet siihen omistusoikeuden liittämällä luonnonvaroihin jotakin omistamaansa eli omaa työtään. Locke myös väittää, että jalostamattomat luonnonvarat sinänsä ovat lähes arvottomia, ja että varallisuuden arvo perustuu sen tuottajien suorittamaan työhön. Ongelmana on "työn sekoittamisen" määritteleminen käsitteellisesti mielekkäällä tavalla sekä se, onko yksilöillä rajoittamaton oikeus ottaa käyttöönsä luonnonvaroja. Myös yksilöiden omistusoikeus tuotantotoiminnassa hyödyntämiinsä luontaisiin kykyihin voidaan kyseenalaistaa, koska luontaiset kyvyt ovat ansiottomia ja niiden voi väittää olevan henkilön minuuteen nähden ulkoisia tai aksidentaalisia ominaisuuksia eikä erottamaton osa hänen minuuttaan tai olemustaan.
  • Parkatti, Jarre Johan (2007)
    Frågan om hur relationen mellan aktörers handling och den sociala strukturen skall förstås är ett centralt samhällsvetenskapligt problem. Metodologiska avgöranden om hur förhållandet undersöks i historiskt, geografiskt och socialt avgränsade situationer är beroende av hur det uppfattas ontologiskt. Samhällsvetenskapen har präglats av en tudelning i approacher som utgår från fritt handlande subjekt respektive social determination. Filosofiskt har klyftan mellan forskningsansatserna bl.a. tagit sig uttryck i kontroversen mellan metodologiska individualister och holister. Struktureringsteorin utgör ett försök att lösa problemet genom att omformulera centrala samhällsvetenskapliga begrepp som aktör, handling och struktur. Dessa sammanknyts i teorin av strukturens dualitet, som gör strukturen beroende av aktörernas handling och vice versa. Giddens betraktar aktören som sofistikerad, framför allt på en praktiskt medveten nivå, på vilken denna utan explicit reflektion förmår kreativt tillämpa regler för handlandet med hjälp av materiella och immateriella resurser. Reglerna och resurserna bygger upp strukturen, som uppfattas som ”virtuell” och därmed beroende av aktörernas föreställningar. Giddens kritiserar voluntaristisk samhällsteori och anglosaxisk handlingsfilosofi för att betrakta avsikter och handling som helt genomskinliga för aktören och handlingsflödet som oproblematiskt uppdelat i ”enskilda” handlingar samt för att bortse från frågor om makt och institutionell förändring. Omvänt kritiserar han funktionalism och strukturalism för att inte kunna redogöra för aktörernas roll som upprätthållare av de sociala mönster som beskrivs. Jag försöker avfärda kritik som går ut på att Giddens teoribyggnad är eklektisk, att hans regelbegrepp är för vagt och att strukturen måste sätta strikta gränser för handlingen, men finner vissa problem beträffande materiella resursers virtuella status samt särskiljandet av regler och immateriella resurser. Trots dessa begreppsliga oklarheter finner jag den struktureringsteoretiska lösningen på förhållandet mellan aktör och struktur överlägsen dem som förekommit i diskussionen mellan metodologiska individualister och holister, där varken aktörens eller den sociala ”helhetens” ontologiska status normalt analyserats kritiskt och som dessutom ofta utgått från oproblematiserade empiristiska antaganden. Giddens ”räddar” egenskaper hos aktören som är viktiga för individualister utan att ge avkall på strukturens betydelse. Vissa synpunkter som presenterats i kontroversen kunde dock berika struktureringsteorin, bl.a. tanken om i någon mening emergenta sociala egenskaper – förutsatt att man inte förbiser den grundläggande struktureringsprocess som konstituerar den sociala verkligheten.
  • Sironen, Sophia Carita (2007)
    Tutkimusaiheena ovat arabien representaatiot lännestä. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva arabiyksilöiden ja -intellektuellien näkemyksistä, joita heillä on lännestä ja läntisestä sivilisaatiosta. Toisena tavoitteena on esittää vastaväitteitä länsimaisille neo-orientalistisille teeseille, joiden mukaan muslimien representaatiot lännestä ovat torjuvia, agressiivisia ja lännenvastaisia. Tutkimuksessa käytän kriittistä lähestymistapaa vertaamalla arabimaailmassa esiintyviä representaatioita länsimaisen tiedeyhteisön esittämiin neo-orientalistisiin argumenteihin. Analyysivaiheessa sovellan diskurssianalyysia Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta. Analyysilla pyrin purkamaan samankaltaisuudet ja erilaisuudet representaatioiden välillä sekä rakentamaan metakerronnan arabialais-muslimidiskurssista suhteessa länteen ja länsimaihin. Analyysin toisessa vaiheessa vertaan arabirepresentaatioita neo-orientalistiin argumentteihin. Tutkimus on metatutkimus, joka koostuu useista aiemmista tutkimuksssta. Tutkimuksen korpus rakentuu kahdentyyppisestä aineistosta: 1) haastatteluista, jotka on suoritettu egyptiläisten, syyrialaisten ja marokkolaisten sosiaalisten ryhmien parissa, sekä 2)merkittävien arabi-intellektuellien diskursseista, pääosin sekundaarilähteinä tutkittuina. Eri aateliikkeiden edustajista, jotka ovat vaikuttaneet arabialaiseen aatehistoriaan 1820-luvulta lähtien, esittelen seuraavat: Rifa al-Tahtawi, Ahmad Faris al-Shidyaq, Jamal al-Din al-Afghani, Muhammad ‘Abduh, Taha Hussein, Sayyid Qutb, Michel ‘Aflaq, Ayatollah Khomeini, Osama bin Laden, Samir Amin, Mohamed A. Jabiri. Tutkimus tuo esille useita malleja kuvata länsimaita. Tutkimus osoittaa, että tutkittujen joukossa ei ole poissulkevasti todistetta länteen suuntautuvasta torjuvasta asenteesta, vaan saman ryhmän sisällä on eriäviä näkemyksiä kuten on eri ryhmien välillä. Tulos poikkeaa johtavien tutkijoiden Bernard Lewisin, Samuel Huntingtonin, Ian Buruman ja Avishai Margalitin näkemyksistä. Tulos myös korostaa sitä tosiasiaa, että lännen representaatiot ovat jatkuvassa muutoksessa toimijoiden, niin uskonnollisten kuin maallisten, arabien parissa.
  • Sironen, Sophia Carita (2007)
    The research subjects of this study are the Arab representations of the West. The aim is to record the competing views of Arab individuals and intellectuals in order to generate some understanding about the Arab attitudes towards the West. Also, a critical approach is brought by comparing the Arab representations with the neo-Orientalist theses, that presented Muslim representations of the West as rejecting, aggressive and anti-Western. The analysis is carried out from the viewpoint of social representations, inspired by Serge Moscovici. The method used is discourse analysis that unravels the similarities and differences between the representations to construct a meta-narrative on the Arab Muslim discourse about the West and Westerners. The second phase of the analysis consist of the comparison of the Arab Muslim representations with the neo-orientalist claims. The study is a meta research gathering former studies. The corpus consists of two kinds of data: 1) interviews carried out among different social groups in Egypt, Syria and Morocco; and 2) discourses from secondary sources of prominent Arab intellectuals. Of those figures, within the intellectual movements, that have influenced the Arab intellectual history since early 1820s, I present Rifa al-Tahtawi, Ahmad Faris al-Shidyaq, Jamal al-Din al-Afghani, Muhammad ‘Abduh, Taha Hussein, Sayyid Qutb, Michel ‘Aflaq, Ayatollah Khomeini, Osama bin Laden, Samir Amin, Mohamed A. Jabiri. From this study focusing on Arabs, different patterns of representing the West can be outlined. The study attests that among the studied, there is no exclusive evidence of rejecting attitude towards the West. This result differs from the assumptions presented by leading scholars Bernard Lewis, Samuel Huntington, and Ian Buruma and Avishai Margalit, and it highlights the fact that representations of the West frequently alter among Arab actors, whether religious or secular.
  • Kabata, Miika (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Aristoteleen taloudellista filosofiaa. Tutkimuskohteena on erityisesti Aristoteleen esittämä yhteiskunnallisen työnjaon, vaihdon ja rahan muodostamien yhteiskunnallisten suhteiden luonteen analyysi. Aristoteles piti vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista vaihtosuhteissa työnjaollisesti eriytyneen kaupunkivaltion olemassaolon kysymyksenä. Aristoteleen tärkeimmät taloudellis-filosofiset kirjoitukset ovat löydettävissä Nikomakhoksen etiikan viidennen kirjan viidennestä luvusta ja Politiikan ensimmäisen kirjan kahdeksannesta ja yhdeksännestä luvusta. Koska Aristoteleen filosofia muodostaa verrattain yhtenäisen kokonaisuuden, on perusteltua tuoda mukaan laajasti Aristoteleen filosofian muita osa-alueita sikäli kuin ne liittyvät myös taloudellisten ilmiöiden analyysiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Aristoteleen filosofiaa ja antiikin Kreikan yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tarkastellessaan vaihtosuhteiden ja rahan olemusta Aristoteles kehittää ensimmäisen tunnetun systemaattisen käsitteellisen viitekehyksen markkinailmiöiden analysoimiseksi. Tämän vuoksi Aristoteleen taloudellisella filosofialla on ollut merkittävä historiallinen vaikutus käsitteellisenä perustana, jolle sekä skolastikot että islamilaiset filosofit rakensivat taloutta koskevia käsityksiään. Toisaalta Aristoteleen käsitykset ovat 1900-luvulla joutuneet taloudellisessa ajattelussa jossain määrin sivuraiteelle. Tutkielmassa pyritään kontekstualisoimaan Aristoteleen vaihtoa koskeva ongelmanasettelu ankkuroimalla teksti antiikin Kreikan yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tärkeimpien tekstinkohtien argumenttirakenteiden analyysin ja keskeisten käsitteiden eksplikoinnin avulla pyritään tuomaan esille Aristoteleen teoreettiset taustaoletukset ja selventämään hänen taloudellista ajatteluaan koskeva ongelmanasettelua. Aristoteles näkee tarpeen ihmisyhteisöjen synnyn ja jatkuvuuden luonnollisena perustana. Tarpeiden tyydyttämisen ensisijainen väline on kotitalous. Yhteen liittyneet kotitaloudet muodostavat kaupunkivaltion. Aristoteles analysoi eri vaihtomuotoja, joita syntyy erikoistuneiden tuottajien välille. Kaupunkivaltion jäsenten on vaihdettava rahan välityksellä tuotteitaan. Aristoteles erottaa toisistaan ”luonnolliset” ja ”luonnottomat” vaihtomuodot. Luonnolliset vaihtomuodot edistävät kaupunkivaltion yhtenäisyyttä tuomalla erikoistuneet tuottajat yhteen vaihtoyhteisön tasavertaisina jäseninä. Luonnollisia vaihtosuhteita vastaan Aristoteles asettaa luonnottomat vaihtomuodot, jotka rikkovat vastavuoroista oikeudenmukaisuutta ja siten horjuttavat kaupunkivaltion yhteiskunnallista järjestystä. Aristoteleen vaihdon analyysi kytkeytyy vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden teemaan. Vastikkeiden vaihto on kaupunkivaltion olemassaolon edellytyksenä. Toisaalta tuotteiden välisen samanarvoisuuden olemassaolo on niiden vaihdon ehtona. Kolmanneksi vaihdettavien tuotteiden arvon yhteismitallisuus on edellytys niiden vaihdossa ilmenevälle samanarvoisuudelle. Aristoteles pyrkii ratkaisemaan tavaroiden yhteismitallisuuden ongelman siinä kuitenkaan onnistumatta. Aristoteleen näkökulmasta eettinen ja taloudellinen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Taloutta, kuten muitakin elämänalueita, on voitava tarkastella hyvän elämän näkökulmasta. Aristoteleen taloudellinen analyysi on sidoksissa antiikin Kreikan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Aristoteleen ongelmanasettelua ei voida ymmärtää irrallaan antiikin Kreikan historiallisesta perinteestä, luokkasuhteista ja tuotantotavasta.