Browsing by Subject "laadullinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Aakko, Risto (2002)
    Tutkimuksessa taideorganisaation johtamista tarkastellaan asiantuntijajohtamista metaforana käyttäen. Voidaan puhua asiantuntijanäkökulmasta tai asiantuntijasilmälaseista organisaatioon ja sen johtamiseen. Metaforan käyttö on mielekästä koska tutkimuksen kohteella ja metaforalla on yhteisiä piirteitä ja tekijöitä. Tutkimuksen viitekehys muodostetaan yhdistämällä asiantuntijaorganisaatioita ja asiantuntijajohtamista käsittelevien tutkimusten tuloksia. Organisaatiorakennetta tarkastellaan Mintzbergin organisaatiotypologian kautta. Asiantuntijaorganisaatioille keskeisimpiä rakenteita ovat professionaalinen byrokratia ja ad hoc -kratia. Viitekehyksessä asiantuntijajohtamisessa erotellaan viisi keskeistä ulottuvuutta: strateginen johtaminen, suorittava johtaja, energian luoja, sääteleminen ja organisaatiokulttuuri. Tutkimuksessa näitä ulottuvuuksia tarkastellaan taideorganisaatiossa ja sen johtamisessa asiantuntemuksen kautta. Tutkimuksen strategiana käytetään holistista yhden tapauksen tapaustutkimusta. Strategia mahdollistaa analyyttisten yleistysten tekemisen, vaikka asiantuntijajohtamisen teoriaa ei voi pitää yhtenäisenä, hyvin muotoiltuna. Tutkimuksen aineisto ja analyysi ovat metodologisesti laadullista tutkimusta. Teoreettinen viitekehys määrittelee tutkimuksen kulun, tarkastelun rajat ja suunnan, mutta analyysissä aineistosta esiin nousevat piirteet ovat keskeisimpiä. Aineiston analyysi perustuu teemoitteluun ja teemojen yhteyksien tarkasteluun. Tutkimuksen yleistettävänä operaationa tulokset suhteutetaan asiantuntijajohtamisen malliin. Tutkimusaineisto muodostuu dokumenteista ja haastatteluista. Haastatteluja tehtiin kaikilla määritellyillä organisaatiotasoilla: johto-organisaatio, ylin johto, keskijohto ja henkilöstö. Haastatteluja tehtiin yhteensä 21, joista 14 oli yksilö haasatteluja ja seitsemän ryhmähaastattelua. Yhteensä haastateltiin 35 henkilöä. Kaikki haasattelut litteroitiin. Tutkimuksen empiirisenä kohteena on Suomen Kansallisooppera. Ooppera on toiminut vuodesta 1956 lähtien säätiömuotoisena. Se on koko toimintansa ajan ollut läheisessä yhteistyössä valtiovallan kanssa. Tutkimuskohteena ooppera omaa piirteitä äärimmäisestä, paljastavasta ja kriittisestä tapauksesta. Oopperan rakenne muodostuu professionaalisesta byrokratiasta, jonka sisällä toimii jatkuvasti tuotantotiimejä ad hoc -kratioita. Professionaallisessa byrokratiassa asiantuntemus on funtionaalista. Tuotantotiimeissä asiantuntemus on kompletoitua ja johtajuus jaettua. Rakenteiden välillä esiintyy jänniteitä ja kriisejä. Oopperassa asiantuntemus perustuu kahteen erilaiseen lähteeseen: taiteen asiantuntemukseen ja tekniseen ekspertiisiin. Organisaation toimintakyvyn, keskinäisen ymmäryksen ja johtajien yhteistyön mahdollistaa organisaation perusoletusten taso, taiteen eetos. Oopperan strateginen johtaminen keskittyy taiteellisen johdon valintaan ja heidän taiteelliseen visioonsa. Management on vakiintunutta perinteisillä asioiden johtamisen ulottuvuuksilla, mutta osastojen säätelemisessä korostuu tilannejohtaminen. Johtajuudessa erityisen merkittävää on pääjohtajan ja baletin johtajan kyky luoda karismaattinen suhde henkilöstöön. Tutkimuksen perusteella viitekehyksen teoreettiseen asiantuntijajohtamisen malliin liitetään kommunikaation ulottuvuus. Tämä ulottuvuus korostaa asiantuntijajohtajan vuorovaikutusta asiantuntijoiden ja muiden johtajien kanssa, neuvottelu- ja konfliktien ratkaisutaitoja sekä vastavuoroisuuden kykyä.
  • Avellan, Eija (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan extranet-informaation hallintaa extranetiä käyttävissä tietointensiivisissä organisaatioissa. Työn tavoitteena on selvittää, a) miten organisaatioiden toimintakäytännöt selittävät sitä, missä laajuudessa extranet on otettu niissä käyttöön b) mikä on extranetin ja siinä olevan informaation merkitys käyttäjille sekä c) mihin extranetin informaatiota käytetään ja miten sitä jaetaan organisaatioissa. Tutkielmassa extranetillä tarkoitetaan sidosryhmille suunnatun informaation yksisuuntaiseen välittämiseen käytettävää järjestelmää, jossa ei ole operatiivisia toimintoja. Tutkimusongelma liittyy tilanteeseen, jossa extranet on ollut yleisesti organisaatioiden käytössä 1990-luvulta asti, mutta aihetta koskevaa kirjallisuutta ja tutkimusta on toistaiseksi olemassa melko vähän. Tutkielman teoreettinen viitekehys kattaa tietojohtamisen (knowledge management) kirjallisuutta. Tärkeimmät teoriat ovat Choon informaation hallinnan prosessimalli, Hansenin et al. tietojohtamisen strategiat sekä Taylorin informaation käyttöluokat. Viitekehyksen tärkein merkitys tutkielmalle on toimia työkaluna, jota vasten empiiristä aineistoa peilataan, lisäksi viitekehys toimii aineiston käsitteellistämisen apuna. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen aineisto koostuu edunvalvontayhdistyksen, Lääketeollisuus ry:n, neljän jäsenyrityksen teemahaastatteluista. Haastateltavat edustavat organisaatioiden asiantuntijatasoa sekä ylintä johtoa. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua. Tutkielmassa todetaan, että extranetin käyttöoikeuksien laajuutta organisaatioissa selittävät toiminnan organisointi, johdon optimismi ja työntekijöiden toimenkuvat. Extranetin merkitys on käyttäjille melko laaja, ja käyttäjät painottavat esimerkiksi ajankohtaisuutta, luotettavuutta, tulkintojen merkitystä sekä käytön reaktiivisuutta. Extranet-informaatiota käytetään organisaatioissa toimintaympäristön luotauksessa, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseissa sekä toiminnan suunnittelussa. Extranet-informaation jakaminen on epävirallista, käytännöt vaihtelevia eikä organisaatioissa ole määritelty informaation jakamisen suhteen vastuita. Hansenin et al. tietojohtamisen strategioista organisaatioissa näyttää vallitsevan erityisesti personointistrategia. Tutkielmassa havaitaan, että tietojohtamisessa ja informaation hallinnassa keskiössä ovat niin organisaation johto, yksilöt kuin teknologiakin. Johto voi omalla toiminnallaan luoda puitteet organisaation toimintakäytäntöihin, mutta myös yksilöiden näkemyksillä on merkitystä siinä, miten informaatiota jaetaan ja kenen koetaan olevan vastuussa tiedon kehittämisestä. Tutkittavissa organisaatioissa havaitaan kahden ääripään näkemyksiä: toisen ääripään mukaan extranet-informaatiota ei tarvitse erityisesti jakaa, toisen ääripään mukaan jakaminen on koko organisaation eduksi. Johdolla ei aina ole käsitystä organisaation toimintakäytännöistä, eikä se siten kyseenalaista näitä käytäntöjä. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat: Hansen et al. (1999): What"s your strategy for managing knowledge?; Choo, Chun Wei (1998): The knowing organization; Choo, Chun Wei (2000): Information management for the intelligent organization; Taylor, Robert (1991): Information Use Environments.