Elintarviketurvallisuusvirasto - Evira

 

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran toiminnan päämääränä on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia, huolehtia kasvin- ja eläintuotannon edellytyksistä sekä kasvinterveydestä. Eviran tieteellinen tutkimus on keskittynyt elintarviketurvallisuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tieteellinen tutkimus ja riskinarviointi luo perustaa valvonnan oikealle kohdentamiselle ja riskinhallinnalle.

Målet med Livsmedelssäkerhetsverket Eviras verksamhet är att säkerställa att livsmedlen är säkra, främja djurens hälsa och välfärd, och sörja för förutsättningarna för växt- och djurproduktion och växtsundhet. Eviras vetenskapliga forskning har koncentrerat sig på livsmedelssäkerheten och djurens hälsa och välfärd. Den vetenskapliga forskningen och riskvärderingen bildar grunden för en rätt inriktad tillsyn och riskhantering.

The role of Finnish Food Safety Authority Evira is to ensure food safety, promote the health and welfare of animals, to be responsible for the requirements for plant and animal production and for plant health. Evira’s scientific research is concentrated on food safety and animal health and welfare. Scientific research and risk assessment creates the foundation for the correct targeting of supervision and for risk management.

Collections

Recent Submissions

  • Stjerna, Reetta; Sahlström, Leena; Lyytikäinen, Tapani (Evira, 2015)
    4/2015
    Riskiprofiilissa on tarkasteltu luokan 2 sivutuotteiden maahantuonnin aiheuttumaa nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin ja vesiviljelylaitoksiin kohdistuvaa terveysvaaraa. Sivutuotteet saattavat sisältää tuotantoeläimille vaarallisia taudinaiheuttajia riippuen niiden alkuperästä. Tämän takia ne on käsiteltävä siten, ettei niiden käytöstä aiheudu vaaraa. Suomeen tuodaan luokan 2 sivutuotteita pääasiassa turkiseläinten rehuntuotannon raaka-aineeksi sekä lannoitevalmisteiksi. Vuonna 2013 luokan 2 sivutuotteita tuotiin Suomeen noin 4,6 miljoonaa kg. Todennäköisyys taudinaiheuttajien maahantuloon on suurin kesällä ja alkusyksystä, jolloin turkiseläinten rehuntarve ja siten myös raaka-aineiden tuonti on suurimmillaan. Raportissa selvitetään sivutuotteiden maahantuloa ja käyttöä Suomessa. Sivutuotteessa voi esiintyä taudinaiheuttajia, jos käsittelyprosessissa on puutteita, käsittely epäonnistuu tai sivutuote kontaminoituu käsittelyn jälkeen. Käsittelemättömiä luokan 2 sivutuotteita ei ole tuotu Suomeen selvityksen aikana. Ulkomailla tehdystä käsittelystä ei ole tarkempaa tietoa saatavilla. Suomalaisissa käsittelylaitoksissa on ilmennyt puutteita. Suoraa kontaktia sivutuotteesta tuotantoeläimiin saattaa selkeimmin syntyä sekatiloilla, joilla on sekä turkis- että tuotantoeläimiä. Sekatiloja on Suomessa kuitenkin hyvin vähän (30 kpl). Muussa tapauksessa tartunta voi tapahtua epäsuoran kontaktin kautta, pääasiassa vektorien, fomiittien, valumien tai tuulen välityksellä.
  • Lyytikäinen, Tapani; Niemi, Jarkko K.; Sahlström, Leena; Virtanen, Terhi; Rintakoski, Simo; Kyyrö, Jonna; Sinisalo, Alina; Lehtonen, Heikki (Evira, 2015)
    3/2015
    The structure of Finnish agricultural production has changed rapidly resulting in an increase in the average farm size and a reduction in the number of farms. Three animal diseases were used to illustrate the impacts of changing production structures and their consequences on the spread and control of disease: Foot-and-mouth disease (FMD), African Swine Fever (ASF) and Bluetongue (BT). The aim of this study was to assess how changes in the structure of animal production impact on animal disease risks and the economic consequences of diseases. The spread of diseases was simulated according to three predicted future production structure scenarios for 2033 and compared with reference simulations applying the production structure of the year 2009. FMD had the highest spread potential as the probability of spread and magnitude of an epidemic outbreak were the largest. ASF and BT had clearly lower spread potential and also structural change will affect them less. Spread potential is strongly dependent on how logistics will develop in relation with farm size increase. Economic losses due to FMD were similar in 2009 and 2033 simulations. Losses caused by ASF were smaller than those by FMD. In both cases distortions in the food exports were the main source of losses. Losses associated with BT were estimated to be smaller in the future.
  • Tuomisto, Jouni T.; Niittynen, Marjo; Turunen, Anu; Ung-Lanki, Sari; Kiviranta, Hannu; Harjunpää, Hannu; Vuorinen, Pekka J.; Rokka, Mervi; Ritvanen, Tiina; Hallikainen, Anja (Evira, 2015)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa ja millainen tilanne on eri ikäryhmissä. Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti on yleensä terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja osa mahdollisista haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. Eviran toimeksiantona, yhteistyössä THL:n kanssa on vuoden 2014 aikana tehty hyöty-haitta-analyysi, jossa on tarkasteltu nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön mukaan. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemän kyselyn aineistoon vuodelta 2013, jonka pohjalta on tehty varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Tulokset ilmaistiin käyttäen haittapainotettuja elinvuosia (Disability Adjusted Life Year DALY) eli yksi DALY vastaa yhtä menetettyä tervettä elinvuotta. Hyödyllisistä ravintoaineista raportissa tarkasteltiin omega-3-rasvahappoja, eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkasteltiin dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja polyklooratut furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Tulosten mukaan silakansyönti aiheuttaa Suomessa noin 11 (95 % luottamusväli LV 0 – 54) DALY kehityshäiriöistä (hammasvaurio) johtuvaa haittapainotettua elinvuotta (DALY), jotka kaikki kohdistuvat lapsiin äidin välityksellä raskausajan ja imetyksen kautta. Lisäksi silakansyönti aiheuttaa noin 12 (95 % LV 1.7 – 56) DALY dioksiinien aiheuttaman syöpäriskin kautta koko väestössä. Yli 50-vuotiailla naisilla ja varsinkin miehillä silakansyönnin terveyshyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin terveyshaitat. Suurimmat terveyshyödyt saadaan sydäntautia ja sydänkuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta, noin -688 (95 % LV -2126 – -41) DALY/vuosi. Tulosten mukaan silakan syönti on vähentynyt väestössä niin paljon, että nykyiset suomalaiset kalan yleiset syöntisuositukset ovat riittävät suojaamaan väestöä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten yhdisteiden aiheuttamilta terveyshaitoilta. Hyöty-haitta-analyysissä tulisi kuitenkin tulevaisuudessa arvioida myös muiden rasvaisten kalojen keräämien ympäristömyrkkyjen kumulatiivisia terveysvaikutuksia ja yleisten syöntisuositusten riittävyyttä.
  • Hannunen, Salla; Parkkima, Tiina; Vuorinen, Katariina; Heikkilä, Jaakko; Koikkalainen, Kauko (Evira, 2014)
    Eviran tutkimuksia 1/2014
    Selvityksessä koottiin yhteen eri kasvilajeihin ja tuotannonaloihin liittyvien kasvinterveysriskien arvioinnissa tarvittavaa tietoa a) kasvintuhoojien leviämisväylien volyymistä ja b) eri tuotannonaloilla uhattuna olevan tuotannon arvosta. Selvityksessä katettiin mahdollisimman laajasti kaikki tavara, jonka mukana kasvintuhoojat voivat levitä Suomeen. Lisäksi selvitettiin Suomeen suuntautuvan liikenteen määrät. Suomeen tuotavan tavaran määriä arvioitiin pääasiassa virallisista tilastoista saatujen tietojen avulla. Tuotannon arvoa kuvattiin tuotannon määrän ja tuottajahinnan tulolla. Selvityksessä katettuja tuotteita hankittiin ulkomailta vuosittain yhteensä noin 12 miljardia kg, mistä noin 92 % oli puutavaraa, 7 % elintarvikkeita tai elintarviketeollisuuden raaka-aineita ja 0,2 % lisäysaineistoa. Lisäysaineistoa arvioitiin hankittavan ulkomailta vuosittain noin 2 900 miljardia kappaletta, josta noin 99,7 % oli peltokasvien siemeniä. Selvityksessä arvioitiin yhteensä noin 130 kasvilajin tai -suvun kaupan määrä. Kasvintuotannon arvon arvioitiin olevan yhteensä noin 3,5 miljardia euroa vuodessa. Tästä metsätaloustuotannon arvo oli noin 54 %, peltokasvituotannon noin 31 % ja puutarhatuotannon noin 11 %.
  • Simon, Gaëlle; Larsen, Lars E.; Dürrwald, Ralf; Foni, Emanuela; Harder, Timm; Van Reeth, Kristien; Markowska-Daniel, Iwona; Reid, Scott M.; Dan, Adam; Maldonado, Jaime; Huovilainen, Anita; Billinis, Charalambos; Davidson, Irit; Agüero, Montserrat; Vila, Thaïs; Hervé, Séverine; Østergaard Breum, Solvej; Chiapponi, Chiara; Urbaniak, Kinga; Kyriakis, Constantinos S.; ESNIP3 consortium; Brown, Ian H.; Loeffen, Willien (2014)
  • Rintala, Eeva-Maria; Ekholm, Päivi; Koivisto, Pertti; Peltonen, Kimmo; Venäläinen, Eija-Riitta (2014)
  • Revez, Joana; Llarena, Ann-Katrin; Schott, Thomas; Kuusi, Markku; Hakkinen, Marjaana; Kivistö, Rauni; Hänninen, Marja-Liisa; Rossi, Mirko (2014)
  • Nordgren, Heli; Aaltonen, Kirsi; Sironen, Tarja; Kinnunen, Paula M.; Kivistö, Ilkka; Raunio-Saarnisto, Mirja; Moisander-Jylhä, Anna-Maria; Korpela, Johanna; Kokkonen, Ulla-Maija; Hetzel, Udo; Sukura, Antti; Vapalahti, Olli (2014)
  • Karkamo, Veera; Kaistinen, Anu; Näreaho, Anu; Dillard, Kati; Vainio-Siukola, Katri; Vidgrén, Gabriele; Tuoresmäki, Niina; Anttila, Marjukka (2014)
  • Grönthal, Thomas; Moodley, Arshnee; Nykäsenoja, Suvi; Junnila, Jouni; Guardabassi, Luca; Thomson, Katariina; Rantala, Merja (2014)
  • Garcia-Alvarez, Alicia; Egan, Bernadette; de Klein, Simone; Dima, Lorena; Maggi, Franco M.; Isoniemi, Merja; Ribas-Barba, Lourdes; Raats, Monique M.; Meissner, Eva Melanie; Badea, Mihaela; Bruno, Flavia; Salmenhaara, Maija; Milà-Villarroel, Raimon; Knaze, Viktoria; Hodgkins, Charo; Marculescu, Angela; Uusitalo, Liisa; Restani, Patrizia; Serra-Majem, Lluís (2014)
  • Schulman, Kitty; Sahlström, Leena; Heikkilä, Jaakko (Evira, 2014)
    2/2014
    Ur djursjukdomsfaro- och smittsskyddssynvinkel är utegångskravet för ekologisk kalkon den största skillnaden mellan ekologisk och konventionell kalkonuppfödning. Smittspärrar mellan omgivningen och produktionsutrymmena kan inte tillämpas lika heltäckande utomhus som i konventionella produktionsanläggningar. Utegående kalkoner kan därför i högre grad utsättas för smittämnen från vildfåglar och gnagare samt för markburna smittämnen. Smittor påverkar kalkonernas hälsa och kan också spridas till konsumenterna via kalkonkött. Uppfödning av ängskalkoner erbjuder en mellanform mellan ekologisk och konventionell uppfödning. Smittrisker förknippade med utomhusvistelse gäller även ängskalkoner. Djursjukdomsriskerna vid betesgång kan begränsas genom kontrollåtgärder såsom skadedjursbekämpning, betesrotation och vaccination mot rödsjuka. Smittskyddet medför naturligtvis extra kostnader för producenten men dess andel av de totala rörliga kostnaderna för ekologisk produktion är ändå förhållandevis liten. Andra smittskyddsrisker inom ekologisk kalkonuppfödning är förknippade med djurstallar, utfodring och djurmaterial. Utomhusvistelse för också med sig många positiva effekter, bland annat ökad motion, lägre beläggningsgrad och bättre luftkvalitet. Med god planering och genom att tillämpa smittskyddsåtgärder kan smittriskerna minskas.
  • Suomi, Johanna; Ranta, Jukka; Tuominen, Pirkko; Hallikainen, Anja; Putkonen, Tiina; Bäckman, Christina; Ovaskainen, Marja-Leena; Virtanen, Suvi; Savela, Kirsti (Evira, 2013)
    Eviran tutkimuksia 2/2013
    Nitraattia esiintyy luonnostaan monissa kasviksissa ja talousvedessä. Osa syödystä nitraatista muuttuu elimistössä nitriitiksi. Nitraattia ja nitriittiä käytetään myös elintarvikelisäaineina, koska ne hillitsevät haitallisten mikrobien kasvua. Toisaalta niiden suuren saannin katsotaan aiheuttavan terveyshaittoja. Esitetty probabilistinen riskinarviointi perustuu vuosina 2004 – 2012 tutkittuihin valvonta- ja tutkimusprojektinäytteisiin sekä kirjallisuustietoihin. Lisäksi käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saatuja Finravinto 2007- ja DIPP-ravintotutkimuksen tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja. Nitraattialtistus lisäainelähteistä on vähäistä. Valtaosa nitraattialtistuksesta saadaan luontaisista lähteistä: vihanneksista, hedelmistä ja vedestä. Kasvisten käsittely ja hyvä viljelykäytäntö vähentävät saantia. Paljon nitraattia sisältävien kasvisten suurkuluttajien altistus voi ylittää nitraatin hyväksyttävän päivittäissaannin (ADI). Nitriittialtistus elintarvikkeista ja talousvedestä voi ylittää ADI-arvon noin 14 %:lla 3-vuotiaista ja 11 %:lla 6-vuotiaista suomalaislapsista. Suurin altistuslähde ovat ruokamakkarat. Toisaalta jos nitriittipitoisuuksia alennettaisiin nykytasosta, hygieniavaatimuksia ja kylmäketjuhallintaa olisi tehostettava.