Ruokavirasto
Ruokavirasto edistää, valvoo ja tutkii elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä ja maa- ja metsätalouden tuotantoon käytettäviä lannoitteita, rehuja, kasvinsuojeluaineita, maanparannusaineita, lisäysaineistoa ja raaka-aineita.
Virasto vastaa Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahastojen varojen käytöstä Suomessa, toimii Suomen maksajavirastona ja hallinnoi EU- ja kansallisia tukia.
Kokoelmat
- Asiantuntijatarkastetut artikkelit - Original articles and reviews [88]
- Eviran julkaisuja - Evira publications [7]
- Eviran tutkimuksia - Evira research reports [33]
- Kirjat, kirja-artikkelit - Books, chapters in textbooks
- Kokouslyhennelmät - Conference abstracts and posters
- Muut julkaisut - Other publications [1]
- Ruokaviraston julkaisuja - Finnish Food Authority publications [28]
- Ruokaviraston tutkimuksia - Finnish Food Authority research reports [18]
- Väitöskirjat - Doctoral thesis [12]
Uusimmat julkaisut
-
(Finnish Zoological and Botanical Publishing Board, 2023)Annales Zoologici Fennici
-
(Ruokavirasto, 2023)
-
(American Society for Microbiology, 2022)Microbiology Spectrum
-
(Elsevier BV, 2023)Infection, Genetics and Evolution
-
(Finnish Food Authority, 2023)Finnish Food Authority Research Reports 3/2023EU:n kasvinterveysasetuksen mukaan kaikkien jäsenmaiden on vuosittain kartoitettava prioriteetti- ja hätätoimenpidetuhoojia. Kartoituksia ei kuitenkaan tarvitse tehdä tuhoojista, jotka eivät ilmastollisten olosuhteiden vuoksi pysty asettumaan kyseiseen jäsenvaltioon. Tämä raportti esittelee arviomme Suomen nykyisen ilmaston sopivuudesta pihkakoroa ja taimipoltetta aiheuttavan Fusarium circinatum -nimisen hätätoimenpidetuhoojan asettumiseen. Arvioimme Suomen ilmaston sopivuutta F. circinatum -tuhoojalle pihkakoron esiintymistä ennustavan CLIMEX-mallin avulla, jonka kehitimme osana arviointityötä. Mallinnustulosten perusteella arvioimme todennäköisyyden, että Suomen ilmasto soveltuu pihkakoron esiintymiseen ja F. circinatum -tuhoojan asettumiseen, olevan pieni. Arvio ilmaston sopivuudesta pihkakoron esiintymiseen Suomessa on melko varma, kun taas arvio ilmaston sopivuudesta tuhoojan asettumiseen Suomeen on epävarma. Lisäksi arvioimme kirjallisuuskatsauksen perusteella todennäköisyyden, että suomalaisten metsätaimitarhojen lämpötila- ja kosteusolosuhteet sopivat F. circinatum -tuhoojan asettumiseen, olevan suuri. Arvio oli kuitenkin hyvin epävarma.
-
(Ruokavirasto, 2022)
-
(MDPI AG, 2022)BiomoleculesSigns of impaired thiamine (vitamin B1) status in feeding-migrating Atlantic salmon (Salmo salar) were studied in three Baltic Sea areas, which differ in the proportion and nutritional composition of prey fish sprat (Sprattus sprattus) and herring (Clupea harengus). The concentration of n-3 polyunsaturated fatty acids (n-3 PUFAs) increased in salmon with dietary lipids and n-3 PUFAs, and the hepatic peroxidation product malondialdehyde (MDA) concentration increased exponentially with increasing n-3 PUFA and docosahexaenoic acid (DHA, 22:6n-3) concentration, whereas hepatic total thiamine concentration, a sensitive indicator of thiamine status, decreased with the increase in both body lipid and n-3 PUFA or DHA concentration. The hepatic glucose 6-phosphate dehydrogenase activity was suppressed by high dietary lipids. In salmon muscle and in prey fish, the proportion of thiamine pyrophosphate increased, and that of free thiamine decreased, with increasing body lipid content or PUFAs, or merely DHA. The thiamine status of salmon was impaired mainly due to the peroxidation of n-3 PUFAs, whereas lipids as a source of metabolic energy had less effect. Organochlorines or general oxidative stress did not affect the thiamine status. The amount of lipids, and, specifically, their long-chain n-3 PUFAs, are thus responsible for generating thiamine deficiency, and not a prey fish species per se.
-
(Elsevier BV, 2023)Regional Studies in Marine ScienceRiver lampreys (Lampetra fluviatilis) were caught in the fall 2014 on entering the River Perhonjoki for spawning and kept at a hatchery until spawning in late spring 2015 to produce larvae for compensatory stockings. Since the lampreys died massively from early February onwards, they were investigated in March and May to clarify the cause of the deaths. The symptoms in lampreys resembled those of lipidrelated thiamine (vitamin B1) deficiency of salmonines, called the M74 syndrome in the Baltic Sea area. Because the lipid content of lampreys was known to be high, thiamine concentrations were analyzed in the liver and ovulated unfertilized eggs, and the mass, length, and whole-body lipid content were also measured. The hepatic total thiamine (TotTh) concentration was significantly negatively correlated with the body lipid content and fatness index (mass to length ratio) in both females and males. In females, the hepatic TotTh concentration was less than half that in males, and the most moribund lampreys were the largest and fattiest females. Females that survived until artificial stripping of the eggs were smaller, and their hepatic thiamine concentration was higher, and the fatness index lower, than in females in March. The concentration of free thiamine in the eggs had a stronger positive correlation with the hepatic TotTh concentration than the phosphorylated thiamine derivatives and was also significantly and negatively correlated with the fatness index and mass. It was concluded that increased lipid peroxidation due to the mobilization of polyunsaturated fatty acids from lipids in exogenous vitellogenesis consumed thiamine as an antioxidant during pre-spawning fasting—especially in the fattiest females—and thus caused their death. It is suggested that to ensure compensatory stockings, the largest lampreys could be thiamine-injected at the hatchery to improve their survival until stripping of the eggs and to improve the eggs’ thiamine status.
-
(Ruokavirasto, 2023)Ruokaviraston tutkimuksia ; 2/2023Riskiprofiilissa arvioitiin turkistarhauksen aiheuttamaa tautiriskiä ihmisille Suomessa. Turkistarhaus luo otolliset olot taudinaiheuttajien lisääntymiselle, leviämiselle ja useiden taudinaiheuttajien muuntumiselle. Erityisesti minkki on tehokas useiden eri virusten säilymö. Turkiseläimistä otetaan hyvin vähän näytteitä tautitutkimuksiin, joten niiden perusteella ei voida päätellä tautien esiintymisestä suomalaisilla turkistarhoilla. Ihmisten ja turkiseläinten välillä leviäviä taudinaiheuttajia ja muita mikrobeita ovat erityisesti hengitystievirukset, ulosteperäiset taudinaiheuttajat ja antibiooteille resistentit bakteerit. Ne aiheuttavat terveysriskin turkistarhojen työntekijöille ja heidän lähipiirilleen. Erityisesti influenssavirukset voivat turkistarhaoloissa muuntua vakavaksi eri nisäkkäisiin helposti leviäväksi taudiksi. Turkiseläinten taudinaiheuttajien tärkeimpiä lähteitä ovat tarhalla käyvät ihmiset, rehu ja muut eläimet. Turkistarhoilla tautisuojaustoimenpiteet ovat usein puutteellisia. Niiden kohentaminen ja rehuketjun asiallinen riskinhallinta parantaisivat taudeilta suojautumista.
-
(2021)Lääkärilehti
-
(Ruokavirasto, 2023)Ruokaviraston julkaisuja ; 1/2023Viljaseula 2022-julkaisu sisältää Ruokaviraston kasvianalytiikan kotimaisen viljasadon laatu- ja turvallisuusseurannan keskeiset tiedot. Vuoden 2022 sadosta on viljan käyttölaatutiedot esitetty alueittain ELY-keskusten aluejaolla ja eri lajikkeista. Alue- ja lajiketiedot on voitu esittää niiltä osin, kun näytteitä oli riittävästi. Myös luomuviljasta on esitetty laatutietoa viljalajeilta, joissa oli vähintään 20 luomunäytettä. Tiedot esitetty lyhyissä viljalajikohtaisissa teksteissä sekä taulukoilla, graafeilla ja kartoilla. Julkaisussa on myös viljelijöiden satoarviot kaikilta viljalajeilta. Viljasadon laatu- ja turvallisuusseurantaa on tehty vuodesta 1966 lähtien. Seuranta on otostutkimus. Tieto perustuu otokseen valittuihin maatiloihin, joten tulokset edustavat eri kokoisia tiloja, eri tuotantosuuntia ja eri tuotantotapoja - käytännön viljelyksiä eri puolilla maata. Aineisto koostuu viljelijöiden lähettämistä viljanäytteistä, näytteiden taustatiedoista ja Ruokaviraston tutkimustuloksista. Näytteet edustavat sekä viljamarkkinoilla myytävää viljaa, tilojen välillä myytävää, että tiloille jäävää viljaa. Seuranta antaa luotettavan kuvan kotimaisen viljasadon laadusta. Pitkäaikaisen seurannan etuna on hyvä vertailtavuus vuosien välillä. Avoin tieto Ruokavirasto.fi-sivustolla on syksyisin julkaisupaikka viljan keskilaatutuloksille. Avoin tieto tuo ajantasaista tutkimustietoa kaikkien käyttöön nopeasti ja havainnollisesti. Tietoa esitetään syksyllä heti kun analyysituloksia valmistuu ja se täydentyy koko syksyn ajan. Viljelijät ovat saaneet lähettämiensä näytteiden tutkimustulokset käyttöönsä heti näytteiden valmistuttua. Viljaseula-vuosijulkaisu kokoaa laatutiedon yhteen paikkaan. Oma viljantuotanto on välttämätön osa huoltovarmuuttamme. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, mikä tuo omat ilmastolliset haasteensa. Meillä ei ole kahta samanlaista kasvukautta ja ilmasto myös muuttuu. Näistä syistä on tärkeää tuottaa ajantasaista ja luotettavaa tietoa viljasadon laadusta, määrästä ja turvallisuudesta koko elintarvikeketjun käyttöön. Öljy- ja proteiinikasvien viljelyn ja käytön lisäämisen tueksi tarvitaan tietoa härkäpavun ja öljykasvien sadosta. Vuodesta 2018 lähtien laatuseurannassa on ollut mukana myös härkäpapu, rypsi ja rapsi. Vuodesta 2022 lähtien mukana on myös peltoherne.
-
(Finnish Food Authority, 2022)Finnish Food Authority publications ; 7/2022This report presents the 2021 results of regulatory control related to food safety, official controls and monitoring programmes on food and feed, as well as research and risk assessments. The report also assesses, based on the results, the status of food safety and future needs for regulatory activities in Finland. The report extends the annual report referred to in the EU Control Regulation (EU) No. 2017/625 on official control with respect to food safety; the annual report describes the results of the control in the various sectors of the food supply chain as a whole. The results of official controls and investigations from 2021 indicate that the control works well and the level of food safety is good. The investigation of epidemics has developed, and the number of epidemics caused by unknown reasons was the smallest in years. The export controls required by export countries were continued in accordance with the programmes. The number of food recalls has continued to increase dramatically. In 2021, more than 19,000 Oiva reports were published, which is an increase of 19 per cent from the previous year. Control was carried out through prioritised work. The new Food Act and the decrees issued under it entered into force in April 2021.
-
(Springer Science and Business Media LLC, 2021)Acta Veterinaria ScandinavicaPrion diseases are fatal neurodegenerative disorders with known natural occurrence in humans and a few other mammalian species. The diseases are experimentally transmissible, and the agent is derived from the host-encoded cellular prion protein (PrPC), which is misfolded into a pathogenic conformer, designated PrPSc (scrapie). Aggregates of PrPSc molecules, constitute proteinaceous infectious particles, known as prions. Classical scrapie in sheep and goats and chronic wasting disease (CWD) in cervids are known to be infectious under natural conditions. In CWD, infected animals can shed prions via bodily excretions, allowing direct host-to-host transmission or indirectly via prion-contaminated environments. The robustness of prions means that transmission via the latter route can be highly successful and has meant that limiting the spread of CWD has proven difficult. In 2016, CWD was diagnosed for the frst time in Europe, in reindeer (Rangifer tarandus) and European moose (Alces alces). Both were diagnosed in Norway, and subsequently, more cases were detected in a semi-isolated wild reindeer population in the Nordfella area, in which the frst case was identifed. This population was culled, and all reindeer (approximately 2400) were tested for CWD; 18 positive animals, in addition to the first diagnosed case, were found. After two years and around 25,900 negative tests from reindeer (about 6500 from wild and 19,400 from semi-domesticated) in Norway, a new case was diagnosed in a wild reindeer buck on Hardangervidda, south of the Nordfella area, in 2020. Further cases of CWD were also identified in moose, with a total of eight in Norway, four in Sweden, and two cases in Finland. The mean age of these cases is 14.7 years, and the pathological features are different from North American CWD and from the Norwegian reindeer cases, resembling atypical prion diseases such as Nor98/atypical scrapie and H- and L-forms of BSE. In this review, these moose cases are referred to as atypical CWD. In addition, two cases were diagnosed in red deer (Cervus elaphus) in Norway. The emergence of CWD in Europe is a threat to European cervid populations, and, potentially, a food-safety challenge, calling for a swift, evidence-based response. Here, we review data on surveillance, epidemiology, and disease characteristics, including prion strain features of the newly identifed European CWD agents.
-
(Ruokavirasto, 2023)Ruokaviraston tutkimuksia ; 1/2023Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan aiheuttama paine suomalaisiin siipikarjoihin on kohonnut. Tautia on todettu vuoden 2016 jälkeen luonnonvaraisilla linnuilla yhä useammin ja yhä laajemmalla alueella. Kartoitimme riskitekijöitä, jotka voisivat johtaa lintuinfluenssan leviämiseen siipikarjaan Suomessa. Samalla arvioimme siipikarjan alueellista ja ajallista lintuinfluenssatartuntariskiä sekä siipikarjan ulkonapitokiellon tarkoituksenmukaista laajuutta ja ajankohtaa. Aineistona käytimme BirdLifen lintuseuranta-aineistoja, siipikarjan salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien tilojen tarkastuskäyntipöytäkirjoja, Ruokaviraston eläintenpitäjärekisteriä ja lintuinfluenssaseurannan tuloksia, kirjallisuutta sekä asiantuntijahaastatteluista saatua tietoa. Lintuinfluenssalle vähiten alttiit alueet ovat Pohjois- ja Koillis-Suomessa. Altistumisriski on vähäisin talvisin. Ulkonapitokielto vähentää altistumisriskiä, mutta Suomessa on alueita ja ajankohtia, jolloin siipikarjan ulkonapitokiellon laajutta tai ajankohtaa voisi muuttaa. Euroopan kulloisenkin kevään lintuinfluenssatilanne voitaisiin huomioida ulkonapitokiellon ajanjaksoa määriteltäessä. Tehokkain tapa suojata siipikarja lintuinfluenssalta on pitopaikan hyvä tautisuojaus.
-
(Finnish Food Authority, 2022)Finnish Food Authority Research Reports ; 3/2022Mycoplasma bovis (M. bovis) on maailmanlaajuisesti merkittävä patogeeni bakteeri naudoilla. Tartunta siirtyy karjasta toiseen yleensä oireettoman kantajaeläimen välityksellä. Jotta bakteerin leviämistä voidaan estää, täytyy tuntea tartuntareitit ja tarvitaan herkkiä ja kustannustehokkaita menetelmiä, joilla voidaan löytää kantajaeläimet sekä käyttää karjan M. bovis -vapauden osoittamiseen. Työssä tutkittiin M. bovis infektion kulkua suomalaisissa lypsykarjoissa, esitetään uusi tartuntareitti karjaan sekä menetelmiä, joilla tartunnan leviämistä voidaan kontrolloida. Infektion kulkua seurattiin kahden vuoden ajan hiljattain tartunnan saaneissa lypsykarjoissa mm. käyttäen kahta erilaista ELISA-testiä vasta-aineiden toteamiseen sekä nuorkarjan sierainlimatutkimuksia. Pääsääntöisesti tartunta ilmeni ensin utaretulehduksina, mutta kahdella tilalla pelkästään nuorkarjan hengitystieinfektioina. M. bovista esiintyi sierainlimassa 0–75 %:lla tutkituista vasikoista tiloittain. Kokeellinen MilA ELISA osoittautui erittäin herkäksi testiksi verrattuna kaupalliseen BioX K260 -testiin. Vasikoissa MilA-vasta-ainepositiivisten eläinten osuus oli verrannollinen M. boviksen esiintymiseen sierainlimanäytteissä, mutta K260 -testillä yhteyttä ei havaittu. Lehmillä MilA-vasta-aineet säilyivät ainakin 1,5 vuotta niissäkin karjoissa, joissa tartunta näytti olevan poistunut. Lypsykarjan M. bovis statuksen arviointi vaatii useiden menetelmien käyttöä: utaretulehdus- ja vasikoiden sierainlimanäytteiden tutkimista PCR-menetelmällä sekä vasta-ainetutkimusta verinäytteistä MilA-ELISAlla. M. boviksen leviämistä sperman välityksellä on spekuloitu. Osatyössä kaksi tutkittiin, voiko kaupallinen sperma olla mahdollinen tartunnan lähde kahdessa suljetussa lypsykarjassa. Tiloista kerättiin tietoa eri rekistereistä sekä omistajien haastattelulla. Kokogenomisekvensointia käytettiin M. bovis -kantojen analysoinnissa. Epidemiologinen selvitys osoitti todennäköiseksi tartuntalähteeksi keinosiemennyksessä käytetyn sonnin sperman. Ydingenomin multilokussekvenssianalyysi tuki tätä. Sonnin spermalla oli siemennetty ne lehmät, joilla ensimmäisenä ilmeni M. bovis -utaretulehdus kummassakin karjassa. Vaikka kaupallisen sperman välityksellä tapahtuva tartunta on todennäköisesti harvinainen, niin tämä reitti on jatkossa otettava huomioon tartunnasta vapailla alueilla. Osatyössä III tutkittiin vasikoiden sierainlima- ja nielun syväsivelynäytteiden soveltuvuutta tilan M. bovis -statuksen osoittamiseen. Eritys sierainlimaan oli suurinta toisella ikäkuukaudella, tämän jälkeen eritys väheni. Vasikkatasolla herkemmäksi menetelmäksi M. boviksen toteamiseen osoittautui syväsively-, mutta karjatasolla taas sierainlimamenetelmä. Tämä selittyi suurimmaksi osaksi menetelmien kustannuseroista johtuneista näytemäärien eroista. Tutkimuksen perusteella alle 6 kk ikäisten vasikoiden sierainlimanäytteiden tutkiminen PCR:lla on kustannustehokas menetelmä käytettäväksi vastustusohjelmassa. Osatyössä neljä tutkittiin kahden eri antibioottivalmisteen, GTLS ja ofloksasiini, tehoa M. bovista vastaan keinosiemennyssperman tuotannossa käyttäen kahta eri antibioottien ja bakteerin pitoisuutta; lisäksi mukana oli M. boviksen villityyppi ja vertailukanta. Kumpikaan tutkituista antibiooteista ei tehonnut suureen M. bovis -pitoisuuteen kummastakaan kannasta. Molemmat ofloksasiinipitoisuudet ja suuri GTLS-pitoisuus estivät villityypin bakteerin kasvun käytettäessä alhaista bakteeripitoisuutta. Vertailukannan kasvu taas estyi vain käyttämällä suurta GTLS-pitoisuutta. Tulosten perusteella keinosiemennyssperma tulisi käsitellä suurella GTLS-pitoisuudella M. boviksen kasvun estämiseksi.
-
(Acta Veterinaria Scandinavica, 2022)Acta veterinaria ScandinavicaBackground Over the past two decades, livestock-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus (LA-MRSA) has become widely prevalent in pig production in Europe. The carriage status of LA-MRSA is known to vary among individual pigs, but bacterial load in pigs has rarely been studied. We assessed the quantity of LA-MRSA in nasal and skin samples of pigs and investigated the genetic diversity of the strains together with sequenced strains from national surveillance and pathology samples from the Finnish Food Authority. On two farms with assumed MRSA-positive status, farm 1 and farm 2, 10 healthy pigs were sampled three times during 2 weeks from the nares and skin (study A). On farm 1, 54 additional pigs were sampled and from confirmed MRSA-positive animals, 10 were randomly selected and transported to a clean, controlled environment for further sampling (study B). From the samples taken on farms 1 and 2 and in the controlled environment, MRSA was isolated both by direct plating and enrichment on selective media. spa types, multilocus sequence types, staphylococcal cassette chromosome mec types, resistance and virulence genes were determined. Core genome multilocus sequence typing (cgMLST) analysis was performed, including the sequences deriving from the surveillance/pathology samples from the Finnish Food Authority. Results All pigs on farm 1 carried LA-MRSA in the nares at all three time points and five pigs on farm 2 at one time point. Nasal quantity varied between 10 and 103 CFU/swab and quantity on the skin between 10 and 102 CFU/swab. In the controlled environment, MRSA was detected in at least one of the nasal samples from each animal. spa type t034 was predominant. cgMLST showed one cluster with minimum allele differences between 0 and 11. Conclusions The study shows predominantly low-level carriage (< 103 CFU/swab) of LA-MRSA on farms. In the controlled environment we observed a decline in nasal carriage but constant skin carriage. cgMLST showed that strains of spa type t034 are closely related at the national level.
-
(Ruokavirasto, 2022)Ruokaviraston tutkimuksia ; 5/2022Suomalaisten lisäaineiden saantia arvioitiin lisäaineasetuksessa (Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008) määrättyjen enimmäiskäyttömäärien, aiemmassa kansallisessa arviossa selvitettyjen teollisuuden todellisten käyttömäärien sekä lisäainetta sisältävien tuotteiden arvioitujen tuotenimikeosuuksien avulla. Tuotenimikeosuuksia selvitettiin käymällä läpi K-ryhmän ja S-ryhmän verkkokauppojen tuotevalikoimaa tutkittujen lisäaineiden saannin kannalta oleellisista elintarvikeryhmistä. Arvio suomalaisten lasten ja aikuisten saantimääristä tehtiin EFSA:n kehittämällä FAIM 2.0 -työkalulla. Tuotenimikeosuuksia hyödyntävän arvion perusteella ainoastaan kolmen lisäaineen saanti ylitti niille määritetyn hyväksyttävän päiväsaannin enimmäismäärän kyseistä elintarvikeparannetta runsaasti saavilla kuluttajilla. Nämä lisäaineet olivat E407, E338-343 & E450-452 sekä E160e. Keskiarvosaannit olivat näidenkin lisäaineiden osalta selvästi alhaisemmat. Mahdollisten riskinhallintatoimien kuten ruoankäyttösuositusten tueksi tarvittaisiin näistä kolmesta lisäaineesta tarkempi arvio, jossa aineistona olisi elintarvikkeista mitattuja todellisia pitoisuuksia sekä tuoreita, yksityiskohtaisempia (yksilötason) ruoankäyttötietoja. Mitattuja pitoisuuksia voitaisiin osittain myös korvata valmistajilta saaduilla todellisilla käyttömäärillä.
-
(Ruokavirasto, 2022)Ruokaviraston tutkimuksia ; 4/2022Kystikerkoosi naudoissa – lihantarkastuksen yksinkertaistaminen -hankkeen taustalla on komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/627, joka antaa mahdollisuuden luopua nautojen lihantarkastuksessa tehtävistä puremalihasten (poskilihasten) viilloista. Mahdollisuus tällä tavalla keventää lihantarkastusta nosti esiin tarpeen tarkastella Suomen perusteiden riittävyyttä. Poskilihasviillot tehdään ihmisten tenioositautia aiheuttavan naudan kystikerkoosin eli Taenia saginata -heisimadon loisrakkuloiden havaitsemiseksi. Hankkeen tavoitteena oli 1) kartoittaa ihmisten ja nautojen taudille altistavia tekijöitä, 2) arvioida ihmisten altistumista T. saginata -heisimadolle Suomessa ja 3) selvittää T. saginata -heisimadon esiintyvyyttä suomalaisissa teurasnaudoissa. Suomalaisista teurastamoista otettiin vuosina 2020 ja 2021 hanketta varten tarkemmin analysoitavaksi 793 naudan poski- ja sydänlihasnäytettä. Lisäksi tutkittiin kolme tavanomaisesta lihantarkastuksesta lähetettyä epäilynäytettä. Yksikään näyte ei sisältänyt loisrakkuloita. Saman ajanjakson aikana teurastamoiden hankkeeseen kuulumattomassakaan lihantarkastuksessa ei havaittu loisrakkuloita. Kystikerkoosin esiintyvyydeksi suomalaisissa teurasnaudoissa arvioitiin 0,004 % (mediaani, 95 % todennäköisyysväli 0,0001–0,02 %). Riskinarvioinnin tulosten perusteella kystikerkoosi on erittäin harvinainen tauti suomalaisissa naudoissa, ja loisrakkuloiden aiheuttama riski kuluttajalle on hyvin pieni. Poskilihasviilloista luopuminen ei käytännössä lisäisi suomalaisten altistumista T. saginata -heisimadolle.
-
(Finnish Food Authority, 2022)Finnish Food Authority publications ; 6/2022Sales of veterinary antibiotics turned to a 5% increase in 2021. The result, however, was the second lowest since the monitoring began. The majority of overall sales consisted of products for individual treatment and the proportion of products for group treatment was roughly over a quarter. The biggest increase in sales was noted for orally administered sulfa-trimethoprim-combination and is partly explained by the increased manufacture of medicated feed for fur animals. Increased sales were also noted for antibiotic tablets for companion animals. Injectable penicillin continued to be the most sold veterinary antibiotic. Sales of critically important antibiotics (HPCIA, WHO) for treatment of animals decreased further and remained very low. The antibiotic resistance situation in bacteria from animals and food has remained relatively good in Finland. However, in certain bacterial species resistance was detected in moderate or high levels. Therefore, the need remains to further emphasise the preventive measures and prudent use of antibiotics. It is important to follow the Finnish recommendations for the use of antimicrobials in animals. Among salmonella from food-producing animals and campylobacter from broilers, resistance levels were low. Since 2014, the proportions of fluoroquinolone and tetracycline resistant broiler campylobacter isolates have varied. Among porcine campylobacter, fluoroquinolone resistance has increased. Resistance situation among indicator E. coli from pigs has remained good. The prevalence of ESBL/AmpC-producing bacteria in slaughtered pigs increased in 2021 while no ESBL/AmpC-producing bacteria were detected in pork and beef at retail. MRSA bacteria were detected more than previously in fresh pork at retail. The resistance situation among pathogenic bacteria isolated from food-producing animals remained similar to 2020. Resistance was overall low in bovine and porcine respiratory pathogens as well as in pathogens isolated from broilers. Resistance was still detected most in enterotoxigenic E. coli from pigs. Among bacteria isolated from companion animals, the changes in resistance situation were mostly small. The proportion of canine E. coli strains resistant to third-generation cephalosporins was the lowest since the start of the monitoring.
-
(Finnish Food Authority, 2022)Finnish Food Authority publications ; 5/2022This publication contains information on the animal disease situation in Finland during 2021. Topical information on occurrence of the diseases to be combated under the law and certain other infections in various animal species in Finland has been compiled. The publication also describes the measures taken to prevent and combat animal diseases. The animal disease situation of 2021 was different from the general good situation in Finland. In our country, highly pathogenic avian influenza was first diagnosed in poultry, and in Åland there were cases of IHN in salmonids and varroa mite infection in bees. Highly pathogenic avian influenza is classified as a category A animal disease under the EU Animal Health Regulation, Finland has had official freedom of disease from IHN, with the exception of the 2017—2018 continental epidemic restricted zone, and Åland has had official disease-free status from infestation with Varroa. The COVID-19 pandemic continued to present challenges for the sector’s operations. Since minks in particular are susceptible to SARS-CoV-2 infection of fur animals, the control program of fur animals started in 2020 was continued as well as to prepare for corona infestation of fur animals. Continuous monitoring of the coronal situation in fur farms important, since epidemics that persist in large numbers of animals allow new virus variants to emerge. Although the year was challenging, it also included plenty of successes and the health level of Finnish domestic and farmed animals can still be considered good. Finland remained free of strategically important animal diseases such as enzootic bovine leucosis, IBR and BVD infections, PRRS infections in swine and Echinococcus multilocularis infection. In 2020, Finland applied for official disease freedom status for rabies, bluetongue disease and BVD. Official disease-free country status for Rabies and bluetongue disease was obtained in 2021, and intensified surveillance sampling carried out during the year of the BVD led to the obtaining of disease freedom in early 2022.
