"My heart is open when I'm home" : Returnees rebuilding homes and social networks in Prijedor, Bosnia and Herzegovina

Abstract

This is a study of the process of returning. It examines how returnees rebuild homes and social networks in Prijedor area, Bosnia and Herzegovina. Social networks were lost because of the collapse of the former Yugoslavia, war, internal displacement and fleeing. Returning to the area of Prijedor began spontaneously, and was intensive especially during the years 2000 and 2001. The study is based on fieldwork in Prijedor (October-December 2001). The methods were participant observation, writing notes and a detailed field diary, and conducting interviews.

This study searches answers to the questions why anyone wants to return to a place from where he and his family, relatives and friends were evicted, and to where they are still not wanted to return. In the discussion about what 'home' means for the returnees, the starting point is Karen Armstrong's argument about 'home' referring to both a place and to social relations. Furthermore, this study examines how the social network is rebuilt, and what are the elements that encourage or possibly discourage it. This discussion is based on Elisabeth Bott's and Jeremy Boissevain's theories of social networks, and additional theoretical discussion is included as the analysis proceeds. The study suggests that the social network is a vital element in survival strategies and in that way also central in the whole process of returning. The emphasis is that the study about social networks is essential especially in an unorganized state or society. It is argued that the environment, the psychological as well as the physical environment, has a vital function in building a social network. Therefore, the larger discourse in this thesis is how violence and nationalism are connected in daily life, and what would be possible actions that might prevent the rise of violent nationalism, in this case, ethnonationalism (Stanley Tambiah) and constitutional nationalism (Robert Hayden).

The returnees encountered various obstacles, and even though international organizations and local Non-Governmental Organizations (NGOs) gave irreplaceable assistance, many challenges were left to tackle. The legacy of Tito's socialism and the 'transition' also influenced the work of the organizations. The study shows that one of the discouraging elements was bureaucratic ethnic cleansing, a term introduced by Robert Hayden. He considers both bureaucratic ethnic cleansing and direct violence as consequences of the same logic in different social settings. The discussion of ethnicity and Joel Halpern's analysis of the cyclical sense of time in which 'decades past become yesterday' gave additional body to the theory of 'transferred burden' (siirtotaakka) introduced by Martti Siirala and Sirpa Kulonen. Cyclical sense of time, this study argues, enforces the transfer of the 'burden'. Hence, it is concluded that due to the cyclical sense of time combined with the legacy of 'transition' and the 'transferred burden', self-repetitive historical structures exist producing such internal as well as external forms that create a fertile ground for endemic and external interference of violent nature. The outcome is discouraging elements or even blocks in the process of building new networks as well as in the process of ensuring sustainable peace and well-being.

By applying Victor Turner's theory of social drama to the cases of disturbances in social life, it is suggested that grass-root mediators would be trained. They would collect detailed feedback from all sides of the schism, process it, and share it as constructive feedback, for all parties again. It is also shown that it would be possible for the government – later on the people – to change some of the disintegrative features of its ethnic sentiment. Those would especially be the features of constitutional nationalism, state chauvinism and bureaucratic ethnic cleansing.

Tutkimus käsittelee paluumuuttajien kotien ja sosiaalisten verkostojen uudelleenrakentamista Prijedorin alueella, Bosnia-Hertsegovinassa. Työ pyrkii ymmärtämään paluumuuttoa monipolvisena prosessina. Sosiaaliset verkostot murenivat Jugoslavian hajoamisen, sodan, maansisäisten pakkomuuttojen ja pakolaisuuden myötä. Paluumuutto Prijedorin alueelle alkoi spontaanisti ja oli voimakkaimmillaan vuosina 2000 ja 2001. Tutkimus perustuu kenttätyöhön Prijedorissa (loka-joulukuu 2001) ja menetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia, haastatteluita, kenttäpäiväkirjaa ja muistiinpanoja.

Työssä etsitään vastauksia siihen, miksi kukaan haluaisi palata paikkaan, josta heidät perheineen, sukulaisineen ja ystävineen väkivaltaisesti häädettiin, eikä heitä edes haluta takaisin. Keskustelussa, mitä 'koti' paluumuuttajalle merkitsee, otettiin lähtökohdaksi Karen Armstrongin argumentti, jonka mukaan 'koti' viittaa sekä paikkaan että sosiaalisiin suhteisiin. Lisäksi työssä selvitetään, miten sosiaalinen verkosto muodostetaan, kun ympärillä olevan yhteisön (esimerkiksi perhe, ystävät ja naapurit) rakenne on täysin muuttunut ja mitkä ovat sitä auttavia tai mahdollisesti sitä estäviä tekijöitä. Keskustelu perustuu Elisabeth Bottin ja Jeremy Boissevainin teorioihin sosiaalisista verkostoista. Analyysin edetessä käsitellään myös niitä täydentäviä teorioita. Työssä esitetään, että sosiaaliset verkostot ovat keskeinen osa paluumuuttajien selviytymisstrategioita ja siten myös keskeinen osa koko paluumuuttoprosessia. Siksi tutkimus korostaa, että sosiaalisten verkostojen tutkimus on hyödyllistä varsinkin järjestäytymättömässä valtiossa. Tutkimuksessa osoitetaan, että ympäristöllä, niin henkisellä kuin fyysiselläkin ympäristöllä, on ratkaiseva merkitys sosiaalisen verkoston rakentamisessa. Siksi työn laajempi kysymys onkin se, miten väkivalta ja nationalismi liittyvät paluumuuttajan arkielämään. Ja lisäksi, mitkä tekijät voisivat ehkäistä väkivaltaisen nationalismin, tässä tapauksessa etnonationalismin (Stanley Tambiah) ja konstitutionaalisen nationalismin (Robert Hayden: 'constitutional nationalism'), nousua?

Tutkimuksessa osoitetaan, että yksi verkostojen rakentamista estävistä tekijöistä oli byrokraattinen etninen puhdistus (Robert Hayden). Haydenin mukaan byrokraattinen etninen puhdistus ja suora väkivalta jakavat saman logiikan, ne vain tapahtuvat erilaisessa sosiaalisessa tilanteessa. Nivomalla yhteen Joel Halpernin analyysin syklisestä ajan käsitteestä ja Martti Siiralan ja Sirpa Kulosen teorian siirtotaakasta työssä päädytään johtopäätökseen, että nämä molemmat, yhdistettynä edellä mainittuihin keskusteluihin, edesauttavat historiaa toistamaan itseään ja luovat muotoja, jotka mahdollistavat sekä sisäisen että ulkoisen väkivaltaisen väliintulon. Näistä syistä johtuen sosiaalisten verkostojen jälleenrakentamisessa, ja sitä kautta myös kestävän rauhan rakentamisprosessissa, oli hajottavia tekijöitä ja jopa ylitsepääsemättömiltä vaikuttaneita esteitä.

Työn viimeisessä luvussa pohditaan, miten kansainväliset järjestöt ja paikalliset kansalaisjärjestöt voivat olla osa paluumuuttajien sosiaalista verkostoa ja miten Titon sosialismin perintö vaikutti järjestöjen työhön. Lopuksi, soveltamalla Victor Turnerin teoriaa kentällä esiintyneisiin sosiaalisten suhteiden törmäyksiin ja kriiseihin, työssä ehdotetaan, että ruohonjuuritason välittäjiä koulutettaisiin keräämään palautetta kaikilta kriisin osapuolilta ja välittämään siitä prosessoitua rakentavaa palautetta edelleen jokaiselle taholle. Työssä myös osoitetaan, että valtion – ja myöhemmin ihmisten – olisi mahdollista muuttaa joitakin vallitsevia sosiaalisten verkostojen rakentamista hajottavia ja estäviä tekijöitä. Näitä ovat erityisesti konstitutionaalisen nationalismin, valtion sovinismin ja byrokraattisen etnisen puhdistuksen piirteet ja niistä juontuvat seuraukset.