Luottamus "valtiojohtoisessa markkinataloudessa" toisen maailmansodan aikana

Abstract

Elinkeinoelämän sota- ja säännöstelytaloutta kohtaan tunteman systeemisen luottamuksen perusta oli se, että valtiollisen talouspolitiikan keinoin pyrittiin turvaamaan yksityisen yritteliäisyyden asema talouden liikevoimana. Sen vuoksi se tapa, jolla vapaan markkinatalouden pelisääntöjä julkisuudessa ja talouspoliittisissa kannanotoissa käsiteltiin, ei ollut yhdentekevä. Jo vakuuttelut siitä, että yksityinen yrittäjyys säilyy talouden perustana ja että vapaaseen markkinatalouteen tullaan palaamaan heti kun se on mahdollista, tuottivat institutionaalista luottavaisuutta ja motivoivat yrittäjiä kehittämään tuotantoaan sodan aikana. Valtion taloutta ohjaavaa roolia alettiin pitää sota-ajan kokemusten valossa suorastaan luonnollisena asiana myös ”rauhan kriisin” jälkeisessä tilanteessa. Säännöstelytaloudessa valtio ja eri elinkeinoelämän aloja edustaneet organisaatiot kohosivat keskeisiksi taloudellisiksi toimijoiksi, ja yritykset jäivät pitkälti niiden varjoon. Keskitetty sota- ja säännöstelytalous saattoi toimia edes kohtalaisen tehokkaasti vain viranomaisten ja toimialajärjestöjen luottamuksellisen yhteistyön varassa. Tuotantotoiminnan säännöstelyä pyrittiin käytännössä toteuttamaan neuvottelu- ja sopimusteitse, ja epäsuosittua kulutuksen säännöstelyä harjoitettiin sen sijaan paljon suoraviivaisemmin.