161Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ Koulutus Katriina Kujala-Räty 13.1 Yleistä Hajasampo-projektin tavoitteena oli selvittää, millaista koulutusta tarvitaan kiin- teistökohtaisen jätevesien käsittelyn tehokkaaksi toteuttamiseksi maamme haja- asutusalueilla ja tuottaa tietoa koulutuksen sisällöksi. Hajasampo-projekti järjesti viisi erilaista koulutustilaisuutta: kaksi seminaaria ja kolme varsinaiseen opetuk- seen keskittynyttä tilaisuutta. Koulutuksen kohderyhmiä olivat puhdistamoiden suunnittelijat ja rakentajat, ympäristöviranomaiset, ylläpito-organisaatiot sekä asukkaat itse. Koulutustilaisuuksien avulla pyrittiin samalla selvittämään, miten eri kohderyhmät parhaiten tavoitetaan ja mitä tietoalueita kunkin kohderyhmän koulutukseen sisällytetään. Tilaisuuksien ohjelmat ovat liitteenä 9. 13.2 Hajasampo-projektin järjestämät seminaarit Ensimmäinen koulutustilaisuus, Haja-asutuksen vesiensuojelun kehittäminen, järjestettiin 17-18.3.1999 Suomen ympäristökeskuksessa. Koulutukseen otti osaa 58 henkilöä, joista ympäristöhallinnon ulkopuolisia oli 20 henkilöä. Haja-asutuksen vesihuollon teemaseminaari pidettiin Suomen ympäristökes- kuksessa 9.3.2000. Seminaarin järjestäminen lähti tarpeesta koota yhteen Suomes- sa haja-asutuksen vesihuollon kehittämishankkeita vetävät ja niissä työskentele- vät tutkijat. Teemapäivän aikana käytiin läpi eri hankkeiden tavoitteet ja toimin- nat. Tilaisuuteen otti osaa 115 henkilöä, osa tutkijoita ja osa kuntien ympäristövi- ranomaisen tehtäviä hoitavia henkilöitä. Teemaseminaarin alustukset ovat liitteenä 10. 13.3 Hajasampo - projektin järjestämä opetus Vuosien 2000-2001 aikana Hajasampo-projekti järjesti opetustilaisuudet kolmelle eri toimijaryhmälle: • vesi- ja ympäristöalan suunnittelijoille • maanrakennusurakoitsijoille • pienpuhdistamon hankkineille kiinteistönomistajille. Suunnittelijakoulutuksen otsikko oli “Maapuhdistamot haja-asutuksen jätevesien käsittelymenetelmänä”. Koulutus pidettiin 14.6.2000 Suomen ympäristökeskuk- sessa. Päivän aikana käytiin läpi maapuhdistamoiden tyypit ja rakenteet, maasto- tutkimukset, saostuskaivot ja pumppaamot. Tilaisuuteen mahtui 38 osallistujaa. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 13 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○162 Suomen ympäristö 491 Urakoitsijakoulutus järjestettiin 3.10. 2000 Tammisaaressa yhteistyössä Tam- misaaren kaupungin kanssa. Ohjelmassa oli aamupäivällä luennot maapuhdista- moista ja esitutkimusmenetelmistä. Iltapäivällä ohjelma siirtyi maastoon, jossa demonstroitiin esitutkimukset ja seurattiin maapuhdistamon rakentamista käy- tännössä. Tilaisuus oli kaksikielinen ja siihen otti osaa 30 henkilöä. Lounais-Suomen alueella toteutettiin 12.12.2000 asukkaille suunnattu koulu- tustilaisuus yhdessä Varsinais-Suomen Agenda 21:n kanssa. Tavoitteena oli pien- puhdistamon ylläpitoa koskevan tiedon jakaminen puhdistamon hankkineille kiin- teistönomistajille ja asukkaille. Tilaisuuteen otti osaa 25 henkilöä. 13.4 Kiinteistökohtaista jätevedenkäsittelyä käsittelevän koulutuksen kohderyhmät, ja sisältö Jätevedenkäsittelyn tuloksellisuus riippuu kaikkien sen parissa työskentelevien tiedoista ja taidoista. Puhdistamo toimii hyvin vain, jos se on oikein suunniteltu ja rakennettu, sitä käytetään oikein, sen ylläpidosta huolehditaan ja sen toimivuutta valvotaan. Koulutuksen tarve tulee lisääntymään jätevedenkäsittelylaitteiden tul- lessa välttämättömiksi yhä useammille kiinteistöille. Koulutettavia kohderyhmiä ovat •kenttäselvitysten tekijät •tekniset suunnittelijat •laitemyyjät •rakentajat •laite- ja koneistoasentajat •rakennusvalvojat •käyttäjät •ylläpitäjät ka ylläpito-organisaatiot •ympäristönsuojelun valvojat. Hajasampo-projektin koulutustilaisuuksissa havaittiin, että eri kohderyhmät tar- vitsevat paljolti samantyyppistä tietoa. Koulutettavalla henkilöllä on usein jo ammattinsa puolesta riittävät taidot tiedon soveltamiseen omalla toimialallaan. Oleellisinta on tarjota pienten jätevesimäärien käsittelyyn liittyvää erityistietoa puhdistamoiden toimintaperiaatteista sekä erityyppisistä laitteista ja prosesseista. Seuraavassa on lueteltu tarvittavan koulutuksen perussisältö: 1. Pääpiirteiset kuvaukset eri vaihtoehdoista •maa- ja kasvipuhdistamot -maahanimeytys -maasuodatus -kasvi- ja kosteikkopuhdistamot •pakettipuhdistamot -biosuodatin -kivikuitusuodatin -bioroottori -aktiivilietepuhdistamo -panospuhdistamo -kemiallinen puhdistamo -kalkkisuodinmenetelmä 2. Puhdistusprosessit •fysikaaliset •kemialliset •biologiset 163Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 3. Erityyppisten puhdistamoiden tarkat kuvaukset •puhdistusprosessit •laitteet ja rakenteet •automaatio ja instrumentointi •mitoitus •asentaminen •käyttö •ylläpito •toimivuus •markkinatilanne 4. Puhdistamotyypin valinta 5. Puhdistamon sijoittaminen maastoon ja tontille 6. Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn ympäristövaikutukset 7. Kenttäselvitykset, suunnittelu ja rakentaminen (suunnittelijoille ja rakentajille suunnattu koulutus) 8. Käyttö, hoito, huolto ja korjaukset => ylläpito (kiinteistön haltijoille ja ylläpitäjille suunnattu koulutus) 9. Pienpuhdistamoiden toteuttamiseen liittyvät yleiset asiat •lainsäädäntö •puhdistamo osana ympäristönsuojelua •eri toimijaryhmien osuus pienpuhdistamoiden toiminnan tulosten saavut- tamiseksi •yhteisen käsittelyn (kyläpuhdistamon) organisointitavat •haja-asutuksen vesiensuojelun etiikka. Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn koulutusta on tarkoitus järjestää projek- tin päättymisen jälkeenkin Suomen ympäristökeskuksessa yhteistyössä alueellis- ten koulutusalan organisaatioiden kanssa. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○164 Suomen ympäristö 491 Yhteistyö Suomessa ja ulkomailla sekä tiedotustoiminta Erkki Santala 14.1 Yhteydet muihin kotimaisiin tutkimus- ja koerakentamisprojekteihin Tutkimusprojektin aihe ja sen monet käytännönläheiset tavoitteet edellyttivät ak- tiivista yhteistomintaa useiden eri tahojen kanssa. Jo tutkimusta valmisteltaessa selvitettiin perusteellisesti, mitä samaa aihepiiriä sivuavia hankkeita oli toteutettu lähimenneisyydessä ja mitä oli parhaillaan vireillä muualla Suomessa. Erilaisia kehittämisprojekteja olivat mm. Haave-projekti haja-asutuksen vesihuollon edis- tämiseksi aluksi Keski-Suomen ympäristökeskuksen alueella ja sittemmin Uudel- lamaalla sekä Hajakäsi-projektit erityisen jätevesien käsittelyvaatimuksia koske- van vyöhykejaon aikaansaamiseksi Hämeen ja Pirkanmaan ympäristökeskusten alueilla. Varsinaisen yhteistyön kohteiksi valikoitui sitten sellaisia hankkeita, joiden toimintatavat olivat eniten samankaltaisia Hajasampo-projektin kanssa. Projektiryhmän jäsenet ovat työn eri vaiheissa yhdessä tai erikseen osallistu- neet ja vaikuttaneet lukuisten vesiensuojelua edistävien kehitysprojektien suun- nitteluun ja toteutukseen. Yhteydet ovat olleet usein epävirallisia, seminaareihin osallistumisia, hankkeiden vetäjien kanssa käytyjä keskusteluja sekä Hajasampo- projektin esittelyjä siitä kiinnostuneille, muualla toimiville asiantuntijoille. Suo- men ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kannalta tällainen yhteistyö on ollut tavallaan jatkoa jo aiemmin harjoitetulle haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tut- kimuksen ja käsittelymenetelmien kehittämisen vauhdittamiselle ja koordinoin- nille. Projektin jälkipuoliskolla keskeiseksi yhteistyömuodoksi tuli yhteisten kou- lutustilaisuuksien järjestäminen, jota on kuvattu luvussa 13. Läheisin yhteistyöhanke on projektin taustan takia ollut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Pyhäjärven suojelurahaston osittain EU-rahoitteinen LIFE- projekti, joka pyrkii nimenomaan edistämään konkreettisia hajakuormituksen vähentämistoimia järven koko valuma-alueella. Pyhäjärven Suojelurahastoa vuo- den 2000 alkuun asti johtanut projektipäällikkö Harri Mattila oli alusta lähtien mukana myös Hajasampo-projektiryhmässä omana vastuualueenaan huolto- ja korjaustoiminnan tutkimus ja kehittäminen. Muita tärkeitä yhteyksiä, joita projektiryhmän jäsenet pitivät tai aloittivat projektin kestäessä, olivat seuraavat: • Pirkanmaan ympäristökeskuksen tukeman Kangasalan Vesijärven suojelu- projektin ja sen jatkoprojektien järjestämiin kokouksiin, seminaareihin ja yleisötilaisuuksiin osallistuivat Erkki Santala ja Katriina Kujala-Räty esitel- möitsijöinä. Lisäksi useita raporttiluonnoksia kommentoitiin eri vaiheissa. Projektien käytännön kokeiluja koordinoitiin tarpeettoman päällekkäisyy- den välttämiseksi. • Tampereen kaupungin LIFE-hankkeen vesihuolto-osuudesta vastaava Timo Heinonen on ollut myös Hajasampo-johtoryhmän jäsen. Hankkeiden yhte- yksistä keskusteltiin johtoryhmän kokouksissa. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○14 165Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ • Luodon kunnassa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tuella tehty pienten puhdistamoiden toimivuusseurannan raportti (Wistbacka ja Jakobsson 1999) luettiin ja kommentoitiin luonnosvaiheessaan. Tulokset hyödynnet- tiin myös Hajasampon toimivuustutkimusosassa vertailutietoina. • Västanfjärdin “Päästötön kunta”-projektille esiteltiin kokemuksia ja koordi- noitiin seurantoja. • Varsinais-Suomen Agenda 21-ohjelmaan sisältyvän kiinteistökohtaista jäte- vedenkäsittelyä edistävän projektin tekijöitä evästettiin ja mietittiin yhdes- sä laitteiden toimivuuden seurantakysymyksiä. Lisäksi järjestettiin yhtei- nen koulutustilaisuus. • Länsi-Suomen ympäristökeskuksen LIFE-rahoitteiselle Lappajärven kun- nostusprojektille esiteltiin Hajasampo-hanketta ja neuvoteltiin eräiden vai- heiden koordinoinnista. Hajasampo-projekti osallistui lisäksi Jami Ahon palkkaamiseen ja hänen diplomityönsä suunnitteluun ja ohjaukseen palve- lemaan molempia projekteja. Edellä mainittujen lisäksi Mika Vainio ja Harri Mattila esittelivät Hajasampo-pro- jektia ja sen aikaansaanoksia yhdessä Pyhäjärven LIFE-hankkeen kanssa tai erik- seen lukuisille, erilaisia ympäristönsuojeluprojekteja muualla toteuttaville asian- tuntija- ja luottamushenkilöryhmille. 14.2 Lainsäädäntöön liittyvä yhteistoiminta Hajasampo-projektin kanssa samanaikaisesti oli vireillä merkittäviä vesi- ja ym- päristölainsäädännön uudistuksia, joissa voitiin hyödyntää projektissa jo saatua asiantuntemusta. Maa- ja metsätalousministeriön asettama vesihuoltolakia valmistellut Vesoma- työryhmä teki laskelmia haja-asutuksen jätevesihuollon yritystoiminnan edelly- tyksistä. Hajasampo-projekti toimitti laskelmille taustatietoja Pyhäjärven aluetta esimerkkinä käyttäen. Samaan aikaan ympäristöministeriössä valmisteilla olleeseen ympäristönsuo- jelulakiin kirjattiin periaatteita, joiden käytännön toteutukseen Hajasampo-pro- jektin toivottiin omalta osaltaan tuovan lisätietoa. Tämä konkretisoitui enemmän, kun ko. lain perusteella alettiin vuodenvaihteessa 2000-01 valmistella ministeriön asetusta haja-asutuksen jätevesien käsittelyvaatimuksiksi. Tuolloin projektin toi- mivuustutkimuksen tuloksia voitiin käyttää antamaan kuvaa siitä, mihin erilaisil- la käsittelymenetelmillä voidaan päästä. Myös käytännön toteutuksesta ja huolto- ja hoito-organisaatioiden järjestämiskokeiluista voitiin raportoida asetusta laati- valle työryhmälle. 14.3 Kansainvälinen toiminta Eurooppalainen standardisointijärjestö CEN valmistelee teknisen komiteansa 165 puitteissa standardeja sellaisille pienille jätevesien käsittelylaitteille, joiden asu- kasvastineluku on enintään 50. Komitean asettamassa työryhmässä WG41 on te- keillä laitteita koskevia yleisiä ja lujuusvaatimuksia sekä toimivuuden testausme- netelmiä sisältäviä tuotestandardeja saostuskaivoille ja pakettipuhdistamoille sekä hyvää rakentamistapaa kuvaavat ohjeelliset standardit jäteveden maahan imey- tykselle ja maasuodattimille. Suomen edustajana WG41:ssä on Erkki Santala. Työ- ryhmä ja sen maapuhdistamostandardeja valmisteleva pienempi alatyöryhmä ovat kokoontuneet 2-4 kertaa vuodessa. Hajasampo-projektissa saatuja käytännön ko- kemuksia mm. toimivuustestauksien järjestämismahdollisuuksista ja maapuhdis- tamoiden toteutuksesta on voitu hyödyntää standardia laadittaessa ja tuoda siten ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○166 Suomen ympäristö 491 merkittävää lisäpanostusta Suomen osuuteen. Toisaalta standardiluonnoksia on voitu hyödyntää myös Hajasampon toimivuustutkimuksessa. Lisäksi projektissa mukana olevilla laitevalmistajilla on ollut tilaisuus keskustella standardoinnin edistymisestä ja sen vaikutuksesta tuotekehitykseen. Erkki Santala osallistui Ruotsin Lundissa 6-7.5.1999 pidettyyn pohjoismaiseen tutkijatapaamiseen aiheena kestävän vesihuollon tutkimus. Yhtenä lyhyesti esi- tellyistä suomalaisista hankkeista oli Hajasampo. Harri Mattila osallistui esitelmöitsijänä Liettuan Anyksiaicissa 12-13.5.1999 pidettyyn Baltian maille kohdistettuun kansainväliseen jätevesiseminaariin, jon- ka aiheena olivat erityisesti pienet jätevesijärjestelmät.. Erkki Santala ja Harri Mattila osallistuivat Norjan Maatalouskorkeakoulussa Åsissa 7-11.6.1999 pidettyyn kansainväliseen konferenssiin “Managing the Waste- water Resource - Ecological Engineering for Wastewater Treatment”. Harri Matti- lan esityksen aiheena oli Pyhäjärven LIFE- projekti sekä Hajasampo. Konferens- sissa oli hyvä tilaisuus nähdä, mitä muualla maailmassa tutkitaan tällä hetkellä ja luoda kontakteja alan tutkijoihin. Harri Mattila osallistui myös luennoijana Hollannissa Wageningenin yliopis- tossa 18-23.6.2000 järjestettyyn EU Summer Schooliin aiheena Decentralised sani- tation and reuse. Luennossa tarkasteltiin kokemuksia haja-asutuksen jätevesien käsittelyn hyväksyttävyydestä Pyhäjärven koealueella. Tilaisuudessa pidettyihin luentoihin perustuvista teksteistä kansainvälinen vesiyhdistys IWA kokosi kirjan Decentralised Sanitation and Reuse: Concepts, Systems and Implementation. 14.4 Tiedotus-, esitelmä- ja valistustoiminta Suomessa Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn edistymisen kannalta eräs keskeisistä kysy- myksistä on se, tiedostavatko asukkaat itse tarpeen parantaa järjestelmiään tai to- teuttaa uudisrakentamisen yhteydessä parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset ratkaisut. Siksi tarvitaan ammattilaisille suunnatun tiedotuksen ja kou- lutuksen lisäksi myös yleisempää tietouden levittämistä. Siihen Hajasampo-pro- jektissa pyrittiin järjestämällä yleisiä lehdistötilaisuuksia, antamalla haastatteluja lehdille ja sähköisille viestimille, sekä pitämällä yleisöesitelmiä. Lehdistötilaisuudet aloitettiin projektin rahoituksen varmistuttua ja ensim- mäisillä tilaisuuksilla 3.4.1998, 24.4.1998 ja 29.4.1998 tähdättiin erityisesti koera- kentamisesta kiinnostuneiden asukkaiden löytämiseen Pyhäjärven alueelta. Näi- den tilaisuuksien jälkeen ja muutamia viikkoja myöhemminkin hankkeesta kirjoi- tettiin runsaasti paikallisissa sanomalehdissä sekä myös alueellisesti joka talou- teen jaettavissa ns. ilmaisjakelulehdissä. Jo projektin alkuvaiheessa kesällä 1998 MTV3:n Uutiset teki Hajasampo-pro- jektista jutun ja syksyllä myös TV2:n Ympäristöuutiset. Myös paikallisradioissa kerrottin hankkeesta etenkin talven 1998-99 aikana. Projektin henkilöiden haastatteluihin, tiedotteisiin tai paikalla vierailuun pe- rustuneita artikkeleita julkaisivat vuonna 1999 ainakin Tekniikka ja Talous (2/99), Kuntalehti (14/99), Suomen Luonto (8/99), Helsingin Sanomat 3.7.1999 sekä Talo- tekniikka (7/99). Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:n Aquarius-lehdessä 1/99 oli Erk- ki Santalan ja Katriina Kujala-Rädyn kirjoittamat ja lehden toimituksen muokkaa- mat lyhyet projektiin liittyvät artikkelit. Varsinainen Suomen ympäristökeskuksen järjestämä Hajasampo-projektin tiedotustilaisuus pidettiin Helsingissä 7.7.1999. Sen seurauksena hankkeesta ker- rottiin TV1:n suomen- ja ruotsinkielisissä uutisissa ja YLEn suomen- ja ruotsinkie- lisissä sekä Radio Novan radiouutisissa samana ja lähipäivinä, Helsingin Sanomis- sa sekä lukuisissa muissa valtakunnallisissa ja aluelehdissä 8.7.1999. Helsingin Sa- 167Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ nomat sai tiedotustilaisuudesta aiheen myös toiseen pääkirjoitukseensa 9.7.1999 otsikolla “Hajakuormitus jo siivottava”. Myöhemmin asiaa käsiteltiin myös TV2:n A-studiossa (21.7.1999) ja Ekoisti-ohjelmassa (8.9.1999). Projektia esiteltiin vuosina 1998-99 lisäksi erilaisissa näyttelyissä ja seminaa- reissa, etenkin Pyhäjärven LIFE-hankkeeseen liittyen yli kymmenessä tilaisuudessa. Ammatillisten vierailijoiden lisäksi molempia hankkeita esiteltiin yhdessä lukui- sille muille ryhmille, mm. Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaaren ja maaherra Heikki Kosken seurueelle 21.9.1999. Vuonna 2000 itse järjestettyjen koulutustilaisuuksien lisäksi Harri Mattila, Katriina Kujala-Räty ja Erkki Santala pitivät luentoja Hajasampo-kokemuksia hyö- dyntäen sekä esittelivät projektia yhteensä noin kymmenessä tilaisuudessa. Vas- taavaa toimintaa oli vielä alkuvuodesta 2001, muunmuassa Vesiyhdistyksen Maa- ilman vesipäivän tilaisuudessa 22.3.2001 ja Lappajärvellä vesiensuojeluseminaa- rissa 3.4.2001. Katriina Kujala-Rädyn artikkeli Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn to- teuttaminen julkaistiin Ympäristö ja Terveys -lehdessä 1/2001 ja häntä haastatel- tiin Waternet-lehteen 3/2000. Hajasampo sai julkisuutta myös Pyhäjärven suojelu- projektin ensimmäisen vaiheen (1995-99) loppuraportin julkistamistilaisuudessa 26.3.2001, josta useat lehdet kirjoittivat seuraavana päivänä. Tiedotus- ja koulutustoiminnalle on selvää tarvetta myös projektin päättymi- sen jälkeenkin. Erityisesti siinä vaiheessa, kun haja-asutuksen jätevesien käsittely- vaatimukset sisältävä asetus tulee voimaan, on Hajasampo-tiedolla käyttöä. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○168 Suomen ympäristö 491 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset 15.1 Projektin keskeiset tulokset ja johtopäätökset Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen -projekti eli Hajasampo pyrki paikkaamaan erityisesti niitä tiedon aukkoja, jotka liittyvät kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien toimivuuteen ja toimivuuden seurantaan sekä suunnitteluun, rakentamiseen, ylläpitoon ja valvontaan. Projekti toteutettiin vuosina 1998-2001 useina, osittain erillisinä, osittain toisiinsa kytkeytyvinä, osakokonaisuuksina. Tut- kimuksen käytännön toteutusta kuvaavassa loppuraportin luvussa 2 tarkastellaan kunkin osakokonaisuuden toteutumista. Seuraavassa esitetään osakokonaisuuk- sia yhdistellen sellaiset keskeiset tutkimuksen tulokset ja niiden perusteella ilme- nevät johtopäätökset, joilla on eniten merkitystä pyrittäessä tehostamaan haja- asutuksen jätevesien käsittelyä Suomessa. 15.1.1 Menetelmätietous Erkki Santala Monista pienille yksiköille soveltuvista jätevesien käsittelymenetelmistä ja -lait- teista on ollut tietoja jo vuosikymmeniä, mutta tiedon leviämisessä on ollut silti paljon puutteita. Kaikille kohderyhmille ei ole aina ollut sopivaa tietoa ja eri me- netelmiä vertailevan, luotettavan tiedon löytäminen on ollut vaikeaa. Hajasampo-projektissa pyrittiin lisäämään niin asukkaiden kuin alan ammat- tilaisten tietoja laatimalla yleisöesite ja kunnille suunnattu ohjejulkaisu jo projek- tin alkuvaiheessa. Ne on selvästi koettu tarpeellisiksi, mitä osoittaa myös esitteen piirrosten ja muiden tietojen lainaaminen useisiin muihin yhteyksiin. Myös kom- postikäymälöiden markkinakatsausta, joka on ollut käytettävissä ympäristöhal- linnon internet-sivuilla joulukuusta 2000 lähtien ilman erillistä tiedottamista, on käytetty aktiivisesti tiedonhankinnassa. Menetelmätietoutta levitettiin projektin järjestämissä koulutustilaisuuksissa, joista saatiin pääosin myönteistä palautetta sekä aloitteita ja toivomuksia koulutustoiminnan jatkamiseksi ja kehittämiseksi. Tämä loppuraportti tuo oman lisänsä pienten jätevesimäärien käsittelyme- netelmiä koskevan tiedon joukkoon. Uutta tietoa tuovat erityisesti toimivuustut- kimuksen tulokset luvussa 6 sekä liitteenä 3 olevat menetelmäkortiston mallisi- vut. 15.1.2 Suunnittelu ja rakentaminen Katriina Kujala-Räty, Erkki Santala Haja-asutuksen aiheuttaman kuormituksen vähentäminen edellyttää usean osa- tekijän saattamista kohdalleen. Sellaisia ovat oikean menetelmän valinta, puhdis- tamon hyvä toteutus, asianmukainen ylläpito ja toimivuuden valvonta. Hajasam- po-projektin suunnittelun ja rakentamisen osakokonaisuus pyrki auttamaan asuk- kaita sekä menetelmän valinnassa että toteutuksessa. Pyhäjärven ympäristökun- tien, Säkylän, Euran, Yläneen, Köyliön ja Oripään asukkaat lähtivät hyvin mu- kaan hankkeeseen sitä koskevan tiedottamisen ansiosta, mutta useimmilla oli myös jokin erityinen syy. Joissakin tapauksissa kunnan ympäristönsuojeluviranomai- nen oli jo aiemmin todennut, että kiinteistön jätevesijärjestelmää pitää parantaa ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○15 169Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ sen puutteiden takia. Omakohtaisia haittoja, kuten hajua, oli koettu joissakin koh- teissa, samoin epäilyksiä oman kaivon pilaantumisesta. Asukkaiden saama ennak- kotieto siitä, että jätevesien käsittelyvaatimukset tulevat joka tapauksessa aikaa myöten kiristymään, sai monet aktiivisiksi, varsinkin kun hankkeen yhteydessä oli tarjolla kunnan avustus, laitetoimittajien myöntämä alennus ja projektin tarjo- ama suunnitteluapu. Projektin palkkaama jätevesineuvoja laati suunnitelmat jätevesien käsittelyn toteutuksesta, neuvoi asukkaita ja urakoitsijoita toteutuksessa, teki materiaalihan- kintaluetteloita ja hoiti yhteishankintoja. Kaikkiaan 82 kiinteistökohtaista puhdis- tamoa rakennettiin kesän 1998 ja syksyn 1999 välisenä aikana. Lisäksi loma-asun- toihin rakennettiin noin 70 kompostikäymälää. Vaikka puhdistamot ja käymälät olivat Hajasampo-projektin kannalta tärkeitä koemielessä erilaisten laitteiden toi- mivuuden seuraamiseksi, niillä on sen lisäksi huomattava käytännön merkitys haja- asutuksesta Pyhäjärveen kohdistuvan kuormituksen vähentämisessä. Tämä oli hankkeessa yhteistyökumppaneina olleiden Pyhäjärven Suojelurahaston ja alu- een kuntien tavoitteiden mukaista. Jätevesineuvojan suunnitelmien mukaisten ja kuntien rahoitusavustuksella toteutettujen puhdistamoiden rakennuskustannukset olivat keskimäärin 12 500 markkaa, josta asukkaan itse maksettavaksi jäi avustusten ja yhteistyöyritysten myöntämien alennusten jälkeen alle puolet. Oman työn osuutta, mikä oli keski- määrin vajaat 5 työpäivää, ei laskelmissa ole otettu huomioon markkamääräisenä kustannuksena. Kustannusten edullisuus selittyy osittain sillä, että useissa koh- teissa voitiin hyödyntää vanhoja saostuskaivoja sellaisenaan tai korjattuina. Ne kohteet, joissa rakennettiin uudet saostuskaivot, olivat keskimääräistä kalliimpia. Kun kustannuksia tarkastellaan puhdistamotyypeittäin niiden ratkaisujen osalta, joita rakennettiin useita kappaleita, edullisin ratkaisu oli imeytysojasto tai -kenttä ja kallein maasuodatin. Tehdasvalmisteiset pakettisuodattimet sijoittuivat kustan- nuksiltaan niiden väliin. Puhdistamoiden toteutuksen kokonaiskustannuksia arvioitaessa rakennus- kustannuksiin tulee lisätä suunnittelun osuus, vaikka sitä asukkaat eivät tämän projektin yhteydessä joutuneet maksamaan. Jätevesineuvojan mittauksiin, suun- nitelman laatimiseen, neuvontaan ja toteutuksen ohjaukseen käyttämän materi- aalin ja työajan kustannukset ilman yleiskustannuksia olivat laskennallisesti kes- kimäärin 1100 markkaa suunnitelmaa kohti. Suunnittelijalta edellytettiin asian- tuntemusta, CAD-suunnittelun ja mittaustöiden hyvää hallintaa sekä käytännön kokemusta. Vaikka mainittuun laskennalliseen summaan lisättäisiin yleiskulut, voi projektissa toteutuneita suunnittelukustannuksia pitää edullisina. Normaalitilan- teessa suunnittelijan on kuitenkin vaikeampaa saada useita lähekkäisiä suunnitte- lukohteita yhtäaikaisesti vireille, mikä lisää erityisesti matkoihin kuluvaa aikaa. Saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että haja-asutusalueen asuk- kaat Pyhäjärven seudulla olivat varsin valmiita parantamaan puutteellisia jäteve- sijärjestelmiään, jos he itse olivat jotenkin tiedostaneet niistä aiheutuvia ongelmia ja heidän omaksi kustannusosuudekseen jäi alle 10 000 markkaa. Lisäksi oltiin valmiita käyttämään omaa työpanosta. Yleisemminkin on havaittavissa, että haja- asutusalueiden asukkailla on halukkuutta rakentaa edellä mainittuja kalliimpia- kin jätevesilaitteita uudisrakentamisen yhteydessä, mutta vanhojen asuntojen jä- teveden käsittelyssä kalliita ratkaisuja lähdetään harvoin toteuttamaan vapaaeh- toisesti. Sitä, kuinka paljon asukkaat olisivat tässä tapauksessa olleet valmiita maksa- maan suunnittelusta ja neuvonnasta, ei voitu selvittää, koska kyseiset palvelut katettiin projektin määrärahoin. Yleensä halukkuus suunnittelusta maksamiseen on varsin vähäinen. Kunnollinen suunnittelu on kuitenkin hyvän lopputuloksen edellytys. Suunnitelmissa on osoitettava paikalla tehtävien ja asennettavien ra- kenteiden tarkat paikat ja korkeusasemat. Myös maaperän ominaisuuksien tutkimi- ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○170 Suomen ympäristö 491 nen on tärkeää, erityisesti silloin, kun suunnitellaan imeytyskenttää tai maasuoda- tinta. Vasta rakentamisvaiheessa esille tulevat maalajia ja pohjaveden korkeusase- maa koskevat yllätykset voivat vaikeuttaa ratkaisevasti kunnollisen ja pitkäikäi- sen jätevesijärjestelmän aikaansaamista. Projektissa toteutettujen puhdistamoiden rakentaminen oli asukkaan ja hä- nen palkkaamansa urakoitsijan vastuulla. Vaikka jätevesineuvoja pyrki auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan myös toteutuksessa neuvomalla, havaittiin valmiis- sa kohteissa myöhemmin lukuisia puutteita ja virheitä. Osa niistä olisi voitu vält- tää huolellisemmalla suunnitelmien seuraamisella. Jätevesi- tai vesihuoltoneuvojan palkkaaminen kuntiin olisi mahdollista ylei- semminkin, varsinkin silloin, kun kunnassa jo on haja-asutuksesta aiheutuvia ve- siensuojeluongelmia sekä sen seurauksena tiedossa runsaasti kiinteistökohtaisten jätevesilaitteiden rakennustoimintaa muutaman vuoden ajaksi. Jätevesineuvojal- le soveltuvia tehtäviä olisivat esimerkiksi nykytilanteen inventointi maastotarkas- tuksineen ja mittauksineen, menetelmän valinta yhdessä kiinteistönomistajan kanssa, suunnitelmien laadinta, tarvikeluetteloiden ja kustannusarvioiden laadinta sekä laitteiden asennusten tarkastukset. Vastaavaa palvelua voisi tarjota luonnol- lisesti myös yksityisenä yritystoimintana. Kiinteistökohtaisen vesihuollon suunnittelun tähänastista vaatimatonta ar- vostusta parantanevat lähiaikoina sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset että valmisteilla oleva ympäristönsuojelulain 18§:n tarkoittama ympäristöminis- teriön asetus. Mikäli viimeksimainitun toteuttaminen edellyttää uudisrakentami- sen lisäksi merkittävää määrää vanhoja jätevesijärjestelmiä parannettavaksi, pi- täisi ammattitaitoisille suunnittelijoille tulla runsaasti kysyntää. Ammattitaidot- tomasti tehdyillä suunnitelmilla tulevia vaatimuksia tuskin täytetään. 15.1.3 Näytteenotto Lauri Etelämäki, Erkki Santala Projektin toimivuustutkimuksessa panostettiin huomattavasti sekä näytteenottoon että analyysipalveluihin. Näytteenoton työmäärää ja analysoitavien näytteiden määrää pyrittiin rajoittamaan selvittämällä kertanäytteiden edustavuutta verrat- tuna kokoomanäytteisiin, selvittämällä kenttämääritysten käyttökelpoisuutta sekä kehittämällä näytteenottolaitteita ja -menetelmiä. Kiinteistökohtaisista puhdistamoista on yleensä vaikeaa ja kohtuuttomasti aikaavievää saada edustavaa näytettä tulevasta jätevedestä, siis ennen saostuskai- voa. Siihen ei tässäkään tutkimuksessa ollut mahdollisuuksia. Koska pääasiana oli selvittää saostuskaivoa seuraavan käsittelyn toimivuutta, tarkasteltiin saostuskai- vosta lähtevää jätevettä käsittelyyn tulevana jätevetenä. Sen todettiin vaihtelevan laadultaan melkoisesti sekä eri kiinteistöissä että samassa kiinteistössä eri aikoina. Yhdessä pientalossa muodostuvan jäteveden keskimääräinen laatu on siten vai- kea selvittää luotettavasti eikä saostuskaivo näytä riittävän tasaamaan eri ajan- kohtina sinne tulevien jätevesijakeiden laatua. Vertailuarvoina toimivuustutkimuk- sessa päädyttiin siksi käyttämään saostuskaivosta lähtevästä jätevedestä saatujen tulosten keskiarvoja, BOD7 230 mg/l ja kokonaisfosfori 16 mg/l, eikä jokaisen puh- distamon kulloistakin tulevan jäteveden laatua pyritty määrittämään. Puhdistamossa käsitellystä jätevedestä otetun kertanäytteen laatu vaihteli tehdyn erillisselvityksen mukaan päivän eri aikoina niin paljon BOD7:n suhteen, että kokoomanäytteiden ottaminen todettiin välttämättömäksi. Toimivuustutki- muksen kokoomanäytteet kerättiin ottamalla osanäytteitä saman päivän aikana neljä kertaa. Tämä edellytti päivän aikana käytävien kohteiden tarkasta valinnas- ta ja huolellisesta reittisuunnittelusta huolimatta pitkiä päivittäisiä näytteenotto- kierroksia. Kustannusten säästämiseksi kehitettiin automaattinen näytteenotin, jolla oli tarkoitus saada hyvä kokoomanäyte viemällä laite aamulla kohteeseen ja hake- 171Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ malla se illalla pois. Puhdistamoiden yhteyteen rakennetut näytteenottoputket oli jo alunperin suunniteltu sellaisiksi, että ne mahdollistaisivat helpon näytteenoton sekä varren päähän sijoitetulla astialla että näytteenottimella. Automaattisten näytteenottimien koekappaleissa käytetyt akut osoittautui- vat liian lyhytikäisiksi, joten laitteita voitiin hyödyntää suunniteltua vähemmän. Joissakin tapauksissa näytteenotto oli ongelmallista näytteenottoputkien raken- teen takia. Normaalissa astianäytteenotossa tavallisin ongelma oli vähäinen ve- den virtaama, mikä hidasti riittävän näytemäärän kokoamista. Edustavan näytteen ottaminen ojaan päättyvästä purkuputkesta on erittäin vaikeaa. Mikäli kiinteistökohtaisista jätevedenpuhdistamoista halutaan saada näyt- teitä puhdistamoiden toimivuuden seurantaa tai valvontaa varten, ne on varus- tettava kunnollisella näytteenottokaivolla tai -putkella. Paras ratkaisu on vähin- tään 60 cm:n läpimittainen näytteenottokaivo. Näytteenotossa on aina oltava eri- tyisen huolellinen, ettei näytteeseen joudu esimerkiksi ylimääräistä kiintoainetta tai muita vesiä kuin tutkittavaa jätevettä. Näytteiden analysoinnissa kokeiltiin myös kenttäkäyttöön tarkoitettuja lait- teita. Ne todettiin kuitenkin tämän tutkimuksen tarkoituksiin siinä määrin epä- käytännöllisiksi ja myös epätarkoiksi, ettei niitä käytetty lyhyehköä kokeilujaksoa enempää. Kenttäanalyysilaitteiden käyttökelpoisuutta olisikin parannettava eri- tyisesti talviaikaista käyttöä ajatellen, mikäli niiden toivotaan soveltuvan ammat- timaiseen pienpuhdistamoiden hoitoon ja valvontaan. 15.1.4 Puhdistamoiden toimivuus Katriina Kujala-Räty, Erkki Santala Tutkimusaineisto Toimivuustutkimuksen kohteiksi valittiin alunperin 63 puhdistamoa, joista 22 tii- viiseen, kaikkiaan 12 näytteenottokerran mittaiseksi suunniteltuun seurantaan ja 41 harvempaan, yhteensä 4 näytteenottokerran seurantaan. Tiiviin seurannan puh- distamoista lähes kaikki oli rakennettu projektin alkuvaiheessa, harvan seuran- nan puhdistamoista suuri osa jo aiemmin. Tarkoitus oli saada monia täsmälleen toistensa kaltaisia puhdistamoita seurantaan, jotta tulokset antaisivat mahdolli- simman luotettavan kuvan laitteiden toiminnasta. Muutamia satunnaisia puhdis- tamotyyppejä otettiin kuitenkin mukaan niiden kiinnostavuuden takia. Aiottua määrää seurantakohteita ei kuitenkaan saatu lopulta mukaan. Osa projektissa rakennetuista ei ehtinyt valmistua ajoissa, joihinkin ei koskaan tullut riittävästi vettä ajoittaisen käytön johdosta ja jotkut muuten sopivat kohteet pois- tettiin käytöstä. Useissa kohteissa jouduttiin luopumaan näytteenotosta, koska niissä ei ollut riittävän luotettavaa näytteenottokohtaa. Tulosten tarkasteluun voi- tiin ottaa lopulta 48 puhdistamoa, joista saatiin 2-12 näytettä kustakin seuranta- jaksolla 1.1.1999 - 31.12.2000. Kaikkiaan varsinaista toimivuustutkimusta varten otettiin ja analysoitiin 290 näytettä. Koska tutkittua kokoluokkaa edustaville kiinteistökohtaisille puhdistamoille ei ole lähtevän veden laatuvaatimuksia, tehtiin toimivuustutkimuksessa oma luo- kittelu. Hyviksi määriteltiin ne puhdistamot, joista lähtevän jäteveden BOD7 (ATU)- pitoisuus oli enintään 30 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään 2 mg/l ja tyy- dyttäviksi luokiteltiin ne, joissa BOD7 oli yli 30 mutta enintään 60 mg/l ja koko- naisfosfori yli 2 mutta enintään 5 mg/l. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○172 Suomen ympäristö 491 Maasuodattimet Tavallisia maasuodattimia oli toimivuustarkastelussa mukana 13 kpl. Lähtevän jä- teveden laadun puhdistamokohtaisista keskiarvoista lasketut mediaaniarvot oli- vat seuraavat: kiintoaine 10 mg/l, BOD7 8 mg/l, kokonaisfosfori 2,6 mg/l ja koko- naistyppi 48 mg/l. Tulos on siten BOD7:n osalta erittäin hyvä ja fosforin osalta tyydyttävä. Myös fekaalisten koliformisten bakteerien määrä lähtevässä vedessä oli varsin vähäinen, poistuma keskimäärin yli 99 %. Erityisellä fosforia sitovaksi tarkoitetulla kerroksella varustettuja maasuodat- timia oli mukana 9 kpl. Niiltä lähtevän jäteveden puhdistamokohtaisten keskiar- vojen mediaanit olivat vastaavasti seuraavat: kiintoaine 11 mg/l, BOD7 5 mg/l, ko- konaisfosfori 7,9 mg/l ja kokonaistyppi 78 mg/l. Fosforin poistoteho oli siis huo- nompi kuin tavallisilla maasuodattimilla, mutta orgaanisen aineksen osalta keski- määräinen tulos oli erinomainen. Maasuodatinta parempaan fosforinpoistoon ei päästy maasuodatin-kasettisuodatin-yhdistelmilläkään, joita oli seurannassa 4 kpl. Yhdellä seuratulla vaakavirtausmaasuodattimella, jossa oli myös fosforin poistoa tehostava rakenne, mitattiin lähtevän veden fosforipitoisuuden mediaaniksi 2,1 mg/l. Tulos perustui kuitenkin vain neljään näytteenottokertaan. Kasettisuodatin- ja vaakavirtausmaasuodattimista lähtevän veden BOD7-pitoisuudet olivat alhai- sia, samoin bakteeripitoisuudet. Maasuodattimien hiekan fosforinsitomiskykyä ei tässä tutkimuksessa selvitetty, joten tuloksista ei voida päätellä, millainen hiekka on parasta. Kivikuitusuodattimet Green Pack -kivikuitusuodatuksen käyttö jäteveden puhdistuksessa perustuu suo- dattumiseen sekä suodattimeen kasvavan pieneliöstön biologiseen toimintaan. Hapensaanti on perusmallissa järjestetty puhdistamon keskiosaan sijoitetulla il- manvaihtoputkikerroksella. Suodatinmateriaalin on suunniteltu kestävän kuor- mituksesta riippuen 2-5 vuotta, minkä jälkeen suodatinosat on vaihdettava uu- siin. Toimivuustutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 12 Green Pack -puhdistamoa: neljä Green Pack perusmallia, kolme Green Pack F -mallia, joissa oli fosforia pois- tavaksi tarkoitettu Fosfilt-kerros, neljä Green Pack Sakoa sekä yksi Green Pack Bio. Green Pack -puhdistamoiden toimivuuden seurannan tulokset osoittivat melkoisia vaihteluita lähtevän jäteveden pitoisuuksissa, mutta perusmalli toimi selkeästi parhaiten. Neljästä puhdistamosta kolmen biologinen toimivuus oli hyvä, yhden huono. Muista malleista yksi Green Pack Sako toimi hyvin, muut tyydyttä- västi tai huonosti. Fosforin poistossa yksi Green Pack F saavutti erittäin hyvän tuloksen, mutta puhdistamolle ei johdettu käymäläjätevesiä. Yksi Green Pack Sako oli fosforin poistossa tyydyttävä, muissa fosforia poistui riittämättömästi. Green Pack -puhdistamoita ei F-mallia lukuun ottamatta olekaan suunniteltu poistamaan fosforia vaan orgaanista ainetta. Kaikkien toimivuustutkimuksessa mukana olleiden Green Pack -puhdista- moiden tuloksista laskettu keskimääräisen lähtevän veden laatu oli BOD7:n osalta 80 mg/l ja fosforin osalta 16 mg/l. BOD7-tulos vastaa 65 %:n poistumaa tämän tut- kimuksen keskimääräiseen tulevan jäteveden arvoon verrattuna. Tulokset osoit- tavat, että periaatteessa ainakin Green Pack perusmalli voi yltää hyvään puhdis- tustulokseen, jos kaikki puhdistusprosessiin vaikuttavat tekijät ovat kunnossa. Myös Green Pack -puhdistamoiden parhaat fekaalisten koliformisten bakteerien poistumat, yli 95 %, saavutettiin perusmalleilla. Lähtevän veden bakteerien mää- rä oli kuitenkin keskimäärin parikymmenkertainen tavallisiin maasuodattimiin verrattuna. Korkeat kiintoainepitoisuudet Green Pack -puhdistamoissa käsitellyssä jäte- vedessä osoittivat, että osa saostuskaivosta karkaavasta kiintoaineesta ei ollut suo- dattunut kivivillaan vaan kulkeutunut puhdistamon läpi. Tuloksista voitiin myös 173Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ havaita, että typen nitrifikaatioaste vaihteli puhdistamoittain ja joskus myös näy- tekerroittain. Hapelliset olosuhteet olivat siten puhdistamoiden toiminnalle ensi- arvoisen tärkeät. Myös saostuskaivon on ehdottomasti oltava kunnossa ja sen oi- kea-aikaisesta tyhjennyksestä on huolehdittava. Myös rasva tulee erotella mah- dollisimman hyvin. Suodatinmateriaali on uusittava ennen kuin sen tukkeutumi- nen alkaa haitata puhdistamon toimintaa. Parhaat toimintaedellytykset seuran- nassa olleista Green Pack -puhdistamoista oli perusmallilla, mutta sen huoltami- nen eli kivivillakerrosten vaihtaminen on selvästi työläämpää ja likaisempaa kuin muiden mallien. Työhön tarvitaan mieluiten ammattilaisia. Kalkkisuodintekniikka Kalkkisuodintekniikka perustuu erikoisvalmisteiseen kalkkimassaan, jolla on kyky sitoa jätevedestä liuenneita aineita, erityisesti fosforia. Käytännössä menetelmää sovelletaan Propipe 1400 Filt -puhdistamossa, johon kalkkimassan on kehittänyt Envitop Oy. Kalkkimassa on puhdistamossa erikokoisista rakeista muodostuvina kerroksina. Saostuskaivossa esikäsitelty jätevesi johdetaan tuloputkella puhdista- mon alaosaan, josta se suotautuu vastavirtasuodatuksena suodinkerrosten läpi. Massa on suunniteltu vaihdettavaksi vuosittain saostuskaivon tyhjennyksen yh- teydessä. Toimivuustutkimuksessa oli mukana neljä Propipe 1400 Filt -puhdistamoa, joissa käytettyä kalkkimassaa kehitettiin vielä tutkimuksen kestäessä. Niiden toi- mivuus oli hyvin vaihtelevaa. Yhden puhdistamon fosforinpoistoteho pysyi jat- kuvasti hyvänä, mikä osoittanee siinä käytetyn suodinmassan tehokkuuden. Muissa fosforinpoisto oli selvästi riittämätöntä. Orgaanisen aineksen poistossa ei saavu- tettu toivottuja tuloksia, mutta orgaanisen aineksen määrä kuitenkin väheni pro- sessissa. Bakteeripoistuma oli vaihteleva, mutta fosforia parhaiten poistaneessa puhdistamossa myös bakteerit poistuivat lähes kokonaan. Muut puhdistamotyypit Muita projektin toimivuustutkimuksessa seurattuja puhdistamoita oli mukana vain yksi tai kaksi kappaletta, joten tuloksia ei voi yleistää. Ekoran panosperiaatteella toimiva aktiivilietepuhdistamo toimi alun sisäänajovaiheen jälkeen erittäin hyvin orgaanista ainetta poistaen. Myös fosforireduktio kehittyi ja puolen vuoden toi- minnan jälkeen se oli enimmäkseen hyvä tai tyydyttävä. Asumisjätevesiä käsitel- leistä kahdesta Plancof-sakosuodattimesta, joissa on kolmiosastoinen betoniraken- teinen sakosäiliö ja sen jälkeen erityinen suodatusosa, toinen poisti fosforia hyvin. Seurannassa oli myös yksi kaksilinjainen juurakkopuhdistamo, jossa toinen linja toimi joka suhteessa hyvin, toinen muilta osin hyvin ja fosforin poiston osalta tyydyttävästi. Koska tulokset perustuvat vain kolmeen näytteenottokertaan, ei menetelmän toimivuudesta tällä perusteella voi esittää varmaa arviota. Puhdistamoiden toimivuuden yleisarviointi Toimivuustutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikilla mukana olleilla käsittely- menetelmillä ja puhdistamotyypeillä voidaan saavuttaa vähintään tyydyttävä puhdistustulos sen lika-ainesjakeen suhteen, johon kullakin prosessilla ensisijai- sesti halutaan vaikuttaa. Toimivuustavoitteen toteutumattomuus käytännössä joh- tuu yleensä muista puhdistamoon ja sen hoitoon liittyvistä tekijöistä kuin teoreet- tisesti saavutettavissa olevasta tuloksesta. Toimiakseen käytännössä puhdistamoi- den tulee olla käyttötarkoitukseen nähden oikein valittuja ja mitoitettuja sekä hyvin rakennettuja. Niiden tulee kestää vaihtelevaa kuormitusta sekä eritasoista ylläpi- toa. Toimintaa ei yleensä seurata päivittäin, joten pienten puhdistamoiden kehit- tämisessä ja valinnassa on tarpeen painottaa erityisesti toimintavarmuutta eikä ihanneolosuhteissa saavutettavaa maksimaalista puhdistustehoa. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○174 Suomen ympäristö 491 15.1.5 Kompostikäymälöiden toimivuus Mari Ruuska, Erkki Santala Kompostikäymälöitä koskevista käytännön kokemuksista saatiin uutta tietoa haas- tatteluin ja kirjekyselyllä. Haastatteluin selvitettiin kokemuksia Pyhäjärven ym- päristössä, jossa projektin yhteydessä oli rakennettu Biolan ja Mökki-Makki -merk- kisiä kompostoivia käymälöitä. Ne on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä ulkokäymä- löissä, ei asuinrakennuksissa. Kirjekyselyllä saatiin tietoa suurehkolta joukolta Naturum-käymälän käyttäjiä ja muutamilta Ekolet ja Aquatron -käymälöiden omis- tajilta. Nämä kolme käymälätyyppiä on suunniteltu käytettäväksi asuinrakennuk- sissa, sekä ympärivuotisessa että loma-asuntokäytössä. Haastattelun ja kirjekyse- lyn tuloksista sekä niiden yhteydessä tehdystä markkinakatsauksesta laadittiin erillinen opinnäytetyö (Ruuska 2001). Ulkokäymälöiksi sijoitettujen Biolan-käymälöiden käyttäjät olivat joko täy- sin tai melko tyytyväisiä. Laitteen ekologisuutta, hajuttomuutta ja tyhjennyksen helppoutta kiitettiin. Satunnaisiksi ongelmiksi koettiin mm. lämpöistuimen rik- koutumisherkkyys sekä nesteen tihkuminen tyhjennysluukusta. Vastaavanlaiseen käyttöön suunniteltuun Mökki-Makkiin oltiin täysin tai melko tyytyväisiä. Sen asentaminen oli helppoa tai hankalaa riippuen vanhan käymälärakennuksen mi- toituksesta. Ekolet-käymälät olivat pääosin ympärivuotisesti asutuissa asunnois- sa, lämpimissä sisätiloissa. Yksi käyttäjistä oli osittain tyytymätön laitteeseen, muut täysin tai melko tyytyväisiä. Hyvinä ominaisuuksina käyttäjät mainitsivat mm. ympäristöystävällisyyden, hajuttomuuden, alhaiset käyttökustannukset ja keittiö- jätteiden kompostointimahdollisuuden. Huonoina puolina tuotiin esille hankin- tahinta, hajuhaitat ja hyönteisten esiintyminen. Aquatron on erikoinen kompos- toiva käymälä, jossa normaalin vesi-WC:n istuimen jälkeen nesteet erotetaan se- paraattorilla ja kiinteä jäte putoaa kompostointisäiliöön. Kyselyyn vastanneista osalla Aquatron oli vakituisessa, osalla loma-asunnossa. Kaikki käyttäjät olivat ylei- sesti ottaen joko täysin tai melko tyytyväisiä käymäläänsä. Sen hyvinä puolina pidettiin helppohoitoisuutta ja vesikäymäläluonteesta johtuvaa käyttömukavuutta. Kuitenkin kompostointisäiliötilassa saattoi esiintyä hajuhaittoja ja hyönteisiä ja tyhjentämisen koki joku käyttäjä hankalaksi. Naturum-käymälän käyttäjiltä saatiin kirjekyselyllä 70 vastausta, joten joh- topäätökset ovat edustavampia kuin muita kompostikäymälöitä koskevat. Toisaal- ta erilaisia käyttötilanteita ja ongelmia oli suuremmassa joukossa luonnollisesti enemmän. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista käytti Naturumia ympärivuotisella asunnolla, loput loma-asunnolla. Useimmat käymälät olivat lämpimissä sisätilois- sa. Erilaisista koetuista ongelmista huolimatta 87 % vastaajista oli joko täysin tai melko tyytyväisiä käymäläänsä. Hyvinä puolina pidettiin mm. hajuttomuutta ja ekologisuutta, huonoina hyönteisten esiintymistä, tilapäisiä hajuongelmia ja kor- keaa hankintahintaa. Muutamista tyytymättömistä osa oli vaihtanut tai oli vaihta- massa laitteen muun tyyppiseksi käymäläksi, mutta yli puolet olisi valmis käyttä- mään Naturumia vaikka kerrostalossa. Kompostikäymälöiden osalta tutkimukseen ei sisältynyt varsinaisia mittauk- sia tai analyysejä, joten kaikki käyttöä ja toimivuutta koskevat tiedot perustuvat haastateltujen ja kirjekyselyyn vastanneiden näkemyksiin ja haastattelijan kerta- luonteisiin havaintoihin. Tuloksista ei siten voida vetää kovin varmoja johtopää- töksiä kompostikäymälöiden käyttökelpoisuudesta, varsinkaan Mökki-Makki, Eko- let ja Aquatron käymälöiden osalta, joita koskeva otoskin oli hyvin pieni. Vaikka erilaisia ongelmia esiintyi monilla käyttäjillä, oli yleisarvio kuitenkin pääosin myön- teinen. Loma-asunnoissaan kompostikäymälöitä käyttävät olivat hieman tyyty- väisempiä kuin ympärivuotiset käyttäjät. 175Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ Usein on oletettu, että jos viranomainen ei ole sallinut vesikäymälän rakenta- mista tai se on ollut kaavamääräysten mukaan kiellettyä, käyttäjä suhtautuisi vaih- toehtona olleeseen kompostikäymälään kielteisemmin kuin sellaisen täysin oma- aloitteisesti hankkiva. Tässä tutkimuksessa oli mukana pieni joukko kuvatun kal- taisia tapauksia, mutta heidän vastauksensa eivät tue esitettyä olettamusta. Osa vastaajista on kuitenkin saattanut asua sellaisilla “ekokyläalueilla”, joihin muutta- neet asukkaat suhtautuvat yleensäkin myönteisemmin asumiseen liittyviin eko- logisiin ratkaisuihin. Maksullisesta käymälän tyhjennyspalvelusta oli kiinnostunut varsin harva kompostikäymälän käyttäjä. Sellaisen järjestäminenkin olisi nykylaitteilla vaike- aa, koska useimmat käymälät on tyhjennettävä sisätilojen kautta, pienet mallit muutaman viikon välein. Tyhjennyspalvelun mahdollistaminen edellyttäisi sekä käymälöiden tuotekehitystä että niiden rakennukseen sijoittamisen ohjeistusta. Tyhjennyspalvelu ja siihen soveltuvat kompostikäymälätyypit olisivat tarpeellisia etenkin yhteisomistuksessa olevia, paljon talvella käytettäviä loma-asuntoja aja- tellen. Nykyiset sisätiloihin sijoitettaviksi tarkoitetut kompostikäymälät soveltu- vat suhteellisen huonosti lyhytaikaisesti vuokrattaville mökeille, koska käyttö vaatii jonkin verran opettelua ja oikeaa asennoitumista. Muutenkin laitteiden tuoteke- hitystä on tarpeen jatkaa, jotta niiden käyttövarmuus paranisi edelleen. Eniten kompostikäymälöistä vallitsevaa mielikuvaa heikentänevät pelko hajuhaitoista ja lentävien hyönteisten esiintymisestä. 15.1.6 Tuotekehitys Jukka Palko, Envitop Oy. Esko Lakso, Green Rock Oy. Erkki Santala Projektissa aktiivisimmin mukana olleet yritykset, Green Rock Oy, Envitop Oy ja Propipe Oy hyödynsivät projektia ja siinä saatuja välituloksia myös tuotekehitys- toiminnassaan. Envitop Oy:n kannalta tämä oli lähtökohtatilannekin, koska yri- tys oli alunperin hakenut rahoitusta suoraan Tekesiltä ja hanke oli sitten yhdistet- ty SYKEn hankkeeseen. Myös Green Rock Oy:n tuotteet olivat jo projektin alkaes- sa voimakkaassa kehitysvaiheessa. Envitop Oy kehitti kalkkisuodintekniikkaa lähtien niistä kokemuksista, joita yritys oli saanut aiemmin peltojen fosforivalumien torjumisesta Fostop-menetel- mällä. Siinä käytettyä materiaalia kehitettiin edelleen soveltumaan kiinteistökoh- taisesti saostuskaivossa esikäsitellyn jäteveden jatkokäsittelyyn, erityisesti fosfo- rin poiston kannalta. Suodatinmateriaalin fysikaalista ja kemiallista kestävyyttä testattiin Hajasampo-projektin yhteydessä laboratoriossa kolonnikokein. Materi- aalin valmistamiseksi rakennettiin tuotantoyksikkö, jota voitiin ohjata nopeasti laboratoriokokeiden tulosten perusteella sideainekomponenttien valitsemiseksi, niiden seossuhteen määrittämiseksi ja sideainepitoisuuden optimoimiseksi. Ma- teriaaliseoksen koostumus ja määrä muuttui ratkaisevasti kehitystyön aikana. Myös tuotantotekniikkaa voitiin yksinkertaistaa. Ensimmäiset koesuodattimet tehtiin polyeteeniputkesta hitsaamalla. Kokei- lujen jälkeen löydettiin sopiva muoto ja rakenne ja varsinaisen myyntituotteen valmistamiseksi voitiin tehdä muotti. Propipe Oy aloitti tuotannon valmistamalla suodatinkaivon pyörörotaatiovalulla polyeteenistä. Suodattimen täyttötilavuus on 1 m3 suodatinmassaa. Sen keskusputki on helposti irrotettavissa huollon ajaksi ja pohjarakenne suunniteltu routanousua estäväksi. Hajasampo-projektin toimivuus- seurantaan otetut laitteet valmistuivat vuosina 1999 ja 2000, joten niille ei saatu yhtä pitkää seurantajaksoa kuin aiemmin valmistuneille muille puhdistamoille. Aluksi fosforin pidätysteho oli erittäin hyvä, mutta se heikkeni vuoden mittaan. Kalkkisuodinmassassa tapahtuva bakteerireduktio oli hyvä. Uutta, vuonna 2001 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○176 Suomen ympäristö 491 markkinoille tuotavaksi aiottua suodatinmassaa kehitettiin seurantatutkimuksen perusteella lisäämällä tehoaineiden osuutta, jotta se toimisi paremmin saostuskai- vossa esikäsitellyn jäteveden korkeahkoillakin kiintoainepitoisuuksilla. Green Rock Oy sai Hajasampo-projektista uutta tietoa mm. puhdistamoiden asennusvaiheen oikeaoppisesta toteutuksesta, saostuskaivojen hoitamisesta, näyt- teenoton ongelmista, puhdistamon sisäisten oikovirtausten estämisestä sekä fos- forin poiston toteutuksesta. Vaikka samoja asioita oli tullut esille yhtiön normaa- lissakin toiminnassa, niin projekti vauhditti kehitystarpeiden tiedostamista. Puhdistamoiden asennuksen täytyy tapahtua ammattitaitoisesti, jotta virta- ukset ja tuuletus toimisivat oikein. Samoin roudan ja pohjavesien nosteen vaiku- tukset täytyy torjua, jotta puhdistamo pysyy suorassa eikä purkuviemäri padota. Oikovirtausten estämiseen Green Pack Sako puhdistamossa pyrittiin tekemällä tiu- kempia pohja- ja välilevyjä. Hajasampo-projektin pitkäkestoisuuden ansiosta voi- tiin havaita myös laitteiden hoitamattomuudesta aiheutuvia ongelmia. Green Rock Oy lähtikin kehittämään omaa huoltotoimintaansa, joka toteutuisi oston yhtey- dessä tehtävillä huoltosopimuksilla. Kokemusten saamiseksi hankittiin ja varus- teltiin ensimmäinen oma huoltoauto. Koska kivikuidun tai hiekan fosforin adsorptiokyky on melko rajallinen ja puhdas biologinen prosessi ei poista fosforia riittävästi, on fosforin poistoa kiin- teistökohtaisessa käsittelyssä tehostettava muilla keinoin. Eräissä Green Pack -mal- leissa käytetty Fosfilt-massa saostaa sinänsä hyvin fosforia, mutta pienitilavuuksi- sena tukkeutuu liian helposti lyhentäen puhdistamon huoltoväliä. Tästä syystä Green Rock Oy ryhtyi kehittämään WC-istuimeen asennettavaa kemikaalinan- nostusta, jotta fosfori saataisiin saostetuksi jo saostuskaivossa. Kehittelyn tulokse- na markkinoille tuotiin Aqua Stone kemikaalikivi. 15.1.7 Huolto- ja kunnossapitotoiminta Harri Mattila, Erkki Santala Jätevesien käsittelylaitteet toimivat tarkoitetulla tavalla vain silloin, kun niiden käyttö, hoito ja huolto on järjestyksessä. Pyhäjärven suojeluprojektissa tämä ha- vaittiin kiinteistökohtaisten laitteiden alkaessa yleistyä. Tällöin laadittiin ehdotus kuntien omistaman Pyhäjärviseudun Ympäristötekniikka -nimiseksi kaavaillun yhtiön perustamisesta. Ajatuksena oli, että tulorahoituksen parantamiseksi perus- tettava yritys tarjoaisi asiakkailleen kaikkia vesihuoltoon liittyviä palveluita, vaik- ka haja-asutukseen liittyvät palvelut olisivatkin keskeisiä. Kunnissa ei kuitenkaan vielä vuonna 1997 ollut valmiutta mainitun yhtiön perustamiseen ja asiaa kehitel- tiin sitten eteenpäin toiselta pohjalta Hajasampo-projektissa. Koska Hajasampo-projektiin palkatun jätevesineuvojan palvelut osoittautui- vat jo projektin alkuvaiheessa hyvin halutuiksi ja hänen toimikautensa tiedettiin määräaikaiseksi, lähdettiin kehittämään pysyvämpiä malleja. Pyhäjärven eteläpään alueelle perustettiin projektin vauhdittamana ja opastamana Varsinais-Suomen Vesihuolto-osuuskunta, johon tuli jäseniksi yksityisiä kiinteistönomistajia. Osuuskunta rekisteröitiin maaliskuussa 2000 ja se palkkasi osa-aikaisen neuvojan. Osuuskunnan jäsenille palveluja tarjotaan edullisemmin, mutta niitä markkinoi- daan kaikille tarvitsijoille. Toiminta on alkuvaiheessa ollut suunnittelupainotteis- ta, mutta tavoitteena on saada alueelle rakennettujen pienpuhdistamoiden hoito- ja huoltotoimeksiantoja. Niitä odotetaan saatavan paremmin, kun Hajasampo- projektin toiminta ja ilmainen neuvonta-apu päättyy. Toisentyyppisenä kiinteistökohtaisten jätevesilaitteiden suunnittelua, hoitoa ja huoltoa edistävänä ratkaisuna alkoi järven pohjoispäässä toimiva lvi-alan eri- koisliike LVI-Helin Oy kehittää omaa palvelujen tarjontaansa. Projektin ohjauk- sessa laaditussa opinnäytetyössä yritykselle suunniteltiin liiketoimintamalli täy- den palvelun paketin tarjoamiseksi haja-asutusalueiden kiinteistönomistajille. Liik- keen toimittamaan pakettiratkaisuun sisältyi takuu toimivuudesta. Aluksi oli tar- 177Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ koitus pitäytyä sellaisten menetelmien tarjoamiseen, joiden toimivuudesta on riit- tävästi luotettavaa tietoa. Takuun ehtoihin sisältyi liikkeen palvelujen käytön li- säksi vaatimus siitä, että järjestelmä on kunnan viranomaisen hyväksymä. Kiin- teistönomistajan vaihtuessa huoltosopimus tuli siirtää uudelle omistajalle. Takuun piirissä olivat maapuhdistamoissa sekä putkistojen asennuksesta että kenttäraken- teissa olevista rakennevioista mahdollisesti aiheutuvat ongelmat. Edellä kuvatun täyden palvelun paketin markkinointi ei kuitenkaan käyn- nistynyt vielä projektin aikana toivotulla tavalla. Ongelmaksi havaittiin se, että samalla alueellakin rauta- ja maatalouskaupoissa oli myynnissä vastaavia maa- puhdistamoiden komponentteja lähes tukkuhintaan. Suunnittelua ja sen myötä tulevaa vastuuta menetelmän toimivuudesta tai edes soveltuvuudesta kiinteistöl- le ei voi kuitenkaan myydä ilman työstä saatavaa korvausta. Koska jo alueella asu- vien halukkuus maksaa omien jätevesiensä käsittelyn parantamisesta ei muuten- kaan ole kovin suuri, tulee valmisteilla olevalla ympäristöministeriön asetuksella sekä ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla kuntien ympäristönsuojelumää- räyksillä olemaan merkittävä vaikutus asukkaiden investointipäätösten ajoittumi- seen. Yhtenä projektin osakokonaisuutena oli vanhojen saostuskaivojen kunnos- tusmahdollisuuksien ja -menetelmien selvittäminen. Aiheesta tehtyä ja tähän ra- porttiin sisältyvää tiivistä ohjetta voivat käyttää niin yksityiset kiinteistönomista- jat kuin ammattilaisetkin. Huonokuntoisten saostuskaivojen kunnostuksella te- hostetaan merkittävästi saostuskaivon toimintaa laskeutuneen ja kelluvan lietteen pitämiseksi kaivossa. Karkaava liete on ongelmallista nimenomaan saostuskaivoa seuraavan jäteveden käsittelyn, imeytyksen tai maasuodatuksen, toimivuuden ja kestoiän kannalta. Projektin aikana huollon ja kunnossapidon toteutuksesta vesihuolto-osuus- kunnan ja lvi-liikkeen toimesta ehdittiin saada vasta niukasti kokemuksia, mutta kohtuullinen kustannustaso näyttää kuitenkin olevan saavutettavissa ammattimai- sessa toiminnassa. Asiakkaiden vähäinen maksuhalukkuus on kuitenkin ongel- ma, joka ei poistu yksinomaan palvelujen tehokkaallakaan markkinoinnilla. 15.1.8 Vastuut ja valvonta Jami Aho, Erkki Santala Jätevesien kiinteistökohtaiselle käsittelylle ei ole ollut yhtenäisiä ja yleisesti käy- tettyjä valvontaohjeita tai -määräyksiä, joilla olisi pystytty varmistamaan jätevesi- en käsittelyn riittävä tehokkuus. Jälkivalvonta onkin tapahtunut paljolti naapuri- valituksiin perustuen, mikä on kaikkien osapuolten kannalta epätarkoituksenmu- kaista. Jäteveden käsittelyn toteutus on käytännössä hyvin vaihtelevaa eikä esi- merkiksi asiantuntevaan suunnitteluun juurikaan ole panostettu. Käsittelystä on varsinaisesti vastuussa kiinteistön omistaja, mitä tilannetta maaliskuussa 2001 voi- maan tullut vesihuoltolakikin korostaa. Vastuu on kuitenkin suuri ja kiinteistön omistajan valmiudet usein heikot. Vähäinen seuranta mahdollistaa tarkoitukseen sopimattomien laitteiden myynnin, rakentamisen heikon laadun ja niistä aiheu- tuvan ympäristön tarpeettoman kuormittumisen. Vastuiden ja valvonnan tilan- teen selvittäminen ja hyvien toimintamallien kehittäminen otettiinkin Hajasam- po-projektiin yhdeksi osakokonaisuudeksi. Se toteutettiin yhteisenä opinnäyte- työnä Lappajärven kunnostuksen Life-projektin kanssa. Keskeinen osa tutkimus- ta oli kuntien, valtionhallinnon ja eräiden yhteisöjen ympäristönsuojelun ja ra- kennusvalvonnan asiantuntijoille suunnattu laaja kysely, johon vastasi kolmisen- kymmentä asiantuntijaa. Lisäksi hankittiin tietoa kuntien vastuunjako- ja valvon- takäytännöistä noin sadasta kunnasta. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○178 Suomen ympäristö 491 Kunnista saatujen tietojen mukaan jätevedenkäsittelysuunnitelmat kyllä tar- kastettiin lähes kaikkialla, mutta harvemmin edellytettiin maaperätutkimuksia ja ammattitaitoisen suunnittelijan käyttöä. Kolme neljäsosaa kunnista ilmoitti, että rakentamisen aikana tehdään aina tarkastuskäynti. Puhdistamoiden toimivuuden ja saostuskaivojen tyhjennyksen seuranta oli harvinaista. Asiantuntijanäkemyksistä koottu yhteenveto osoitti, että valvontaa tulisi koh- dentaa ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisiin kohteisiin, mutta puhdis- tamoiden suunnittelulle ja rakentamiselle asetettavien vaatimusten tulisi olla ta- sapuolisuuden vuoksi kaikille samoja ja riittävän tiukkoja. Vastuiden tarkka mää- rittely on tärkeää. Laitevalmistajien kuuluu kehittää vaatimukset täyttäviä ratkai- suja, kiinteistön omistajan vastuulle kuuluu vesihuollon järjestäminen, suunnit- telijoiden ja rakentajien vastuulla on tehdä laadukasta työtä ja viranomaisen vas- tuulla on valvoa toimintaa. Erilaisten valvontamenettelyiden hyödyllisyyttä olisi paras tarkastella kiinteistön omistajan kannalta. Vaikka omistajien neuvonta vaa- tii suhteellisen runsaasti voimavaroja, saavutetaan opastavalla neuvonnalla asen- teiden muuttumisen, motivoitumisen ja tiedon lisääntymisen kautta kestävämpiä tuloksia kuin pelkällä tarkkailulla ja korjauskehotusten antamisella. 15.2 Projektin aikana laaditut julkaisut Erkki Santala Hajasampo-projektin toiminnassa pääpaino oli kiinteistökohtaisten jätevedenpuh- distamoiden käytännön suunnittelussa ja toteutuksessa, tuotekehitystyössä, lait- teiden toimivuuden tutkimuksessa, hoitojärjestelmien kehittämisessä ja uuden menetelmätietouden hankkimisessa ja levittämisessä Pyhäjärven alueella. Julkai- sutoiminta projektin kestäessä palvelikin ensisijaisesti mainittuja toimintoja. Var- sinaisessa valtakunnallisille hyödyntäjäjoukoille suunnatussa tulosten raportoin- nissa keskityttiin monipuolisen loppuraportin aikaansaamiseen. Yleisölle tiedot- tamisessa pystyttiin merkittävästi hyödyntämään laajalevikkistä lehdistöä ja säh- köisiä tiedotusvälineitä pääasiassa annettujen haastattelujen avulla. Projektin al- kuvaiheessa laadittiin suuripainoksinen esite erilaisista jätevesien käsittelymene- telmistä. Eräistä osakokonaisuuksista laadittiin julkaisuja ympäristöhallinnon monistesarjoihin sekä artikkeleita kirjoihin ja ammattilehtiin. Seuraavassa on lue- teltu ennen tämän loppuraportin valmistumista ilmestyneet julkaisut: Vainio, M. (toim.). 2000. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyohje Pyhäjärven alueen kunnille. Turku, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 58 s. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja nro 26/2000. ISBN 952-5288-36-6, ISSN 1238-3201. Kujala-Räty, K., Vainio, M., Lapinlampi, T. 2000. Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn toteu- tus. Hajasampo-projektin väliraportti. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 67 s. Suo- men ympäristökeskuksen moniste 190. ISBN 952-11-0763-4, ISSN 1455-0792. Kujala-Räty, K. 2000. Hajasampo-tutkimushanke. Julk.:Yli-Tolppa, H. 2000. Haave-projekti: Ve- denhankinta haja-asutusalueella. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. S. 19-23. Monisteita; 78. ISBN 952-5237-61-3, ISSN 1238-7185. Kujala-Räty, K. 2001 Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn toteuttaminen. Ympäristö ja ter- veys, vol. 32, nro 1, s. 65-67. ISSN 0358-3333. Kujala-Räty, K., Mattila, H. 2001. Hajasampo - Tutkimushanke-tiivistelmä. Abstract: HAJASAM- PO - Development of on-site wastewater treatment methods and management systems for their construction, operation and maintenance (1998-2001). Julk.: Inkeröinen, J. (toim.). Ekotehokkuus, yhteistyö ja yrittäminen. Ympäristöklusterin tutkimusohjelman ensimmäisen vaiheen (1997-1999) tuloksia. Helsinki, Ympäristöministeriö. S. 116-119. Suomen ympäristö; 474. ISBN 952-11-0880-0, ISSN 1238-7312. Mattila, H. 2001. Hajasampo. Julk.: Pyhäjärvi - Yhteistyöllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais- Suomessa. Uusikaupunki, Pyhäjärvi-instituutti. S. 67-70. Julkaisuja; 26. ISBN 952-9682- 25-5, ISSN 0789-922x. 179Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ Mattila, H. 2001. The role of public acceptance in the application of DESAR technology. In: Lens, P., Zeeman, G. & Lettinga, G. (eds.). Decentralised Sanitation and Reuse: Con- cepts, Systems and Implementation. London, IWA Publishing. S. 517-532. Integrated Environmental Technology Series. ISBN 1900-222-477. Varsinaisten julkaisujen ohella projektiin liittyen ja projektin henkilöiden ohjaa- mina valmistui kolme opinnäytetyötä. Projektin alkuvaiheessa vuonna 1998 Juk- ka Palonperä teki insinöörityönsä “Haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelyn pa- rantaminen” Helsingin teknillisen oppilaitoksen rakennusosaston yhdyskunta- ja ympäristötekniikan opintolinjalle. Pääosin vuoden 2000 aikana tekivät opinnäy- tetyönsä Hämeen ammattikorkeakoulun ympäristönsuojelun koulutusohjelmaan Mari Ruuska aiheesta “Kyselytutkimus kaupallisten kompostikäymälämallien käyt- tökokemuksista” sekä Kai Saralehto aiheesta “Liiketoimintamalli, Täydenpalve- lun paketti haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyyn”. Projektin osioihin pääosin tai osittain pohjautuvina on lisäksi vielä valmis- teilla tutkimuksia ja opinnäytetöitä. Tekn. yo. Jami Aho viimeistelee diplomityötä otsikolla “Vastuu ja valvonta jäteveden käsittelyssä haja-asutusalueella” Tampe- reen teknillisen korkeakoulun ympäristötekniikan osastolle. Dipl.ins. Katriina Kujala-Räty valmistelee tämän loppuraportin lukua 6 yksityiskohtaisempaa raport- tia aiheesta “Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn toimivuus”. Dipl. ins. Harri Mattilan Hajasampo-projektin huolto- ja kunnossapitotoimintaan ja yleensä haja- asutuksen jätevesien käsittelyn organisointiin liittyvä edellä mainittu artikkeli tu- lee sisältymään hänen valmisteilla olevaan väitöskirjatyöhönsä Tampereen teknil- lisen korkeakoulun ympäristötekniikan osastolle. Tutkimuksen kokemuksia ja tuloksia, erityisesti toimivuustutkimuksesta ja haja-asutuksen jätevesien käsittelyn edistämisen organisoinnista, on tarkoitus esi- tellä myös kansainvälisisssä konferensseissa. Toukokuun 2001 loppuun mennessä abstrakteja oli lähetetty kahden syksyllä 2001 pidettävän konferenssin järjestäjille. 15.3 Jatkotutkimuksen ja -toimenpiteiden tarve Erkki Santala Vaikka Hajasampo-projekti oli alallaan ensimmäinen suurehko yhteistutkimus ja samanaikaisesti oli käynnissä muita tutkimus- ja koerakentamisprojekteja, jotka nekin tuottivat ja tuottavat edelleen uutta tietoa, jäi useita tärkeitä asioita vielä jatkotutkimuksilla selvitettäväksi. Suomen ympäristökeskuksen on tarpeen jatkaa hyvin alkanutta alan yhteistyötä useiden tahojen kanssa, jotta sekä paikalla ra- kennettavia menetelmiä että tehdasvalmisteisia laitteita olisi käytettävissä erilai- siin jäteveden käsittelytarpeisiin viemärilaitosten toiminta-alueiden ulkopuolella. Laitteiden tulisi voida vastata siihen kysyntään, jota ympäristönsuojelulain perusteella valmisteltava ympäristöministeriön asetus haja-asutuksen jätevesien käsittelystä tulee aiheuttamaan lähivuosina. Suomen ympäristökeskuksessa on oltava käyttäjille tarjottavaa luotettavaa tietoa laitteiden ja menetelmien soveltu- vuudesta ja tehokkuudesta. Tällaista tietoa voi hankkia muunmuassa testaamalla eri laitteita vertailukelpoisissa olosuhteissa. Testaamismahdollisuuksia parantaa merkittävästi valmisteilla oleva CEN-standardi pienistä pakettipuhdistamoista, sillä se tulee sisältämään määrittelyn yhteisesti hyväksytystä eurooppalaisesta testaus- menetelmästä. Puhdistamovalmistajien olisi syytä ottaa tuleva standardi huomi- oon jo nyt tuotekehittelyssään, jotta laitteilla olisi edellytykset toimia testissä. Sii- nä vaiheessa, kun testin hyväksytysti läpäisseitä laitteita alkaa olla riittävästi mark- kinoilla, vaikeutuu testaamattomien myynti. Testattu, CE-merkitty tuote, on aina ostajan kannalta turvallisempi valinta kuin testaamaton ja todennäköisesti hin- nan vaikutus ostopäätöksiin vähenee tulevaisuudessa. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○180 Suomen ympäristö 491 Käytännönläheisessä jatkotutkimustoiminnassa ovat keskeisiä aiheita vesis- töjen ravinnekuormituksen tehokkaaseen vähentämiseen soveltuvien laitteiden kehittäminen, vertailu ja testaaminen, kiinteistökohtaisten paikalla rakennettujen ja tehdasvalmisteisten laitteiden ylläpidon ja valvonnan kehittäminen sekä lisään- tyvän ja ympärivuotistuvan loma-asutuksen erityistarpeisiin vastaaminen. Vaati- mattomasti varusteltujen loma-asuntojen edellyttämä tekniikka hallitaan jo pit- källä perinteellä, samoin pysyvän asutuksen kaltaiset ratkaisut silloin, kun raken- nukset voidaan liittää laajempaan vesihuoltoverkostoon. Väliin jää laaja “harmaa vyöhyke”, jossa tietoa ja osaamista on vielä liian vähän. Edellä mainittuihin aiheisiin liittyen SYKEn ympäristökuormitusyksikkö on ha- kenut rahoitusta seuraaville kolmelle Hajasampo-jatkohankkeelle: • Haja-asutuksen ravinnekuormituksen vähentäminen - Ravinnesampo, • Kiinteistökohtaisen jätevesihuollon ylläpito - Ylläpitosampo ja • Loma- ja haja-asutuksen kiinteistökohtaisen vesi- ja jätehuollon kehittämi- nen erityisesti Pohjois-Suomen olosuhteisiin - Lomasampo. Tässä tutkimuksessa ei ollut juurikaan mukana seurantakohteita, joissa olisi käsi- telty vain harmaita jätevesiä ja saatu lisätietoa niiden käsittelyn erityisongelmista. Ympäristönsuojelunäkökohtien lisäksi myös pitkän aikavälin taloudellisuuden huomioon ottavaa tutkimusta tarvitaan mm. kaikkien jätevesien yhteiskäsittelyn vertailusta ratkaisuihin, joissa on kompostikäymälä tai umpisäiliö WC-vesille sekä harmaiden vesien erillinen, mahdollisimman tehokas käsittely. Ympäristövaiku- tukset pitäisi ottaa huomioon laajasti, esimerkiksi elinkaariarvioita käyttäen. Jotta kiinteistökohtainen jäteveden käsittely todella tehostuisi, on teknisen tutkimuksen ohella tärkeää selvittää myös niitä mekanismeja ja toimia, joilla asuk- kaisiin voidaan vaikuttaa, jotta he rakentaisivat kulloisiinkin ympäristöolosuhtei- siin nähden riittävän tehokkaan puhdistusjärjestelmän. Tieto asukkaiden arvos- tuksista ja omista näkemyksistä auttaisi kehittämään tiedotus-, valistus ja koulu- tustoimintaa mahdollisimman vaikuttavaksi. Tärkeä jatkotoimenpide on myös koulutustoiminnan kehittäminen. Projek- tissa testattuja koulutusohjelmia soveltamalla ja täydentämällä tulisi lisätä eten- kin alalla jo toimivien ja sille aikovien suunnittelijoiden, rakentajien ja huolto- organisaatioiden henkilöstön tietoja ja taitoja. Koulutustarvetta korostavat uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukanaan tuomat selkeytyneet ja korostuneet ra- kennustyön suunnittelijoiden ja työnjohdon vastuut sekä se seikka, että kiinteis- tökohtaisia jätevesien käsittelylaitteita koskevaa koulutusta sisältyy hyvin vähän tai ei lainkaan rakennus- ja talotekniikka-alojen perustutkintoihin. Koulutusta tu- leekin tarjota niin tonttikohtaisten esitutkimusten teosta, jätevesien käsittelyme- netelmän valinnasta, rakentamisesta kuin kaikista ylläpitoon liittyvistä kysymyk- sistä. Myös kuntien ympäristönsuojeluhenkilöstö tarvitsee toistuvaa lisäkoulutusta pystyäkseen suoriutumaan tärkeistä ohjaus- ja valvontatehtävistään. Koulutuk- sessa tulee voida ottaa huomioon aina uusin tietous laitteista ja menetelmistä eri- laisine sovellutuksineen. Opastava neuvonta todettiin tutkimuksessa asenteiden muuttumisen, moti- voitumisen ja tiedon lisääntymisen kannalta tehokkaammaksi kuin pelkkä tark- kailu ja korjauskehotusten antaminen. Siksi kiinteistökohtaisten jätevesilaitteiden rakennuttajien eli asukkaiden on tarpeellista saada ajantasaista tietoa menetel- mistä ja laitteista oman päätöksentekonsa pohjaksi. Projektin yhteydessä julkais- tu esite täyttää tällaisen tarpeen vain osittain. Tulisi pyrkiä siihen, että asukkaat käyttäisivät ammattilaisia nykyistä enemmän, mitä maankäyttö- ja rakennuslaki- kin edellyttää. Asukkaille olisi kuitenkin oltava tarjolla puolueetonta neuvontaa riittävän varhaisessa vaiheessa, ettei virheratkaisuja olisi jo tehty, ennen kuin am- mattilaiset edes pääsevät hankkeeseen mukaan. Keskitetysti tarvittaisiin myös tie- toa laitevalmistajista riippumattomista, pätevistä alan suunnittelijoista, urakoitsi- joista ja ylläpito-organisaatioista. 181Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ Tällaista tietoa voi tuottaa ja neuvontaa voi organisoida internet-palveluna. Yleisluontoisen tiedon tulisi olla kaikkien saatavana ja ilmaista. Sellaista edustavat jo nyt SYKEn laatima luettelo alan kirjallisuudesta sekä markkinakatsaus komposti- käymälöistä. Myös esitteinä julkaistut yleisölle tarkoitetut ohjeet ja oppaat tulisi siir- tää internetin kautta tutustuttaviksi. Pitemmälle ”räätälöidyt” palvelut, kuten ta- pauskohtaisten suunnitteluohjeiden antaminen ja vastaaminen yksityiskohtaisiin kysymyksiin, on syytä tehdä maksullisiksi, jotta todelliset tarvitsijat maksaisivat nii- den tarjonnasta aiheutuvat kustannukset. Sopivin taho laitevalmistajista riippumat- toman valtakunnallisen tietopalvelun organisoimiseen olisi SYKE, jolla tulisi olla siihen riittävät resurssit palvelun suunnittelu- ja käynnistysvaiheessa. Tällaisen val- takunnallisen palvelun tarjoaminen ei vähennä alan osaamisen tarvetta alueellisis- sa ympäristökeskuksissa, kunnissa sekä alalle kehittyvissä suunnittelu-, urakointi- ja ylläpitoyrityksissä, jotka nekin tulisivat hyödyntämään erityisosaamista valtakun- nallisesti tarjoavaa palvelua. Jätevesien käsittelylaitteiden valmistajien, varsinkin sellaisten, jotka toimitta- vat asiakkaalle kokonaispaketteja, tulisi kehittää omia suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitopalveluitaan. Erityisen tärkeää olisi kouluttaa laitteiden ylläpitoon kykene- vää henkilöstöä joko saman yrityksen puitteissa tai valmistajasta riippumattomissa huoltoyrityksissä. Laitteiden tuotekehityksessä olisi erityisesti panostettava niiden hoidon ja huollon helppouteen. Ammattimaisesti toimivien yritysten tulisi voida toimia ympärivuotisesti, joten kaikkien tarvittavien hoito- ja huoltotoimenpiteiden tulee olla mahdollisia talviolosuhteissakin. ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○182 Suomen ympäristö 491 Kirjallisuus Elomaa, H. 1998. Pyhäjärven valuma-alueen maasuodattimien toimivuus. Vesitalous 3/1998. s. 5-7. ISSN 0505-3838. FANN VA-teknik AB. IN-DRÄN - käsittelymenetelmä haja-asutuksen jätevesille. Esite. 4 s. Green Rock Oy. 2001. Green Rock pienpuhdistamot. Esite. 8 s. Hatva, T., Lapinlampi, T., Gustafsson, J., Hiisvirta, L., Liimatainen, J., Salonen, L., Santala, E. & Seppänen, H. 1996. Kaivo-opas. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 38 s. Ympäristö- opas 9. ISBN 952-11-0066-4, ISSN 1238-8602. Hiltula, J. & Lakso, E. 1996. Maasuodattimien toimivuus Suomessa ja haja-asutusalueiden jäte- vesien uudet käsittelymenetelmät. Vesitalous, 3/1996, s. 31-37. ISSN 0505-3838. Hiltula, J. 1995. Maasuodattimet ja kivivillasuodatin haja-asutusalueen jätevesien käsittelyssä. Diplomityö. Oulun yliopiston rakentamistekniikan osasto. 113 s. Johansson, M, Jönsson, H. & Höglund, C. 1998. Driftsäkerhet, urinanvändning och hygienris- ker, Gröna Fakta, nro 7. Kujala-Räty, K., Vainio, M. & Lapinlampi, T. 2000. Kiinteistökohtaisen jätevedenkäsittelyn to- teutus. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 67 s. Suomen ympäristökeskuksen monis- te 190. ISBN 952-11-0763-4, ISSN 1455-0792. Kujala-Räty, K. 1998. Haja- ja loma-asutuksen vesihuolto. Koulutusmoniste. 32 s. Julkaisema- ton. Lapinlampi, T. 1998. Pienet maapuhdistamon pumppaamot. Helsinki, Suomen ympäristökes- kus. 80 s. Ympäristöopas 38. ISBN 952-11-0261-6, ISSN 1238-8602. Lapinlampi, T. & Karimo, T. 1995. Pienten maapuhdistamoiden materiaalit ja kustannukset. Helsinki, vesi- ja ympäristöhallitus. 95 s. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 643. ISBN 951-53-0149-1, ISSN 0783-3288. Malkki, S. 1995. Kompostikäymäläopas. Helsinki, Työtehoseura. 55 s. Työtehoseuran julkaisu- ja 342. ISBN 951-788-221-1, ISSN 0355-0710. Malkki, S., Heinonen-Tanski, H. & Jantunen, P. 1997. Ympärivuotisten kompostikäymälöiden toimintavarmuus ja häiriöiden kartoitus. Helsinki, ympäristöministeriö. 82 s. Suomen ympäristö 125. ISBN 952-11-0966-1, ISSN 1238-7312. Oy Ekofinn Ab. Bioclere Biologis-kemiallinen jätevedenpuhdistamo 1 perheestä 2000 henki- lön käyttöön. Esite. 4 s. prEN12566-2. 2001. Small waste water treatment systems <50 PT, Part 2 -Soil infiltration sys- tems and their constructions. March 2001. Brussels, European Committee for Standar- disation. 50 p. Propipe Oy. Propipe 1400 Filt - pienpuhdistamo. Esite. 1 s. Pussinen, M. 1999. Green Pack -jätevedenpuhdistamoiden toimivuus käyttökohteissa. Diplo- mityö. Oulun yliopiston rakentamistekniikan osasto. 67 s. Pyy, V. 1996. Säkylän Pyhäjärven valuma-alueen haja- ja loma-asutuksen jätevesikartoitus. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 44 s. Suomen ympäristökeskuksen moniste 15. Rakennustietosäätiö. 1995. Asumisjätevesien käsittely haja-asutusalueilla. Helsinki. 12 s. RT 66-10587. Rakennustietosäätiö. 1995. Käymäläjärjestelmät. Helsinki. 14 s. RT 69-10585. Rautanen, S. 1998. Haja-asutusalueiden jätevesien käsittely - toimintamalleja Suomesta ja ul- komailta. Loppuraportti 05.01.1998. Tampereen teknillinen korkeakoulu, vesi- ja ym- päristötekniikka. Julkaisematon. Ruuska, M. 2001 Kyselytutkimus kaupallisten kompostimallien käyttökokemuksista. Opinnäyte- työ. Hämeen ammattikorkeakoulu, ympäristönsuojelutekniikan koulutusohjelma. 95 s. Sallanko, J. 1997. Ekobox- pienpuhdistamon toimivuusselvitys. Oulun yliopiston rakentamis- tekniikan osasto, vesitekniikan laboratorio. Moniste. 7 s. Salokangas, S. 2001. Isojärven ranta-asutuksen kuormituskartoitus. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu, ympäristönsuojelutekniikan koulutusohjelma. Santala, E., Kujala-Räty, K. & Holm, R. 1999. Haja-asutuksen vesiensuojelu kuntoon. Helsinki, Suomen ympäristökeskus ja Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry. 12 s. Suomen ympäristö 491 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 183 Saralehto, K. 2000. Liiketoimintamalli - Täyden palvelun paketti haja-asutusalueiden jätevesi- en käsittelyyn. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu, ympäristönsuojelutek- niikan koulutusohjelma. Tenhunen, E.J. 1994. Kompostointiin perustuvat käymäläratkaisut: Tämän hetken tilanne. Helsinki, ympäristöministeriö. 196 s. Asunto- ja rakennusosaston muistio 1/1994. ISBN 951-47-5129-9, ISSN 1236-5688. Vainio, M. (toim.). 2000. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyohje Pyhäjärven alueen kunnille. Turku, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 60 s. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 26/2000. ISBN 952-5288-36-6, ISSN 1238-3201. Vihdin kunta. 1994. Rakennusmaaperän soveltuvuuden arviointi jäteveden puhdistukseen. Ympäristövalvonta. Julkaisematon. Vuorela, M. 2001. Maasuodattimien ja kivivillasuodattimien toimivuus Ilmajoen, Nurmon, Seinäjoen, Peräseinäjoen ja Ylistaron kuntien alueella vuosina 1998 ja 2000. Seinäjoen seudun terveysyhtymän ympäristöosasto, Ilmajoen kunnan ympäristötoimi. 5 s ja liit- teet. Weckman, A. 2000. Ihmisen ulosteet lannoitteena. Helsinki, Työtehoseura. 30 s. Työtehoseu- ran monisteita, nro 75. ISBN 951-788-300-5, ISSN 0787-8583. Wistbacka, R. & Jakobsson, R. 1999. Avloppsvattenrening från egnahemshus. Slutrapport an- gående arbeten som utförts 1996 - 1998. Larsmö Kommun; miljöämnden, Västra Fin- lands miljöcentral. 38 s. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 49/1999. Ympäristöministeriö. 1998. Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2001. Helsinki. 40 s. Suomen ympäristö 226. ISBN 951-37-2574-X, ISSN 1238-7312. Ympäristöministeriö. 2000. Vesiensuojelun toimenpideohjelma vuoteen 2005. Helsinki. 98 s. Suomen ympäristö 402. ISBN 952-11-0712-X, ISSN 1238-7312. Santala, E., Kujala-Räty, K. & Holm, R. 1999. Fungerande vattenskydd i glesbygderna. Helsingfors, Finlands miljöcentral och Förbundet för vattenskyddsföreningarna i Finland rf. 12 s. Santala, E. (toim.). 1990. Pienet jäteveden maapuhdistamot. Helsinki, vesi- ja ympäristöhalli- tus. 117 s. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisu B:1. ISBN 951-47-3064-X, ISSN 0786- 9606.