Ympäristökädenjälkiä pk-yrityksissä Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK) Jaakko Karvonen, Johanna Niemistö, Sanna Salmi Suomen ympäristökeskus Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33 | 2020 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33 / 2020 Ympäristökädenjälkiä pk-yrityksissä Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK) Jaakko Karvonen, Johanna Niemistö, Sanna Salmi Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33 | 2020 Suomen ympäristökeskus Kestävän kulutuksen ja tuotannon keskus Kirjoittajat: Jaakko Karvonen, Johanna Niemistö & Sanna Salmi, Suomen ympäristökeskus Vastaava erikoistoimittaja: Ari Nissinen Rahoittaja/toimeksiantaja: Julkaisu on tuotettu Pohjois-Karjalan maakuntaliiton myöntämällä Euroo- pan aluekehitysrahaston sekä Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen rahoituksella. EAKR-hanketunniste: A72997 Julkaisija ja kustantaja: Suomen ympäristökeskus SYKE Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki, puh. 0295 251 000, syke.fi Taitto: Jaakko Karvonen Kannen kuva: Adobe Stock. Logo: Design Ilme. Julkaisu on saatavana veloituksetta internetistä: www.syke.fi/julkaisut | helda.helsinki.fi/syke sekä ostettavissa painettuna SYKEn verkkokaupasta: syke.omapumu.com ISBN 978-952-11-5199-6 (PDF) ISBN 978-952-11-5198-9 (nid.) ISSN 1796-1726 (verkkoj.) ISSN 1796-1718 (pain.) Julkaisuvuosi: 2020 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 3 Tiivistelmä Ympäristökädenjälkiä pk-yrityksissä Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK) -hanke toteutet- tiin vuosien 2018 – 2020 aikana. Kestävien liiketoimintamallien kehittämistä edistettiin muun muassa suorin yrityskontaktein, joissa tarjottiin sekä apua ympäristöviestintään että ympäristöjalanjälkilasken- taa. Lisäksi vastattiin yritysten esittämiin kysymyksiin toimintansa ympäristövaikutuksista. Kohderyh- mänä olivat pk-yritykset. Hankkeessa pilotoitiin ympäristökädenjälkijärjestelmää yritysten ympäristötyön tueksi. Järjestel- mällä on kolme tasoa: 1) Ympäristövaikutusten ja tekojen tunnistaminen, 2) kehittämistavoitteiden aset- taminen ja 3) tavoitteiden seuranta, toteuttaminen ja uusien tavoitteiden asettaminen. Yrityksille luovu- tettiin viestinnän välineeksi kädenjälkimerkki, ja toimet ja tavoitteet ilmoitettiin avoimesti järjestelmän internetsivuilla. Osalle mukaan lähteneistä yrityksistä toteutettiin myös tarkempaa elinkaarilaskentaa niin sanotun elinkaariklinikan kautta. Elinkaariklinikassa tehdään tietyiltä osin suoraviivaistettu elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA), jossa on keskitytty ilmastovaikutuksiin. Laskenta kiinnosti erityisesti kan- sainvälisesti toimivia yrityksiä, vaikkei kyse olekaan kolmannen osapuolen varmistamasta LCA-arvi- osta. Hankkeen aikana järjestettiin muutamia omia ja muiden hankkeiden kanssa toteutettuja yhteistapah- tumia. Tapahtumien teemoina olivat muun muassa ympäristövaikutusten laskenta ja siihen tarkoitetut laskentatyökalut sekä vastuullisuusmarkkinointi ja niin sanottu viherpesu. Hanke toimi yhteistyössä esi- merkiksi Ilmastokorttelit- ja Kohti vähähiilistä rakentamista -hankkeiden kanssa ja osallistui osaajayh- teisöihin kuten Green HUB:iin. Palaute hankkeesta kerättiin kevään 2020 aikana, ja sen mukaan toiminnasta oli yrityksille hyötyä. Se innosti, oli riittävän kevyt, lisäsi tietoisuutta ja antoi yritykselle tukiresurssin toiminnan kehittämi- seen. Kehityskohteet olivat erityisesti viestinnässä, johon toivottiin tulevaisuudessa sosiaalisen median hyödyntämistä sekä selkeyttä hyvästä kädenjälkimerkin käyttötavasta. Asiasanat: Ympäristökädenjälki, ympäristöjalanjälki, hiilijalanjälki, ilmastovaikutukset, elinkaariarviointi, kiertotalous, biotalous, Pohjois-Karjala, pienet ja keskisuuret yritykset 4 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Sammandrag Ekologiska handavtrycker i små och medelstora företagarna Projektet främjande av hållbar affärsverksamhet inom cirkulär bioekonomi i Norra Karelen (KELIPK) genomfördes åren 2018–2020. För att utveckla hållbara affärsmodeller användes bland annat direkta kontakter med företag där företagen erbjöds hjälp med såväl miljökommunikation som beräkning av ekologiskt fotavtryck. Dessutom besvarades företagens frågor om miljöpåverkan av deras verksamheter. Målgruppen var små och medelstora företag. I projektet testades ett system för ekologiskt handavtryck som stöd för företagens miljöarbete. Sy- stemet har tre nivåer: 1) Identifiera miljöpåverkan och miljöåtgärder, 2) ställa upp utvecklingsmål och 3) genomföra och följa upp målen samt ställa upp nya mål. Som verktyg för miljökommunikationen fick företagen ett särskilt handavtrycksmärke, och information om deras åtgärder och mål lades ut på pro- jektets offentliga webbplats. I en del av de medverkande företagen utfördes också en mer ingående livscykelanalys via en så kal- lad livscykelklinik. På livscykelkliniken utförs en delvis förenklad livscykelanalys (Life Cycle Assess- ment, LCA), som fokuserar på klimatpåverkan. Beräkningen intresserade särskilt företag som har inter- nationell verksamhet även om det inte är fråga om en LCA som verifierats av en tredje part. Under projektet ordnades några egna evenemang och gemensamma evenemang med andra projekt. Evenemangen handlade bland annat om beräkning av miljöpåverkan och verktyg för dessa beräkningar samt om hållbar marknadsföring och så kallad gröntvätt. Projektet samarbetade till exempel med pro- jekten för klimatkvarter och koldioxidsnålt byggande och medverkade i expertsammanslutningar, som Green HUB. Respons på projektet samlades in våren 2020 och enligt den hade företagen nytta av verksamheten. Projektet var inspirerade och tillräckligt enkelt, det ökade medvetenheten och gav företagen en stödre- surs vid utveckling av verksamheten. Utvecklingsbehov fanns särskilt inom kommunikationen, där före- tagen önskade att sociala medier ska användas framöver. De efterlyste också tydligare information om hur handavtrycksmärket kan användas. Ämnesord: Ekologiskt handavtryck, ekologiskt fotavtryck, koldioxidavtryck, klimatpåverkan, livscykelanalys, cirkulär ekonomi, bioekonomi, Norra Karelen, små och medelstora företag Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 5 Abstract Environmental handprints in SMEs Promotion of sustainable circular bioeconomy in North Karelia (KELIPK) project was run between the years of 2018 and 2020. The project aimed at developing sustainable business models for small and me- dium sized enterprises (SMEs) in North-Karelia region and this was done by interacting directly with local companies. This included helping and supporting them with assessing their environmental im- pacts, to use their responsibility and sustainability actions in marketing and in setting further sustainabil- ity goals. Environmental handprints in enterprises program was a new framework introduced for marketing in the project. The framework has three steps. First, the company recognizes where its impacts originate from. Second, they set goals for improving their environmental performance. Third, the company goes through their goals in co-operation with project workers to check which goals had been reached, which were to be abandoned and what new goals they want to set. These statements were made publicly avail- able in the internet. At each step, the company was given a logo usable for marketing purposes. For some companies, a streamlined Life Cycle Assessment (LCA) was conducted. The companies were mostly interested in climate impact calculations. Especially globally operating companies were in- terested in obtaining reliable calculations in spite of the fact that the streamlined LCA was not is not verified by a third party and its results should thus not be used for marketing purposes as if it was. Several seminars and event were organized as part of the project, both stand-alone and some in col- laboration with other projects. This included workshops themed around climate impact calculators, green and responsible marketing and green washing. Other collaboration during the project included participating in events and gatherings organized by other actors in order to share thoughts and develop- ment ideas. Such actors and projects included Ilmastokorttelit - uusia ilmastoratkaisuja Joensuussa [Cli- mate Blocks project - new climate solutions in Joensuu 2018–2020] and Kohti Vähähiilistä Ra- kentamista -Joensuu Wood City [Towards low-carbon construction – Joensuu Wood City] projects and the Green Hub collaboration group. This meant participating in events and gatherings organized by other actors in order to share thoughts and development ideas. Project feedback was collected during spring 2020 from the companies that participated in the pro- ject. According to that the project was found beneficial in most of the participating companies. It in- spired the companies to act more responsibly and provided the necessary resources and information do so. The shortcomings were inadequate public communication for relaying the message about responsi- bility in participating the companies. Also, guidelines for proper use of the handprint logo was insuffi- cient. Keywords: Environmental handprint, environmental footprint, carbon footprint, climate impacts, life cycle assessment, North Karelia, small and medium sized enterprises circular economy, bioeconomy 6 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 7 Esipuhe Kuluttajat lisäävät yritysten painetta taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen vastuun kantamisesta, mikä on saanut yritykset raportoimaan vastuullisuustoimistaan vapaaehtoisesti. Etenkin ympäristövastuu on ilmastonmuutoksen siivittämänä noussut ympäristötoimien ja yritysvastuun keskiöön, joskaan sosi- aalinen ja taloudellinen vastuullisuus eivät ole jääneet huomiotta. Yrityksille vastuullisuusteeman nousu on tarkoittanut tarvetta kyetä kertomaan, millä tavoin ne ot- tavat vastuullisuusnäkökohtia huomioon ja miten vastuullisuus liittyy yrityksen arvoihin ja tekoihin. Yritysten on lisäksi kyettävä viestimään, millä tavoin ne erottuvat edukseen kilpailijoistaan ilman kilpai- lijoiden arvostelua tai mustamaalaamista. Väitteiden takaa pitää myös löytyä katetta, sillä maineriski virheellisen tiedon tai jopa valheen - ympäristöväitteissä siis niin sanotun viherpesun - paljastumisessa on olennainen ja voi käydä yritykselle kalliiksi. Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK) -hankkeessa pohjoiskarjalaisia yrittäjiä tuettiin ympäristötietoisuuden ja -vastuullisuuden tiedostamisessa ja vastuul- lisuudesta viestinnässä. Myös sosiaalisen ja taloudellisen vastuun elementtejä tuotiin näkyviksi osana ympäristötekoja – ovathan ne usein toisiinsa kietoutuneita. Tätä varten yritysten toimia ja näkemyksiä kartoitettiin yrityskäynnein, ja niistä työstettiin yhdessä yrittäjien kanssa kehitysehdotuksia ja -tavoit- teita yritystoiminnalle. Tästä muotoiltiin kolmitasoisen Ympäristökädenjälkijärjestelmän pilotointi. Ku- takin tasoa kuvaa oma logonsa, jota osallistuvat yritykset pystyvät käyttämään yhtenä osoituksena vas- tuulliseen toimintaan ja toiminnan kehittämiseen sitoutumisestaan. Olennaisinta oli kuitenkin se, että yrityksissä innostuttiin panostamaan vastuullisuuteen. Yritystoiminnan hiilijalanjälkilaskennan tueksi hankkeessa päivitettiin Suomen ympäristökeskuk- sen kehittämä Y-HIILARI -laskentatyökalu. Tarvittaessa yrityksille suoritettiin myös tarkempia tiedon- hakuja ympäristövastuun kehittämisen tueksi. Tämän raportti tuotettiin EAKR-rahoitteisessa SYKEn ja Luken yhteishankkeessa Kestävän liike- toiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa (KELIPK). Hanke toteutettiin 1.1.2018– 30.6.2020 välisenä aikana. Päärahoituskanava hankkeelle oli Euroopan aluekehitysrahasto EAKR (70 %), jonka hallinnoivana viranomaisena oli Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto (hanketunniste A72997). Loput (30 %) kustannuksista jaettiin Suomen ympäristökeskus SYKEn ja Luonnonvarakeskus LUKEn kesken tasajaolla. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 199 988 €. Hanketyöntekijät sijoitettiin SYKEn Joen- suun toimipaikkaan. Vaikka tämä hanke päättyy, jatkuu vastaavantyyppinen toiminta muiden projektien kautta. Hankkeessa projektipäällikköinä toimivat Laura Ruohonen (1/2018-6/2018), Johanna Niemistö (7/2018-9/2019) ja Jaakko Karvonen (10/2019-6/2020). Korkeakouluharjoittelijana hankkeessa toimi Sanna Salmi (1/2020-6/2020). Ohjausryhmän muodostivat aluekehityspäällikkö Maarit Siitonen (varalla Tiina Ojala) Pohjois-Kar- jalan maakuntaliitosta ja samalla rahoittajan edustajana, kehittämispäällikkö Asko Puhakka Karelia AMK:sta, toimitusjohtaja Eeva Punta Sweco Oy:stä (ent. Linnunmaa Oy),) kehitysasiantuntija Terttu Kinnunen (varalla Aki Gröhn) Business Joensuu Oy:sta (aik. Joensuun tiedepuisto Oy), johtaja Jyri Sep- pälä (varalla Sampo Soimakallio) SYKEstä, johtaja Taneli Kolström (varalla Mikko Kurttila) ja johtava tutkija Lauri Sikanen Lukesta ja toimitusjohtaja Harri Välimäki Lieksan kehitys Oy Liekestä. Välimäen korvasi myöhemmin Jari Luostarinen Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Oy:stä. Koska yritykset eivät ole ongelmiamme, vaan ongelmiemme ratkaisijoita Joensuussa heinäkuussa 2020 Tekijät 8 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Sisällys Tiivistelmä .................................................................................................................................... 3 Sammandrag ................................................................................................................................. 4 Abstract ......................................................................................................................................... 5 Esipuhe ......................................................................................................................................... 7 1 KELIPK-hankkeen tausta ja tavoitteet ............................................................................... 9 1.1 Kestävä liiketoiminta ja ympäristövastuullisuus .............................................................. 9 1.2 Käsitteitä ......................................................................................................................... 10 2 Ympäristövastuullisuuden ja siitä viestimisen merkitys on kasvamassa ....................... 12 2.1 Yritysvastuuta vaaditaan monelta suunnalta .................................................................. 12 2.2 Yritysvastuu ja vastuullisuusviestintä ............................................................................. 13 2.3 Kilpajuoksu ilmasto- ja ympäristövastuullisuudesta ...................................................... 14 2.4 Ympäristövastuu siirtyy rahoitukseen ja markkinoihin .................................................. 15 2.5 Vihreän markkinoinnin lieveilmiöt – viherpesu ja viherhyssyttely ................................ 17 2.6 Tuotteiden ympäristö- ja muita merkintöjä .................................................................... 18 2.7 Organisaatioiden ympäristönhallintajärjestelmät ........................................................... 20 3 Kohti kestävämpää liiketoimintaa ..................................................................................... 22 3.1 Ilmastolaskurit ................................................................................................................ 22 3.2 Ympäristöjalan- ja kädenjälkikonseptit .......................................................................... 24 3.3 Kompensaatiot ................................................................................................................ 25 4 Hanketyön toimia ja tuloksia .............................................................................................. 28 4.1 Ympäristövaikutusten laskennalle on kysyntää .............................................................. 28 4.2 Kädenjälkijärjestelmän pilotointi pk-yritysten toiminnan tueksi ................................... 28 4.3 Tapahtumat ..................................................................................................................... 32 4.4 Palaute hankkeesta .......................................................................................................... 32 4.5 Kokemukset yrityksissä ja hankkeen kehityskohdat ...................................................... 33 5 Johtopäätöksiä ..................................................................................................................... 34 Sanasto ........................................................................................................................................ 35 Lähteet ........................................................................................................................................ 36 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 9 1 KELIPK-hankkeen tausta ja tavoitteet Yrityksiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän vastuullisuustoimia, etenkin ilmaston ja ympäristön vuoksi, mutta myös taloudellista ja sosiaalista vastuuta. Vastuullisuusmarkkinoinnista on tullut arkipäiväinen osa yritysten viestintää, mutta monella yrityksellä viestinnässä olisi parannetta- vaa. Tutkimukseen pohjautuvalle tiedolle on tarvetta, jotta osataan tehdä oikeita tekoja. 1.1 Kestävä liiketoiminta ja ympäristövastuullisuus Kestävä liiketoiminta voi olla osa ratkaisua maailman ympäristöongelmille, joita ovat muun muassa il- mastonmuutos, tiettyjen luonnonvarojen ehtyminen, ympäristön pilaantuminen ja biodiversiteetin heik- keneminen. Kulutus tuskin vähenee maailman väkiluvun kasvaessa. Päinvastoin kulutus todennäköi- semmin kasvaa elintason noustessa varsinkin kehittyvissä maissa. Siksi yhä olennaisempaa on kulutuksen pohjautuminen vastuullisesti tuotettuihin tuotteisiin. Vastuullisesti toimiville yrityksille olennainen ongelma on, että globaalissa taloudessa eritasoiset standardit aiheuttavat kustannuseroja. Myöskään kuluttajan ei välttämättä ole helppoa valita vastuullisempaa tuotetta, jos sen hinta on merkit- tävästi korkeampi, mutta vastuullisuusero halvempaan tuotteeseen jää epäselväksi. Hankkeessa ’Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa’ (KE- LIPK) autettiin erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) oivaltamaan jo tehtyjä hyviä te- koja ja hyviä toimintamalleja ympäristön eteen. Oivalluksen kautta yritykset osaavat markkinoida omasta toiminnastaan, antaen kuluttajallekin enemmän tietoa valinnan helpottamiseksi. Hankkeen kes- keiset tavoitteet olivat: ● Edistää kestävän biotalouden liiketoimintamallien kehittämistä ja tuotekehitystä kiertotalouden näkökulmasta erityisesti pk- ja start-up yrityksille. ● Kehittää yrityksille asiantuntijapalveluja ja kokeilualustoja toiminnan, tuottavuuden ja kilpailu- kyvyn edistämiseksi, arvioiden erityisesti energia- ja resurssitehokkuutta. ● Vahvistaa biotalouden asiantuntijoiden ja elinkeinoelämän yhteistyötä ja tehostaa tutkimuksen vaikuttavuutta yritys- ja innovaatiotoiminnassa. ● Tunnistaa kiertobiotalouden ratkaisujen tarjoamat ympäristöhyödyt ja tarjota asiantuntemusta kiertobiotalouden ympäristönäkökohdissa. Pk-yrittäjistä puhuttaessa on hyvä huomata, että vuonna 2018 suomalaisista yrityksistä 99,8 % kuului pk-yrityksiin. Taulukossa 1 Suomen yritysrakenne on tarkemmin jaoteltuna yritysten työntekijämäärien mukaan (Suomen yrittäjät 2020). Taulukosta nähdään, että 93 % yrityksistä (kun tarkastellaan yritysten lukumääriä) työllistää alle 10 henkilöä, ja että suuryritysten osuus jää 0,2 prosenttiin. Liikevaihto- osuuksina laskettuna suuryritykset kuitenkin tuottavat lähes 42 % yritysten liikevaihdosta ja työllistävät yli 35 % yrityksiin työllistyneistä. Suomen yrityskentässä pk-yrityksillä on siis merkittävä asema koko Suomen ja suomalaisten taloudelle ja toimeentulolle, vähättelemättä suuryritysten tärkeää asemaa. 10 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Taulukko 1. Suomen yritysrakenne ja sitä kuvaavat keskeiset luvut vuonna 2018. Yrityskoko henkilöstön määrien mukaan Yritysten lukumäärä (% kaikista yrityksistä) Henkilöstö (% kaikkien yritysten henkilöstöstä) Liikevaihto-osuus, % (miljardia euroa] Mikroyritykset, 1-9 henkilöä 265 894 (93 %) 323,686 (22,4 %) 16,6 % (72 mrd €) Pienyritykset, 10-49 henkilöä 16 498 (5,8 %) 322 946 (22,3 %) 18,4 % (79,9 mrd €) Keskisuuret yritykset, 50-249 henkilöä 2 995 (1 %) 288 007 (19,9 %) 23,1 % (100,3 mrd €) Suuryritykset, 250 < henkilöä 655 (0,2 %) 512 271 (35,4 %) 41,9 % (181,8 mrd €) Yhteensä 286 042 (100 %) 1 446 910 100% (434 mrd €) Hankkeessa toteutettiin yrityskäyntejä, joilla kartoitettiin yritysten ympäristötietoisuutta ja asetettiin ympäristötavoitteita lähitulevaisuuteen. Tämän ympärille rakennettiin ympäristökädenjälkiä yrityksissä konsepti (luku 4.2), mikä tarkoitti käytännössä matalan kynnyksen toimintaa yritysten ympäristövastuun kehittämisen tueksi. Lisäksi yrityksille toteutettiin elinkaariklinikoita (Judl ym. 2015; Niemistö ym. 2017; Niemistö ym. 2019) ja muita tiedonhakuja kehittämistoiminnan tueksi yritysten tarpeiden mukai- sesti. Myös vapaasti saatavilla oleva hiilijalanjälkilaskentatyökalu (Y-HIILARI) päivitettiin ja parannel- tiin yritysten käyttöön (luku 3.1). Tapahtumilla oli myös tärkeä paikkansa yritysten aktivoimisessa ja tiedon levittämisessä yrityksiin sekä markkinaosaamisen tukemisessa. Hankkeen teemaa ja toimintaa on sivuttu aikaisemmin kolmessa hankkeessa: Kohti kestäviä talous- järjestelmiä – avainmenetelmät ja -työkalut, kokemukset ja tulevaisuuden näkymät ToFu:ssa (Judl ym. 2015), ToimintaMALLI yritysten elinkaaristen Ympäristövaikutusten kehittämiseksi (MalliY) (Nie- mistö ym. 2017), sekä Teolliset symbioosit materiaalikehitys ja MALLI-Y analyysi Pohjois-Savo (TSMalliY) (Leppänen ym. 2019). Näistä hankkeista saatujen kokemusten perusteella voidaan sanoa, että pk-yritykset ovat kiinnostuneita saamaan tietoa omista ilmastovaikutuksistaan ja tahtovat kehittää toimintaansa tietoon perustuen. Vastaava havainto tehtiin myös tämän hankkeen aikana. 1.2 Käsitteitä Ilmastonmuutos-, kestävyys- ja vastuullisuuskeskustelussa vilisee termejä ja käsitteitä, joita saattaa hel- posti käyttää väärin. Lisäksi termien tulkinnassa on oltava tarkkana. Toisten suureiden osalta positiivi- nen arvo on haluttu, toisten kohdalla puolestaan negatiivinen. Jotkin niistä voivat olla vielä myös va- kiintumattomia. Tämän vuoksi alla on listattu muutamia keskeisiä termejä ja niiden merkityksiä. Hiili on jaksollisessa järjestelmässä alkuaine numero kuusi. Ilmastokeskustelussa sitä käytetään ar- kikielessä paljon väärin, kun hiilellä viitataan hiilidioksidiin, metaaniin ja jopa kasvihuonekaasuihin yleisesti, vaikka niissä ei olisi hiiltä lainkaan. Lisäksi sitä käytetään usein etuliitteenä, esimerkiksi sa- nassa hiilipäästö, jolla kuitenkin yleensä viitataan kasvihuonekaasupäästöihin. Ilmastonmuutos tarkoittaa säätilojen muutoksia pidemmällä, vähintään vuosikymmenien ajanjak- solla. Ilmastonmuutos on tutkimusten mukaan käynnissä, eikä tämä termi ota kantaa siihen, onko se ih- mistoiminnan aiheuttamaa vaiko ei. Ilmasto on muuttunut maapallon historiassa jatkuvasti, ja tekee niin todennäköisesti tulevaisuudessakin. Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa ilmastonmuutoksen suuntaa globaalissa kontekstissa. Välillä voi olla kylmiäkin ajanjaksoja, mutta maapallon lämpötilatrendi on tällä hetkellä nouseva. Vuotuiset ja kuukausikohtaiset erot kylmien ja lämpimien vuosien eroissa ovat myös paikallisia. Esimerkiksi vuoden 2019 heinäkuu oli neljän mittaushistorian lämpimimmän joukossa (Climate Change Service 2019), Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 11 mutta Suomessa vastaava heinäkuu oli osassa maata selvästi keskimääräistä kylmempi, ja osassa lähellä keskimääräistä tasoa (Ilmatieteenlaitos 2019). Ihmisen aiheuttamalla ilmastonmuutoksella (lämpenemisellä) viitataan siihen, että tilastojen mu- kaan ilmasto on alkanut lämmetä teollistumisen jälkeen, jolloin ihmistoiminnan seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut nopeasti. Myös muita ilmastoa lämmittäviä kaasuja, eli kasvihuonekaa- suja, on päässyt ilmaan ihmistoiminnan vuoksi. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergo- vernmental Panel on Climate Change, IPCC) raporteissa ihmistoiminnan arvioidaan olevan erittäin to- dennäköisesti vastuussa enemmästä kuin puolesta maanpinnan keskilämpötilojen noususta (IPCC 2014 ja 2018). Hiilitase tarkoittaa vapautuneen ja sitoutuneen hiilen erotusta ajassa tai myös toimenpiteissä. Esi- merkiksi hiiltä vapautuu ilmakehään fossiilisia polttoaineita poltettaessa huomattavasti enemmän kuin maan kasvustot ja meret sitovat, joten tase on positiivinen (hiilen ilmakehässä kasvaa). Hiilinielu on jokin, mikä poistaa hiilidioksidia ilmakehästä, kuten esimerkiksi yhteyttämisessä ta- pahtuu. Myös meret toimivat hiilinieluina, joihin sitoutuu merkittävä osa ihmisten aiheuttamista hiilidi- oksidipäästöistä (Landschützer ym. 2014). Hiilinielu ei välttämättä ole pysyvä. Esimerkiksi kasvava metsä voi nopeasti muuttua hiililähteeksi, jos sitä kohtaa jokin tuho, kuten palo. Tällöin kestää vuosia ennen kuin metsä alkaa taas kasvavaan nopeammin kuin mitä siellä lahoava puusto hajoaa ja päästää hiiltä ilmaan. Kasvihuonekaasut tarkoittavat kaasuja, jotka toimivat ilmakehään päästyään ilmastoa lämmittä- västi, ja kasvihuonekaasupäästöt niitä kasvihuonekaasuja, joita vapautuvat ilmakehään joko ihmisen tai luonnon toimesta. Esimerkiksi pullotettu metaani ei lämmitä ilmastoa, mutta vapautuessaan ilmake- hään se tekee niin. Yleisimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi, metaani, ja dityppioksidi eli typpi- oksiduuli. Hiilidioksidiekvivalentti (CO2 -ekv.) on suure, jolla pyritään helpottamaan tulkintaa eri kasvihuo- nekaasujen vaikutuksista ilmastoon ja päästöjen ilmastovaikutuksista suhteuttamalla niiden vaikutusten voimakkuudet hiilidioksidiin. Näin ollen hiilidioksidin kerroin on 1, ja esimerkiksi 100 vuoden ajalle metaanin kerroin on 28 ja dityppioksidin 296. Kertoimissa saattaa välillä tulla muutoksia tutkimustiedon tarkentuessa. Yhteismitallistaminen on olennaista, jotta päästöjen merkitsevyyttä kokonaisuudessaan voidaan tulkita helpommin. Lisäksi, usein yksinkertaistetaan kieltä ja puhutaan vaikkapa hiilipäästöistä, joilla viitataan kuitenkin CO2 -ekvivalentteihin. Englanninkielisiä tekstejä lukiessa kannattaa huomioida kestävyyteen viittaavat kaksi eri sanaa, resilience ja sustainability, joita käytetään suomenkielessä usein yhtenevästi sanalla kestävyys. Re- silience tarkoittaa kuitenkin (myös) säilyvyyttä, palautuvuutta ja kestävyyttä muutoksessa ja kriiseissä, ja sustainability ennemminkin luonnon ja yhteiskunnan kestävyyttä ja jatkuvuutta. 12 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 2 Ympäristövastuullisuuden ja siitä viestimisen merkitys on kasvamassa 2.1 Yritysvastuuta vaaditaan monelta suunnalta Ympäristöasioiden huomioiminen ja vastuullinen toiminta ovat nousseet yhä tärkeämmäksi osaksi yri- tystoimintaa ja kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavana asiana perinteisen hintakeskeisen ostoskäyttäyty- misen rinnalla. Vastuullinen kulutus näyttää myös nousseen mediassa varsin paljon esille viime vuosina, pitkälti yksityisautoilun, lentomatkustamisen ja ruoan osalta ja ilmastonmuutoksen teeman alla. Ympäristövastuun osalta etenkin ilmastonmuutos ja metsien käytön kestävyys ovat olleen näkyviä keskustelun aiheita. Niin sanotulle tavalliselle kuluttajalle ruoka, energiankulutus ja liikenne ovat olleet keskiössä niinä asioina, joihin liittyvillä valinnoilla kuluttaja voi helpohkosti vaikuttaa omaan ympäris- tövaikutukseen ja kuluttajavastuullisuuteen. Kuluttajat ovatkin entistä vaativampia näiden asioiden suh- teen ostopäätöksiä tehdessään. Asiakassuhdetoimija Salesforcen sivustoilla Vehkaojan (2020) esittele- män kyselyn (johon vastasi 8000 henkilöä ympäri maailmaa) mukaan 80 % asiakkaista sanoo olevansa lojaalimpia eettisille yrityksille, ja vastaavasti 68 % ei osta “huonon etiikan” yrityksiltä. Vastuunkantoa ilmastonmuutoksesta ja sen hidastamista ja ehkäisemistä odottaa 78 % asiakkaista. Vaatimukset luovat yrityksille tarpeen reagoida niihin markkinoinnissaan, ja koska markkinoinnin tulee perustua todellisiin tekoihin, niin se voi johtaa myös yrityksen toiminnan muutoksiin. Koska kuluttajat ja tilaajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota tuotteen valmistavan yrityksen alihan- kintaketjuihin, niin yritysten on ulotettava vastuunsa myös yritysten väliseen Business-to-Business- kauppaan eli ns. B2B -kauppaan. Sidosryhmistä on siis tullut tärkeitä: esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2020) toteaa in- ternetsivuillaan seuraavaa: ”Vastuullisuus on osa menestyvän yrityksen liiketoimintaosaamista. Vastuullinen yritys toimii mah- dollisimman kestävällä tavalla ja sovittaa yhteen yrityksen ja sen sidosryhmien tavoitteet ja odotukset.” EK kuvaa yritysvastuullisuuden kolmiulotteisena, eli taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen vastuun yhdistelmänä. EK:n mukaan vastuullisuus toteutuu parhaiten, kun yritykset omaehtoisesti to- teuttavat vastuullisuutta toimintaansa kehittäessään. Viestinnän merkitystä korostetaan myös yhteisö- viestinnän ammattilaisten sivustolla viestijat.fi. Varsin monessa sivuston teemassa kirjoittajat viittaavat vastuullisuuteen, ja Sari Kuvaja (2019) kiteyttää kirjoituksessaan: ”Kun vastuullisuus on liiketoiminnan ytimessä, organisaation ei tarvitse miettiä erikseen vastuulli- suusviestinnän kohderyhmiä tai pelätä viherpesusyytöksiä.” Tämän näkemyksen voi tulkita niin, että yrityksen pitäisi keskittyä ensin tekoihin, ja vasta sitten niistä viestimiseen. Vastuullisuusväitteitä myös valvotaan (luku 2.5). Vastuullinen toiminta nivoutuu tiukasti Yhdistyneiden kansakuntien (YK 2015) seitsemääntoista kestävän kehityksen tavoitteeseen, sillä yrityksillä on mahdollisuus huomioida niistä useita joko suoraan tai välillisesti (Martinuzzi 2017). Kuinka paljon asioiden huomioimisesta, seurannasta ja raportoinnista syntyy kuluja, ja maksavatko toimet itsensä markkinoilla takaisin, ovat kysymyksiä, joiden parissa yri- tykset joutuvat painimaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 13 2.2 Yritysvastuu ja vastuullisuusviestintä Vastuullisuus on kattotermi, johon – samoin kuin kestävyyteen – voidaan sisällyttää (ainakin) taloudelli- nen, ympäristöllinen kuin eettinen/sosiaalinen ulottuvuus. Vaikka sekä vastuu että kestävyys pyritään usein jakamaan useampaan ulottuvuuteen, on myös tärkeää huomata, että kukin vaikutus on luonteeltaan moniulotteinen ja tiukka ulotteisuusjako voi olla ongelmallista (Karvonen ym. 2017). Vastuullisuus ja kestävyys ovat monessa yhteydessä merkityksiltään varsin lähellä toisiaan, mutta ne eivät kuitenkaan ole täysin sama asia: vastuullinen ei välttämättä tarkoita sitä, että toiminta olisi ko- konaisvaltaisesti kestävää. Esimerkki: yritys toimii ehdottoman tinkimättömästi eettisiä periaatteitaan noudattaen huolimatta siitä, että päätöksen vuoksi heikko hintakilpailukyky kaataa lopulta koko yrityk- sen. Tällöin yrityksen eettinen vastuullisuus täyttyy, mutta kestävyys ei, koska yrityksen toimintaedelly- tykset murenevat. Niinpä yritys ei voi enää vaikuttaa toimialansa ympäristöä ja eettisiä periaatteita kos- keviin toimintamalleihin lainkaan. Yritysten tapauksessa vastuullisuudesta käytetään usein termiä yritysvastuu tai yhteiskuntavastuu, englanniksi corporate social responsibility (CSR, eli suomeksi yritysten sosiaalinen vastuu). Sen sosiaa- lisuutta korostavana sana voi olla suomalaiselle vähintäänkin hämäävä. Se viittaa kuitenkin laajemmin yhteiskuntavastuullisuuteen, ja käsittää Corporate Finance Institutea mukaillen seuraavat neljä katego- riaa (CFI 2020): • Ympäristövastuu, jonka mukaiset toimet yrityksessä käsittävät saasteiden ja kasvihuo- nekaasupäästöjen vähentämisen sekä luonnonresurssien kestävän käytön. • Ihmisoikeudelliset vastuut, joihin kuuluvat yrityksen toimet reilujen työolojen (palk- katasa-arvo), reilut kauppatavat sekä lapsityövoiman kieltäminen. • Hyväntekeväisyytenä toteutettu vastuullisuus, kuten koulutuksen ja terveydenedistä- misen rahoittaminen, lahjoitukset hyviin tarkoituksiin ja tuen antaminen yleishyödylli- siin projekteihin. • Taloudellinen vastuu, joka tarkoittaa yrityksen liiketoiminnan kehittämistä, toimien samalla ja osallistuen samalla kestäviin tekoihin ja tapoihin, kuten uusimalla tuotanto- prosesseja jätteen vähentämiseksi. CSR kattaa siis myös taloudellisen ja ympäristöllisen vastuun ja on myös kahdensuuntaista toimintaa: negatiivisten vaikutusten minimointia ja vähentämistä ja toisaalta positiivisten vaikutusten maksimointia ja lisäämistä. YK:n teollistamisjärjestö UNIDO (The United Nations Industrial Development Organiza- tion) (2020) kirjoittaa sivuillaan, ettei tavallinen ”business as usual” ole enää vaihtoehto, vaan yritysten on asetettava ympäristö ja sosiaalinen puoli liiketoiminnan kärkeen, käsittäen myös hankintaketjut. UNIDOssa nähdään, että vastuullisuusasiat nousevat koko ajan tärkeämmiksi hankintakriteereiksi niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Markkinoinnin näkökulmasta katsottuna, Kotler ja Lee (2004) puhuvat yritysten [sosiaalisen]vas- tuun markkinoinnista (Corporate Social Marketing, CSM). Heidän mukaansa termi on usein väärinym- märretty ja liian vähän käytetty toimintamalli. He kirjoittavat, että sosiaalinen markkinointi tarkoittaa markkinointitekniikkaa, jolla pyritään muokkaamaan kuluttajien käyttäytymistä vastuulliseen suuntaan (samalla kun se hyödyttää yritystä). He kategorisoivat tutkimushavaintonsa perusteella yritysvastuun toteuttamistavat kuuteen erilaiseen tapaan varsin yhtenevästi CFI:n (2020) määrittelemän CSR:n sisäl- lön kanssa. Nämä kuusi tapaa ovat: • Yrityksen sosiaalisen vastuullisuus markkinointi. • Aatteen tai tietyn aiheen edistäminen (sponsoroidaan sosiaalisia toimia, tuotteita tai asioita). • Myyntiin sidottu markkinointi (lahjoitetaan tietty summa tuotosta tai joidenkin tuottei- den myynnistä). • Hyväntekeväisyys (ml. suorat käteislahjoitukset). • Vapaaehtoistoiminta (kannustetaan työntekijöitä paikalliseen vapaaehtoistyöhön). 14 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 • Sosiaalisesti vastuullisten toimintatapojen noudattaminen (harkinnanvaraiset toimet, kuten uusiokäyttö ja pakkausmateriaalien vähentäminen, joilla pyritään tekemään ylei- sesti hyvinä pidettyjä asioita). Kotler ja Lee jakavat yllä olevat CSR:n sisältämät toimet markkinoinnin tehokkuutta ajatellen. Siltä kannalta sosiaalisen vastuun markkinointi on heidän mielestään ylivertainen, sillä siinä pyritään vaikut- tamaan ulkopuolisten käyttäytymiseen esimerkin avulla. Tällä mekanismilla vaikutusten laajuus kasvaa merkittävästi yrityksen omaa toimintaa suuremmaksi. Lisäksi, yhteistoiminta julkisten ja voittoa tavoit- telemattomien toimijoiden kanssa tuottaa markkinointiin käytetylle (omalle) panokselle suuren vipuvai- kutuksen. Yhtenä käytännön esimerkkinä he esittävät rautakauppaketjun, joka alkoi toteuttamaan kansa- laisten koulutusta veden säästämiseksi vesipulan vaivaamalla Arizonan alueella. Toimintaan lähti mukaan julkistoimijoita, jolloin kampanja sai merkittävästi laajempaa näkyvyyttä ja suurempaa rahoi- tusta kuin mitä se olisi saanut omin resurssein. Lisäksi kyseinen rautakauppaketju myi itse vedensäästö- osia esimerkiksi suihkuihin, ja lisääntynyt tietoisuus lisäsi myös yrityksen myyntiä. Näin ollen aktiivi- nen markkinatoiminta oli todennäköisesti huomattavasti tehokkaampaa kuin koulutuksen ulkoistaminen jollekin muulle taholle, ja toiminnalla saatiin niin ympäristöllisiä, taloudellisia kuin sosiaalisiakin hyö- tyjä. Mutta CSM-strategiakaan ei ole sopiva, jos yrityksen vastuullisuustavoite ei liity sen myymiin tuotteisiin. CSM-strategiassa yrityksen ei myöskään pidä piilotella omia kaupallisia päämääriä, vaan toi- mia avoimesti niidenkin suhteen. 2.3 Kilpajuoksu ilmasto- ja ympäristövastuullisuudesta Suomen kestävän liiketoiminnan foorumi FIBSin Yritysvastuu 2019 -tutkimus (FIBS 2019) tavoitti 188 toimitusjohtajaa tai yritysvastuusta vastaavaa henkilöä Suomen 1000 suurimmasta yrityksestä. Tulosten mukaan tärkeänä tai erittäin tärkeänä vastuullisuustoiminnassaan ilmastonmuutosta pitää 87 % (sija 1) vastaajista. Kiertotaloudelle vastaava osuus on 71 % (sija 3). Sen sijaan biodiversiteettiä tai veden saata- vuutta tai laatua ei nähdä suomalaisyrityksissä yhtä tärkeinä teemoina. Kenties tätä selittää Suomen ver- rattain hyvä tilanne näillä osa-alueilla. Maailman suurimmat yritykset ovat jo lähteneet rakentamaan vastuullisuusbrändejään muun mu- assa ilmastonmuutoksen hillintätoimien kautta. Vuoden 2019 listalla markkina-arvoltaan maailman sel- västi suurimmat viisi yritystä olivat Saudi Aramco, Apple, Microsoft, Alphabet ja Amazonin, joista en- simmäinen on ylivoimaisesti arvokkain (Jolly & Ambrose 2019). Nopeat vilkaisut näiden yritysten internet-sivustoille näyttävät, että kaikilla on ympäristö- ja/tai ilmastostrategiat. Lisäksi niistä näkee, että kyse on suurista yrityksistä, joille raha ja resurssit eivät ole ongelmia. Saudi Aramco ei öljy-yhtiönä voi eikä yritäkään esittää ympäristöenkeliä. Sen toimet keskittyvätkin oman toiminnan ympäristötehokkuuden lisäämiseen ja teknologisen kehityksen tukemiseen, kuten soih- dutuksen vähentämiseen ja hiilen poistamiseen ilmasta. Apple pyrkii edistämään kierrätettyjen materiaa- lien käyttöä, tuotteiden elinikää ja energiatehokkuutta, ja käyttämään omassa toiminnassaan uusiutuvaa energiaa sekä muuttamaan alihankintaketjuaan samaan suuntaan. Microsoftin tavoite ilmastoa kohtaan on olla hiilinegatiivinen vuoteen 2030 mennessä ja poistaa ilmasta hiiltä siten, että vuoteen 2050 men- nessä yritys on poistanut kaiken perustamisestaan (1975) lähtien ilmaan päästämänsä hiilen. Tämä kat- taa toimintaa monella tasolla, myös tutkimusrahoitusta tavoitteen toteutumiselle ehdottoman tärkeän teknologian kehittämiseksi. Alphabet, eli paremmin tunnettuna Googlen emoyhtiö, on jo vaihtanut ko- konaan uusiutuvaan energiaan ja ilmoittaa käyttävänsä energiatehokkaita datakeskuksia, joiden energi- ankulutus on vain puolet keskimääräisen datakeskuksen kulutuksesta. Amazon pyrkii myös täysin uu- siutuvaan energiaan. Lisäksi Amazon tavoittelee päästötöntä toimitusketjua sähköistyksen ja vetypolttoaineen avulla. Tämä tavoite huomioi myös sen, että käyttövoima on tuotettava päästöttömästi. Suomalaisista esimerkeistä Neste Oyj on vahva esimerkki siitä, kuinka öljynjalostaja voi pyrkiä pa- rantamaan mainettaan ilmastoasioissa. Viimeaikaiseen markkinointiin ja näkyvyyteen viitaten, Neste on vahvasti brändäytynyt uusiutuvien polttoaineiden edelläkävijäksi. Sen vuoden 2019 vuosikatsauksessa Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 15 (Neste 2020) todetaan yhtiön olevan maailman suurin korkealaatuisen uusiutuvan dieselin valmistaja ja tähtäävän myös lentoliikenteen biopolttoainemarkkinoille. Samalla suuri osa sen voitosta tulee uusiutu- viin luonnonvaroihin perustuvien tuotteiden myynnistä, joiden markkinakasvu ja liikevoitto on huomat- tavaa. Esimerkiksi vuonna 2019 (perinteisten) öljytuotteiden segmentti oli liikevaihdoltaan noin 2,5-ker- tainen uusiutuvat-segmenttiin verrattuna. Vertailukelpoinen liikevoitto puolestaan oli öljytuotteilla vajaat 400 miljoonaa euroa ja uusiutuvilla noin 1 600 miljoonaa euroa. Tämä osoittaa ilmastovastuulli- suudessa myös merkittävää liiketaloudellista etua. Betoniteollisuudessa esimerkiksi Pielisen Betoni Oy ilmoittaa kotisivuillaan olevansa ensimmäinen hiilineutraalia betonia valmistava yritys Suomessa. Ta- voitteeseensa yritys pääsee minimoimalla päästönsä ja kompensoimalla jäljelle jäävät ilmastopäästönsä sitomalla ne omistamiensa metsien kasvun kautta. Luonnonvarakeskus Luke on laskenut näiden metsien hiilinieluarvion seuraavan 20 vuoden ajalle. Myös matkailualalla on selkeää kilpailua ilmastotoimien eturintamassa olemisesta, ja Ruka ja Pyhä ovat tiettävästi Pohjoismaiden ensimmäiset hiilineutraalit hiihtokeskukset (Remes 2017). Toimet muodostuvat energian hiilivapaudesta, eli uusiutuvasta lämmöstä ja sähköstä, sekä polttoaineiden ja henkilökunnan työmatkojen kompensoinneista. Positiivisia toimijoita ja toimia myös listataan vuosittain. Esimerkiksi kanadalainen kestävän liike- talouden aikakauslehti Corporate Knights kokoaa vuosittain Global 100 listan (Scott 2020) maailman vastuullisimmista yrityksistä, joiden liikevaihto on yli miljardi Yhdysvaltain dollaria (USD). Kyseinen lista saa näkyvyyttä esimerkiksi laajalti kansainvälisesti tunnetussa talouslehti Forbesissa (Todd 2020). Vastuullisuus voi siis tuoda myös merkittävää positiivista näkyvyyttä kansainvälisesti. 2.4 Ympäristövastuu siirtyy rahoitukseen ja markkinoihin Poliittinen paine on myös nousemassa yrityksille arvoon arvaamattomaan. Ainakin Euroopan Unionissa (EU) on suunnitteilla ja hyväksyttävänä eri toimintamalleja, joilla sekä EU-rahoitusta että yksityisen pankkisektorin toimijoita sidottaisiin ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin. EU:n puolella Green Deal (EU 2020) on päänavaus vihreän rahoituksen instrumenttisuunnitelmille, joilla aiotaan rakentaa triljoonan euron investointisuunnitelma. Rahoituksen taakse haetaan niin EU:n yhteisbudjettia, yksittäisiä EU- maita kuin yksityistä sektoria (tarkoittaen erityisesti pankkeja). Green Dealin kautta on tarkoitus rahoit- taa ”vihreää, ilmastoystävällistä kilpailukykyistä ja inklusiivista taloutta”. Tämä instrumentti on kuiten- kin vielä rakenteilla, eikä lopullista päätöstä kirjoitushetkellä ole tehty. Nähtäväksi jää myös, kuinka ra- portin kirjoittamishetkellä suurta huolta niin maailman rahoitus- ja yritysmarkkinoilla kuin kuluttajissakin aiheuttava COVID-19, eli koronavirus, vaikuttaa maailmantalouteen ja sitä kautta eri toi- mijoiden rahoituskykyihin ja -haluihin pidemmällä aikavälillä. Pankkisektorilla on myös alettu kiinnittämään huomiota vastuullisuuteen. Rahoituksen puolella vas- tuullisuus on usein ympäristöulottuvuutta laajempi käsite, mutta selvästi ympäristöön tehtyjä painotuk- siakin löytyy. Rahoittajilta tulee painetta myös yrityksille, jopa valtioille, ympäristövastuun huomioi- miseksi, mutta vaatimuksia luodaan myös lainsäätäjien puolelta (Yle 2019). Esimerkiksi joukko sijoittajia on laatinut viimevuosien metsäkatoon ja metsien polttoon kantaa ottavan lausunnon (PRI 2019), jonka voi tulkita tarkoittavan rahoituksen vaikeutumista, mikäli asianosaiset toimijat eivät ota rahoittajien kantoja huomioon. Lisäksi 36 pankkia, joiden yhteisomistukset ovat yli 13 triljoonaa Yh- dysvaltain dollaria, ovat allekirjoittaneet ilmastotoimenpidesitoumuksen syyskuussa 2019. Sen mukai- sesti allekirjoittaneet pankit rahoittavina instituutioina pyrkivät omilla toimillaan pitämään kiinni Parii- sin ilmastosopimuksen tavoitteesta (UNEP 2019). Vuoden 2019 maailman suurin pankki oli kiinalainen Industrial and Commercial Bank of China (ICBC). Sen sivuilta joutuu hieman etsimään mainintoja ympäristövastuusta ja ilmastosta, sillä sivuston yläotsikoissa mainitaan ”vain” sosiaalinen vastuu (ICBC 2020). Ympäristövastuuasiat ovat kuitenkin tämänkin pankin agendalla, mutta ne on sijoitettu varsin vaatimattomasti yläotsikon Investor relations alle kohtaan Green Finance. Se johdattaa ympäristöpainotteisiin lainoihin liittyviin tiedotteisiin, joista voi lukea ICBC:n olevan mukana yhteisrahoittamassa tai lainoittamassa itse suuriakin projekteja (ICBC 2018). 16 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 JPMorgan Chase & Co. Yhdysvaltain suurin, ja samalla myös maailman viidenneksi suurin pankki kiinalaiskärjen jälkeen (Bagnall 2019). Sen sivustoilta (JPMorgan 2020) löytyy kestävyyden (sustaina- bility) alta tavoitteita 100 % uusiutuvalle energialla vuoteen 2020 mennessä ja 200 miljardin US$ ympä- ristörahoitukseksi. Lisäksi pankin sivustoilla on uutisia heidän ympäristövastuullisista rahoituskohteis- taan. Saksalainen suurpankki Deutsche Bank (DB) ilmoittaa ympäristösivustoillaan (Deutsche Bank 2020) ottavansa huomioon ilmaston ja ympäristön suojelun toiminnassaan, ja tukevansa kestävämpää (sustainable) maailmantaloutta. DB:n sivuilta - hieman kaivaen - löytyy kestävyystoimista kertova tie- dote sijoittajille (Deutsche Bank 2017), mutta vuodelle 2017 päivättynä se osoittaa lievää hitautta aina- kin tietojen päivityksessä. Yhtä kaikki, ilmasto, metsäkato, energia ja rahoitustoimet ovat mainittuina kestävyyden alla. Pohjoismaiden suurin pankki Nordea toi vuoden 2019 aikana useita vihreäksi leimattuja rahoitus- ja sijoitustuotteita (Nordea 2020). Myös toimintatavaksi on otettu kysyä asiakkailta, onko vastuullisuus heille tärkeää sijoittamisessa ja säästämisessä. Pankit ja sijoittajat hyödyntävät omia ja muiden tuottamia analyysejä ja erilaisia indeksejä sijoitus- kohteiden valinnassa ja hajauttamisessa ja sijoitustuotteiden räätälöinnissä. Kestävän sijoittamisen osalta Dow Jonesin kestävän kehityksen indeksi (Dow Jones Sustainability Index) on vuonna 1999 pe- rustettu ja tiettävästi vanhin yritysvastuullisuutta painottava globaali seurantalista (DJSI 2019). Siinä huomioidaan yritysten ympäristön, sosiaalisen ja taloudellisen vastuun alueita tasapainoisesti, ei pelkäs- tään yrityksen taloudellista tuloskuntoa. Nykyään DJSI-perhe käsittää useita listauksia, esimerkiksi maantieteellisesti ja maittain jaoteltuina, tai uhkapelit, aseet, tupakan ja alkoholin poissulkevia koonteja. Yrityksiä on myös listattu hiiliriskisyyden (hiilipäästön hinta) ja Pariisin ilmastosopimuksen vaikutuksia huomioiden. Vastuullisuus- ja muita indeksejä on niin suuri määrä, ja niihin perehtyminen ei ole miele- kästä tässä raportissa. Lisäksi indeksejä tulee jatkuvasti lisää. Edellä mainituista S&P DJSI indekseistä löytyy muutamia osoitteesta https://eu.spindices.com/indices/equity/dow-jones-sustainability-world-in- dex. Samasta osoitteesta voi ladata myös indeksin arviointimetodit selittävän tiedoston. Julkisvallalla saattaa olla sanottavansa tulevaisuudessa yritysvastuun kehittymisessä. Suomen työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on tiedottanut 3.10.2019 aloittavansa selvityksen yritysvastuulaista (TEM 2019). Siinä tarkastellaan ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa huolellisuusvelvoitetta sekä kuinka ja missä muodoissa laki voitaisiin toteuttaa. Myös kansainvälinen näkökulma huomioidaan, ja työn tulisi olla valmis toukokuun 2020 mennessä. On vielä avoin kysymys missä määrin laki lopulta vaikuttaisi esimerkiksi julkisiin hankintoihin. Toinen huomionarvoinen EU-markkinoille sääntelyä mahdollisesti tuova tekijä on Euroopan tuot- teita ja organisaatioita koskeva ympäristöjalanjälkijärjestelmä (Product Environmental Footprint, PEF, ja Organisational Environmental Footprint, OEF). Sen kautta EU:ssa pyritään rakentamaan yhtenäiset vihreiden eli ympäristöystävällisten tuotteiden (sisä)markkinat, jotka perustuisivat tuotteiden ja organi- saatioiden ympäristöjalanjälkilaskentaan (EC 2013). Päämääränä on, että tuotteiden tai organisaatioiden ympäristöjalanjälki laskettaisiin harmonisoidusti 16 vaikutusluokassa. Laskenta tehdään eri tuotekate- gorioille luodun säännöstön, (Product Environmental Footprint Category Rules, PEFCR), mukaisesti. Tavoitteena on, että tuloksia voitaisiin käyttää markkinoiden ympäristövastuullisuuden parantamiseksi. Järjestelmän kehitys on aloitettu ja testattu vuosien 2013-2018 aikana, ja työ on vielä kesken (EC 2020). Suikkasen ja Nissisen (2020) mukaan PEFCR- säännöstön omaavien tuoteryhmien kohdalla sitä voisi käyttää vertailuperusteena esimerkiksi julkisessa kilpailutuksessa, sikäli kun PEFCR-säännöstöt ovat tuoteryhmälle olemassa. Järjestelmän tulevaisuus on vielä avoinna, mutta on syytä olettaa, että sille tu- lee jatkoa (Suikkanen & Nissinen 2020). Tämän kappaleen perusteella voidaan todeta, että ”rahamaailma” seuraa yritysvastuuta ja ohjaa, tai vähintäänkin mahdollistaa, rahoituksen ohjautumista kestäviin kohteisiin. Vaikka (suuret) rahoittajat ja rahoitusinstrumentit todennäköisesti suuntaavatkin katseensa suurempiin pörssiyrityksiin, on pk-sekto- rillakin aihetta olla hereillä asiassa. On mahdollista, että sekä julkiset hankkijat että institutionaaliset ra- hoittajat alkavat huomioimaan myös pienempien toimijoiden ilmasto- ja ympäristöasioita. Yrityksen Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 17 kasvun ja pörssiin listautumisen hetkellä ympäristöasiat tulevat viimeistään eteen. Vielä nopeammin ne tulevat eteen, jos pk-yritys toimii isomman (vastuullisen) toimijan alihankkijana, joka vaatii raportointia myös alihankintaketjultaan. 2.5 Vihreän markkinoinnin lieveilmiöt – viherpesu ja viherhyssyttely Ympäristötoimista ja -vastuusta viestiminen, eli vihreä markkinointi, on alkanut arkipäiväistyä osana yritysbrändien rakentamista. Tämän lieveilmiöksi on muodostunut se, ettei markkinointi ole kaikilta osin täysin avointa ja rehellistä, eikä väitteille välttämättä löydy aina todennettavissa olevaa ja tutkimuk- seen perustuvaa tukea. Virheellisten tai valheellisten ympäristöväittämien käyttöä viestinnässä nimite- tään viherpesuksi. Viherpesua on myös valikoiva viestintä, eli että kerrotaan vain positiivisista asioista, mutta samaan aikaan negatiivisista vaietaan tai niitä vähätellään. Kanadalaistaustainen ympäristömarkkinointitoimisto TerraChoice julkisti vuonna 2009 tutkimuk- sen, jossa eri tuotekategorioiden johtavien valmistajien väitteitä käytiin läpi (UL 2020). Tutkimuksen tuloksena eriteltiin seitsemän viherpesun ’syntiä’, jotka suomensimme ja sovelsimme esimerkkeihin itse: 1) Liitännäisvaikutusten peittely: Väitetään tuotteen olevan ympäristölle parempi valitsemalla kapea-alainen lista ympäristövaikutuksia ja ”unohdetaan” kertoa muista vaikutuksista. Nyky- hetkeen sopiva esimerkki on sähköautot, joiden osalta puhutaan paljon käytönaikaisesta pääs- töttömyydestä, mutta jätetään akkukemikaalien kaivannaistoiminnan ja sähköntuotannon ym- päristövaikutukset kertomatta. 2) Todisteettomuus: Väitteen takaa löytyvä tieto ei ole helposti saatavilla tai siltä puuttuu kol- mannen osapuolen todennus. Esimerkiksi yritys saattaa kertoa käyttävänsä tuotteissaan tietyn määrän materiaaleja, mutta tälle ei ole saatavilla todisteita. 3) Epäselvyys: Väite on huonosti määritelty tai niin laaja, että kuluttaja todennäköisesti joutuu harhaanjohdetuksi. Esimerkiksi ’pelkästään luonnollisia ainesosia’ -väite on tämän kaltainen. Sillä ovathan esimerkiksi arseeni, uraani ja elohopea, tai vaikkapa monet myrkyt, luonnollisia aineita, mutta ne eivät silti ole turvallisia tai terveellisiä. ’Luonnollinen’ ei siis ole tae turvalli- sesta ja terveellisestä tuotteesta. 4) Harhaanjohtava tai ”väärien” merkkien käyttö: Tuotteissa voi olla kuvia ja sanoja, jotka anta- vat harhaisen kuvan kolmannen osapuolen hyväksynnästä tuotteelle, vaikkei näin olekaan. Tässä kohtaa ei kuitenkaan väitetä, että kyseessä olisi ns. virallinen tai tunnettu sertifikaatti. 5) Epäolennaisuus: Väite, joka voi olla täysin totta, muttei ole millään lailla olennainen ja muista tuotteista eroa tekevä. Toisin sanoen, väite ei tuo mitään lisäarvoa tyypilliseen tuottee- seen. Esimerkiksi merkintä ’CFC- vapaa’ (chlorofluorocarbon-free, kloorifluorihiiletön eli freoniton) on nykyään lähes yhdentekevä, sillä niiden käyttöä rajoitettiin jo 1987 ratifioidussa Montrealin sopimuksessa ja kiellettiin vuonna 2010 maailmanlaajuisesti pois lukien kriittiset ja välttämättömät käyttötarkoitukset. 6) Pienempi paha: Väite voi olla totta, mutta saattaa peitellä todellista haittaa omassa kategorias- saan. Esimerkkeinä vaikkapa luomutupakka tai polttoainepihi urheiluauto. 7) Puhdas valhe: Väite on yksinkertaisesti valheellinen. Esimerkiksi väite sertifioinnista ilman todellista sertifikaattia. Toisin kuin kohdassa 4, tässä siis puhtaasti valehdellaan. 18 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Viherpesussa on siis kyse siitä, että yrityksen toiminnan ja tuotteiden väitetään olevan ympäristöys- tävällisempiä kuin ne todellisuudessa ovatkaan (Engblom 2013; Sairanen 2017). Suomen kuluttajansuo- jalain 6 § mukaan: ”Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.” Tämän voi tulkita koskevan myös viherpesua, jolloin viherpesussa on kyse laittomasta toiminnasta. Tämän raportin kirjoittajilla ei ole tietoa, onko viherpesusta annettu koskaan tuomiota Suomessa, mutta uhkasakkoja on annettu (Markkinatuomioistuin 1992 ja 2001). VegNews.com-sivustolla uutisoidaan floridalaisyrityksen maksaneen 1,76 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria sovittelumaksuja vääristä vegaani- suus- ja luomuväitteistä (Starostinetskaya 2019). Vääristelevä mainonta on paitsi laissa kiellettyä, myös maineriski, josta varoittaa esimerkiksi juristi ja yrittäjä Elina Koivumäki (2019). Viherpesua ja mainonnan vastuullisuutta ja oikeellisuutta selvittävät muun muassa yhdistykset, kuten Eettisen kaupan puolesta ry (EETI ry 2020) ja Truth in Advertising (2019) sekä Finnwatch ry (2020). Mainonnan väitteiden oikeellisuutta tutkiva Truth in Advertising on puolestaan listannut 10 viherpesusta syytettyä yritysesimerkkiä vuodelta 2019. Keskuskauppakamarin mainonnan eettinen neuvosto (MEN) antaa lausuntoja mainonnan hyvien tapojen noudattamisesta, muttei ota kantaa lainmukaisuuteen. Neuvoston toimiala sisältää myös kan- sainvälisen kauppakamarin ICC:n määrittelemät ympäristömarkkinointia koskevat säännöt (ICC 2018: MEN 2020). Yritysten kannattaa tukeutua näihin sääntöihin ja tarvittaessa pyytää kauppakamarilta en- nakkopäätöstä mainonnalleen välttääkseen viherpesuun syyllistymisestä aiheutuvaa haittaa jälkikäteen. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ei välttämättä ole aikaa ja ”vapaita” resursseja ydinliiketoimin- tansa ulkopuolisiin toimintoihin, joihin ympäristömarkkinointi ja toiminnan ekologisen kestävyyden tar- kastelut saattavat kuulua. Silti moni ympäristön kannalta hyvä toimintamalli, kuten energiatehokkuus ja hävikin minimointi, ovat tavallista kannattavuuden parantamista ja toiminnan optimointia. Niitä ei siten välttämättä nähdä ympäristöesimerkillisenä toimintana, eikä ehkä siksi mainosteta ympäristövaikutuksia huomioivina toimina. Toki, jos yrityksen ympäristötoiminta ei ole kilpailijoista erottuvaa tai alallaan poikkeuksellista, ei sitä ole sopivaa myöskään käyttää markkinointikärkenä. Mainita niistä kuitenkin toki voi. Viherpesun pelossa ympäristötoimista ja -vastuusta ei välttämättä uskalleta viestiä, vaikka siihen olisi aihetta. Tällöin puhutaan viherhyssyttelystä (Häikiö ym. 2020). Viherhyssyttelyssä kyse voi olla myös siitä, että yhdellä markkinalla täytetyillä ympäristövaatimusten ei nähdä saatavan lisäarvoa toi- saalla. Esimerkiksi, yhden maan omat lain asettamat vaateet voivat olla tiukemmat kuin toisen markki- nan käyttämän sertifikaatin tasot. Tällöin sertifikaatti ei tuo parannusta jo vallitsevaan tilaan. Tämä voi olla haasteellista yritykselle, sillä vaikka sertifikaatin tuoma lisäarvo vaihtelee markkinoittain, saattavat kuluttajat vaatia niitä käytettävän kaikkialla. 2.6 Tuotteiden ympäristö- ja muita merkintöjä Kuluttaja ei voi olla huomaamatta tuotteissa esiintyviä useita ympäristömerkkejä ja muita erilaisia ku- via, tunnuksia ja logoja, joita monet kuluttajat vaativat ostamiltaan tuotteilta. Ympäristö- ja vastuulli- suusmerkeillä on hyvä tarkoitus edistää muutosta parempaan ja helpottaa kuluttajan kannanottoa asioi- hin kulutusvalintojen kautta. Merkkien vaatiminen mahdollistaa näin kuluttajille suoran vaikuttamisreitin yritysten vastuullisuuteen ja sen jatkuvalle parantamiselle. Kansainvälisen standardisoimisjärjestön ISO:n (International Organization for Standardization) 14000-sarja sisältää joukon ympäristöstandardeja, jotka ovat tarkoitettu toisiaan täydentäviksi (SFS 2020). Näistä tuotteiden ympäristövaikutuksiin liittyviä standardeja ovat esimerkiksi ISO 14020 ja ISO 14040-standardisarjat, joista ensimmäinen käsittelee ympäristömerkintää ja -väittämiä sekä Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 19 ympäristöselosteita. ISO 14040-sarjan standardit puolestaan opastavat elinkaariarvioinnin suorittami- sessa ja ympäristökuormituksen vähentämisessä. ISO-standardeista vastaa Suomessa Suomen Standar- doimisliitto SFS ry, jonka internetsivuilta ISO-standardien ohjeet ovat saatavilla maksua vastaan (www.sfs.fi). Kansainväliset ympäristö- ja vastuullisuusmerkit mahdollistavat yritysten vastuullisuusvaatimusten tasapuolistamista globaaleilla markkinoilla. Ja ne helpottavat kuluttajien päätösten tekoa etenkin tuonti- tavaroita ostettaessa tai matkustettaessa ulkomailla. Kansainvälisiä merkkejä saattaa toisinaan kuitenkin haastaa eri maiden lähtötasoerot, jotka myös estävät kansainvälisten kauppasopimusten syntyä. Esimer- kiksi EU:ssa laki kieltää kasvuhormonien ja kasvunlisääjien käytön karjataloudessa mutta USA:ssa nii- den käyttö on tavallista (Johnson 2017). Tällöin hormonivapaasta tuotantotavasta kertovan merkin mer- kitys ei ole sama EU:ssa ja USA:ssa. Vaikutus voisi heikentää luottamusta ruoan puhtauteen, jos sen käytöstä syntyisi käsitys, että hormonit sallittaisiin EU:ssa. USA:ssa vastaavasti hormonivapaa -merkki olisi merkittävä ero tavanomaiseen tuotantoon. Tämä ero perustasoissa on hiertänyt EU:n ja USA:n väli- sen vapaakauppasopimusneuvotteluja (Johnson 2017). Vastuullisuusmerkkien väärinkäytökset saattavat myös horjuttaa luottamusta ympäristömerkkeihin. Tunnetuin väärennöksen kohde on luultavasti olii- viöljyjen väärennökset (Sirviö 2015; Bechmann 2014). Suomen päivittäistavaramarkkinoilla tuotesertifikaatteja käytetään muun muassa kotimaisuuden, luomun, kotimaisen työn ja ympäristöystävällisyyden osoittamiseen. Kaikki merkit eivät kuitenkaan ole ympäristömerkkejä, vaan osalla niistä osoitetaan myös muunlaista vastuullisuutta tai laatua. Jotkin mer- keistä ovat maiden omia, toiset alueellisia, ja osa globaaleja. Erilaisia merkkejä ja sertifikaatteja on pal- jon ja niitä saatetaan vaatia vientimarkkinoilla, vaikka kotimaan markkinoilla jokin niistä olisikin vä- hemmän tärkeä. Seuraavassa on vain muutamia esimerkkejä. CE-merkillä tuotteen valmistaja tai valtuutettu edustaja vakuuttaa, että tuote täyttää EU:n direktii- vien ja asetusten olennaiset vaatimukset (CE-merkintä 2020). Sitä ei siis myönnä mikään viranomainen tai kolmas taho, ja merkki sinällään on siten valmistajalle ilmainen, mutta korkean riskin tuotteet, esi- merkiksi kaasukattilat, vaativat nimenomaisesti kolmannen osapuolen laitostarkastuksen. Tämä luonnol- lisesti maksaa. Tuoteryhmiä on yhteensä 20 ja tuoteryhmiä valvovia viranomaisia Suomessa on viisi. Väärinkäytön paljastuttua viranomainen voi esimerkiksi määrätä tuotteen poistettavaksi markkinoilta ja rangaista toimijaa. Energiamerkintä on Euroopan parlamentin 2010 asetuksella voimaan saatettu ja 2017 päivitetty yh- tenäinen merkintä, joka antaa luotettavaa tietoa kotitalouslaitteiden energiankulutuksesta (EU 2017). Siinä elektroniikkatuotteet, muun muassa jääkaapit, astian- ja pyykinpesukoneet, televisiot ja lamput, asetetaan asteikolle A (tai A+++) -G niiden energiatehokkuuden mukaan. Tätä merkkiä ollaan päivittä- mässä, sillä energiatehokkuus on parantunut niin paljon, että sen asteikko pitää päivittää. Joutsenmerkki on pohjoismainen virallinen ympäristömerkki. Se sisältää kriteerit noin 60 erilaiselle tuoteryhmälle, huomioiden kunkin tuoteryhmän merkittävimmät ympäristövaikutukset. Suomessa Jout- senmerkkiä hallinnoi Ympäristömerkintä Suomi Oy (2020), joka on Motiva Oy:n tytäryhtiö. Yhtiö saa myös valtiontukea. Pohjoismaisella tasolla toimii ympäristömerkintälautakunta NMN (Nordisk miljö- märkningsnämnd), jonka kansallisista ympäristömerkintälautakunnista koostuva jäsenistö tekee lopulli- set päätökset tuoteryhmistä ja tuoteryhmiä koskevista ympäristömerkkikriteereistä. EU-ympäristömerkki (2020), eli niin sanottu EU-kukka, luotiin 1992, ja sen asetusta koskeva päivi- tys on astunut voimaan helmikuussa 2010. Se on Euroopan yhteisön kestävää kulutusta ja tuotantoa kos- kevan politiikan osa. Sen tarkoitus on vähentää kulutuksen ja tuotannon kielteisiä ympäristö-, terveys-, ilmasto- ja luonnonvaravaikutuksia edistämällä sellaisten tuotteiden myyntiä, joiden ympäristönsuoje- lullinen taso on korkea. Tämän merkin tavoitetaso on, että vain 10-20 prosenttia soveltamisalaan kuulu- vista tuoteryhmien tuotteista läpäisee merkin vaatimukset. Kuten joutsenmerkkiä, myös EU:n ympäris- tömerkkiä hallinnoi Suomessa Ympäristömerkintä Suomi Oy. ÖKO-TEX (tai OEKO-TEX) on kansainvälinen tekstiilialan sertifikaatti, jolla varmennetaan tekstii- lien puhtaus haitallisista aineista, käsittäen vaatteet sekä kodin tekstiilit ja sisustusmateriaalit (Oeko- TEX® 2020). STANDARD 100 tarkoittaa, että kaikki kappaleen osat kankaista nappeihin ovat 20 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 ihmiselle haitattomia. Myös säännösten ulkopuolisia aineita tarkastetaan ja raja-arvot ovat monen aineen osalta kansainvälisiä raja-arvoja tiukemmat. Tämän sertifioinnin alla on myös muita sertifikaatteja, esi- merkiksi tuotantolaitosten vastuullisuudelle. Avainlippu-merkki on osoitus yrityksen, työn tai palvelun ja arvonlisän kotimaisuudesta, mutta sillä ei ole ympäristökriteerejä eikä se siten osoita ympäristöystävällisyyttä (Suomalaisen työn liitto 2020). Keskimäärin avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 %. Ruoka on elinehto jokaiselle ihmiselle ympäri maailmaa, joten sitä koskevia merkintöjäkin on useita. Suomessa ruokaan liittyvät olennaisesti alkuperämerkinnät, kuten Hyvää Suomesta-merkki (2020) ja Sirkkalehtimerkki (2020), sekä tuotantotapoihin liittyvät luomumerkit. Luomuelintarvike- merkkejä on Suomessa käytössä ainakin viisi erilaista, joiden erojen tuntemus vaatii syvällistä perehty- mistä (Luomuinstituutti 2020). Näitä ovat EU:n luomutunnus eli Lehtimerkki, Aurinkomerkki, Leppä- kerttumerkki, Demeter-merkki sekä Krav-merkki. Luomu on kuitenkin käsitteenä kansainvälinen ja sen tarkoitus on lähtökohdiltaan ymmärrettävä ja pääsäännöt yhteneväiset, vaikka luomumerkkejä onkin useita ja ne eroavat hieman toisistaan. Ruokaan liittyy myös useita muita kansainvälisesti tunnustettuja järjestelmätason elintarvikesertifi- kaatteja ja -järjestelmiä. Sertifiointitoimisto Bureau Veritaksen internetsivuilta löytyy kymmenen pää- ja alasertifikaattia (Bureau Veritas 2020). Näitä ovat muun muassa elintarviketurvallisuuden johtojärjes- telmä ISO 22000 ja siihen perustuva Food Safety Systems Certification FSSC 22000 standardi, GLO- BALG.A.P (Good Agricultural Practices, eli Hyvät maatalouskäytännöt) sekä kestävään kalastukseen liittyvä Marine Stewardship Council (MSC) sertifikaatti (MSC 2020). Viennille tärkeäksi sertifikaatteja kuvastaa se, että esimerkiksi saksalainen kauppajätti EDEKA vaatii GLOBALG.A.P sertifikaatin kai- kilta hedelmä- ja vihannestoimittajiltaan (GlobalG.A.P 2016). Metsien käyttöä koskee erityisesti kaksi kansainvälisesti tunnustettua sertifikaattia, eli Programme for the Endorsement of Forest Certification (PEFC 2020) ja Forest Stewardship Council (FSC 2020) sertifiointijärjestelmät. Näistä FSC on ympäristöjärjestöjen lanseeraama ja PEFC puolestaan alan toimi- joiden ja metsänomistajien yhteisjärjestelmä. Näiden kahden järjestelmän paremmuudesta käydään aika ajoin kiivastakin keskustelua. Matkailuyrityksille on rakennettu kymmeniä ohjelmia, sertifikaatteja ja järjestelmiä, joista Business Finland on listannut sivustoilleen muutamia (Business Finland 2020). Osa niistä on ympäristönhallinta- järjestelmiä (luku 2.7), osa laajemmin tai tietyllä painotuksella vastuullisuudesta kertovia standardeja. Business Finlandin listalla ovat muun muassa Joutsenmerkki, Green Key, Ekokompassi, Biosphere, ISO 14000-sarja ja EMAS. Enemmän Barentsin alueen sertifioinneista voi lukea työ- ja elinkeinoministe- riön tuottamasta raportista (Carcia-Rosell ym. 2017). Terästeollisuus on merkittävä ilmastopäästöjen aiheuttaja. Siitä huolimatta ensimmäinen alan oma vastuullisuusstandardijärjestelmä Responsible steel näyttää tulleen käyttöön vasta hiljattain. Sen ensim- mäinen standardiversio hyväksyttiin marraskuussa 2019 (Responsible steel 2019). Responsible steel on laaja-alainen vastuullisuusohjelma. Se huomio paitsi ympäristön niin myös teräs- ja kaivannaisteollisuu- den sosiaaliset ulottuvuudetkin. Sen visio onkin vapaasti suomennettuna ”maksimoida teräksen panos osana kestävää yhteiskuntaa”. Se sisältää yhteensä se sisältää 12 ympäristö- ja sosiaalista pääkriteeriä mukaan lukien ilmasto-, vesi-, biodiversiteetti-, ihmisoikeus- ja työolosuhdekohtia. Sen ilmastonmuu- tosta koskeva kohta käsittää vaateen todentaa Pariisin ilmastosopimuksen mukainen päästövähennys. Tätä ennen terästeollisuuden standardit ovat käsitelleet teräslaatuja, ei vastuullisuutta. 2.7 Organisaatioiden ympäristönhallintajärjestelmät Organisaatioiden ympäristöhallintajärjestelmät ja niitä koskevat sertifioinnit koskevat yrityksen toimin- taa ja toimintatapoja, eivät niinkään yksittäistä tuotetta (kuten luvussa 2.6). Järjestelmät ovat yleensä maksullisia. Liittymis- ja ylläpitomaksujen suuruudet vaihtelevat tyypillisesti sadoista euroista joihinkin tuhansiin euroihin vuodessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 21 Kansainvälisen standardisoimisjärjestön ISO:n (International Organization for Standardization) ISO 14001 on maailman tunnetuin ympäristönhallintajärjestelmä, jossa yritys muun muassa sitoutuu ympä- ristönsuojelutasonsa jatkuvaan parantamiseen sekä lakien ja säädösten noudattamiseen. EMAS (the Eco-Management and Audit Scheme) on EU:n EMAS-asetuksen EY 1221/2009 mu- kaan toteutettava organisaation ympäristöjärjestelmä. Siinä yhdistyvät ISO-14001 -standardin ja ympä- ristöselonteon yhdistävä järjestelmä, mutta EMAS-rekisteröintiä hakevalla organisaatiolla ei tarvitse olla sertifioitua ISO14001-ympäristöjärjestelmää. Kansallisesti sen hallinnointia ohjaa laki vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (121/2011, EMAS-laki), mutta tämä laki ei kuitenkaan määritä järjestelmän vaatimuksia. Suomessa järjestelmää hallinnoi SYKE (2020a). Siihen voivat liittyä EU:n ja ETA:n alueen yritykset ja organisaatiot, sekä tietyin edellytyksin myös näiden alueiden ulkopuoliset toimijat. EMAS on yrityksille ja organisaatioille vapaaehtoinen ym- päristöjohtamisen väline. Sen avulla yritys voi tunnistaa välittömät ja välilliset ympäristövaikutuksensa ja toimia suunnitelmallisesti ympäristövaikutustensa vähentämiseksi. Myös kustannukset voivat vähen- tyä tavoitteellisen ympäristötoiminnan avulla esimerkiksi vähenevien jätemäärien ja pienenevän ener- gian kulutuksen kautta. Yritys sitoutuu järjestelmässä ympäristölainsäädännön noudattamiseen, ympä- ristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen ja julkiseen ympäristöraportointiin. Järjestelmässä mukana oleva toimija saa käyttöönsä EMAS-logon ympäristövastuustaan viestimiseksi. EMAS-järjes- telmästä voi lukea tarkemmin EU:n julkaistusta käsikirjasta (EMAS 2017). Ekokompassi on ISO 14000 ja EMAS -järjestelmien kanssa yhteensopivaksi rakennettu ympäristö- järjestelmä yrityksille ja organisaatioilla. Järjestelmä auditoidaan kymmentä kriteeriä vasten, jotka yri- tysten on täytettävä. Näitä ovat muun muassa sitoutuminen ympäristö- ja jätelakiin ja niiden määräyk- siin, nimetty ja kouluttautuva ympäristövastaava sekä vuosittain päivitettävän ympäristöohjelman ja kolmen vuoden välein päivitettävien ympäristötavoitteiden laadinta sekä vuosittainen raportointi toi- menpiteiden toteutumisesta ja tunnusluvuista. Ekokompassi.fi -sivustolta voi ladata ilmaisen järjestel- mäoppaan (Ekokompassi 2020). Keskuskauppakamarin ilmastositoumuksessa yritykset pyrkivät hiilineutraaliuuteen vuoteen 2035 tai viimeistään vuoteen 2040 mennessä. Siinä yritys laatii toimenpidesuunnitelman ilmastopäästöjen vä- hentämiseksi ja raportoi kehityksestä vuosittain. Järjestelmässä pakollisia ovat kasvuhuonekaasuproto- kollan (GHG-protokolla) scope 1, eli yrityksen toiminnan suorat päästöt (omat ajoneuvot, omat kiinteis- töt), sekä scope 2, eli ostettu sähkö- ja lämpöenergia (www.ghgprotocol.org). Lisäksi huomioidaan mm. jakelun, liikematkustuksen sekä töihin matkustamisen päästöt, jotka kuuluvat GHG-protokollan scope 3:een. Tässä järjestelmässä edellytetään myös päästölaskennan tekemistä. Järjestelmä sallii kompensoin- nin korkeintaan 20 % osuudelle lähtötason päästöistä, pois lukien tapaukset, joissa yrityksellä ei ole käytännössä vaikuttamismahdollisuuksia. 22 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 3 Kohti kestävämpää liiketoimintaa Ympäristöllisesti kestävän liiketoiminnan toteuttaminen alkaa yrityksen oman toiminnan kartoittami- sesta haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Yrityksille on tarjolla useita tapoja, toimintamalleja, kon- septeja ja sertifikaatteja ja laskureita, joiden avulla ne voivat lähteä parantamaan ympäristövastuullisuut- taan. 3.1 Ilmastolaskurit Internetissä on lukuisia eri organisaatioiden ja tahojen tuottamia hiilijalanjälkilaskureita. Osa lasku- reista, kuten Finnairin lentopäästölaskuri (Finnair 2020), on rajoittunut tiettyyn alaan ja osa on laajem- min arkielämää luotaavia. Esimerkiksi ilmastodieetti-laskurilla (SYKE 2020b) kuluttaja voi arvioida oman elämän(tyylinsä) ilmastovaikutuksia. Y-HIILARI on yritystoimijoille tarkoitettu hiilijalanjälkilaskuri. Sillä voi arvioida lämmön ja säh- kön, kuljetusten ja matkustamisen sekä jätehuollon ilmastovaikutukset. Laskuri on päivitetty vuoden 2019 lopussa. Taulukossa 2 on listattuna muutamia laskureita ja niihin liittyviä huomioita. Taulukko 2. Ilmasto- ja ympäristölaskureita sekä huomioita kuhunkin laskuriin liittyen. Laskuri (Tuottaja/ Ylläpitäjä) Laskentaperusteet saatavilla Osiot Huomioita Ilmastolaskuri (WWF Suomi) Päivitetty 2018 Kyllä, http://www.ilmasto- laskuri.fi/fi/calculation-ba- sis?country=2&year=10746 Energia, henkilö- liikenne, hankinnat, jäte, vesi, päästö- jen kompensointi, yhteenveto. Myös WWF Green Office ympäristöjärjestelmä toimistoille https://wwf.fi/vaikuta-kans- samme/greenoffice/ Laskentaa voi tehdä myös ”kansainvälisillä” arvoilla. Ilmastobisnes (Elinkeino- elämän keskusliitto ja Clonet) Päivitetty 8.8.2018 (päästötiedot kesäkuu 2018) Kyllä: https://www.ilmasto- bisnes.fi/paastolaskurin- taustat/ Vain hiilidioksidipäästöt. Yhteenveto, omat päästölähteet, ostoenergian päästöt, arvoketjun päästöt, lähtötiedot. Jaottelu perustuu Greenhouse Gas Protokollan mukaiseen päästöjen jaotteluun. Päästökertoimet arvoketjun päästöille täytyy etsiä itse, apua löytyy jonkin verran esim. https://www.openco2.net/fi/hae-paastokertoi- mia?q=lento&sortBy=displayValue&sortOr- der=asc&page=9 Laskurilla tehtyä laskelmaa ei voi sellaisenaan käyttää virallisena osoituksena yrityksen tai yksittäisen tuotteen tai palvelun päästöistä, vaan laskenta on ensin todennettava siihen erikoistuneella organisaatiolla. Jos julkaiset tällä päästölaskurilla laskettuja päästötietoja esimerkiksi nettisivuillasi, mainitsethan, että päästölaskelmat on tehty Ilmastobisnes.fi-sivuston tarjoamilla työkaluilla. Kasvihuone- viljelyn hiili- jalanjälkilaskuri (Kauppapuutar- haliiton laskuri) Päivitetty vuonna 2018 Ei helposti saatavilla. Perustiedot, sähkö, lämpö, hiilidioksidi, taimet & sipulit, lannoitteet, kasvu- alusta, pakkaukset, kuljetukset, jätteet, muuntolaskuri, tulokset. Kasvihuoneviljelyn arviointiin erikoistunut laskuri, soveltuvin osin voi toki käyttää muuhunkin laskentaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 23 Laskuri (Tuottaja/ Ylläpitäjä) Laskentaperusteet saatavilla Osiot Huomioita Y-HIILARI (Suomen ympä- ristökeskuksen kehittämä työkalu yrityksen hiilija- lanjäljen lasken- taan) Päivitetty 11/2019 Kyllä. Kertoimet, lähteet ja perusteet kerrottu laskurissa. Yhteenveto, sähkö, lämpö, rahtikuljetuk- set, jätteet ja jätteiden kuljetus, liikematkustaminen. Vaihtoehtoisia energianlähteitä valittavissa lämmölle ja sähkölle. Rahdit määritettävissä melko tarkkaan tonnien ja kilometrien ja/tai polttoaineen kulutuksen mukaan. Tulossa: Vaihtoehtoiset liikennepolttoaineet. Hiilifiksu (Helsingin yliopis- ton Metsätietei- den osaston ja Sitran tekemä laskuri) Päivitetty 16.11.2018 Kyllä, Excel-tiedos- tossa/laskurissa lisätietoja saatavilla. Energia, matkusta- minen, jäte, hankin- nat, palvelut ja tapahtumat, hiili- jalanjälki, eritellyt tulokset, laskennan perusteet, Kertoimet, muutosloki, järjestön omat muistiinpanot. Laskurin ideana on havainnollistaa, mistä osa- alueista järjestön hiilijalanjälki muodostuu, jotta järjestö voisi pienentää hiilijalanjälkeään. Kaikkiin pyydettyihin kohtiin voi olla haastavaa saada tarvittavat tiedot. Suositeltavaa olisi pyr- kiä erityisesti täyttämään Energia-välilehdeltä sähkön ja lämmönkulutusta koskevat tiedot. Laskuri näyttää järjestön hiilijalanjäljen ja hiili- jalanjäljen muodostumisen päästölähteittäin. Ohjevideoita: https://blogs.helsinki.fi/hiili- fiksu/ohjeet-ja-videot/. Valio Carbo® ympäristölaskuri (Valio Oy) Maidontuotannon hiilijalanjälkilas- kuri Ei, tai vain käyttäjätun- nuksen omistajille. Pe- rusteet selitetty, mutta laskuri on salattu ja vain osuuskunnan jäsenten käytössä. Ei tietoa. Carbon Trust organisaation sertifioima. Perus- tuu IPCC:n ohjeisiin ja Valion omiin tutkimuk- siin. Ei sisällä maaperän hiilitasapainoa, eli maaperään sitoutuvan ja vapautuvan hiilen kiertoa. Ilmastodieetti (SYKEn kulutta- jalle suunnattu hiilijalanjäljen las- kentatyökalu) Päivitetty 14.3.2019 Kyllä. Kertoimet, oletukset ja lähteet tuodaan esille. Perustiedot, asuminen ja energia, ruoka, liikenne, tavarat ja palvelut, jätteet, tulokset. Vertaus suomalaisen keskiarvoon. Ote laskentaperusteista: ”Hiilijalanjäljen laskentatulokseen tulee suhtautua arviona. Se kertoo kuitenkin suuruusluokista: Mitkä ovat oman arkeni isoimmat päästölähteet?” Finnairin päästölaskuri (Finnair Oyj) Lentojen päästölaskuri Osittain. Peruslaskenta- tapa kerrottu, mutta kertoimissa ja jakajissa on liikesalattavia lukuja. Finnairin reitit, mistä ja minne matkoineen ja kulutuksineen. Lentopäästöihin kohdistettavaa radiative forcing kerrointa ei ole sovellettu laskurissa, vedoten siihen, ettei siitä ole yhteisesti sovittua kerrointa. Kansainvälisen siviili-ilmailu- järjestö ICAO:n päästölaskuri Kyllä. Laskurin sivuilta löytyy 38-sivuinen dokumentointi laskenta- perusteista. Laskee annettujen lähtö- ja kohdelento- kentän, ja matkusta- jamäärän mukaan päästöt. Lisäksi voidaan huomioida bisnesluokan lisä- päästö johtuen vähemmästä istuin- määrästä. Samoin kuin Finnairin laskuri, tämäkään ei sisällä lentopäästöihin liittyvää säteilypakote- kerrointa, radiative forcingia. Pikainen vertailu näyttää hieman korkeampaa päästöä kuin Finnairin päästölaskuri. 24 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 3.2 Ympäristöjalan- ja kädenjälkikonseptit Ympäristöjalanjälkiä, eli ympäristökuormitusta, syntyy jokapäiväisessä elämässämme muun muassa liikkumisesta, asumisesta ja käyttämästämme ravinnosta. Yksi yleisimmistä keskusteluun nousevista ympäristörasitteistamme on ilmastovaikutus, jolloin puhutaan hiilijalanjäljestä (tässä yhteydessä hiilellä viitataan CO2 -ekv. -suureeseen, katso tarkemmin kappale 1.1). Tällöin lasketaan esimerkiksi lämmityk- sen ja käytetyn sähkön tuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt tai liikkumiseen vaaditun poltto- aineen valmistamisen ja palamisen ilmastovaikutus. Vaikka ympäristöjalanjälkikonsepti on terminä va- kiintunut, ollaan ympäristöjalanjäljen laskentasääntöjä eri tuotteille kuitenkin vasta harmonisoimassa esimerkiksi EU:ssa (Suikkanen & Nissinen 2020). Kädenjälkikonseptilla kuvataan toiminnan positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi, jos yrityksen toi- minnan avulla tai ansiosta säästetään tai lisätään luonnonvaroja, voidaan se käsittää yrityksen tuotta- mana ympäristökädenjälkenä. Myös metsän istuttaminen tai laittomia hakkuita estävät toimet ovat mah- dollisia ympäristökädenjälkiä. Lisäksi, jos yritys kompensoi päästöjään, voidaan se laskea kädenjäljeksi. Siinä missä ympäristöjalanjälki tarkoittaa päästöjen aiheuttamista, tarkoittaa hiilikädenjälki niiden kor- vaamista, estämistä tai vähentämistä. Konseptit eivät ole toistensa täysiä vastakohtia, vaikka ne kertovatkin päinvastaisista vaikutuksista ja teoista. Ne tulee nähdä toisiaan täydentävinä vaikutustarkastelujen osina. Käden- ja jalanjälkikonsep- tien erittely ei nimittäin ole aina yksiselitteistä. Itse konseptin esittelijä Gregory Norris (2015) kirjoittaa- kin, että jaottelusta käden- ja jalanjäljen välillä voi perustellusti olla kahta mieltä. Yhden näkökulman mukaan oman jalanjäljen pienentämisen voi nähdä kädenjälkenä, mikäli kyseessä on perustarpeita täyt- tävä tuote tai tarve, jota tarvitaan tuotantotavasta riippumatta, kuten ruoka, sähkö ja lämpö. Toisen näkö- kulman mukaan kädenjäljeksi ei voi laskea mitään yrityksen sisäisen toiminnan tai tuotteen valmistami- sen päästöjen vähentämistä riippumatta tuotteen laadusta ja tärkeydestä. Ensimmäisen näkökulman mukaan olennaista on siis se, missä asemassa toimija ja tuote nähdään osana talouden kokonaisuutta. Tätä varten on myös määritettävä ne tarpeet, jotka hankitaan tuotantotavoista riippumatta. Jälkimmäinen näkökulma taas hyväksyy kädenjäljeksi vain yrityksen ulkopuolelle suuntaamat hyvät teot, kuten kom- pensointitoimet. Tämän näkökulman hyväksyminen yleiseksi kädenjälkilaskennan periaatteeksi tekisi käden- ja jalanjälkilaskennasta selkeämpää ja läpinäkyvämpää, mutta kuten sanottua, yleisesti hyväksyt- tyä sääntöä ei vielä ole tehty. Tarkkuutta tarvitaan siis siinä, kenen käden- ja jalanjäljistä puhutaan. Ar- vioinneissa tulee rehellisesti kertoa, millä logiikalla kädenjälki on kussakin tapauksessa arvioitu. Teknologian tutkimuslaitos VTT on määritellyt kädenjäljen Norrisia väljemmin. He määrittelevät [yrityksen] kädenjäljeksi kaikki tapaukset, kun jokin tuote vähentää asiakkaan jalanjälkeä verrattuna muihin saman tarpeen täyttäviin verrokkituotteisiin (Pajula ym. 2018). VTT:n mukaan määritelmässä tuotteen ei siis tarvitse olla niin sanotusti perustarvetta täyttävä tuote, kuten Norrisin ensimmäisessä nä- kökulmassa. Tässä tapauksessa on kuitenkin kyettävä määrittämään niin sanottu perustuote, jota vastaan vertailu tehdään. Elinkaaritutkimuksen näkökulmasta valinta kädenjälkilaskentatavan valinnassa on kyse lähes sa- masta asiasta, kuin valinnassa attribuutionaalisen tai konsekventiaalisen elinkaariarvion väliltä (Ekvall 2019). Tämä tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, lasketaanko pelkästään tuotteen valmistamisen elinkaari- vaikutukset vai huomioidaanko myös se, mitä mallinnettu tuotanto korvaa ja poistaa olemassa olevilta markkinoilta. Yritysten oma uusiutuvan energian tuotanto kuvaa hyvin käden- ja jalanjälkien erittelyn ongelma- tiikkaa. Yritys voi vähentää omia päästöjään käyttämällä tuottamaansa uusiutuvaa sähköä ja/tai myydä sitä ulos. Tällöin oman vihreän sähkön käyttö vähentää yrityksen hiilijalanjälkeä. Konseptien rajapin- taan tullaan siinä, että paitsi että yrityksen (tuotteen) jalanjälki pienenee, tarjoaa yritys samalla asiak- kaille mahdollisuuden vähentää jalanjälkeään, eli tuottaa kädenjäljen. Myyty uusiutuva sähkö on selkeä ympäristökädenjälkiteko, mutta itse käytettynä se ei ole. Ongelman ydin on siinä, että tämän kaltaisessa tilanteessa vastaava teko voidaan raportoida yrityksen pienempänä jalanjälkenä tai tuotettuna Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 25 kädenjälkenä. Siihen tämän raportin kirjoittajat eivät ota kantaa, kumpi näistä on kuluttajamarkkinoilla parempi tapa viestiä. Joka tapauksessa, tältä kannalta katsottuna kädenjälki on vahvasti yrityskeskeinen käsite. Jalanjälki on vanhempi ja vakiintuneempi käsite kuin kädenjälki, ja tarkka raja näiden väliltä puut- tuu vielä. Selkeän rajauksen puute ja käsitys kädenjäljen yhteydestä jalanjälkeen on nostanut myös kri- tiikkiä. Kädenjälki on jopa nähty turhana konseptina, joka voisi olla yhtä hyvin osa jalanjälkikonseptia jalanjälkeä vähentävänä määreenä (MBDC 2016). Peruste tälle on se, että vaikka toiminta olisi vähem- pipäästöistä, ei se siltikään ole laajassa kokonaisuudessa päästötöntä. Kritiikistä ja haasteista huolimatta, erittelemällä käden- ja jalanjäljet konseptitasolla, on toimenpiteitä ehkä helpompi arvioida ja hallita ko- konaisuutta toimimalla systemaattisesti sisäisten ja ulkoisten vaikutusten parissa. Näin myös päätöksen- teko ja raportointi esimerkiksi kompensoinneista (luku 3.3) helpottuvat. Taloudellinen ja sosiaalinen jalan- ja kädenjälki Jalan- ja kädenjäljet voivat olla myös sosiaalisia ja taloudellisia. Esimerkiksi, jos yrityksen toimitusket- juissa käytetään lapsityövoimaa, on kyse sosiaalisesta jalanjäljestä. Vastaavasti, jos yritys lahjoittaa va- roja lapsityövoiman vastaiseen toimintaan, tuottaa se sosiaalisen kädenjäljen. Taloudellinen kädenjälki voi olla esimerkiksi ansio- ja verotulojen lisääminen paikallisesti. Taloudellinen jalanjälki on ehkä vai- keampi määrittää, sillä sen pohdinta tuo nopeasti ajatuksiin verojen välttelyn tai tuloverojen alenemisen, esimerkiksi jos yhtiö irtisanoo tai lomauttaa väkeään, mikä on tällöin yhtäaikaisesti myös sosiaalinen jalanjälki. Sosiaalisen ja taloudellisen käden- ja jalanjäljen käyttö näyttäisi kuitenkin olevan tällä hetkellä risti- riitaista. Googlehaun perusteella taloudellisessa ja sosiaalisessa ulottuvuudessa positiivisia vaikutuksia raportoidaan jalanjälkinä. Samaan aikaan jotkin hakutulokset osoittavat, että kädenjälkikonseptia aina- kin kehitetään talouden ja sosiaalisen ulottuvuuden puolelle. Olisi tärkeää, että kehitys vakiintuisi yhte- nevästi ympäristöulottuvuuden kanssa. Kädenjälkiä ei pitäisi käyttää peittämään negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi, jos yrityksen alihan- kintaketju käyttää lapsityövoimaa (eettinen jalanjälki) samaan aikaan kun yritys lahjoittaa lapsityövoi- man vastustamiseen varoja (eettinen kädenjälki), joudutaan tilanteeseen, jossa yritystä saatetaan syyttää tekopyhyydestä. Kompensaatioiden (luku 3.3) käytössä kädenjälkitoimena on tältä kannalta katsottuna maineriski. 3.3 Kompensaatiot Erilaisista kompensaatiotoimista on viimevuosina puhuttu paljon, ja niillä on alettu käydä myös kaup- paa. Konseptina kompensointi ole uusi, vaan sitä on käytetty tietyissä konteksteissa jo (ainakin) 1970- luvulta asti (Persson 2013). Ensiksi on huomattava, että ympäristöhaittojen kompensaatiot ovat tois- taiseksi vapaaehtoisia toimia (pois lukien erityistapaukset, kuten Natura-2000 alueiden heikennykset, jotka ovat pakollisia kompensoida (Euroopan Komissio 2009). Toiseksi, kompensaatiomekanismeja ja - toimia on erilaisia. Pääasiassa tällä hetkellä puhutaan ekologisista ja päästö-, eli kasvihuonekaasujen kompensaatioista. Myös ilmasto- ja hiilikompensaatiolla viitataan kasvihuonekaasupäästöihin. Päästö- kompensaatio näyttää ottaneen ekologisesta kompensaatiosta mediavallan ”ilmastopaniikin” vuoksi, mutta nämä kaksi suuntausta eivät toki ole toisistaan irrallisia, sillä esimerkiksi metsän hävittämisellä on sekä ilmastollisia että ekologisia vaikutuksia, ja samoin niiden kompensoinnilla. Itse asiassa, moni pääs- tökompensaatiotoimi on varsin lähellä ekologista kompensaatiota. Se kumpaa käytetään, on riippuvai- nen kompensointitoimen syystä, eli kompensoidaanko suoria ilmastopäästöjä vai esimerkiksi maankäy- tön aiheuttamaa elinympäristön tuhoutumista. Päästökompensaatiomahdollisuuksia tarjoavat useat eri toimijat, joita voi hakea helposti internet- hauilla. Tässä raportissa emme tee listausta yksityisistä kompensaatiotoimijoista mainonnan välttä- miseksi. Kompensaatiotoimintaa toteutetaan ainakin seuraavilla kolmella tavalla: 26 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 1) Rahoittamalla (sertifioituja) kompensointitoimia, joilla parannetaan esimerkiksi energia- tai ekotehokkuutta, sijoitetaan uusiutuvaan energiaan, istutetaan metsiä tai ennallistetaan elinym- päristöjä. 2) Ostamalla suoraan päästöoikeuksia pois markkinoilta (Suomessa tiettävästi vain yksi toimija), jolloin yrityksillä on vähemmän mahdollisuuksia ostaa itselleen vapautuvia päästöoikeuksia EU:n hiilipörssistä. 3) Tukemalla yritystä suoraan maksamalla esimerkiksi siitä, että yritys käyttää uusiutuvia poltto- aineita tai kehittää niitä, kuten Finnairin tarjoama vaihtoehto maksaa uusiutuvan polttoaineen kehittämisestä (Finnairin kompensaatiotoiminta keskeytyi maaliskuussa 2020 rahankeräyslaki- tulkintojen vuoksi (Teittinen 2020). Kohdan yksi sertifioituja tai todennettuja päästövähennystoimia tarjotaan useiden toimijoiden kautta. Ne kohdistuvat kehittyviin maihin, kuten YK:n ilmastonsuojelupuitesopimuksen Certified Emission Reduc- tion unit (CER) tai Verified/Voluntary emission Reduction (VER) (UNFCCC 2020) toimiin. Vastaavia ja tunnustettuja päästövähennysjärjestelmiä ovat WWF:n perustama Gold Standard (2020) ja Yhdysval- talainen Verra (2020), joiden internetsivustoilta löytyy laaja kattaus päästöjen hyvitysprojekteja. Useim- mat kompensaatiotoimet toteuttavat samalla myös YK:n (2015) kestävän kehityksen tavoitteita ja ovat usein rinnastettavissa kehitysapuun. Kompensointeja on myös kritisoitu. Jos kompensoinnin näkee siten, että ostamalla voi hyvittää minkä teon tahansa, on kriittisyys perusteltua. Päästökauppaa ja -kompensaatiota on verrattu anekaup- paan. Sitran ennakointitiimin asiantuntija Vesa-Matti Lahti on muotoillut asian Taloussanomien haastat- telussa seuraavasti: ”Kompensaatio muuttuu ongelmaksi, jos sillä korvataan päästövähennystoimia. Silloin esimerkiksi lentämistä, autolla ajamista tai energiankulutusta jatketaan entiseen malliin, ja kuluttavan elämäntavan päästöt kuitataan kompensaatiomaksuilla.” Ongelma on hänen mukaansa se, että ilmastokompensaation tulos on nolla, kun pitäisi päästä nega- tiivisen ilmastovaikutuksen puolelle. Anekauppakritiikistä Suomen ympäristökeskuksen kehittämispääl- likkö Sakari Rehell (2020) on sanonut maailma.net verkkojulkaisun haastattelussa, ettei kompensaatio ainakaan täysin anekauppaa ole, sillä rahaa ohjautuu hyviin tarkoituksiin, mutta kompensaatio yksin ei riitä, vaan on kyettävä vähentämään päästöjä. Suomen Ympäristökeskus on laatinut Politiikkakatsauksen ekologisesta kompensaatiomekanismista (Pekkonen ym. 2019). Katsaus keskittyy ilmastokompensoinnin sijaan luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen kompensointeihin. Siinä esitetty lähtökohta on, että haitan aiheuttamisen välttäminen on aina ensisijainen toimi, toiseksi tulee haitan minimointi, ja vasta viimeisenä vaihtoehtona käytetään kompensointia, kun haittaa ei voida välttää. Kyseinen raportti korostaa, että kompensaatio ei ole aina mahdollista. Erityisen herkkiä tai harvinaisia ympäristöjä ei voi kompensoida, eli niitä ei myöskään saa hävittää kompensointiin vedoten esimerkiksi rakennushankkeen vuoksi. Lisäksi siinä huomautetaan, että ekologisen kompensoinnin pitäisi tuottaa myös ilmastohyötyjä. Taustalla ekologisen kompensoinnille ovat hälyttävät havainnot maailmanlaajuisesta luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä (Hyvärinen ym. 2019). Koska ilmastonmuutos ja biodiversiteetin heikkeneminen ovat yhteydessä toisiinsa (O’Con- nor ym. 2020), on luonnollista, että ilmastotoimet tulevat osittain huomioiduiksi ekologisissa kompen- saatioissa. Kansainvälisen julkislain (Public International Law) professori Jason Rudall on julkaissut kirjan kompensaatiosta (Rudall 2020). Hän kirjoittaa, että kompensaatiokäräjille (näitä ratkotaan eri asteisissa tuomioistuimissa) tulevissa rahallisten korvaustenvaateiden ja saatavien suuruuksissa on merkittäviä eroja kantajan ja vastaajan näkemyksissä. Suuret näkemyserot rahallisista korvausmääristä viittaavat tar- peeseen kehittää vahingonkorvausmenettelyihin selkeämpiä arviointimalleja. Osa ongelmaa on Rudallin Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 27 mukaan se, etteivät suoraviivaiset käyttöarvot, markkinahinnat tai uudistamiskustannukset välttämättä todellisuudessa kata kaikkea aiheutunutta haittaa. Ratkaisuksi tähän hän nostaa ekosysteemipalveluläh- töisyyden ja ei-käyttöarvoisten asioiden sekä luonnon itseisarvon (intrinsic value) korkeamman arvos- tuksen, kuten vaikutukset ilmastonmuutokseen ja vesitalouteen. Tätä vastaavasti voidaan kysyä, onko kompensaatiotoimilla, esimerkiksi metsittämisellä, sellaisia laajoja rahassa mitattavia vaikutuksia, joita ei kompensointihetkellä ole sen arvoon laskettu mukaan. Rahallista kompensointia vastaan on myös vahvan kestävyyden käsite. Sen perusajatus on, ettei mi- kään luontopääoma ole korvattavissa ihmisen luomalla pääomalla, saati suoraan rahalla (Janeiro & Patel 2015). Tiukasti tulkiten, vahva kestävyys kieltää pitkälti kaiken ihmistoiminnan, mikä ei ole realistinen ajatusmalli. Kriittiset arvot ja rajat tulisi vahvan kestävyyden mukaan kuitenkin aina asettaa. Tällöin mennäänkin lähemmäs raja-arvoja ja varovaisuusperiaatteita. Kompensointi on siis periaatteessa hyvä toimintamalli kaikkine ongelmineen ja heikkouksineenkin, kunhan kompensoinnin hierarkia – vältä - minimoi - kompensoi – muistetaan. Koska useiden kompen- saatiotoimiin kiinnitettyjen projektien kohteet ovat kehitysmaissa, on niiden vaikuttavuus usein suu- rempi rahayksikköä kohti kuin mitä se olisi sijoitettuna kehittyneisiin maihin. Lisäksi se parantaa pai- kallisten elinoloja, toisin kuin länsimaissa, joissa perustarpeet ovat useimmiten jo tyydytetty. Esimerkiksi energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden avulla voidaan selvästi vähentää met- säkatoa, sillä korvaamalla huonotehoisia tulisijoja tehokkailla liesillä, on havaittu polttopuun tarpeen vähenevän 30-70 % (UNEP 2008). Samalla ihmishenkiä säästyy muun muassa poltosta aiheutuvien il- mansaasteiden vähentyessä. 28 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 4 Hanketyön toimia ja tuloksia 4.1 Ympäristövaikutusten laskennalle on kysyntää Elinkaariklinikka on yrityksen tuotteelle tai palvelulle toteutettava suoraviivaistettu elinkaariarviointi, LCA-klinikka. Arviosta tuotetaan yritykselle kirjallinen raportti, jossa pohditaan myös yrityksen mah- dollisuuksista vähentää päästöjään. LCA-klinikoita on toteutettu ja kehitetty aiemmin ainakin kolmessa hankkeessa (Judl ym. 2015; Niemistö ym. 2017; Leppänen ym. 2019). Näiden hankkeiden ajoilta klini- koista on saatu hyviä kokemuksia. Niemistön ym. (2019) mukaan suurin osa klinikoihin osallistuneista yrityksistä koki saaneensa niistä oikeaa apua ympäristövaikutustensa vähentämiseen. Tässä hankkeessa klinikoita tehtiin neljälle yritykselle, joista yksi oli jo aiemman hankkeen aikana suoritetun arvioinnin päivittämistä. Myös näistä palaute oli positiivista. Lisäksi kahdella muulla yrityksellä oli jo aiemmassa hankkeessa tuotettu klinikkaraportti hallussaan, mutta näitä ei päivitetty tässä hankkeessa. Arviointi antaa yritykselle yksityiskohtaista tietoa tuotteen tai palvelun eri materiaalien ja osa-aluei- den aiheuttamista ilmastovaikutuksia ja antaa tukea päätöksenteolle esimerkiksi tuotekehityksessä. Suu- rin heikkous elinkaariklinikassa on se, ettei sen tuloksia voi käyttää suoraan markkinointiin ja oman tuotteen vertailussa kilpailijoita kohtaan. Syy tähän on, että LCA standardin mukaan laajalle yleisölle esitetty vertaileva elinkaariarvio sisältää herkkyysanalyysin ja ulkopuolisen kriittisen arvioinnin (Nie- mistö ym. 2019). Myös vertaillun tuotteen laskentamallin yhdenmukaisuus tulisi tarkistaa. Varsinaisesti laskennassa ja sen tarkkuudessa ei ole mainittavia puutteita, ja tuloksia voi pitää tarkkoina. Myös klinik- kaan osallistuneissa yrityksissä oltiin erittäin tarkkoja luovutettujen tietojen paikkansapitävyydestä ja kattavuudesta. Silti, koska herkkyysanalyysiä ja kriittistä arviointia ei tehdä klinikkakonseptissa, jää tämä osakohta varmistamatta, ja standardin vaatimukset täten täyttämättä. Tämä havaittiin puutteeksi tässäkin hankkeessa, sillä klinikoihin osallistuneista yrityksistä kerrottiin halusta hyödyntää tuloksia markkinointinsa apuna. Eräs yritys mainitsi, että heidän kaupassaan kansainvälisillä markkinoilla kysel- lään tietoja yrityksen/tuotteen ilmastovaikutuksista, ja viime aikoina yhä enenevissä määrin. Näille yri- tyksille kerrottiin, että elinkaariklinikasta saatavaa raporttia ja tuloksia ei tule esittää siten, että asiakas olettaa niiden olevan ISO-standardit täyttävä. Sen sijaan, raportti mahdollistaa yritykselle osoittaa ja viestiä aktiivisuudestaan ympäristövastuun parantamiseksi. Myös hankkeessa päivitetty Y-HIILARI -laskuri (kappale 3.1) tuki yritysten hiilijalanjälkilasken- taa. Y-HIILARIa käyttävien yritysten lukumäärää ei voida sanoa, sillä edes sen latausmääriä SYKEn verkkosivuilta ei tunneta. Laskuriin liittyen on kuitenkin oltu yhteydessä sen viimeisimpään päivittäjään useampaan kertaan ympäri Suomea, joten se on selvästi saavuttanut näkyvyyttä. Oletamme, että suurin osa laskuria käyttäneistä ei kuitenkaan ole tarvinnut lisäohjeistusta, jolloin käyttäjämäärä on merkittä- västi yhteydenottoja suurempi. Toisaalta, ohjeistuksen pyytäminen kertonee myös siitä, että päivityk- sessä laskuriin tuli joitain toimintoja, joiden osalta ohjeistus jäi vaillinaiseksi. 4.2 Kädenjälkijärjestelmän pilotointi pk-yritysten toiminnan tueksi Hankkeessa kehitettiin ja pilotoitiin kolmitasoinen ympäristökädenjälkijärjestelmä yritysten ympäristö- vastuutoiminnan ja viestinnän tueksi. Kyseessä on matalan kynnyksen pilottijärjestelmä, jossa yrityksiä autetaan havainnoimaan oman toimintansa vaikutuksia ympäristöön sekä asettamaan ja toteuttamaan ympäristötoimia tai niiden toteuttamista edistäviä toimia. Merkki on yritys-, ei tuotekohtainen, mutta sitä varten tehty tarkastelu huomioi sekä yrityksen sisäisiä toimintoja että sen tuottamia tuotteita ja pal- veluita. Ensimmäiselle tasolle yritykset pääsevät jo tiedostamalla omat vaikutuksensa ja kuinka ympäristö- asioita huomioitiin kyselyhetkellä. Tämän osan yritykset tekevät pääasiassa vastaamalla internetky- selyyn, jossa yritys pohtii omia ympäristöasioitaan ja kertoo, missä asioissa yritys toivoisi saavansa lisä- tietoa ja apua. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 29 Toiselle tasolle pääseminen edellyttää sitä, että yritys käy tutkijan kanssa keskustelut kyselyn esiin nostamista havainnoista ja yrityksen nykytilasta. Yhdessä yritys ja tutkija laativat listan asioista, joita yritys tekee jo ympäristön eteen, sekä listan tavoitteista, joita yritys pyrkii toteuttamaan noin vuoden ai- kajänteellä, poissulkematta tietenkään pitkän aikavälin tavoitteita. Tavoitteiden asetannan ja hankesi- vuilla julkaisemisen jälkeen yritys täyttää ympäristökädenjäljen 2. tason. Kolmannen tason yritys saavuttaa, kun tarkastetaan, kuinka hyvin yritys saavuttanut 2. tasolla aset- tamiaan tavoitteita. Kun tavoitteiden tila on päivitetty ja uusia tavoitteita asetettu, yritys täyttää 3. tason ympäristökädenjäljen vaatimuksen. Tason pitääkseen yrityksen tulee sitoutua ympäristötoimintansa jat- kuvaan parantamiseen ja ilmoittaa tekemistään toimenpiteistä. Hankkeessa lanseerattu järjestelmä on tehty sellaiseksi, että siihen mukaan tulo on tehty yrityksille helpoksi. Pilotoidun järjestelmän ensisijainen tarkoitus on kannustaa yrityksiä miettimään ja kehittä- mään toimintaansa ja tehdä ympäristötyöstään systemaattista. Eri ympäristötoimintojen tasojen saavut- tamisen tueksi on kehitetty kutakin tasoa kuvaava visuaalinen logo, joka viestii yrityksen oman toimin- nan sitoutumisesta ympäristöasioihin. Tätä merkkiä ei pidä käyttää sellaisenaan markkinoinnissa, koska järjestelmä ei sisällä auditointia, vaan tukeutuu yrityksen omaan rehellisyyteen ja sisäiseen tarkasteluun. Näin järjestelmä tarjoaa yritykselle viestintävälineen, jolla voi kertoa vastuullisesta asenteestaan ja tavoitteistaan ilman virallisempia ja tunnustettuja, mutta lisäkustannuksia aiheuttavia ympäristönhallin- tajärjestelmiä ja ympäristömerkkejä. Toisaalta ympäristökädenjälkijärjestelmä voi toimia yritykselle he- rätteenä, että yrityksen kannattaa ottaa nämä viralliset ja yleisesti hyväksytyt menettelytavat käyttöönsä parantaakseen ympäristötoimiensa uskottavuutta markkinoilla ja vahvistaakseen kilpailukykyään. Yhteensä huhtikuuhun 2020 mennessä järjestelmässä oli mukana 19 yritystä: Arbonaut Oy, EcoTel- ligent Oy, Enpros Oy, GreenStar Hotels Oy, Itä-Suomen Murskauskeskus Oy, Joensuun ev.lut. seura- kuntayhtymä, Joensuun Sänkytehdas Oy, Jäätelövankkurit (joka on Karjalaiset Vankkurit Oy:n aputoi- minimi), Kuronen Yhtiöt Oy (joka tunnetaan myös nimellä Nordpap Oy), Mainostoimisto Fabrik Oy, Mäntyniemen Ikihonka Oy:n Päiväkoti Siilinpiilo, Narskuttelu Oy, Nordic Koivu Oy, Plasthill Oy, Poh- jois-Karjalan Sähkö Oy, ScanPole Oy, Utran Uittotupa ja Voimatien lounasravintola (jotka ovat Yrjö Laakkonen Oy:n sivutoimipisteitä), Vatupassi Törmälä Oy ja Viherkaste Oy. Kuva 1. Ympäristökädenjälkimerkin kolme tasoa ja niihin liittyvät merkit. 30 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Näistä yrityksistä 13 oli noussut 3. tasolle kesäkuuhun 2020 mennessä. Seitsemän yritystä ei joko asettanut uusia tavoitteita ja lopetti järjestelmässä mukana olon, tai ne eivät olleet ehtineet olla mukana hankkeessa vielä riittävän pitkään toteuttaakseen tason 2 tavoitteitaan. Tasojen kaksi ja kolme listat päi- vitettäneen tulevaisuudessa vuosittain. Nämä listat löytyvät hankkeen SYKEn internetsivuilta, raportin kirjoitushetkellä osoitteesta https://www.syke.fi/hankkeet/kelipk. Järjestelmän pilotointi oli tämän hankkeen aikana rajattu ainoastaan Pohjois-Karjalan alueella toi- miviin yrityksiin. Toiminnan mahdollinen laajentaminen valtakunnanlaajuiseksi vaatii vielä harkintaa ja kehitystyötä etenkin kädenjälkimerkin käyttötapojen, kriteeristön ja tietojen oikeellisuuden varmistamis- menettelyjen osalta. Yritysten toimet ja tavoitteet Järjestelmään mukaan lähteneiden yritysten ympäristötoimissa ja -tavoitteissa oli tiettyjä johtavia tee- moja, kuten energiaan, jätteisiin sekä kuljetuksiin liittyviä tapoja hallita tai vähentää ympäristökuormaa. Eri toimialoilla oli luonnollisesti myös niille ominaisia toimenpiteitä ja tavoitteita. Yhteistä liittyneille yrityksille oli selkeä tahtotila toimia ympäristövastuullisesti, ja näissä yrityksissä mietittiin tosissaan ny- kytilaa ja mahdollisuuksia parantaa toimintaa. Taulukkoon 3 on listattu hankkeessa mukana olevien yri- tysten ympäristötoimia. Jotkin toimista ovat vielä selvitysasteella, eivätkä ne välttämättä toteudu. Esi- merkiksi oma energiantuotanto ei toteutune, jos se selvityksen jälkeen todetaan kannattamattomaksi investoinniksi. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 31 Taulukko 3. Järjestelmään liittyneiden yritysten kehittämistoimia ja tavoitteita. Osa esimerkeistä on vielä selvi- tysvaiheessa. Toiminnan osa-alue Ala- kategoria Toiminta- tapoja Esimerkkejä toteutetuista ja tavoitteiksi asetetuista toimista yrityksissä Energia Sähkö Uusiutuva energia, tehokkuuden lisäys ml. uudet koneet, turhan kulutuksen eli- minointi, energiantuotanto Sähkösopimusten vaihto vihreään sähköön, valot LED-valoihin, tietokoneiden tyhjäkäynnin minimointi, vesi- ja aurinko- ja uusiutuvan sähkön tuotanto, laiteinvestoinnit Lämpö Kulutuksen vähentäminen, uusiutuvan energian käyttö Öljyn korvaaminen hakkeella, lisäeristäminen, lämpöpumppujen käyttö Kuljetuk- set ja liik- kumiset Rahti- liikenne ja siirrot Kuljetusmoodin valinta, kuljetusten järjestely ja optimointi Kuljetusmatkojen vähentäminen, täydemmät rahdit, vesi- ja raideliikenne ennen kumipyöriä, uusiutuvien polttoaineiden käyttö, tyhjäkäynnin minimointi Henkilöstön liikkuminen Liikennöinnin vähentäminen ja kompensointi Lähilounaspaikka, työpaikkapolkupyörä, etätyöskentely ja paikalliset toimijat, lentojen kompensoinnit Raaka- aineet & tarvikkeet Alkuperä Alkuperän valinta ja hankintaketjun tunteminen, alihankkijaan vaikuttaminen Lähi- ja kotimainen ruoka tai ylipäätään kotimainen raaka- aine, koska se on (mm. Suomessa) usein tuontitavaraa pa- rempi niin ympäristölle kuin sosiaalisesti että taloudellisesti- kin, oma tai suorahankinta tuottajalta huomioiden sesongit, toimistojen kalustaminen kierrätyskalustein Määrä Hävikin minimointi Ruoan tarkka valmistusmäärä, ylijäämän myynti tai tarjoilu seuraavalla lounaalla (mm. hygieniamääräysten mukainen nopea jäähdytys) Tuotteet & pakkauk- set Materiaali- valinnat Kierrätettävyys ja valmistus- materiaali, uusiokäyttö, turhien asioiden poistamiset Puinen tele- tai muu pylväs, tuontipakkausten käyttö lähetyspakkauksina, jäätelöpakkauksen mukana tulevan muovilusikan poistaminen tai vaihtaminen puiseen, kierrätysmateriaalien suosiminen Kestävyys ja korjatta- vuus Tuotevalinnat ja laatu, hankintakriteerit, muunneltavuus Valmistetaan tuote kestäväksi, taataan lupaus esim. pitkällä takuuajalla. Vuokrakoneiden laadulla taataan kestävyys ja ne pyritään ensisijaisesti korjaamaan. Huonoja tavaroita ei hankita, ja tuotteiden osat, esim. akkuja voidaan käyttää ristiin Käytöstä poisto & turvallisuus Kierrätettävyyden huomioimi- nen, uusien vaihtoehtojen ke- hittämistyöhön osallistuminen Pahvinen astia muovisen sijaan, kyllästeaineen vaihto terveydelle ja ympäristölle riskittömään (esim. kreosootin vaihto kuparisuolakyllästeeseen) Jätteet Synty Tehokas valmistus, uudelleen käyttö Hävikin ja epäkurantin tuotannon minimointi, korjaaminen Lajittelu Sisäinen tiedottaminen, mah- dollisuuksien järjestäminen Eri jakeille tarkoitettujen astioiden ja keräilyn järjestäminen, puristimet jätteen tiivistämiseksi Uusiokäyttö Jätteiden prosessointi hyötykäyttöön, käyttäjien etsintä Vaikutta- minen toimiin ja toiminta- tapoihin Sisäiset toiminta- tavat Henkilöstöön ja hallinnointiin panostaminen Yrityksen sisäiset mittarit toiminnan ja seurannan tueksi ja optimointiin. Henkilöstökoulutus esim. lajitteluun, Tietoko- neiden sammutus ja valmiustila-asetukset, toimintatapojen levittäminen toimipisteiden kesken, tilojen käytön tehokkuus (myös energia-asia), asiakirjojen sähköistäminen Sertifiointi & kompensointi Liittyminen tai pyrkiminen jo standardoituihin tuote- ja ympäristömerkkiohjelmiin, päästökompensoinnit Vaikutta- minen asiakkaisiin Tiedon tuottaminen päätöksenteon tueksi, mahdollistaminen ja palvelusisällön muotoilu REDD+, eli metsäkadon vastaisessa ohjelmassa toimimi- nen, vähähiilisen infrastruktuurin kehittämisessä tukeminen, päästölaskurit, energiankulutuksen vähentämisessä avusta- minen, lautaskoon pienentäminen (johtaa vähempään hä- vikkiin), tarjottu tuote mahdollistaa asiakkaan ympäristöä vähemmän kuormittavan kuluttamisen Yhteiskun- tavaikutta- minen Koulutus ja viestintä Ympäristötietoisuuden levittäminen laajasti koko väestön keskuudessa, hyvien käytäntöjen avoin jakaminen muillekin 32 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 4.3 Tapahtumat Yksi olennainen KELIPK-hankkeen osa oli tapahtumien järjestäminen ja tapahtumiin osallistuminen, ja niiden myötä verkostoituminenkin. Itsenäisesti hanke järjesti vihreän markkinoinnin ja viherpesun tee- malla luentotyöpajan helmikuussa 2020 sekä loppuseminaarin huhtikuussa 2020. Lisäksi hanke järjesti kevään 2019 aikana yhdessä Ilmastokorttelit hankkeen kanssa hiilijalanjälkilaskureihin liittyvän työpa- jan, sekä ympäristökriteerien käyttöön julkishankintojen ohjauksessa keskittyvän tilaisuuden yhdessä Karelia AMK:n kanssa. Hankkeen puitteissa osallistuttiin useisiin ympäristö- ja ilmastoaiheisiin tapah- tumiin, sisältäen muun muassa kierrätys-, rakennus- ja metsä- ja yrityskehitysteemoja. Osallistujia ta- pahtumissa, joissa hanke oli järjestäjänä, oli yleensä noin 20. Työpajoissa osallistujamäärä onkin tar- peen pitää pienehkönä työpajan toimivuuden vuoksi. Hankkeesta osallistuttiin myös suurempiin tapahtumiin, joita olivat muun muassa Silva Metsänäyttely, kansainvälinen puurakentamisen seminaari sekä teollisuustreffit, joissa molemmissa oli osallistujia yli 100. Tilaisuuksien materiaaleja ja markkinointiluentojen videoinnit julkaistiin hankkeen kotisivuilla ja markkinointiin pureutuva luentotyöpajan luentoesitykset on videoitu. Ne ovat nähtävillä KELIPK-hank- keen kotisivuilla https://www.syke.fi/hankkeet/kelipk. 4.4 Palaute hankkeesta Hankeajan loppupuolella, kevään 2020 aikana, hankkeessa pilotoidussa Ympäristökädenjälkijärjestel- mässä mukana olleilta yrityksiltä kerättiin palautteet hanketoiminnasta. Tämä käsitti myös kädenjälki- järjestelmään kuuluvien yritysten asettamien tavoitteiden tilannetarkastelun ja uusien tavoitteiden ase- tannan, eli yritysten mahdollisen nostamisen järjestelmän kolmannelle tasolle. Palautteen avulla pyrittiin löytämään kehitysideoita ja -tarpeita yrityksiltä hankkeen jatkotoimintaa varten, sekä saamaan käsitys hankkeen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Hankepalautteen keräämisestä päävastuun kantoi kor- keakouluharjoittelija, tukenaan hankkeen projektipäällikkö. Kaikkiaan 13 yritystä 19:sta antoi palaut- teen ja asetti uusia tavoitteita. Pari yritystä oli jättäytynyt pois ja osa oli liittynyt mukaan vastikään, eikä ollut siten vielä ehtinyt toteuttaa tavoiteltuja toimia. Ensisijaisesti palautteen keruu toteutettiin puhelin- ja videopalaverein. Tällöin saatiin keskusteltua aiheesta laajemmin ja vapaammin kuin kyselylomakkeella. Myös avoimen palautteen antaminen oli täl- löin luontevampaa. Toissijaisesti yritykset vastasivat sähköpostitse toimitetun kyselylomakkeen (Excel- tiedoston) avulla. Palautekeruun pääkysymykset olivat seuraavat: 1. Saiko hanke aikaan ympäristötoimia yrityksissä? 2. Kokivatko yritykset hankkeen hyödylliseksi? 3. Olivatko hankkeen järjestämät tapahtumat hyödyllisiä? 4. Oliko hankkeen vaatima ajankäyttö kohtuullista? 5. Toiko elinkaarilaskenta lisäarvoa ja miten yritykset kokivat siihen kuluneen ajankäytön? Yritysten kanssa käytiin läpi tason 2 tavoitteet ja niiden toteumat, sekä uusien tavoitteiden asetanta lähi- vuosille. Mikäli tavoitteita oli toteutunut, nostettiin ne jo tehtyjen toimien listalle. Kesken jääneet toimet pidettiin edelleen tavoitteissa, jollei tavoite ollut selvityksissä osoittautunut toteuttamiskelvottomaksi, jolloin se hylättiin. Uusia tavoitteita pyrittiin myös asettamaan. Lisäksi yrityksiltä pyydettiin avointa pa- lautetta ja näkemyksiä toiminnankehitystarpeista. Samat mahdollisuudet annettiin myös sähköpostitse kysytyissä palautteissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 33 4.5 Kokemukset yrityksissä ja hankkeen kehityskohdat Hankkeella saatiin palautteen perusteella myönteistä vaikutusta aikaiseksi. Enemmistössä yrityksiä han- ketoiminnan innostamana oli saatu aikaiseksi selkeitä ympäristötoimia ja yritykset ovat toteuttamassa useita hyviä ympäristötoimia (taulukko 3). Moni koki hankkeen hyödylliseksi ja kertoi saaneensa lisä- tietoa ja ideoita ympäristövastuun lisäämiseksi, sekä koki hanketoiminnan tukeneen yrityksen ympäris- tötyötä. Lisäksi monessa vastauksessa nousi esiin, että yrityksen sisällä ympäristöasioista keskustelu oli lisääntynyt henkilöstön keskuudessa. Asiantuntija-apua siis arvostettiin. Hankkeeseen osallistuminen vapautti myös yrityksen resursseja, kun asiaan ei tarvinnut perehtyä yrityksessä itsenäisesti. Saatu oh- jaus kansallisen energianeuvonnan piiriin oli myös ollut hyödyksi. Hankkeen tapahtumia koskeva pa- laute jäi vähäiseksi, mutta tilaisuudet koettiin positiivisiksi ja vuorovaikutteisiksi, ja vastaavia tapahtu- mia toivottiin järjestettävän lisää. Positiiviseksi koettiin myös se, että hanke oli kevyt, eikä sen koettu vievän aikaa varsinaiselta yritystoiminnalta. Hankkeen vaikuttavuuden osalta oli myös kriittisempiä kommentteja. Joissakin yrityksissä ympäris- töasiat olivat jo ennen hanketta olleet tarkasti huomioitu, eikä hanke tuonut varsinaisesti mitään uutta. Yhdelle yritykselle ei myöskään oltu kyetty antamaan uutta tietoa ympäristötoimien tueksi. Pääasiassa isommilla hankkeeseen liittyneistä yrityksistä oli jo entuudestaan ympäristöjärjestelmä. Tällöin käden- jälkitoiminnasta ei luonnollisesti ollut selkeää lisäarvoa tai hyötyä viestinnässä. Yritys, joka oli suunnit- telemassa liittymistä johonkin ympäristöjärjestelmään, sai apua siihen liittymiseksi. Näin ollen kädenjäl- kitoiminta on soveltuvin pienille ja kehittyville yrityksille. Viestintä hankkeen toiminnasta ja mukana olevien yritysten esiin nostamiseksi koettiin heikoksi. Erityisesti sosiaalista mediaa (mm. Facebook, Twitter ja LinkedIn) toivottiin hyödynnettävän, jotta yri- tysten ympäristövastuulle ja hankkeessa toimimiselle saataisiin enemmän näkyvyyttä. Tämä antaisi yri- tyksistä myönteistä kuvaa. Kädenjälkijärjestelmälle tulisi tehdä myös omat internet-sivut hankesivujen lisäksi. Toinen puute oli se, että kädenjälkilogon uskottavuus kärsii ja markkinahyöty on vähäistä, sillä siltä puuttuu virallinen status, eikä sitä ole viestinnässä siten välttämättä mahdollista hyödyntää. Yksi yritys oli hyödyntänyt kädenjälkimerkkiä viestinnässään, ja kertoi siitä olleen selvää hyötyä vientimark- kinoilla. Toinen taas mainitsi, ettei ollut käyttänyt sitä keveyden ja heikon tunnettuuden vuoksi. Viimei- senä huomiona oli, että lukuisia erilaisia hankkeita tulisi koota yhteen ja jäsentää siten, että yritysten olisi helppo selvittää, mistä olisi hyvä hakea tukea omalle toiminnalleen. 34 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 5 Johtopäätöksiä Vastuullisuuden merkitys, käsittäen niin taloudellisen, ympäristöllisen kuin sosiaalisenkin vastuun, on jo noussut ja noussee tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi yritysten toiminnassa osana yrityskuvaa ja brändiä, sekä myös osana kannattavuutta. Tätä näkemystä tukee ensinnäkin se, että yhä suurempi osa kuluttajista huomioi vastuullisuuden ostoksissaan. Ympäristömerkkejä etsitään kuluttajapakkauksista jo nyt. Toiseksi, rahoittajat ovat suunnanneet katsettaan vastuullisuuden toteutumiseen investointikohteis- saan ja – joskin vielä rajallisesti – sulkevat rahoitustaan vastuuttomilta toimijoilta. Kolmanneksi, julki- set toimijat kuntatasolta alkaen ottavat askelia huomioidakseen vastuullisuuden hankintakriteereissään. Lopuksi, valtiot ja julkiset toimijat pohtivat keinoja hankintojen ja tuotannon kokonaisvaltaisen kestä- vyyden parantamiseksi. Tulevaisuudessa on luvassa todennäköisesti eritasoisia kannustimia, sanktioita ja kieltoja, mukaan lukien kuluttajilta tuleva paine. Näihin nojaten yritysten on syytä olla edelläkävijöitä ja tehdä vastuullisuustoimia ennakoiden. Yritykset tarvitsevat tuekseen osaamista ja menetelmiä niin vastuullisuuden arviointiin, toteuttami- sen kuin haittojen korvaamiseenkin. Vaikutusarvioinnin ja ylipäätään oman toiminnan kriittisen tarkas- telun avulla voidaan havaita niitä asioita, joita toteuttamalla saadaan aikaiseksi tehokkaita ja oikeaan suuntaan vieviä toimia. Lisäksi, toimien positiiviset vaikutukset, niin sanotut kädenjäljet, on olennaista ja innostavaa huomioida. Lopulta, jos ja kun toiminnalla on haittoja joita ei voida poistaa, on tärkeää pyrkiä korvaamaan eli kompensoimaan niitä eri menetelmin. Kompensointimenetelmät eivät ole vielä vakiintuneet ympäristövastuullisuuden osaksi ja niiden pelikenttä on jossain määrin vailla selkeitä peli- sääntöjä. Voidaan kuitenkin ennustaa, että kompensoinneista tulee arkipäiväinen ja jopa pakollinen toi- mintatapa ympäristöhaittojen korvaamiseksi. KELIPK-hanke toteutettiin vuosina 2018–2020. Hankkeen aikana toimittiin lähes 30 yrityksen kanssa. Hankkeessa pilotoituun, vuonna 2019 käynnistyneeseen ympäristökädenjälkijärjestelmään, lähti mukaan 20 yritystä. Vuoden 2020 alkuun mennessä yli puolet yrityksistä ehti nostaa itsensä järjestelmän 3. tasolle. Muille tarkasteluaika tuli eteen liian nopeasti kädenjälkitoimintaan liittymisen jälkeen, jolloin niiden kehittyminen tasolta 2 tasolle 3 jää tämän hankkeen jälkeiseen aikaan. Kädenjälkipilotin kehittä- mistä ja laajentamista valtakunnalliseksi harkitaan. Jotkin yritykset päättivät alkaa tavoitella myös kansainvälisiä ympäristöstandardeja ja -järjestelmiä. Tällöin kädenjälkipilotti ei enää ollut heille niin kiinnostava ja olennainen. Tässä kohtaa hanke kuiten- kin toteutti jo tehtävänsä innoittaessaan yrityksen aloittamaan ympäristösertifikaatteihin liittyminen. Kädenjälkijärjestelmään liittyneiden yritysten lisäksi hankkeen muihin toimiin, kuten järjestettyihin tilaisuuksiin, osallistui kymmenkunta yritystä sekä julkinen hankintaorganisaatio. Näihin lukeutui muun muassa muutama yritys sekä julkinen hankintaorganisaatio. Y-HIILARI -laskentatyökalu kiinnosti sel- västi yrityksiä, sillä päivityksen jälkeen saatiin yhteydenottoja etenkin yritysten erityisten laskentatar- peiden soveltamiseksi laskurissa. Yrityksillä on siis selvästi kiinnostusta päästölaskennalle. Hankkeen kokemukset osoittavat yritysten haluavan olla eturintamassa ratkaisemassa ympäristö- ja vastuullisuuskysymyksiä - jopa silloin, kun se tarkoittaa lisäkustannuksia. Tutkimuksellista tukea tarvi- taan tämänkin hankkeen jälkeen. Samoin tarvitaan toimia ja järjestelmiä, joilla yritysten vastuullisesta toiminnasta saadaan innostavaa ja pitkäjänteistä. Loppujen lopuksi kuluttajat ovat kuitenkin avainase- massa valitsemassa, kannattavatko he vastuullisia yrityksiä vaiko eivät. Vastuullinen kuluttaminen on tehtävä mahdolliseksi tuomalla näkyviin vastuullisuuden eturivin toimijat. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 35 Sanasto B2B Business-to-business, yritysten välinen kaupankäynti CER Corporate Environmental Responsibility, Yrityksen ympäristövastuu. CSR Corporate social responsibility, yritysvastuu CSM Corporate social marketing, yritysvastuumarkkinointi CO2-ekv. Hiilidioksidiekvivalentti LCA Life cycle assessment, elinkaariarviointi KELIPK Kestävän liiketoiminnan edistäminen Pohjois-Karjalan kiertobiotaloudessa YK Yhdistyneet kansakunnat, UN UNIDO United Nations Industrial Development Organization. YK:n teollisuusjärjestö DB Deutsche Bank, Saksassa pääkonttoria pitävä monikansallinen suurpankki CFC Chlorine-Fluoride-Carbon, klooratut ja/tai fluoratut hiili- ja hiilivety-yhdisteet, joilla on voimakkaita vaikutuksia ilmastoon ja otsonikerrokseen. Yleisellä tasolla puhutaan freo- neista. Käytetty ennen mm. kylmälaitteissa, nykyään käyttö voimakkaasti säänneltyä ja rajoitettua. EETI Eettisen kaupan puolesta ry EK Elinkeinoelämän keskusliitto EU Euroopan Unioni FSC Forest stewardship council, Ympäristöjärjestö WWF:n kansainvälinen metsäsertifiointi- järjestelmä Green Hub Green Hub, palvelukonsepti biotalouden ja metsäbiotalouden yrityksille. Toiminnassa mukana ovat Business Joensuu Oy, Luonnonvarakeskus LUKE, Itä-Suomen yliopisto, Karelia-ammattikorkeakoulu, Metsäkeskus, Suomen ympäristökeskus SYKE, Riveria ja Euroopan Metsäinstituutti EFI ICBC Industrial and Commercial Bank of China ICC International Chamber of Commerce, Kansainvälinen kauppakamari IPCC Intergovernmental Panel on Climate Change, Hallitustenvälinen ilmastopaneeli PEFC Programme for the Endorsement of Forest Certification, Kansainvälinen metsäsertifioin- tijärjestelmä, johon kuuluu useita kansallisia järjestöjä, Suomesta Maa- ja metsätalous- tuottajain keskusjärjestö MTK MTK Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö TEM Työ ja elinkeinoministeriö 36 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Lähteet Bagnall, E. 2019. Top 1000 World Banks 2019. The Banker International Press Release – for immediate release. The Banker 30.6.2019. https://www.thebanker.com/Top-1000-World-Banks/Top-1000-World-Banks-2019-The-Banker-Interna- tional-Press-Release-for-immediate-release [Viitattu 11.2.2020]. Bechmann, N. 2014. Extra Virgin Suicide. New York Times, Opinion pages. Julkaistu 25.1.2014. https://www.nytimes.com/in- teractive/2014/01/24/opinion/food-chains-extra-virgin-suicide.html?_r=1 [Viitattu 1.4.2020]. Bureau Veritas 2020. Elintarviketurvallisuussertifioinnit. https://www.bureauveritas.fi/palvelumme/sertifiointi/elintarviketur- vallisuus?gclid=CjwKCAjwkPX0BRBKEiwA7THxiBlM0RoeTLQRYI4c8C4FffEZqQGD3bc2iL- bDAeCVKdCwVBijvltU8BoCBNsQAvD_BwE [Viitattu 20.4.2020]. Business Finland 2020. Sertifioinnit ja ohjelmat. https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/matkailun- edistaminen/vastuullisuus/sertifioinnit--ohjelmat/ [Viitattu 4.5.2020]. Carcia-Rosell, J-C., Hanni-Vaara, P., Iivari, P., Linna, E., Satokangas, P., Tapaninen, M. & Tekoniemi-Selkälä, T. 2017. Tour- ism Quality and Sustainavility Programmes, Labels and Criteria in the Barents Region. Työ- ja elinkeinoministeriön jul- kaisuja 8/2017. ISSN 1797-3562. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-195-1 CE-merkintä 2020. European Commission, Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs, CE-Labelling. https://ec.eu- ropa.eu/growth/single-market/ce-marking/manufacturers_en [Viitattu 17.4.2020]. CFI 2020. Corporate Finance Institute. Corporate Social Responsibility - What is Corporate Social Responsibility (CSR)? https://corporatefinanceinstitute.com/resources/knowledge/other/corporate-social-responsibility-csr/ [Viitattu 6.4.2020]. Climate Change Service 2019. Another exceptional month for global average temperatures. Julkaistu 5.8. 2019. https://cli- mate.copernicus.eu/another-exceptional-month-global-average-temperatures [Viitattu 31.3.2020]. Deutsche Bank 2017. Sustainability at Deutsche Bank, Conference presentation on 28.3.2017. https://www.db.com/ir/de/down- load/SRI_Conference_Berenberg_28_Mar_2017.pdf [Viitattu 3.2.2020]. Deutsche Bank 2020. Conserving resources, improving efficiency, promoting innovation. https://www.db.com/cr/en/environ- ment/index.htm [Viitattu 3.2.2020]. DJSI 2019. Dow Jones Sustainability Indices. Why corporates’ ESG data matters to investors. Insight on 20.11.2019. https://www.robecosam.com/csa/insights/2019/why-corporates-esg-data-matters-to-investors.html [Viitattu 31.1.2020]. EC 2013. European Commission, Commission recommendation on the use of common methods to measure and communicate the life cycle environmental performance of products and organizations (2013/179/EU). https://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32013H0179 EC 2020. European Commission, Single Market for Green Products Initiative. https://ec.europa.eu/environment/eussd/smgp/ [Viitattu 17.4.2020]. EETI ry 2020. Eettisen kaupan puolesta ry. https://eetti.fi/ Viitattu 4.2.2020]. EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) 2020. Vastuullisuus liiketoiminnan ytimessä. https://ek.fi/mita-teemme/energia-liikenne-ja- ymparisto/vastuullisuus/ [Viitattu 30.3.2020]. Ekokompassi 2020. Tuloksellista ympäristötyötä vaivattomasti. https://ekokompassi.fi/ [Viitattu 8.7.2020]. Ekvall, T. 2019. Attributional and Consequential Life Cycle Assessment. DOI: 10.5772/intechopen.89202. Kirjassa: Sustaina- bility Assessment at the 21st Century. IntechOpen ISBN: 978-1-78984-977-6. EMAS 2017. Amending the user's guide setting out the steps needed to participate in EMAS, under Regulation (EC) No 1221/2009 of the European Parliament and of the Council on the voluntary participation by organisations in a Commu- nity eco-management and audit scheme (EMAS). COMMISSION DECISION (EU) 2017/2285. Engblom, A. 2013. Viherpesu -harhaanjohtavaa viestintää. Lahden Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/59046/Engblom_Anna.pdf?sequence=4 [Viitattu 31.3.2020]. EU 2017. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369. Annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32017R1369 [Viitattu 21.4.2020]. EU 2020. European Commission, Financing the green transition: The European Green Deal Investment Plan and Just Transi- tion Mechanism, Press release 14.1.2020. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_20_17 [Viitattu 31.3.2020]. EU-ympäristömerkki 2020. EU-ympäristömerkki. http://eu-ymparistomerkki.fi/ [Viitattu 14.4.2020]. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 37 Euroopan Komissio 2009. Natura 2000 – Suojelua yhteistyössä. Luxemburg, Euroopan unionin julkaisutoimisto 2009. ISBN 978-92-79-13194-3 DOI:10.2779/71476. FIBS 2019. Finnish Business & Society ry:n tutkimus: Yritykset todella heränneet ilmastonmuutokseen – mutta eivät vielä luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Julkaistu 15.5.2019. https://www.fibsry.fi/ajankohtaista/fibs-tutkimus-yritykset- todella-heranneet-ilmastonmuutokseen-mutta-eivat-viela-luonnon-monimuotoisuuden-suojeluun/ [Viitattu 5.2.2020]. Finnair 2020. Finnairin päästölaskuri. https://www.finnair.com/fi/fi/emissions-calculator [Viitattu 1.4.2020]. Finnwatch ry 2020. https://www.finnwatch.org/fi/mitae-teemme [Viitattu 30.3.2020]. FSC 2020. Forest Stewardship Council®. https://fi.fsc.org/fi-fi [Viitattu 12.3.2020]. GlobalG.A.P. 2016. EDEKA, One of the World’s Largest Food Retailers, Requires GLOBALG.A.P. Certification from its Fruit & Vegetable Suppliers. https://www.globalgap.org/uk_en/media-events/news/articles/EDEKA-One-of-the-Worlds- Largest-Food-Retailers-Requires-GLOBALG.A.P.-Certification-from-its-Fruit-Vegetable-Suppliers/ [Viitattu28.5.2020]. Gold Standard 2020. https://www.goldstandard.org/ [Vierailtu 17.3.2020]. Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U. M. (2019). Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. http://hdl.handle.net/10138/299501 Hyvää Suomesta-merkki 2020. https://www.hyvaasuomesta.fi/ [Viitattu 20.3.2020]. Häikiö, S., Koivunen, K. & Kokkarinen, L. 2020. Vastuullisuusviestintää vai valikoituja Faktoja. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti Lumen 4.2.2020. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2020/02/04/vastuullisuusviestintaa-vai-valikoi- tuja-faktoja/ [Viitattu 24.2.2020]. ICBC 2018. Industrial and Commercial Bank of China, Special Report on Green Finance 2018. http://v.icbc.com.cn/userfi- les/Resources/ICBCLTD/download/2019/2019EN20191114.pdf [Viitattu 11.2.2020]. ICBC 2020. Industrial and Commercial Bank of China. http://www.icbc-ltd.com/icbcltd/en/ [Viitattu 11.2.2020]. ICC 2018. Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinointisäännöt 2018, D-Luku. Saatavilla https://kauppakamari.fi/wp- content/uploads/2019/09/marketing-code-finnish-saannot-suomeksi-2019.pdf [Viitattu 24.1.2020]. Ilmatieteenlaitos 2019. Heinäkuussa säät vaihtelivat laidasta laitaan. Julkaistu 1.8.2019. https://www.ilmatieteenlai- tos.fi/tiedote/1080804532 [Viitattu 31.3.2020]. IPCC 2014. Intergovernmental Panel on Climate Change. Climate Change 2014: Synthesis Report, sivulta 48. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, R.K. Pachauri and L.A. Meyer (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 151 pp. https://www.ipcc.ch/site/as- sets/uploads/2018/02/SYR_AR5_FINAL_full.pdf IPCC 2018. Intergovernmental Panel on Climate Change. Summary for Policymakers in: Global Warming of 1.5°C. An IPCC Special Report on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable devel- opment, and efforts to eradicate poverty [Masson-Delmotte, V., P. Zhai, H.-O. Pörtner, D. Roberts, J. Skea, P.R. Shukla, A. Pirani, W. Moufouma-Okia, C. Péan, R. Pidcock, S. Connors, J.B.R. Matthews, Y. Chen, X. Zhou, M.I. Gomis, E. Lonnoy, T. Maycock, M. Tignor, & T. Waterfield (eds.)]. In Press. https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/si- tes/2/2019/05/SR15_SPM_version_report_LR.pdf [Viitattu 13.2.2020]. Janeiro, L. & Patel, M. K. 2015. Choosing sustainable technologies. Implications of the underlying sustainability paradigm in the decision-making process. Journal of Cleaner Production 105 pp. 438-446 (2015). https://doi.org/10.1016/j.jcle- pro.2014.01.029. Johnson, R. 2017. The U.S.-EU Beef Hormone Dispute. Congressional Research Service 7-5700. R40449 http://www.na- tionalaglawcenter.org/wp-content/uploads/assets/crs/R40449.pdf Jolly, J. & Ambrose, J. 2019. Saudi Aramco becomes most valuable listed company in history. The Guardian 11.12.2019. https://www.theguardian.com/business/2019/dec/11/saudi-aramco-shares-soar-as-it-becomes-world-largest-listed-com- pany [Viitattu 7.2.2020]. JPMorgan 2020. https://impact.jpmorganchase.com/impact [Viitattu 11.2.2020]. Judl, J., Mattila, T., Manninen, K. & Antikainen, R. 2015. Life cycle assessment and ecodesign in a day. Lessons learned from a series of LCA clinics for start-ups and small and medium enterprises (SMEs). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/ 2015. Permalink: http://hdl.handle.net/10138/155402 Karvonen, J., Halder, P., Kangas, J. & Leskinen, P. 2017. Indicators and tools for assessing sustainability impacts of the forest bioeconomy. Forest Ecosystems 2017: 4:2. DOI 10.1186/s40663-017-0089-8. 38 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 Koivumäki, E. 2019. Haastattelu SuomiAreena -tapahtumassa 19.7.2019. https://www.yrittajat.fi/uutiset/609862-nain-viher- pesu-voi-vahingoittaa-yrityksesi-imagoa-juristi-neuvoo-miten#82b59aab [Viitattu 30.1.2020]. Kotler, P. & Lee, N. 2004. Best of breed. When it comes to gaining a market edge while supporting a social cause, ‘corporate social marketing’ leads the pack. Stanford Social Innovation Review, Spring 2004. Available from https://ssir.org/arti- cles/entry/best_of_breed# [Viitattu 25.3.2020]. Kuvaja, S. 2019. Vastuullisuusraportoinnin muuttunut rooli. Blogi 21.3.2019. https://viestijat.fi/vastuullisuusraportoinnin- muuttunut-rooli/#3a976218 [Viitattu 5.2.2020]. Landschützer, P., Gruber, N., Bakker, D. C. E. & Schuster, U. 2014. Recent variability of the global ocean carbon sink. Global Biogeochem. Cycles 2014: 28. DOI:10.1002/2014GB004853. https://ueaeprints.uea.ac.uk/id/eprint/49939/1/2014_Land- schuetzer_et_al_GBC.pdf. Leppänen, L., Rahkonen, T., Tolvanen, M., Karvonen, J., Holma, A., Niemistö, J. & Kettunen, A. 2019. Teollisuuden sivuvir- toja Pohjois-Savossa 2017-2019. Teolliset Symbioosit – Materiaalikehitys ja MALLI-Y analyysi Pohjois-Savo –hank- keen loppuraportti. Savonia-ammatti korkeakoulun julkaisusarja 5/2019. Permalink: http://urn.fi/URN:NBN:fi- fe2019081524293. Luomuinstituutti 2020. Luomun tunnistaa merkistä. https://luomu.fi/ruoka/luomumerkit/ [Viitattu 24.2.2020]. Markkinatuomioistuin 1992. Diaarinumero 26/91, antopäivä 13.10.1992. https://www.finlex.fi/fi/oi- keus/mao/1992/19920026#idp446273536 [Viitattu 20.2.2020]. Markkinatuomioistuin 2001. Diaarinumero 20/2000, antopäivä 10.5.2001. https://www.edilex.fi/mao/20010009 [Viitattu 20.2.2020]. Martinuzzi, A., Schönherr, N., Wiman, A. & Schindler, P. 2017. Global value toolkit. Institute for Managing Sustainability. Vienna University of Economics & Business. Verkkolähde, http://www.global-value.eu/toolkit/welcome/ [Viitattu 30.3.2020]. MBDC 2016. McDonough Braungart Design Chemistry. Why environmental handprint is unnecessary? Cradle to Cradle® 26.8.2016. https://mbdc.com/dont-need-environmental-handprint/ [Viitattu 3.4.2020]. MEN (Mainonnan eettinen neuvosto) 2020. Keskuskauppakamari. https://kauppakamari.fi/lautakunnat/men/ [Viitattu 31.3.2020]. MSC 2020. Marine Stewardship Council. https://www.msc.org/fi [Viitattu 20.4.2010]. Neste 2020. Nopeammin, rohkeammin ja yhdessä. Nesteen Oyj:n vuosikertomus 2019. file:///D:/Users/e1003201/Down- loads/Nesteen_vuosikertomus_2019.pdf [Viitattu 2.4.2020]. Niemistö, J., Myllyviita, T., Holma, A., Judl, J., Sironen, S., Antikainen, R. & Leskinen, P. 2017. Elinkaariajattelu pk- ja star- tup-yritysten ympäristövaikutusten arvioinnissa ja tuotekehityksen tukena. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2017. ISBN: 978-952-11-4888-0. ISSN: 1796-1726. Permalink: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/228240 Niemistö, J., Myllyviita, T., Judl, J., Holma, A., Sironen, S., Mattila, T., Antikainen, R. & Leskinen, P. 2019. Benefits and challenges of streamlined life-cycle assessment for SMEs – findings from case studies on climate change impacts. Inter- national Journal of Sustainable Development & World Ecology 2019: 26:7, pp. 625- 634. DOI: 10.1080/13504509.2019.1646344 Nordea 2020. Vihreä vuosi Nordean vastuullisuustyössä. Mediajulkaisu 17.1.2020. https://www.nordea.com/fi/media/uutiset- ja-lehdistotiedotteet/news-group/looking-back-at-green-year-finnish.html [Viitattu 3.2.2020]. Norris, G. 2015. Handprint-Based NetPositive Assessment. Harvard T.H. Chan School of Public Health 2015. https://shine.mit.edu/sites/default/files/Norris%202015%20Handprint-Based%20NetPositive%20Assessment_2.pdf [Vii- tattu 2.6.2020]. O’Connor, B., Bojinski, S., Röösli, C. & Schaepman, M. E. 2020. Monitoring global changes in biodiversity and climate essen- tial as ecological crisis intensifies. Ecological Informatics 55 (2020). https://doi.org/10.1016/j.ecoinf.2019.101033 Oeko-TEX® 2020. OEKO-TEX® Inspiring confidence. https://www.oeko-tex.com/en/our-standards/standard-100-by-oeko-tex [Viitattu 3.5.2020]. Pajula, t., Vatanen, S., Pihkola, H., Grönman, K., Kasurinen, H. & Soukka, R. 2018. Carbon Handprint Guide, VTT Technical Research Centre of Finland Ltd. https://cris.vtt.fi/en/publications/5e9aa676-d5c3-4f5a-b14a-af2bd24bb8a4 [Viitattu 16.4.2020]. PEFC 2020. The Programme for the Endorsement of Forest Certification (PEFC™) https://pefc.fi/ [Viitattu 13.3.2020]. Pekkonen, M., Koljonen, A., Raunio, A., Kostamo, K. & Soimakallio, S. 2019. Ekologiset kompensaatiot kannattaa ottaa käyt- töön. SYKE policy brief 20.11.2019. ISBN 978-952-11-5098-2 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 39 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/307027/SYKEPolicyBrief_2019-11-20_Ekologiset-kompensaa- tiot.pdf?sequence=1&isAllowed=y [Viitattu17.3.2020]. Persson, J. 2013. Perceptions of environmental compensation in different scientific fields. The International journal of environ- mental studies 70:4 (2013), pp. 611-628. DOI:10.1080/00207233.2013.835526. PRI 2019. Principles for responsible investment. Investor statement on deforestation and forest fires in the Amazon. https://d8g8t13e9vf2o.cloudfront.net/Uploads/r/q/s/investorstatementondeforestationandforestfiresintheama- zon_29_oct_2019_665598.pdf [Viitattu 31.3.2020]. Rehell, S. 2020. Päästökompensointi – Paremman omantunnon ostamista vai investointeja hyviin tarkoituksiin. Maailma.net- uutinen. Julkaistu 19.2.2020. https://www.maailma.net/uutiset/paastokompensointi-paremman-omantunnon-ostamista- vai-investointeja-hyviin-tarkoituksiin [Viitattu 17.3.2020]. Remes, M. 2017. Ruka ja Pyhä: Pohjoismaiden ensimmäinen hiilineutraali hiihtokeskus. Energiatehokkuussopimukset. Liitty- jän tarina 28.3.2017. https://energiatehokkuussopimukset2017-2025.fi/pohjoismaiden-ensimmainen-hiilineutraali-hiihto- keskus/ [Viitattu 2.4.2020]. Responsible Steel 2019. Responsible Steel standards & certification. Responsible Steel Standard Version 1.0. https://www.re- sponsiblesteel.org/wp-content/uploads/2019/11/ResponsibleSteel_Standard_v1-0.pdf [Viitattu 25.4.2020]. Rudall, J. 2020. Compensation for Environmental Damage Under International Law. Routledge Research in International Envi- ronmental Law 2020, 132 p. ISBN 9780367353230 Sairanen, J. 2017. Vihreästä markkinoinnista viherpesuun. Saimaan ammattikorkeakoulun opinnäytetyö 2017. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/124059/Sairanen_Jenna.pdf?sequence=1&isAllowed=y [Viitattu 31.3.2020]. Scott, M. 2020. The Global 100 progress report, 21.1.2020. https://www.corporateknights.com/reports/2020-global-100/global- 100-progress-report-2-15795649/ [Viitattu 20.3.2020]. SFS 2020. Suomen Standardisoimisliitto. ISO 14001 – maailman tunnetuin ympäristöjärjestelmämalli. https://www.sfs.fi/jul- kaisut_ja_palvelut/tuotteet_valokeilassa/iso_14000_ymparistojohtaminen/ymparistojarjestelma [Viitattu 8.7.2020]. Sirkkalehtimerkki 2020. https://www.puhtaastikotimainen.fi/sirkkalehtimerkki/sirkkalehtimerkki-kertoo-kotimaisuudesta/ [Vii- tattu 20.3.2020]. Sirviö, A. 2015. Näin tunnistat laadukkaan oliiviöljyn – markkinoilla paljon myös väärennöksiä. Safkatutka 1.10.2015. https://safkanet.fi/nain-tunnistat-laadukkaan-oliivioljyn-markkinoilla-paljon-myos-vaarennoksia/ [Viitattu 6.4.2020]. Starostinetskaya, A. 2019. Beauty brand Truly Organic must pay $1.76 million for making false vegan claims. VegNews -si- vuston uutinen 27.9.2019. https://vegnews.com/2019/9/beauty-brand-truly-organic-must-pay-176-million-for-making- false-vegan-claims?fbclid=IwAR3J_BwbuU6jSIn07thzdPnBCxwZ5ospy_TJJWo6VEjGmrRmcbvk7UZvAck [Viitattu 31.3.2020]. Suikkanen, J. & Nissinen, A. 2020. Tuotteiden ympäristöjalanjälkimenetelmä PEF. Käyttö julkisten hankintojen arvioinnissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2020. http://hdl.handle.net/10138/314109. Suomalaisen työn liitto 2020. Avainlippumerkki. https://suomalainentyo.fi/yrityksille/avainlippu/ [Viitattu 20.3.2020] Suomen yrittäjät 2020. Yrittäjyys Suomessa, Yritystilastot Suomeksi, päivitetty 20.2.2020. https://www.yrittajat.fi/sites/de- fault/files/yrittajyystilastot_2020.pdf [Viitattu 6.4.2020]. SYKE 2020a. Suomen ympäristökeskus. EMAS-järjestelmä ja sen toteuttaminen. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulu- tus_ja_tuotanto/Ymparistojarjestelmat_ja_johtaminen/EMASin_toteuttaminen [Viitattu 9.7.2020]. SYKE 2020b. Suomen ympäristökeskus. Ilmastodieetti. https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/ [Viitattu 6.2.2020]. Teittinen, P. & Elonen, P. 2020. Finnair lopettaa päästöhyvityspalvelunsa Poliisihallituksen tulkinnan takia – muut kompensaa- tioyritykset eivät ole saaneet soittoa. Helsingin sanomien artikkeli 2.3.2020. https://www.hs.fi/talous/art- 2000006425040.html [Viitattu16.3.2020]. TEM 2019. Työ ja elinkeinoministeriö (TEM) tiedote 3.10.2019. Yritysvastuulain selvitys käynnistyy. https://valtioneu- vosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/yritysvastuulain-selvitys-kaynnistyy?_101_INSTANCE_LZ3RQQ4vvWXR_grou- pId=1410877 [Viitattu 31.1.2020]. Todd, S. 2020. Who Are The 100 Most Sustainable Companies Of 2020? Forbes 21.1.2020. https://www.forbes.com/sites/sa- manthatodd/2020/01/21/who-are-the-100-most-sustainable-companies-of-2020/#44bb501a14a4 [Viitattu 30.3.2020]. Truth in Advertising 2019. Earth Day 2019: Companies accused of Greenwashing. Julkaistu 22.4.2019. https://www.trut- hinadvertising.org/six-companies-accused-greenwashing/ [Viitattu 7.4.2020] sekä -facebook sivut https://www.face- book.com/nogreenwashing/ [Viitattu 3.2.2020]. 40 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2020 UL 2020. Underwriters Laboratories, Inc. Sins of Greenwashing. https://www.ul.com/insights/sins-greenwashing [Viitattu 31.3.2020]. UNEP 2008. United Nations Environment Programme. Assessing the effectiveness of fuel-efficient stove programming, A Dar- fur wide review. https://postconflict.unep.ch/humanitarianaction/documents/02_02-04_02-09.pdf [Viitattu 30.3.2020]. UNEP 2019. United Nations Environment Programme. Finance Initiative. Principles for responsible banking. Collective com- mitment to climate action. https://www.unepfi.org/wordpress/wp-content/uploads/2019/12/PRB-Collective-Commit- ment-to-Climate-Action_19.12.pdf [Viitattu 3.2.2020]. UNFCCC 2020. United nations Framework Convention on Climate Change, Carbon offset platform. https://offset.climateneu- tralnow.org/ [Viitattu 17.3.2020]. UNIDO 2020. United Nations Industrial Development Organization. Competitive trade capacities and corporate responsibility. United Nations Industrial Development Organization https://www.unido.org/our-focus/advancing-economic-competi- tiveness/competitive-trade-capacities-and-corporate-responsibility [Viitattu 30.3.2020]. Vehkaoja S. 2020. Uutta tutkimusfaktaa: asiakaskokemukseen vaikuttavat yrityksen arvot, luottamus ja digiteknologian hyö- dyntäminen. Salesforce asiakassuhdetoimija. Blogijulkaisu 23.1.2020. https://www.salesforce.com/fi/blog/2020/mika- vaikuttaa-asiakaskokemukseen.html [Vierailtu 23.1.2020]. Verra 2020. Verified Carbon Standard. Standards for a Sustainable Future. https://verra.org/ [Viitattu 17.3.2020]. YK 2015. Yhdistyneet Kansakunnat. Kestävän kehityksen tavoitteet. https://unric.org/fi/kestavan-kehityksen-tavoitteet/ [Vii- tattu 30.3.2020]. Yle 2019. Suomen yleisradio. EU vaatii: Investoijille on kerrottava sijoitusten ympäristöriskeistä. Julkaistu 7.3.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10677555 [Viitattu 13.2.2020]. Ympäristömerkintä Suomi Oy 2020. www.joutsenmerkki.fi [Viitattu 14.4.2020]. Y m p ä ristö k ä d e n jä lk iä p k -y rity k sissä – K e stä v ä n liik e to im in n a n e d istä m in e n P o h jo is-K a rja la n k ie rto b io ta lo u d e ssa (K E L IP K ) ISBN 978-952-11-5199-6 (PDF) ISBN 978-952-11-5198-9 (nid.) ISSN 1796-1726 (verkkoj.) ISSN 1796-1718 (pain.) S u o m e n y m p ä ristö k e sk u s