SUOSIOLAHJA, LASKENNALLISTEN LISÄYSTEN JÄRJESTELMÄ JA LAKIOSASUOJA Helsingin Yliopisto Yksityisoikeuden laitos Perhe- ja jäämistöoikeuden syventävien opintojen projekti Projektin johtaja: professori Urpo Kangas Tutkielma KL 1999 Laatija: oikeust. yo Ville Salonen URN:NBN:fi-fe19991311 II SISÄLLYS LÄHTEET ..................................................................................................... V LYHENTEET ..................................................................................................... X 1 JOHDANTO JA TEHTÄVÄNMÄÄRITTELY ............................. 1 1.1 Yleistä ......................................................................................... 1 1.2 Tehtävänmäärittely ja rajaukset ..................................................... 4 1.3 Dispositio ........................................................................................ 5 2 LAKIOSASUOJAN KEHITYS ................................................................. 6 2.1 Yleistä ......................................................................................... 6 2.2 Ideologiset taustalähtökohdat ..................................................... 7 2.3 Lainsäädäntötausta ................................................................. 10 2.3.1 Aluksi ............................................................................. 10 2.3.2 Vuoden 1935 Ehdotus ..................................................... 11 2.3.3 Vuoden 1938 Esitysehdotus ......................................... 12 2.3.4 Vuoden 1941 KKO:n lausunto ......................................... 13 2.3.5 Vuoden 1948 hallituksen esitys ......................................... 15 2.3.6 Vuoden 1950 lakivaliokunnan mietintö ja siihen liittyvä KKO:n lausunto ............................. 16 2.3.7. Lopuksi ............................................................................. 18 2.4 Perintökaaren lakiosasuojaan vaikuttaneet osittaismuutokset ..... 20 2.4.1 Aluksi ............................................................................. 20 2.4.2 Lesken aseman parantaminen ......................................... 20 2.4.3 Maatilojen sukupolvenvaihdossäännöstö ................. 22 2.4.4 Arvioita muutosten vaikutuksesta lakiosasuojaamme ..... 25 3 NYKYJÄRJESTELMÄ PÄÄPIIRTEITTÄIN ......................................... 26 3.1 Lakiosasuojasta ............................................................................. 26 3.2 Laskennallisista lisäyksistä ..................................................... 28 3.2.1 Aluksi ............................................................................. 28 3.2.2 Ennakkoperintö ................................................................. 29 3.2.3 Testamenttiin rinnastuva lahja ......................................... 29 III 3.2.4 Suosiolahja ................................................................. 30 3.2.5 Suosiolahjasäännöksen ongelmakohtia ............................. 32 3.3 Lakiosaoikeuden toteuttamisesta ..................................................... 35 3.4 Lopuksi ......................................................................................... 38 4 NYKYJÄRJESTELMÄN ARVIOINTI OIKEUSTAPAUSTEN VALOSSA ..................................................................................................... 40 4.1 Aluksi ......................................................................................... 40 4.2 Oikeustapaukset ............................................................................. 42 4.2.1 Aluksi ............................................................................. 42 4.2.2 Tutkimusmenetelmät ..................................................... 42 4.2.3 Tutkimustulokset ..................................................... 44 a) Lakiosakanteiden peruste ......................................... 44 b) Suosiolahjakanteen menestyminen ................. 45 c) Väitetyn suosiolahjan antohetki ............................. 45 d) Lahjan antamisajankohdan vaikutus kanteen menestymiseen ......................................... 47 e) Perittävän ikä väitettyä suosiolahjaa annettaessa ..................................................... 48 f) Suosiolahjan saaneen perillisen sukupuoli ..... 49 g) Väitetyn suosiolahjan omaisuuslaji ................. 50 h) Muita yleisiä huomioita ......................................... 51 4.3 Yhteenveto 1990-luvun lakiosasuojasta ......................................... 52 5 NÄKÖKOHTIA DE LEGE FERENDA ..................................................... 57 5.1 Aluksi ......................................................................................... 57 5.2 Oikeusvertailevia näkökohtia ..................................................... 57 5.2.1 Lakiosasuoja muissa Pohjoismaissa ............................. 57 5.2.2 Pohjoismainen keskustelu koskien lakiosasuojaa ..... 60 5.2.3 Yhteenveto ................................................................. 61 5.3 Perintöoikeuskomitean mietintö 1975 ......................................... 61 5.3.1 Esityksen keskeinen sisältö ......................................... 61 5.3.2 Esityksen arviointia ..................................................... 64 5.4 Hallituksen esitys 117/1998 ..................................................... 65 5.4.1 Aluksi ............................................................................. 65 5.4.2 Esityksen keskeinen sisältö ......................................... 66 IV 5.4.3 Esityksen arviointia ..................................................... 67 5.5 Omia näkemyksiäni 2000-luvun lakiosasäännöstöksi ................. 68 6 LOPUKSI ..................................................................................................... 71 V LÄHTEET: Aarnio, Aulis - Perintöoikeus. Helsinki 1974. Aarnio, Aulis - Kangas, Urpo - Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso. JFT 1985 s. 375-389. - Suomen jäämistöoikeus I. 3. Uudistettu painos. Jyväskylä 1991. - Uusi lakiosadoktriini. JFT 1986 s. 29-35. Aarnio, Aulis – Saarenpää, Ahti – Santala, Pekka - Maatilan sukupolvenvaihdos. Jyväskylä 1983. Andersson, Edward - Uudet sukupolvenvaihdosta edistävät perintöverosäännökset. DL 1980 s. 109-134. Cantell, Ilkka - Lausunnot perintöoikeuskomitean mietinnöstä. Oikeusministeriön lain- säädäntöosaston julkaisu 9/1976. Eek, Thomas - Beløpsbegrenset pliktdalsarv. TFR 1994 s. 364-423. Danielsen, Svend - Arveloven. 3. udgave. København 1982. Hakulinen, Y.J. - Perillisen lakiosa. LM 1941 s. 227-252. HE 37/1948 vp. - Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi perintökaaren 17 luvun, oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n ja konkurssisäännön 46 §:n muuttamisesta sekä maakaaren 2 ja 3 luvun sekä 8 luvun 3 §:n kumoamisesta. HE 6/1964 vp. - Hallituksen esitys Eduskunnalle perintölainsäädännön uudistamisesta. VI HE 117/1998 vp. - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintökaaren 7 luvun 3 ja 5 §:n muuttamisesta. Helin, Markku - PK 3:1a ja jäämistöoikeuden järjestelmä. JFT 1986 s. 177-190. - Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja PK 3:1a. JFT 1986 s. 11- 28. Ilola, Jouko - Yrityksen luovutus ja sukupolvenvaihdos, Jyväskylä 1991. Kangas, Urpo - Kaikella on aikansa. LM 1998 s. 1079-1088. - Lahja. Helsinki 1993. - Oikeustapauskommentti tapauksesta KKO:1998:114 teoksessa Timonen, Pekka (toim.). KKO:n ratkaisut kommentein II/1998, s. 222-223. Helsinki 1999. (KKO:n ratkaisut kommentein II/1998) - Perimyksen tehtävät ja perimysjärjestys. LM 1984 s. 1051-1075. - Perinnöt ja testamentit. Helsinki 1996. - Suomen henkivakuutusoikeus. Helsinki 1995. Keskuskauppakamari - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 29.5.1998. KKO:n lausunto 1941 - Korkeimman oikeuden lausunto esitysehdotuksesta perintölaiksi 1941. Helsinki 1965. KKO:n lausunto 1949 - Korkeimman oikeuden lausunto lakivaliokunnan jaoston laatimasta ehdotuksesta. 31.10.1949. (lausunto ja jaoston ehdotus lakivaliokunnan mietinnön 18/1950 liitteenä) KM 1975:84 - Perintöoikeuskomitean mietintö. Helsinki 1975. Kotilainen, Antti - Osakeyhtiölain lunastuslausekkeet ja perillisen suosiminen. Oikeustiede (1990) s. 145-203. VII Lakivaliokunnan mietintö 18/1950 - Lakivaliokunnan mietintö N:o 18 hallituksen esityksen johdosta laeiksi perintökaaren 17 luvun, oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n ja konkurssisäännön 46 §:n muuttamisesta sekä maakaaren 2 ja 3 luvun sekä 8 luvun 3 §:n kumoamisesta Lohi, Tapani - Lakiosaoikeuden toteuttamisesta perinnönjaossa. DL 1997 s. 819-832. - Lakiosien laskemisesta ylivelkaisessa kuolinpesässä. DL 1995 s. 99-113. - Perusasioita ennakkoperinnöstä ja lakiosasta. Ilmestynyt teoksessa Timonen, Pekka (toim.). Kirjoituksia ja keskeistä oikeuskäytäntöä perhe- ja jäämistöoikeudesta 1997 s. 131-154. Helsinki 1997. - Puolisoiden väliset lahjat ja rintaperillisen lakiosa. LM 1996 s. 632-652. LVK 1935:2 - Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. (Ehdotus) LVK 1938:5 - Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle perintölaiksi sekä siihen liittyvä lainvalmistelukunnan mietintö (Esitysehdotus) LVK 1953:1 - Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle kuolinpesän selvitystä ja perinnönjakoa koskevan lainsäädännön uudistamisesta perusteluineen. LVK 1955:1 - Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle perintö ja testamenttilaiksi. Lødrup, Peter - Arverett. 3. utg. Oslo 1995. - Bör reglerna om laglott (tvangsarv) och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ?, teoksessa Förhandlingar vid 34:e nordiska juristmötet, s. 519-554. Stockholm, 1996. Maa- ja Metsätalousministeriö - Lausunto perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 5.6.1998. Maatalousyrittäjäin eläkelaitos (MELA) - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 26.5.1998. VIII Perintöoikeuskomitea - Luonnos perintöoikeuskomitean mietinnöksi. Helsinki 1974 Rapola, Marjos - Uusi lakiosasäännöstö. Helsinki, 1951 Rautiala, Martti - Perillisen lakiosa. Helsinki 1957. - Perintö ja testamentti. Helsinki 1967. Saarenpää, Ahti E - Inter vivos ja mortis causa. Teoksessa ”Juhlajulkaisu Simo Zitting”. Vammala 1985. s. 251-273. - Perhe- ja jäämistöoikeus. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.). Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään s. 380-450. Jyväskylä 1999. - Perintö ja jäämistö. Kitee 1994. - Tasajaon periaate. Vammala 1980. Saldeen, Åke - Arvsrätt. Uppsala 1998. Sosiaali- ja Terveysministeriö - Lausunto koskien hallituksen esitystä laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 29.5.1998. SOU 1981:85 - Äktenskapsbalk. Stockholm 1981. Suomen Asianajajaliitto - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 27.5.1998. Suomen Lakimiesliitto - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 9.6.1998. Suomen Yrittäjät - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 29.5.1998. Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 28.5.1998. IX Wirilander, Juhani - Virallisen vastaväittäjän lausunto. LM 1980 s. 674-693. Wörlund, Göran - Är möjligheterna att göra bröstarvinge arvlös för begränsad?: behöver vi överhuvudtaget ett laglottsinstitut? JFT 1994 s. 416-425. Yleiset oikeusavustajat ry. - Lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. Toukokuu 1998. X LYHENTEET: AL Avioliittolaki (234/29) BGB Bürgerliches Gesetzbuch DL Defensor Legis HE Hallituksen esitys HO Hovioikeus JFT Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland KKO Korkein oikeus KM Komitean mietintö KO Käräjäoikeus LM Lakimies LVK Lainvalmistelukunta OK Oikeudenkäymiskaari (1734) OYL Osakeyhtiölaki (734/1978) PK Perintökaari (40/65) RO Raastuvanoikeus TfR Tidskrift for rettsvitenskap ÄB Ärvdabalken 1 1 JOHDANTO JA TEHTÄVÄNMÄÄRITTELY 1.1 Yleistä Perintölainsäädännön ja jäämistöoikeuden perustavaa laatua oleva tehtävä on välittää jäämistöomaisuus seuraavalle sukupolvelle. 1 Tässä tehtävässään jäämistöoikeus oikeudenalana toteuttaa yhteiskunnassa monia keskenään ristiriitaisia arvoja ja tavoitteita. 2 Jäämistöoikeuden järjestelmät poikkeavat toisistaan, koska lainsäätäjät ovat eri aikoina erilaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa arvottaneet jäämistöoikeuden tehtävät ja tavoitteet eri tavalla. Perimykselle asetetut tehtävät ja tavoitteet ovat saaneet aina kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen mukaisia painotuksia. 3 Niinpä jo roomalaisen oikeuden ajoista lähtien on jäämistöoikeudessa tunnettu ristiriita lakisääteisten perillisten perintöoikeuden ja perittävän vapaan testamenttausvallan välillä. 4 Yhtäältä on haluttu suojella perittävälle omistajana kuuluvaa oikeutta määrätä omasta omaisuudestaan haluamallaan tavalla ja toisaalta perittävälle läheisten sukulaisten oikeutta periä hänet. Tämän ristiriidan voidaan katsoa olevan sidoksissa niin jäämistöoikeuden sosiaaliseen ja kansantaloudelliseen tehtävään kuin myös sosiaaliturva- sekä hyvitystehtävään, joten ratkaistessaan ristiriitaa lainsäätäjä joutuu viimekädessä arvottamaan kaikkia jäämistöoikeuden tehtäviä. 5 _____________________________ 1 Perimys onkin siten eräs omistuksen jatkuvuutta turvaava oikeudellinen järjestely. Ks. KM 1975:84 s. 9. 2 Ks. perimyksen tehtävistä yleisesti esim. Kangas: Perimyksen tehtävät ja perimysjärjestys, s. 1053- 1067. 3 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 4. 4 Rapola: Uusi lakiosasäännöstö, s. 1-2. 5 Myös lakisääteisten perillisten piiri on vuosisatojen kuluessa vaihdellut hyvin suuresti, eikä nykyistä kolmanteen parenteeliin rajattua perimysoikeutta tule ottaa itsestäänselvyytenä. Tätä sinänsä mielenkiintoista kysymystä lakisääteisten perillisten määrittelystä ja sen taustalla vaikuttavista arvoista ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista käsitellä tässä yhteydessä laajemmin. Ks. aiheesta tarkemmin esim. Ehdotus, s. 44-46. Ks. myös Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 10-13. 2 Ristiriita on useimmissa romaanisgermaanisen oikeusryhmän maissa ratkaistu siten, että lakimääräisten perillisten perintöoikeus on turvattu nk. lakiosasäännöstöllä. Kankaan arvion mukaan lakiosajärjestelmien piiriin kuuluu ”varovaisestikin arvioiden kolmasosa maapallon väestöstä”. 6 Lakiosajärjestelmää on usein sen indispositiivisen luonteen johdosta kuvattu termillä ”pakkoperintöoikeus”. 7 Lakiosaoikeus takaa lakiosaan oikeutetuille perillisille oikeuden tiettyyn murto-osaan perittävän jäämistöstä. Lakiosaoikeus kaventaa siten perittävän valtaa määrätä testamentilla omasta omaisuudestaan, koska lakiosaperillinen voi halutessaan toteuttaa lakiosavaatimuksensa perittävän testamentissaan ilmaiseman tahdon vastaisesti. Lakiosaperillisen suoja ei kuitenkaan ole suojaa yksinomaan perittävän laatimaa testamenttia varten. Jos perillistä suojattaisiin vain perittävän tekemää testamenttia vastaan, kykenisi perittävä helposti kiertämään lakiosasuojaa lahjoittamalla omaisuutensa pois elinaikanaan oikeustoimilla inter vivos. Lakiosasuoja onkin suojaa myös eräitä perittävän elinaikanaan tekemiä luovutuksia vastaan. Lakiosasuojaan oikeutettu perillinen voi saada hänen lakiosaansa laskettaessa jäämistössä olevan omaisuuden lisäksi otetuksi huomioon eräitä perittävän elinaikanaan tekemiä luovutuksia. Tällöin voidaan lakiosaan oikeutettua perillistä suojata joko siten, ettei perittävän tekemää oikeustointa pidetä lainkaan pätevänä ja omaisuus perittävän määräämistoimesta huolimatta katsotaan kuuluvaksi jäämistöön. Toinen vaihtoehto on suojata perillistä siten, että lahjoitettu omaisuus otetaan nk. laskennallisena lisäyksenä huomioon eli oikeustointa pidetään sinänsä pätevänä, mutta sen arvo otetaan huomioon lakiosaa laskettaessa. 8 _____________________________ 6 Kangas: Lahja, s. 240. Lakiosajärjestelmä on tuntematon lähinnä common law –oikeusryhmän maissa, joissa lakisääteisten perillisten ja esim. lesken asema on perinteisesti turvattu lähinnä erilaisin avustussäännöksin. Ks. tästä em. Kankaan teoksen lisäksi esim. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 46 ja SOU 1981:85, s. 207. 7 Ks. esim. Hakulinen: Perillisen lakiosa, s. 227. Perillisen lakiosaoikeus voi olla joko em. mukainen pakkoperintöoikeus tai vaihtoehtoisesti myös arvomääräinen oikeus. Pakkoperintöoikeutta onkin usein rinnastettu esineoikeuteen (esineelliseen lakiosaoikeus) ja arvomääräistä lakiosaoikeutta varallisuus- tai saamisoikeuteen (velvoiteoikeudellinen lakiosaoikeus), joka on rinnastettavissa edunpalautukseen. Koska Suomessa on omaksuttu pakkoperintöoikeuteen verrattava lakiosakäsite, ei tässä tutkielmassa ole tarkoituksenmukaista käsitellä näitä erilaisia lakiosakäsitteitä laajemmin. Esineoikeudellisen ja velvoiteoikeudellisen lakiosan eroista ks. esim. Esitysehdotus, s. 87-88. 8 Kangas: Lahja, s. 249-250. 3 Lainsäätäjien ratkaisut eri maissa poikkeavat myös tältä osin huomattavasti toisistaan, mutta kokonaisuutena voidaan kuitenkin todeta lainsäätäjän useimmissa maissa kaventavan perittävän oikeutta disponoida omasta omaisuudestaan myös hänen eläessään. Perittävän elinaikanaan tekemille perillisten lakiosaoikeutta loukkaaville oikeustoimille annetaan tiettyjä oikeusvaikutuksia perittävän jäämistöä jaettaessa. Suomen voimassa olevassa oikeudessa lakiosaperillisen oikeusasema on vahva. Hänen asemansa suhteessa perillisen elinaikaisiin luovutuksiin on erityisen vahva, koska oikeudessamme omaksuttu laskennallisten lisäysten järjestelmä mahdollistaa perittävän elinaikaisten disponointien ottamisen huomioon lakiosalaskelmassa hyvin laajalti. Voimakkaimmin rintaperillistä laskennallisten lisäysten järjestelmässä suojaa nk. suosiolahjasäännös. Lisäksi lakiosaperilliselle on annettu laajat mahdollisuudet vaatia lakiosan täydennystä, ja siten puuttua perittävän eläessään tekemiin oikeustoimiin, mikäli jäämistövarallisuus ei riitä hänen lakiosaoikeuttansa täyttämään. Nykyinen lakiosasäännöstömme sekä laskennallisten lisäysten järjestelmä perustuvat pääosin vanhaan vuoden 1734 perintökaaremme vuonna 1951 tehtyyn osittaisuudistukseen, jolla lakiosaa koskevat määräykset lisättiin sen 17 lukuun. Lakiosasäännöstömme taustalla voidaan nähdä myös nykyisen perintökaaremme kokonaisuudistukseen tähdänneet esityöt 1930- ja 1940-luvuilla. Siten on helppo todeta, että nykyinen lakiosajärjestelmämme on luotu aivan erilaiseen yhteiskuntaan, kuin missä se tänä päivänä toimii. Siihen onkin jo 1970-luvulta lähtien kohdistunut muutospaineita. Muutospaineista huolimatta yhä edelleen pääosin vuoden 1951 osittaisuudistukseen perustuva lakiosajärjestelmämme on voimassa olevaa oikeutta, eikä edes viimeisin vuonna 1998 tehty ja asiantuntijapiireissä laajasti hyväksytty osittaisuudistusehdotus muuttanut sitä. Nykyinen järjestelmä tulee hyvin todennäköisesti toimimaan vielä 2000-luvun Suomessa, jossa tullaan ottamaan huomioon euromääräiset suosiolahjat lakiosan määrää laskettaessa. 4 1.2 Tehtävänmäärittely ja rajaukset Kuten edellä on jo mainittu, on Suomen voimassaolevan lakiosasäännöstön ja laskennallisten lisäysten järjestelmän perusta pääosin 1940-luvulla. Tuon jälkeen on yhteiskunnassamme tapahtunut merkittäviä muutoksia: on siirrytty vuosituhanteen vaihteen hyvinvointi- ja tietoyhteiskuntaan, jossa jo yksin väestörakenne eroaa merkittävästi sodanjälkeisen yhteiskunnan väestörakenteesta. Vaikka 1965 säädettyyn perintökaareemme, jonka lakiosasäännöstö siis omaksuttiin lähes suoraan vuoden 1951 osittaisuudistuksesta uuteen lakiin, onkin tehty joitain myös lakiosasäännöstöä sivuavia osittaisuudistuksia, on lakiosasuoja pääosin sekä laskennallisten lisäysten järjestelmä kokonaisuudessaan säilynyt sellaisenaan. Sen soveltuvuus 2000-luvun hyvinvointivaltioon voidaan helposti kyseenalaistaa: vaikka uudistuksia onkin jo pohdittu, ja laskennallisten lisäysten järjestelmän epäkohdista keskusteltu, ei lainsäätäjä ole vielä ollut halukas 1951 vuoden ratkaisuaan muuttamaan. Tarkoitukseni on tässä tutkielmassa selvittää voimassa olevan oikeutemme lakiosasäännöstön toimivuutta 2000-luvun kynnyksellä nimenomaan kiinnittäen huomiota laskennallisten lisäysten järjestelmään perittävän elinaikaisen disponointivallan näkökulmasta. Tästä näkökulmasta ajateltuna on tutkimustehtäväni seuraavanlainen: - Nykyisen lakiosajärjestelmämme ideologisten taustanäkökohtien ja lainsäädäntötyössä lakiosasuojaksi ja laskennallisten lisäysten järjestelmäksi esiintyneiden vaihtoehtojen, lakiosajärjestelmälle asetettujen tehtävien sekä niiden perustelujen kuvaaminen; - Voimassa olevan lakiosasuojan ja sen laskennallisten lisäysten järjestelmän pääpiirteinen kuvaaminen; - Nykyjärjestelmän toimivuuden arviointi oikeustapausanalyysin avulla kiinnittäen erityistä huomiota siihen, toteuttaako laskennallisten lisäysten järjestelmä sille asetettuja tavoitteita ja onko järjestelmään oikeustieteessä kohdistettu arviointi oikeustapausten perusteella asianmukaista sekä - oikeustapausanalyysin, lakiosasäännöstöön tehtyjen muutosesitysten, niistä saatujen lausuntojen sekä oikeusvertailevien näkökantojen avulla sen 5 hahmottaminen, miten de lege ferenda 2000-luvun lakiosasäännöstö ja laskennallisten lisäysten järjestelmä tulisi järjestää. 1.3 Dispositio Tutkimustehtäväni asettelun mukaisesti tutkielman dispositio jakautuu neljään pääjaksoon. Ensimmäisessä kuvataan nykyjärjestelmän taustalla olevia ideologisia lähtökohtia, lainvalmistelun vaiheissa esiintyneitä vaihtoehtoja lakiosasuojan järjestämiseksi ja lainsäädännölle asetettuja tehtäviä sekä niiden perusteluja. Edelleen ensimmäisessä pääjaksossa kuvataan perintökaaremme osittaisuudistusten vaikutuksia lakiosasuojaan ja laskennallisten lisäysten järjestelmään. Toisessa pääjaksossa kuvataan pääpiirteittäin voimassa oleva lakiosasuojamme, sen laskennallisten lisäysten järjestelmä ja rintaperillisen mahdollisuuksia toteuttaa lakiosaoikeutensa perinnönjaossa tai sen ulkopuolella. Kolmannessa pääjaksossa tarkastellaan sitä, millainen asema suosiolahjasäännöksellä ja laskennallisten lisäysten järjestelmällä on oikeuskäytännön valossa. Korkeimman oikeuden julkaistut ratkaisut viimeiseltä kahdelta vuosikymmeneltä sekä 1990-luvulla annetut hovioikeustapaukset muodostavat oikeustapausanalyysin perustan. Jakson lopussa pyritään oikeustapausanalyysin perusteella analysoimaan sitä, toteuttaako laskennallisten lisäysten järjestelmä niitä tavoitteita joita sille on asetettu lainsäätäjän ja oikeustieteilijöiden toimesta. Neljännessä pääjaksossa keskitytään pohtimaan de lege ferenda, millainen lakiosasäännöstömme ja laskennallisten lisäysten järjestelmän tulisi 2000-luvun yhteiskunnassa olla, jotta sen olemassaolo olisi rationaalisesti perusteltavissa. Pohdinnan perustaksi otetaan lakiosasäännöstöön esitetyt muutosehdotukset, ja niistä annetut lausumat sekä muiden Pohjoismaiden lakiosasäännöstöt ja pohjoismainen aiheesta käyty keskustelu. 6 2 LAKIOSASUOJAN KEHITYS 2.1 Yleistä Germaanisessa oikeudessa, jonka pohjalle Ruotsi-Suomenkin vanhat maakunta- ja maanlait pohjautuivat, ei aikanaan tunnettu lainkaan lakiosainstituutiota eikä myöskään testamenttikäsitettä. 9 Tämä johtui siitä, että germaaninen perintöoikeus juonsi alkunsa sukulaisten keskeisen omaisuuden yhteisyydestä. 10 Henkilön kuollessa hänen jäämistönsä siirtyi ilman muuta sukulaisille. Sukulaisilla katsottiin nimittäin jo perittävän eläessä olleen perittävän ohella eräänlainen omistusoikeus perittävän omaisuuteen. 11 Kun perittävä tarvitsi myös elinaikaisiin perimysmaan luovutuksiin sukulaisten suostumuksen, ei hän luonnollisesti voinut myöskään muuttaa perimysmaata koskevaa perimysjärjestystä. 12 Legaaliperimyksellä ei ollut nykyisenkaltaista merkitystä. Vasta legaaliperimyksen soveltamisalan laajennuttua tuli testamenttikin osaksi germaanista oikeutta pitkälle katolisen kirkon vaikutuksesta. 13 Tällöin myös roomalaisperäinen lakiosakäsite levisi Ruotsi-Suomeen. 14 Roomalaisessa oikeudessa ei alun perin myöskään tunnettu lakiosakäsitettä, vaan siellä perheen isällä (pater familias) oli omaisuuteensa rajaton vallitsemisoikeus, joka käsitti myös oikeuden testamentata omaisuus vaikka täysin suvun ulkopuoliselle henkilölle. 15 Aikojen kuluessa oikeuskäytännössä kuitenkin alettiin perillisiä suojata vapaan testamenttausvallan aiheuttamilta kohtuuttomuuksilta siten, että läheisille sukulaisille katsottiin pieteettisyistä olevan oikeus saada testamentista huolimatta määrätty osa perinnöstä. 16 _____________________________ 9 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 369. 10 Vain henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut irtaimet esineet, kuten aseet ja koristukset olivat yksilön yksityistä omaisuutta. Ks. Ehdotus, s. 40. 11 Rapola: Uusi lakiosasäännöstö, s. 1. 12 Ehdotus, s. 40-41. 13 Aarnio-Kangas: Suomen Jäämistöoikeus I, s. 369. 14 Kirkon vaikutuksen johdosta alun perin lakiosan ja testamentilla (kirkolle) määrättävän vapaaosan välinen ristiriita olikin kirkon ja suvun etujen välinen ristiriita. Ks. Rapola, Uusi lakiosasäännöstö: s. 1- 2. 15 Ehdotus, s. 40. 16 Rapola: Uusi lakiosasäännöstö, s. 1. 7 Tuomioistuimen vapaasta kohtuusharkinnasta yksityiskohtaisesti säädeltyyn lakiosaoikeuteen siirryttiin keisari Justinianuksen aikana. 17 Vielä vuoden 1734 lain perintökaaressa lakiosajärjestelmä oli käytössä vain kaupunkioikeudessa. Suvun oikeuksia maaseudulla suojeltiin edelleen germaanista perää olevalla suvun yhteisomistukseen perustuvalla perimysmaan testamenttauskiellolla. Perillisen lakiosaoikeuden lopullinen läpimurto Suomen perintöoikeuteen tapahtui vasta vuonna 1951 toteutetulla osittaisuudistuksella vanhaan perintökaareemme, josta se myös lähes sellaisenaan siirtyi 1965 perintökaareen. Lakiosaoikeus on siis loppujenlopuksi suhteellisen nuori ilmiö perintöoikeudessamme. 2.2 Ideologiset taustalähtökohdat Legaalisen perintöoikeuden yleisenä tarkoituksena on turvata omaisuuden säilyminen suvussa. Koska perittävä on velvollinen huolehtimaan lähimmäisistään ja heidän toimeentulostaan, on katsottu tarpeelliseksi myöntää laissa suojakeinoja näille läheisille sellaisia perittävän määräämistoimia vastaan, joilla perinnön siirtyminen heille tahdotaan estää. 18 Roomalaisessa oikeudenkäytössä katsottiin, että jos perittävä oli pieteettiä loukaten syrjäyttänyt testamentissa läheisen omaisensa jonkun muun henkilön hyväksi, tuollaista testamenttia oli pidettävä mielipuolisuuden ilmaisuna ja sen vuoksi mitättömänä. 19 Vaikka suvun ja perheen perintöoikeutta onkin pidetty legaalisen perintöoikeuden perustana, voidaan oikeusteorian historiassa kuitenkin havaita melko eriäviä ja vastakkaisiakin mielipiteitä lakimääräisen perintöoikeuden ja vapaan testamenttausoikeuden välisen ristiriidan ratkaisemisesta. Vastakkaisia mielipiteitä ja _____________________________ 17 Hakulinen: Perillisen lakiosa, s. 231. 18 Hakulinen: Perillisen lakiosa, s. 227. 19 Ks. tästä Hakulinen: Perillisen lakiosa, s. 230, jossa myös todetaan, ettei kunnia lakiosasuojan luomisesta kuulu yksin roomalaisille, koska he omaksuivat mallin nähtävästi helleenisten tuomioistuinten lainkäytöstä. 8 perusteita on esitetty erityisesti lakiosaoikeuden mahdollisesta olemassaolosta ja laajuudesta. Jo luonnonoikeusfilosofit päätyivät asiaa pohtiessaan osin erilaisiin näkemyksiin: Luonnonoikeudellisen teorian perusajatuksena esim. Englannissa oli, että kuoleman jälkeinen omaisuuden siirtyminen perillisille on suoranainen seuraus yksityisestä omistusoikeudesta ja testamentti tämän siirtymisen luonnollinen väline. Sen sijaan esim. Pohjoismaissa omaksutun kansanomaisen katsantokannan mukaan lakimääräinen perintö sitä vastoin on luonnollinen omaisuuden siirtymismuoto omistajan kuollessa. 20 Sukuperimystä laajimmin kannattaneet oikeusfilosofit, kuten esim. Hegel, katsoivat, että perheen ja suvun perimysoikeus on luonnollista ja siksi testamentista riippumatonta. Hegelin mielestä perhe ja suku ovat luonnostaan olemassa olevina siveellisinä järjestöinä kaiken perintöoikeuden perusta, joten testamentilla on vain toissijainen merkitys. Hegel olisi sallinut testamenttauksen vain niissä tapauksissa, jolloin läheisiä sukulaisia ei ollut. Näin ollen hänen käsityksensä mukaisesti voidaan perheen ja suvun lakiosan määrää pitää koko perintöosuuden suuruisena. Hegelin tavoin ajattelivat myös nk. historiallisen koulukunnan edustajat. 21 Täysin vastakkaista näkökantaa edusti englantilainen John Stuart Mill. Hänen utilitaristisen näkemyksensä mukaan ei perintöoikeudella ja yksityisellä omistusoikeudella ollut mitään välitöntä yhteyttä. Edelleen Mill katsoi, ettei omaisuuden voida katsoa kuuluneen suvulle vaan yksilölle. Yksityisen omistusoikeuden taas voidaan katsoa edellyttävän myös oikeutta testamentata omaisuus: näin ollen ei ole myöskään mitään perusteita rajoittaa testamenttausvapautta. Lisäksi, vaikka vanhemmat luonnollisesti ovatkin velvolliset kasvattamaan lapsensa, ei heillä ole mitään siveellistä velvollisuutta jättää rikkauttaan lapsilleen perinnöksi. Siten Mill ei katsonut minkäänlaista lakiosasuojaa oikeutetuksi. 22 _____________________________ 20 Ehdotus, s. 49. 21 Ehdotus, s. 49. 22 Ehdotus, s. 48. 9 Erilaisia, näiden kahden vastakkaisen ääripään välisiä näkemyksiä on myös esitetty. Jeremy Bentham esimerkiksi katsoi perintölainsäädännön yleisenä tarkoituksena olevan turvata kasvavan polven elatus ja kasvatus, ehkäistä niiden tyytymättömyyden aiheet, jotka toimeentulonsa puolesta olivat riippuvaisia perittävän varallisuudesta, sekä vaikuttaa varallisuussuhteita tasoittavasti. Muiden sukulaisten, kuten perittävän vanhempien, perintöoikeuden Bentham katsoi perustuvan paitsi läheiseen yhteenkuuluvuuteen niin myös niihin vanhempien vaivoihin ja kustannuksiin, joita lapsen kasvatus oli heille aiheuttanut. Tämän lisäksi Bentham olisi sallinut testamentilla korjata niitä epäkohtia, joita eräissä tapauksissa saattoi aiheutua lakimääräisen perimisjärjestyksen yksipuolisesta soveltamisesta. Testamenttausoikeus omalta osaltaan suojasi vanhempia lasten kiittämättömyydeltä, laajensi elävän sukupolven vaikutusvaltaa ja lujitti sen sekä tulevan polven välisiä siteitä. 23 Perimyksen tehtävien näkökulmasta ajateltuna voidaan lakisääteistä perintöoikeutta puolustaa sosiaalisten rakenteiden lujittamistehtävällä, sillä yhä edelleen perimys on osa mekanismia, joka välittää samanlaisia sosiaalisia mahdollisuuksia sukupolvelta toiselle. Edelleen lakisääteisten perillisten perintöoikeutta voidaan Benthamin tavoin puolustaa mm. perimyksen sosiaaliturvatehtävällä sekä erityisesti kasvatus- ja koulutustehtävällä. Toisaalta vanhempien perintöoikeuden perustana on myös myöhemmin käytetty Benthamin mainitsemaa perintöoikeuden hyvittämistehtävää. 24 Ranskalaisessa vallankumousajan keskustelussa puolestaan perintöoikeus nähtiin selkeästi positiivisoikeudelliseksi kulloisenkin lainsäädännön tuotteeksi. Mm. Rousseau katsoi tällä perusteella lainsäätäjän tehtäväksi huolehtia siitä, ettei perheiden varallisuus vähenisi. Olihan yhteiskunnan edun mukaista, ettei kansalaisten varallisuusasema jatkuvasti muuttuisi. 25 Pohjoismaisessa teoreettisessa pohdinnassa on tanskalainen Bornemann perustellut perillisen lakiosaoikeutta sillä, että perintöoikeus perustuu osaksi perhesuhteen siveelliseen luonteeseen ja osaksi jonkinlaiseen sukupolvien väliseen omaisuuden yhteisyyteen. Omaisuuden yhteisyydellä Bornemann tarkoittaa sitä, että toisen sukupolven työ on edellytyksenä toisen toiminnalle, ja että edellisen sukupolven työn _____________________________ 23 Ehdotus, s. 47. 24 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 6-10. 25 Ehdotus, s. 48. 10 tulokset tulevat jälkimmäisen hyväksi. 26 Bornemann kuitenkin katsoi, että perittävälle tuli antaa rajoitettu valta määrätä omaisuudestaan silloinkin, kun hänellä on rintaperillisiä. Yhteenvetona edellisestä voidaan todeta, että oikeusteoreetikoillekin legaalisen perimysoikeuden ja testamenttiperimysoikeuden välinen rajanveto on ollut vaikeata. 27 Arviot ovat olleet sidoksissa kulloisiinkin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tämä on hyvä pitää mielessä arvioitaessa nykyisen lakiosajärjestelmän toimivuutta, koska lainsäätäjän tekemät ratkaisut perustuvat 1940-luvun yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, ja jopa sitä kaukaisempaan oikeusteoreettiseen keskusteluun. Positiivista oikeutta ei tule ottaa lainsäätäjän antamana valmiina vastauksena yhteiskunnan muuttuessa, vaan on oltava valmis arvioimaan järjestelmää kriittisesti, mikäli se ei enää toteuta sille asetettuja tavoitteita: voivathan sitä paitsi alun perin lainsäädännölle asetetut tavoitellut vaikutuksetkin tulla epätoivotuiksi yhteiskunnallisten olojen ja arvojen muuttuessa. 2.3 Lainsäädäntötausta 2.3.1 Aluksi Perintökaari tuli voimaan 1.1.1966, vain noin kaksi viikkoa ennen kuin 40 vuotta tuli kuluneeksi lainvalmistelun aloittamisesta. Kun lainvalmisteluun kulunut aika on hyvin pitkä ja lainvalmistelun aikana syntyneiden esitöiden lukumäärä suuri, on helppo todeta, etteivät nykyisen perintökaaremme esityöt muodosta mitään yhtenäistä kokonaisuutta. Jo ensimmäiset kokonaisuudistukseen tähdänneet ehdotukset olivat olennaisesti toisistaan poikkeavia. 28 _____________________________ 26 Ehdotus, s. 50. Tässä voidaan nähdä myös selkeä viittaus perintöoikeuden sosiaalisten rakenteiden lujittamistehtävään. 27 Keskustelua on käyty jopa siitä, onko perimys vai testamentti ensisijainen omaisuuden siirtymismuoto kuoleman jälkeen. Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 42-47. Ks. lisäksi Aarnio- Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja, ja eloonjäänyt puoliso, s. 376, jossa kirjoittajat lakiosasuojan laajuutta pohtiessaan lakonisesti toteavat, että on historiallista sokeutta kuvitella että jokin vaihtoehto olisi ilman muuta muita parempi. 28 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 144. 11 Myös lakiosasäännöstö sekä erityisesti laskennallisten lisäysten järjestelmä poikkeavat huomattavasti toisistaan lainvalmistelun eri vaiheissa. Laskennallisten lisäysten järjestelmän kehityksessä keskeisimpinä esitöinä voidaan pitää kokonaisuudistuksia koskevista ehdotuksista vuoden 1935 Ehdotusta 29 , vuoden 1938 Esitysehdotusta 30 ja vuoden 1941 korkeimman oikeuden lausuntoa. 31 Ne ovat perusteluiltaan laajimpia ja myöhempien vain yleisellä tasolla perusteltujen esitöiden esikuvia. Lakiosajärjestelmämme kannalta on erityistä merkitystä luonnollisesti vuoden 1951 vanhan perintökaaren osittaisuudistuksen esitöillä, joita ovat vuoden 1948 hallituksen esitys 32 ja siitä annettu lakivaliokunnan lausunto 33 , johon liittyy korkeimmalta oikeudelta esityksestä pyydetty lausunto 34 . 2.3.2 Vuoden 1935 Ehdotus Helmikuussa 1935 valmistunut ehdotus perintö- ja testamenttilaiksi on nykyisen perintökaaremme esitöistä laajin ja ainoa kauttaaltaan yksityiskohtaisesti perusteltu kokonaisehdotus. 35 Lakiosasuojaa ja laskennallisia lisäyksiä koskeva sääntely on omaksuttu pitkälle Ruotsin mallin mukaisena. 36 Perittävä voi Ehdotuksen mukaisesti määrätä testamentilla vain puolesta jäämistöään, mikäli hänelle jää rintaperillinen (Ehdotuksen 72 §). 37 Lakiosaa laskettaessa on ennakkoperinnön saajan saama ennakko vähennettävä hänen lakiosastaan, koska muutoin perittävä saisi testamentilla määrätä pienemmästä osasta omaisuuttaan, kuin jos ennakkoa ei olisi annettu (Ehdotuksen 73 §). 38 Lakiosasuoja on Ehdotuksessa tiukan esineellinen. Nykyistä PK 7:5:ää vastaavaa säännöstä, joka mahdollistaisi _____________________________ 29 Lvk 1935:2. 30 Lvk 1938:5. 31 KKO:n lausunto esitysehdotuksesta perintölaiksi 1941. 32 HE 38/1948 vp. 33 Lakivaliokunnan mietintö 18/1950. 34 KKO:n lausunto lakivaliokunnan jaoston laatimasta ehdotuksesta 1949. 35 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 90. 36 Saarenpään mukaan on sekä Esityksessä että ruotsalaisissa esitöissä ”tasajaon periaate ymmärretty samalla tavoin”. Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 96-97. 37 Ehdotus, s. 115. 38 Ennakkoperintöä ei siis ole Ehdotuksen mukaan otettava huomioon laskennallisena lisäyksenä. 12 lakiosien maksamisen rahassa testaattorin niin määrätessä, ei ole. Myös jakonormit korostavat esineellistä tasajakoa 39 . Ehdotuksen laskennallisten lisäysten järjestelmä on suppeahko. Ainoana laskennallisena lisäyksenä nimittäin on Ehdotuksen mukaan huomioitava testamenttiin rinnastuva lahja ja sekin vain, ellei erityisiä vastasyitä ole (Ehdotuksen 75 §). Laskennallista lisäystä perustellaan sillä, että mikäli lakiosa olisi turvattu vain testamenttimääräyksiltä, voisi perittävä eläessään, ”erittäinkin elämänsä lopun lähestyessä” (kursivointi tässä), lahjoittaa omaisuuttaan jollekulle, jota tahtoo suosia perillistensä vahingoksi. Lisäksi perusteluissa viitataan siihen, että rintaperilliset menettävät lainmuutoksen yhteydessä sen suojan, jonka perimysmaan lahjoituskielto on heille aikaisemmin antanut. 40 Säännöksen soveltamisesta Ehdotuksessa mainitaan, että testamenttiin rinnastuvia lahjoja on käsiteltävä kuten testamenttia, eli lahjan arvo on lisättävä jäämistöön. Arvostamisajankohdasta ei sinänsä mainita mitään, mutta ruotsalaisen esikuvan mukaisesti tarkoitus oli, että lahja arvostetaan kuolinhetken mukaan. 2.3.3 Vuoden 1938 Esitysehdotus Esitysehdotuksen alussa todetaan, että mm. Ehdotuksen rintaperillisen lakiosaoikeutta koskevat säännökset on ollut laadittava uudelleen, jotta perintölainsäädäntömme uudistus johtaisi tyydyttäviin tuloksiin. 41 Lakiosasuoja on Esitysehdotuksessa muuttunut vähemmän esineelliseksi, koska perittävä voi testamentilla määrätä lakiosan suoritettavaksi rahana (Esitysehdotuksen 73.2 §) ja koska myös legaatinsaajalle annettiin oikeus lunastaa sellainen esine, jota ei voida jakaa (Esitysehdotuksen 74.3 §). 42 _____________________________ 39 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 93-94. 40 Ehdotus, s. 116. 41 Esitysehdotus, s. 55. Saarenpään mukaan Esitysehdotuksen lakiosajärjestelmää tuleekin luonnehtia täysin uudeksi järjestelmäksi. Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 103. 42 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 103-104. 13 Kun lakiosasuoja on jakoa ajatellen Ehdotusta joustavampi, on laskennallisten lisäysten järjestelmä taas aikaisempaa tehokkaampi ja tarkemmin säädelty. 43 Laskennallisina lisäyksinä huomioidaan nimittäin ennakkoperintö, perinnöstä luopumisen vastike, kohtuuttomat henkivakuutusmaksut sekä lahja, joka on annettu viiden vuoden kuluessa ennen perittävän kuolemaa tai jolla luovutusajankohdasta riippumatta on tarkoitettu loukata perillisen lakiosaa (Esitysehdotuksen 71§ ja 72 §, kursivointi tässä). Laskennalliset lisäykset huomioidaan ennakkoperintöä ja perinnöstä luopumisesta saatavaa vastiketta lukuun ottamatta sen arvon mukaan, joka niillä oli niiden siirryttyä perittävältä. Ennakkoperinnön ja perinnöstä luopumisesta saadun vastikkeen osalta arvostushetkenä pidetään kuolinhetkeä lukuun ottamatta ennakon tai vastikkeen saajan omalla kustannuksellaan tekemiä parannuksia (Esitysehdotuksen 71 § ja 66 §). Esitysehdotuksen perustelujen mukaan sellaiset varallisuusarvot, joiden jättäminen huomioimatta lakiosaa määrättäessä olisivat omiaan loukkaamaan perillisen oikeutta lakiosaan, ovat ensisijassa ne, jotka perittävän tekemin luovutustoimin vastikkeetta ovat joutuneet pois hänen omistuksestaan. 44 Lahjojen lisäykselle asetettua viiden vuoden määräaikaa taas pidetään ”oikeuselämän turvallisuuden kannalta välttämättömänä, ettei lahjan palauttaminen saata tulla kysymykseen miten pitkän ajan kuluttua tahansa”. Jos taas lahjan antamisella oli tarkoitettu loukata perillisen oikeutta lakiosaan, on paikallaan, että sen vähentämistä voidaan vaatia aina. 45 2.3.4 Vuoden 1941 KKO:n lausunto Korkeimman oikeuden lausunto ei ole varsinaisesti uusi ehdotus, vaan pikemminkin Ehdotuksen ja Esitysehdotuksen välinen vertailu, joka kokonaisuutena on selkeästi _____________________________ 43 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 104. 44 Esitysehdotus, s. 92. 45 Ibid. Lisäksi esitysehdotuksessa todetaan, ettei siinä omaksuttu järjestely välttämättä ole Ehdotuksen järjestelyä jyrkempi, koska Ruotsin vastaavaa säännöstä testamenttiin rinnastuvan lahjan lisäämisestä on tulkittu siten, että jopa enemmänkin kuin viisi vuotta ennen kuolemaa annettu lahja on voitu rinnastaa testamenttiin. Viiden vuoden määräaika on omaksuttu Sveitsin siviililaista. Ks. Esitysehdotus, s. 92-93, alaviite 2. 14 Ehdotusta puoltava. 46 Saarenpään mukaan Korkein oikeus onkin etsinyt kompromissia Ehdotuksen ja ruotsalaisen lainsäädännön väliltä eikä niinkään Ehdotuksen ja Esitysehdotuksen väliltä. 47 Erityisesti Esitysehdotuksen lakiosasuojaa ja laskennallisia lisäyksiä koskevat säännökset ovat Korkeimman oikeuden arvostelun kohteena. Ensinnäkin KKO toteaa, ettei Esitysehdotuksessa ole tyydyttävästi käsitelty sitä, mitkä varat lakiosaa laskettaessa tulee ottaa lukuun. Ennakkoperinnön lisäämistä lakiosaa laskettaessa KKO pitää ”luonnottomana lakiosaoikeuden laajentamisena” (kursivointi tässä). 48 Myös perittävän elinaikanaan antamien lahjojen huomioon ottaminen niin laajalti kuin Esitysehdotuksessa esitetään, on KKO:n mukaan epäilyttävää, koska kun kerran ”perittävällä on eläessään periaatteellisesti oikeus määrätä omaisuudestaan uinuvien perintöoikeuksien estämättä, ei tällainen lahjansaajan oikeusturvan järkyttäminen ole pätevästi perusteltavissa”. Edelleen KKO:n mukaan aikarajan määrääminen huomioonotettaville lahjoille asettaisi lahjansaajat mielivaltaisesti erilaiseen asemaan. 49 Näillä perusteilla korkein oikeus katsoikin, että Ehdotuksessa omaksuttu kanta, eli vain testamenttiin rinnastuvien lahjojen lisääminen jäämistöön lakiosaa laskettaessa, johtaisi oikeusturvallisuuden kannalta tyydyttävään tulokseen. Ainoastaan perittävän oloihin nähden kohtuuttomien henkivakuutusmaksujen ottamisen huomioon lakiosaa laskettaessa on korkein oikeus katsonut voivansa Esitysehdotuksen laskennallisten lisäysten järjestelmästä hyväksyä. 50 Korkeimman oikeuden vuonna 1941 antaman lausunnon jälkeen annettiin Y.J. Hakuliselle tehtäväksi tarkistaa KKO:n lausunto mahdollisia muutoksia silmällä pitäen. Hakulisen promemoriaksi nimetty työ, jossa Hakulinen voimakkaasti puolustaa Esitysehdotusta ja kritisoi KKO:n lausuntoa, valmistui _____________________________ 46 Tämän KKO on itsekin myöntänyt myöhemmin vuoden 1948 hallituksen esityksestä antamassaan lausumassa, jossa se toteaa Ehdotuksen olevan asiallisesti tyydyttävämpi. Ks. KKO:n lausunto 1949, s. 11. 47 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 107. 48 KKO:n lausunto 1941, s. 78 (sivunumeroviittaukset tässä yhteydessä Lakimiesliiton Kustannuksen 1965 julkaisemana ilmestyneeseen lausuntoon). 49 KKO:n lausunto 1941, s. 78. 50 M.t.s. 79. 15 vuoden 1942 lopulla. Työ vain edelleen korosti mielipiteiden eroavaisuuksia, ja kokonaisuudistuksista päätettiinkin sittemmin siirtyä osittaisuudistusten tielle. 51 2.3.5 Vuoden 1948 hallituksen esitys Ensimmäinen osittaisuudistuslinjan mukainen hallituksen esitys annettiin vuonna 1948. 52 Kun voimassa olevan oikeuden säädökset testamenttausvapaudesta ja sukulaisten lakiosasta olivat hyvin epäajanmukaisia ja monimutkaisia riippuen perittävän kotipaikasta ja omaisuuden sijaintipaikasta, kaipasivat säädökset hallituksen esityksen mukaan välitöntä uudistusta. 53 Lakiosasuoja on melko suoraan omaksuttu Esitysehdotuksesta, vaikkakaan sitä ei ole hallituksen esityksessä suoranaisesti todettu. 54 Esitysehdotuksesta on omaksuttu esim. mahdollisuus suorittaa lakiosa rahana testaattorin niin määrätessä. Samoin on omaksuttu jäämistön arvostamishetken valinta perittävän kuolinhetken mukaan. Monilta osin hallituksen esitys kuitenkin eroaa Esitysehdotuksesta Ehdotuksen ja KKO:n lausuman suuntaan: Esim. legaatinsaajan lunastusoikeus on poistettu. Edelleen laskennallisten lisäysten järjestelmän osalta hallituksen esitys poikkeaa aikaisemmista etsien selvästi aikaisempien ristiriitojen välille kompromissia: ennakkoluovutuksina otetaan huomioon ennakkoperintö, perinnöstä luopumisen vastike, ylisuuret henkivakuutusmaksut sekä testamenttiin rinnastuva lahja (ehdotukset perintökaaren 17 luvun 4 ja 5 §:ksi). _____________________________ 51 Ks. Hakulisen promemoriasta Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 111-116. Osittaisuudistusten aikaan siirryttäessä hyvin mielenkiintoinen käänne on se, että vuonna 1944 oikeusministeriö laaditutti Y.J.Hakulisella ja Harald Brunoulla ehdotuksen testamenttausvapauden yhtäläistämiseksi koko maassa maalaisoikeuden pohjalta, jolloin ajatus lakiosasäännöstöstä olisi kokonaan hylätty. Ks. tarkemmin Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 116, alaviite 113. 52 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi perintökaaren 17 luvun, oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 2 §:n ja konkurssisäännön 46 §:n muuttamisesta sekä maakaaren 2 ja 3 luvun sekä 8 luvun 3 §:n kumoamisesta. HE 37/1948 vp. 53 Ks. HE 37/1948 vp., s. 2, josta myös ilmenee että epäkohta oli ollut aikaisemminkin useita kertoja lainsäädäntöelimien harkittavana jo vuoden 1872 valtiopäivistä alkaen. 54 Saarenpään mukaan hallituksen ehdotus on Esitysehdotuksen likeinen jälkeläinen. Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 117-118. 16 Laskennallisten lisäysten järjestelmää perustellaan hyvin samantapaisin argumentein kuin aikaisemmin mainitsemalla, että perittävä voisi ”tuntiessaan kuolemansa lähestyvän, lahjoittaa koko omaisuutensa taikka pääasiallisen osan siitä vieraalle ja siten tehdä perillisen lakiosan joko aivan olemattomaksi tai mitättömän vähäiseksi” (kursivointi tässä). 55 Edelleen todetaan, että perillisen lakiosasuojaa loukkaavia varallisuusarvoja ovat ensi sijassa ennakkoperintö, perinnöstä luopumisen vastike sekä ”erittäinkin elämänsä loppuvaiheessa perillisen antama lahja jollekulle, jota hän tahtoo suosia lakiosasuojaan oikeutettujen perillisten vahingoksi”(kursivointi tässä). 56 2.3.6 Vuoden 1950 lakivaliokunnan mietintö sekä siihen liittyvä KKO:n lausunto Hallituksen annettua esityksen vuoden 1948 valtiopäiville asetti eduskunta erityisen lakivaliokunnan jaoston tarkistamaan esitystä. Jaosto ei ollut tyytyväinen esitykseen. Se tekikin Y.J. Hakulista asiantuntijana kuultuaan siihen useita muutoksia. Keskeisin muutos oli lakiosaa loukkaavien ennakkoluovutusten uudelleenmuotoilu. Testamenttiin rinnastuvan lahjan lisäksi ehdotettiin, että myös ennakkoperintöön rinnastuva lahja sekä sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu loukata perillisen oikeutta lakiosaan (kursivointi tässä), tulee ottaa huomioon rintaperillisen lakiosaa laskettaessa. Näin päädyttiin itse asiassa ehdotukseen, jonka laskennallisten lisäysten järjestelmä oli kaikkia edellisiä ehdotuksia huomattavasti laajempi. 57 Jaoston laatimasta ehdotuksesta pyydettiin jälleen KKO:n lausunto, joka annettiin 31.10.1949. Lausunnossaan KKO löysi jaoston ehdotuksesta monia ongelmakohtia erityisesti koskien laskennallisten lisäysten järjestelmää ja perillisen lakiosaa loukkaavien lahjojen huomioimista. Ensinnäkin KKO:n mielestä jaoston ehdottama määritelmä, joka viittaa perittävän subjektiiviseen tarkoitukseen rintaperillisen lakiosaa loukkaavaa lahjaa annettaessa, _____________________________ 55 HE 37/1948 vp. s. 5. 56 HE 37/1948 s. 5-6. Huomaa testamenttiin rinnastuvan lahjan perustelujen analogia suhteessa Ehdotukseen. 57 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 120. Ks. myös Kangas: Lahja, s. 242. 17 on vaikeasti näytettävissä oleva ja tuskin oikeana pidettävä tunnusmerkki. 58 KKO katsookin, että sivullisille annettujen lahjojen ja muiden lahjanluonteisten etujen osalta tulisi pysyttäytyä hallituksen esityksen linjoilla. Sen sijaan läheisille sukulaisille annettavien lahjojen osalta on KKO:n mielipide muuttunut vuoden 1941 lausumasta: KKO katsoo, ”että perilliselle ja ehkä myös tämän läheiselle omaiselle annetut lahjat ja lahjanluontoiset edut voitaisiin lakiosaa laskettaessa ottaa laajemmalti huomioon lähtien siitä periaatteesta, että vanhempien on suhtauduttava tasapuolisesti lapsiinsa ja että vanhempien ilmeisesti loukatessa tätä periaatetta lapsille on annettava oikeudellista suojaa” (kursivointi tässä). 59 Sellaisina perillisten läheisinä, joiden osalta annetut lahjat ja edut voitaisiin ottaa huomioon, olisi KKO myöntyväinen ottamaan huomioon perittävän jälkeläiset, ottolapset sekä näiden jälkeläiset ja puolisot. Lakiosalaskelmassa huomioon otettavat edut olisi KKO:n mielestä määrättävä objektiivisemmin ja lakiosaan loukkaamiseen viittaamatta. Esimerkkinä KKO mainitsee määrittelyn, jossa edun tulisi olla annettu sen saajan ilmeiseksi suosimiseksi lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. 60 Huomionarvoista on, ettei KKO:n lausunto ole laskennallisten lisäysten järjestelmän osalta yksimielinen. Apujäsen, entinen hovioikeudenneuvos Hällfors, johon oikeusneuvos Nybergh yhtyy, toteaa, ettei lakiehdotus sopeudu nykyiseen oikeuteemme lainkaan eikä myöskään suunniteltuun kokonaisuudistukseen. Edelleen eri mieltä olevat oikeusneuvokset toteavat, ”ettei mikään käytännöllinen tarve vaadi lakiosasuojan ulottamista niin pitkälle, että perillisen lakiosaa olisi suojattava testamentin, ennakkoperinnön ja testamenttiin rinnastuvan lahjan lisäksi vielä muita oikeustoimia vastaan.”(kursivointi tässä) Lakiosaa loukkaavan tai rintaperillistä suosivan lahjan huomioimista eivät oikeusneuvokset näin ollen hyväksy. He pelkäävät, että muutoinkin monimutkainen oikeudenala vain muuttuisi vielä monimutkaisemmaksi. 61 Lakivaliokunnan vuonna 1950 antamassa lopullisessa mietinnössä on laskennallisten lisäysten järjestelmä rakennettu KKO:n lausunnon pohjalta sellaiseksi, jossa ennakkoperinnön ja testamenttiin rinnastuvien lahjojen lisäksi huomioidaan perittävän jälkeläiselleen tai ottolapselleen tahi tämän jälkeläiselle taikka näiden puolisoilla _____________________________ 58 KKO:n lausunto 1949, s. 16. 59 KKO:n lausunto 1949, s. 16. 60 Ibid. 61 KKO:n lausunto 1949, s. 22-26. 18 antama lahja, joka on annettu sen saajan ilmeiseksi suosimiseksi lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Lakivaliokunnan mukaan perillisille ja heidän läheisilleen annetut lahjat onkin otettava hallituksen esitystä laajemmin huomioon, kun taas testamenttiin rinnastuvan lahjan huomioimista on sivullisille annettujen lahjojen osalta pidetty riittävänä. 62 Kun vielä eduskunnan suuri valiokunta saneli ehdotukseen muutamia muutoksia 63 , ”syntyi” Suomeen lakiosasuojajärjestelmä, joka suosiolahjasäännöksen johdosta on erityisen voimakkaasti rintaperillistä suojaava. 64 2.3.7 Lopuksi Vuoden 1951 lakiosauudistuksen jälkeen toteutettiin vielä muutama vähäisempi osittaisuudistus 65 vanhaan vuoden 1734 perintökaareen. Lisäksi laadittiin laajempi osittaisuudistusehdotus koskien pesänselvitystä ja perinnönjakoa. 66 Osittaisuudistusten jälkeen palattiin vielä 1950-luvulla kokonaisuudistusehdotuksiin. Vuoden 1955 kokonaisuudistusehdotukseen omaksuttiin vuoden 1951 lakiosasäännöstö sellaisenaan. 67 Tämän jälkeen yritettiin lainsäätämistyössä laskennallisten lisäysten järjestelmän osalta vielä kerran kääntyä Ehdotuksen ja Ruotsin lainsäädännön puoleen siviilioikeuskodifioimiskomitean mietinnössä, jossa _____________________________ 62 Lakivaliokunnan mietintö n:o 18/1950, s. 3-4. 63 Ks. suuren valiokunnan tekemistä muutoksista Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 125-126. 64 Kuriositeettina mainittakoon, että 1948 valitun Eduskunnan, jolle hallituksen esitys annettiin oli puoluejakauma seuraavanlainen: SDP 54 paikkaa, SKDL 38 paikkaa, KOK 33 paikkaa, ML 56 paikkaa, RKP 14 paikkaa ja Kans.P. 5 paikkaa. Lakiosauudistuksen hyväksyneen vuoden 1951 valtiopäivien puoluejakauma taas oli seuraava: SDP 53 paikkaa, SKDL 43 paikkaa, KOK 28 paikkaa, ML 51 paikkaa, RKP 15 paikkaa ja Kans.P 10 paikkaa. Tämä myös omalta osaltaan osoittaa sitä, kuinka erilaisissa poliittisissa olosuhteissa lakiosajärjestelmämme suosiolahjasäännöksineen luotiin verrattuna esim. tänä keväänä valittuun eduskuntaan. 65 Muina osittaisuudistuksina toteutettiin ottolapsilain perimyssäännösten uudistus lakiosasäännöstön luomisen yhteydessä, testamentin muotosäännösten tiukennus sekä ulkomaalaisten perintöoikeuden muuttaminen vastavuoroisuusperiaatteen mukaiseksi ja valtion jäämistösaannon suhteen muutos kruununperintökäytännön mukaiseksi, eli ettei valtiota pidetty perillisenä. Ks. tarkemmin Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 127 ja erityisesti alaviite 127. 66 Lvk 1953:1. Esityksestä tarkemmin ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 127-130. 67 Ks. Lvk 1951:1 s. 30, jossa tämä seikka myös nimenomaisesti todetaan. 19 todettiin ruotsalaisen esikuvan olevan selväpiirteisempi ja riittävän lakiosasuojan takaava. 68 Perintölakitoimikunta, joka jätti mietintönsä vuonna 1962, ja jonka pohjalta lopullinen hallituksen esitys perintökaareksi laadittiin, valitsi kuitenkin vuoden 1951 lakiosasäännöstön esikuvakseen. Joitain muutoksia vuoden 1951 säännöstöön tehtiin, mutta laskennallisten lisäysten järjestelmän perusta on samanlainen. Näin laskennallisten lisäysten järjestelmämme yhteys Ruotsiin lopullisesti katkaistiin. Sitä, miksi kyseiseen ratkaisuun lopulta päädyttiin tai miksi ruotsalaisen esikuvan mukaista järjestelmää ei haluttu omaksua, ei lopulta perusteltu mitenkään. Olihan perintökaaren esitöissä muutenkin siirrytty ”perustelemattomuuden kauteen”. 69 Kuvaavaa onkin, että lopullisen perintökaaremme säätämiseen johtavan hallituksen esityksen perustelut ovat vain yleisperusteluja ja sellaisenaankin erittäin suppeita, yhteensä vain vajaat neljä sivua pitkät. Ja vaikka esityksessä todetaankin, että hallituksen esitys on olennaisilta osiltaan Ruotsissa voimassa olevien säännöstöjen mukainen, on PK 7 luku laadittu vuoden 1951 lakimuutoksen pohjalta kirjoittaen vanhan lain vaikeaselkoiset pykälät osin uudelleen. 70 Näillä perusteluilla suosiolahjasäännöstö siirtyi osaksi uutta perintökaartamme. On mielenkiintoista huomata, että useista toisistaan poikkeavista lainvalmisteluvaiheen ehdotuksista ei lopulta päädytty minkäänlaiseen kompromissiin, vaan valituksi tuli ehdotuksista perillisen lakiosaoikeutta tiukimmin suojaava ja toisaalta perittävän elinaikaiseen disponointivaltaan voimakkaimmin puuttuva säännöstö. Lainvalmisteluaineiston perustella Saarenpää onkin osuvasti todennut, että tasajaon periaate lainvalmistelutöistä ensimmäisessä vuoden 1935 Ehdotuksessa on selvästi nykyisestä perintökaaren järjestelmästä poikkeava. 71 _____________________________ 68 Sen tarkemmin ei tätä täydellistä suunnanmuutosta perusteltu. Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 137. 69 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 139. 70 HE 6/1964 vp. s. 1-2. 71 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 145. 20 Laskennallisten lisäysten järjestelmä jäi loppujen lopuksi myös melko vähäisten perustelujen varaan. Varsinkin perustelemattomaksi jäi suosiolahjasäännös, koska se lisättiin vuoden 1948 lakiehdotukseen lakivaliokunnan asettaman jaoston ehdotuksesta, eikä se saanut perintökaaren valmistelujen loppuvaiheessakaan enää mitään tarkentavia tai täsmentäviä perusteluja taakseen. Tämä onkin aiheuttanut myöhemmin tulkintaongelmia. 72 2.4 Perintökaaren lakiosasuojaan vaikuttaneet osittaismuutokset 2.4.1 Aluksi Perintökaaren lakiosasuoja luotiin laajaksi ja vahvaksi. Kun lakiosaperillistä suojasi vielä laaja laskennallisten lisäysten järjestelmä, havaittiin pian että lakiosaperillisen asema on ehkä liiankin laaja ja se voi yksittäistapauksissa johtaa kohtuuttomuuksiin. Tämän johdosta lakiosasuojaa pyrittiin kaventamaan aluksi jopa poistamalla se kokonaan. 73 1970-luvulla toiminut perintöoikeuskomitea piti lakiosasuojan vahvuutta perintökaaren epäkohtana. 74 Aika ei kuitenkaan ollut kypsä laajalle lakiosasuojaa koskevalle kokonaisuudistukselle. Joitain pahimpia kohtuuttomuustilanteita korjaavia osittaisuudistuksia sen sijaan saatiin aikaan. 2.4.2 Lesken aseman parantaminen Lakiosan rajoittamattomuudesta on ollut kiistatonta haittaa eloonjääneelle puolisolle. Lakiosaa loukkaavana ja PK 7:5:n nojalla tehottomana on pidetty myös sellaista testamenttimääräystä, jolla annetaan käyttöoikeus jäämistöön tai tiettyyn siihen kuuluvaan omaisuuteen. Sellaisia keskinäisiä testamentteja, joiden tarkoituksena on turvata eloonjääneen puolison asema muihin jäämistöintressantteihin nähden, oli kuitenkin yli puolet kaikista testamenteista. 75 Lakiosasäännöstön tehokkuus olikin _____________________________ 72 Ks.esim. Kangas: Lahja, s. 242. 73 Aarnio-Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso, s. 376. 74 KM 1975:84, s. 44. Ks. Perintöoikeuskomitean työstä lisäksi tarkemmin jakso 5.3. 75 Ks. Aarnio-Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso, s. 381, erityisesti alaviite 12, jossa todetaan myös ettei leskelle myönnetty perintöoikeus vähentänyt merkittävällä tavalla puolisoiden välisten keskinäisten testamenttien osuutta kaikista laadituista testamenteista. 21 aiheuttanut tilanteen, jossa testaattorin tarkoitus on saattanut jäädä kokonaan tai osittain toteutumatta. Tämän vuoksi perintökaaren 3 lukua muutettiin vuonna 1983. 76 Perintökaareen lisätyn PK 3:1a.2:n mukaan eloonjäänyt puoliso saa perillisen jakovaatimuksesta huolimatta pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison omaan varallisuuteen. Mikäli lesken ja rintaperillisen oikeudet ovat vastakkain, lesken rajoitettu hallintaoikeus on suhteessa rintaperilliseen vahvempi kuin rintaperillisen lakiosaoikeus. Leskellä voidaan katsoa olevan tietynlainen lakiosaoikeus. Rintaperillisen oikeus saada omaisuus hallintaansa lykkääntyy siihen saakka, kunnes eloonjääneen hallintaoikeus päättyy. 77 Helin on esittänyt, että lesken hallintaoikeus tulisi ottaa myös lakiosalaskelmassa huomioon, jolloin lesken käyttöoikeus pienentäisi lakiosajäämistön arvoa. 78 Helin katsoo, että mikäli näin ei tehdä, supistuu rintaperillisen lakiosa nimenomaan tapauksissa, joissa on tehty huomattavia ennakkoluovutuksia. 79 Tämä kannanotto ei ole kuitenkaan tullut hyväksytyksi tutkijoiden piirissä, ja vakiintuneeksi kannanotoksi näyttäisi tulleen se, ettei lesken käyttöoikeuden arvoa oteta lakiosalaskelmassa huomioon. Käyttöoikeus vain rajoittaa lakiosaoikeutta. 80 Lesken ”lakiosa-oikeus” on kuitenkin heikompi kuin rintaperillisten suhteessa perittävän elinaikaisiin disponointeihin. Jos perittävä on eläessään tehnyt PK 7:3:n mukaisen lahjoituksen, ei leski voi vaatia edunsaajilta kompensaatiota, jos hänelle ei jaossa voida antaa PK 3:1a:n mukaista suojaa. Leskeä suojataan siis rintaperillistä huonommin, koska perittävällä on valta tehdä PK 3:1a:n suojasäännös _____________________________ 76 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 394-395. Tämän lisäksi lesken asemaa parannettiin jo aikaisemmin vuonna 1976 toteutetulla avioliittolain muutoksella, jolla leskelle annettiin oikeus pidättyä osituksessa tasingon luovuttamisesta ensiksi kuolleen puolison perillisille. Faktisesti tämä avioliittolain muutos ulotti vaikutuksensa myös jäämistöoikeuteen rajoittaen lakiosasuojaa. Ks. tarkemmin esim. Aarnio-Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso, s. 378-379. 77 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 396-397. 78 Helin: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja PK 3:1a, s. 14-16. 79 Helin: PK 3:1a ja jäämistöoikeuden järjestelmä, s. 184. 80 Aarnio-Kangas: Uusi lakiosadoktriini ?, s. 29-36 sekä Saarenpää: Perintö ja jäämistö s. 109-114. Saarenpää toteaakin, että kun asia lainvalmistelussa jäi vaille riittävää huomiota, eivät asiasta myöhemmin kädenvääntöä käyneet ”lain kirjoittajat” ansaitse työstään erityisen korkeaa mainesanaa. Ks. edellä mainittu Saarenpään teos, s. 114. 22 merkityksettömäksi ellei AL 93-95 §:n suojasäännöksistä muuta johdu. 81 Elinaikaisiin luovutuksiin voi aviopuoliso luonnollisesti puuttua AL 37-39 §:n mukaisten vallintarajoitusten avulla. Mikäli leski ei ole kuitenkaan puolison tekemään oikeustoimeen vallintarajoitussäännösten perusteella puuttunut, ei hän jäämistöoikeudellisin keinoin voi puuttua perittävän eläessään tekemiin luovutuksiin tämän kuoltua 82 Tämä voi johtaa absurdiin tilanteeseen, jolloin perittävä on esim. testamenttiin rinnastuvalla lahjalla lahjoittanut asuntonsa pois. Sosiaalisen suojan tarpeessa olevaa leskeä ei suojata lainkaan, ja hyvävaraisella rintaperillisellä, joka ei ehkä ole lainkaan sosiaalisen suojan tarpeessa, on mahdollisuus vaatia lakiosansa täydentämistä. Perittävän disponointivaltaa on kyllä kavennettu, mutta ei sen hyväksi, joka mahdollisesti olisi sosiaalisen turvan tarpeessa. 83 Aviopuolisoiden välisen lahjoituskiellon kumoaminen vuonna 1991 lisäsi entisestään PK 7 luvun vaikeaselkoisuutta, koska nyt myös puolisoiden keskinäiset lahjoitukset voivat tulla laskennallisina lisäyksinä (testamenttiin rinnastuva lahja) otettavaksi huomioon rintaperillisen lakiosaa laskettaessa. Ei nimittäin ole aivan selvää, miten puolisolle annettava lahja tulee ottaa huomioon lakiosaa laskettaessa sekä mikä on PK 3:1a:n asema tilanteessa, jossa leski määrätään maksamaan lakiosan täydennystä. Lohi on asiaa käsitellessään suosittanut leskelle suopeata ja siten PK 7 luvun määräysten joustavaa tulkintaa, mutta samalla todennut, että ”PK 7 luvun säännökset kaipaavat uudelleen kirjoittamista”. Oman lisänsä soppaan on tuonut vielä osituksen sovittelun mahdollistava AL 103 b §. 84 2.4.3 Maatilojen sukupolvenvaihdossäännöstö Maatilatalous on perinteisesti säilynyt hyvin talonpoikaisvaltaisena elinkeinona, joka perustuu perheen omistamalla tilalla tehtyyn työhön. Tämän vuoksi on jäämistölainsäädännöllä erityistä merkitystä maatilatalouden sukupolvenvaihdosten _____________________________ 81 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 397. 82 Aarnio-Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso, s. 383. 83 Tämä ei ehkä niinkään ole osoitus siitä, että leskeä tarvitsisi suojata nykyistä voimakkaammin, vaan ettei rintaperillinen ehkä ole niin laajan suojan tarpeessa, jota hän nykyisen järjestelmän mukaan nauttii. 84 Lohi: Puolisoiden väliset lahjat ja rintaperillisen lakiosasuoja, s. 632-652, erityisesti s. 650-652. 23 kannalta. Maatilat siirtyvät ”isältä pojalle” joko vanhempien vielä eläessä tai heidän kuolemansa jälkeen. 85 Käytännössä suurin osa maatilan sukupolvenvaihdoksista on ainakin perinteisesti tehty jo viljelijän eläessä nk. syytinkikauppoina. 86 Kuoleman jälkeisiä maatilan sukupolvenvaihdoksia yhdelle rintaperillisistä ei uusi perintökaaremme sen tiukkoine esineellisine lakiosasuojineen kuitenkaan mahdollistanut. Perintökaaresta puuttuivat joustavat perinnönjakosäännökset silloin, kun pesässä on maatila. Kuoleman jälkeinen sukupolvenvaihdos ei ollut mahdollinen muuten kuin siten, että tilanjatkaja lunasti muut kanssaperilliset heidän suostumuksellaan. Tämä on saattanut aiheuttaa paitsi sukupolvenvaihdosten viivästymistä ja ylimääräisiä hankaluuksia, niin myös pirstovia jakoja tai jopa maatilojen myyntiä ulkopuolisille. 87 Lainsäädännöllisesti ei ollut kuitenkaan perusteltua ylläpitää asetelmaa, jossa tilanpidonjatkajan asema on riippuvainen siitä, onko viljelijä ehtinyt ja kyennyt toteuttamaan sukupolvenvaihdoksen elinaikanaan. Perintökaaremme lisättiin vuonna 1982 tehdyllä osittaisuudistuksella uusi maatilojen sukupolvenvaihdoksia koskeva 25 luku. 88 PK 25 luvun tarkoituksena on se, että elinkelpoinen tila annetaan jaossa riittävät ammatilliset valmiudet omaavalle perilliselle tai yleistestamentinsaajalle. Tilanpidonjatkaja saa perinnönjaossa tilan sen käypää arvoa alemmasta hinnasta omaan jako-osuuteensa (otto-oikeus), tai hän saa vastaavasti lunastaa sen (lunastusoikeus). 89 Kun PK 25 luvun tarkoituksena on saattaa kuolinpesän osakkaat jaossa samaan asemaan, jossa he olisivat olleet perittävän tehdessä testamentin tai elinikäisen luovutuksen, perillisen lakiosaoikeutta suojataan myös otto- ja lunastusoikeutta vastaan. _____________________________ 85 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 574-575. 86 Vähintään 60 % ja jopa 80 prosenttia merkittävimpien tilasuuruusluokkien sukupolven- vaihdoskaupoista tehtiin ainakin vielä 1980-luvun alussa syytinkiehdoin. Ks. tästä Aarnio-Saarenpää- Santala: Maatilan sukupolvenvaihdos, s. 18-. 87 Aarnio-Saarenpää-Santala: Maatilan sukupolvenvaihdos, s. 15. 88 Ibid. 89 Ks. Aarnio-Saarenpää-Santala: Maatilan sukupolvenvaihdos. s. 42, jossa todetaan perustavoitteeksi se, että hinta olisi 60-70 % käyvästä arvosta. 24 PK 25 luvun säännösten mukaan on muun kuin tilanpidonjatkajan lakiosa täytettävä ensisijaisesti muusta jäämistövarallisuudesta kuin jaon kohteena olevasta tilasta ja sillä olevasta jäämistövarallisuudesta. Lakiosaperillinen voi lisäksi tilan koon ja muiden olosuhteiden niin salliessa vaatia tiluksia maatilasta itselleen. Jos lakiosaa ei saada täysimääräisesti täytetyksi jäämistövarallisuudesta, on lakiosaperillisen PK 7:8:ssä osoitetuin tavoin ensin käännyttävä PK 7:3:ssä ja PK 7:4:ssä mainittujen lakiosan täydennysvelvollisten puoleen, ja tilanpidonjatkaja joutuu vasta viimekätisesti vastaamaan lakiosista. Tilanpidonjatkajan täydennysvelvollisuus on tällöin velvoiteoikeudellinen, eli hän saa suorittaa lakiosasta puuttuvat summat rahana. 90 Silloin, kun perittävä on eläessään lahjoittanut merkittävän osan omaisuudestaan pois, on lakiosaperillisen asema faktisesti melko huono. Koska tilanpidonjatkajan täydennysvelvollisuus ratkeaa vasta, kun lakiosaperillisen täydennyskanne lahjansaajaa vastaan on lainvoimaisesti ratkaistu, johtaa tämä siihen, että lakiosan reaaliarvo alenee prosessin pitkittyessä. Lisäksi olosuhteista riippuen saattaa lakiosaperilliselle olla edullisinta olla vaatimatta lakiosan täydennystä ja tyytyä osuuteensa reaalisesta jäämistöstä. Tällöin hänen lakiosansa kokonaissumma saattaa pienentyä merkittävästi. 91 Muodollisesti lainmuutos ei siis lakiosasuojaan puuttunut, mutta faktisesti lakiosasuojaan tietyissä yksittäistapauksissa puututtiin huomattavissa määrin. On mielenkiintoista huomata, että vuonna 1979 tehdyllä muutoksella perintö- ja lahjaverolakiin mahdollistettiin se, että maatilan ja muun yrityksen sukupolvenvaihdostilanteissa perintö- ja lahjaverosta voidaan tietyin edellytyksin jättää osa maksuunpanematta. 92 Vero-oikeuden puolella nähtiin siis myös muun yrityksen kuin maatilan sukupolvenvaihdoksen ongelmallisuus. Sen sijaan perintökaaren järjestelmässä erityissääntely jäi koskemaan vain maatiloja. Muuta elinkeino-omaisuutta jaettaessa on noudatettava PK 23:8 mukaista tasajakoa ja käypiä arvoja. 93 _____________________________ 90 Aarnio-Saarenpää-Santala: Maatilan sukupolvenvaihdos, s. 59. 91 Ks. Aarnio-Saarenpää-Santala: Maatilan sukupolvenvaihdos. s. 60-62, jossa on myös esitetty selkeitä laskuesimerkkejä lakiosan laskemisesta eri tilanteissa. 92 Ks. perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdossäännöksistä Andersson: Uudet sukupolven- vaihdosta edistävät perintöverosäädökset DL 1980, s. 109-134. 93 Ks. Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I. s. 579, jossa todetaan että PK 23:8:n mukainen jakonormi kuitenkin mahdollistaa myös joustavan laintulkinnan, jonka avulla voidaan pyrkiä estämään 25 2.4.4 Arvioita muutosten vaikutuksesta lakiosasuojaamme Aarnion ja Kankaan mukaan sen jälkeen, kun perimysjärjestelmää on 1980-luvulla täydennetty PK 25 luvun maatilaperimyssäännöstöllä ja PK 3 luvun lesken asemaa koskevilla uudistuksilla, ei tarvetta lakiosasuojaamme tehtäville lisäuudistuksille enää ole. Jo tehdyt muutokset vaikuttavat lakiosaperillisen asemaan poistaen siitä sellaisia epäkohtia, joita eniten on vierastettu vuoden 1965 perintökaaressa. 94 Tehdyt osittaisuudistukset olivat varmasti tarpeellisia, ja korjasivat räikeimpiä perintökaaremme epäkohtia. Uudistuksissa ei kuitenkaan uskallettu kajota lakiosasuojan ytimeen eikä myöskään laskennallisten lisäysten järjestelmään. Syntyi järjestelmä, jossa perillisen lakiosasuojaa suhteessa jäämistövarallisuuteen rajoitettiin tietyissä yksittäistapauksissa, mutta rintaperillisen laaja oikeus puuttua perittävän eläessään tekemiin oikeustoimiin jäi ennalleen. Näin muutokset eivät laajentaneet perittävän oikeutta disponoida elinaikanaan omasta omaisuudestaan. _____________________________ muun elinkeino-omaisuuden pirstoutuminen. Argumentti ei ole kestävä, koska mikäli PK 23:8 todella mahdollistaa näin joustavan laintulkinnan, ei maatiloja koskevalle erityissäännöstöllekään olisi ollut tarvetta. En näe mitään rationaalista syytä asettaa tilanpidonjatkaja ja muun perheyrityksen jatkaja eri asemaan. Syyt lienevätkin poliittisia. Ks. myös Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan lausunto ehdotuksesta laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 2-3, jossa tiedekunta arvostelee sitä, että eri elinkeinoryhmät asetetaan eri asemaan. 94 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 370. 26 3 NYKYJÄRJESTELMÄ PÄÄPIIRTEITTÄIN 3.1 Lakiosasuojasta Lakiosakäsitteestä puhuttaessa tulee huomata, että lakiosa lasketaan jokaisen perillisen osalta itsenäisesti. Siten kunkin rintaperillisen lakiosa voi olla erisuuruinen. Sitä omaisuutta, johon lakiosasuoja ulottuu, ei lasketa koko perittävän omaisuusmassasta, vaan kunkin perillisen perintöosasta (individuaaliperiaate). Lakiosien summan ei näin ollen tarvitse olla puolta jäämistöpääomasta. 95 Lakiosasuojamme osalta voidaan puhua suhteellisesta, arvomääräisestä ja esinekohtaisesta lakiosasta. Suhteellisella lakiosalla tarkoitetaan sitä suhdelukua, jonka mukaisesti lakiosa määräytyy. PK 7:1.2:n mukaisesti lakiosa on puolet lakimääräisen perimysjärjestelmän mukaisesti tulevan perintöosuuden arvosta. Suhteellista lakiosaa laskettaessa otetaan huomioon myös se, jonka perittävä on testamentissa tehnyt perinnöttömäksi tai joka esim. perinnöstä luopumisen johdosta ei saa mitään perinnöstä (PK 7:2). Näin ollen, jollei perinnöttömäksi tehdyllä tai perinnöstä luopuneella ole sijaisperillisiä, siirtyy em. tavoin oikeutensa menettäneen henkilön osuus vapaaosaan. Lakiosalaskelma muuttuu monimutkaisemmaksi myös, mikäli perittävällä on nk. heikon adoption mukainen ottolapsi. 96 Silloin PK 7:2:n mukaisesti rintaperillisen lakiosaa laskettaessa ei ottolasta eikä hänen jälkeläistään tule ottaa huomioon, paitsi milloin ottolapsi on perittävän avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Laskusäännön taustalla on ajatus siitä, että adoptio merkitsee testamentin tekemistä ottolapsen hyväksi ja rintaperillistä tulee suojata adoptiota vastaan samoin kuin testamenttia vastaan. 97 _____________________________ 95 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 372. 96 Lapsi adoptoitu ennen 1.1.1980, eikä adoptiota ole siirretty uuden vahvaan adoptioon perustuvan lain alaisuuteen (ottolapsilain 56.3 §). 97 Ks. Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 374-375, jossa on myös laskuesimerkki lakiosan laskemisesta ottolapsitilanteessa. 27 Arvomääräinen lakiosa voidaan määritellä suhteellisen lakiosan ja jäämistössä olevan varallisuuden arvon mukaan määräytyväksi varallisuusarvoksi. Arvomääräinen lakiosa on siten puolet kunkin rintaperillisen laskennallisen perintöosan arvosta. Arvomääräinen lakiosa lasketaan PK 7 luvun säännösten mukaan määräytyvästä jäämistöstä – lakiosajäämistöstä. Lakiosajäämistön suuruutta laskettaessa otetaan huomioon toisaalta reaalinen jäämistö, eli vainajan varat ja velat, sekä toisaalta jäämistöön tehtävät laskennalliset lisäykset. Reaalista jäämistöä laskettaessa tulevat lähinnä huomioitavaksi aviovarallisuusoikeuden vaikutukset jäämistön suuruuteen, eli mahdollinen tasinko, osituksen sovittelu tai lesken vetoaminen tasinkoprivilegiin. 98 Laskennallisten lisäysten perusteella saattaa lakiosajäämistö kasvaa suuremmaksi kuin reaalijäämistö. Tällöin lakiosajäämistö koostuu reaalisesta jäämistöstä, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin nolla 99 sekä niistä laskennallisista lisäyksistä, jotka olisivat jäämistössä, jos perittävä ei olisi tehnyt niitä koskevia määräämistoimia. 100 Esinekohtaisella lakiosalla tarkoitetaan sitä oikeutta, jonka rintaperillinen jakotoimituksessa saa. PK 23:8:n mukaanhan on perillinen oikeutettu osaan kaikenlaatuisesta omaisuudesta, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tämä turvaa sen, että lakiosaoikeus on myös esineellisesti suojattu ”pakkoperintöoikeus”. 101 Esineellisen lakiosan sijasta perittävälle on perintökaaressamme (PK 7:5.2) annettu myös testamentilla valta määrätä lakiosa suoritettavaksi rahana, minkä voidaan ajatella olevan pakkoperintöoikeuden aiheuttamaa omaisuuden pirstoutumista ehkäisevä säännös. 102 _____________________________ 98 Ks. yksityiskohtaisesti Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 376-379. 99 Ylivelkaisuustilanteissa on pesän arvoksi vakiintuneen kannan mukaan merkittävä nolla. Ks. tästä tarkemmin Lohi: Lakiosien laskemisesta ylivelkaisessa kuolinpesässä: s. 99-. 100 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 381. 101 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 472-473. 102 Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 473-. Ks. myös Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 373 sekä erityisesti siellä mainittu oikeustapaus KKO D:S-81/450, T 610. 28 3.2 Laskennallisista lisäyksistä 3.2.1 Aluksi PK 7:3.2:n mukaan on pesän varoihin lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jos erityisiä vastasyitä ei ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. Lisäksi tulee lakiosajäämistöä laskettaessa lisätä perittävän jälkeläiselleen tai ottolapselleen tai tämän jälkeläiselle tai näiden puolisoille antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Laskennallinen lisäys tulee tehdä sen arvon mukaan, mikä omaisuudella sitä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu. Edelleen PK 7:4:n mukaan tulee perittävän suorittamat hänen varallisuusasemaansa nähden kohtuuttoman suuret henkivakuutusmaksut ottaa huomioon laskennallisena lisäyksenä. 103 Laskennallisten lisäysten järjestelmä erilaisine laskennallisine lisäyksineen ei ole selkeä, ja PK 7:3:n mukaisia ennakkoluovutuksia ei ole aina helppoa erottaa toisistaan. 104 Lisäksi varsinkin suosiolahjan avoimeksi laadittu tunnusmerkistö on johtanut lukuisiin riitoihin, kun oikeuskäytäntö on joutunut toimimaan lainsäätäjän työn jatkajana. 105 Laskennallisien lisäysten vaikutuksista lakiosalaskelmaan on PK 7:3-4:ien mukaisten lisäysten lisäksi huomattava PK 7:7, jonka mukaan on sellainen perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luettava hänen _____________________________ 103 Kun PK 7:4:llä ei tunnu olevan käytännössä kovin suurta merkitystä laskennallisten lisäysten järjestelmässä, ei sitä ole tarkoituksenmukaista käsitellä tässä tutkielmassa tämän laajemmin. Ks. henkivakuutusmaksujen huomioimisesta laskennallisena lisäyksenä Kangas: Suomen henkivakuutusoikeus, s. 367-378. 104 Ks. Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 381, alaviite 383 sekä Rautiala: Perintö ja testamentti, s. 129. Vrt. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 345, jossa Saarenpää sanoo lahjatyyppien välillä olevan kuitenkin havaittavissa olevan selkeän tunnusmerkistöjen eron. 105 Kangas: Lahja, s. 247. 29 lakiosansa vähennykseksi. Jos näin ei olisi, lakiosan toteuttaminen tuottaisi ennakkoluovutuksen saajalle laskettua suuremman lakiosan. 106 3.2.2 Ennakkoperintö Ennakkoperintö lisätään lakiosalaskelmassa aina kokonaisuudessaan jäämistöpääomaan. Kun perintökaaren 6 luvun säännökset määrittelevät sen, mikä on lain tarkoittamaan ennakkoperintöä, on perittävällä mahdollisuus itse määrätä siitä, onko hänen eläessään antamaansa lahjaa pidettävä ennakkoperintönä vai ei. Mikäli perittävä ei ole asiasta mitään määrännyt, noudatetaan PK 6 luvun mukaista ennakkoperintöpresumptiota, eli lakiosaperillisten osalta lahjoitus katsotaan ennakkoperinnöksi, jollei muuta näytetä. 107 Ongelmallisemmaksi lakiosalaskelma muuttuu silloin, jos perittävä on ollut avioliitossa, sillä silloin AL 94 a §:n mukaan ennakkoperintö on osituksessa lisättävä lahjan antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöön, jos lahja on annettu avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Asetelma muuttuu vielä edellistäkin mutkikkaammaksi, jos perittävä on ollut aviossa kaksi kertaa tai useammin. 108 3.2.3 Testamenttiin rinnastuva lahja Testamenttiin rinnastuva lahja on kansainvälisesti ottaen kaikkein yleisin laskennallinen lisäys. Se on myös useimpien oikeusjärjestysten mukaan ainoa sallittu laskennallinen lisäys. 109 Muista laskennallisista lisäyksistä testamenttiin rinnastuva lahja eroaa siinä, että laskennallisen lisäyksen tekeminen on mahdollista riippumatta siitä, onko lahjansaaja lahjan antajan perillinen vai hänen puolisonsa tai onko lahjan saajana luonnollinen vai juridinen henkilö. 110 Testamenttiin rinnastuvana lahjana voi olla myös sekä täysin vastikkeeton että myös pääasiassa lahjan luontoinen etuus. _____________________________ 106 Epäselvyyttä on tältä osin ollut siinä, viittaako PK 7:7:n sanamuoto vain ennakkoperintöön vai kaikkiin laskennallisiin lisäyksiin. Ks. tästä Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 80-81. 107 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 381-382. 108 Tällöin sovelletaan nk. puolittamisperiaatetta, josta ks. Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 382 sekä 337-. 109 Kangas: Lahja, s. 250. 110 M.t.s. 258. 30 Arvioitaessa sitä, onko elinaikaista luovutusta pidettävä testamenttiin rinnastuvana lahjana, tärkeimpänä kriteerinä pidetään perittävän tarkoitusta. Perittävän tarkoitusta arvioitaessa taas on tärkeänä arviointiperusteena pidettävä aikatekijää. Muita lahjoja helpommin voidaan testamenttiin rinnastuvina lahjoina ottaa huomioon nk. ”kuolinvuodelahjat” sekä sellaiset lahjat, joiden antaja on jo lahjaa antaessaan ollut tietoinen lähestyvästä kuolemasta. Sen sijaan, jos lahja on annettu useita vuosia ennen perittävän kuolemaa ja olosuhteissa, joissa ei voida ajatella varaudutun lahjoittajan kuolemaan, ei lahjaa yleensä voida pitää testamenttiin rinnastuvana. 111 Kankaan mukaan on oikeuskäytännössä yli kolme vuotta ennen kuolemaa tehtyjen lahjoitusten lukeminen testamenttiin rinnastuvaksi lahjaksi hylätty. Sen sijaan, mikäli lahjoituksen antaja on pidättänyt itsellään elinikäisen hallintaoikeuden omaisuuteen, on jopa yli kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa tehtyä lahjoitusta katsottu voitavan pitää testamenttiin rinnastuvana. Kuten Kangas toteaa, on tältä osin jo selvästi ajauduttu lain alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. 112 3.2.4 Suosiolahja Suosiolahjaa on oikeuskirjallisuudessamme kuvattu eräänlaiseksi ennakkoperinnön kääntöpuoleksi. 113 Jos nimittäin perillisellä olisi vapaa valta määritellä lakiosalaskelmaan tehtävistä laskennallisista lisäyksistä, tarjoaisi PK 6:1:n mukainen ennakkoperintömääräys yksinkertaisen keinon vesittää muiden rintaperillisten kuin lahjan saajan lakiosa. 114 Suosiolahjasäännös onkin perittävän näkökulmasta indispositiivinen ja mahdollistaa sen, että jäämistöön voidaan vaatia lisättäväksi suosimistarkoituksessa annettu lahjoitus, jonka saajana on perittävän jälkeläinen, ottolapsi tai tämän jälkeläinen tai näiden puoliso. 115 Suosiolahjan henkilöllinen ulottuvuus on siis rajoitettu tiettyihin laissa mainittuihin perittävän läheisiin sukulaisiin. Suosiolahjasäännöksellä lainsäätäjä suojaa muita rintaperillisiä yhden sukuhaaran tai perhekokonaisuuden perittävältä saamaa etuutta _____________________________ 111 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 389-390. 112 Kangas: Lahja, s. 260-262. 113 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 384. 114 Ks. Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 188, jossa Saarenpää rinnastaa lakiosajärjestelmää systemaattiselta kannalta tarkastellen suosiolahjan ennakkoperintöön. 115 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 384. 31 vastaan. Suosiolahjasäännöksen voidaan katsoa olevan yksi tasajaon tai yhdenvertaisuuden periaatteen sovellutus perintökaaressamme: sillä tasapainotetaan lakiosaperillisten keskinäistä suhdetta. Kun perintölainsäädäntömme lepää avioliittomallin varassa, on luontevaa, että myös perillisen puolisolle annettu lahja voidaan ottaa suosiolahjana huomioon; puolison saama lahja on tulkittu asianomaisen perheyksikön saamaksi etuudeksi. 116 Suosiolahjan ajallista ulottuvuutta ei sen sijaan ole rajoitettu. Luonnollisesti aikatekijä on omalta osaltaan vaikuttamassa suosimistarkoituksen arvioimiseen. On vaikeata kuvitella, että kymmeniä vuosia ennen kuolemaa tehdyllä lahjoituksella olisi tarkoitus loukata muun perillisen lakiosaa. Teoriassa kuitenkin siis vaikka 30 vuotta ennen kuolemaa annettu lahja voitaisiin ottaa suosiolahjana huomioon, jos perittävän suosimistarkoitus on olemassa. 117 Suosiolahjan arvostamisessa ovat voimassa samat periaatteet kuin muissakin laskennallisissa lisäyksissä. Lähtökohtana on lahjan vastaanottohetki, josta voidaan poiketa erityisistä syistä. Arvostusajankohtaa voidaan siirtää vain silloin, kun lahjan vastaanottohetken arvo johtaisi perittävän oletetun tahdon vastaiseen ratkaisuun. Toisaalta myöskään arvostamisajankohtaa hyväksikäyttämällä ei voida loukata muiden lakiosaperillisten oikeutta: suosiminen voi käydä ilmi myös juuri siitä, että esim. kiinteistö lahjoitetaan, ennen kuin oletettu arvonnousu toteutuu. 118 Suosiolahjana voidaan käsitellä sekä täysin vastikkeetonta luovutusta että myös lahjanluonteista kauppaa. Luovutetun omaisuuden käyvän arvon ja suoritetun vastikkeen välinen ero voidaan ottaa suosiolahjana huomioon joko kokonaan tai osittain. Suosiolahjan määrä riippuu aina siitä, kuinka suuri osa luovutuksesta katsotaan sen saajan suosimiseksi. Myös lahjoitettu omaisuus voidaan katsoa _____________________________ 116 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 389. Perillisen avopuolisolle annettua lahjaa ei siis voida ottaa laskennallisena lisäyksenä huomioon. Myöskään perittävän omalle aviopuolisolle annettu lahja ei voi tulla suosiolahjana otettavaksi huomioon. Ks. Kangas:Lahja, s. 245. 117 Ks. Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus, s. 385, jossa todetaan että ”ajan kuluminen heikentää mahdollisuuksia suosiolahjaan vetoamiseen” Edelleen Aarnio ja Kangas toteavat, että ”oikeuskäytännössä on kuitenkin aikatekijään suhtauduttu hyvin pidättyvästi”. Samalla kannalla Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 337. 118 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 388. 32 suosiolahjaksi vain osittain. Tältä osin suosiolahja eroaa muista laskennallisista lisäyksistä, jotka lisätään aina kokonaisuudessaan. 119 3.2.5 Suosiolahjasäännöksen ongelmakohtia Suosiolahjaa on siis jo sen sanamuodon perusteella tarkasteltava aina perittävän kannalta ja luovutushetken näkökulmasta. 120 Suosimistarkoitus on kuitenkin perittävän tahtoon viittaavana hyvin epämääräinen tunnusmerkki, jonka sisällöstä ja tulkinnasta on väitelty sittemmin sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä. Saarenpää on oikeuskäytäntöön perustuen väitöskirjassaan esittänyt mielipiteen, jonka mukaan suosimistarkoitusta ei ole tarpeen näyttää toteen, joten jos perittävä on antanut arvoltaan merkittävän lahjan PK 7:3:ssä rajatuille henkilöille, se katsotaan mitä todennäköisemmin suosiolahjaksi. 121 Aarnio taas on ollut sitä mieltä, että suosimistarkoitus tulee aina näyttää toteen. 122 Kangas toteaa molempien vaihtoehtojen sisältävän ongelmia, mutta että Aarnion mielipide on kahdesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta se siedettävämpi ja todistustaakan suosimistarkoituksesta olevan sillä, joka väittää lahjoitukseen liittyvän suosimista. 123 Saarenpää on edelleen puolustanut kantaansa argumentoimalla, että ”jos kysymys olisi suosimistarkoituksen toteennäytöstä, järjestelmä olisi ennakkoperinnön järjestämistavan huomioon ottaen olennaisella tavalla vinoutunut ja näytöllisten epävarmuuksien sävyttämä”. 124 Korkein oikeus totesi lausunnossaan vuonna 1949, että ehdotettu määritelmä, joka jonkin verran poikkesi suosiolahjasäännöksen lopullisesta sanamuodosta, viittaa liiaksi perittävän subjektiiviseen tarkoitukseen lahjaa annettaessa. Tämä on kuitenkin vaikeasti näytettävissä oleva ja tuskin oikeana pidettävä tunnusmerkki. 125 Vaikka suosiolahjasäännös kirjoitettiinkin lakivaliokunnan toimesta uudelleen, jäi se edelleen viittaamaan subjektiiviseen tunnusmerkkiin, suosimiseen. Kun jäämistöoikeuden johtavat tutkijatkaan eivät ole päässeet yksimielisyyteen säännöksen tulkinnasta, niin on helppo yhtyä _____________________________ 119 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 388-389. 120 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 385. 121 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 327-328. 122 Aarnio: Perintöoikeus s. 347. 123 Kankaan mukaan Aarnion tulkintasuositus ”liittää oikeuden mystifikatooriset elementit ratkaisun justifikatoorisiin tekijöihin tavalla, joka edes jossain määrin antaa mahdollisuuden tavoitella lainsäätäjän kaavailemaa lopputulosta. Ks. Kangas: Lahja, s. 247-248. 124 Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 189. 125 Korkeimman oikeuden mietintö 1949, s. 26. 33 korkeimman oikeuden mielipiteeseen, ja todeta suosiolahja- säännöksestä aiheutuneen juuri korkeimman oikeuden pelkäämällä tavalla vaikeita tulkintaongelmia. 126 Suosiolahjaa koskevat riitaisuudet liittyvät käytännössä usein maatilojen sukupolvenvaihdoksiin. Näissä tilanteissa on suosiolahjasäännös osoittautunut paitsi soveltumisalaltaan laajaksi niin myös suosimistarkoituksen arvioinnin osalta ongelmalliseksi. Suosimistarkoituksen olemassaoloa on jouduttu arvioimaan nimenomaan suhteessa sukupolvenvaihdostarkoitukseen. Kun sukupolvenvaihdostarkoituksen on yleensä katsottu sulkevan pois ennakkoperintöolettaman, olisi mahdollista ajatella, että sukupolvenvaihdostarkoitus sulkisi pois myös suosimistarkoituksen. 127 Sukupolvenvaihdostarkoituksen merkityksestä perittävän suosimistarkoitusta arvioitaessa on annettu mm. seuraavat korkeimman oikeuden prejudikaatit: KKO:1982-II-74: ”Perittävä oli myydessään puolisonsa kanssa pojalleen tilansa irtaimistoineen tarkoittanut saada tilalle työnsä jatkajan sekä turvata omat ja vaimonsa vanhuudenpäivät. Perittävän ei katsottu, luovutetun omaisuuden arvon ja siitä suoritettavan vastikkeen välisestä epäsuhteesta huolimatta, tarkoittaneen suosia poikaansa lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi.” KKO:1998:114: ”80-vuotias perittävä A oli noin kaksi vuotta ennen kuolemaansa lahjoittanut lähes kaiken omaisuutensa eli 575.000 markan arvoisen tilan pojanpojalleen B:lle ja tämän aviopuolisolle C:lle 75.000 markan arvoiseksi arvioitua eläkettä vastaan. Tilan arvon ja eläkkeen arvon välinen erotus katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla sellaiseksi lahjaksi, jolla oli ilmeisesti tarkoitettu suosia B:tä ja C:tä lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. (Ään.) Vrt. KKO:1982-II-74. Ensivilkaisulla tuomiot näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Molemmissa tapauksissahan on kyse maatilan sukupolvenvaihdostilanteesta, joissa toisen on katsottu olleen suosiolahja ja toisen ei. Ensimmäisessä tapauksessa oli väitetty suosiolahja – kolme tilaa asunto ja maatalousirtaimistoineen – luovutettu alihintaisella kaupalla sekä syytinkiä vastaan n. kuusi vuotta ennen perittävän kuolemaa. Omaisuuden käypänä arvona pidettiin lahjoitushetkellä 130.000 markkaa ja _____________________________ 126 Ks. myös Kangas: Lahja, s. 245, jossa Kangas mainitsee suosimistarkoituksen olevan lainvalmistelussa olleen rintaperillisen vahingoittamistarkoituksen ohella epämääräinen ja mahdoton sekä Saksassa BGB:n valmistelussa hylättyyn rikastuttamistarkoitukseen rinnastuva. 127 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 385. 34 lahjansaajan antaman vastikkeen arvona 63.284,26 markkaa. Jälkimmäisessä tapauksessa, kuten otsikostakin ilmenee, oli syytinkiä vastaan tehty luovutus tapahtunut vain noin kaksi vuotta ennen perittävän kuolemaa. Luovutetun omaisuuden arvo on luovutushetkellä ollut 575.000 ja syytingin arvo 75.000 markkaa. Näin ollen tapaukset eroavat toisistaan sekä luovutushetken että luovutetun omaisuuden arvon ja siitä saadun vastikkeen osalta. Jälkimmäisellä tapauksella korkein oikeus on selvästi halunnutkin ilmaista sen, että sukupolvenvaihdostarkoitus ei poista suosimistarkoitusta kaikissa tapauksissa. Se ei toisaalta myöskään tarkoita sitä, että sukupolvenvaihdostarkoitus olisi vailla arvoa suosimistarkoitusta arvioitaessa. 128 Kyse onkin yksittäistapauksittain tapahtuvasta kokonaisarvioinnista. Jälkimmäisessä tapauksessa KKO toteaa asian vanhaan tapaukseensa viitaten seuraavasti: ”Eräissä poikkeustapauksissa, joissa on ollut kysymys sukupolvenvaihdoksesta ja eläkejärjestelyistä, on kuitenkin päädytty siihen, ettei suosimistarkoitusta ole ollut huolimatta luovutuksen alihintaisuudesta.” Suosiolahjasäännöstä on siis katsottu voitavan soveltaa myös sukupolvenvaihdostilanteisiin. Sukupolvenvaihdostarkoitus on vain yksi kokonaisharkintaan vaikuttava tekijä: rintaperillisten yhdenvertaisuus on ulotettu koskemaan myös sukupolvenvaihdostilanteita. 129 Suosiolahjasäännöksessä jäi suosimistarkoituksen lisäksi tulkinnanvaraiseksi myös sen henkilöpiirin sääntely, kenelle annetut lahjoitukset tulee ja voidaan ottaa suosiolahjoina huomioon. Korkeimman oikeuden vuonna 1949 antamassa lausunnossa todettiin, ettei lahjan saajia määriteltäessä liene syytä mennä perittävän jälkeläisiä, ottolapsia ja näiden jälkeläisiä sekä heidän puolisoitaan pidemmälle. Lopullinen säännös muotoiltiin kuitenkin monitulkintaiseksi. Sen voi ymmärtää myös siten, ettei rintaperillisen jälkeläiselle tai puolisolle annettu lahjaa voitaisi ottaa suosiolahjana huomioon. 130 _____________________________ 128 Näin myös Kangas tapausta kommentoidessaan. Ks. KKO:n ratkaisut kommentein II/1998, s. 223. 129 Ks Lohi: Perusasioita ennakkoperinnöstä ja lakiosasta, s. 142-143, jossa Lohi toteaa suosiolahjasäännöksestä, että se ”estää käytännössä melko tehokkaasti perittävää antamasta rintaperilliselle sellaista lahjaa, joka jäisi jäämistöoikeudellisesti vaikutuksettomaksi.” 130 Ks. Kangas: Lahja, s. 244, jossa Kangas toteaa että suosiolahjasäännöstä tulee poikkeussäännöksenä tulkita suppeasti, eikä rintaperillisen jälkeläiselle tai hänen puolisolleen perittävän antamaa lahjaa tule ottaa suosiolahjana huomioon. 35 Suosiolahjasäännöstä on myös arvosteltu siitä, ettei sen soveltamisalaa ole ajallisesti rajoitettu, joten suosimistarkoituksen toteutuessa voidaan jopa vuosikymmeniä ennen kuolemaa annettu lahja ottaa lakiosalaskelmassa huomioon. Jo Rautiala toteaa, että oikeusvarmuuden kannalta olisi saattanut olla parempi, jos laissa olisi ollut jokin aikarajoitus siitä, kuinka kauan ennen perittävän kuolemaa annettuja lahjoja voidaan ottaa huomioon. 131 Kangas on edellistä voimakkaammin kritisoinut aikarajan puuttumista pitämällä sitä jopa systeemivirheenä. 132 Saarenpää, joka on pitänyt suosiolahjasäännöstä lakiosasuojamme tehonyrkkinä, taas on pitänyt suosiolahjaa ajallisesti avoimena ja saajamäärittelyltään avoimena lakiosajärjestelmämme tehokkuuden takeena. 133 Näyttääkin siltä, että suosiolahjaan liittyvien poikkeavien tulkintasuositusten takana voidaan nähdä tutkijoiden mielipiteiden eroavuus suosiolahjasäännöksen olemassaolon oikeutuksesta ylipäänsä. Siitä kaikki tutkijat lienevät kuitenkin yksimielisiä, että suosiolahjasäännös on tulkinnallisesti epäselvä. Lisäksi säännös merkittävällä tavalla kaventaa perittävän oikeutta disponoida elinaikanaan omasta omaisuudestaan. Disponointivallan kaventamisen oikeutuksesta voidaan sitten sinänsä olla montaa mieltä. 3.3 Lakiosaoikeuden toteuttamisesta Perintökaaren 7 luvussa on säädetty perilliselle kolme tapaa toteuttaa lakiosaoikeutensa. 134 Ensinnäkin PK 7:5:n mukaan ”testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin, kun se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta”. Lakiosan saaminen jäämistöstä edellyttääkin lakiosailmoituksen tekemistä testamentinsaajalle. Sen sijaan lakiosailmoitusta ei ole tarpeen tehdä PK 7:3:n mukaisen luovutuksen saajalle. Lakiosailmoitus on tehtävä kuudessa kuukaudessa testamentin tiedoksiannosta. Individuaaliperiaatteesta seuraa lisäksi se, että jokainen rintaperillinen on velvollinen _____________________________ 131 Ks. Rautiala: Perintö ja testamentti, s. 129. 132 Kangas: Lahja, s. 245, alav. 729. 133 Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 187. Vrt. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 337, jossa Saarenpää katsoo että ”hyväksyttävän aikavälin laventaminen kovin pitkäksi ei ole mitenkään puollettavissa”. 134 Jaottelu Lohen, ks. Lohi: Lakiosaoikeuden toteuttamisesta perinnönjaossa, s. 821. 36 tekemään lakiosailmoituksen, eikä yhden rintaperillisen tekemä lakiosailmoitus koidu muiden hyväksi. 135 Toiseksi, PK 7:6:n perusteella on perittävän antama lahjanlupaus jätettävä täyttämättä siltä osin, kun se loukkaa perillisen oikeutta lakiosaan. Perillinen voi tämän vaatimuksensa toteuttaa lähinnä ilmoittamalla pesänselvityksen aikana havainneensa, että lahjanlupaus loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan. Mitään erillistä muotosäännöstä tai määräaikaa ei tällaiselle ilmoitukselle ole. 136 Kolmantena ja viimekätisenä suojakeinona rintaperillisellä on hänelle PK 7:8-10:n mukaan kuuluva oikeus vaatia lakiosan täydennystä. Jos jäämistön varat eivät riitä hänen lakiosaansa silloin, kun lakiosaa laskettaessa otetaan huomioon laskennallisia lisäyksiä, on hän oikeutettu vaatimaan kanteella täydennystä siltä, joka on saanut PK 7:3-4:issä mainitun edun hyväkseen. Lakiosan täydennystä rintaperillinen voi vaatia kuitenkin vain, jos testamentin ja lahjanlupauksen väistyminen eivät riitä hänen lakiosansa suorittamiseen. Perittävän tulee siis vaatia laskennallisen lisäyksen tekemistä ensisijaisesti jaossa. Vasta jos näyttää siltä, etteivät jäämistövarat riitä hänen lakiosaansa, voi hän nostaa lakiosan täydennyskanteen. 137 Vaikka rintaperillinen jättäisi vaatimatta laskennallisen lisäyksen tekemistä hänen lakiosaansa jaossa laskettaessa, ei hän ehdottomasti menetä mahdollisuuksiaan vaatia lakiosan täydennystä. Tällöin saattaa lakiosan täydennyksen määrä tosin pudota siltä osin, kun rintaperillinen olisi ollut oikeutettu samaan lakiosansa pesästä tehdessään vaatimuksen jaossa. Rintaperillinen ei siis voi valinnaisesti vaatia lakiosaansa joko testamentinsaajalta jaossa tai laskennalliseen lisäykseen oikeutetun lahjan saajalta täydennyskanteella vaan ensisijaisesti jaossa ja vasta viimekätisesti lahjan saajalta. 138 _____________________________ 135 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 402-405. 136 Lohi: Lakiosaoikeuden toteuttamisesta perinnönjaossa, s. 821. 137 Lohi: Lakiosaoikeuden toteuttamisesta perinnönjaossa, s. 829. 138 Ks. Lohi: Lakiosaoikeuden toteuttamisesta perinnönjaossa, s. 829-831 ja samalla kannalla Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 191-192 sekä Kotilainen: Osakeyhtiölain lunastuslausekkeet ja perillisen suosiminen, s. 166. Vrt Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 405, jonka mukaan lakiosan vaatimuksen edellytyksenä olisi lisäysvaatimuksen tekeminen jaossa. Samalla kannalla Kangas: Lahja, s. 263. 37 Tämä kolmijako tuntuu kuitenkin olevan käytännössä melkoisen vaikea käytännön juristeille havaita. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat seuraavat korkeimman oikeuden antamat ennakkoratkaisut: KKO:1997:70: ”Suosiolahjan huomioon ottaminen perillisen lakiosaa perinnönjaossa laskettaessa ei edellyttänyt perintökaaren 7 luvun 10 §:n mukaisen lakiosan täydennyskanteen nostamista. Ks. KKO:1988:112 Perillisen lakiosa oli toteutettava pesän varoista ennen toisten perillisten perintöosia. Muiden rintaperillisten saamat suosiolahjat luettiin heidän omien lakiosiensa vähennykseksi.” KKO:1988:122: ”Kantaja moitti pesänjakajan toimittamaa perinnönjakoa sillä perusteella, että perittävän vastaajalle antamaa ennakkoperintöä ei ollut perintökaaren 6 ja 7 luvun mukaisesti otettu perinnönjaossa huomioon. Kanteeseen ei ollut sovellettava 7 luvun 10 §:ssä säädettyä määräaikaa lakiosan täydennyskanteelle.” Korkeimman oikeuden ratkaisut tuntuvat perin itsestään selviltä. Kun prejudikaattien antaminen on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi, Näyttää siltä, että käytännön juristit ovat sekoittaneet PK 7:10:n mukaisen lakiosan täydennyksen ja PK 7:5.3:n mukaisen lakiosan vaatimisen pahasti keskenään. 139 Tämäkin seikka on omiaan lisäämään käsitystä lakiosajärjestelmämme vaikeaselkoisuudesta. 140 Lakiosan täydennyskanne on sidottu tiukkaan määräaikaan. PK 7:10:n mukaan on täydennysvaatimus tehtävä vuoden kuluessa siitä, kun lakiosaperillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lakiosaa loukkaavasta disponoinnista. Määräajan alkamishetkeksi tuntuu oikeuskäytännössä lähinnä korkeimman oikeuden vuonna 1983 antaman prejudikaatin perusteella vakiintuneen perunkirjoitushetki, mutta mitenkään automaattisesti ei määräaika ala kulua juuri perunkirjoituksesta. 141 Lisäksi kanteelle on asetettu absoluuttinen määräaika: kanne on aina nostettava 10 vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. _____________________________ 139 Tapauksessa KKO:1997:70 olivat asiat sekoittuneet Turun hovioikeudelta. Lohen mukaan ”Turun hovioikeudelta näyttää erottelu lakiosan vaatiminen – lakiosan täydennyksen vaatiminen jääneen kokonaan havaitsematta”. Ks. Lohi: Lakiosaoikeuden toteuttamisesta perinnönjaossa, s. 823. 140 Ks. Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 193, ja erityisesti sen alaviite 489, jossa Saarenpää osoittaa, että asia on sotkettu myös Matti Norrin kirjoittamassa kirjassa. 141 Kyseessä on tapaus KKO 1983-II-127, jonka otsikointia on arvostellut Saarenpää. Ks Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 193 38 Lakiosan täydennyskanteen nostamiselle asetettu lyhyt määräaika aiheuttaa ongelmia lähinnä kanteen yksilöinnissä. Kun perinnönjako on usein vielä kanteen nostohetkellä toimittamatta, perillisen on vaikea tietää, paljonko hänen lakiosastaan jää pesän varoista puuttumaan. 142 Asiaa onkin käsitelty korkeimmassa oikeudessa mm. seuraavassa tapauksessa: KKO:1993:89:” Lakiosan täydennystä koskeva haastehakemus oli puutteellisesti yksilöity, kun siinä ei ollut ilmoitettu täydennyksenä vaadittavaa rahamäärää. Oikeuden olisi oikeudenkäynnin alussa tullut oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:n 1 momentista ilmenevien periaatteiden mukaisesti kyselyoikeutta käyttämällä kehottaa kantajaa korjaamaan puute. Kun näin ei ollut tapahtunut, eikä kantaja ollut oma-aloitteisestikaan puutetta korjannut, juttu palautettiin alioikeuteen. (Ään.)” Tällä ratkaisulla on ilmeisesti haluttu muuttaa aikaisemman ennakkotapauksen KKO:1982-II-61 ratkaisua. Aikaisemmassa ratkaisussaan vastaavassa tilanteessa kanne oli jätetty tutkimatta. Siviilioikeudellisesti tätä uudempaakin ratkaisua voitaneen pitää ongelmallisena, koska kantajan on hyvin vaikeata vielä prosessin alussa pesänselvityksen ollessa mahdollisesti aivan kesken tietää se täsmällinen määrä, joka hänen lakiosastaan puuttuu. 143 3.4 Lopuksi Lakiosasuojaamme ja erityisesti sen laskennallisia lisäyksiä koskevat perintökaaren säädökset ovat vaikealukuisia ja tulkinnanvaraisia. Kun vielä lisäksi lakiosaoikeuden toteuttamista koskeva säännöstö on vaikealukuinen, ei ole mikään ihme, että perintökaaren 7 lukua on pidetty vaikeaselkoisena. 144 Vaikka lainsäätäjä vuoden 1965 perintökaarta kirjoittaessaan lähti siitä, että vuoden 1951 lakiosauudistuksen säädökset kirjoitetaan selkeämmiksi, ei tehtävässä olla _____________________________ 142 Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, s. 406-407. Ks. myös Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 194. Ongelma on siviiliprosessiuudistuksen myötä entisestään kasvanut, kun kanteelle asetetut prosessuaaliset vaatimukset ovat lisääntyneet. 143 Ks. ratkaisuista Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 194-196, jossa tosin vuoden 1982 ratkaisu on saanut virheellisen numeroinnin. 144 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 478. 39 onnistuttu lainsäätäjän haluamalla tavalla. 145 Vaikeaselkoisuutta ovat vielä omalta osaltaan lisänneet perintökaaren lakiosasuojaa ”sivunneet” osittaisuudistukset. 146 _____________________________ 145 Ks. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 478, jossa Saarenpää toteaa, että ”tarvittavan systematisoinnin ja selkeyttämisen sijasta lainsäätäjä valitsi liian pitkälle menevän abstraktisuuden tie. 146 Ks. edellä jakso 2.4. 40 4 NYKYJÄRJESTELMÄN ARVIOINTI OIKEUSTAPA- USTEN VALOSSA 4.1 Aluksi Oikeustapauksia tutkimalla on mahdollista selvittää niitä olosuhteita, joissa jokin oikeusjärjestyksemme normi tosiasiallisesti toimii. Silloin on mahdollista selvittää myös sitä tarkoitusta, jota normi tosiasiallisesti yhteiskunnassa toteuttaa ja sitä merkitystä, joka normilla yhteiskunnassa on. Vertailemalla oikeustapaustutkimuksen antamia tuloksia siihen, mitä normia säädettäessä on ajateltu, voidaan nähdä, toteuttaako normi lainkaan sille asetettuja tavoitteita. Saarenpään mukaan oikeustapaustutkimuksen tehtävänä onkin ”tarkoitetun ja toteutuneen systeemin sisällön selvittäminen”. 147 Laskennallisia lisäyksiä ja lakiosasuojaamme koskevan oikeustapaustutkimuksen tekeminen on helppoa. Tutkimusaineiston puutteen sijaan voidaan puhua runsauden tulvasta. Kun lakiosaperillisen asema on Suomessa edellä kerrotuin tavoin hyvin vahva ja kun vielä lisäksi laskennallisten lisäysten järjestelmä on hyvin tulkinnanvarainen, on selvää, että laskennallisten lisäysten järjestelmää koskevien oikeustapausten lukumäärä on erittäin suuri. 148 Erityisesti näin voidaan todeta suosiolahjan osalta. 149 _____________________________ 147 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 20. 148 Kuriositeettina mainittakoon tässä yhteydessä, että vaikka PK 20:4.3 mukaan perunkirjoituksessa on mainittava ennakkoperintö sekä muu pesään kuulumaton omaisuus, joka on otettava huomioon perillisen lakiosan suuruutta määrättäessä, niin näin ei kuitenkaan käytännössä tehdä. Ks. tästä Kangas: Perinnöt ja testamentit, s. 77-78, jossa Kangas toteaakin, että kun lahjoituksia tehdään käytännössä lähes kahdella miljardilla vuodessa, ja kun kuitenkin perunkirjoitustutkimus osoittaa, että perukirjojen perusteella eivät perittävät olleet antaneet oikeastaan lainkaan lahjoja, niin ”suurella varmuudella ennakkoperinnöksi luettavia lahjoja ei ilmoiteta kattavasti perunkirjoituksessa”. Sama voitaneen yleistää käsittämään myös muut laskennalliset lisäykset, joiden merkitsemistä perukirjaan on omiaan lisäksi vähentämään luovutusten riitaisuus. 149 Ks. esim. Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein II/1998, s. 223, jossa ratkaisua kommentoiva Kangas toteaa suosiolahjaa koskevan oikeuskäytännön olevan runsasta, koska ”suosiolahjasäännöstö ruokkii perillisten välisiä riitaisuuksia”. 41 Laajimman lakiosasuojaa ja laskennallisia lisäyksiä koskevan tutkimuksen voimassa olevan perintökaaremme ajalta on tehnyt Ahti E Saarenpää, joka väitöskirjatyötään varten on käynyt läpi kaikki KKO:n jäämistöoikeudelliset oikeustapaukset kesäkuusta 1970 marraskuulle 1979, hovioikeusratkaisut vuosilta 1970-1978 sekä lisäksi joitakin Helsingin RO:n ratkaisuja. 150 Vaikkakaan Saarenpään tutkimustuloksia ei ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista yksityiskohtaisesti selostaa, voidaan todeta, että Saarenpään mukaan ”kiistat tasajaon periaatteen soveltamisesta painottuvat odotetusti tasausmenettelyn järeimpään muotoon – lakiosan täydennykseen”. 151 Edelleen oikeustapausten säännönmukaisuuksia etsiessään toteaa Saarenpää, että ”niiden tapausten lukumäärä, joissa perittävä on ollut enemmän kuin kerran naimisissa, on silmiinpistävän suuri”. Vielä Saarenpää toteaa, että ”enin osa täydennyskanteeseen johtaneista kiistatilanteista syntyy pesissä, jotka ovat varattomia tai lähes varattomia maatilatalouden sukupolvenvaihdoksen jäljiltä. Täydennyskanne kohdistuu tilanpidonjatkajaan”. 152 Suosiolahjan osalta Saarenpää toteaa oikeustapausten perusteella, että ”kun suosiolahja on selvästi yleisimmin käytetty täydennyskanteen perusta – kahdeksan kymmenestä kanteesta sisältää suosiolahjaväitteen – tasajaon periaate elää tehokkaimmillaan sen varassa.” 153 Kuten jo tehtävänannossa todettiin, pyrin tässä luvussa jatkamaan siitä, mihin Saarenpää jäi. Onhan perintökaaremmekin osittain lakiosasuojaamme muuttaen uudistunut sitten Saarenpään väitöskirjatutkimuksen. Tarkoitukseni on kuvata sitä, millaisena lakiosasuoja oikeustapausten valossa 1990-luvulla näyttäytyy. Tutkimusaineistoni on luonnollisesti huomattavasti suppeampi kuin Saarenpäällä, ja tapauksistakin tutkin vain tiettyjä mielestäni olennaisia tekijöitä. Tutkimusaineistonani ovat kaikki 1990-luvun alusta lähtien annetut hovioikeustasolla annetut lakiosan täydennyskanneratkaisut. 154 _____________________________ 150 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 38-39. 151 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 39. 152 M.t.s. 39-40. 153 M.t.s. 342. 154 Tämän laajuisen oikeustapausaineiston kerääminen olisi pro gradu -tutkielmaa varten ollut aivan liian suuritöinen projekti, mutta olin onnekas saatuani oikeustapausaineiston valmiiksi kerättynä käyttööni. Tästä kuuluu suuri kiitos projektin johtajalle, professori Urpo Kankaalle. 42 4.2 Oikeustapaukset 4.2.1 Aluksi Kerättyä tutkimusaineistoa oli kaikkiaan 142 tapauksen verran, jotka kaikki kävin läpi. Tutkimuksen tarkoituksena oli muutaman mielestäni keskeisen muuttujan avulla selvittää suosiolahjaan perustuvien lakiosan täydennyskanteiden ja siten väitettyjen suosiolahjojen perustunnusmerkit. Näiksi perustuntomerkeiksi valitsin osin tutkimustehtävän ja osin puhtaan mielenkiinnon perusteella seuraavat seikat: - Se, kuinka suuressa osassa lakiosan täydennyskanteita vedotaan suosiolahjaan verrattuna muihin laskennallisiin lisäyksiin; - Se, kuinka suuri osa suosiolahjan perusteella ajetuista lakiosan täydennyskanteista on menestynyt; - Se, missä vaiheessa ennen perittävän kuolemaa väitetty suosiolahja on annettu, ja miten suosiolahjan antohetki korreloi suhteessa kanteen menestymiseen. Toisin sanoen: onko hieman ennen kuolemaa annetulla väitetyllä suosiolahjalla suurempi todennäköisyys saada kuolemanjälkeisiä vaikutuksia kuin kymmeniä vuosia ennen kuolemaa annetulla väitetyllä suosiolahjalla; - Se, minkä ikäisenä perittävä on väitetyt suosiolahjat antanut; - Se, kumman sukupuolen edustajia on enemmän väitettyjen suosiolahjojen saajien joukossa eli suositaanko tyttöjä vai poikia toisen sukupuolen kustannuksella sekä - se, minkä laatuista omaisuutta pääsääntöisesti suosiolahjaksi väitetään. Käsitykseni oli, että jo näiden muuttujien avulla pystytään luomaan melko kattava kuva siitä, millainen rooli suosiolahjalla on jäämistöoikeudessamme. Vaikka kaikkiin esittämiini kysymyksiin ei täydellistä ja luotettavaa vastausta löytynytkään, niin omasta mielestäni tutkimukseni onnistui melko hyvin tehtävässään ja auttaa omalta osaltaan muodostamaan kuvaa laskennallisten lisäysten järjestelmämme ongelmakohdista ja muutoksen tarpeesta 4.2.2 Tutkimusmenetelmät Tutkimustehtävän nopeuttamiseksi ja työn rationalisoimiseksi jouduin tekemään joitain presumtioita, jotka ovat omiaan laskemaan tutkimuksen tilastollista tarkkuutta. 43 Tämä oli kuitenkin välttämätöntä, jottei varsinaiseen tutkimustyöhön olisi kulunut tutkielman kannalta aivan kohtuuttomasti aikaa. Näin ollen, kun esittelen tutkimustuloksiani jatkossa, tulee pitää mielessä se, että tulokset ovat monessa mielessä tulkinnanvaraisia. Tutkimuspresumptioiden tekeminen muodostui välttämättömäksi myös siksi, että varsinkin vuosikymmenen alussa tuomioistuinpäätösten dokumentointi oli vielä melko huolimatonta. Epätarkkuuksia sisältyy ainakin tutkimuksen seuraaviin kohtiin: - Kanteen perusta on usein huonosti yksilöity, ja ei ole aina itsestään selvää, millä perusteella lakiosan täydennystä vaaditaan. 155 Myöskään tuomioista ei aina näy, millä perusteella laskennallinen lisäys on tehty, joten joitain yksittäistapauksia olen varmasti tulkinnut eri tavalla kuin tuomioistuin itse. - Kanne on merkitty menestyneeksi, kunhan vain lakiosan täydennystä on määrätty. Faktisesti saattaa kuitenkin olla niin, että juttu on pääosin hävitty; toisaalta juttu on merkitty hävityksi silloin, kun PK 7:10:n mukainen määräaika on kulunut umpeen, vaikka laskennallisen lisäyksen tekemiselle olisikin ollut olemassa aineelliset edellytykset. Samoin on kanne merkitty hylätyksi silloin, kun kuolinpesän varat ovat riittäneet lakiosan suorituksiin; monesti näissäkin tapauksissa olisi jonkin suuruinen laskennallinen lisäys ollut mahdollinen, vaikka se ei olisi ollutkaan vaaditun suuruinen. - Joissain kanteissa vedotaan siihen, että perittävä on antanut useita laskennallisen lisäysvaatimuksen perustana olevia luovutuksia. Olen yrittänyt katsoa niistä sen mielestäni olennaisen. Mikäli sitä ei ole, olen määrittänyt jonkunlaista keskiarvoa: joka tapauksen kohdalla on kuitenkin tilastoitu vain yksi luovutushetki. - Lahjan omaisuuslajin osalta on ensinnäkin monesti ollut epäselvää se, minkä laatuisesta tilasta on ollut kyse. Joissain tapauksia olen joutunut tekemään luokittelun ulkoisten seikkojen perusteella. 156 Lisäksi monessa tapauksessa on luovutuksia ollut useita ja eri omaisuuslajisia. Niistä olen pyrkinyt löytämään _____________________________ 155 Joissain kanteissa oli vain vedottu PK 7 lukuun. Lisäksi asianajajat tuntuvat sekoittavan eri laskennalliset lisäykset keskenään. Esimerkki lakiosan täydennyksen vaatimisesta: ”rahalahjoitusta on sen tarkoituksen puolesta pidettävä PK 7:3.3 mukaisena testamenttiin rinnastuvana suosiolahjana.” (Itä-Suomen hovioikeus, S 94/602, 1.6.1995) 156 Esim, että vastaaja on ollut ammatiltaan maanviljelijä, tai että suosiolahjana on luovutettu Helsingin Pakilassa sijaitseva tila. 44 jutun kannalta olennaisimman suosiolahjaksi väitetyn luovutuksen. Joka tapauksesta on kuitenkin tilastoitu vain yhden omaisuuslajin luovutus. Lopuksi tulee vielä pitää mielessä, että monesti yön tunteina tehdyt merkinnät ”tukkimiehen” kirjanpitoineen sisältävät varmasti virheitä: uskon silti, että näine tilastollisine puutteineenkin tutkimuksella on arvoa arvioitaessa laskennallisten lisäysten järjestelmäämme. 4.2.3 Tutkimustulokset (a) Lakiosakanteiden peruste Alkuolettamuksena oli jo aiemmin mainittu Saarenpään väitöskirjassaan esittämä toteama, että kahdeksassa kymmenestä lakiosan täydennyskanteesta hakemus perustuu suosiolahjaan. 157 1990-luvulla tilanne näyttää seuraavalta: Taulukko 1. Lakiosan täydennyshakemuksen pääasiallinen perusta: Lukumäärä Osuus (%) Monta perustetta mukaanlukien suosiolahja 51 35,9 Suosiolahja 72 50,7 Testamenttiin rinnastuva lahja 158 10 7,1 Ennakkoperintö 9 6,3 YHTEENSÄ 142 100,0 Taulukon ensimmäiseen ryhmään kuuluu sekä sellaisia tapauksia, joissa oli nimenomaisesti esitetty vaatimus luovutuksen huomioimisesta usealla eri perusteella, sekä niitä, joissa ei ylipäänsä oltu yksilöity haastehakemuksen perustetta. Poikkeuksetta oli tuomioistuin kuitenkin käsitellyt yksilöimättömät tapaukset myös suosiolahjan kannalta. _____________________________ 157 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 342. 158 Ryhmään kuului lähinnä ne tapaukset, joissa lahja on annettu jollekin muulle kuin rintaperilliselle, tämän aviovaimolle tai heidän jälkeläisilleen, koska heidän osaltaan tuntui poikkeuksetta olevan varminta vedota suosiolahjaan tai useaan perusteeseen. 45 Tutkimustuloksena tältä osin voidaan todeta, että suosiolahjan osuus lakiosan täydennyskanteen perustana on entisestään kasvanut. Jopa lähes yhdeksän kymmenestä lakiosan täydennyskanteesta saa voimansa pääasiallisesti suosiolahjasta. Sekä testamenttiin rinnastuva lahja että varsinkin ennakkoperintö ovat laskennallisina lisäyksinä lähes vailla jäämistöoikeudellisia vaikutuksia. Tutkimus vahvisti myös sen, ettei PK 7:4:llä ole käytännön vaikutusta lakiosasuojaamme: siihen ei vedottu yhdessäkään kanteessa. Tutkimustehtävän asettelun johdosta on jatkossa tutkittu vain suosiolahjaan perustuvia kanteita sekä niitä kanteita, joissa on vedottu useaan perusteeseen. Tarkoituksenahan oli päästä tutkimaan nimenomaan suosiolahjakanteiden tyyppipiirteitä. Tutkimusaineisto koostuu siis jatkossa 123 tapauksesta. 159 (b) Suosiolahjakanteen menestyminen. Seuraavassa taulukossa on menestyneeksi merkitty jokainen kanne , jossa on määrätty lakiosan täydennystä maksettavaksi: Taulukko 2. Suosiolahjakanteen menestyminen Lukumäärä Osuus % Hyväksytty kokonaan / osittain 60 48,8 Hylätty 62 50,4 Ei tietoa 160 1 0,8 YHTEENSÄ 123 100,0 Kanteen menestymistodennäköisyys näyttää siis olevan melko lailla puolet. Tämäkin omalta osaltaan kuvastaa laskennallisten lisäysten järjestelmän epäselvyyttä: selvästi turhia prosesseja on joukossa varmasti useita. (c) Väitetyn suosiolahjan antohetki. Seuraavassa taulukossa on jokaisesta tapauksesta tilastoitu merkittävimmän annetun lahjan tai pääsääntöisten lahjojen antohetkien keskiarvon ajankohta vuosina perittävän kuolemasta: _____________________________ 159 Lisäksi yksi tapaus kuului aineistoon kahdesti: ensimmäinen päätös oli palautettu HO:sta takaisin käräjäoikeuteen, ja käräjäoikeuden päätöksestä oli uudelleen valitettu hovioikeuteen: tapaukset on tässä huomioitu kahtena eri tapauksena. 160 Ryhmän muodostaa Turun hovioikeuden ratkaisu S 92/1732, 18.3.1994, joka kanne oli alioikeudessa hylätty, koska PK 7:10 mukainen vuoden määräaika oli kulunut umpeen. Kun HO:n mielestä määräaika ei ollut kulunut umpeen, palautti se jutun käsiteltäväksi alioikeuteen. 46 Taulukko 3. Suosiolahjan antamisajankohta ennen perittävän kuolemaa Lukumäärä Osuus (%) Alle 1 vuosi 14 11,4 1-2 vuotta 22 17,9 3-5 vuotta 21 17,1 6-10 vuotta 28 22,7 11-15 vuotta 20 16,3 Yli 15 vuotta 18 14,6 YHTEENSÄ 123 100,0 Tutkimustulos oli odotettu: yli puolet suosiolahjakanteista perustuu lahjoituksiin, jotka on annettu enemmän kuin viisi vuotta ennen perittävän kuolemaa. Juuri tämä tekee suosiolahjasäädöksestä poikkeuksellisen: se mahdollistaa puuttumisen hyvinkin vanhoihin perittävän elinaikanaan tekemiin luovutuksiin, joilla ei useinkaan ole mitään kytkentää perittävän kuolemaan. Toisaalta tutkimustulos oli myös hieman yllättävä. Ensinnäkin pidin yllätyksenä sitä, että lähes kolmannes kanteista perustui yli kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa tehtyihin disponointeihin. 161 Toinen yllätystekijä oli se, että niin kutsuttuja kuolinvuodelahjoja oli aineistossa hyvin vähän, kun otetaan huomioon se, että testamenttiin rinnastuvaan lahjaan oli vedottu alle kymmeneksessä tapauksista ja vain _____________________________ 161 Kuriositeettina mainittakoon, että kahdessa tapauksessa oli kyse yli kolmekymmentä vuotta ennen perittävän kuolemaa tehdyistä luovutuksista: Toisessa tapauksessa oli kyse 33 ja toisessa 36 vuotta ennen perittävän kuolemaa tehdyistä luovutuksista. Molemmissa tapauksissa oli väitetty suosiolahja annettu vuonna 1952. Kun lakiosasuoja tuli voimaan 1.11.1951, niin tämän vanhempia luovutuksia ei ole vielä tällä hetkellä edes mahdollista väittää suosiolahjoiksi. Jatkossa voimme siis kuitenkin nähdä kanteita, joissa jopa 40 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettua lahjaa väitetään suosiolahjaksi. Ks. lakiosasuojan voimaantulosta Rautiala: Perillisen lakiosa, s. 63. Mainitut kanteet eivät tosin menestyneet. Jo yksin se seikka, että tällaiset kanteet ovat ylipäänsä tutkittavissa, osoittaa jo suosiolahjasäädöksen sanamuodon liiallista väljyyttä. Kaukaisin laskennalliseen lisäykseen johtanut lahja oli annettu 24 vuotta ennen perittävän kuolemaa.Tapauksessa perittävä joutui vuonna 1994 annetun hovioikeusratkaisun perusteella maksamaan lakiosan täydennystä perustuen vuonna 1965 annettuun suosiolahjaan (Itä-Suomen hovioikeus, S 94/233, 29.12.1994). 47 noin kymmenes suosiolahjakanteista perustui perittävän viimeisenä elinvuotena tehtyihin luovutuksiin. 162 (d) Lahjan antamisajankohdan vaikutus kanteen menestymiseen. Kun aineisto osoitti toisaalta, että melko suuri osa kanteista hylätään ja toisaalta että kanteissa tehdyt suosiolahjaväitteet jakautuvat melko pitkälle ajanjaksolle perittävän loppuelämää, päätin yhdistää em. tutkimustulokset siten, että tutkin, miten perittävän antaman väitetyn suosiolahjan antoajankohta korreloi suhteessa kanteen menestymiseen. Tulos oli seuraavanlainen: Taulukko 4 Suosiolahjan antoajankohta ennen perittävän kuolemaa Menestyneiden kanteiden lukumäärä Hylättyjen kanteiden lukumäärä Menestyneiden kanteiden osuus % Hylättyjen kanteiden osuus % Alle 1 vuosi 10 4 71,4 28,6 1-2 vuotta 11 11 50,0 50,0 3-5 vuotta 163 13 7 65,0 35,0 6-10 vuotta 14 14 50,0 50,0 11-15 vuotta 8 12 40,0 60,0 Yli 15 vuotta 4 14 22,2 77,8 Yhteensä 60 62 49,2 50,8 Tutkimuksesta voidaan havaita selkeästi se, että aivan kuoleman läheisyydessä annetut lahjat tulevat hyvin todennäköisesti johtamaan laskennallisen lisäyksen tekemiseen ja lakiosan täydennyksen määräämiseen. Siihen ei varmastikaan vaikuta pelkästään kuoleman ja lahjan annon ajallinen läheisyys, vaan myös se, että siinä vaiheessa tehtyjen lahjoitusten motiivit ovat usein lähestyvään kuolemaan liittyviä. Toisaalta taulukosta näkee myös sen, että hyvin kauankin ennen kuolemaa annetuilla lahjoilla on melko usein kuolemanjälkeisiä vaikutuksia suosiolahjana. Kun otetaan _____________________________ 162 Lisäksi tulee huomata, etteivät kaikki testamenttiin rinnastuvat lahjat olleet nk. kuolinvuodelahjoja, vaan joukkoon kuului mm. tapaus, jossa lahja oli annettu yli 23 vuotta ennen kuolemaa. Käsittämättömäksi tämän Vaasan hovioikeuden ratkaisun (S 97/633, 13.7.1998) tekee se, että kanne hyväksyttiin. Suosiolahjakanteista todettakoon lisäksi vielä, että lyhin lahjoituksen ja kuoleman välinen aika aineistossa oli 8 päivää (Helsingin hovioikeuden ratkaisu S 91/124, 29.4.1992). 163 Tähän ryhmään sisältyy se kanne, joka palautettiin käräjäoikeuteen. Sitä ei ole kuitenkaan tässä laskelmassa huomioitu, joten juttujen lukumäärä on tässä taulukossa vain 122 kappaletta. 48 huomioon lahjoituksen ja kuoleman välinen aika ja se, että kun suosiolahja pääsäännön mukaan tulee ottaa huomioon sen luovutushetken arvosta, niin inflaation seurauksena suosiolahjan arvo kuoleman jälkeen on usein niin pieni, ettei sen perusteella tarvitse maksaa lakiosan täydennystä 164 , niin kanteiden menestymisprosentti on melkoisen suuri. Jopa 40 % kanteista, jotka perustuvat 11-15 vuotta ennen kuolemaa annettuun lahjoitukseen, johtivat lakiosan täydennykseen. Se, mikä tutkimuksessa jääkin mietityttämään, on, ettei sen perusteella näytä olevan merkittävää eroa sillä, onko suosiolahja annettu 14 vuotta vai 2 vuotta ennen perinnönjättäjän kuolemaa. Aikanäkökohdalla ei siis aivan ääripäitä lukuunottamatta näytä olevan suurtakaan merkitystä arvioitaessa sitä, onko lahjaa pidettävä suosiolahjana vai ei. 165 (e) Perittävän ikä väitettyä suosiolahjaa annettaessa. Tämä oli tutkimukseni ainoa pettymys, sillä perittävän syntymäaika tai ikä väitettyä lahjaa annettaessa oli merkitty hyvin harvoihin tapauksiin: Taulukko 5. Perittävän ikä väitettyä suosiolahjaa annettaessa Lukumäärä Osuus % Alle 60 vuotta 1 0,8 60-70 vuotta 7 5,7 70-80 vuotta 10 8,1 Yli 80 vuotta 11 9,0 Ei tietoa 94 76,4 YHTEENSÄ 123 100,0 Tämän taulukon perusteella ei perittävän iän merkityksestä suosiolahjakanteille voi päätellä juurikaan mitään. Ainoaksi johtopäätökseksi jääkin se, että valtaosassa suosiolahjaa koskevista riidoista ei perittävän ikä voi olla merkittävässä roolissa. Myöskään niissä tapauksissa, joissa perittävän ikä on mainittu, se ei esiinny tuomion _____________________________ 164 Monessa tapauksessa varsinainen riita koskeekin sitä, onko olemassa suosiolahjasäännöksen mukaisia erityisiä syitä lahjan arvostamiseksi nykyarvossaan. Jälleen yksi esimerkki säännöksen monitulkintaisuudesta, joka aiheuttaa käytännössä epäselvyyttä ja riitaisuuksia. 165 Ks myös Saarenpää: Tasajaon pariaate, s. 342, jossa Saarenpää toteaa, ”että tuomioistuinlaitos ei ole ollut ajan myötä halukas ajan myötä supistamaan lakiosasäännöstön vaikutuksia”. 49 perusteluissa: vain muutamassa tapauksessa sen oli edes väitetty olevan jossain määrin merkityksellinen tapauksen oikeudelliselle arvioinnille. 166 (f) Suosiolahjan saaneen perillisen sukupuoli. Tämän seikan tutkiminen johtui pikemminkin mielenkiinnosta kuin siitä, että suositun perillisen sukupuolijakauman tutkimisella olisi tieteellistä arvoa sinänsä: Taulukko 6. Suosiolahjan saajan/saajien sukupuoli Lukumäärä Osuus % Mies/Miehiä 85 69,1 Nainen/Naisia 34 27,6 Sekä mies/miehiä että nainen/naisia 4 3,3 YHTEENSÄ 123 100,0 Tutkimustulos oli odotettu: miehiä suositaan. Tulokseen tosin osaltaan vaikuttaa se jäljempänä esiteltävä seikka, että valtaosa suosiolahjariidoista käydään edelleen liittyen maatilojen sukupolvenvaihdoksiin, ja pojat ovat perinteisesti olleet vanhempiensa tilanpidon jatkajia. Sukupolvenvaihdostarkoitus ja tilanpidon jatkajan löytäminen oli myös hyvin usein esiintynyt argumentti suosiolahjakanteissa vastaajan puolelta: sukupolvenvaihdosta pidettiin erityisenä vastasyynä sille, ettei lahjaa tarvitsisi ottaa suosiolahjana huomioon. Naisten suosimisen taustalla näytti taas olevan useimmiten vanhempien pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon palkitseminen. Sukupuoliroolit ovat siis edelleen selvästi havaittavissa. 167 Yksi räikeä esimerkki väitetystä sukupuolisesta syrjinnästä ansaitsee tulla mainituksi: Kouvolan hovioikeuden 26.1.1994 antamassa ratkaisussa S 92/459 oli kantajina perittävän viisi tytärtä ja vastaajina kolme poikaa: Kantajien puolesta vaadittiin vastaajille annettujen lahjoitusten lisäämistä pesän varoihin kantajien lakiosan suuruutta laskettaessa. Lisäksi suosiolahjoja vaadittiin lisättäväksi pääsäännöstä poiketen niiden nykyarvon mukaan seuraavilla käräjäoikeuden päätökseen kirjatuilla perusteilla: ”Alihintaisilla kaupoilla näyttää järjestelmällisesti suositun X:n poikalapsia tyttölapsien kustannuksella. Tällainen valikointiperuste selittynee lähinnä X:n nuoruuden aikaan vallinneista perhe- ja yhteiskuntasuhteista ja omaisuuden hoidon tuohon aikaan omistajalleen _____________________________ 166 Kuriositeettina mainittakoon, että vanhimpana annettu väitetty suosiolahja löytyi Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisusta S 92/195, 20.8.1993, jossa perittävä oli luovutuksen tehdessään ollut 103 vuotias. 167 Tähän on luonnollisena osasyynä vielä myös se, että väitetyt suosiolahjat on useimmissa tällä hetkellä riidanalaisissa kuolinpesissä tehty 1970- tai 1980-luvulla. Tällä vuosikymmenellä annetut lahjoituksethan tulevat suosiolahjariitojen kohteeksi vasta ensi vuosituhannella. 50 asettamista vaatimuksista käsin.” On vaikea sanoa, onko perittävällä todella ollut mainitunlaiset motiivit: tilastojen valossa tämän kaltaiset motiivit näyttävät kuitenkin mahdollisilta. Todettakoon vielä, että väite ei menestynyt. (g) Väitetyn suosiolahjan omaisuuslaji. Saarenpään 1970-luvulle ajoittuvan väitöskirjatutkimuksen mukaan ”lakiosia koskevat tuomioistuinratkaisut painottuvat näkyvästi maatilatalouden sukupolvenvaihdoksesta aiheutuviin kiistoihin”. 168 Kun perintökaareemme on sittemmin otettu maatilojen sukupolvenvaihdoksia koskevaa erityissääntelyä, olettamukseni oli, että maatilojen osuus väitetyistä suosiolahjoista olisi ainakin merkittävästi pienentynyt: Taulukko 7. Väitetyn suosiolahjan pääsääntöinen omaisuuslaji Lukumäärä Osuus % Maatila 86 69,9 Muu kiinteistö 169 18 14,6 Asunto-osake 11 9,0 Rahaa 3 2,4 Muuta 170 5 4,1 YHTEENSÄ 123 100,0 Olettamukseni mukaisesti maatilojen osuus ei ollut enää täysin dominoiva: yhä edelleen kuitenkin enemmän kuin kaksi kolmesta suosiolahjakanteesta perustui maatilan luovutukseen. Yllättävintä omaisuuslajikohtaisessa tutkimuksessa oli se, ettei joukossa ollut yhtäkään puhtaaseen yritysvarallisuuden sukupolvenvaihdokseen liittyvää tapausta. 171 On selvää, että perheyritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyy kuitenkin useita jäämistöoikeudellisia ongelmia. Yrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen voi olla vaikeata tilanteessa, jossa mahdollisesti halukkaalle _____________________________ 168 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 425. 169 Ryhmään kuului sellaisia kaupungissa ja maalla sijainneita tontteja ja tiloja, joista voitiin päätellä, ettei niillä ainakaan harjoiteta maa- ja metsätaloutta. Ryhmään kuului niin omakotitalokiinteistöjä kuin myös esim. liikekiinteistöjä. 170 Ryhmään kuuluu lähinnä sellaiset tapaukset, joissa käytännössä koko perittävän omaisuus oli lahjoitettu väitettyinä suosiolahjoina, eikä yksikään yksittäinen varallisuuslaji ollut määräävässä asemassa. 171 Vain yhdessä tapauksessa oli lahjoitettu monen muun lahjoituksen ohessa perheyhtiön osakkeita. Tapaus oli muutenkin hyvin riitainen, sillä siinä mm. tehtiin vastaajan puolelta vastaväite kantajan vuonna 1963 saadun Morris Minin arvon huomioimista ennakkoperintönä. (Helsingin hovioikeuden ratkaisu, S 92/1964, 24.8.1994) 51 yrityksen toiminnan jatkajalle voi syntyä merkittäviä taloudellisia velvoitteita tasingon, lakiosien ja perintöverojen maksamisessa. Lakiosasuojaa voidaan osittain kiertää yhtiöoikeudellisin keinoin kuten esimerkiksi lunastuslausekkein 172 sekä myös henkivakuutusjärjestelyin. 173 Henkivakuutusjärjestelyt mahdollistavat myös PK 7:4:n tosiasiallisen hampaattomuuden johdosta ainakin tietyn suuruisen varojen siirron ohi kuolinpesän ja rintaperillisten lakiosasuojan yrityksen toiminnan jatkajalle, jotta hänellä on varoja suorittaa em. maksut. Elinaikaisiin sukupolvenvaihdoksiin puolestaan liittyy pelko niiden huomioimisesta laskennallisena lisäyksenä, jolloin vuosia yrityksessä töitä tehnyt perillinen joutuu maksamaan lakiosan täydennystä mahdollisesti jopa yrityksen perinnönjakohetken arvon mukaan. 174 (h) Muita yleisiä huomioita Eräänä piirteenä aineistosta pisti silmään siviiliprosessiuudistuksen vaikutus kanteiden määrään: ne olivat selvästi prosessiuudistuksen seurauksena vähentyneet. Selvänä syynä tähän näytti olleen oikeudenkäyntikuluja koskeva uudistus. Ennen siviiliprosessiuudistusta näyttivät kulut pääsääntöisesti jääneen osapuolten itsensä maksettavaksi, koska asian katsottiin olevan niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut aihetta. Vuoden _____________________________ 172 Ks. Kotilainen: Osakeyhtiölain lunastuslausekkeet ja perillisen suosiminen: s. 164-174 sekä s. 186, jossa Kotilainen toteaa, että ”lunastuslausekkeen käyttäminen saa aikaan perintökaaren syrjäytymisen, sen säännöksistä on vaikea löytää ”asetta” lunastuslauseketta vastaan. Ks. edelleen m.kirj.s. 192, jossa Kotilainen toteaa, että kanssaperillisten mahdollisuus saada lakiosaansa vastaava korvaus on lähinnä mahdollista vaatimalla OYL:n mukaisesti lunastushinnan sovittelua, mikä ei suojakeinona ole yhtä ehdoton kuin lakiosaoikeus. Näin ollen on lunastuslausekkeen perusteella periaatteessa mahdollista rintaperillisen suosiminen muiden kustannuksella PK:n säännökset sivuuttaen. Kun tämä kuitenkin turvaa yrityksen toiminnan jatkuvuuden, jota tehtävää voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkittävänä, on Kotilainen ”valmis näkemään lunastuslausekkeen eräänlaisena erikoistapauksena suorittaa sukupolvenvaihdos perittävän kuollessa”. Ks. m.kirj.s. 194. 173 Kangas: Suomen henkivakuutusoikeus, s. 354-356. 174 Oli mielenkiintoista huomata, että yrityksen sukupolvenvaihdoksesta laaditut oppaat olivat lähinnä vero-oikeudellisia, ja niissä oli unohdettu mahdollinen lakiosan täydennyksen maksaminen melko lailla kokonaan. Esimerkiksi Jouko Ilolan oppaassa ”Yrityksen luovutus ja sukupolvenvaihdos” mainittiin laskennalliset lisäykset vain seuraavalla reunahuomautuksella: ”Lisäyksinä jäämistön arvoon saattavat tulla muun muassa ennakkoperinnöt ja tietyn tyyppiset lahjoitukset” Ks. m.t.s.18. Lakiosan täydennyksestä todetaan vain, että ”jos lakiosaperillinen katsoo saaneensa liian pienen lakiosan, hän voi ryhtyä ajamaan lakiosan täydennyskannetta. Tällöin voidaan puuttua perillisen eläessään antamiin lahjoihin tai ennakkoperintöihin”. M.t.s. 18. Veroprogression välttämiseksi kehotetaan oppaassa kuitenkin elinaikaisiin luovutuksiin, ja mainitaan että lahjakirjaan kannattaa joka tapauksessa verotussyistä ottaa ehto siitä, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Edelleen todetaan, että ”yritystoiminnan jatkajalla on edellytykset suunnitella rauhassa, miten hän rahoittaa kanssaperillisten osuudet tulevassa perinnönjaossa”. M.t.s. 34. Se jätetään täysin mainitsematta, miten nuo muiden perillisten osuudet määritetään, joten ainakin tämän teoksen mukaisesti sukupolvenvaihdoksen toteuttavalle voi tulla todellisia yllätyksiä. Tosin teoksessa mainitaan vielä, että ”sukupolvenvaihdosvakuutusta voidaan käyttää rahoituslähteenä mm. sisarosuuksien lunastamisessa ja perintöverojen maksamisessa”. M.t.s. 82. 52 1993 uudistuksen jälkeen sitä vastoin oikeudenkäyntikuluriski oli aivan erilainen, ja se näyttääkin suoraan vaikuttaneen nostettujen kanteiden määrään. 175 Edelleen tapauksissa pisti silmään niiden prosessuaalinen vaikeus: kanteita yksilöitiin hyvin huonosti, ja vaatimukset oli asetettu pikemminkin reilusti yläkanttiin. Lisäksi yllättävän moni kanne tuntui perustuvan siihen, että suosiolahja tulee arvostaa sen nykyhetken mukaan. Perintöriidat olivat myös monesti kärjistyneet äärimmilleen, ja tapauksissa riideltiin lähes joululahjoja myöten kaikesta. 176 Lisäksi riitaisia pesiä tuntuivat useasti olevan ne, joissa perittävällä oli lapsia useammasta kuin yhdestä avioliitosta. Lakiosan täydennyskanteiden prosessuaalista hankaluutta osoittaa vielä lisäksi se, että PK 7:10 mukaisen kanneajan alkamisajankohdasta riideltiin monessa tapauksessa. Yllättävän moni kanne myös hylättiin vanhentuneena. Sekin oli yllättävää, että monet lainoppineet asiamiehet ja peräti tuomioistuimet tuntuivat ymmärtävän laskennallisten lisäysten järjestelmän väärin. Seuraava esimerkki on suora lainaus haastehakemuksesta, joka liittyy Vaasan hovioikeuden 31.1.1991 antamaan ratkaisuun asiassa S 89/190. Esimerkki kuvastaa hyvin sitä, miten PK 7:3 voidaan lukea väärin: ”on perittävä antanut vastaajille 250.000 markan arvoisen lahjan sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että lahjoitus on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. Kysymys on siten kantajien lakiosaoikeutta loukkaavasta suosiolahjasta.” (kursivointi tässä) 4.3 Yhteenveto 1990-luvun lakiosasuojasta Rintaperillisen lakiosasuoja on oikeustapausten valossa äärimmäisen vahva, ja ulottuu hyvin voimakkaasti perillisen elinaikaan. Jo laskennallisten lisäysten järjestelmä _____________________________ 175 Voi olla niin, että 1.6.1999 voimaan tulevan OK 21 luvun muutoksen (368/1999) seurauksena käytäntö muuttuu takaisin aikaisemmille linjoille, mikä taas aiheuttaisi todennäköisesti kanteiden määrän lisääntymisen. Lainmuutoksellahan OK 21 lukuun lisätään mm. uusi 8 a §, joka mahdollistaa sen, että tuomioistuin määrää asianosaiset kärsimään oikeudenkäyntikulut joko osaksi tai kokonaan vahinkonaan, koska asian voidaan katsoa olleen niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. 176 Esim. Rovaniemen hovioikeuden 14.10.1997 antamassa ratkaisussa S 96/429 oli vastaajan puolelta vedottu kantajan saaneen ennakkoperintöä vuonna 1973, jolloin vanhemmat olivat ostaneet Moskvits Elite –merkkisen henkilöauton ja laittaneet sen vastaajan nimiin, koska kummallakaan vanhemmalla ei ollut ajokorttia. 53 sinänsä ulottuu hyvin laajalle. Oikeuskäytäntö on kuitenkin monessa mielessä muokannut laskennallisten lisäysten järjestelmää entisestään laajemmaksi: suosiolahja on todellinen lakiosasuojan tehonyrkki 177 , joka mahdollistaa erittäin laajan puuttumisen perittävän elinaikaisiin disponointeihin tavalla, jota lainsäätäjä ei varmasti tavoitellut. Ensinnäkin suosiolahjaksi luetaan oikeuskäytännössä myös lapsenlapselle tai hänen puolisolleen annettu lahja. Tältä osin siis Kankaan edellä kuvattu tulkintasuositus ei ole tullut hyväksytyksi: 178 suosiolahjasäännös on saanut laajimman mahdollisen henkilöllisen ulottuvuuden, joka on kylläkin korkeimman oikeuden vuonna 1949 antaman lausunnon mukainen. Edelleen, vaikka suosiolahjasäännös jätettiinkin aikakriteerin osalta avoimeksi, tuskinpa sillä siltikään tarkoitettiin voitavan puuttua vuosikymmenten taakse ulottuviin luovutuksiin. On vaikea uskoa, että kymmeniä vuosia ennen kuolemaa tehdyillä luovutuksilla olisi nimenomaisesti tarkoitettu suosia rintaperillistä muiden rintaperillisten lakiosaa loukkaavalla tavalla. Käsitykseni on, että hyvin harva meistä alkaa järjestellä asioitaan kuoleman varalle jo vuosikymmeniä ennen kuolemaansa. 179 Suosiolahjasäännöksen henkilöllisen ulottuvuuden piirissä olevan lahjansaajan oikeusturva muodostuu lisäksi näissä olosuhteissa erittäin heikoksi. Suosiolahjasäännöksen avulla tapahtuvaa perillisen elinaikaisiin luovutuksiin kohdistuvaa puuttumismahdollisuutta on omalta osaltaan vielä lisännyt se, että tuomioistuimet ovat katsoneet melko vähäisinkin perustein mahdolliseksi ottaa _____________________________ 177 Termi ”lakiosasuojan tehonyrkki” on edellä kerrotuin tavoin lainattu Ahti E Saarenpäältä. 178 Kangas: Lahja, s. 244. 179 Kun testamentti laaditaan keskimäärin n. 9 vuotta ennen kuolemaa, on vaikea kuvitella, että tätä aikaisemmilla oikeustoimilla voisi olla nimenomaisia jäämistöoikeudellisia suosimispyrkimyksiä. Ks. testamentin tekijöiden iästä Kangas: Perinnöt ja testamentit, s. 107-109. 54 suosiolahja huomioon sen nykyarvosta: poikkeussäännös ei ole pysynyt vain harvoihin erityistilanteisiin soveltuvana kohtuullisuussäännöksenä. 180 Kun mukaan otetaan vielä väestön ikäkehityksessä viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset, maalautuu suosiolahjasäännöksestä ja laskennallisten lisäysten järjestelmästämme seuraavanlainen kuva: Useimpien suosiolahjakanteiden perustana on perillisen oman tahdon mukaisesti toteutettu sukupolvenvaihdostilanne tai perillisen halu sitoa omaisuuden lahjoitus siihen, että vastapainoksi lahjan saava perillinen hoitaa perittävää hänen loppuelämänsä. Luovutukset on valtaosassa tapauksista tehty enemmän kuin viisi vuotta ennen perittävän kuolemaa. Perittävän kuoleman jälkeen voivat passiivisena pysyneet rintaperilliset vaatia lakiosan täydennystä vanhemmistaan tai isovanhemmistaan huolehtineelta perilliseltä. Perittävän omaa tahtoa ei kunnioiteta. Suosiolahjasäännös on lisäksi saanut erityistä merkitystä sisarkateuden osoituskeinona niissä tilanteissa, joissa perittävä on ollut useammin kuin kerran naimisissa. Kun tätä hieman kärjistettyä kuvaa verrataan lainsäätäjän tarkoitukseen, voidaan todeta, että suosiolahjasäännös ei enää toteuta sille alunperin asetettua tehtävää. Saarenpään termein voidaan todeta, ettei tarkoitettu systeemi ole ainakaan enää sama kuin toteutunut systeemi. Suosiolahjasäännöstä perusteltiin vanhempien velvollisuudella kohdella lapsiaan tasapäisesti: yhteiskunta on muuttunut, eivätkä lapset ole enää vanhempiensa sosiaalisen tuen varassa. Rintaperillisen keski-ikä on jo n. 45 vuotta 181 , yhteydenpito ja läheisyys vanhempiin on useassa tapauksessa saattanut vuosien saatossa täysin katketa, eikä millään sosiaalisella tekijällä voida enää perustella, että kaikkia mahdollisesti useasta eri avioliitosta peräisin olevia lapsia olisi kohdeltava muodollisen tasajaon periaatteen mukaisesti. _____________________________ 180 Arvostamisajankohdan siirtämistä kevyin perustein arvostelee myös Wirilander. Ks. Wirilander: Virallisen vastaväittäjän lausunto. s. 688-689, jossa Wirilander toteaa, ”että ennakkoluovutusten saaja joutuu esim. kiinteistön omistajana hallitessaan elämään jatkuvassa epävarmuuden tilassa taloudellisen tulevaisuuden suhteen ja eräässä mielessä ikään kuin ”suhdanteiden armoilla”, mikä voi heikentää luovutuksensaajan motivaatiota käyttää kiinteistöä pitkäjänteisellä ja yhteiskunnan etujen mukaisella tavalla. Omalta osaltaan suosiolahjasäännöksen vaikutusta on lisäämässä myös inflaation alhaisuus. Mikäli nykyisen kaltainen ”vakaan valuuttakurssin” talouspolitiikka jatkuu vuosikymmeniä, lisää se merkittävästi suosiolahjojen vaikutusta lakiosalaskelmaan, vaikkei arvostamisajankohtaa siirrettäisikään nykyhetkeen. 181 Kangas: Perinnöt ja testamentit, s. 91. 55 Tasajaon periaatetta, jos nyt sellaista periaatetta halutaan perintöoikeudessamme ylipäänsä ylläpitää, onkin muokattava perittävän omaa tahtoa enemmän kunnioittavaan muotoon. Järkevät omaisuuden sukupolvenvaihdokset, joilla on myös kansantaloudellista merkitystä, sekä disponoinnit läheisille oman vanhuuden turvaamiseksi tulee sallia. Toisaalta vahvan laskennallisten lisäysten järjestelmän tueksi on esitetty argumentti siitä, että se suojaa rintaperillisiä ja erityisesti perittävää itseään hänen viimeisten elinvuosien aikaiselta painostukselta ja manipuloinnilta. Kun rintaperilliset saavat mahdolliset lahjat peräytettyä lakiosan täydennyskanteella, ei mahdollisesti jo dementoitunutta vanhusta kannata taivutella luovuttamaan omaisuuttaan. 182 Edellä oleva tutkimusaineisto kuitenkin osoittaa sen, ettei suosiolahjasäännös tälläkään hetkellä toimi tällä tavalla, vaan valtaosa suosiolahjakanteista perustuu useita vuosia ennen kuolemaa tehtyihin disponointeihin. Kun väestön vanhetessa kyseessä kuitenkin on kasvava ongelma, tulee jatkossa pohtia sitä, miten vanhusväestöämme suojataan taivuttelulta: suosiolahjasäännöksen nojalla ylläpidetty hyvin laaja laskennallisten lisäysten järjestelmä ei kuitenkaan ainakaan ole mielestäni oikea keino. 183 Kokonaisuutena katson oikeustapaustutkimukseni osoittaneen, ettei laskennallisten lisäysten järjestelmä toimi tällä hetkellä hyväksyttävällä tavalla: se rajoittaa perittävälle omasta omaisuudesta kuuluvaa disponointivaltaa liiallisesti vailla hyväksyttäviä perusteita ja lisäksi tulkinnanvaraisuutensa vuoksi aiheuttaa turhia riitoja. Tämän lisäksi se rasittaa sukupolvenvaihdoksen perusteella tilan tai perheyrityksen toimintaa jatkavaa perillistä sekä perittävää mahdollisesti kymmeniä _____________________________ 182 Saarenpää: Perintö ja jäämistö, s. 436. Saarenpään mukaan ”Suosiolahja on ollut tärkeä väline tasausmenettelyssä silloin, kun lahjanluonteinen luovutus on saatu aikaan esimerkiksi vanhuksen taivuttelulla, mutta tämän seikan jälkikäteinen näyttäminen luovutuksen saattamiseksi pätemättömäksi on vaikea näyttää toteen”. Edelleen Saarenpään mukaan, mikäli suosiolahjasäännös hallituksen syksyllä 1998 esittämällä tavalla kumotaan, ”on luultavaa, että vanhuusväestön tekemiin luovutuksiin heidän kuoltuaan kohdistuvat pätemättömyyskanteet lisääntyvät”. Saarenpää tuntuu kokonaan unohtaneen testamenttiin rinnastuvan lahjan, jonka oli esitetty jäävän voimaan laskennallisena lisäyksenä, ja joka kai luontevimmin soveltuisi em. taivuttelun perusteella tehtyjen luovutusten huomioimisen. 183 Ks. esim Kangas: Kaikella on aikansa, s. 1084, jossa ehdotetaan siirtymistä nk. notariaattitestamentteihin. Tämän lisäksi voitaisiin siirtyä nk. notariaattilahjoihin. 56 vuosia hoitavaa perillistä kohtuuttomalla tavalla. Vaikka perittävä on nimenomaisesti tahtonut luovuttaa tilan, yrityksen tai asuntonsa yhdelle perillisistään, voi tämä perillinen vuosikymmenien kuluttua joutua ”ostamaan” muut perilliset pois ja vielä mahdollisesti laskettuna omaisuuden sen hetkisen arvon perusteella. Olisikin lainuudistuksen aika. 57 5 NÄKÖKOHTIA DE LEGE FERENDA 5.1 Aluksi Kuten edellä on jo käynyt ilmi, hyvin pian uuden perintökaaren voimaantulon jälkeen havaittiin, että säännöstö on osin vanhentunut. Makaahan sen arvoperusta monelta osin jopa 50 vuoden takaisissa ruotsalaisissa lainvalmistelutöissä. Perintölainsäädäntöä kehittämään asetettiinkin vuonna 1972 erillinen perintöoikeuskomitea. Sen työn jälkeläisinä syntyivät edellä kuvatut perintökaaren osittaisuudistukset, mutta ehdotuksista huolimatta lakiosasuojan ydinalueelle ei puututtu. Laskennallisten lisäysten järjestelmää yritettiin sittemmin viime vuonna poistaa lakiesityksellä, joka olisi poistanut suosiolahjasäännöksen perintökaarestamme. Tämäkään esitys ei tuottanut tulosta. Tässä jaksossa pyrin hahmottamaan kuvaa siitä, millä perusteilla lakiosasuojaamme tulisi jatkossa kehittää. Lakiosasuojaamme de lege ferenda pohdittaessa tulee ottaa huomioon perintöoikeuskomitean töiden ja viime vuotisen lakiehdotuksen lisäksi myös muiden Pohjoismaiden lakiosasäännökset sekä muissa Pohjoismaissa käyty keskustelu liittyen lakiosasuojaan. 5.2 Oikeusvertailevia näkökohtia 5.2.1 Lakiosasuoja muissa Pohjoismaissa 184 Muissa Pohjoismaissa on rintaperillisen asema Suomen lailla suojattu lakiosasäännöstöllä. Lakiosan määrä on Norjassa ja Islannissa 2/3 sekä Tanskassa ja Ruotsissa ½ perittävän perintöosasta. 185 Norjassa lakiosaa on kuitenkin rajoitettu nk. _____________________________ 184 Islanti on tässä tarkastelussa rajattu lakiosan määrää lukuunottamatta ulkopuolelle, joten käsite Pohjoismaat on siinä suhteessa väärä. 185 Lødrup: Bör reglerna om laglott (tvangsarv) och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ?, s. 520. 58 Lex Michelsenillä, joka rajoittaa lakiosan määrää 1.000.000 kruunuun perillistä ja hänen sukuhaaraansa kohti kuitenkin siten, että mikäli rintaperillinen on kuollut, on hänen kunkin sijaantuloperillistensä lakiosan määrä vähintään 200.000 kruunua. 186 Lesken asema suhteessa rintaperillisen lakiosaoikeuteen on kuitenkin eri Pohjoismaissa Suomen PK 3:1a:n mukaisesta jakamattomuussuojasta poikkeava. Ruotsissa ja Norjassa ei puolisoiden yhteinen rintaperillinen ole oikeutettu saamaan lakiosaansa ensiksi kuolleen puolison pesästä, vaan leskellä on oikeus pitää koko pesä jakamattomana hallussaan. Vain ensiksi kuollen perillisen muilla kuin lesken kanssa yhteisillä lapsilla (särkullbarn/særkullsbarn) on oikeus saada lakiosansa ensiksi kuolleen puolison jäämistöstä. Tällöinkin leskellä on kuitenkin oikeus saada pesästä tietty minimimäärä varallisuutta (basbelopp/grunnbeløp) itselleen. 187 Tanskassa voi leski jakamattomuussuojan vaihtoehtona halutessaan valita itselleen lakiosasuojan puolisonsa pesään (½ perintöosasta, joka on 1/3 jäämistöstä). 188 Lakiosan laskemisessa huomioitavaksi tulevien elinaikaisten luovutusten osalta Pohjoismaat poikkeavat oleellisesti Suomesta. Niissä elinaikaiset luovutukset saavat kuolemanjälkeisiä vaikutuksia Suomen järjestelmää huomattavasti harvemmin. Suomen järjestelmää lähimpänä on Ruotsin laskennallisten lisäysten järjestelmä. Rintaperillisen lakiosaa laskettaessa otetaan huomioon sekä ennakkoperintö (ÄB 7:2) että testamenttiin rinnastuva lahja (ÄB 7:4). Ennakkoperinnön huomioon ottamista laskennallisena lisäyksenä rajoittaa huomattavasti kuitenkin se, että vain testamenttiin rinnastuvan lahjan saaja voi joutua palautusvastuuseen rintaperillistä kohtaan. 189 Näin ollen Suomen järjestelmään verrattaessa voidaan todeta testamenttiin rinnastuvan lahjan olevan ainoa puhdas laskennallinen lisäys. 190 Lisäksi testamenttiin rinnastuvan _____________________________ 186 Lødrup: Bör reglerna om laglott (tvangsarv) och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ?, s. 520. Norjan määrällisesti rajoitetun lakiosasuojan kehityksestä ks. lisäksi Eeg: Beløpsbegrenset pliktdelsarv: s. 373-375. 187 Ks. Ruotsin osalta esim. Saldeen: Arvsrätt, s. 43- ja Norjan osalta Lødrup: Bör reglerna om laglott (tvangsarv) och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ?, s. 522. 188 SOU 1981:85, s. 206. 189 Saldeen: Arvsrätt, s. 98-. Ks myös Lohi: Lakiosien laskemisesta ylivelkaisessa kuolinpesässä: s. 104, erityisesti alaviite 101. 190 Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 325. 59 lahjan soveltamisedellytykset tuntuvat olevan Suomen vastaavaa säädöstä ahtaammat. 191 Sen sijaan Norjan ja Tanskan jäämistölainsäädännöt rakentuvat erilaisen säätelyn varaan. Kummankaan maan jäämistölainsäädännössä ei ole varsinaista laskennallisten lisäysten järjestelmää, vaan testamenttiin rinnastuviin lahjoihin sovelletaan kuolemanvaraislahjaa ja testamenttia koskevia säännöksiä, ja ne voivat lakiosaa loukatessaan käydä pätemättömiksi. 192 Norjassa lakiosan suuruutta määritettäessä jäämistön säästöön lisätään sellainen kuolemanvaraislahja, joka estää rintaperillistä saamasta arvomääräistä lakiosaansa jäämistöstä. Kuolemanvaraislahja voi jäädä päteväksi, mikäli lakiosa voidaan kattaa muusta jäämistöstä. Mikäli kuolinpesän varat eivät kuitenkaan riitä rintaperillisen lakiosaan, on lahja pätemätön. 193 Tanskassa taas tulee testamenttia koskevia säännöksiä soveltaa myös sellaisiin lahjanlupauksiin, joita ei voida perittävän eläessä panna täytäntöön sekä nk. kuolinvuodelahjoihin (dødsleje). 194 Oikeuskäytännössä on molemmissa maissa testamenttiin rinnastuvan lahjan soveltamisala ollut hyvin suppea. Tuomioistuinkäytännössä on edellytetty, että lahjanantaja oli lahjaa antaessaan sairas ja että hän oli lisäksi tietoinen omasta sairaudestaan. 195 Rintaperillisen suoja perittävän elinaikaisia disponointeja kohtaan onkin Norjassa ja Tanskassa hyvin rajoitettu. Norjan osalta tätä vielä lisää se, että rintaperillisen lakiosasuojalla on melko alhainen yläraja. Lødrup onkin Norjan lakiosasuojasta _____________________________ 191 Ks. Kangas: Lahja, s. 256-257, jossa Kangas toteaa , että ”oikeuskäytäntö ei anna tukea sille, että kauan ennen perittävän kuolemaa annettu lahja voisi tulla otetuksi huomioon lakiosaa laskettaessa testamenttiin rinnastuvana lahjana”. Edelleen Kangas toteaa, että ruotsalaisessa oikeuskäytännössä on testamenttiin rinnastuvaa lahjaa käsitelleitä oikeustapauksia yllättävän vähän eli alle kymmenen vuosien 1929-1990 välisenä aikana. Vrt. Saldeen, Arvsrätt, s. 104, jossa Saldeen toteaa ÄB 7:4 sovellettavan oikeuskäytännössä melko usein (ganska ofta). Ks. oikeustapauksista saman teoksen s. 105-106. Vrt. Saarenpää: Tasajaon periaate, s. 325, jossa Saarenpää katsoo, että koska testamenttiin rinnastuva lahja on ainoa lakiosan täydennyksen perusta, niin ”tämä tosiasia luo painetta laventaa testamenttiin rinnastuvan lahjan käyttöalaa tasausmenettelyssä”. 192 Saarenpää: Inter vivos ja mortis causa, s. 267. Samoin Kangas: Lahja, s. 250. 193 Kangas: Lahja, s. 250. 194 M.t.s. 252. 195 Kangas: Lahja, s. 250-252. Ks. lisäksi Tanskan osalta Danielsen, Arveloven, s. 330- ja Norjan osalta Lødrup: Arverett, s. 224-. 60 todennut, ettei rintaperillinen ole suojattu perittävän elinaikaisia disponointeja vastaan. 196 5.2.2 Pohjoismainen keskustelu koskien lakiosasuojaa Vuonna 1996 pidetyillä 34. Pohjoismaisilla lakimiespäivillä keskusteltiin mm. siitä, pitäisikö lakiosaa koskevat säädökset säilyttää. Vaikka lakiosaoikeuden lakkauttamiselle voitaisiinkin katsoa olevan rationaaliset perusteet, niin järjestelmän lakkauttaminen voisi olla melkoisen vaikeata: lakiosajärjestelmä on syvälle juurtunut. 197 Käydyn keskustelun perusteella näyttäisi siltä, ettei aika ole kypsä lakiosaoikeuden lakkauttamiselle, vaikka mielipiteitä senkin puolesta esitettiin. Sen sijaan melko myönteisesti tunnuttiin suhtautuvan Norjan mallin mukaiseen lakiosaoikeuden ylärajan määräämiseen. 198 Ruotsissa on lakiosaoikeuden lakkauttamisesta ehdotettu jo 1980-luvulla osana lesken aseman parantamiseen tähtäävää ehdotusta. Lakiehdotuksen mukaan aika on kypsä lakiosaoikeuden lakkauttamiselle, koska ne syyt, jotka aikanaan olivat lakiosaoikeuden perustana, ovat yhteiskunnan kehittymisen myötä huomattavasti heikentyneet. 199 Lausuntokierroksella lakiosaoikeuden lakkauttamista kuitenkin vastustettiin, ja ehdotusta muutettiinkin siten, ettei lakiosasuojaa ehdotettu poistettavaksi. Ehdotuksen muuttamista perusteltiin sillä, että oli olemassa riski sille, että perittävällä viimeisen puolison kanssa olevia yhteisiä lapsia suosittaisiin. Lisäksi vedottiin Pohjoismaiseen yhteisyyteen, sillä muissakaan Pohjoismaissa ei ollut vireillä _____________________________ 196 Lødrup: Arverett, s. 102-103. Tanskan osalta varauksellisemmin Frederik Zimmer: ks. Lødrupin seminaarialustuksen pohjalta käydyssä keskustelussa: Lødrup: Bör reglerna om laglott och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ? (referat av diskussion), s. 546. Vrt. HE 117/1998 vp. s. 2, jossa todetaan että ”Norjan ja Tanskan oikeuden mukaan lakiosaoikeutta ei suojata sellaisia lahjoituksia vastaan, jotka perittävä on tehnyt eläessään. 197 Lødrup: Bör reglerna om laglott och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras? s. 519- ja erityisesti s.541 (Christian Bojsen-Møllerin puheenvuoro). Ks. myös m.kirj.s. 545 ja Suomen edustajan AA Wörlundin puheenvuoro, jossa hän toteaa, että testamenttausoikeuden rajoitus perustuu puhtaasti tunteelliselle pohjalle. Wörlund onkin toisaalla ehdottanut lakiosaoikeuden lakkauttamista kokonaisuudessaan. Ks. Wörlund: Är möjligheterna att göra bröstarvinge arvlös för begränsad? s. 425. 198 Ks. Lødrup: Bör reglerna om laglott och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ? s. 541-549. Toisaalta myös lakiosaoikeuden säilyttämisen puolesta esitettiin puheenvuoroja: ruotsalaisen Olle Höglundin mukaan lakiosaoikeudella on merkitystä ydinperheen aseman pysyttämisessä ja norjalainen Anne Cathrine Frøstrup piti lakiosaoikeuden säilyttämistä perusteltuna naisnäkökulmasta käsin. 199 SOU 1981:85 s. 211. 61 lakiosaoikeutta lakkauttavia uudistuksia. 200 Viimeisin lakiosasuojan lakkauttamista koskeva ehdotus annettiin Ruotsissa vuoden 1996/97 valtiopäiville. Lakivaliokunnan mietintö oli ehdotukselle kuitenkin murskaava: perusteina sen hylkäämiselle lakivaliokunta katsoi, että se johtaisi aviottomien lapsien syrjimiseen, joka on 1970- luvulla heille annetun perintöoikeuden kanssa ristiriitaista. Vielä valiokunta katsoi, että lakiosakäsite on syvälle ankkuroitunut yleiseen oikeuskäsitykseen. 201 5.2.3 Yhteenveto Yhteenvetona oikeusvertailusta voidaan todeta se, että kaikissa Pohjoismaissa on edelleen voimassa rintaperillisen lakiosan turvaava säännöstö. Tosin lesken vahvemman jäämistöoikeudellisen aseman johdosta rintaperillinen ei ole yhtä suojatussa asemassa muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa. Perittävän elinaikaisiin disponointeihin kohdistuva suoja on Suomen oikeudessa muita Pohjoismaita huomattavasti vahvempi. Muissa Pohjoismaissa ainoa kuolemanjälkeisiä vaikutuksia saava oikeustoimi on testamenttiin rinnastuva lahja, ja senkin vaikutukset ovat huomattavasti Suomen vastaavaa säädöstä heikommat – varsinkin Norjassa ja Tanskassa. 202 5.3 Perintöoikeuskomitean mietintö 1975 5.3.1 Esityksen keskeinen sisältö Valtioneuvoston 2.8.1972 asettaman komitean tuli tehtävänannon mukaan ”laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotukset puolison perintöoikeudellista asemaa, ennakkoperintöä ja rintaperillisen lakiosaa sekä pesänselvittäjän ja pesänjakajan tehtäviä koskevien säännösten uudistamisesta”. 203 Lakiosaa koskevien säännösten uudistamisen osalta annettiin komitealle harkittavaksi jopa lakiosaa koskevien _____________________________ 200 Saldeen: Arvsrätt, s. 97. 201 Saldeen, Arvsrätt, s. 97-98. 202 Ks. myös Kangas: Lahja, s. 262. 203 KM 1975:84 s.3. 62 säännösten poistamista kokonaan lainsäädännöstä. Sen sijaan tuli pyrkiä tarveharkintaisuuden lisäämiseen perintöosuuden suuruutta määritettäessä. 204 Aivan näin radikaaleihin muutoksiin ei perintöoikeuskomitea ollut valmis. Komitea vetosi tässä suhteessa nimenomaan perittävän ikään. Perittävä voi korkean ikänsä vuoksi herkästi joutua taivuttelun tai painostuksen kohteeksi. Komitea katsoi, ettei vapaan disponointivallan myöntäminen näytä perustellulta, koska ”se on omiaan johtamaan eri perillisten väliseen eriarvoisuuteen” ja ”henkilö, jolla on paras mahdollisuus vaikuttaa perittävään, saa kenties eniten etuja itselleen.” 205 Sen sijaan laskennallisten lisäysten järjestelmän laajuus sai perintöoikeuskomitealta kritiikkiä osakseen. Sen mukaan ”lakiosaoikeus valtuuttaa perillisen puuttumaan varsin laajalti perittävän elinaikanaan tekemiin lahjoituksiin. Tämä mahdollisuus perillisellä on käytössään, vaikka lahjoitus on syntynyt virheettömästi ja kypsän harkinnan tuloksena.” 206 Niinpä komitea ehdotti laajoja muutoksia PK 7 lukuun. Muutoksia perusteltiin sillä, että ”perittävällä olisi suhteellisen laaja valta päättää omasta omaisuudestaan, mutta että perillinen nauttii suojaa selvästi epäoikeutettuja luovutuksia vastaan”. 207 Perintöoikeuskomitean ehdotuksen mukaan olisi laskennallisten lisäysten järjestelmää muutettu siten, että ylisuurten henkivakuutusmaksujen lisäksi ainoana laskennallisena lisäyksenä olisivat ennakkoperintö sekä sellainen perittävän antama lahja, joka on olennaisesti vähentänyt hänen omaisuuttaan (ehdotuksen PK 7:3.2). Esitystä perusteltiin toisaalta sillä, että suosiolahjasäännös on ollut subjektiiviseen tunnusmerkistöön viittaavana näytön hankkimisen kannalta vaikea ja mahdollisesti perittävän henkilöä loukkaava ja toisaalta sillä, että kun suosiolahjasäännös on ollut henkilötahojen osalta rajoitettu, ovat sen ja testamenttiin rinnastuvan lahjan käsitemäärittelyt jättäneet eräänlaisen katvealueen, jossa perillisellä ei ole suojaa _____________________________ 204 KM 1975:84 s. 4. 205 KM 1975:84 s. 48. 206 KM 1975:84 s. 45. 207 KM 1975:84 s. 49. 63 perittävän lahjoituksia vastaan. 208 Samoin testamenttiin rinnastuvan lahjan käsitettä pidettiin tulkinnanvaraisena. Tulkinnanvaraisuudesta katsottiin saattavan aiheutua pitkällisiä lakiosalaskelmaa koskevia oikeusriitoja. 209 Komitea katsoikin, että ehdotettu lahjan määrittely ei viittaa subjektiivisiin tunnusmerkkeihin, eikä siinä aseteta perittävän tekemiä lahjoituksia eri asemaan sen perusteella, kenen hyväksi lahjoitukset on tehty. Näin ollen komitea katsoi, että ehdotuksen määrittely kattaa asiallisesti myös nykyiset lahjatyypit kuitenkin sillä erolla, että lahjan tulee olennaisesti vähentää perittävän omaisuutta. 210 Toinen ja laskennallisten lisäysten järjestelmän laajuuden kannalta merkittävämpi muutos koski lakiosan täydennyskannejärjestelmää. Komitea ehdotti, että lakiosan täydennystä koskevaa PK 7:10:ä muutettaisiin siten, että täydennyskannejärjestelmää tuntuvasti kavennettaisiin. Ehdotuksen mukaan täydennys olisi mahdollinen vain, mikäli perittävä on lahjalla olennaisesti vähentänyt jäämistöään, ja perillinen on siitä johtuen saanut lakiosansa vähentyneenä. Lisäksi edun saaja olisi velvollinen vastaamaan vajauksesta vain, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että oikeustoimi loukkaa perillisen oikeutta lakiosaan. Täydennys ei kuitenkaan olisi mahdollinen, jos lahjoitus on täytetty aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen perittävän kuolemaa. Edelleen lakiosan täydennys olisi mahdollinen vain, milloin perillinen ei voi saada lakiosaansa vähentämättömänä jäämistöstä. Perusteluissa todettiin, että voimassa oleva lakiosalaskelma ja täydennyskanne toteuttavat tehokkaasti muodollisen yhdenvertaisuuden ajatusta, mikä kokemuksen mukaan johtaa herkästi riitaisuuksiin. Lakiosan täydennyskanne on ehdotuksen mukaan pyritty saattamaan yhdenmukaiseksi AL 40 a §:n ja ehdotetun PK 3:5:n mukaisen palautuskanteen kanssa. Täydennyskanteen rajaamista vain tilanteisiin, joissa jäämistövarat eivät riitä lakiosan maksuun, perusteltiin sillä, että voimassaoleva oikeus johtaa yleisesti tilanteisiin, joissa täydennyskanne nostetaan heikkoon _____________________________ 208 Esimerkkinä katvealueesta mainitaan avopuolisolle annettu lahja. Tämä johtunee siitä, että vielä tuolloin aviopuolisoiden välillä vallitsi lahjoituskielto, joka siis on sittemmin kumottu. Näin ollen komitean mainitsema ”katvealue” on laajentunut entisestään. 209 KM 1975:84 s. 80. 210 Ibid. 64 näyttöaineistoon perustuen ja hätiköidysti. Viiden vuoden määräaikaa perusteltiin sillä, että vahvoin perustein voidaan puoltaa käsitystä siitä, että ”perittävällä tulee olla suhteellisen laaja valta päättää lopullisesti omaisuutensa kohtalosta”. 211 Ennen lopullisen mietinnön julkaisua julkaistiin lausuntokierrosta varten myös luonnos perintöoikeuskomitean mietinnöksi. Tässä luonnoksessa esitettiin lakiosan täydennyskannejärjestelmän kumoamista. Sen sijaan komitean mietintöluonnoksessa ehdotettiin lakiosasuojan ulottamista kaikkiin kuolemanvaraistoimiin mukaanlukien kuolemanvaraislahja, joka olisi luonnoksen mukaan sallittu. Tämän lisäksi mietintöluonnos olisi antanut perillisille tiettyjä tilanteita varten erityisen suojakeinon ehdottamalla, että ”perilliset voisivat nostaa kanteen testamenttiin rinnastuvan lahjan julistamiseksi pätemättömäksi”. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että lakiosasuojan piirissä olisivat olleet testamentti, kuolemanvaraislahja ja lahjanlupaus sekä erityisen pätemättömyyskanteen piirissä tietyin edellytyksin sekä testamentti että testamenttiin rinnastuva lahja. Järjestelmä olisikin muistuttanut melko lailla Norjan ja Tanskan voimassaolevaa järjestelmää. 212 Varsinaisten lakiosasäädöksiin ehdotettujen muutosten lisäksi perintöoikeuskomitea katsoi, että monet lakiosasäännöstön kaavamaisuuden aiheuttamat epäkohdat voidaan poistaa varsinaista lakiosanormistoa muuttamatta. Tällaisina muutosehdotuksina perintöoikeuskomitea näki lesken aseman parantaminen erillissäännöksi, jolla leskelle annetaan oikeus elää jakamattomassa pesässä, elinkeino-omaisuuden pirstoutumista ehkäisevä lunastus- ja jakosäännöstö sekä sosiaalisen turvan tarpeessa olevan perillisen suojaaminen avustussäännöksiä tehostamalla. 213 5.3.2 Esityksen arviointia Perintöoikeuskomitean ehdotus on laskennallisten lisäysten osalta viiden vuoden määräaikoineen selkeästi Esitysehdotuksen likeinen jälkeläinen. Kun komitea kuitenkin ehdottaa lisäksi muutoksia lesken asemaan, sukupolvenvaihdostilanteisiin, avustussäännöksiin, ja vielä kaventaa lakiosan täydennyskanteen soveltamisalaa, niin ehdotus olisi merkittävällä tavalla kaventanut rintaperillisen suojaa perillisestä _____________________________ 211 KM 1975:84 s. 84-86. 212 Luonnos perintöoikeuskomitean mietinnöksi, s. 175-176. Ehdotus kohtasi lausuntokierroksella kuitenkin vastustusta. Ks. annetuista lausunnoista Marttila: Lausunnot perintöoikeuskomitean mietintöluonnoksesta, s. 66-. 213 KM 1975:84, s. 46-47. 65 riippuvaisten tahojen hyväksi. Lisäksi se olisi antanut perittävälle paremmat mahdollisuudet määrätä elinaikanaan omasta omaisuudestaan. 214 Vaikka perintöoikeuskomitean ehdotus saikin lausuntokierroksella pääsääntöisesti positiivisen vastaanoton, ei aika ollut vielä kypsä komitean ehdottamassa laajuudessa tapahtuvaan lakiosasuojan kaventamiseen. 215 Komitean ehdotukset lakiosasuojan kaventamisesta siltä osin, kun itse lakiosasäännöstöön ei koskettu, kyllä toteutuivat perintökaaren osittaisuudistuksina, mutta lakiosasuoja ja sen erittäin laaja laskennallisten lisäysten järjestelmä jäivät voimaan sellaisenaan. 216 5.4 Hallituksen esitys 117/1998 5.4.1 Aluksi Kun perintökaaren osittaisuudistukset saatiin 1980-luvulla toteutettua, oli rintaperillisen lakiosasuoja faktisesti kaventunut vaikkei lakiosaa koskeviin normeihin oltukaan puututtu. Rintaperillisen lakiosasuojaa oli kyllä tietyissä tilanteissa kavennettu, mutta ei kuitenkaan siten, että perillisen oikeutta disponoida omasta omaisuudestaan olisi laajennettu, vaikka tämän kaltaisiakin esityksiä oli lainvalmistelussa esillä. Lakimuutosten valmistelu pysähtyi. _____________________________ 214 Kun voimassaoleva järjestelmä mahdollistaa oikeuskäytännön mukaan puuttumisen jopa yli 20 vuoden takaisiin luovutuksiin, ja kun valtaosa suosiolahjakanteiden perustana olevista luovutuksista on annettu yli 5 vuotta ennen perittävän kuolemaa, olisi viiden vuoden määräajan asettaminen rajannut merkittävällä tavalla perillisten mahdollisuuksia puuttua perittävän inter vivos tekemiin luovutuksiin. 215 Ks annetuista lausunnoista Cantell: Lausunnot perintöoikeuskomitean mietinnöstä, s. 1 ja lakiosasuojan osalta erityisesti s. 44-. Vaikka valtaosa lausunnonantajista siis suhtautui yleisellä tasolla myönteisesti ehdotukseen, niin toisaalta katsottiin, ettei uudistuksiin tule ryhtyä vielä, kun uusi perintökaari on ollut voimassa vasta runsaat kymmenen vuotta. Edelleen laskennallisten lisäysten järjestelmän kaventamiseen ja varsinkin lakiosan täydennyskanteen rajoittamista komitean ehdottamalla tavalla kritisoitiin annetuissa lausunnoissa. 216 Perintöoikeuskomitean mietinnön jälkeisten työryhmien ehdotuksissa ehdotettiin vielä lakiosasuojan rajoittamista mm. siten, että suosiolahjasäännös olisi poistettu ja että rintaperillinen ei olisi saanut vedota lakiosasuojaansa sellaista lesken hyväksi tehtyä testamenttia vastaan, jossa leskelle olisi annettu käyttö- tai tuotto-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen. Mikään näistä esityksistä ei kuitenkaan päätynyt lopulliseen hallituksen esitykseen. Ks. tarkemmin Aarnio-Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso, s.375-376. 66 5.4.2 Esityksen keskeinen sisältö Seuraavaa lakiehdotusta saatiinkin odottaa aina viime vuoteen saakka, jolloin hallitus esitti muutoksia lakiosasäännösten ytimeen – PK 7 lukuun. Ehdotuksen mukaan PK 7:3:ä muutettaisiin siten, ettei suosiolahjaa enää otettaisi huomioon rintaperillisen lakiosaa laskettaessa. Edelleen ehdotettiin PK 7:5:ä muutettavaksi siten, että testamentin saaja voisi suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle lakiosaa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana siinäkin tapauksessa, ettei testamenttiin ole otettu tätä koskevaa ehtoa. 217 Esityksen mukaan suosiolahjaa koskevan määräyksen poistamista on pidettävä aiheellisena nimenomaan siksi, koska se rajoittaa nykyoloissa liiallisella tavalla henkilön vapautta lahjoittaa omaisuuttaan elinaikanaan. Edelleen esityksessä katsottiin, että suosiolahjavaatimus voi käytännössä johtaa siihen, että vuosikymmeniä ennen perittävän kuolemaa annettu lahja tulee huomioiduksi lakiosaa laskettaessa, minkä seurauksena on mahdollista, että perittävän testamenttia ja viimeistä tahtoa ei voida toteuttaa. Esityksessä katsottiin lisäksi, ettei lakiosasäännöstöllä ole nykyään sellaista merkitystä perittävän elämän perusedellytysten turvaajana, että perittävän mahdollisuuksia määrätä omaisuudestaan olisi aihetta näin pitkälle menevästi rajoittaa. 218 Vielä esitystä perusteltiin sillä, ettei ole johdonmukaista asettaa perittävän jälkeläisiä, ottolapsia, ottolasten jälkeläisiä ja edellä mainittujen puolisoita lahjan saajina muita huonompaan asemaan. Lisäksi suosiolahjan huomioon ottaminen on esityksen mukaan omiaan vaikeuttamaan elinkeino-omaisuuden siirtämistä tapauksissa, joissa elinkeinon jatkaja on suosiolahjasäännöksen soveltamisalaan sisältyvässä sukulaisuussuhteessa perittävään. 219 _____________________________ 217 HE 117/1998 vp. s. 2-3. Edelleen ehdotettiin PK 7:5:een lisättäväksi määräys siitä, että lakiosavaatimus voidaan testamentin saajan mahdollisen pakoilun vuoksi tehdä ilmoittamalla lakiosavaatimuksesta virallisessa lehdessä. 218 HE 117/1998 vp. s. 2. 219 Ibid. 67 5.4.3 Esityksen arviointia Esitys valmisteltiin oikeusministeriössä virkatyönä, ja esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot 14 viranomaiselta ja järjestöltä. 220 Kaikki esitykseen annetut lausunnot, joita oli 10 kappaletta 221 , olivat hyvin myönteisiä ehdotukselle 222 . Suosiolahjan poistamisen puolesta esitettiin mm. seuraavat argumentit: ”Oikeusjärjestelmämme omaksuman systematiikan mukaan henkilö voi elinaikanaan vapaasti määrätä omaisuudestaan. Sen sijaan kuoleman varalta määräysvaltaa on rajoitettu lakiosaperillisten hyväksi. Suosiolahjan huomioonottaminen perinnönjaossa ei sovellu edellä esitettyyn systematiikkaan, koska se tosiasiallisesti rajoittaa henkilön oikeutta vapaasti määrätä omaisuudestaan elinaikanaan.” 223 ”Nykyisessä tilanteessa on hyvin perusteltua pyrkiä alentamaan tilanpidonjatkajien tilanhankkimiskustannuksia.” 224 ”Ehdotus on näkemyksemme mukaan tarkoituksenmukainen erityisesti siitä syystä, että tällöin lahjan saajat ovat samassa asemassa riippumatta mahdollisesta sukulaisuussuhteesta.” 225 ”Yritystoiminnan kannalta säännös on ollut ongelmallinen ja se on vaikeuttanut erityisesti perheyrityksissä elinkeino-omaisuuden siirtämistä sukupolvenvaihdostilanteissa. Elinkeinon jatkaja on joutunut varautumaan siihen, että häneen kohdistetaan jopa vuosikymmeniä myöhemmin lakiosan täydennysvaatimus. Tällaisen riskin asettaminen on voinut johtaa siihen, että sukupolvenvaihdos on epäonnistunut. 226 _____________________________ 220 HE 117/1998 vp. s. 3. 221 Tämän lisäksi Suomalainen lakimiesyhdistys ja Helsingin yliopisto ilmoittivat, etteivät anna asiassa lausuntoa. 222 Kiitos ja kumarrus siitä, että sain esitysluonnoksesta annetut lausumat käsiini, kuuluu Urpo Kankaalle ja Markku Helinille. 223 Yleiset oikeusavustajat r.y:n lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 1. Samalla kannalla lausumassaan myös Suomen lakimiesliitto. Ks Suomen lakimiesliitto r.y:n lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. Tosin lakimiesliitto arvostelee sitä, että ehdotuksesta puuttuvat sen vaikutusten sekä vallitsevan oikeuskäytännön arviointi. 224 Maa- ja metsätalousministeriön lausunto perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. Tällä perusteella ministeriö suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, vaikka se heikentääkin rintaperillisten yhdenvertaisuutta. Myös Maatalousyrittäjien eläkelaitos pitää ehdotusta maatilan sukupolvenvaihdostilanteita silmälläpitäen perusteltuna. Ks. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 1 225 Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto hallituksen esityksestä perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 1. 226 Suomen Yrittäjien lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 1 Samalla kannalla on myös Keskuskauppakamari. Ks. Keskuskauppakamarin lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta. 68 ”Suuntaus, jossa henkilön määräysvaltaa oman omaisuutensa suhteen laajennetaan, on moderni ja vastaa yleistä oikeustajua. Suosiolahjakonstruktion soveltamisella on joissakin tapauksissa ollut mahdollista jälkikäteen kokonaan vesittää perittävän eläessään suunnittelemat ja toteuttamat järjestelyt.” 227 ”Alunperin rintaperillisiä tasavertaisesti suojaavaksi tarkoitettu normi on perintökaaren ulkopuolisten lainmuutosten ja perhemallien muuttumisen myötä käynyt aukolliseksi ja monin tavoin kierrettäväksi.” 228 Esitys olisi merkittävällä tavalla tuonut lakiosajärjestelmäämme muita Pohjoismaita lähimmäksi – melko vastaavaksi Ruotsin järjestelmän kanssa. Yhä edelleen olisi esityksen jälkeenkin lakiosaperillisen suoja ollut Suomessa pohjoismaisittain korkealla tasolla, erityisesti suhteessa perittävän elinaikaisiin disponointeihin. Vaikka siis kaikki asiantuntijapiirit tuntuivat varauksetta olevan suosiolahjasäännöksen poistamisen kannalla 229 , ei aika tuntunut olevan vieläkään kypsä muutokselle. Lakiesitys pysähtyi vaalien alla eduskunnan lakivaliokuntaan, ja raukesi, koska sitä ei ehditty käsitellä. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin aikapula, vaikka tosiasialliset syyt lienevät poliittisia. 230 5.5 Omia näkemyksiäni 2000-luvun lakiosasäännöstöksi On selvää, että lakiosasäännöstömme on remontin tarpeessa. Enää ei uudistuksia voida myöskään toteuttaa lakiosasäännöstön ulkopuolisin muutoksin. Jo alunperin vaikeaselkoisesta ja tulkinnanvaraisesta PK 7 luvusta on tullut lakiosasäännöstön ulkopuolisten lakimuutosten seurauksena vielä entistäkin vaikeaselkoisempi: 231 tulkinnallisin ja systemaattisin keinoin ei vaikeaselkoisen normiston tulkintaa voida loputtomiin venyttää. 232 _____________________________ 227 Suomen Asianajajaliiton lausunto ehdotuksesta hallituksen esitykseksi laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 1. 228 Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan lausunto ehdotuksesta laiksi perintökaaren 7 luvun muuttamisesta, s. 2. 229 Vrt. Saarenpää: Perintö ja jäämistöoikeus, s. 436, jossa Saarenpää arvostelee muutoshanketta. 230 Helsingin Sanomat 3.2.1999, s. A 7, jossa todetaan raukeamassa olevien hallitusten esitysten joukossa olevan ”perintökaaren ns. suosiolahjasäännöstä koskevan lain muuttaminen”. 231 Ks. Kangas: Kaikella on aikansa, s. 1082, jossa Kangas kuvaa perintökaareen 1980- ja 1990 – luvulla tehtyjä ”tilkkutäkkipaikkoja” vastaavaksi ”kuin vanha auto uudistettaisiin vaihtamalla auton etumaski uudeksi”. 232 Samalla kannalla Lohi: Puolisoiden väliset lahjat ja rintaperillisen lakiosa, s. 651-652. 69 Lakiosasäännöstön olemassaolon oikeutuksesta voitaneen nyky-yhteiskunnassa varmasti olla perustellusti montaa mieltä. Vaikka suvun jäsenten välinen läheisyys on varmasti vähentynyt ja rintaperillisten sosiaalinen tarve perintöön onkin pienentynyt, ei aika ole mielestäni täysin ajanut lakiosasäännöstön ohi. Voi olla, että lakiosaa puolustavat argumentit ovat tänä päivänä enemmän tunne- kuin järkipohjaisia. En silti olisi valmis lakiosasäännöstöä lakkauttamaan: voidaanhan Suomenkin osalta korostaa sitä, että lakiosasäännöstö on voimassaoloaikanaan lähes puolen vuosisadan aikana jo juurtunut oikeuskäsitykseemme. 233 Sen sijaan lakiosajärjestelmämme laajuus voidaan alistaa kritiikille. Ensinnäkään en näe mitään syytä sille, miksei meilläkin voitaisi Norjan mallin mukaisesti asettaa lakiosan määrälle yläraja: mitkään sosiaaliset syyt eivät riitä perustelemaan sitä, miksi lakiosaoikeuden pitäisi kohdistua rajoittamattomana myös kymmenien miljoonien suuruiseen jäämistöön. Sen sijaan lakiosan yläraja olisi omiaan helpottamaan sukupolvenvaihdostilanteita. 234 Lisäksi olisi mahdollista muokata avustusjärjestelmää siten, että sosiaalisen tarpeen varassa oleva rintaperillinen voisi saada tarvittaessa lakiosaansa suuremman määrän omaisuutta pesästä. 235 Lakiosajärjestelmämme suurinta epäkohtaa vuosituhannen vaihteessa näyttelee kuitenkin laskennallisten lisäysten järjestelmä. Perittävän vapaata disponointivaltaa tulisi kunnioittaa huomattavasti nykyistä enemmän: muodollinen tasajaon periaate ei voi olla enää perintöoikeutemme johtava periaate. Muodollisen tasajaon periaatetta ei voida nyky-yhteiskunnassa rationaalisesti perustella: sen sijaan voidaan väittää sen kyllä johtavan paitsi perittävän tahdon sivuuttamiseen niin myös melkoisiin epäoikeudenmukaisuuksiin erityisesti sukupolvenvaihdostilanteissa. _____________________________ 233 Ks. lakiosaoikeuden perusteista ja käydystä keskustelusta Lødrup: Bör reglerna om laglott (tvangsarv) och formkrav vid dödsrättshandlingar bevaras ? s. 524-537 ja Suomen osalta Aarnio- Kangas: Rintaperillisen lakiosa, testamentinsaaja ja eloonjäänyt puoliso, s. 376-378. 234 Tulee myös muistaa, että Norjan mallin mukainen n. 700.000 markan suuruinen lakiosan yläraja ei tulisi sovellettavaksi kuin marginaalisen pienessä määrässä kuolinpesiä jo yksin suomalaisen kuolinpesän vähävaraisuuden johdosta. Ks. Kangas: Perinnöt ja testamentit, s. 134, jonka mukaan vain n. 10 %:ssa kuolinpesistä jäämistön varat ylittävät 1.000.000 markkaa. 235 Ks Kangas: Kaikella on aikansa, s. 1083, jossa Kangas ehdottaa lakiosan ylärajan asettamista esimerkiksi professorin vuosipalkan suuruiseksi. 70 Jos lakiosaoikeudelle asetettaisiin yläraja, olisi tämä jo luonnostaan omiaan vähentämään laskennallisten lisäysten järjestelmän tehoa. Se ei kuitenkaan mielestäni riitä: laskennallisten lisäysten järjestelmää tulee huomattavasti yksinkertaistaa. Kun muissa Pohjoismaissa on katsottu ahtaasti tulkittavan testamenttiin rinnastuvaa lahjaa koskevan säännöstön avulla voitavan turvata rintaperillisten edut, en näe mitään syytä, miksei näin voitaisi menetellä myös Suomessa. Laskennallisen lisäyksen tulisi olla mahdollinen vain kuolemaan tai sen läheisyyteen sidoksissa olevan lahjoituksen perusteella. Laskennallisten lisäysten tulisi olla mahdollinen vain muutaman viimeisen elinvuoden aikana tehdyistä luovutuksista: yli viisi vuotta ennen kuolemaa annetuille lahjoituksille ei tulisi antaa oikeusvaikutuksia kuoleman jälkeen, vaikka absoluuttisen aikarajan asettaminen voisikin aiheuttaa kohtuuttomuuksia. 236 Lakiosan täydennyskanteen soveltamisalaa tulisi myös supistaa. Ensinnäkin voitaisiin Ruotsin mallin mukaisesti luopua siitä ajatuksesta, että myös ennakkoperinnön saaja voisi olla täydennysvelvollinen. Ainoa täydennysvelvollisuuteen johtava laskennallinen lisäys tulisi olla testamenttiin rinnastuva lahja. Täydennyskanteen tulisi myös olla viimesijainen keino lakiosan saamiseksi. Sen soveltamisalaa tulisikin kaventaa jo perintöoikeuskomitean ehdottamalla tavalla. 237 Mielestäni näillä uudistuksilla lakiosajärjestelmästä saataisiin 2000-luvunkin arvomaailmaa vastaava. On varmasti niin, ettei yleinen mielipide hyväksy lakiosan poistoa kokonaan. Kuitenkin järjestelmä, jossa lakiosan määrälle on asetettu selkeä yläraja, jossa laskennallisten lisäysten järjestelmää on voimakkaasti kavennettu ja jossa lakiosan täydennyskanne on vain äärimmäisten kohtuuttomuustilanteiden ultima ratio, olisi tämänhetkisen arvomaailman mukainen vastaus siinä ikuisessa kysymyksessä, johon oikeustieteilijät ovat etsineet oikeata vastausta jo roomalaisen oikeuden ajoista lähtien. _____________________________ 236 Vrt. Kangas: Kaikella on aikansa, s. 1083, jossa Kangas katsoo ennakkoperinnön osalta määräajaksi voitavan asettaa esim. kymmenen vuotta. 237 Vrt. Kangas: Kaikella on aikansa, s. 1083, jossa Kangas ehdottaa kokonaan luopumista lakiosan täydennyskannejärjestelmästä. Täydennyskannejärjestelmä voitaisiinkin ehkä korvata Norjan ja Tanskan järjestelmällä, jos myös kuolemanvaraislahja hyväksytään. Mielestäni olisi kuitenkin perusteltua säilyttää täydennyskannejärjestelmä rintaperillisen ultima rationa välttämään hänen täydellistä sivuuttamistaan. Lakiosan täydennyskannejärjestelmän soveltamisalaahan jo huomattavasti kaventaisi lakiosan määrälle asetettu yläraja. 71 6 LOPUKSI Suosiolahjan asema laskennallisten lisäysten järjestelmän kulmakivenä on vankkumaton. Se tarjoaa rintaperilliselle pohjoismaisittain poikkeuksellisen voimakkaan suojan ja mahdollisuuden puuttua perittävän tekemiin luovutuksiin tavalla, jota ei 2000-luvun kynnyksellä voida pitää hyväksyttävänä. Suosiolahjasäännös on vuosikymmenien saatossa saanut voimakkaan aseman rintaperillisten muodollisen tasavertaisuuden välineenä. Sen asema on tulkinnallisesti laajentunut varmasti vielä laajemmaksi, kuin miksi eduskunta 1940-luvulla sitä ajatteli. Suosiolahjasäännöksen epäkohdat ovat moninaiset, eivätkä laskennallisten lisäysten järjestelmän tai lakiosasäännöstön epäkohdat rajoitu pelkästään siihen: olisikin aika lakiosasäännöstön kokonaisuudistukselle.