2026-09-22T20:11:09Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/2775322026-07-27T14:35:08Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_18091

Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Finska, finskugriska och nordiska institutionen Liukkonen, Meri Kalliokoski, Jyrki 2018 URN:NBN:fi:hulib-201811273612 http://hdl.handle.net/10138/277532 Tutkielmassa tarkastellaan referointia ja moniäänisyyttä peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden kirjoittamissa vastineteksteissä. Aineisto koostuu 30:stä saman pistemäärän saaneesta vastineesta ja niiden pohjatekstistä, lyhennetystä kolumnista. Oppilaat ovat kirjoittaneet vastineet keväällä 2014, kun he osallistuivat Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) järjestämään valtakunnalliseen oppimistuloksien arviointiin. Tutkielmassa haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten pohjateksti näkyy vastineissa? Millaisia referoinnin muotoja ja keinoja oppilailla on käytössään? 2. Mitä asioita yhdeksäsluokkalaiset osaavat referoinnista ja mitä eivät osaa? 3. Millaisena tekstien moniäänisyys näyttäytyy ja millainen on sen vaikutus tekstin kokonaiskoherenssiin? Tutkimuksessa havaittiin, että yleisimmin oppilaat käyttivät referointiin epäsuoraa esitystä, joka rakentui tyypillisesti etujohtolauseesta ja referaattina toimivasta että-lauseesta. Selkeästi välimerkein merkittyä suoraa esitystä oli neljässä vastineessa. Johtoilmaukset olivat enimmäkseen kokonaisia lauseita ja verbit tyypillisesti neutraaleja kommunikaatioverbejä. Yleisimmin käytettiin verbejä kertoa, sanoa ja mainita. Johtolauseen verbi oli lähes aina aktiivimuodossa ja lauseen subjektina pohjatekstin kirjoittaja. Puheaktin tiivistelmiä oli vain vähän. Tyypillisesti ne esiintyivät epäsuoran esityksen yhteydessä, ja niitä seurasi oppilaan oman mielipiteen ilmaisu. X:n mielestä -rakenne toimi johtoilmauksen sijaan oppilaan oman mielipiteen ilmaisussa. Oppilaat käyttivät varsin suppeasti erilaisia referoinnin keinoja. Oikeinkirjoituksessa eniten ongelmia tuottivat välimerkit johtolauseen ja referaatin rajalla suorassa ja epäsuorassa esityksessä. Vastineissa oli havaittavissa useita eri ääniä: oppilaan oma ääni, pohjatekstin ääni, epäselvä ääni ja paikoin muita vieraita ääniä. Huomattavin ongelma vastineissa oli se, että pohjatekstistä lainattiin vastineeseen ilmauksia tai muuta sisältöä lähdettä ilmoittamatta. Tämä vaikutti tekstien kokonaiskoherenssiin. Osa vastineista ei ollut täysin ymmärrettäviä itsenäisinä teksteinä, ja vain harva oppilas hallitsi pohjatekstin kanssa keskustelun. Usein pohjateksti myös esiteltiin liian myöhään. Viidessä vastineessa pohjatekstiä ei mainittu ollenkaan. Useat vastineista asettuivat ennemmin tiivistelmän tai muun selostavan tekstin genreen kuin vastineiksi. Tutkimushavaintojen perusteella oppilaiden olisi syytä harjoitella referointia lisää. Tutkielman lopussa annetaankin useita ehdotuksia siitä, mitä opetuksessa voisi huomioida. fin Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet referointi moniäänisyys vastine kouluikäisten kirjoittaminen kirjoittamisen opetus suomen kieli Finnish Language Finska språket referointi Referointi ja moniäänisyys yhdeksäsluokkalaisten vastineteksteissä pro gradu -tutkielmat master's thesis pro gradu-avhandlingar restrictedAccess URN:NBN:fi:hulib-201811273612 restricted