2026-09-22T15:58:53Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/3314662026-07-23T15:16:05Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_18093

Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta University of Helsinki, Faculty of Science Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten Holkkola, Matilda 2021 URN:NBN:fi:hulib-202106173054 http://hdl.handle.net/10138/331466 Tässä tutkielmassa tarkastelen tyttöjen Instagram-selfieitä, niiden tilallisuuksia sekä niiden toimijuutta luoda sukupuolittuva subjekti. Tutkielma on teoriapainotteinen, ja sen onto-epistemologinen näkökulma on ihmismaantieteellisessä ”non-representational” -teoriassa (non-representational theory, NRT). Tähän jälkihumanistiseen teoriasuuntaukseen yhdistän Noora Pyyryn ja Rachel Collsin tavoin jälkihumanistista feminismiä. Tällöin NRT:n subjektikäsitys ei jää universaalille tasolle, vaan tunnistaa sukupuolen, siihen liittyvän kehollisuuden, materiaalisuuden, performatiivisuuden sekä sen yhteiskunnallisuuden. Tutkielmassa keskityn tyttöjen toimintatapoihin sekä sommitelmiin selfieiden ottamisessa ja julkaisemisessa sekä Instagramin tilallisuuksissa ja toimijuuksissa. Instagram on alati muuttuva, affektiivinen, arkinen ja monien nuorten paljon käytössä oleva sosiaalisen median sovellus. Instagramissa ja muissa sosiaalisissa medioissa tehtävää profiilityötä, eli oman käyttäjätilinsä hallinnoimista, on perinteisesti tutkittu humanistisen yksilön harkittuna, rationaalisena ja tarkoitushakuisena toimintana. Sosiaalisen median (some) mahdollistaman valikoivan itsepresentaation avulla humanistisen yksilön ajatellaan perinteisesti voivan näyttää someyleisölleen haluamansa puolet itsestään. Tämä someyleisö on läsnä jo selfien ottamisen ja julkaisemisen tilallisuuksissa kuvitellun yleisön muodossa. NRT:n jälkihumanistinen onto-epistemologia kuitenkin kyseenalaistaa profiilityössä oletetun yksilön riippumattomuuden, rationaalisuuden ja ”itsestä” lähtöisin olevan tarkoitushakuisuuden, ja käsittää subjektin toiminnan tapahtuvan osana sommitelmaa, lukemattomien toimijuuksien suhteissa. NRT:ssä myöskään representaatioita ei ajatella perinteisellä tavalla symboleina ja esityksinä kohteistaan, vaan aktiivisina tekoina, jotka rakentavat maailmaa. Koska maailma on alati muuttuva ja affektiivinen, sitä on NRT:n näkökulmasta mahdotonta representoida onnistuneesti. Sosiaalisten konstruktioiden sijaan NRT:ssä ja myös jälkihumanistisessa feminismissä korostuvat esimerkiksi toiminta, todellisen maailman materiaalisuus ja kehot. Tutkielmassa käytetty tutkimusaineisto tuotettiin kahden helsinkiläisen 9.-luokkalaisen tyttöporukan kanssa puolistrukturoiduissa ryhmähaastatteluissa, joissa toisena menetelmänä oli myös osallistava miellekartta. Tutkimuksessa selviää, että Instagramin tilallisuudet ovat moninaisia ja alati muuttuvia, ja ne kietoutuvat erottamattomasti yhteen myös muiden sovellusten kanssa. Osa tyttöjen Instagram-selfieistä on alun perin peräisin kuvasovellus Snapchatista, jolloin Snapchat ja Instagram rakentuvat yhdessä, toinen toisissaan läsnä kummitellen. Instagram vaikuttaa myös olevan monelle nuorelle täysin konkreettinen, arkinen ja erottamaton osa heidän elämäänsä. Muiden sovellusten ja arjen tilallisuuksien yhteen tulemisten lisäksi Instagramin tilallisuuksissa ovat läsnä kapitalismi sekä uusliberalistinen, individualistinen kilpailuastelema, jossa yksilölliset käyttäjätilit kilpailevat toisiaan vastaan tykkäysten, kommenttien, kuviin merkkaamisten ja seuraajamäärien kautta. Selfien ottaminen on performatiivista toimintaa, joka voi olla myös sukupuolittunutta, tuottaen kulloisenkinlaisia tyttöyksiä tai esimerkiksi feministisesti mielenkiintoisen ja usein ongelmallisesti tulkitun ”catfish”-subjektin. Selfien ottamisen performatiivisuudesta huolimatta tutkielma ehdottaa, että selfieiden ottamisen arkisuuden takia selfien ottamista affektiivisempi hetki on usein selfien Instagramiin julkaisemisen hetki. Varsinkin silloin selfien kanssa kehkeytyvä subjekti aistii kuvitellun yleisön katseet, jolloin tulevaisuuden horisontit ovat tätä kautta läsnä myös nykyhetkessä. Tutkielmassa selviää, että Instagram-selfieillä on toimijuutta, ja että niitä voidaan tarkastella myös tapahtumina, jotka ovat erilaisten tulevaisuuksien mahdollistavia, muutosvoimaisia nyrjähdyksiä nykyhetkessä. Instagram-selfieiden luo kokoonnutaan kommentoimaan selfietä ja merkitsemään käyttäjiä tähän kuvaan, jolloin uusien alkujen ja tulevaisuuksien, esimerkiksi uusien ihmissuhteiden syntyminen tässä Instagram-selfien mahdollistamassa sommitelmassa on mahdollista. In this thesis I will theorise girls’ Instagram selfies, their spatialities and their agencies to create a sexed subject. Theory and onto-epistemology are in a big part of this thesis with a non-representational theory (NRT) perspective. This post-humanist theory of human geography is discussed with post-humanist feminist thinking, that also Noora Pyyry and Rachel Colls have combined. With this feminist perspective the non-representational subject will not be universal: it will contain sexuality with all its bodily, material, performative and societal aspects. In this thesis I will focus on girls’ practices by which and assemblages in which the selfies are created and published. Instagram’s spatialities and agencies will be also discussed. Instagram is an everchanging, affective and everyday social media app that many young people use. Traditionally humanist social media researchers have studied profile work, which contains one’s behaviour on their Instagram account, as rational, independent and intentional activities that a humanist individual does. By selective self-presentation that social media makes possible, an individual is traditionally perceived to be able to decide which parts of them they want to share to their audience on apps. The social media audience is present as imagined audience in taking a selfie and publishing a selfie. However, the post-humanist onto-epistemology of NRT questions the independency, rationality and intentionality of the “self” that the common understanding of profile work presumes. Instead, in NRT the subject and its agency are seen as a part of an assemblage, whose agencies are always relational. Also the concept of representation as a representative replica of the “symbol world” is challenged in NRT, and instead representations are perceived as active acts that have agency. Because the world is affective and constantly on the move it is impossible to be able to represent. So instead of social constructions NRT and post-human feminism concentrate on action, real world materiality and the bodies. The data used in this thesis has been produced with two student groups of 9 th grader girls in Helsinki. The methods were semi-structured focus group interviews and participative mind-map. The results suggest that Instagram’s spatialities are multiple and constantly on the move, and that Instagram is emerging with other social media apps. The girls told in the interviews that some of the selfies in Instagram have originally been taken in another photo app, Snapchat. This means that Instagram and Snapchat are creating each other, emerging with and haunting in each other. Instagram seems to be also a very physical, inseparable and everyday space of young people’s lives. In addition, there are also capitalist and neoliberal practices and affects present in Instagram’s spatialities. This means for example individual accounts competing for likes, comments, followers, and being tagged to photos. Selfies are performative acts that can materialize differently according to subject’s sex and its emerging. Selfies can produce girl subjects and different ways to perform girlhood. An example of girl subject is an interesting and problematically viewed “catfish” subject. Despite the performativity present in the assemblage of selfie-taking, it may be that even more affective moment is when a selfie is on its way to be published in Instagram. The subject that is emerging with the selfie can sense the gazes of the imagined audience, which brings future horizons present to the present moment. In this thesis I will also perceive Instagram selfies as events, that have the potential of changing the future horizons. Instagram selfies gather Instagram users together to comment or to be tagged in the selfie, which makes new starts, for example new acquaintances and new stories, possible. fin Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet catfish Instagram itsepresentaatio kuviteltu yleisö non-representationaalinen teoria selfiet tytöt Ihmis- ja kaupunkimaantiede ja alueellinen suunnittelu Human & Urban Geography and Spatial Planning Kultur-, stads- och planeringsgeografi Maantieteen maisteriohjelma Master's Programme in Geography Magisterprogrammet i geografi Tyttöjen Instagram-selfiet ja niiden tilallisuudet jälkihumanistisesta näkökulmasta : enemmän kuin representaatioita? Girls' Instagram selfies and their spatialities from the post-humanist perspective : more than representations? pro gradu -tutkielmat master's thesis pro gradu-avhandlingar URN:NBN:fi:hulib-202106173054 open.access